Lue keskustelun säännöt.
Appivanhempien luona vieraileminen äärettömän raskasta
28.03.2016 |
Kärsiikö kukaan muu samasta? Mieheni vanhemmat asuvat kaukana meistä, joten kyläreissut kestävät aina vähintään yhden yön. Näistä muodostuu sitten koko suvun tapaamisia appivanhempien luona, kun kaikki tahtovat tavata meitä. Käymme kylässä parin kuukauden välein, mikä ei ole usein, mutta minulle liikaa.
Minulle riittäisi satunnaiset kahvittelut tai vaikka ravintolassa käyminen appivanhempien kanssa (näin teemme minun vanhempieni kanssa, ja se on minusta hyvä), mutta tuolla kaukana on mielekästä olla ainakin yhden yön yli. Hotellin meneminen ei tule kuuloonkaan (eikä kyseisessä kylässä sellaista olisikaan), vaan pienessä rivariasunnossa yövymme sitten vierashuoneessa.
Minä olen erittäin epäsosiaalinen ihminen. Varsinkin miehen koko suvun ilmestyessä paikalle menetän suunnilleen hermoni. En osaa olla luontevasti ja stressaan ja jännitän koko ajan. Vatsanikin menee sekaisin noilla reissuilla, mikä on hirvittävää. Asioita vaikeuttaa se, että ko. suku kommunikoi keskenään ruotsiksi, eivätkä kaikki heistä edes osaa suomea. Minä taas ymmärrän ruotsia, mutta paineen alla en kykene puhumaan sitä sanaakaan. Kaiken kaikkiaan nuo vierailut ovat minulle siis todella stressaavia.
Mieheni ei ymmärrä asiaa ollenkaan, vaikka olen yrittänyt selittää millainen olen luonteeltani. Hän ei jännitä vieraiden seurassa, joten hän ei kykene samaistumaan tuntemuksiini ollenkaan. Niinpä näillä reissuilla on vain käytävä. Eikä se ole parin vuoden aikana muuttunut ollenkaan helpommaksi.
Niin, ensi viikonloppuna olisi taas tiedossa tällainen kyläreissu. Hermoni ovat kireällä jo nyt, ja oikeasti halveksin itseäni asian johdosta. En nauti ihmisten seurasta, enkä voi pakottaakaan itseäni siitä nauttimaan. En puhu yhteistä kieltä heidän kanssaan, ja stressivatsani tulee taas menemään aivan sekaisin.
Tämä oli tällainen avautuminen. Hyvin noloa että aikuinen ihminen kokee tällaiset asiat näin vaikeina, mutta mikään määrä positiivista asennoitumista ei ole tehnyt asiaa helpommaksi.
Kommentit (92)
Minä sinuna varmaan hermostuisin ja kysyisin mieheltä, onko hän ja hänen sukunsa jotain läheisriippuvaisia.
Tuommoinen pakkovierailu 2 kuukauden välein kuulostaa oudolta. 2-3 kertaa vuodessa olisi minusta normaalia ja varmaan sinullekin siedettävää.
Jos mies ei jaksaisi ottaa ongelmaa tosissaan, tilaisin varmaan ajan parisuhdeneuvolaan tms.
Minullakin on anoppi, joka aina vaatii yöpymään luonaan, kun käymme. Mutta hän on suomenkielinen ja vierailen hänen luonaan nykyään 1-2 kertaa vuodessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, entä pieni huppeli? Ihan oikeasti, voisi auttaa ja rentouttaa. Osta mukaan pikkolopulloja ja ota sopivin väliajoin. Kohta on jo ilta ja yö ja vierailu lähenee loppuaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap hyvä, painitte saman ongelman kanssa kuin miljoonat muutkin ihmiset. Mistä kaikki anoppivitsitkin tulee... kaikki ne sketsit, että anoppi tulee kylään jne. (miesnäkökulmasta kerrottunakin :D), no just tästä. Jos ei nyt muu auta, niin mene mukaan, laske tunteja, hymyile ja nyökyttele, pyri auttamaan käytännön asioissa, kuten tiskauksessa, pöydän kattamisessa/korjaamisessa, roskien viemisessä, tarjoudu vaikka kitkemään kasvimaata, leikkaamaan nurtsia, ulkoiluttamaan koiraa ym.ym., että pääset vähän hengähtämään. Loppusaldosi on, että olet NIIN auttavainen ja kiva miniä, se siellä hääräsi ja touhusi ja teki kokoõ ajan! ;)
Kivoja ideoita, ja taatusti toimivia :) Anoppi on ikävä kyllä sellainen häärääjä että tällaisen hitaammin ja hiljaisemmin toimivan on vaikea mennä siihen väliin, mutta ainakin siinä voisi saada aikaa kulumaan kun kyttäisi mahdollisuutta tarjoutua auttamaan milloin missäkin.
Ap
Siis oletko sinä aiemmin istunut siellä mitään tekemättä? :D
Istuta miehesi kunnolla alas ja keskustelette tämän asian läpi. Vertaa tilannettasi johinkin minkä miehesi kokee epämukavaksi. Erikoista että aikuisen miehen pitää päästä mamman ja papan luokse nukkumaan. Perin kummallista... Sanokaa että sun pitää tehdä välillä etänä töitä niin pakko olla sen takia hotellissa! :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehesi kuulostaa todella ajattelemattomalta ja itsekkäältä tuossa asiassa. Mun mies on myös introvertti, väsyy todella paljon vierailuista. Käynnkotipaikkakunnalla usein yksin, koska minusta olisi väärin pakottaa selvästi ahdistunutta ja tilanteesta masentunutta miestä mukaan vain siksi, kun MINÄ haluan ja MINULLE se on tärkeää. Eikö kumppanin hyvä olo pitäisi olla se kaikista tärkein asia ja jos toinen on voimakas ekstrovertti, kuten minä ja miehesi, ja toinen osapuoli taas voimakas introvertti, kuten sinä ja minun mies, niin kyllä näissä tilanteissa on vain pakko kyetä kompromisseihin ja antaa toiselle tilaa. Mun mielestä miehesi ei ole ollenkaan reilu eikä halua huomioida sinua millään tavalla. Saako hän todella niin hyvän olon siitä, että sinulla ei ole hyvä fiilis?
Mitä ekstroverttina olet mieltä noista kommenteista, että ap:n ja hänen miehensä pitäisi erota tämän erilaisuutensa vuoksi tyyliin "miesparka"?
Törkeästi sanottu. Ei introverttiys ole mikään sairaus taikka vamma. Ihmiset vain ovat erilaisia ja sosiaalisuuteen, kuten moniin muihin asioihin vaikuttaa ihan ihmisen perinnölliset ominaisuudet, joihin ei voi vaikuttaa kovin radikaalisti. Minuta on törkeää vaatia toista olemaan yltiösosiaalinen, jos itse on sellainen. Ei itrovertitkään pakota ekstroverttejä neljän seinän sisään kauaksi muista ihmisistä, niin miksi tuo pakottaminen on ok toisin päin? Toki normaalit sosiaaliset suhteet sukulaisiin on ihan hyvä pitää, mutta ne ei vaadi saman katon alla nukkumista, tai jatkuvia viikonlopun yli kestäviä vierailuja ilman hengähdystaukoa ja omaa aikaa.
Minä ainakin rakastan miestäni niin paljon, että hänen onnellisuus on minulle kunnia-asia. En halua pakottaa häntä mihinkään, mikä aiheuttaa suunnatonta ahdistusta, masennusta ja energiatasojen romahdusta päiväkausiksi, kun olen vaatimuksillani vetänyt miehen piippuun. Ymmärrän, ettei hän ole introvertti tahallaan eikä tahallaan väsy vierailuista. Hän vain on erilainen, hänen hermostonsa on erilainen mitä minulla, eikä siinä ole mitään väärää. Hän kärsii itsekin siitä, että sosiaaliset tilanteet vievät häneltä voimia.
Kyllä suhde ekstrovertin ja introvertin kanssa voi onnistua, jos molemmat kunnioittavat toinen toisiaan, eivätkä liiaksi pakota tai painosta toista sellaisiin tilanteisiin/eläntyyliin, jotka ahdistavat ja masentavat toista. Toinen pitää hyväksyä avoimesti sellaisena kuin on, eikä saa painostaa olemaan erilainen (sosiaalisempi yms.).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap hyvä, painitte saman ongelman kanssa kuin miljoonat muutkin ihmiset. Mistä kaikki anoppivitsitkin tulee... kaikki ne sketsit, että anoppi tulee kylään jne. (miesnäkökulmasta kerrottunakin :D), no just tästä. Jos ei nyt muu auta, niin mene mukaan, laske tunteja, hymyile ja nyökyttele, pyri auttamaan käytännön asioissa, kuten tiskauksessa, pöydän kattamisessa/korjaamisessa, roskien viemisessä, tarjoudu vaikka kitkemään kasvimaata, leikkaamaan nurtsia, ulkoiluttamaan koiraa ym.ym., että pääset vähän hengähtämään. Loppusaldosi on, että olet NIIN auttavainen ja kiva miniä, se siellä hääräsi ja touhusi ja teki kokoõ ajan! ;)
Kivoja ideoita, ja taatusti toimivia :) Anoppi on ikävä kyllä sellainen häärääjä että tällaisen hitaammin ja hiljaisemmin toimivan on vaikea mennä siihen väliin, mutta ainakin siinä voisi saada aikaa kulumaan kun kyttäisi mahdollisuutta tarjoutua auttamaan milloin missäkin.
Ap
Siis oletko sinä aiemmin istunut siellä mitään tekemättä? :D
En tietenkään, mutta en ole ottanut oikein asiakseni sitä että hääräilisin kaikenlaista aina kun vaan voi. Ujouteni saa minut helposti vain jähmettymään niin etten liikahdakaan, joten se hääräilykin voi olla työn takana :)
Ap
Jännää, että noin sosiaalisen miehen ja epäsosiaalisen naisen tiet ovat kuitenkin kohdanneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sano, ettet tunne oloasi luontevaksi ja ymmärrät tosi hyvin ja ilman muuta miehesi tarpeen nähdä perhettään jne.jne.jne.jne., mutta että on kaksi vaihtoehtoa - joko se, että hän menee lapsuudenkotiinsa yksin ilman sinua. Tai että menette yhdessä, mutta nukkumisjärjestelyn on muututtava. Hotelli, asuntoauto, asuntovaunu, teltta - joku jonne pääset vähän omaan rauhaasi välillä. Ja sitten mies valitsemaan!
Sano vaikka, että kaipaat vähän raitista ilmaa ja lähde kävelylle. Siellä voi hyvin viipyä vaikka tunninkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi että, minä kun olen kuvitellut että kyläily parin kuukauden välein olisi monien mielestä liian harvoin, ihanaa että on ihmisiä joille on luonnollista käydä kylässä vielä harvemmin! Älkää siis käsittäkö väärin, mieheni suku on oikein mukavaa porukkaa. Tilanne voisi olla helpompikin jos he olisivat tylyjä, sitten ei tarvitsisi niin paljon piitatakaan siitä miten käytöstäni tulkitaan...
Tuonne kauas on vain helpointa mennä omalla autolla niin, että nukutaan siellä vanhempien vierashuoneessa kun sellainen kerran on olemassa. Minäkin myönnän että ratkaisu on edullisin ja helpoin. Siksi on vaikea perustella miksi haluaisin hotelliin tai asuntoautoon :( Alkoholia en ole harkinnut vakavissani, viinilasillinen päivällisen yhteydessä ei ainakaan auta muuten kuin niin, että jännityksestä kohmettuneet kädet lämpeävät :D
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehesi kuulostaa todella ajattelemattomalta ja itsekkäältä tuossa asiassa. Mun mies on myös introvertti, väsyy todella paljon vierailuista. Käynnkotipaikkakunnalla usein yksin, koska minusta olisi väärin pakottaa selvästi ahdistunutta ja tilanteesta masentunutta miestä mukaan vain siksi, kun MINÄ haluan ja MINULLE se on tärkeää. Eikö kumppanin hyvä olo pitäisi olla se kaikista tärkein asia ja jos toinen on voimakas ekstrovertti, kuten minä ja miehesi, ja toinen osapuoli taas voimakas introvertti, kuten sinä ja minun mies, niin kyllä näissä tilanteissa on vain pakko kyetä kompromisseihin ja antaa toiselle tilaa. Mun mielestä miehesi ei ole ollenkaan reilu eikä halua huomioida sinua millään tavalla. Saako hän todella niin hyvän olon siitä, että sinulla ei ole hyvä fiilis?
Mitä ekstroverttina olet mieltä noista kommenteista, että ap:n ja hänen miehensä pitäisi erota tämän erilaisuutensa vuoksi tyyliin "miesparka"?
Törkeästi sanottu. Ei introverttiys ole mikään sairaus taikka vamma. Ihmiset vain ovat erilaisia ja sosiaalisuuteen, kuten moniin muihin asioihin vaikuttaa ihan ihmisen perinnölliset ominaisuudet, joihin ei voi vaikuttaa kovin radikaalisti. Minuta on törkeää vaatia toista olemaan yltiösosiaalinen, jos itse on sellainen. Ei itrovertitkään pakota ekstroverttejä neljän seinän sisään kauaksi muista ihmisistä, niin miksi tuo pakottaminen on ok toisin päin? Toki normaalit sosiaaliset suhteet sukulaisiin on ihan hyvä pitää, mutta ne ei vaadi saman katon alla nukkumista, tai jatkuvia viikonlopun yli kestäviä vierailuja ilman hengähdystaukoa ja omaa aikaa.
Minä ainakin rakastan miestäni niin paljon, että hänen onnellisuus on minulle kunnia-asia. En halua pakottaa häntä mihinkään, mikä aiheuttaa suunnatonta ahdistusta, masennusta ja energiatasojen romahdusta päiväkausiksi, kun olen vaatimuksillani vetänyt miehen piippuun. Ymmärrän, ettei hän ole introvertti tahallaan eikä tahallaan väsy vierailuista. Hän vain on erilainen, hänen hermostonsa on erilainen mitä minulla, eikä siinä ole mitään väärää. Hän kärsii itsekin siitä, että sosiaaliset tilanteet vievät häneltä voimia.
Kyllä suhde ekstrovertin ja introvertin kanssa voi onnistua, jos molemmat kunnioittavat toinen toisiaan, eivätkä liiaksi pakota tai painosta toista sellaisiin tilanteisiin/eläntyyliin, jotka ahdistavat ja masentavat toista. Toinen pitää hyväksyä avoimesti sellaisena kuin on, eikä saa painostaa olemaan erilainen (sosiaalisempi yms.).
Olet aivan ihana puoliso miehellesi! Näkisipä minun mieheni asian edes jotenkin samalla tavalla kuin sinä... En voi sille mitään, että väsyn vieraiden seurassa ja menen siitä hieman "tolaltani". Enkä saa yöllä nukuttua toisten ihmisten kotona. Luulen, että mieheni ei ymmärrä asiaa, koska hän ei vain kykene näkemään sukulaisiaan vieraina ihmisiä. Eivät he hänelle olekaan, mutta minulle ovat! Ja itse asiassa en viihdy kovin pitkiä aikoja omankaan sukuni juhlissa tai muissa tapaamisissa. Jos voisin tästä muuttua niin olisin tehnyt sen jo kauan sitten, mutta perusluonteeni nyt vain on tällainen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokeilkaa edes kerran sitä hotellivaihtoehtoa. Sano että haluat samalla reissulla pienen kahdenkeskisen loman herkkuaamiaisineen vaikka huoneeseen tarjoiltuna. Ei kai miehesi voi kieltäytyä??
Näytä tämä koko keskustelu miehellesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi että, minä kun olen kuvitellut että kyläily parin kuukauden välein olisi monien mielestä liian harvoin, ihanaa että on ihmisiä joille on luonnollista käydä kylässä vielä harvemmin! Älkää siis käsittäkö väärin, mieheni suku on oikein mukavaa porukkaa. Tilanne voisi olla helpompikin jos he olisivat tylyjä, sitten ei tarvitsisi niin paljon piitatakaan siitä miten käytöstäni tulkitaan...
Tuonne kauas on vain helpointa mennä omalla autolla niin, että nukutaan siellä vanhempien vierashuoneessa kun sellainen kerran on olemassa. Minäkin myönnän että ratkaisu on edullisin ja helpoin. Siksi on vaikea perustella miksi haluaisin hotelliin tai asuntoautoon :( Alkoholia en ole harkinnut vakavissani, viinilasillinen päivällisen yhteydessä ei ainakaan auta muuten kuin niin, että jännityksestä kohmettuneet kädet lämpeävät :D
Ap
Kyllä sinä ap olet ihan normaali, ei introverttiydessä ole mitään epänormaalia. Jostain syystä yltiösosiaalisuus vain nostetaan jalustalle ja vaaditaan, että kaikkien pitäisi olla ehdottoman sosiaalisia. Vaikka kumpaakin ihmistyyppiä tarvitaan ja molemmat ovat ihan yhtä hyviä!
Se huomaa myös, miten monilta ekstroverteiltä näköjään puuttuu täysin myötäelämisen ja toisen ymmärtämisen taito: ei tajuta kuin muita ekstroverttejä ja introverttejä pidetään jopa ärsyttävinä. Sosiaalisuus ei todellakaan läheskään aina tarkoita oikeita sosiaalisia taitoja tai voimakasta empatiakykyä. Minusta sinun pitäisi puhua tästä asiasta ihan vakavasti miehesi kanssa. Entä jos näytät vaikka tämän ketjun hänelle?
Joku kompromissi tässä olisi paikallaan. Menet mukaan vaikka joka toinen kerta. Jos tuo on ainoa asia, mikä teillä hiertää, niin kyllä miehesi tuon kestää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi että, minä kun olen kuvitellut että kyläily parin kuukauden välein olisi monien mielestä liian harvoin, ihanaa että on ihmisiä joille on luonnollista käydä kylässä vielä harvemmin! Älkää siis käsittäkö väärin, mieheni suku on oikein mukavaa porukkaa. Tilanne voisi olla helpompikin jos he olisivat tylyjä, sitten ei tarvitsisi niin paljon piitatakaan siitä miten käytöstäni tulkitaan...
Tuonne kauas on vain helpointa mennä omalla autolla niin, että nukutaan siellä vanhempien vierashuoneessa kun sellainen kerran on olemassa. Minäkin myönnän että ratkaisu on edullisin ja helpoin. Siksi on vaikea perustella miksi haluaisin hotelliin tai asuntoautoon :( Alkoholia en ole harkinnut vakavissani, viinilasillinen päivällisen yhteydessä ei ainakaan auta muuten kuin niin, että jännityksestä kohmettuneet kädet lämpeävät :D
Ap
Kyllä sinä ap olet ihan normaali, ei introverttiydessä ole mitään epänormaalia. Jostain syystä yltiösosiaalisuus vain nostetaan jalustalle ja vaaditaan, että kaikkien pitäisi olla ehdottoman sosiaalisia. Vaikka kumpaakin ihmistyyppiä tarvitaan ja molemmat ovat ihan yhtä hyviä!
Se huomaa myös, miten monilta ekstroverteiltä näköjään puuttuu täysin myötäelämisen ja toisen ymmärtämisen taito: ei tajuta kuin muita ekstroverttejä ja introverttejä pidetään jopa ärsyttävinä. Sosiaalisuus ei todellakaan läheskään aina tarkoita oikeita sosiaalisia taitoja tai voimakasta empatiakykyä. Minusta sinun pitäisi puhua tästä asiasta ihan vakavasti miehesi kanssa. Entä jos näytät vaikka tämän ketjun hänelle?
Olen saanut ainakin huikeasti lisää varmuutta keskustella asiasta. Jos hän vaikka lämpenisi hotellille aamiaisineen, maksan mielelläni vaikka itse koko lystin...
Mies itse siis rakastaa kahvikuppi kädessä istumista isolla porukalla, hän ei millään malttaisi lopettaa jutustelua, etenkin kun kyse on sukulaisista joita näkee harvoin. Minä ymmärrän sen oikein hyvin, mutta jollain lailla se toki loukkaa ettei hän muista ollenkaan ajatella minua, kun istun siinä vieressä paljon vähemmän iloisena :( Mutta minähän se ongelma siinä mielessä olen, että koen periaatteessa positiivisen ja rennon tilanteen ahdistavana.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Jännää, että noin sosiaalisen miehen ja epäsosiaalisen naisen tiet ovat kuitenkin kohdanneet.
Ei siinä ole mitään kummallista. Minet introvertit tsemppaavat ja pinnistävät sosiaalisissa tilanteissa, jolloin heitä voi jopa luulla ekstroverteiksi. Tekevät sen siksi, koska kultuurissamme arvostetaan niin paljon enemmän ekstroverttejä, mitä introverttejä, että introvertit monesti itsekin häpeävät ja syyllistyvät äärimmilleen siitä, että muut ihmiset vievät heidän voimavarojaan. Ja kyllä monet introvertit haluavat olla muiden seurassa, he vain jaksavat sosiaalisia tilanteita huomattavasti vähemmän aikaa, mitä ekstrovertit.
Mimä ja mieheni olemme monissa asioissa hyvin samanlaisia: sama huumori, kiinnostuksen kohteet, elämän tyyli ja arvot. Ainut, missä eroamme selvästi, on tässä sosiaalisuus-asiassa. Jos mies on täydellinen muuten, ei vain pysty olemaan niin seurallinen kuin minä, niin hulluhan minä olisin, jos siitä syystä jättäisin tai dissaisin. Ei miehen tarvitse olla täydellinen kopio minusta. Olen iso tyttö, handlaan sosiaaliset tilanteet yksinkin enkä tarvitse mitään esiliinaa ;). (Meni jo vähän asian vierestä, mutta haluan herätellä ihmisiä ajattelemaan asioita vähän eri näkövinkkelistä)
Sano niille, että "jag har en stressmage ock ny ska jag viska paska, sil vous plait"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ihan reilusti jätän menemättä joka toinen kerta ja nautin yksinäisyydestä kotona.
Keski-iässä oli varaa ostaa kesämökki, siis rivarikaksio, miehen kotiseudulta, joten ei enää toisten nurkissa bunkkaamista!Rivarikaksio miehen kotipaikkakunnalta? Vaikka olisi kuinka varaa, niin ei kaikkia KIINNOSTA hankkia rivarikaksiota miehen kotipaikkanunnalta, jossa käydään kerran tai kaksi vuodessa. Kaksion hinnalla on vaikka missä luxusmajoituksessa mennen tullen. Tai vuokraa hyvin varustellun asuntoauton...
Ap, miten olisi asuntoauton vuokraus noille reissuille?
Olipa jyrkkä tuomio :)
Toisia kiinnostaa mökkeliy, toisia kaupunkilomailu, me yhdistetään ne kaikki miehen suvun tapaamiseen ja omassa metsässä käyntiin ja majoittaudutaan samalla kuin kotona oltais.
Rivarikaksio miehen kotipaikkakunnalta? Vaikka olisi kuinka varaa, niin ei kaikkia KIINNOSTA hankkia rivarikaksiota miehen kotipaikkanunnalta, jossa käydään kerran tai kaksi vuodessa. Kaksion hinnalla on vaikka missä luxusmajoituksessa mennen tullen. Tai vuokraa hyvin varustellun asuntoauton...
Ap, miten olisi asuntoauton vuokraus noille reissuille?