Lue keskustelun säännöt.
Appivanhempien luona vieraileminen äärettömän raskasta
28.03.2016 |
Kärsiikö kukaan muu samasta? Mieheni vanhemmat asuvat kaukana meistä, joten kyläreissut kestävät aina vähintään yhden yön. Näistä muodostuu sitten koko suvun tapaamisia appivanhempien luona, kun kaikki tahtovat tavata meitä. Käymme kylässä parin kuukauden välein, mikä ei ole usein, mutta minulle liikaa.
Minulle riittäisi satunnaiset kahvittelut tai vaikka ravintolassa käyminen appivanhempien kanssa (näin teemme minun vanhempieni kanssa, ja se on minusta hyvä), mutta tuolla kaukana on mielekästä olla ainakin yhden yön yli. Hotellin meneminen ei tule kuuloonkaan (eikä kyseisessä kylässä sellaista olisikaan), vaan pienessä rivariasunnossa yövymme sitten vierashuoneessa.
Minä olen erittäin epäsosiaalinen ihminen. Varsinkin miehen koko suvun ilmestyessä paikalle menetän suunnilleen hermoni. En osaa olla luontevasti ja stressaan ja jännitän koko ajan. Vatsanikin menee sekaisin noilla reissuilla, mikä on hirvittävää. Asioita vaikeuttaa se, että ko. suku kommunikoi keskenään ruotsiksi, eivätkä kaikki heistä edes osaa suomea. Minä taas ymmärrän ruotsia, mutta paineen alla en kykene puhumaan sitä sanaakaan. Kaiken kaikkiaan nuo vierailut ovat minulle siis todella stressaavia.
Mieheni ei ymmärrä asiaa ollenkaan, vaikka olen yrittänyt selittää millainen olen luonteeltani. Hän ei jännitä vieraiden seurassa, joten hän ei kykene samaistumaan tuntemuksiini ollenkaan. Niinpä näillä reissuilla on vain käytävä. Eikä se ole parin vuoden aikana muuttunut ollenkaan helpommaksi.
Niin, ensi viikonloppuna olisi taas tiedossa tällainen kyläreissu. Hermoni ovat kireällä jo nyt, ja oikeasti halveksin itseäni asian johdosta. En nauti ihmisten seurasta, enkä voi pakottaakaan itseäni siitä nauttimaan. En puhu yhteistä kieltä heidän kanssaan, ja stressivatsani tulee taas menemään aivan sekaisin.
Tämä oli tällainen avautuminen. Hyvin noloa että aikuinen ihminen kokee tällaiset asiat näin vaikeina, mutta mikään määrä positiivista asennoitumista ei ole tehnyt asiaa helpommaksi.
Kommentit (92)
No käytte kyllä tosi usein. Anna miehen mennä, jos napanuora katkaisematta, itsellesi riittää kerta, pari vuodessa.
Mun anoppila on niin kaukana, että kolme yötä on minimi olla perillä Käymme 1-2 krt/vuosi ja mahdollisuuksien mukan yövymme kuitenkin muualla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No käytte kyllä tosi usein. Anna miehen mennä, jos napanuora katkaisematta, itsellesi riittää kerta, pari vuodessa.
Mun anoppila on niin kaukana, että kolme yötä on minimi olla perillä Käymme 1-2 krt/vuosi ja mahdollisuuksien mukan yövymme kuitenkin muualla.
Arvaa oonko kateellinen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No käytte kyllä tosi usein. Anna miehen mennä, jos napanuora katkaisematta, itsellesi riittää kerta, pari vuodessa.
Mun anoppila on niin kaukana, että kolme yötä on minimi olla perillä Käymme 1-2 krt/vuosi ja mahdollisuuksien mukan yövymme kuitenkin muualla.
Arvaa oonko kateellinen
Niin, meillä on sopivan läheiset välit: muutama sata kilometriä. ;)
Sun ei todellakaan tarvitse mennä sinne noin usein. Itse en menisi ja ei kyllä miehenikään tule mun äidille kuin ihan joskus.
Hotellikin varmaan löytyy jostain eli melko läheltä.
Miettikää te, joilla on omia lapsia. Onko 1 krt/vuodessa sopiva määrä nähdä lapsiaan???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miettikää te, joilla on omia lapsia. Onko 1 krt/vuodessa sopiva määrä nähdä lapsiaan???
Kyllähän sen niin on, että sitä saa mitä tilaa - eli välimatkakaan ei aina kerro totuutta.
Vierailija kirjoitti:
Miettikää te, joilla on omia lapsia. Onko 1 krt/vuodessa sopiva määrä nähdä lapsiaan???
Niin, kyllä kun miettii, niin itsellä on kaksi aikuista lasta, lapsettomia vielä. Olisi kyllä vähän ikävää jos näkisin heitä vain kerran vuodessa. Vaikka pidämmekin yhteyttä puhelimella. Kyllä he vielä ainakin käyvät meillä kerran kuussa, ja ovat koko viikonlopun, en tiedä sitten kun alkavat lapsia saamaan. Itse käyn oman äitini luona pari-kolme kertaa kuussa ja anopin luona pari kertaa kuussa. Tosin he asuvat tässä lähistöllä, että ei tarvitse jäädä yöksi, joten käynnit on helppo tehdä. Anoppi ja äitini ovat jo sen verran vanhoja, että ehkä ei välttämättä ole enää monia vierailuvuosia jäljellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näyttäisin myös tämän ketjun miehelle, täällä on niin monta hyvää viestiä joka selittää olosi ja syyn siihen.
Tuo kielimuuri asia on kyllä aivan ehdottomasti se joka täytyy ratkaista. Jos miehesi ei tätä ymmärrä, voitko puhua anopille tai appiukolle? Veikkaan että olosi helpottaa heti kun pystyt ihan normaalisti siellä keskustelemaan muiden kanssa! Huomaako miehesi edes että olet ihan hissukseen koko ajan?
Ja tuo että heti tivataan mihin menet kun nouset on ihan vain huonoa käytöstä.
Olisiko helpompi, jos kutsuisitte miehen vanhemmat teille kylään silloin tällöin, vaikka joka toinen kerta? Silloin ei koko muu suku tulisi mukana? Ainakin minusta on usein helpompi olla emäntänä kuin vierailijana, koska en samalla tavalla koe olevani vaivaksi muille ja ympärillä on omat tutut asiat ja olen jollain tavalla enemmän kontrollissa tilanteesta, samoin pääsen omaan makuuhuoneeseen "turvaan" välillä. Mielestäni myös tuo vierailutahti 2 kk välein on aika kova, jos miehesi haluaa käydä noin usein, hän voisi kyllä käydä silloin tällöin yksin ja sinä voisit mennä mukaan vaikka jouluna ja merkkipäivinä tai miten ikinä vierailettekaan. Kummallista, jos tuosta pahastuu.
Ymmärrän hyvin sinua, koska olen ihan samanlainen. Jo hyvien kavereiden kanssa oleminen vie voimia todella paljon. Vaikka olisi miten hauskaa, olen tosi iloinen, kun saan taas olla rauhassa yksin ja hengittää syvään ja rentoutua. En pysty siihen muiden läsnäollessa. Minulla on myös sama kieliongelma, mutta saksaa pitäisi puhua. Mies ja perhe puhuvat vielä niin kummallista murretta/aksentilla, että oppiminen on tosi hidasta. Sanat eivät ollenkaan sovi suuhuni ja pitää änkytellä sanoja ulos yksi kerrallaan kun niiden kurkkuäänteiden ja muiden muodostaminen on mulle yksinkertaisesti hirveän vaikeaa. Enkä vielä useamman vuoden jälkeenkään ymmärrä kunnolla. Tilanne on kokonaisuudessaan raastavan väsyttävä ja stressaava. Saan useni päänsäryn, univaikeuksia ja vatsan sekaisin. Mieheni onneksi ymmärtää ja tukee minua, emmekä asu sukulaisten luona paitsi hätätilanteessa. Tsemppiä! Et ole yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap olet aikuinen ihminen ja sinä itse päätät kuinka usein tai harvoin lähdet anoppilaan tai minne tahansa.
Jos viihdyt kotona niin sinulla on oikeus jäädä kotiin ja mies menee lapsuudenkotiinsa koska siellä viihtyy niin hyvin. Pidä puolesi ja jos miehesi on niin lapsellinen että suuttuu niin sittenhän suuttuu...ei se ole kuolemaksi.
En todellakaan lähtisi itse kovin usein itseäni rääkkäämään toisten nurkkiin. Jos miehesi ei pysty yhtään joustamaan tässä ainoassa asiassa mikä teillä mättää niin miksi sinun pitää aina joustaa ja antaa periksi ja lähteä mukaan? Miehesi ei ole isäsi eikä määrää tai määritä sinua millään tasolla.
Parisuhde on kompromisseja tässäkin asiassa.
Minä olen samanlainen kuin ap ja kokemuksesta tiedän että jatkuva itsensä "pakottaminen ja siedätys" ei vaan toimi kaikilla. Minun oloni vain pahenee ja pahenee jatkuvasta ressistä ja ahdistuksesta. Kun saan itse päättää ylimääräisten ressien määrästä omassa elämässäni niin kaikki sujuu paremmin. Ja pari kertaa vuodessa pystyy sitten selviämään vaikka mistä ihan tahdonvoimalla ja sitten tulee niitä myönteisiä kokemuksia ja onnistumisen iloa ja se taas nostaa itsetuntoa.
Jos sinulla ap on ressivatsa niin ota maitohappobakteerit jatkuvaan käyttöön ja sitten akuuttiin hätään immodiumia (ripulilääke) apteekista.
Käy myös lääkärissä ja pyydä resepti Propal 40mg. Propal auttaa lievässä paniikkihäiriössä, sos.tilanteiden pelossa ja esiintymisjännityksessä mutta ei huumaa tai aiheuta riippuvuutta ja sitä otetaan vain tarvittaessa.
Jos aiot jatkaa tuon miehen kanssa, opettele puhumaan ruotsia. Voitte puhua sitä kotona niin se tulee luonnostaan. Jos et puhu samaa kieltä, olet ikuisesti ulkopuolinen.
Lisäksi: ihminen muuttuu vanhemmiten aina vain enemmän sukunsa kaltaiseksi, joten jos et pidä heidän tyylistään, teillä ei ole yhteistä tulevaisuutta. Mieti, mitä haluat.