Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mistä tunnistaa psykopaatin tai sosiopaatin?
27.03.2016 |
Viimeisinä päivinä on ollut koko ajan puhe näistä niin olen miettinyt että voiko niitä tunnistaa jos esim. Näkee kadulla? Miten ne eroaa käytännössä muista ihmisistä? Eikö kuitenkin suurin osa analysoi muita ja näyttele tunteita mitä muut haluaa? Miten ne sitten erotetaan jos ne näyttelee tunteet? Onko tämä mahdollista?
Kommentit (414)
Vierailija kirjoitti:
linkki on uskottava kirjoitti:
Okei, linkistä, empathy switch, onko niin että ennen ajateltiin, että psykopaatti ei kykene empatiaan. Nyt on nähty että jos heidän käsketään tai jotain, niin aivoissa voidaan nähdä samaa liikettä kuin empatiassa.
Sinänsä uskottava, koska psykopaatti/sosiopaatti on aivan mestari saamaan itselle empatiaa, joten joku suhde empatiaan hänellä on. Sitä ei vain riitä uhrille, muille.
Voivat kuulemma oppia esittämään empatiaa, esim. terapiassa.
En usko että kukaan psykopaatti tai sosiopaatti pystyy parantumaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Psykopaatit eivät hikoile tai punastele. Psykopaatit ovat pelottomia ja harrastavat vaarallisia extreme-lajeja. Psykopaatit tarvitsevat vauhtia ja vaarallisia tilanteita.
Lähes kaikki ihmiset hikoilevat. Lienee kuitenkin tarkoitit stressitilanteessa. Mutta noiden perusteella mieheni olisi aivan selkeä psykopaatti :D
Mitä ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Mun eksä oli (on varmastikin edelleen...) täysi psykopaatti, ja jos olisin nähnyt sen kuvan tavattiin, en olisi koskaan suhteeseen lähtenytkään. Oli todella kiltti, huomaavainen herrasmies aluksi. Sai mut puhuttua viemään osan vaatteistakin luokseen. Lupaili kuuta taivaalta ja vaikutti maailma ihanimmalta mieheltä.
Yksi känni-ilta ja mikään ei ollut enää ennallaan. Ihan ilman syytä käydessämme nukkumaan kilahti, repi mut väkisin sängystä ja raahasi mua tukasta pitkin kämppää ja hakkasi koko kehon mustelmille. Piilotti puhelimeni ja uhkaili tappavansa jos huudan apua. Tätä kesti monta tuntia ja oikeasti olin varma että kuolen. Kielsi mua tulemasta takaisin sänkyyn, mutta kielsi myös poistumasta makuuhuoneesta. Jossain vaiheessa nukahdin lattialle.
Tämän jälkeen kaikki muuttui, itkien halusin erota, mutta mies uhkaili tuhoavanda mun vaatteet. Kun tämä ei tehonnut, uhkasi tappavansa mut ja mun perheen. Selitti kuinka vankila ei tuntuisi missään ja ensikertalaisena selviäisi sieltä ulos nopeasti. Kertoi ilmekään värähtämättä kuinka mut tappaisi ja mitä mun ruumiille tekisi. Piti huolen, etten kertonut niiden seinien sisäsistä tapahtumista kellekään. Hän hakkasi mua niin kauan, että sain paniikkikohtauksia ja juoksin oksentamaan. Mies vaan nauroi ja kertoi kuinka heikko ihminen mä olen. Täysin tunnekylmä ja julma ihminen.
Tätä kesti melkein 2 vuotta. Koko tämän ajan mies esitti kaikille ihanaa, sympaattista ja lojaalia puolisoa. Kulissit oli kunnossa, kukaan hänen kavereistaan ei epäillyt mitään. Omat kaverini arvasivat tilanteen, koska jouduin kesäisin kulkemaan pitkissä housuissa ja pitkähihaisissa paidoissa. Joskus jos oli pakko laittaa shortsit, väitin kaatuneeni humalassa, kun jalat olivat täynnä verenpurkaumia ja mustelmia.
Pääsin lopulta ihmisestä eroon n. 5 vuotta sitten. Tänä päivänäkin hänen kaverinsa pitävät häntä hyvänä tyyppinä, kivana kaverina, hauskana huuliveikkona. Mulle noi vuodet on yhtä itkunkeskeistä sumua täynnä paniikkia ja pelkoa. Olen joutunut käymään psykiatrilla ja sairastuin vaikeaan masennukseen.
Vuodatuksen pointtina oli, että psykoa et tunnista ellet ole tarpeeksi läheisissä tekemisissä. Silloin sen näkee tunnekylmyytenä, ihminen ei oikeasti nauti asioista mistä väittää muille nauttivansa. Manipuloi ihmisiä puolelleen ja korostaa omaa erinomaisuuttaan. Ei kykene tuntemaan empatiaa ketään kohtaan, tunne-elämä on täysin vääristynyt. Ex-mieheni itki aina vain jos ei saanut tahtoaan läpi jossain asiassa, tai kun yritti saada minut puolelleen jossain (jos ei tällä tavalla vakuuttanut, niin nyrkistä tuli). Koskaan ei tullut lohduttamaan tai katunut kun heitteli mua pitkin asuntoa. Useasti mietin, että olisimpa nähnyt nuo merkit aiemmin...
Mulla on ollut ihan samanlainen mies. Diagnosoin itse narsistiksi. Lääkäriin en olisi saanut häntä koskaan, koska esim. perheneuvontakaan ei onnistunut, kun mies ei saapunut varattuihin tapaamisiin, koska "häntä vain kiusataan siellä".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko, että ns. tavallinen ihminen pystyy tunnistamaan psykopaatin taikka sosiopaatin ilman, että tämä henkilö olisi tehnyt, jonkin harvinaisen järkkyvän teon, joka on kaikkien tiedostama/todistama. Eikä mikään teko/teot tee ihmisestä psykopaattia taikka sosiopaattia, vaikke ne teot olisi miten järkyttäviä. Nämä ihmiset pystyvät elämään aivan tavallista elämää täällä yhteiskunnassa, eikä esim. naapureiden mielessä edes käy, että heidän naapurinsa olisi psykopaatti taikka sosiopaatti. Eihän kukaan oikeasti tiedä mitä toisen pään sisällä tapahtuu taikka hänen vapaa-ajallaan.
Näiden ihmisten diagnosointi on vaikeaa ihan ammattilaisille niin miten av-palstan keittiöpsykologit pystyisi siihen ihan tuosta vaan :D
Sattumalta.
Joskus on väärässä paikassa väärään aikaan, ja todistaa psykopaatin itse teossa. Siitä alkaakin vittumainen ajojahti. Psykopaatti on valmis vaientamaan uhrin millä keinolla tahansa. Esim. väittämällä uhria hulluksi.
Voinko kysyä että missä teossa?
Esim. tekemässä muille ihmisille pahaa vaikka uhkaamassa pikkulapsia veitsellä. Tai kiipimässä yrityksessä ylöspäin selkäänpuukottamalla työkavereitaan.
Katso vähemmän hollywood elokuvia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
linkki on uskottava kirjoitti:
Okei, linkistä, empathy switch, onko niin että ennen ajateltiin, että psykopaatti ei kykene empatiaan. Nyt on nähty että jos heidän käsketään tai jotain, niin aivoissa voidaan nähdä samaa liikettä kuin empatiassa.
Sinänsä uskottava, koska psykopaatti/sosiopaatti on aivan mestari saamaan itselle empatiaa, joten joku suhde empatiaan hänellä on. Sitä ei vain riitä uhrille, muille.
Voivat kuulemma oppia esittämään empatiaa, esim. terapiassa.
En usko että kukaan psykopaatti tai sosiopaatti pystyy parantumaan
Ei ne kuulemma paranekaan siellä terapiassa. Vaan voivat pahentua jos oppivat paremmin näyttelemään normaalia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen sosiopaatti. Kysykää mitä haluatte. Omaa ketjua en tee, koska se poistuisi kuitenkin.
Miten sinulle selvisi että olet sosiopaatti?
En muista mitään tiettyä hetkeä, mutta jossain vaiheessa tajusin, että asiat, joiden takia suurin osa ystävyyssuhteistani on kariutunut johtuu siitä, että olen tehnyt heille asioita, jotka eivät ole yleisesti ottaen kivasti tehty. En tunne minkäänlaista katumusta itse teoista. Lähinnä ikävöin ystävyyttä, mutten kadu.
Osaan myös manipuloida hyvin ja sen myötä olen elämässäni saanut paljon etuja ja myönnytyksiä.
Vierailija kirjoitti:
chinchi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko, että ns. tavallinen ihminen pystyy tunnistamaan psykopaatin taikka sosiopaatin ilman, että tämä henkilö olisi tehnyt, jonkin harvinaisen järkkyvän teon, joka on kaikkien tiedostama/todistama. Eikä mikään teko/teot tee ihmisestä psykopaattia taikka sosiopaattia, vaikke ne teot olisi miten järkyttäviä. Nämä ihmiset pystyvät elämään aivan tavallista elämää täällä yhteiskunnassa, eikä esim. naapureiden mielessä edes käy, että heidän naapurinsa olisi psykopaatti taikka sosiopaatti. Eihän kukaan oikeasti tiedä mitä toisen pään sisällä tapahtuu taikka hänen vapaa-ajallaan.
Näiden ihmisten diagnosointi on vaikeaa ihan ammattilaisille niin miten av-palstan keittiöpsykologit pystyisi siihen ihan tuosta vaan :D
Jos kanssakäynti rajoittuu hyvänpäiväntoivotukseen postilaatikolla niin varmaan näin... Vähänkään läheisempi tutustuminen kyllä paljastaa sen niskavillat pystyyn nostavan oudon pohjavireen mikä näistä häiriöisistä välittyy. No, kaikki eivät tunnista. Ne itse naiivit sosiaaliset ekstrovertit eivät tunnista. Mutta jokainen vähänkään herkempi ja tarkkanäköisempi huomaa puuttuvat kasvonilmeet, kylmyyden... Omituiset sivulauseet... Fasadin... kulissit ja kylmyyden.
Voitko antaa esimerkin? Nyt ei puhuta mistään amerikkalaisista sarjamurhaajista.
Voin. Työkaverini on yksi näistä. Kahden kesken joko hakee "empatia switchillä" itse itkien empatiaa tai sitten lakkaa teeskentelemästä toisin kuin isommassa ryhmässä. Tämä siksi, että seurassani tietää "jääneensä kiinni". Potkii koiriaan. Manipuloi alaisiaan. Rajoittaa näiden sosiaalisten naiivien yhteyksiä muihin tiimijäseniin. Posket / leukaperät eivät liiku hymyillessä. "Silmät eivät hymyile." Käyttää yleisesti hyväksyttyjä fraaseja omien aitojen reaktioiden puutteessa. Nauttii kärsimyksen aiheuttamisesta, mm. toisten irtisanomisesta. Hyökkäyttää alaisiaan toistensa kimppuun, pysyttelee itse sivussa. Ei koskaan puhu perheestään. Kysyttäessä tulee pian selväksi että vamo on kotitaloushyödyke.
Vastaavia olen nähnyt myös perhetuttavissa. Eräskin kohteli vaimoaan sadistisesti jopa muiden läsnäollessa. Juoksutti mitättömiä asioita esim. tarjoilujen vuoksi ja haukkui "pienistä käytösvirheistä" siaksi. Vaimo ei uskaltanut enää irtautua, mutta pysytteli mahdollisimman paljon pois kotoa esim. lenkkeillen. Pojistaan kasvatti kovia ilmeettömiä naistenvihaajia.
Jne jne jne... sokeitako olette? Mistä tuon amerikkalaisen sarjamurhaajan tähän vedit? Jokaisessa vähänkään isommassa sosiaalisessa ryhmässä on näitä, lähiöissä, työpaikoilla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun eksä oli (on varmastikin edelleen...) täysi psykopaatti, ja jos olisin nähnyt sen kuvan tavattiin, en olisi koskaan suhteeseen lähtenytkään. Oli todella kiltti, huomaavainen herrasmies aluksi. Sai mut puhuttua viemään osan vaatteistakin luokseen. Lupaili kuuta taivaalta ja vaikutti maailma ihanimmalta mieheltä.
Yksi känni-ilta ja mikään ei ollut enää ennallaan. Ihan ilman syytä käydessämme nukkumaan kilahti, repi mut väkisin sängystä ja raahasi mua tukasta pitkin kämppää ja hakkasi koko kehon mustelmille. Piilotti puhelimeni ja uhkaili tappavansa jos huudan apua. Tätä kesti monta tuntia ja oikeasti olin varma että kuolen. Kielsi mua tulemasta takaisin sänkyyn, mutta kielsi myös poistumasta makuuhuoneesta. Jossain vaiheessa nukahdin lattialle.
Tämän jälkeen kaikki muuttui, itkien halusin erota, mutta mies uhkaili tuhoavanda mun vaatteet. Kun tämä ei tehonnut, uhkasi tappavansa mut ja mun perheen. Selitti kuinka vankila ei tuntuisi missään ja ensikertalaisena selviäisi sieltä ulos nopeasti. Kertoi ilmekään värähtämättä kuinka mut tappaisi ja mitä mun ruumiille tekisi. Piti huolen, etten kertonut niiden seinien sisäsistä tapahtumista kellekään. Hän hakkasi mua niin kauan, että sain paniikkikohtauksia ja juoksin oksentamaan. Mies vaan nauroi ja kertoi kuinka heikko ihminen mä olen. Täysin tunnekylmä ja julma ihminen.
Tätä kesti melkein 2 vuotta. Koko tämän ajan mies esitti kaikille ihanaa, sympaattista ja lojaalia puolisoa. Kulissit oli kunnossa, kukaan hänen kavereistaan ei epäillyt mitään. Omat kaverini arvasivat tilanteen, koska jouduin kesäisin kulkemaan pitkissä housuissa ja pitkähihaisissa paidoissa. Joskus jos oli pakko laittaa shortsit, väitin kaatuneeni humalassa, kun jalat olivat täynnä verenpurkaumia ja mustelmia.
Pääsin lopulta ihmisestä eroon n. 5 vuotta sitten. Tänä päivänäkin hänen kaverinsa pitävät häntä hyvänä tyyppinä, kivana kaverina, hauskana huuliveikkona. Mulle noi vuodet on yhtä itkunkeskeistä sumua täynnä paniikkia ja pelkoa. Olen joutunut käymään psykiatrilla ja sairastuin vaikeaan masennukseen.
Vuodatuksen pointtina oli, että psykoa et tunnista ellet ole tarpeeksi läheisissä tekemisissä. Silloin sen näkee tunnekylmyytenä, ihminen ei oikeasti nauti asioista mistä väittää muille nauttivansa. Manipuloi ihmisiä puolelleen ja korostaa omaa erinomaisuuttaan. Ei kykene tuntemaan empatiaa ketään kohtaan, tunne-elämä on täysin vääristynyt. Ex-mieheni itki aina vain jos ei saanut tahtoaan läpi jossain asiassa, tai kun yritti saada minut puolelleen jossain (jos ei tällä tavalla vakuuttanut, niin nyrkistä tuli). Koskaan ei tullut lohduttamaan tai katunut kun heitteli mua pitkin asuntoa. Useasti mietin, että olisimpa nähnyt nuo merkit aiemmin...
:/ Itsellä samantyylinen kokemus. Mies otti aina ruuat pois ja joskus elelin päiviä ilman ruokaa, piti kuulemma "laihtua". No sittenpä laihduin ja alotin nyrkkeilyn, ja kerran hän potkasi mua polvitaipaleeseen niin mottasin takasin, oli äimistynyt niin sillä välin juoksin ihmisten ilmoille, ei oikein voinut tehdä mitään.
Kiinnostaisi tietää, tunsitko miehen vanhempia? Millaiset suhteet heillä oli? Yleensä "väliinpitämättömät" vanhemmat nuoruudessa aiheuttaa pyskopatian persoonalisuushäiriönä. Olivatko vanhemmat esim. uraihmisiä, vai oliko hällä muita sisaruksia, ketkä sai huomioa enemmän kuin hän itse?
T
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun eksä oli (on varmastikin edelleen...) täysi psykopaatti, ja jos olisin nähnyt sen kuvan tavattiin, en olisi koskaan suhteeseen lähtenytkään. Oli todella kiltti, huomaavainen herrasmies aluksi. Sai mut puhuttua viemään osan vaatteistakin luokseen. Lupaili kuuta taivaalta ja vaikutti maailma ihanimmalta mieheltä.
Yksi känni-ilta ja mikään ei ollut enää ennallaan. Ihan ilman syytä käydessämme nukkumaan kilahti, repi mut väkisin sängystä ja raahasi mua tukasta pitkin kämppää ja hakkasi koko kehon mustelmille. Piilotti puhelimeni ja uhkaili tappavansa jos huudan apua. Tätä kesti monta tuntia ja oikeasti olin varma että kuolen. Kielsi mua tulemasta takaisin sänkyyn, mutta kielsi myös poistumasta makuuhuoneesta. Jossain vaiheessa nukahdin lattialle.
Tämän jälkeen kaikki muuttui, itkien halusin erota, mutta mies uhkaili tuhoavanda mun vaatteet. Kun tämä ei tehonnut, uhkasi tappavansa mut ja mun perheen. Selitti kuinka vankila ei tuntuisi missään ja ensikertalaisena selviäisi sieltä ulos nopeasti. Kertoi ilmekään värähtämättä kuinka mut tappaisi ja mitä mun ruumiille tekisi. Piti huolen, etten kertonut niiden seinien sisäsistä tapahtumista kellekään. Hän hakkasi mua niin kauan, että sain paniikkikohtauksia ja juoksin oksentamaan. Mies vaan nauroi ja kertoi kuinka heikko ihminen mä olen. Täysin tunnekylmä ja julma ihminen.
Tätä kesti melkein 2 vuotta. Koko tämän ajan mies esitti kaikille ihanaa, sympaattista ja lojaalia puolisoa. Kulissit oli kunnossa, kukaan hänen kavereistaan ei epäillyt mitään. Omat kaverini arvasivat tilanteen, koska jouduin kesäisin kulkemaan pitkissä housuissa ja pitkähihaisissa paidoissa. Joskus jos oli pakko laittaa shortsit, väitin kaatuneeni humalassa, kun jalat olivat täynnä verenpurkaumia ja mustelmia.
Pääsin lopulta ihmisestä eroon n. 5 vuotta sitten. Tänä päivänäkin hänen kaverinsa pitävät häntä hyvänä tyyppinä, kivana kaverina, hauskana huuliveikkona. Mulle noi vuodet on yhtä itkunkeskeistä sumua täynnä paniikkia ja pelkoa. Olen joutunut käymään psykiatrilla ja sairastuin vaikeaan masennukseen.
Vuodatuksen pointtina oli, että psykoa et tunnista ellet ole tarpeeksi läheisissä tekemisissä. Silloin sen näkee tunnekylmyytenä, ihminen ei oikeasti nauti asioista mistä väittää muille nauttivansa. Manipuloi ihmisiä puolelleen ja korostaa omaa erinomaisuuttaan. Ei kykene tuntemaan empatiaa ketään kohtaan, tunne-elämä on täysin vääristynyt. Ex-mieheni itki aina vain jos ei saanut tahtoaan läpi jossain asiassa, tai kun yritti saada minut puolelleen jossain (jos ei tällä tavalla vakuuttanut, niin nyrkistä tuli). Koskaan ei tullut lohduttamaan tai katunut kun heitteli mua pitkin asuntoa. Useasti mietin, että olisimpa nähnyt nuo merkit aiemmin...
Mulla on ollut ihan samanlainen mies. Diagnosoin itse narsistiksi. Lääkäriin en olisi saanut häntä koskaan, koska esim. perheneuvontakaan ei onnistunut, kun mies ei saapunut varattuihin tapaamisiin, koska "häntä vain kiusataan siellä".
Täällä myös yksi joka menetti mielenterveytensä Tälläisen miehen kanssa. Sehän psykopaattisissa ihmisissä onkin kamalinta että lähellä olevat kärsivät ja ulkopuoliset pitävät mahtavana tyyppinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muutamien ihmisten kohdalla en ole päässyt irti ajatuksesta, että tuo ei oikeasti välitä muista ihmisistä. Siitä huolimatta, että toinen on käyttäytynyt ystävällisesti ja ollut sosiaalinen. Jotain on puuttunut. Ei tietenkään sillä perusteella voi diagnosoida toista. Mutta epäilen, että ne psykopaatitkin voi jollain tasolla vaistota, vaikka olisivatkin hyviä näyttelemään.
Mun mielestä se että välittää muista ihmisistä vain hyötyessään itse heistä on varma psykopaatin merkki. Ettei siis voi tykätä jostakin vaan koska toisen seurassa on mukava olla, tai samat jutut naurattavat tai on vaan mukava jutella niitänäitä, tai kiintyy vaan kun on tarpeeksi tekemisissä tms.
Vierailija kirjoitti:
Mun eksä oli (on varmastikin edelleen...) täysi psykopaatti, ja jos olisin nähnyt sen kuvan tavattiin, en olisi koskaan suhteeseen lähtenytkään. Oli todella kiltti, huomaavainen herrasmies aluksi. Sai mut puhuttua viemään osan vaatteistakin luokseen. Lupaili kuuta taivaalta ja vaikutti maailma ihanimmalta mieheltä.
Yksi känni-ilta ja mikään ei ollut enää ennallaan. Ihan ilman syytä käydessämme nukkumaan kilahti, repi mut väkisin sängystä ja raahasi mua tukasta pitkin kämppää ja hakkasi koko kehon mustelmille. Piilotti puhelimeni ja uhkaili tappavansa jos huudan apua. Tätä kesti monta tuntia ja oikeasti olin varma että kuolen. Kielsi mua tulemasta takaisin sänkyyn, mutta kielsi myös poistumasta makuuhuoneesta. Jossain vaiheessa nukahdin lattialle.
Tämän jälkeen kaikki muuttui, itkien halusin erota, mutta mies uhkaili tuhoavanda mun vaatteet. Kun tämä ei tehonnut, uhkasi tappavansa mut ja mun perheen. Selitti kuinka vankila ei tuntuisi missään ja ensikertalaisena selviäisi sieltä ulos nopeasti. Kertoi ilmekään värähtämättä kuinka mut tappaisi ja mitä mun ruumiille tekisi. Piti huolen, etten kertonut niiden seinien sisäsistä tapahtumista kellekään. Hän hakkasi mua niin kauan, että sain paniikkikohtauksia ja juoksin oksentamaan. Mies vaan nauroi ja kertoi kuinka heikko ihminen mä olen. Täysin tunnekylmä ja julma ihminen.
Tätä kesti melkein 2 vuotta. Koko tämän ajan mies esitti kaikille ihanaa, sympaattista ja lojaalia puolisoa. Kulissit oli kunnossa, kukaan hänen kavereistaan ei epäillyt mitään. Omat kaverini arvasivat tilanteen, koska jouduin kesäisin kulkemaan pitkissä housuissa ja pitkähihaisissa paidoissa. Joskus jos oli pakko laittaa shortsit, väitin kaatuneeni humalassa, kun jalat olivat täynnä verenpurkaumia ja mustelmia.
Pääsin lopulta ihmisestä eroon n. 5 vuotta sitten. Tänä päivänäkin hänen kaverinsa pitävät häntä hyvänä tyyppinä, kivana kaverina, hauskana huuliveikkona. Mulle noi vuodet on yhtä itkunkeskeistä sumua täynnä paniikkia ja pelkoa. Olen joutunut käymään psykiatrilla ja sairastuin vaikeaan masennukseen.
Vuodatuksen pointtina oli, että psykoa et tunnista ellet ole tarpeeksi läheisissä tekemisissä. Silloin sen näkee tunnekylmyytenä, ihminen ei oikeasti nauti asioista mistä väittää muille nauttivansa. Manipuloi ihmisiä puolelleen ja korostaa omaa erinomaisuuttaan. Ei kykene tuntemaan empatiaa ketään kohtaan, tunne-elämä on täysin vääristynyt. Ex-mieheni itki aina vain jos ei saanut tahtoaan läpi jossain asiassa, tai kun yritti saada minut puolelleen jossain (jos ei tällä tavalla vakuuttanut, niin nyrkistä tuli). Koskaan ei tullut lohduttamaan tai katunut kun heitteli mua pitkin asuntoa. Useasti mietin, että olisimpa nähnyt nuo merkit aiemmin...
Tätä juuri tarkoitin. Ja todennäköisesti olit elämäniloinen, luottavainen ekstrovertti ennen tätä. Etkä edelleenkään tunnistaisi toista samanlaista häiriöistä. - 94
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
T
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun eksä oli (on varmastikin edelleen...) täysi psykopaatti, ja jos olisin nähnyt sen kuvan tavattiin, en olisi koskaan suhteeseen lähtenytkään. Oli todella kiltti, huomaavainen herrasmies aluksi. Sai mut puhuttua viemään osan vaatteistakin luokseen. Lupaili kuuta taivaalta ja vaikutti maailma ihanimmalta mieheltä.
Yksi känni-ilta ja mikään ei ollut enää ennallaan. Ihan ilman syytä käydessämme nukkumaan kilahti, repi mut väkisin sängystä ja raahasi mua tukasta pitkin kämppää ja hakkasi koko kehon mustelmille. Piilotti puhelimeni ja uhkaili tappavansa jos huudan apua. Tätä kesti monta tuntia ja oikeasti olin varma että kuolen. Kielsi mua tulemasta takaisin sänkyyn, mutta kielsi myös poistumasta makuuhuoneesta. Jossain vaiheessa nukahdin lattialle.
Tämän jälkeen kaikki muuttui, itkien halusin erota, mutta mies uhkaili tuhoavanda mun vaatteet. Kun tämä ei tehonnut, uhkasi tappavansa mut ja mun perheen. Selitti kuinka vankila ei tuntuisi missään ja ensikertalaisena selviäisi sieltä ulos nopeasti. Kertoi ilmekään värähtämättä kuinka mut tappaisi ja mitä mun ruumiille tekisi. Piti huolen, etten kertonut niiden seinien sisäsistä tapahtumista kellekään. Hän hakkasi mua niin kauan, että sain paniikkikohtauksia ja juoksin oksentamaan. Mies vaan nauroi ja kertoi kuinka heikko ihminen mä olen. Täysin tunnekylmä ja julma ihminen.
Tätä kesti melkein 2 vuotta. Koko tämän ajan mies esitti kaikille ihanaa, sympaattista ja lojaalia puolisoa. Kulissit oli kunnossa, kukaan hänen kavereistaan ei epäillyt mitään. Omat kaverini arvasivat tilanteen, koska jouduin kesäisin kulkemaan pitkissä housuissa ja pitkähihaisissa paidoissa. Joskus jos oli pakko laittaa shortsit, väitin kaatuneeni humalassa, kun jalat olivat täynnä verenpurkaumia ja mustelmia.
Pääsin lopulta ihmisestä eroon n. 5 vuotta sitten. Tänä päivänäkin hänen kaverinsa pitävät häntä hyvänä tyyppinä, kivana kaverina, hauskana huuliveikkona. Mulle noi vuodet on yhtä itkunkeskeistä sumua täynnä paniikkia ja pelkoa. Olen joutunut käymään psykiatrilla ja sairastuin vaikeaan masennukseen.
Vuodatuksen pointtina oli, että psykoa et tunnista ellet ole tarpeeksi läheisissä tekemisissä. Silloin sen näkee tunnekylmyytenä, ihminen ei oikeasti nauti asioista mistä väittää muille nauttivansa. Manipuloi ihmisiä puolelleen ja korostaa omaa erinomaisuuttaan. Ei kykene tuntemaan empatiaa ketään kohtaan, tunne-elämä on täysin vääristynyt. Ex-mieheni itki aina vain jos ei saanut tahtoaan läpi jossain asiassa, tai kun yritti saada minut puolelleen jossain (jos ei tällä tavalla vakuuttanut, niin nyrkistä tuli). Koskaan ei tullut lohduttamaan tai katunut kun heitteli mua pitkin asuntoa. Useasti mietin, että olisimpa nähnyt nuo merkit aiemmin...
Mulla on ollut ihan samanlainen mies. Diagnosoin itse narsistiksi. Lääkäriin en olisi saanut häntä koskaan, koska esim. perheneuvontakaan ei onnistunut, kun mies ei saapunut varattuihin tapaamisiin, koska "häntä vain kiusataan siellä".
Täällä myös yksi joka menetti mielenterveytensä Tälläisen miehen kanssa. Sehän psykopaattisissa ihmisissä onkin kamalinta että lähellä olevat kärsivät ja ulkopuoliset pitävät mahtavana tyyppinä.
Ja pahimmillaan uhri leimataan hulluksi tai vaikeaksi ihmiseksi. Mutta kyllä se totuus paljastuu pidemmässä juoksussa, kun samanlaisia uhreja tulee "sattumalta" useampi, siis jos psykopaatti ei onnistu pariutumaan toisen psykopaatin kanssa.
Mun eksä vakuutti mun vanhemmille jopa että mä oon juoppo, vaikka mun vanhempien olisi pitänyt hyvin nähdä etten ole koskaan ollut eikä ole edes vaaraa! Niin hyviä ne on manipuloimaan. Vanhemmat tunnusti mulle häpeissään sitten jäljestäpäin.
chinchi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
chinchi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko, että ns. tavallinen ihminen pystyy tunnistamaan psykopaatin taikka sosiopaatin ilman, että tämä henkilö olisi tehnyt, jonkin harvinaisen järkkyvän teon, joka on kaikkien tiedostama/todistama. Eikä mikään teko/teot tee ihmisestä psykopaattia taikka sosiopaattia, vaikke ne teot olisi miten järkyttäviä. Nämä ihmiset pystyvät elämään aivan tavallista elämää täällä yhteiskunnassa, eikä esim. naapureiden mielessä edes käy, että heidän naapurinsa olisi psykopaatti taikka sosiopaatti. Eihän kukaan oikeasti tiedä mitä toisen pään sisällä tapahtuu taikka hänen vapaa-ajallaan.
Näiden ihmisten diagnosointi on vaikeaa ihan ammattilaisille niin miten av-palstan keittiöpsykologit pystyisi siihen ihan tuosta vaan :D
Jos kanssakäynti rajoittuu hyvänpäiväntoivotukseen postilaatikolla niin varmaan näin... Vähänkään läheisempi tutustuminen kyllä paljastaa sen niskavillat pystyyn nostavan oudon pohjavireen mikä näistä häiriöisistä välittyy. No, kaikki eivät tunnista. Ne itse naiivit sosiaaliset ekstrovertit eivät tunnista. Mutta jokainen vähänkään herkempi ja tarkkanäköisempi huomaa puuttuvat kasvonilmeet, kylmyyden... Omituiset sivulauseet... Fasadin... kulissit ja kylmyyden.
Voitko antaa esimerkin? Nyt ei puhuta mistään amerikkalaisista sarjamurhaajista.
Voin. Työkaverini on yksi näistä. Kahden kesken joko hakee "empatia switchillä" itse itkien empatiaa tai sitten lakkaa teeskentelemästä toisin kuin isommassa ryhmässä. Tämä siksi, että seurassani tietää "jääneensä kiinni". Potkii koiriaan. Manipuloi alaisiaan. Rajoittaa näiden sosiaalisten naiivien yhteyksiä muihin tiimijäseniin. Posket / leukaperät eivät liiku hymyillessä. "Silmät eivät hymyile." Käyttää yleisesti hyväksyttyjä fraaseja omien aitojen reaktioiden puutteessa. Nauttii kärsimyksen aiheuttamisesta, mm. toisten irtisanomisesta. Hyökkäyttää alaisiaan toistensa kimppuun, pysyttelee itse sivussa. Ei koskaan puhu perheestään. Kysyttäessä tulee pian selväksi että vamo on kotitaloushyödyke.
Vastaavia olen nähnyt myös perhetuttavissa. Eräskin kohteli vaimoaan sadistisesti jopa muiden läsnäollessa. Juoksutti mitättömiä asioita esim. tarjoilujen vuoksi ja haukkui "pienistä käytösvirheistä" siaksi. Vaimo ei uskaltanut enää irtautua, mutta pysytteli mahdollisimman paljon pois kotoa esim. lenkkeillen. Pojistaan kasvatti kovia ilmeettömiä naistenvihaajia.
Jne jne jne... sokeitako olette? Mistä tuon amerikkalaisen sarjamurhaajan tähän vedit? Jokaisessa vähänkään isommassa sosiaalisessa ryhmässä on näitä, lähiöissä, työpaikoilla...
Kuulostaa enämmän narsistilta kuin psykopaatilta/sosiopaatilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko, että ns. tavallinen ihminen pystyy tunnistamaan psykopaatin taikka sosiopaatin ilman, että tämä henkilö olisi tehnyt, jonkin harvinaisen järkkyvän teon, joka on kaikkien tiedostama/todistama. Eikä mikään teko/teot tee ihmisestä psykopaattia taikka sosiopaattia, vaikke ne teot olisi miten järkyttäviä. Nämä ihmiset pystyvät elämään aivan tavallista elämää täällä yhteiskunnassa, eikä esim. naapureiden mielessä edes käy, että heidän naapurinsa olisi psykopaatti taikka sosiopaatti. Eihän kukaan oikeasti tiedä mitä toisen pään sisällä tapahtuu taikka hänen vapaa-ajallaan.
Näiden ihmisten diagnosointi on vaikeaa ihan ammattilaisille niin miten av-palstan keittiöpsykologit pystyisi siihen ihan tuosta vaan :D
Sattumalta.
Joskus on väärässä paikassa väärään aikaan, ja todistaa psykopaatin itse teossa. Siitä alkaakin vittumainen ajojahti. Psykopaatti on valmis vaientamaan uhrin millä keinolla tahansa. Esim. väittämällä uhria hulluksi.
Voinko kysyä että missä teossa?
Esim. tekemässä muille ihmisille pahaa vaikka uhkaamassa pikkulapsia veitsellä. Tai kiipimässä yrityksessä ylöspäin selkäänpuukottamalla työkavereitaan.
Katso vähemmän hollywood elokuvia
Ja tule sinä sieltä tynnyristä (tai vuokrarivarin, siwan ja bussipysäkin pyhästä kolminaisuudesta) ulos... -94
chinchi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun eksä oli (on varmastikin edelleen...) täysi psykopaatti, ja jos olisin nähnyt sen kuvan tavattiin, en olisi koskaan suhteeseen lähtenytkään. Oli todella kiltti, huomaavainen herrasmies aluksi. Sai mut puhuttua viemään osan vaatteistakin luokseen. Lupaili kuuta taivaalta ja vaikutti maailma ihanimmalta mieheltä.
Yksi känni-ilta ja mikään ei ollut enää ennallaan. Ihan ilman syytä käydessämme nukkumaan kilahti, repi mut väkisin sängystä ja raahasi mua tukasta pitkin kämppää ja hakkasi koko kehon mustelmille. Piilotti puhelimeni ja uhkaili tappavansa jos huudan apua. Tätä kesti monta tuntia ja oikeasti olin varma että kuolen. Kielsi mua tulemasta takaisin sänkyyn, mutta kielsi myös poistumasta makuuhuoneesta. Jossain vaiheessa nukahdin lattialle.
Tämän jälkeen kaikki muuttui, itkien halusin erota, mutta mies uhkaili tuhoavanda mun vaatteet. Kun tämä ei tehonnut, uhkasi tappavansa mut ja mun perheen. Selitti kuinka vankila ei tuntuisi missään ja ensikertalaisena selviäisi sieltä ulos nopeasti. Kertoi ilmekään värähtämättä kuinka mut tappaisi ja mitä mun ruumiille tekisi. Piti huolen, etten kertonut niiden seinien sisäsistä tapahtumista kellekään. Hän hakkasi mua niin kauan, että sain paniikkikohtauksia ja juoksin oksentamaan. Mies vaan nauroi ja kertoi kuinka heikko ihminen mä olen. Täysin tunnekylmä ja julma ihminen.
Tätä kesti melkein 2 vuotta. Koko tämän ajan mies esitti kaikille ihanaa, sympaattista ja lojaalia puolisoa. Kulissit oli kunnossa, kukaan hänen kavereistaan ei epäillyt mitään. Omat kaverini arvasivat tilanteen, koska jouduin kesäisin kulkemaan pitkissä housuissa ja pitkähihaisissa paidoissa. Joskus jos oli pakko laittaa shortsit, väitin kaatuneeni humalassa, kun jalat olivat täynnä verenpurkaumia ja mustelmia.
Pääsin lopulta ihmisestä eroon n. 5 vuotta sitten. Tänä päivänäkin hänen kaverinsa pitävät häntä hyvänä tyyppinä, kivana kaverina, hauskana huuliveikkona. Mulle noi vuodet on yhtä itkunkeskeistä sumua täynnä paniikkia ja pelkoa. Olen joutunut käymään psykiatrilla ja sairastuin vaikeaan masennukseen.
Vuodatuksen pointtina oli, että psykoa et tunnista ellet ole tarpeeksi läheisissä tekemisissä. Silloin sen näkee tunnekylmyytenä, ihminen ei oikeasti nauti asioista mistä väittää muille nauttivansa. Manipuloi ihmisiä puolelleen ja korostaa omaa erinomaisuuttaan. Ei kykene tuntemaan empatiaa ketään kohtaan, tunne-elämä on täysin vääristynyt. Ex-mieheni itki aina vain jos ei saanut tahtoaan läpi jossain asiassa, tai kun yritti saada minut puolelleen jossain (jos ei tällä tavalla vakuuttanut, niin nyrkistä tuli). Koskaan ei tullut lohduttamaan tai katunut kun heitteli mua pitkin asuntoa. Useasti mietin, että olisimpa nähnyt nuo merkit aiemmin...
Tätä juuri tarkoitin. Ja todennäköisesti olit elämäniloinen, luottavainen ekstrovertti ennen tätä. Etkä edelleenkään tunnistaisi toista samanlaista häiriöistä. - 94
Mä olin ainakin sinisilmäinen ja todellakin hullunrohkea iloinen ekstrovertti-adhd. Mutta tuli niin kova kolaus, että muutaman psykon olen sen jälkeen tunnistanut ihan vaan vaistolla.
Tässä myös yksi. -94
http://www.vauva.fi/keskustelu/2527720/mies_josta_varoittelin_ystavaani…
chinchi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
chinchi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko, että ns. tavallinen ihminen pystyy tunnistamaan psykopaatin taikka sosiopaatin ilman, että tämä henkilö olisi tehnyt, jonkin harvinaisen järkkyvän teon, joka on kaikkien tiedostama/todistama. Eikä mikään teko/teot tee ihmisestä psykopaattia taikka sosiopaattia, vaikke ne teot olisi miten järkyttäviä. Nämä ihmiset pystyvät elämään aivan tavallista elämää täällä yhteiskunnassa, eikä esim. naapureiden mielessä edes käy, että heidän naapurinsa olisi psykopaatti taikka sosiopaatti. Eihän kukaan oikeasti tiedä mitä toisen pään sisällä tapahtuu taikka hänen vapaa-ajallaan.
Näiden ihmisten diagnosointi on vaikeaa ihan ammattilaisille niin miten av-palstan keittiöpsykologit pystyisi siihen ihan tuosta vaan :D
Jos kanssakäynti rajoittuu hyvänpäiväntoivotukseen postilaatikolla niin varmaan näin... Vähänkään läheisempi tutustuminen kyllä paljastaa sen niskavillat pystyyn nostavan oudon pohjavireen mikä näistä häiriöisistä välittyy. No, kaikki eivät tunnista. Ne itse naiivit sosiaaliset ekstrovertit eivät tunnista. Mutta jokainen vähänkään herkempi ja tarkkanäköisempi huomaa puuttuvat kasvonilmeet, kylmyyden... Omituiset sivulauseet... Fasadin... kulissit ja kylmyyden.
Voitko antaa esimerkin? Nyt ei puhuta mistään amerikkalaisista sarjamurhaajista.
Voin. Työkaverini on yksi näistä. Kahden kesken joko hakee "empatia switchillä" itse itkien empatiaa tai sitten lakkaa teeskentelemästä toisin kuin isommassa ryhmässä. Tämä siksi, että seurassani tietää "jääneensä kiinni". Potkii koiriaan. Manipuloi alaisiaan. Rajoittaa näiden sosiaalisten naiivien yhteyksiä muihin tiimijäseniin. Posket / leukaperät eivät liiku hymyillessä. "Silmät eivät hymyile." Käyttää yleisesti hyväksyttyjä fraaseja omien aitojen reaktioiden puutteessa. Nauttii kärsimyksen aiheuttamisesta, mm. toisten irtisanomisesta. Hyökkäyttää alaisiaan toistensa kimppuun, pysyttelee itse sivussa. Ei koskaan puhu perheestään. Kysyttäessä tulee pian selväksi että vamo on kotitaloushyödyke.
Vastaavia olen nähnyt myös perhetuttavissa. Eräskin kohteli vaimoaan sadistisesti jopa muiden läsnäollessa. Juoksutti mitättömiä asioita esim. tarjoilujen vuoksi ja haukkui "pienistä käytösvirheistä" siaksi. Vaimo ei uskaltanut enää irtautua, mutta pysytteli mahdollisimman paljon pois kotoa esim. lenkkeillen. Pojistaan kasvatti kovia ilmeettömiä naistenvihaajia.
Jne jne jne... sokeitako olette? Mistä tuon amerikkalaisen sarjamurhaajan tähän vedit? Jokaisessa vähänkään isommassa sosiaalisessa ryhmässä on näitä, lähiöissä, työpaikoilla...
Mä oon joskus lukenut että psykopaatin voi tunnistaa siitä ettei ole niitä variksen viivoja silmissä, naururyppyjä. Koska psykopaatit teeskentelee niin usein hymyä, ne tekee sen väärillä lihaksilla, eikä ryppyjä synny.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tunnistetaan sosiopaatti kun tässäkin sanotaan kokoajan että ne tunnistaa??
Sosiopaatti voi muodostaa läheisiä tunnesiteitä esim. pariin valittuun lähimmäiseen, joita puolustavat henkeen ja vereen - mutta eivät niin piittaa valtaväestöstä, käsittäisin. Sosiopaatit on yleisesti rehdisti kusipäitä, psykopaatit taas peittävät sen kusipäisyyden.
Tuon mukaan olen sitten sosiopaatti. Tosin tuttavia mulla kyllä riittää, mutta vain harvoja todella läheisiä.
Alue: Aihe vapaa
Itse olen erikoistunut persoonallisuus häiriöihin ja voin sanoa psykopaatti on kyllä vaikea havaita, mutta jos tuntee ihmisiä tämän henkilön lähipiiristä voi selvittää käytöksien kautta. Psykopaatit ilmenevät melkein "täydellisen" -oloisina ihmisinä.