Lue keskustelun säännöt.
60-70 -luvulla syntyneet, saitteko koskaan remmiä tai piiskaa kotona?
24.03.2016 |
Minä sain monta kertaa, vaikka en ikinä tehnyt mitään ihmeellistä edes.
Nykyäänhän joutuu varmaan oikeuteen tukistamisestakin?
Yks tuttu kertoi, että oli saanut syytteen teinin pahoinpitelystä, kun otti nyrkein hakkaavaa teiniä raivelista kiinni, että lopettaisi. Teiniltä oli irronnut pari hiusta. En sitten tiiä, miten kävi.
Kommentit (101)
1964, veljet vähän vanhempia. En koskaan, tukkapöllyä joskus ja sitäkin tosi harvoin. Ei mitään muistikuvaa miksi sitä sain. Veljistäni vanhin oli saanut kahdesti ja äiti tuntui katuvan sitä kovasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ihan aiheesta annettiin, en tajua tätä valitusta! Se opetti eikä olut nuoriso rettelijöitsijöitä, ei teini häiriköitä! Kiroiltiin, tapeltiin, ei uskottu jne jne. saatiin piiskaa. Se siitä, mitä sitten? Jotkut ei opi, toiset oppii vähemmästä.Ei normaalille pitäisi traumoja jäädä. Päin vastoin nämä marisijat on niitä jotka ei halua totella eikä kunnioittaa ketän eikä mitään, olen nähnyt! Kunnioituksen puute samoin itsekeskeisyys määrää kaiken.
Ei koskaan tosiaan historian kulussa ollut aikaisemmin "nuoriso retteletsijöitä" eikä myöskään "teini häiriköitä"?
Kukin autaaksi omalla uskollaan. Ei tähän muuta voi todeta :D
Niinpä. Kummasti ne punkkarit ja rokkarit unohtuvat. Ei nykynuorilla taida olla sen tason jengitappeluita enää, mitä 70-luvun lopulla oli. Mielestäni poikieni kaverit ovat paljon paremmin käyttäyviä kuin suurin osa minun ikäisistäni aikoinaan.
Äitini hakkasi minut lapsena nahkavyöllä, kun olin kastellut yöllä vuoteeni. Pelkäsin äitiäni ja kastelin n. 6vuotiaaksi asti. Muistan pelänneeni nukkumaanmenoa, kastelemisen takia. Veljiäni äiti ei koskaan lyönyt, mutta minä ainoana tyttärenä sain selkääni heidänkin edestään. Äitini haukkui ja aliarvioi minua aina. Jouduin pienestä pitäen siivoamaan ja tekemään puutarhatöitä. Veljiltäni ei vaadittu mitään. Lyömiset ja tukistamiset jatkuivat teini-ikään saakka, kunnes pystyin laittamaan vastaan. Äitini haukkui minua rumaksi ja tyhmäksi aikuisuuteen saakka ja sanoi "että ei ole ihme, että kukaan mies ei ole sinua huolinut". Kehtasi vielä hmetellä, että miksi minusta on tullut niin huonon itsetunnon omaava ihminen. Äitini on jo kuollut, mutta en voi mitään katkeruuden tunteilleni.
Vierailija kirjoitti:
Äitini hakkasi minut lapsena nahkavyöllä, kun olin kastellut yöllä vuoteeni. Pelkäsin äitiäni ja kastelin n. 6vuotiaaksi asti. Muistan pelänneeni nukkumaanmenoa, kastelemisen takia. Veljiäni äiti ei koskaan lyönyt, mutta minä ainoana tyttärenä sain selkääni heidänkin edestään. Äitini haukkui ja aliarvioi minua aina. Jouduin pienestä pitäen siivoamaan ja tekemään puutarhatöitä. Veljiltäni ei vaadittu mitään. Lyömiset ja tukistamiset jatkuivat teini-ikään saakka, kunnes pystyin laittamaan vastaan. Äitini haukkui minua rumaksi ja tyhmäksi aikuisuuteen saakka ja sanoi "että ei ole ihme, että kukaan mies ei ole sinua huolinut". Kehtasi vielä hmetellä, että miksi minusta on tullut niin huonon itsetunnon omaava ihminen. Äitini on jo kuollut, mutta en voi mitään katkeruuden tunteilleni.
Ei auta kuin eteenpäin ja leuka pystyyn.
Kauheita tarinoita on maailma pullollaan. Ei ole missään tapauksessa tarkoitus vähätellä kokemaasi, mutta sinun täytyy vain päästä tuosta yli
Vai mikä on vaihtoehto? Kieriskellä katkeruudessa hamaan hautaan asti?
Sain piiskaa, tukkapöllyä ja luunappeja. Suukin pestiin joskus saippualla. Mitään traumoja asiasta ei ole jäänyt. Välit molempiin vanhempiin on oikein hyvät ja läheiset ja itsetuntonikin hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tukkapöllöä sain äidiltä. Useammankin kerran. Ehkä aina ei ihan aiheesta, ainakin sellainen mielikuva on jäänyt. Yhden kerran saimme risusta kintuille. Kisusimme ja tappelimme siskon ja pikkuveljen kanssa lauantai- tai sunnuntaiaamuna. Meidän olisi pitänyt katsoa kiltisti aamun lastenohjelamaa (Rosvo Ruudolfia tms. Hei vaan muut 70-luvun lapset!), mutta siis riitelimme keskenään. Isä ja äiti olivat vielä nukkumassa ja isä kävi useampaan otteeseen komentamassa meitä hiljaisemmiksi, mutta me ei uskottu. Niinpä sitten saimme risusta kintuillemme. Se oli ainoa kerta. Risu oli kyllä jossain hyllyn päällä pelotteena, mutta toista kertaa ei siitä saatu. En ole vanhempieni kanssa niin läheinen kuin toivoisin, aina on se tietty etäisyys. Tiedä sitten johtuuko se noista kurinpitomenetelmistä vai jostain muusta. Omia lapsia en tietenkään ole tukistanut tai muuten ruumiillisesti kurittanut ja ihan ihmisiä heistäkin on tullut.
Oma muistini on kadottanut selkäsaunat, mutta veljeni muistavat ja ovat kertoneet nyt aikuisena. Saimme selkään vyöllä, hengarilla, risulla. Molemmat vanhemmat tekivät tätä. Itse muistan tukkapöllyt, kun retuutettiin tukasta pitkin lattiaa. Olemme syntyneet 76-83. Lisäksi saatoin sanoa lähteväni kotoa ja pakkasin tavarat reppuuni (7-9v). Kukaan ei tullut perääni ja sain kykkiä lähimetsässä pitkiä aikoja kunnes nöyränä palasin kotiini.
Murrosiässä kapinoin ja mätkin äitiäni, hän ei enää hakannut meitä, isä oli jo muuttanut muualle. Tein kipeää irtaantumista teininä.
Minusta kasvoi epävarma ihminen joka yrittää miellyttää muita. Kärsin ahdistuneisuudesta ja olen pelokas. Parisuhteessa olen tehnyt paljon töitä menettämisen pelkoni vuoksi, samoin mustasukkaisuuden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini hakkasi minut lapsena nahkavyöllä, kun olin kastellut yöllä vuoteeni. Pelkäsin äitiäni ja kastelin n. 6vuotiaaksi asti. Muistan pelänneeni nukkumaanmenoa, kastelemisen takia. Veljiäni äiti ei koskaan lyönyt, mutta minä ainoana tyttärenä sain selkääni heidänkin edestään. Äitini haukkui ja aliarvioi minua aina. Jouduin pienestä pitäen siivoamaan ja tekemään puutarhatöitä. Veljiltäni ei vaadittu mitään. Lyömiset ja tukistamiset jatkuivat teini-ikään saakka, kunnes pystyin laittamaan vastaan. Äitini haukkui minua rumaksi ja tyhmäksi aikuisuuteen saakka ja sanoi "että ei ole ihme, että kukaan mies ei ole sinua huolinut". Kehtasi vielä hmetellä, että miksi minusta on tullut niin huonon itsetunnon omaava ihminen. Äitini on jo kuollut, mutta en voi mitään katkeruuden tunteilleni.
Ei auta kuin eteenpäin ja leuka pystyyn.
Kauheita tarinoita on maailma pullollaan. Ei ole missään tapauksessa tarkoitus vähätellä kokemaasi, mutta sinun täytyy vain päästä tuosta yli
Vai mikä on vaihtoehto? Kieriskellä katkeruudessa hamaan hautaan asti?
Minun mielestäni kirjoittaja ei kieriskele katkeruudessa hamaan hautaan asti. Hän kertoo mitä on tapahtunut. Jos sinä et sitä kestä, niin älä lue. Alkuperäisen vastauksen kirjoittajalle iso halaus. Olen itse juuri tajunnut kokeneeni jotain samantapaista, en tosin yhtä rajuna. Olen koko ikäni paahtanut eteenpäin leuka pystyssä vahvana ja itsevarmana ja rohkeana - nyt yritän ammattiavun turvin sitä että voin olla joskus myös pieni ja heikko.
Nahkaremmiä, tukkApöllyä. Ja ympäri korvia sain, isältä aivan syyttä. Se vaan tykkäs hakata lapsia kännis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ikinä! Äiti kyllä tukisti joskus.
Oon saanu monesti ja syntyny -97...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
SAAN ANUSTUBBIA PERSIISEEN JOS TEEN PAHOJA
Vierailija kirjoitti:
En koskaan, mutta tiedän että naapurissa kyllä saatiin.
Ei mikään lasu-juttu silloin. Vanhempanikin tiesivät lasten hakkaamisesta.
Joo, ei varmaan ollut silloin lasu-juttu. Silloin ihmisillä oli vielä sen verran järkeä päässä ettei jokaisesta pitkästä yhdyssanasta tarvinnut vääntää hölmöä lyhennettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kotona lyöty, mutta rangaistus tyhmyyksistä oli että jouduin itse hakemaan risun ja se laitettiin oven päälle "pelotteeksi". Unohtui tyhmyydet hetkeksi.
Olen syntynyt -68.
...itse sain valita millä risulla persauksille tuli, aikaa hakea 5 min ja jokaisesta ylimenevästä minuutista kaksi hutmaisua lisää.
Sain vitsaa. Se oli kamalaa. Itsetunnolle se ei tehnyt hyvää.
Vietin lapsuuteni 60-luvulla minusta vanhempien sisarusteni kanssa, ja en saanut koskaan piiskaa pepulle tai remmiä selkääni. Kerran oli kyllä lähellä piiskan saaminen alle kouluikäisenä, mutta en kuitenkaan saannut. Sisarukseni kuulema saivat pienenä ollessaan, ja yksi veljistäni sai oikein remmistä selkään isäni kädestä, mutta hän nyt olikin perheemme ns. mustalammas, mitäs meni tekemään pahojaan; ja en ihmettele yhtään, että veljeni sai rankkua tuossa muodossa. Sitä paitsi itsekin ymmärsi aikuisena, että oli syytäkin saada selkäänsä. Tavallaan ymmärsin isääni.
Meillä ei ollut vanhemmilla minkään sortin alkoholiongelmia, että sen takia olisi remmi herkästi heilunut, ja piiskakin oli varoitteena oven karmin päällä, mutta ei sitä käytetty, kun olimme kaikki vielä alaikäisiä. Se oli sen ajan tapa lapsiperheissä, että ns. koivuniemen herra oli pelotteena ja yksi kasvatusmetodeista.
Itsestäni tuntui pahemmalta se, kun näin naapurin leikkikaverin perheessä juopuneen isännän heiluvan nahkavyönsä kera, kun menin pyytämän kaveriani ulos. Itse olin jo silloin noin kymmenvuotias, ja naapurin tyttö oli minusta nelisen vuotta vanhempi. Kun huomasin tilanteen, lähdin pois ja palasin kotiini. Muistelen vaan, että tuntui jotenkin pahalta, kun naapurin kaverini oli itkemässä toisessa huoneessa, ja perheen isä remusi jostain asiasta, mikä ei ollut sittemin mennyt oikein hänen pirtaansa kännipäissään.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sain! Remmistä eli isän vyöstä, tosin isä ei koskaan lyönyt vaan äiti. Ja ihan ihminen minusta kasvoi, en ole traumatisoitunut enkä katkera vanhemmilleni. :) Yksi omista lapsistani on nyt samanlainen kuin uskoisin itse silloin olleeni. Että sinänsä kyllä ymmärrän vanhempiani ja heidän tapaansa toimia... Sehän tosiaan oli ajan henki.
Ikinä, ikinä en löisi omaa lastani! En ole edes tukistanut. Onneksi ajat ovat muuttuneet ja asiat osataan ratkoa muilla tavoin.
Sama juttu, että en ikinä ole itse saanut piiskaa tai remmiä selkääni, mutta se oli kylläkin historiassamme ns. sen ajan kuritusmetodi, ja kyllä sitä piiskaa käytettiinkin aivan varmasti monessakin perheessä siihen aikaan esim. 50 -70 -luvulla. Omia lapsiani ei enää olisikaan saanut lain mukaan kurittaakaan ruumiillisesti, ja eipä siihen olisi ollut tarvettakaan, liekkö sitten omilla lapsillani tavallista kiltimmät persoonat , mutta ei edes ollut tilanteita, jonka takia olisi esim. pitänyt heitä kurittaa millään lain sallimallakaan tavalla, ei edes puhuttelemalla tms. typerällä tavalla, kuten vieläkin jotkut, esim. antamalla kotiarestia, jos lapsi ei tule kotiin kyliltä ajoissa tai tekee jotain väärää/pahaa.
En saanut.
Yksi läheltä piti tilanne oli. Äiti pesi uuden omakotitalon ikkunoita puhtaaksi ulkoapäin, niissä oli jokin kalkkirasti piirretynä merkiksi että ikkunat olivat paikoillaan. Olin ottanut auki olevan vesiletkun ja juossut pitkin kuraista pihaa sotkien ikkunat uudelleen.
Itse en muista tuota alkupätkää ollenkaan, olin 4 v.
Sen muistan että olin äidin sylissä ja hän oli vihainen ja oli juuri antamaisillaan risulla selkään, kun isä tuli töistä kotiin ja rankaisu loppui siihen, sen jälkeen ei meillä risuja näkynyt.
Isä kuristi pari kertaa niin että jäljet jäi kaulaan. Äiti uhkasi tappaa. Muutenkin lapsuus ja nuoruus meni vain jatkuvassa pahassa olossa. Sanomattakin selvää etten ole heihin missään yhteydessä.
Ei koskaan tosiaan historian kulussa ollut aikaisemmin "nuoriso retteletsijöitä" eikä myöskään "teini häiriköitä"?
Kukin autaaksi omalla uskollaan. Ei tähän muuta voi todeta :D