Mistä tunnistaa psykopaatin tai sosiopaatin?

Toisella on valkoiset kengät

Psykopaatti tekee sellaisia tekoja ja kykenee sellaiseen manipulointiin, että jos sellaisesta kertoo, ihmistä ei uskota.

Säälikortti ja empatia, ihmisten valjastaminen tekemään pahaa jollekin, tekemällä itsestä uhrin uhri?

Eroa on ensinnäkin siinä, että sosiopaatti on useammin sadisti, eli saa mielihyvää toisten satuttamisesta. Psykopaatilla on vain se tunnekylmyys ja empatiakyvyn puute, mutta ei välttämättä pakonomaista tarvetta satuttaa ketään. Psykopaatit ja sosiopaatit kykenevät tunnistamaan ja manipuloimaan tunteita, vaikka eivät niitä itse kokisikaan. Molemmissa voi olla älykkäitä sekä tyhmiä yksilöitä.

Ja nämä tavallisten ihmisten tekemät diagnoosit ovat lähinnä hupaisia ensinnäkin siksi, että se että joku ei näytä tunteitaan ei tarkoita sitä, että niitä ei ole tai että joku ei toimi tunteidensa ohjaamana ei myöskään tarkoita sitä, että niitä ei ole. Joku saattaa reagoida esimerkiksi suruun vaikka parin päivän viiveellä tai ei halua itkeä toisten nähden. Ihmiset voivat myös käyttäytyä poikkeavasti erilaisissa olosuhteissa. Pystyäkseen sanomaan mitään varmaa toisen henkilön todellisesta luonteesta pitäisi pystyä havainnoimaan ko. henkilön käytöstä ja tunne-elämää hyvin tarkasti pidemmällä aikavälillä.

Vierailija kirjoitti:

Eroa on ensinnäkin siinä, että sosiopaatti on useammin sadisti, eli saa mielihyvää toisten satuttamisesta. Psykopaatilla on vain se tunnekylmyys ja empatiakyvyn puute, mutta ei välttämättä pakonomaista tarvetta satuttaa ketään. Psykopaatit ja sosiopaatit kykenevät tunnistamaan ja manipuloimaan tunteita, vaikka eivät niitä itse kokisikaan. Molemmissa voi olla älykkäitä sekä tyhmiä yksilöitä.

Ja nämä tavallisten ihmisten tekemät diagnoosit ovat lähinnä hupaisia ensinnäkin siksi, että se että joku ei näytä tunteitaan ei tarkoita sitä, että niitä ei ole tai että joku ei toimi tunteidensa ohjaamana ei myöskään tarkoita sitä, että niitä ei ole. Joku saattaa reagoida esimerkiksi suruun vaikka parin päivän viiveellä tai ei halua itkeä toisten nähden. Ihmiset voivat myös käyttäytyä poikkeavasti erilaisissa olosuhteissa. Pystyäkseen sanomaan mitään varmaa toisen henkilön todellisesta luonteesta pitäisi pystyä havainnoimaan ko. henkilön käytöstä ja tunne-elämää hyvin tarkasti pidemmällä aikavälillä.

Olet oikeassa. Päällepäin on hyvin vaikea nähdä psykopaattikisuaajaa, jollei mahdotonta. Moni "terve" kiusattu lapsi saattaisi nauraa, jos häntä kielletään, hämmennyksestä, kun hänellä ei esim ole sanoja sanoittaa tilannetta jossa varsinainen kiusaaja pyörittää luokkaympäristöä häntä vastaan.

Kun taas psykopaattilapsi osaa toimia näennäisesti oikein ja miten aikuiset ajattelevat, että hyvä lapsi toimii, harjoiteltuaan kotna ihmisten manipulointia ja kuultuaa sitä syntymästä saakka.

Psykopaatti on rajaton. Hän saa tehdä aivan mitä hän haluaa Kaikki lait ja säännöt ovat vain muita ihmisiä varten. Jos hän päättää, että hän on köyhä, hän voi käyttää muiden tavaroita lapsillaan, kerjätä loismaisesti, hakea säälikortilla etuisuuksia.

Hänellä on aina joustoa ja empatiaa, itseään kohtaan. Mikä vain on sallittua, hänen  lapsilleen ja hänelle.

Nykykasvatus suosii psykopaatteja, kuka on manipuloivin, verbaalisin, selittelee parhaiten.

Ennen rajat ja säännöt olivat selvät. Vanhemmat halusivat kasvattaa lapsistaa hyviä ihmisiä, jotka kunnioittavat muita.

Vierailija kirjoitti:

Eroa on ensinnäkin siinä, että sosiopaatti on useammin sadisti, eli saa mielihyvää toisten satuttamisesta. Psykopaatilla on vain se tunnekylmyys ja empatiakyvyn puute, mutta ei välttämättä pakonomaista tarvetta satuttaa ketään. Psykopaatit ja sosiopaatit kykenevät tunnistamaan ja manipuloimaan tunteita, vaikka eivät niitä itse kokisikaan. Molemmissa voi olla älykkäitä sekä tyhmiä yksilöitä.

Ja nämä tavallisten ihmisten tekemät diagnoosit ovat lähinnä hupaisia ensinnäkin siksi, että se että joku ei näytä tunteitaan ei tarkoita sitä, että niitä ei ole tai että joku ei toimi tunteidensa ohjaamana ei myöskään tarkoita sitä, että niitä ei ole. Joku saattaa reagoida esimerkiksi suruun vaikka parin päivän viiveellä tai ei halua itkeä toisten nähden. Ihmiset voivat myös käyttäytyä poikkeavasti erilaisissa olosuhteissa. Pystyäkseen sanomaan mitään varmaa toisen henkilön todellisesta luonteesta pitäisi pystyä havainnoimaan ko. henkilön käytöstä ja tunne-elämää hyvin tarkasti pidemmällä aikavälillä.

Itsekin olet ihan tavallinen tallaaja mutta tuon sadismi -viittauksen kopioit tuolta aikaisemmasta viestistä. Idiootti :D

Mitä mieltä olette Hannu Lauerman ilmeestä ja silmistä?

kilgrave kirjoitti:

Jos kaksi sanaa pitää sanoa, mistää tunnistaa psykopaatin, niin empatia ja manipulointi.

Tunnettu psykopaatti kilgrave jessica jonesista manipuloi kenet tahansa tekemään mitä tahansa.

Kun joku tietää, mikä hän on, sadistinen manipuloiva psykopaatti, vedetään säälikortit esiin, kun isä ja äiti kiduttivat tutkimuksilla.

Mutta unohtaa kertoa, että tarkoitus oli auttaa häntä. jne

Kilgrave oli mutantti, superihminen. Hänellä oli normaalista poikkeava kyky saada ihmiset tekemään mitä hän käski, vaikka he eivät oikasti sitä halunneet. Josko jätettäisiin nyt ne mutantit pois tästä :)

Muistaakseni elokuvassa Vuosi nuoruudestani Angelina Jolien hahmon sanottiin olevan sosiopaatti. Tietääkö joku onko hahmo oikeasti sosiopaattimainen vai oliko vaan tyypillistä leffa/tv-elämää jossa termit otetaan löysin rantein ja väännellään mieluisiksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psykopaatiksi synnytään, sosiopaatiksi tullaan (ohiksena, joskus mietin kumpi noista Dexter on, ilmeni ettei asiantuntijoiden mukaan kumpikaan vaan hänellä on skitsoidinen persoonallisuus). Joku mainitsi että miten erottaa, sosiopaatti on kusipää, kuten psykopaattikin, jälkimmäinen vaan peittää sen (koska peittämisestä on hänelle hyötyä.

Hannu Lauerma jossain kommentoi, että psykopaatista tulee joko toimitusjohtaja tai sarjamurhaaja, ja se riippuu kasvuympäristöstä. Jos kotona on väkivaltaa ja alistamista, tulee sarjamurhaaja. Jos taas lapsella on rakastava koti, jossa vallitsee kunnioitus kaikkien välillä, ja häntä tuetaan eikä nollata, saadaan toimitusjohtaja. Jostain taas luin, että sosiopaatteja on vankiloissa huomattavasti psykopaatteja enemmän, koska sosiopaatteja ei sillä tavalla voi kasvattaa kunnollisiksi kuten psykopaatin voi.

Jokin aika sitten muuten julkaistiin tutkimus, jonka mukaan psykopaatti voi pistää empatian päälle halutessaan eli nk."empathy switch".

Olet niin hajalla asioista kuin voi olla.

Väität Lauermaa epäpäteväksi tai valehteljaksi? Hän todennäköisemmin tietää psykopaateista ja sosiopaateista sinua enemmän.

Tuosta empathy swichistä: http://www.bbc.com/news/science-environment-23431793 Sori vaan, sekin on totta, vaikka sinä ilmeisenä kyökkipsykologina muuta uskot.

Molemmiksi tullaan. Et sinä synny psykopaattina. Vauvaiän suhteet vaikuttaa, esim. sijaislapsilla voi esiintyä tätä jos eivät ole saaneet rakkautta syntymästä 2 ikävuoteen mennessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun eksä oli (on varmastikin edelleen...) täysi psykopaatti, ja jos olisin nähnyt sen kuvan tavattiin, en olisi koskaan suhteeseen lähtenytkään. Oli todella kiltti, huomaavainen herrasmies aluksi. Sai mut puhuttua viemään osan vaatteistakin luokseen. Lupaili kuuta taivaalta ja vaikutti maailma ihanimmalta mieheltä.

Yksi känni-ilta ja mikään ei ollut enää ennallaan. Ihan ilman syytä käydessämme nukkumaan kilahti, repi mut väkisin sängystä ja raahasi mua tukasta pitkin kämppää ja hakkasi koko kehon mustelmille. Piilotti puhelimeni ja uhkaili tappavansa jos huudan apua. Tätä kesti monta tuntia ja oikeasti olin varma että kuolen. Kielsi mua tulemasta takaisin sänkyyn, mutta kielsi myös poistumasta makuuhuoneesta. Jossain vaiheessa nukahdin lattialle.

Tämän jälkeen kaikki muuttui, itkien halusin erota, mutta mies uhkaili tuhoavanda mun vaatteet. Kun tämä ei tehonnut, uhkasi tappavansa mut ja mun perheen. Selitti kuinka vankila ei tuntuisi missään ja ensikertalaisena selviäisi sieltä ulos nopeasti. Kertoi ilmekään värähtämättä kuinka mut tappaisi ja mitä mun ruumiille tekisi. Piti huolen, etten kertonut niiden seinien sisäsistä tapahtumista kellekään. Hän hakkasi mua niin kauan, että sain paniikkikohtauksia ja juoksin oksentamaan. Mies vaan nauroi ja kertoi kuinka heikko ihminen mä olen. Täysin tunnekylmä ja julma ihminen.

Tätä kesti melkein 2 vuotta. Koko tämän ajan mies esitti kaikille ihanaa, sympaattista ja lojaalia puolisoa. Kulissit oli kunnossa, kukaan hänen kavereistaan ei epäillyt mitään. Omat kaverini arvasivat tilanteen, koska jouduin kesäisin kulkemaan pitkissä housuissa ja pitkähihaisissa paidoissa. Joskus jos oli pakko laittaa shortsit, väitin kaatuneeni humalassa, kun jalat olivat täynnä verenpurkaumia ja mustelmia.

Pääsin lopulta ihmisestä eroon n. 5 vuotta sitten. Tänä päivänäkin hänen kaverinsa pitävät häntä hyvänä tyyppinä, kivana kaverina, hauskana huuliveikkona. Mulle noi vuodet on yhtä itkunkeskeistä sumua täynnä paniikkia ja pelkoa. Olen joutunut käymään psykiatrilla ja sairastuin vaikeaan masennukseen.

Vuodatuksen pointtina oli, että psykoa et tunnista ellet ole tarpeeksi läheisissä tekemisissä. Silloin sen näkee tunnekylmyytenä, ihminen ei oikeasti nauti asioista mistä väittää muille nauttivansa. Manipuloi ihmisiä puolelleen ja korostaa omaa erinomaisuuttaan. Ei kykene tuntemaan empatiaa ketään kohtaan, tunne-elämä on täysin vääristynyt. Ex-mieheni itki aina vain jos ei saanut tahtoaan läpi jossain asiassa, tai kun yritti saada minut puolelleen jossain (jos ei tällä tavalla vakuuttanut, niin nyrkistä tuli). Koskaan ei tullut lohduttamaan tai katunut kun heitteli mua pitkin asuntoa. Useasti mietin, että olisimpa nähnyt nuo merkit aiemmin...

:/ Itsellä samantyylinen kokemus. Mies otti aina ruuat pois ja joskus elelin päiviä ilman ruokaa, piti kuulemma "laihtua". No sittenpä laihduin ja alotin nyrkkeilyn, ja kerran hän potkasi mua polvitaipaleeseen niin mottasin takasin, oli äimistynyt niin sillä välin juoksin ihmisten ilmoille, ei oikein voinut tehdä mitään.

Kiinnostaisi tietää, tunsitko miehen vanhempia? Millaiset suhteet heillä oli? Yleensä "väliinpitämättömät" vanhemmat nuoruudessa aiheuttaa pyskopatian persoonalisuushäiriönä. Olivatko vanhemmat esim. uraihmisiä, vai oliko hällä muita sisaruksia, ketkä sai huomioa enemmän kuin hän itse?

Kuulopuheiden kautta tiesin, että isänsä oli eläessään alkoholisti ja hakkasi lapsiaan, äiti täysin tunnekylmä, antanut osan lapsistaan pois ilman syytä. Perheolosuhteet siis aivan hirveät, tuskinpa saanut lapsena rakkautta. Mies oli nuorena koulukodeissa koska oli ns.

pikkurikollinen. Hakkasi myös muita miehiä esim. baarireissun päätteeksi, mutta oli kuulemma täysin naistenhakkaajia vastaan (yeah, right.), ja kaverit pitivätkin tätä vaan "kovana jätkänä jolle ei vittuilla". Näitä asioita en siis tiennyt kun tavattiin. Kavereiden seurassa oikeasti mukava ja hauska ihminen. Tosin sen kaverinsa ovat huomanneet, että miehellä on tspana korostaa kokoajan omaa paremmuuttaan, kehuskelee pienimmilläkin saavutuksillaan, ja aina on kaikessa parempi kuin joku toinen. Mutta tämäkin on niiden mielestä vain yksi "luonteenpiirre". Narsisti sanon minä.

Saattoi myös nolata mut kehittämällä riidan autossa, ja kun aloin itkemään, ajoi tahallaan röökille kaverinsa kanssa. Itse siinä silmät vetisinä katselin ikkunasta, kun mies aloitti lässyttävään sävyyn: "mari, itketsä? Voi ei mikä sulla on?", saatoin tiuskasta vihaisena "ihan ku et tietäis", niin mies sitten muka kummissaan selitti kaverilleen, ettei nyt yhtään ymmärrä mitä mä SEKOILEN. Ja kun yritin pyytää miestä lopettamaan niin mies jatkoi kummaksuen että mikä pitää lopettaa, hän ei ymmärrä reaktiotani ollenkaan ja mun pitää vaan sanoa suoraan jos en halua nähdä hänen kavereitaan. Vaikkei koko riita edes liittynyt siihen kaveriin. Yritti selkeästi vaan saada mut näyttämään idiootilta sekopäältä, joka itkee kun ei halua miehensä kaverin kassa tupakalle. Kuulostaa ihan yhtä sairaalta kuin olikin.

Joo kuulostaa nimenomaan siltä, että tuo perhe tausta selittää psykopaattisuuden. Ei oppinut empatiaa kun ei sitä myös saanutkaan... Joskus myös lapset (esim.5v) saattavat tappaa pikkulintuja tai kuristaa eläimiä.

Vierailija kirjoitti:

Muistaakseni elokuvassa Vuosi nuoruudestani Angelina Jolien hahmon sanottiin olevan sosiopaatti. Tietääkö joku onko hahmo oikeasti sosiopaattimainen vai oliko vaan tyypillistä leffa/tv-elämää jossa termit otetaan löysin rantein ja väännellään mieluisiksi?

No niinhän ainakin nettianalyysit väittävät ja niitähän me keittiöpsykologit käytämme lähteinä ;) Mun muistiini on jäänyt tuon hahmon "ilkeys" eli täydellinen välinpitämättömyys muista; kyse ei ole anarkiasta tai kunnioituksen puutteesta tai asenteesta vaan välinpitämättömyydestä. Siinä elokuvassa on joku muukin hahmo, joku tyttö jota kai isä hyväksikäytti tms ja joka pystyi syömään vain grillattua kanaa? Psykoa ei olisi voinut vähempää kiinnostaa.

Lisa is the most powerful personality on the ward. Her utter disregard for authority makes her a frustrating and entertaining figure in the eyes of the other girls. Whether engaging in complicated pranks or escaping from the hospital, Lisa ensures that the routine of the ward never goes uninterrupted for long. Lisa is proud of her diagnosis as a sociopath and revels in the attention her antics earn her. Lisa is a dangerously attractive figure for the other girls, and the dark side of her personality can appear without warning. Lisa veers from extravagantly kind to perversely cruel. Kaysen meets Lisa some years after their time at McLean and is shocked to see her old friend dressed as a suburban mother, child in tow. In the course of their conversation, however, it becomes clear that Lisa’s personality is as unpredictable as ever; her new life can’t conceal Lisa’s impulsiveness and volatility.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psykopaatiksi synnytään, sosiopaatiksi tullaan (ohiksena, joskus mietin kumpi noista Dexter on, ilmeni ettei asiantuntijoiden mukaan kumpikaan vaan hänellä on skitsoidinen persoonallisuus). Joku mainitsi että miten erottaa, sosiopaatti on kusipää, kuten psykopaattikin, jälkimmäinen vaan peittää sen (koska peittämisestä on hänelle hyötyä.

Hannu Lauerma jossain kommentoi, että psykopaatista tulee joko toimitusjohtaja tai sarjamurhaaja, ja se riippuu kasvuympäristöstä. Jos kotona on väkivaltaa ja alistamista, tulee sarjamurhaaja. Jos taas lapsella on rakastava koti, jossa vallitsee kunnioitus kaikkien välillä, ja häntä tuetaan eikä nollata, saadaan toimitusjohtaja. Jostain taas luin, että sosiopaatteja on vankiloissa huomattavasti psykopaatteja enemmän, koska sosiopaatteja ei sillä tavalla voi kasvattaa kunnollisiksi kuten psykopaatin voi.

Jokin aika sitten muuten julkaistiin tutkimus, jonka mukaan psykopaatti voi pistää empatian päälle halutessaan eli nk."empathy switch".

Olet niin hajalla asioista kuin voi olla.

Väität Lauermaa epäpäteväksi tai valehteljaksi? Hän todennäköisemmin tietää psykopaateista ja sosiopaateista sinua enemmän.

Tuosta empathy swichistä: http://www.bbc.com/news/science-environment-23431793 Sori vaan, sekin on totta, vaikka sinä ilmeisenä kyökkipsykologina muuta uskot.

Molemmiksi tullaan. Et sinä synny psykopaattina. Vauvaiän suhteet vaikuttaa, esim. sijaislapsilla voi esiintyä tätä jos eivät ole saaneet rakkautta syntymästä 2 ikävuoteen mennessä.

Psykopaatiksi nimenomaan synnytään, kun taas narsismi ja sosiopatia ovat persoonallisuushäiriöitä jotka kehittyvät ajan kuluessa, yleensä jonkin lapsuuden trauman seurauksena.

Meidän pitäisi ottaa joku vakipäivä jolloin katsoisimme porukalla elokuvan ja sitten analysoisimme siinä olevien henkilöiden mielenterveyden porukalla. Esim. Virgin Suicides olisi yksi loistavaa matskua tarjoava filmi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eroa on ensinnäkin siinä, että sosiopaatti on useammin sadisti, eli saa mielihyvää toisten satuttamisesta. Psykopaatilla on vain se tunnekylmyys ja empatiakyvyn puute, mutta ei välttämättä pakonomaista tarvetta satuttaa ketään. Psykopaatit ja sosiopaatit kykenevät tunnistamaan ja manipuloimaan tunteita, vaikka eivät niitä itse kokisikaan. Molemmissa voi olla älykkäitä sekä tyhmiä yksilöitä.

Ja nämä tavallisten ihmisten tekemät diagnoosit ovat lähinnä hupaisia ensinnäkin siksi, että se että joku ei näytä tunteitaan ei tarkoita sitä, että niitä ei ole tai että joku ei toimi tunteidensa ohjaamana ei myöskään tarkoita sitä, että niitä ei ole. Joku saattaa reagoida esimerkiksi suruun vaikka parin päivän viiveellä tai ei halua itkeä toisten nähden. Ihmiset voivat myös käyttäytyä poikkeavasti erilaisissa olosuhteissa. Pystyäkseen sanomaan mitään varmaa toisen henkilön todellisesta luonteesta pitäisi pystyä havainnoimaan ko. henkilön käytöstä ja tunne-elämää hyvin tarkasti pidemmällä aikavälillä.

Itsekin olet ihan tavallinen tallaaja mutta tuon sadismi -viittauksen kopioit tuolta aikaisemmasta viestistä. Idiootti :D

Häh? :D Kuka on tässä muuta väittänytkään. En ole ollut diagnosoimassa ketään, sen jätän ihan suosiolla ammattilaisille. Ja tuo sadismi-viittaus on lukemastani artikkelista, koko ketjua en jaksanut selata läpi. Mutta hauskaa, että jollain käy tunteisiin niin pahasti, että pitää idiootiksi alkaa nimitellä. Oma sisäinen psykopaattini nauraa.

En tiedä pitäisikö itkeä vaiko nauraa keittiöpsykologien letkautuksista. :D Vai että psykopaatit, sosiopaatit ja narsistit voi diagnosoida kuka tahansa? Ei kyllä ihan näin mene.

Itsekin tiedostan olevani narsisti, eikä kukaan ole kyllä asiaa huomannut. Vaikka kuinka täällä hehkutetaan "herkkyyttä" jolla huomataan nämä asiat, on se täyttä sontaa.

Suosittelen teille kaikille psykopatiasta kiinnostuneille ja tähän ketjuun kirjoittaneille seuraavaa kirjaa: Helinä Häkkänen-Nyholm: Psykopatia.

Kirja löytyy kirjastoista, sen voi myös ostaa esim. osoitteesta http://cdon.fi/kirjat/h%C3%A4kk%C3%A4nen-nyholm,_helin%C3%A4/psykopatia…

Mä olen nyt noin 15 vuotta tuntenut miehen, joka on mulle valitettavasti jonkinlainen tuttava yhteisten harrastusten ja niihin liittyvän sosiaalisen elämän kautta. Tarkkaan en voi sanoa mikä häiriö hänellä on, mutta kaikkien vuosien jälkeen olen joutunut toteamaan, että hänellä ei ole normaalin ihmisen normaalia tunne-elämää. Sikäli asia on häiritsevää, että suurin osa tämän miehen läheisistä (esim puoliso ja lapset) ei uskoakseni tiedä tai arvaa kuinka epänormaaleja hänen syvälliset ajatukset ovatkaan.

Henkilö haluaa kaikessa nousta muiden yläpuolelle. Muita vähätellään, itseä ylistetään. Facebook-päivityksistä joka-ikinen tukee minun pelkoja siitä millainen hän lopulta on. Jos esimerkiksi jaetaan uutinen, jonka mukaan Arizonan osavaltiossa 6-vuotias tyttö oli sammuttanut tulipalon ja pelastanut 15 ihmisen hengen, olisi normaalin ihmisen kommentti uutiseen seuraava: "wau, onpa rohkea ja nokkela tyttö!". Tämä sosiopaatti-ihminen taas kommentoisi tuohon: "olin muuten vuonna  -92 ensimmäinen suomalainen, joka oli koskaan vieraillut tuossa pikkukaupungissa. Siellä on vieläkin joku kunniataulu minusta paikallisen baarin seinällä".

En kiinnittäisi hälyttäviin seikkoihin huomiota mikäli toiminta olisi vain joskus epäilyttävän itsekeskeistä, mutta minun kokemusten mukaan poikkeuksia ei ole. Olen myös hyvin vakuuttunut siitä, että hänelle perhe ja perheellisyys on keskeisesti statussymboli. Yksi tapa olla muiden yläpuolella - minulla on perhe ja teillä ei. 

Todella inhottavaa tuntea tämä ihminen. En oikeasti pysty olla hänen seurassaan, koska mistään keskustelusta ei voi ikinä tulla kahden aikuisen vilpitöntä ajatustenvaihtoa. Kaikessa on läsnä vähättelyn ja toisen lyttäämisen tarve.

Tuollainen itsensä korostaminen ja ylistäminen on vain itserakkautta.