60-70 -luvulla syntyneet, saitteko koskaan remmiä tai piiskaa kotona?

Kyllä sain ja useasti isältäni enimmäkseen, olin villi eikä uskonut mitä sanottiim, isä vei aalkertaan missä oli puita ja auna, siellä isä istui tuolilla oti olvilleen, vetäsi housut nilkkoinin ja sanoi aina ei se kipu mut häpeä, omat ei vät ole saanneet, mutta nyt aikuisena yli50 v kaipaan piiskaamista, siitä tulee jotenkin rento olo, mula on ollut piiskaajia monia mutta nyt elämän tilanteeni on se että vain luen kun olen yksin piiskatarinoita

Vierailija kirjoitti:

En ainakaan muista että olisin saanut, siitä huolimatta oli kova kuri.

Ei saatu meilläkään, mutta kuri oli silti kova. Ei olisi tullut mieleenkään huutaa vanhemmille tai paiskoa ovia kiinni. Muutenkin toteltiin ja isää vähän pelättiinkin.

Hyvät vanhemmat olivat.

Koivuniemen herra oli aina oven karmin päällä pelotteena. Kerran sain räpsyn niin se jäi mieleen, ja niskoittelu loppu kyllä heti kun äiti muistutti risusta. Sama käytäntö nyt omien lasten kans.

Tukkapöllyä sain, piiskaa en. Risujen hakemisella joskus uhkailtiin. Muistan, kun olin paikalla naapurien lasten saadessa rangaistusta. Housut alas ja ihan kämmenellä lyötiin. Lyöntejä enemmän jäi mieleen se, että mahtoi olla näyryyttävää tuo kaverin edessä housujen alas vetäminen.

Vierailija kirjoitti:

ihan aiheesta annettiin, en tajua tätä valitusta! Se opetti eikä olut nuoriso rettelijöitsijöitä, ei teini häiriköitä! Kiroiltiin, tapeltiin, ei uskottu jne jne. saatiin  piiskaa. Se siitä, mitä sitten? Jotkut ei opi, toiset oppii vähemmästä.Ei normaalille pitäisi traumoja jäädä. Päin vastoin nämä marisijat on niitä jotka ei halua totella eikä kunnioittaa ketän eikä mitään, olen nähnyt! Kunnioituksen puute samoin itsekeskeisyys määrää kaiken.

Nuorissa rettelöitsijöitä ja häiriköitä on nykyään paljon vähemmän. Tutustu tilastoihin. Ilkivalta ja rikollisuus on enää 20 prossaa  80-luvun lukemista. 

Ja olisi vieläkin vähemmän, ellei näitä perinteisen fyysisen kurittamisen kulttuurin lapsia olisi tuontitavarana. 

Kunnioita lastasi ja yhteisöä, niin hänkin tekee niin. 

Kyllä, useimmiten aiheetta.

En saanut koskaan remmiä tms. Itse asiassa, meihin kokeiltiin 60 -luvulla muotiin tullutta vapaata kasvatusta.

Lapsi tietää itse, onko hänellä nälkä, meneekö hän nukkumaan jne. Äitimme suhtautui kaikkeen muumimamman tyyneydellä, joskaan vanhemmat itse eivät osallistuneet yleiseen hauskanpitoon.

s. -65 ja pari kertaa muistan isän napanneen luunapin tai vähän hiuksista. Olin kyllä tosi rauhallinen ja kiltti lapsi, että ei kai pahemmalle ollut tarvetta. Ne ei vaan tienneet, mitä aivoissani ajattelin, onneksi :)

En saanut, syntynyt -61. Isä, syntynyt -30 luvulla oli saanut kotonaan, sanoi että siitä kasvaa vain vihaa ja sellainen "perinne" on syytä lopettaa. 

En koskaan. Vanhempani eivät uskoneet väkivaltaan. Ihanat vanhempani <3

Tulee karmeita muistoja mieleen. 

Naapurissa oli "Ari", joka oli hyvin arka ja pissasi housuun vielä kuusivuotiaana. Ehkä juuri isänsä takia. 

Isä löi aina ohi kulkiessaan päähän ja se ei totisesti ollut mikään läpsäytys. Raahasi niska-pers -otteella Arin milloin mistäkin syystä sisään ja ulkona kuulimme partsin kautta tuskan huutoja. 

Uimassa näimme, että Arilla oli selkäpuoli verinaarmuilla usein. 

Nyt nousee niin kamala viha, että tällaista on voinut tapahtua kaikkien meidän silmien edessä 60-70 -luvulla. 

Missä koulun toimijat? Tai kukaan? Täytyihän vanhempienikin nähdä lapsen tilanne, oli seinänaapuri. 

Itse olen saanut vain satunnaisia tukkapöllyjä äidiltäni, kun on kiukustunut. Nekin täysin turhia. Mutta silmitön lapsen pahoinpitely... ihan vieressä. 

90 jatkaa: 

Tuleeko liikaa draaman ja provonkin tuntua, jos lisään Arin tehneen itsemurhan n. 25-vuotiaana? 

Mutta totta on. Isästä en tiedä. Toivottavasti kituu jossain sängyn alla kuset housussa. 

Äiti oli sellainen hiljainen hissukka. Tiedä vaikka hakattu hänkin. En muista mitään ulkoisia merkkejä siitä, mutta eihän sitä tuollaisena pikkulapsena kiinnitä kaikkeen huomiota. 

Ari jäänyt mieleen. Oli velikin, mutta hänen kohtalostaan en tiedä. 

Minä en saanut, mutta isoveli kyllä. Syy ei ollut se, että olin tyttö ja nuorempi vaan se että veli oli ihan sekopää jota mikään ei pidellyt, kun kotiarestit ja tukkapöllyt eivät enää tehonneet oli remmin vuoro..

Olen syntynyt 72 ja veli 70.

Joskus olisin toivonut, että mieluummin tukkapöllyä tai vaikka selkään, kuin se äidin marttyyrimainen nyyhkiminen ja huokailu, kuinka olen pilannut hänen elämän ja hän on pettynyt minuun, kun tein tollon töitä. Se olisi ollut kertarankaisu, eikä jatkuva vikinä, mikä kaivoi ja kalvoi jatkuvasti.

Ja minä kyllä ehdin tehdä monenlaista lapsena ja nuorena, joten se tukkapöllyttömyys ja selkäsaunattomuus ei minusta kyllä kiltimpää tehnyt.

Remmin antaja oli kyllä hiukan kaheli ja poikakin oli ylilevoton sen ajan diagnoosina.Normaalisti sitten korvasta kiinni kun isä oli hyvin lapsirakas ja pojan kiusaajaa sitten löi sitten risulla tapahtuma hetkellä.

On kyllä ihan hirveää saada piiskaa. Ja meillä se oli äiti, joka rankaisi. Eipä ole kovinkaan läheiset välit vanhempiin, kas kummaa.

En. Yhdesti tukistettu.

Olen 60-luvun lapsi ja kyllä minä sain kesäisin koivuvitsalla ja talvella remmillä paljaalle pyllylleni tuhmuuksistani. Lähistön lapset samanlaisessa kurissa kotonaan, joten ei sitä kukaan arvostellut tai pitänyt erilaisena.

Minusta kuitenkin kasvoi ihan tavallinen veroja maksava työläinen, ei mitään kummallista siitä. Ja ennen kaikkea, en koskaan saanut turhaan, siihen löytyi aina syy, miksi äiti kuria minulle piti.

192

kiinnostava kommentti siulta haluaisin todella jutella siun kanssas tästä asiasta.olen kiinnostunut asiasta mut ehkä pelottaa ottaa yhteyttä .