Appivanhempien luona vieraileminen äärettömän raskasta

Vierailija kirjoitti:

Oletkohan naimisissa nuoruuden exäni kanssa? ;)

Kuulosti niin tutulta tuo koko kuvio, pieni ruotsinkielinen paikkakunta ja kaikki sukulaiset rynnistää paikalle kun olette siellä, eikä kaikki osaa kunnolla suomea...

Entä jos teette niin, että vaikka siinä kylässä ei ole hotellia, niin jossain kohtuullisen ajomatkan päässä on varmaan hotelli tai motelli ja yövytte sellaisessa, kun olette kyläilemässä appivanhempien luona. Miehesi voi vaikka sanoa syyksi jonkun huonounisuuden tms. Kyllä vanhemmat ihmiset yleensä sellaiset syyt ymmärtävät. Näin saatte hieman hengähtää välillä ja miehesi voi ehkä ajella sinne kerran tai pari myös ilman sinua, siis sieltä hotellilta, ettei ihan kaikkiin serkkujen kumminkaiman tapaamisiin sinun tarvitse osallistua, siihen pääjuttuun vain. Ja ianakin yön saatte olla rauhassa ja nauttia aamiaisen rauhassa hotellilla ja siitä tulee samalla teille ihan kiva oma pikku loma, ei pelkästään ihan kamalaa.

Tsemppiä ja lycka till!

Kuulostaa kyllä ihan tutulta tuo exäsi suku :D Ihanaa, joku edes tietää millaista tämä on!

Voi kun mies suostuisi tulemaan hotelliin, mutta tämä on niitä asioita joiden suhteen hän on ehdoton. Lapsuudenkodissa on saatava nukkua. Minusta vähän epäreilua, ja ihmeellistäkin koska yleensä mies huomioi minun toiveeni ihan kaikessa. Jotenkin tämä asia siis on hänelle tärkeä sellaisella tavalla mitä minä en käsitä, ja olen siis yrittänyt vain kestää. Mutta siihen että voisin suhtautua positiivisesti tähän kaikkeen on todella pitkä matka.

Ruotsin puhumisesta puheenollen, en tunnu oppivan sitä kunnolla vaikka yrittäisin. Minulla ei ole kielipäätä ollenkaan, olen enemmän matemaattinen ihminen :(

Ap

Kuulostaa siltä, että olette liian erilaisia. Tilanne tulee pahenemaan jos hankitte lapsia. Olisi väärin eristää lapsilta pois toinen suku.

Miehesi ei tule olemaan onnellinen pitkällä aika välillä, eikä näin tärkeästä asiasta pysty oikein tekemään järkevää kompromissia!

Vierailija kirjoitti:

Voi kuule ollaan appivanhempien luona Hollannissa ja täällä ollaan aina vähintään 5 päivää. Muuta sukua nähdään jatkuvasti, nytkin sisko tässä. Eilen putkeen miehen sisko ja hänen appivanhempansa, isovanhemmat ja eno.

Aika hankalaa kun en kieltä puhu ja olen introvertti. Mutta koitan parhaani mukaan pysyä positiivisena ja on tämä kivaakin. Ei olisi jos asenne olisi huono.

Voih, jaksamisia sinulle! Kummallista ettei osa perheistä ymmärrä, millaiseen pyöritykseen pistävät uudet jäsenensä. Minun vanhempani näkevät aina suuren vaivan jotta eivät vahingossakaan rasita tai stressaa miestäni. Ehkä meidän suvussa on enemmän introvertteja, jotka sitten tuntevat empatiaa muita kohtaan...

Ap

Vierailija kirjoitti:

Onko teillä lapsia? Jos ei, Hankkikaa niitä, niin lapset vie huomion, sun ei tarvii seurustella. Tai sitten et vain mene.

Tää on ihan totta, lapset ottaa ihanasti huomion itselleen. Mäkin jännitän sosiaalisia tilanteita ja lapsen kanssa nekin ovat helpompia. Mutta ei nyt ehkä vain sen vuoksi kannata lapsia tehdä :)

Ehdotan että jäät joinain kertoina kotiin. Parin kuukauden välein on mun mielestä aika usein.

19 ja 20, lyhyemmät vierailut ja pienet hengähdyshetket auttaisivat ihan hirveästi. Olen välillä lähinnä vatsani takia joutunutkin menemään hetkeksi pitkäkseni vierashuoneeseen, mutta tuo porukka nostaa siitä metelin! Tai siis, minun ei anneta vaivihkaa nousta ja poistua huoneesta, vaan joku aina kysyy minne menen. Inhoan tuota, tulee sellainen olo että minua tarkkaillaan koko ajan! 

Mies käy joskus yksin kotonaan, mutta pitkin hampain. Ja onhan minun järkevää lähteä mukaan, kun matka kerran on pitkä. Mutta miehelle on vain yksi vaihtoehto, eli yöksi jääminen sinne kotinurkkiin. Hotelli ei käy. Ja minä tunnen itseni ongelmatapaukseksi kun ehdotan hotellia tai lyhyempää vierailua :(

Ap

Ruotsinkieliset ovat sosiaalisia ja siksi elävätkin kauemmin.

Vierailija kirjoitti:

Kärsiikö kukaan muu samasta? Mieheni vanhemmat asuvat kaukana meistä, joten kyläreissut kestävät aina vähintään yhden yön. Näistä muodostuu sitten koko suvun tapaamisia appivanhempien luona, kun kaikki tahtovat tavata meitä. Käymme kylässä parin kuukauden välein, mikä ei ole usein, mutta minulle liikaa.

Minulle riittäisi satunnaiset kahvittelut tai vaikka ravintolassa käyminen appivanhempien kanssa (näin teemme minun vanhempieni kanssa, ja se on minusta hyvä), mutta tuolla kaukana on mielekästä olla ainakin yhden yön yli. Hotellin meneminen ei tule kuuloonkaan (eikä kyseisessä kylässä sellaista olisikaan), vaan pienessä rivariasunnossa yövymme sitten vierashuoneessa.

Minä olen erittäin epäsosiaalinen ihminen. Varsinkin miehen koko suvun ilmestyessä paikalle menetän suunnilleen hermoni. En osaa olla luontevasti ja stressaan ja jännitän koko ajan. Vatsanikin menee sekaisin noilla reissuilla, mikä on hirvittävää. Asioita vaikeuttaa se, että ko. suku kommunikoi keskenään ruotsiksi, eivätkä kaikki heistä edes osaa suomea. Minä taas ymmärrän ruotsia, mutta paineen alla en kykene puhumaan sitä sanaakaan. Kaiken kaikkiaan nuo vierailut ovat minulle siis todella stressaavia.

Mieheni ei ymmärrä asiaa ollenkaan, vaikka olen yrittänyt selittää millainen olen luonteeltani. Hän ei jännitä vieraiden seurassa, joten hän ei kykene samaistumaan tuntemuksiini ollenkaan. Niinpä näillä reissuilla on vain käytävä. Eikä se ole parin vuoden aikana muuttunut ollenkaan helpommaksi.

Niin, ensi viikonloppuna olisi taas tiedossa tällainen kyläreissu. Hermoni ovat kireällä jo nyt, ja oikeasti halveksin itseäni asian johdosta. En nauti ihmisten seurasta, enkä voi pakottaakaan itseäni siitä nauttimaan. En puhu yhteistä kieltä heidän kanssaan, ja stressivatsani tulee taas menemään aivan sekaisin.

Tämä oli tällainen avautuminen. Hyvin noloa että aikuinen ihminen kokee tällaiset asiat näin vaikeina, mutta mikään määrä positiivista asennoitumista ei ole tehnyt asiaa helpommaksi.

Istu, hymyile, nyökyttele, kuuntele ja sano "ja-a" aina sopivassa kohdassa. Ei sun tarvitse muuta tehdä. 

Ei kyllä kuulosta hyvältä teidän tulevaisuutenne. Miten ihmeessä olette edes pariutuneet, noin erilaiset ihmiset?

Vierailija kirjoitti:

Ei kyllä kuulosta hyvältä teidän tulevaisuutenne. Miten ihmeessä olette edes pariutuneet, noin erilaiset ihmiset?

Meissä ei ole mitään muuta erilaista! Meillä ei ole juuri mitään ongelmia tai erimielisyyksiä koskaan, vain tämä. Minulle nämä kyläilyt ovat raskaita, ja mies ei ymmärrä sitä yhtään. On hassua, että välejämme ei oikeastaan ikinä kiristä mikään muu kuin tämä.

Ap

Ap hyvä, painitte saman ongelman kanssa kuin miljoonat muutkin ihmiset. Mistä kaikki anoppivitsitkin tulee... kaikki ne sketsit, että anoppi tulee kylään jne. (miesnäkökulmasta kerrottunakin :D), no just tästä. Jos ei nyt muu auta, niin mene mukaan, laske tunteja, hymyile ja nyökyttele, pyri auttamaan käytännön asioissa, kuten tiskauksessa, pöydän kattamisessa/korjaamisessa, roskien viemisessä, tarjoudu vaikka kitkemään kasvimaata, leikkaamaan nurtsia, ulkoiluttamaan koiraa ym.ym., että pääset vähän hengähtämään. Loppusaldosi on, että olet NIIN auttavainen ja kiva miniä, se siellä hääräsi ja touhusi ja teki koko ajan! ;)

Voi kun muilla olis tollaset appivanhemmat!! Mä tykkään kyläillä ja höpötellä, istua pitkään pöydässä ja nauttia muiden ihmisten seurasta!

Vierailija kirjoitti:

Ap hyvä, painitte saman ongelman kanssa kuin miljoonat muutkin ihmiset. Mistä kaikki anoppivitsitkin tulee... kaikki ne sketsit, että anoppi tulee kylään jne. (miesnäkökulmasta kerrottunakin :D), no just tästä. Jos ei nyt muu auta, niin mene mukaan, laske tunteja, hymyile ja nyökyttele, pyri auttamaan käytännön asioissa, kuten tiskauksessa, pöydän kattamisessa/korjaamisessa, roskien viemisessä, tarjoudu vaikka kitkemään kasvimaata, leikkaamaan nurtsia, ulkoiluttamaan koiraa ym.ym., että pääset vähän hengähtämään. Loppusaldosi on, että olet NIIN auttavainen ja kiva miniä, se siellä hääräsi ja touhusi ja teki koko ajan! ;)

Kivoja ideoita, ja taatusti toimivia :) Anoppi on ikävä kyllä sellainen häärääjä että tällaisen hitaammin ja hiljaisemmin toimivan on vaikea mennä siihen väliin, mutta ainakin siinä voisi saada aikaa kulumaan kun kyttäisi mahdollisuutta tarjoutua auttamaan milloin missäkin.

Ap

Joko sopeudut ja opettelet olemaan stressaamatta tai sitten eroat. Tulee olemaan todella raskasta, kun saatte lapsia.

Mä en ymmärrä miksi siellä pitäisi kummankin istua joka kerta edustamassa. Näätkö sä koskaan vanhempias yksinäs vai onko mies joka kerran mukana? Me ollaan sovittu miehen kanssa että toisen suvun juttuihin ei ole pakko lähteä. Näin oli jo ennen lapsia, mutta nyt kun on lapsia niin on aivan uskomattoman ihanaa jos mies lähtee mummolaan kylään ja mä saan olla sen pari tuntia kokonaan yksin! Omat vanhempani asuvat kaukana niin lähden 2-3 kertaa vuodessa viikoksi sinne. Mies tulee mukaan välillä ja välillä ei. Itseasiassa oon kannustanut sitä jäämään kotiin, koska kun tuun reissusta takas niin se on ihan eri ihminen sen jälkeen. Meillä parisuhteelle tosi tärkeää "hoitoa" on nää yksinolon hetket, vaikka se aika paradoksaalista onkin.

Älä kuuntele noita erotkaa-juttuja. Ei todella ole mitään tarvetta erota, hyvänen aika sentään. Sinun täytyy vaan valmistautua hyvin seuraavaan reissuun.

Teetkö mielelläsi käsitöitä? Jotain erikoisempaa käsityötä? Ota se seuraavan kerran käsityö mukaan ja tee siellä anoppilassa sitä ja kun muut alkavat katsoa ja kysellä, valmistaudu siihen, että sinulla on tarvikkeita kaikille (naisille) ja opetat heillekin.

Onko mukana lapsia? Tuletko toimeen lasten kanssa? Opettele tekemään niitä yksinkertaisimpia steinernukkeja (googleta), ne on tosi helppo valmistaa ja (tyttö)lapset ovat innoissaan kun teet heille sellaisia.

Hymyile ja sano ruotsiksi, vaikka kuinka huonosti, että "tämä teidän kuuntelunne on tosi hyvää ruotsinopetusta minulle. Joskus sitten alan itsekin puhua, kunhan on tarpeeksi monta oppituntia takana!" Näin ilmaiset kiinnostuksesi ja arvostuksesi, mutta saat olla hiljaa ;)

Miehesi kuulostaa todella ajattelemattomalta ja itsekkäältä tuossa asiassa. Mun mies on myös introvertti, väsyy todella paljon vierailuista. Käynnkotipaikkakunnalla usein yksin, koska minusta olisi väärin pakottaa selvästi ahdistunutta ja tilanteesta masentunutta miestä mukaan vain siksi, kun MINÄ haluan ja MINULLE se on tärkeää. Eikö kumppanin hyvä olo pitäisi olla se kaikista tärkein asia ja jos toinen on voimakas ekstrovertti, kuten minä ja miehesi, ja toinen osapuoli taas voimakas introvertti, kuten sinä ja minun mies, niin kyllä näissä tilanteissa on vain pakko kyetä kompromisseihin ja antaa toiselle tilaa. Mun mielestä miehesi ei ole ollenkaan reilu eikä halua huomioida sinua millään tavalla. Saako hän todella niin hyvän olon siitä, että sinulla ei ole hyvä fiilis?

Luulisi että miehen saa houkuteltua hotelliin sopivalla syyllä ,)

Vierailija kirjoitti:

Miehesi kuulostaa todella ajattelemattomalta ja itsekkäältä tuossa asiassa. Mun mies on myös introvertti, väsyy todella paljon vierailuista. Käynnkotipaikkakunnalla usein yksin, koska minusta olisi väärin pakottaa selvästi ahdistunutta ja tilanteesta masentunutta miestä mukaan vain siksi, kun MINÄ haluan ja MINULLE se on tärkeää. Eikö kumppanin hyvä olo pitäisi olla se kaikista tärkein asia ja jos toinen on voimakas ekstrovertti, kuten minä ja miehesi, ja toinen osapuoli taas voimakas introvertti, kuten sinä ja minun mies, niin kyllä näissä tilanteissa on vain pakko kyetä kompromisseihin ja antaa toiselle tilaa. Mun mielestä miehesi ei ole ollenkaan reilu eikä halua huomioida sinua millään tavalla. Saako hän todella niin hyvän olon siitä, että sinulla ei ole hyvä fiilis?

Mitä ekstroverttina olet mieltä noista kommenteista, että ap:n ja hänen miehensä pitäisi erota tämän erilaisuutensa vuoksi tyyliin "miesparka"?

Mä ihan reilusti jätän menemättä joka toinen kerta ja nautin yksinäisyydestä kotona.

Keski-iässä oli varaa ostaa kesämökki, siis rivarikaksio, miehen kotiseudulta, joten ei enää toisten nurkissa bunkkaamista!

Kiitos niin paljon hyvistä vinkeistä, myötätunnosta ja siitä että osoitatte minulle etten ole ihan yksin ja ainut omituinen koko maailmassa! Tunnen itseni usein niin hirveän epänormaaliksi kun teen niin ison numeron asiasta, eikä mies pysty sitä käsittämään. Itsetuntoni laskee aina kyläilyn aikana ihan hirmuisesti, kun en pysty osallistumaan täysipainoisesti keskusteluun ja varmasti näytän ulospäinkin ahdistuneelta aiemmin mainitsemistani syistä :( Kai nuo ruotsinkieliset sitten ovat perustavanlaatuisesti erilaisia, kun eivät osaa samaistua sellaisiin, jotka väsyvät sosiaalisesta kanssakäymisestä... Ja minä todellakin saan vatsankin sekaisin kaikesta jännittämisestä :(

Minulle olisi täysin ok jos mies ei tulisi kovinkaan usein minun sukuani tapaamaan. Ja voi miten ihanaa olisi jos hän menisi mielellään yksin tapaamaan perhettään! Mutta ei, minun mukanaolostani tehdään aina kaiken keskipiste, ja jo se saa minut ahdistumaan.

Ap