Mitä sinun mielestäsi tarkoittaa, jos joku sanoo että "elämä on jäänyt elämättä"

Sanojalta on jäänyt jotain tekemättä, mikä jälkeenpäin ajateltuna kaduttaa.

Ihmisellä ei ole ollut elämyksiä, kokemuksia, jotka koskettavat. Ihminen ei ole pystynyt jakamaan mielen maailmaansa kenenkään kanssa. Ihminen ei ole uskaltautunut muuttamaan tuttuja, turvallisia kuvioita ja lähtemään uuteen.

Niillä jäänyt, jotka ovat tehneet lapset liian aikaisin (16-20v)

Ei ole tehnyt sellaisia asioita mistä olisi itse nauttinut tai mitä olisi halunnut, vaan on toteuttanut jonkun muun haluja.

On keskittynyt liikaa asioihin, jotka tuntuvat turhilta jälkikäteen ja miettii että olisi voinut tehdä niin paljon muutakin.

Omat toiveet tai haaveet jääneet toteutumatta/toteuttamatta. Voivat olla eri asioita eri ihmisille.

Esimerkiksi jos on joutunut heti 18-veenä vankilaan kenties kymmeniksi vuosiksi. Silloin elämä on jäänyt elämättä.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole tehnyt sellaisia asioita mistä olisi itse nauttinut tai mitä olisi halunnut, vaan on toteuttanut jonkun muun haluja.

Tämä kuvaa mielestäni parhaiten.

Sitä että ei ole uskaltanut tehdä jotain mitä olisi halunnut.

Ei ole uskonut että itsestä olisi johonkin eikä ole edes uskaltanut yrittää.

Ei ole uskaltanut vastustaa trendejä, vanhempiaan tms eikä ole uskaltanut ottaa epäonnistumisen riskiä.

Tuollaiset ihmiset ovat muuten usein tuomitsemassa jonkun yrittäneen ja epäonnistuneen tyyliin , mitäs lähdit.

Sehän vahvistaa omaa varman päälle elämisen tyyliä, tulee tunne - ainakin hetkeksi- että oli ihan oikea ratkaisu olla yrittämättä ja tyytyä keskinkertaisuuteen.

Elämyksiin turtuu ja niitä saa kerättyä lyhyessäkin ajassa jos siltä tuntuu että ne ovat se juttu.

Esimerkiksi sitä, että on mennyt nuoruudenrakkautensa kanssa naimisiin heti lukion tai jopa peruskoulun jälkeen ja alkanut hankkia samantien lapsia. On jäänyt koulut käymättä, iltaelämä viettämättä, poikaystäväkokeilut kokeilematta, matkat matkustelematta.

Toinen vaihtoehto on, että on elänyt jonkun muun toiveiden mukaan, esim. omien vanhempien, vaativan ja hallitsevan puolison jne. Ei ole saanut tehdä omia elämänvalintoja. Sitten on siinä vuosien saatossa katkeroitunut, kun ei ole saanut tai osannut valita mitään itse.

Kuollut pikkulapsena. En oikein tiedä miten muuten elämä voi jäädä elämättä.

Ehkä henkilö on elänyt mielestään liian "tavallista" elämää. Minun mielestäni kaikenlainen elämä on elämää, joten tuo sanonta on hassu.

Ei ole uskaltanut tai jostain syystä pystynyt tekemään niitä asioita,mitä olisi halunnut.Niinpä elää elämää,johon ei ole tyytyväinen,ja miettii miksei toiminut toisin.Minulla juuri näin....

Ei ole juhlinut, harrastanut seksiä, ollut ystävien kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole tehnyt sellaisia asioita mistä olisi itse nauttinut tai mitä olisi halunnut, vaan on toteuttanut jonkun muun haluja.

Tämä kuvaa mielestäni parhaiten.

Samaa mieltä. Nuorena lasten saaminen ei mielestäni mene pelkästään tähän, koska monelle se perhe-elämä on juuri sitä elämää.

Ei ole tehnyt mitä olisi halunnut, koska joku asia on rajoittanut. Muutoksen pelko, ahdistuneisuushäiriö ja masennus, paniikkihäiriö, kontrolloiva parisuhde...nämä ovat asioita, jotka voivat estää elämästä.  Mietin useasti, onko mulla elämä jäänyt elämättä kun sain lapsen melko nuorena ja sitten sain päälle kasan fyysisiä ja psyykkisiä sairauksia. Kyllä ja ei; osa unelmista on jäänyt toteutumatta, sitten taas osan aikaa olen hyvinkin tyytyväinen rauhalliseen eloon johon ei sisälly matkailua ym. stressaavaa vaan paljon kotona oloa, ja tämä on taas pakottanut ja mahdollistanut mulle muita asioita. Olen vaikka oppinut elämään vähävaraisesti ja kuunnellut paljon, valtavasti erilaista musiikkia, ja olen ollut paljon kotona lapsen kanssa. Nyt kun lapsi on isompi ja olen vähän terveempi, niin olen vähän enemmän suuntautunut maailmaan ja olen huomannut, että ei ne suuret elämykset niin ihmeellisiä aina ole, tai sen parempia kuin pienet.

Mietin että jos elämä olisi mennyt erilailla, musta olisi voinut tulla esimerkiksi huumeaddikti tai uraihminen. Luulen, että todennäköisimmin ilman lasta ja sairauksia musta olisi tullut matkustelevaisempi ja irtonaisempi, ei niin paikkakuntaani sidottu. Nyt ei kai ole todennäköistä muuttua enää paljon, ellei työskentele aktiivisesti sen eteen, kun ikää on jo 30. Tavallaan - vaikka elämä ei ole mennyt hienosti, niin ei tämä mikään pahin skenaario ole, verrattuna siihen että olisin kehittänyt kunnon päihdeongelman, mikä ei sekään aikanaan kaukana ollut.