Lue keskustelun säännöt.
G: kamalimmat anoppi/appi/käly/sukulaismies tarinat!
Eli nyt kerrotaan kauheimmista anopeista, kälyistä, serkun lapsista ja siskon koiran veljen isistä!
Omaa kälyäni en onneksi näe kuin 1-2 kertaa vuodessa, koska asumme ulkomailla ja näemme vain Suomessa, sillä hehän eivät rakkaasta kotimaasta poistu, vaikka meillä olisi ilmainen majoitus ja appivanhemmatkin olisivat avustaneen matkakuluissa, syinä mm etteivät puhu englantia eivätkä ala opettelemaan, täällä olisi outoa ruokaa, liian kuuma jne, Eivät siis vain tahto matkustaa eivätkä ole rajojen ulkopuolelle poistuneetkaan.
Joka kerta tavatessamme hän jankkaa samoja "miten vielä jaksatte ulkomailla asua, brassailette vain, tuleekohan nyt teidän mukana tauteja, olemme ihme maailmanmatkaajia jne".
Ymmärrän kyllä että jos ei tahdo reissata niin ei tarvitse, mutta kun hän tuomitsee meidät tästä että asumme ulkomailla. Asumme kyllä Euroopassa ja mieheni on hyväpalkkaisessa ammatissa, hän jaksaa ihmetellä kuinka ihmeessä voimme asua suurkaupungissa, ei ole lunta, ei ruisleipää jne. Mitään posiitivista hän ei ikinä sano. Jaksaisin selittää vaikka kuinka mutta muuten tulee romaani, joten teidän vuoromme, olkaa hyvä!
Kommentit (410)
Anoppi on hoardaaja, eli kotinsa on aivan täynnä (turhaa) tavaraa noin kuudelta vuosikymmeneltä. On C-kasetteja joita ei ole koskaan kuunnellut, vanhoja lasten videoita (kaikki lapset lentäneet pesästä aikoja sitten), tekee jatkuvasti kirpparilta uusia "löytöjä" ja raahaa kotiinsa puolirikkinäisiä huonekaluja. Rahat tiukilla kun eläke riittää juuri ja juuri vuokraan, mutta pienempään ei voi muuttaa koska "mihin mä sitten nämä tavarat laittaisin?". Siellä täällä menee kapeita polkuja rojun keskellä, välillä saa harppailla kuin suolla kävelisi.
Tämän vielä sietäisi jos anoppi olisi muuten ok, mutta kun ei. Negatiivinen ihminen, joka saa mielihyvää aina kun pääsee huomauttamaan/näpäyttämään muita jostain. Aina löytyy jotain sanottavaa, jolla saada muut harmistumaan. Kovaan ääneen arvostelee kaikki kodeista ja vaatteista lähtien, antaa neuvoja joihin ei ole mitään luottamista yms. Mieheni vaihtoi autoa jonkin aikaa sitten, ja pohti kahvipöydässä tulevaa mallia. Anoppi alkoi saarnaamaan kuin mikäkin asiantuntija autoista, vaikka ei ole koskaan sellaista omistanut eikä tiedä niistä yhtään mitään.
Anoppi ei ole kiinnostunut lapsistamme, ei osaa olla heidän kanssaan vaikka nuorinkin on jo koulussa. Jos joku lapsista koittaa ihan nätisti vaikka näyttää hänelle jotain piirrustusta, sanoo välinpitämättömällä äänellä "joo" ja jatkaa aikuisille höpöttämistä. Jos tuo vaikka matkalta tuliaisia, ei koskaan kysy esim. vaatekokoa tai muuta olennaista, sitten ihmetellään kun onnistui tuomaan liian pieniä/isoja vaatteita tai sellaisia leluja, joilla kukaan lapsenlapsista ei ole leikkinyt viimeiseen viiteen vuoteen. Pääasia tuntuu olevan kaiken turhan ostelu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anoppi lupailee mökkiämme kaikille lainaan niin ettei taaskaan edes juhannukseksi sinne itse pääse. En tajua mikä hemmetti siinä on, mies ei kehtaa sanoa vastaan kun mammanpoika pelkää että äitinsä suuttuu sitten.
Vierailija kirjoitti:
Anoppi lupailee mökkiämme kaikille lainaan niin ettei taaskaan edes juhannukseksi sinne itse pääse. En tajua mikä hemmetti siinä on, mies ei kehtaa sanoa vastaan kun mammanpoika pelkää että äitinsä suuttuu sitten.
Siis onko mökki teidän yhteinen vai pelkästään miehen? Miksi itse et ärähdä, että anopin on turha lupailla mökkiä kenelläkään lainaan, te käytätte sitä itse ja piste.
Ei-miniä, ei mitään käytöstapoja, täytyy kyllä ihmetellä miten poika valintansa teki, onneksi ero tuli kolmen kuukauden liiton jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Ei-miniä, ei mitään käytöstapoja, täytyy kyllä ihmetellä miten poika valintansa teki, onneksi ero tuli kolmen kuukauden liiton jälkeen.
Meillä sama homma, aivoton kana oli miniä, puhuikin lässyttämällä. Onneksi tuli ero, nyt on fiksu miniä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei-miniä, ei mitään käytöstapoja, täytyy kyllä ihmetellä miten poika valintansa teki, onneksi ero tuli kolmen kuukauden liiton jälkeen.
Kotikasvatus jäänyt väliin - molemmilla? "On siinä miehessäki jottai vikkoo, joka höntön naisen nai."
Vierailija kirjoitti:
Anoppi lupailee mökkiämme kaikille lainaan niin ettei taaskaan edes juhannukseksi sinne itse pääse. En tajua mikä hemmetti siinä on, mies ei kehtaa sanoa vastaan kun mammanpoika pelkää että äitinsä suuttuu sitten.
Jouluna jo ilmoitat, että juhannuksena on mökki jo varattu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tädin mies tykkäsi kouria ja hivellä suvun naisia ja myös lapsia (tyttöjä) reisistä, perseestä jne. kaikissa mahdollisissa tapaamisissa, juhlissa jne. Äitini hän vei väkisin kourittavaksi eri tilaan eikä tähän kukaan puuttunut, nauroivat vain. Lapsena oli melko pelottavaa tuo ja sain kyllä siitä koskettelusta oman osani. Nykyään kuvottaa todella paljon, onneksi aikuisena voi itse päättää kenen kanssa on tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Appiukkoni kotona, samassa pihapiirissä on myös yritystoimintaa ja lähtökohta on se, että kukaan nainen ei voi ymmärtää yritystoiminnasta yhtään mitään. Siispä aina, kun yritykseen tulee asiakkaita tai siellä pidetään kokousta, johon osallistuu ulkopuolisia, tulee naisväen pysyä sisällä talossa poissa näkyvistä. Siis edes pihalla ei saa olla, koska muuten voitaisiin nähdä keitä yritykseen menee (sinne on kuljettava pihan halki) tai keitä sieltä tulee pois. Jos on jostain syystä tuolloin käytävä ulkona (esim. lähtömme kotiin osuu samaan aikaan), tulee naisten pitää ulkona sidettä silmillä, jotta emme näe yrityksen asoita, jotka eivät kuulu meille. Tämä sääntö koskee siis vain naisia eli esimeriksi lapsistamme 7-vuotias poika voi olla ukkinsa mukana yrityksen tiloissa ja käydä siellä, mutta 9-vuotias tyttö ei voi ilman sidettä silmillä.
Kaikkeen ne ihmiset suostuu. Ei meillä kyllä edes vierailtaisi noin sekon isoisän luona, saati sitten päästettäisi omaa lasta mukaan "yritystiloihin" kahden kesken, jos meininki on tosiaan tuollaista.
Vaikka joku epäili jutun todenperäisyyttä, on kyseessä tositarina. Emme käykään enää appiukon luona, jos ei ole ihan pakko. Tämä on hänen tapansa näyttää, mihin naiset kuuluu eli hänen mielestään naisen paikkana on kotona tekemässä kotitöitä ja synnyttämässä lapsia, muuta naisten ei tarvitse osata ja muu ei heille kuulu.
Tämä appiukko on joko muslimi tai lestadiolainen ? Helluntailainenkin voi tietysti olla.
Älä sekoita hellareita tuollaiseen.
Helluntailaiset alistavat naisia. Eivät arvosta tippaakaan. Naisilla ei ole mitään asiaa johtotehtäviin, vanhimmistoihin, pastoreiksi eikä muihinkaan vastuualueisiin. Lasten-ja kerhotyöhön kelpaavat. Keittiöön palvelemaan seurakunnan tilaisuuksissa ja siivoamaan seurakunnan tiloja. Ehkä puolisonsa(miehen) avustajiksi lähetystyöhön. Hyvin mielellään pitäisivät naiset hellan ääressä kotona,mutta toimeentulon takia on useimpien käytävä töissä. Toki oltava alamisia miehilleen. Esim. eräs tunnettu helluntairouva, on julkisesti kertonut puhuttelevansa miestään "herrakseen"
Älä muuta väitä. Tiedän hellarihommat useamman vuosikymmenen ajaltta aivan nykyhetkeen.!
Tähän on pakko vastata että on myös hyviä helluntalaisia seurakuntia. Itse olen kasvanut hellariperheessä ja näin ollen myös seurakunta oli toinen kotini. Tiedän kuinka paskoja asioita erilaisissa seurakunnissa voi tapahtua enkä niitä ollenkaan puolustele. Itse kasvoin kuitenkin hyvässä seurakunnassa jossa naisilla oli todellakin sanavaltaa ja olivat myös puhujanpöntön takana. Tämä voi myös johtua siitä että meidän seurakunnassa kaikki naiset ovat todella voimakastahtoisia, eivätkä todellakaan suostu mihinkään alistukseen. Varsinkin äitini, on kyllä yksi vahvimmista naisista jonka tiedän eikä todellakaan jää sanattomaksi.
Eli jeesukssen nimessä ja veressä saa alistaa naisia jos ne eivät ole "voimakastahtoisia". Kaikkea sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tädin mies tykkäsi kouria ja hivellä suvun naisia ja myös lapsia (tyttöjä) reisistä, perseestä jne. kaikissa mahdollisissa tapaamisissa, juhlissa jne. Äitini hän vei väkisin kourittavaksi eri tilaan eikä tähän kukaan puuttunut, nauroivat vain. Lapsena oli melko pelottavaa tuo ja sain kyllä siitä koskettelusta oman osani. Nykyään kuvottaa todella paljon, onneksi aikuisena voi itse päättää kenen kanssa on tekemisissä.
Tuttu juttu. Tämmöstä tapahtuu aika paljon. :(
Kynnys ilmoittaa esim. poliisille omasta sukulaisesta on iso. Sitten vaan kärsii ja kärvistelee.
Entinen anoppini oli pihein ja itsekkäin ihminen, jonka olen elämässäni tavannut. Heillä vaikutti olevan rahaa kuin roskaa hulppeasta uudesta omakotitalosta päätellen, jossa vieraillessa aina esiteltiin uusinta monen sadan euron arvoista vessapaperitelinettä tai muuta turhaketta saatesanoin ”ei köyhän kannata halpaa ostaa”. Joululahjaksi lapset kumppaneineen sai sellasia aikanaan ikeassa ilmaiseksi jaettavia risteily”lahjakortteja”, mutta rouva itse vihjaili lapsilleen haluavansa heiltä mm. arvokkaan timanttisormuksen. Jouluna pahin oli lahjojen avaamisen yhteydessä perinne, jossa muut ensin yhdessä avaavat lahjansa kiitellen toisiaan, jonka jälkeen alkoi anoppi-show, jossa anoppi dramaattisesti avasi toinen toistaan upeammat lahjansa muiden edessä. Niitä sitten piti äänekkäästi kaikkien ihailla ja anoppi tietysti mallaili uusia merkkitakkejaan ja -laukkujaan catwalk tyylisesti.
Näitä tarinoita riittää ja en ennen tätä suhdetta olisi uskonut, että toisen perhe voi merkitä niin paljon suhteen kannalta. Kun erosimme oli kumppanin perheestä pääseminen suurimpia helpotuksia, jota olen elämässäni kokenut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syntyi toivottu lapsi. Mun sukulaiset oli tietysti aivan onnessaan ja ylisti, että minä ja mies ollaan niin ihania vanhempia. Neuvot oli luokkaa "nukkukaa silloin kun vauva nukkuu", "nauttikaa näistä ainutlaatuisista ajoista ja keskittykää rauhassa toisiinne".
Anoppi tuli katsomaan vauvaa viinalta haisten ja kuvautti itseään Facebookkiin (laittoi ilman lupaa sinne profiilikuvaksi vauvan kuvan, ja myös pikaviestipalveluihinsa!) Vauva oli kuulemma aivan hänen näköisensä. Ilmoitti kipakasti muuttavansa paikkakunnalle vauvan takia, mutta ei onneksi muuttanut. Sanoi, että jos tehdään vielä toinen lapsi ja se on hänen toivomaansa sukupuolta, antaa meille omaisuutta.
Vähän myöhemmin sain häneltäkin ohjenuoran: "Jos vauva kärsii, tiedät mitä teen".
Muistan vaan, että leuka tippui maahan ja änkytin, että mä olen hyvä äiti, en halua että lapselle käy ikinä mitään pahaa. Ihan hirveä tunne, kun on niin ylpeä itsestään, ylpeä vauvasta ja maailman onnellisin, ja joku paljastaa käytännössä yhdessä lauseessa mitä ajattelee minusta. Kyseessä ei ollut vitsi. Koska olin hormoneissani, mulle tuli tuosta elämään vaikuttavaa pelkoa. En koskaan saanu tietää mitä anoppi mulle aikoi tehdä, vai suunnitteliko kenties lapsen viemistä, mutta laitoin välit poikki parin vuoden päästä, kun epäasiallisuuksia tuli niin paljon. Lapsen syntymä muutti hänen käytöksensä mua kohtaan lopullisesti. Nyt kun tästä on juo vuosia aikaa, ymmärrän että kyseessä on persoonallisuushäiriöinen ihminen.
Isän puolen sukulaiset olivat jääneet vieraammiksi ja ilahduin, kun kävi ilmi, että samalla paikkakunnalla asuu isäni serkku, naimisissa oleva kuusikymppinen mies, parikyt vuotta vanhempi kuin itse olin.
Hän kutsui minut kylään, vaimo ei ollut kotona. Alku meni hyvin mutta hän alkoikin lähentelemään kunnolla. Puski aivan viereen istumaan ja alkoi nojailemaan minuun. Menin istumaan toiselle puolelle huonetta, mies puhui maanittelevasti. Yritin puhua normaalisti muita asioita, mutta mies jatkoi hellyyssävytteistä maanitteluaan. Hyvin ahdistava tilanne olla kaksistaan hänen kanssa tuollaisessa tilanteessa.
Jouduin keksimään tekosyyn ja karkasin talosta pois kokonaan. Ei sitten oltu enää missään tekemisissä. Vaimolleen en kertonut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppi lupailee mökkiämme kaikille lainaan niin ettei taaskaan edes juhannukseksi sinne itse pääse. En tajua mikä hemmetti siinä on, mies ei kehtaa sanoa vastaan kun mammanpoika pelkää että äitinsä suuttuu sitten.
Jouluna jo ilmoitat, että juhannuksena on mökki jo varattu.
Mä ilmoittaisin että ei muuten enää ole yhteiskäytössä vaan perheen omassa pelkästään.
Vierailija kirjoitti:
Entinen anoppini oli pihein ja itsekkäin ihminen, jonka olen elämässäni tavannut. Heillä vaikutti olevan rahaa kuin roskaa hulppeasta uudesta omakotitalosta päätellen, jossa vieraillessa aina esiteltiin uusinta monen sadan euron arvoista vessapaperitelinettä tai muuta turhaketta saatesanoin ”ei köyhän kannata halpaa ostaa”. Joululahjaksi lapset kumppaneineen sai sellasia aikanaan ikeassa ilmaiseksi jaettavia risteily”lahjakortteja”, mutta rouva itse vihjaili lapsilleen haluavansa heiltä mm. arvokkaan timanttisormuksen. Jouluna pahin oli lahjojen avaamisen yhteydessä perinne, jossa muut ensin yhdessä avaavat lahjansa kiitellen toisiaan, jonka jälkeen alkoi anoppi-show, jossa anoppi dramaattisesti avasi toinen toistaan upeammat lahjansa muiden edessä. Niitä sitten piti äänekkäästi kaikkien ihailla ja anoppi tietysti mallaili uusia merkkitakkejaan ja -laukkujaan catwalk tyylisesti.
Näitä tarinoita riittää ja en ennen tätä suhdetta olisi uskonut, että toisen perhe voi merkitä niin paljon suhteen kannalta. Kun erosimme oli kumppanin perheestä pääseminen suurimpia helpotuksia, jota olen elämässäni kokenut.
Kuvailit juuri isosiskoni. Kammottava tapaus, hänen kuuluu aina olla kaiken keskipisteenä vaikka olisi mikä tapahtuma tai vain normaali yhdessä aikaa viettäminen. Kamalaa kun on noin läheistä sukua, vaikea olla kokonaan tapaamatta.
Vierailija kirjoitti:
Anoppi oli mukava, kunnes muistisairauden ekat oireet ilmenivät. Muuttui tosi aggressiiviseksi ja oli aina huonolla tuulella. Jatkuvasti haukkui ”sun tukkasi on aivan hirveä”tai ”tää ruoka on kauheaa” ja ”siinä sitä vaan maataan laiskana” ym. Yhteydenpito oli aika tuskallista. Hän kuoli toisen sairauden vuoksi ja aluksi oli vähän vaikea päästä yli kaikesta nimittelystä, mutta kyllä nykyään jo muistan lämmöllä hänet sellaisena kuin oli omana itsenään.
Meidän mummolla skitsofrenia ja monta hullua juttua tapahtunut. Esim asui äidillämme jonkin aikaa ja äiti tuli kotiin niin sanoi pirullinen ilme naamallaan "huoltomiehet kävi. Kerroin että aina kassat kissanhiekkaa vessanpönttöön niin että se tukkiutuu" äiti oli aivan järkyttynyt että miksi noin sanoit, enhän tee tuollaista! Mummo sai tyydytyksen ja virnuillen sanoi "se oli vitsi, en tietenkään noin sanonut hahhahaaaa menitpös lankaan!!!" :D
Toinen kun olin 15 v ja tuomassa kaveria meille ja tiesin että mummo on kotona ja kerroin mummolle että kaveri on tulossa ja ollaan jonkin aikaa mun huoneessa ja meitä ei saa häiritä (saattoi tulla puhumaan päättömiä ja nolata kavereiden edessä) . Mummo vakuutti että ei häiritse ja alkaa tekemään ruokaa. No, menimme sinne ja soitin ovikelloa kun ei ollut avaimia, ja mummo tuli avaamaan oven alasti ja sanoi "jaa sä oot se Siirin kaveri" . Että nolotti. Kaveri tiesi mummon toilaluista ja oli ihan pokkana , mutta silti nolotti pitkään jälkeenpäin ja onneksi oli hyvä kaveri, eikä sellainen joka olisi mennyt kertomaan mitä mummo teki, osasi ymmärtää. En tiedä edelleenkään miksi mummo teki niin , mutta jotain kiusanhalua siinä oli ja osittain sairaus .
Pahimman mielen tuottanut oli kuitenkin se , kun menin isosiskoni kanssa mummon luo kun oli äidiltä muuttanut jo tehostettuun palveluasumiseen ja menimme sinne ja mummo antoi silmieni edessä isosiskolle 100€ rahaa ja minulle sanoi "sä voit viedä roskat" .
Mua loukkasi toi tosi paljon ja sanoin sen mummolle puhelimessa jälkeenpäin ja mummo sano "oisit säkin saanut jos sulla olis ollut kolme lasta mut kun eipä ole" . Ei ole juu kun en voi saada ja mummo tietää sen . Käyn edelleen joskus katsomassa vaikka muut ei juuri käy , mutta silti harmittaa tuo pirullisuus . Saattaa myös käydessä todeta "oletpas lihonut, tai oletpas vanhan näköinen , onpas ohut tukka" yms . Vaikka muuten olisi mukava.
Ex-anoppi oli opettaja ja luuli tietävänsä kaikesta kaiken. Usein en viitsinyt korjata häntä tai väitellä hänen kanssaan asioista, joista hän oli väärässä. Exääni eli omaa tytärtään arvosteli ja hoputti aina opiskelemaan, koska oli vain sairaanhoitaja. Miesystävänsä oli mukava, mutta tossukka opettaja.
Olin ainoa, joka joskus sanoi anopille vastaan, mutta yleensä annoin periksi yleisen rauhan vuoksi.
Kerran sitten heidän suvun mökillä naapurin mies kutsui ex-anopin miesystävän käymään mökillään. Halusi neuvoja erääseen rakennusasiaan. Minut pyydettiin mukaan, koska olin tehnyt työkseni kyseisen alan hommia 3 vuotta aiemmin. Naiset pakkautuvat mukaan.
Paikan päällä tajusin heti ongelman ja olin vastaavia asioita korjannut työkseni 3 vuotta. Paikalla olevista miehistä esitti erilaisen näkemyksen miten asia kannattaa korjata. Juttelimme miesten kesken näistä kahdesta erilaisesta ratkaisusta hyvässä hengessä ja minun näkemykseni alkoi saamaan kannatusta.
Jostain syystä ex-anoppini alkoi tässä vaiheessa väittää vahvasti minua vastaan ja oli toisen näkemyksen kannalla. Intti ja intti, sekä vetosi myös nuoreen ikääni. Vaikka hänellä itsellään ei ole kyseisen alan kokemusta tai koulutusta
Vähän hermostuin ja selitin painokkaammin ehkä hieman kovemmalla äänellä mihin perustan näkemykseni ja tiedän olevani tässä asiassa oikeassa. Naapurin ukko uskoi minua ja sovittiin, että lähetän tutun firman tiedot, joka voi halvalla tulla tekemään korjaukset jne.
Tästä alkoi ex-anopin mökötys ja kiukuttelu. Olin kuulemma huutanut hänelle ja nolannut hänet muiden nähden.
Exäni ja anopin miesystävä yrittivät sovitella ja jossakin vaiheessa exäni ehdotti, että pyydän anopilta anteeksi. Itse en kokenut tarpeelliseksi pyytää anteeksi.
Myöhemmin oli koko suvulle selittänyt kuinka minä olen niin tyly ja kova. Onneksi osa sukulaisista oli minut tavattuaan eri mieltä. Olin mukava, reilu ja reipas.
Lopulta ex,-,anoppini iäkäs äiti käski tyttärensä "olla kunnolla minua kohtaan". Hän tykkäsi minusta - olin samana kesänä pilkkonut hänelle ison kasan polttopuita.
Aah... sukulaiset...
Oman äitini typerät sanat hankalassa elämäntilanteessani.
Olimme aikoinani hetken aikaa asumiserossa vaimoni kanssa. Meillä oli pieni lapsi ja parisuhteessa ongelmia. Muutin hetkeksi asumaan työpaikan asuntoon ja kävimme pariterapiassa. Emme tapailleet muita vaan yritimme saada meidän suhteen toimimaan.
Kyseisenä ajankohtana minulla tuli myös sanaharkka veljeni kanssa ja kännissä puhuin hänelle rumasti/uhkailin turpiin vedolla jne. Oli typerää minulta, mutta veljeni osaa ärsyttää minua. Riita liittyi meidän välisiin vanhoihin asioihin.
Veljeni kertoi minun kännipuhelusta ja sanaharkasta äidillemme. Seuraavan kerran, kun tapasin äitini, hän otti asian puheeksi.
Hänen näkemyksen mukaan olin vain kateellinen veljelleni, koska hänellä on hoikka ja seksikäs blondi vaimo ja minulla lihava punatukka. Olin jumissa ruman naisen kanssa ja täten katkera veljelleni. Äitini kertoi, että on tuntenut samaa kateutta siskoaan kohtaan, kun hänellä oli parempi/kiltimpi mies, kuin äidilläni.
En ollut uskoa korviani. Oma äitini? Olin todella hämmentynyt ja selitin, että sanaharkkani kännissä veljeni kanssa ei liity mitenkään parisuhteeseeni ja pidän omaa rintavaa muodokasta vaimoani seksikkäänä, en veljeni anorektista vaimoa, jota en ole koskaan ajatellut sillä silmällä.
Parisuhteeni pelastui. Välini veljeni ja äitini kanssa ei ole koskaan palautunut kunnolla. Tästä aikaa nyt jo 12vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Anoppi lupailee mökkiämme kaikille lainaan niin ettei taaskaan edes juhannukseksi sinne itse pääse. En tajua mikä hemmetti siinä on, mies ei kehtaa sanoa vastaan kun mammanpoika pelkää että äitinsä suuttuu sitten.
Tämä on kyllä jo omaa tyhmyyttä. Menette itse mökille, jos sinne ilmaantuu muita pyydätte poistumaan jos ei lähde pyynnöstä, voi soittaa poliisit.
En oikeasti ymmärrä tälläistä lapatossuutta, että omistat mökin ja annat jonkun ulkopuolisn päästää sinne vieraita ihmisiä.
Jos taas mökki on miehen suvun omistuksessa anopilta on oikeus antaa se kenen käyttöön haluaa.
Teidän pitäisi olla antamatta rahaa tuomle naiselle ja mieluummin oikeasti tukea lasta jos kerran annatte rahaa. Miksi ette osta uimalippua/ruokakassia kun valittaa ja pyytää rahaa? Itse tekisin laatensuojeluilmoituksen jos heillä ei ole rahaa ja lapsi näkee nälkää.