Lue keskustelun säännöt.
Mä en pysty tekemään naisten kanssa töitä
23.03.2016 |
Mä en vaan enää pysty. :(
Tämän sanon nyt ihan suoraan sydämestä ja hyvällä omallatunnolla: Olen hyvä työssäni.
Mutta se hemmetin kyräily ja juoruilu (johon itsekin osallistun kyllä)...en jaksa enää. Koko ajan väännetään jostakin asiasta, mutta ei suoraan vaan piikitellen. Asioita ei puhuta läpi kunnolla ja toiset jättävät töitä tekemättä ja syyt laitetaan "heikoimpien" niskaan.
Työvuoroista ei pidetä kiinni ja toiset tekevät hommia niska limassa ja toiset mielistelevät pomoa ja esittävät ties mitä.
EN JAKSA ENÄÄ!!! Ja kuitenkin pitää olla onnellinen kun on työpaikka tallella ja käyttäytyä ystävällisesti.
Sosiaalisiin taitoihini olen todella pettynyt nykyään. Olen mielestäni iloinen ja kiitti ihminen, mutta työyhteisössä olen nykyään täysi p*ska itsekin.
Ja siis naisvaltaisella alalla työskentelen n. 25-50 -vuotiaiden kanssa.
Olen yrittänyt vaikka mitä; päätän aamulla että tänään keskityn vain työhöni, vietän tauot (mitä ne onkaan?) omassa rauhassa, en puhu pahaa muista vaan annan suoraa palautetta, myönnän omat virheet - ja siltikin löydän itseni tilanteissa joissa jonkun toisen käytös ärsyttää niin paljon että en pysty olemaan hiljaa vaan möläytän itsekin juorun jne.
Olen myös varma, että minua arvostellaan kun en kuule, se on selvä.
Mitä työtä voisi tehdä ihan yksin?
Kommentit (108)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opettele yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos -taktiikka.
T: päiväkodissa työskentelevä mies
Vierailija kirjoitti:
Hoitoala?
Jep, hyvin läheltä liippaa. Ap
Vierailija kirjoitti:
postinjakaja
Hyvä idea! Ap
Vierailija kirjoitti:
Opettele yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos -taktiikka.
T: päiväkodissa työskentelevä mies
Olen yrittänyt mutta en vaan osaa. Ehkä miehet eivät takerru niin herkästi johonkin tiettyyn sanaan tai äänensävyyn. Huomaan että olen koko ajan valmiina bongaamaan piilomerkityksiä ja v*ttuilua muilta.
Me naiset olemme vaikeita. Anteeksi yleistäminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi yleistät ongelman johtuvan naisista?
Mulla oli aikoinaan sama ongelma parissa ekassa työpaikassani. Sitten pääsin onneksi töihin firmaan, jossa on kolme naista ja noin 40 miestä. Ihana paikka.
Eivät kaikki naiset juoruile, me kolme olemme eläviä esimerkkejä siitä. Oletko muuten itse nainen vai mies, ei selvinnyt viestistäsi?
t: Nainen miesvaltaisella alalla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä en vaan enää pysty. :(
Tämän sanon nyt ihan suoraan sydämestä ja hyvällä omallatunnolla: Olen hyvä työssäni.
Mutta se hemmetin kyräily ja juoruilu (johon itsekin osallistun kyllä)...en jaksa enää. Koko ajan väännetään jostakin asiasta, mutta ei suoraan vaan piikitellen. Asioita ei puhuta läpi kunnolla ja toiset jättävät töitä tekemättä ja syyt laitetaan "heikoimpien" niskaan.
Työvuoroista ei pidetä kiinni ja toiset tekevät hommia niska limassa ja toiset mielistelevät pomoa ja esittävät ties mitä.
EN JAKSA ENÄÄ!!! Ja kuitenkin pitää olla onnellinen kun on työpaikka tallella ja käyttäytyä ystävällisesti.
Sosiaalisiin taitoihini olen todella pettynyt nykyään. Olen mielestäni iloinen ja kiitti ihminen, mutta työyhteisössä olen nykyään täysi p*ska itsekin.
Ja siis naisvaltaisella alalla työskentelen n. 25-50 -vuotiaiden kanssa.
Olen yrittänyt vaikka mitä; päätän aamulla että tänään keskityn vain työhöni, vietän tauot (mitä ne onkaan?) omassa rauhassa, en puhu pahaa muista vaan annan suoraa palautetta, myönnän omat virheet - ja siltikin löydän itseni tilanteissa joissa jonkun toisen käytös ärsyttää niin paljon että en pysty olemaan hiljaa vaan möläytän itsekin juorun jne.
Olen myös varma, että minua arvostellaan kun en kuule, se on selvä.
Mitä työtä voisi tehdä ihan yksin?
Miksi luulet, että kyseessä on naisvaltaisten alojen ongelma? Aivan samat ongelmat ovat myös miesvaltaisilla aloilla. Olen työskennellyt molemmilla ja kummallakin on ihan yhtä lailla ongelmia - niitä samoja.
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en vaan enää pysty. :(
Tämän sanon nyt ihan suoraan sydämestä ja hyvällä omallatunnolla: Olen hyvä työssäni.
Mutta se hemmetin kyräily ja juoruilu (johon itsekin osallistun kyllä)...en jaksa enää. Koko ajan väännetään jostakin asiasta, mutta ei suoraan vaan piikitellen. Asioita ei puhuta läpi kunnolla ja toiset jättävät töitä tekemättä ja syyt laitetaan "heikoimpien" niskaan.
Työvuoroista ei pidetä kiinni ja toiset tekevät hommia niska limassa ja toiset mielistelevät pomoa ja esittävät ties mitä.
EN JAKSA ENÄÄ!!! Ja kuitenkin pitää olla onnellinen kun on työpaikka tallella ja käyttäytyä ystävällisesti.
Sosiaalisiin taitoihini olen todella pettynyt nykyään. Olen mielestäni iloinen ja kiitti ihminen, mutta työyhteisössä olen nykyään täysi p*ska itsekin.
Ja siis naisvaltaisella alalla työskentelen n. 25-50 -vuotiaiden kanssa.
Olen yrittänyt vaikka mitä; päätän aamulla että tänään keskityn vain työhöni, vietän tauot (mitä ne onkaan?) omassa rauhassa, en puhu pahaa muista vaan annan suoraa palautetta, myönnän omat virheet - ja siltikin löydän itseni tilanteissa joissa jonkun toisen käytös ärsyttää niin paljon että en pysty olemaan hiljaa vaan möläytän itsekin juorun jne.
Olen myös varma, että minua arvostellaan kun en kuule, se on selvä.
Mitä työtä voisi tehdä ihan yksin?
Miksi luulet, että kyseessä on naisvaltaisten alojen ongelma? Aivan samat ongelmat ovat myös miesvaltaisilla aloilla. Olen työskennellyt molemmilla ja kummallakin on ihan yhtä lailla ongelmia - niitä samoja.
Jeesuksen vittu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en vaan enää pysty. :(
Tämän sanon nyt ihan suoraan sydämestä ja hyvällä omallatunnolla: Olen hyvä työssäni.
Mutta se hemmetin kyräily ja juoruilu (johon itsekin osallistun kyllä)...en jaksa enää. Koko ajan väännetään jostakin asiasta, mutta ei suoraan vaan piikitellen. Asioita ei puhuta läpi kunnolla ja toiset jättävät töitä tekemättä ja syyt laitetaan "heikoimpien" niskaan.
Työvuoroista ei pidetä kiinni ja toiset tekevät hommia niska limassa ja toiset mielistelevät pomoa ja esittävät ties mitä.
EN JAKSA ENÄÄ!!! Ja kuitenkin pitää olla onnellinen kun on työpaikka tallella ja käyttäytyä ystävällisesti.
Sosiaalisiin taitoihini olen todella pettynyt nykyään. Olen mielestäni iloinen ja kiitti ihminen, mutta työyhteisössä olen nykyään täysi p*ska itsekin.
Ja siis naisvaltaisella alalla työskentelen n. 25-50 -vuotiaiden kanssa.
Olen yrittänyt vaikka mitä; päätän aamulla että tänään keskityn vain työhöni, vietän tauot (mitä ne onkaan?) omassa rauhassa, en puhu pahaa muista vaan annan suoraa palautetta, myönnän omat virheet - ja siltikin löydän itseni tilanteissa joissa jonkun toisen käytös ärsyttää niin paljon että en pysty olemaan hiljaa vaan möläytän itsekin juorun jne.
Olen myös varma, että minua arvostellaan kun en kuule, se on selvä.
Mitä työtä voisi tehdä ihan yksin?
Miksi luulet, että kyseessä on naisvaltaisten alojen ongelma? Aivan samat ongelmat ovat myös miesvaltaisilla aloilla. Olen työskennellyt molemmilla ja kummallakin on ihan yhtä lailla ongelmia - niitä samoja.
Patriarkaatissa on edelleen naisvihaa. Sen ilmentymä on juurikin ap:nkin kaltaiset naiset, jotka syytävän naisten viaksi epäterveen organisaatiokulttuurin.
Hoitoalalla on jo pitkään tiedetty olevan ongelmissa ja kaikki vähääkään organisaatiokulttuurien käsitteestä tietävä käsittää, että se ei ole sukupuolisidonnainen. Ei vain ole olemassa vertailukohdaksi hoitoalaa, joka vastaavasti olisi miesvaltainen. Ne tekijät, jotka aiheuttavat hoitoalalla ongelmia eivät liity sukupuoleen vaan organisaatioiden järjestelyihin, työnjakoon ja hierarkiaan.
Oman ongelmansa lisää se, että hoitoaloille hakeutuu myös epätasapainoisia yksilöitä, mikä ei kauheasti ongelmaa lievitä. Toki tämä viestini ei avaudu varmasti juuri kellekään ja saa alapeukkuja, mutta whatever.
Olen nainen.
Olen aina tehnyt töitä naisvaltaisella alalla, mutta alkuun vain sijaisena. Sijaisuuksia tehdessäni huomasin että naiset pelaavat ihan omia pelejään (koska olin sijainen seurasin näitä juttuja sivusta).
Kukaan ei voi rehellisesti väittää etteikö naisten muodostamassa työyhteisössä ole aina jotain kränää jonkun kesken.
Kyse ei ole ehkä niinkään siitä että VAIN naiset juoruilisivat vaan siitä että en pysty olemaan tässä naisista koostuvassa ryhmässä töissä. Kai miehetkin juoruavat, en tiedä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Opettele yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos -taktiikka.
T: päiväkodissa työskentelevä mies
Mä ihmettelin kun kerran näin ulkona päiväkodin lapsia ja tätejä sekä joukossa päiväkotisedän?!
Aah, ihanaa että olen erittäin miesvaltaisella it-alalla (olen nainen). Täällä ei kukaan puhu ikinä mitään muuta kuin työasiaa, eikä ole mitään sosiaalisia pelejä tai muuta ylimääräistä. Hiljaa tänne tullaan aamuisin koodailemaan, tehdään töitä ilman sosialisointia, ja illalla lähdetään kotiin. Ei kukaan täällä edes tiedä toistesna perhetilanteesta tai mistään henkilökohtaisista asioista, ja se on hyvä niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en vaan enää pysty. :(
Tämän sanon nyt ihan suoraan sydämestä ja hyvällä omallatunnolla: Olen hyvä työssäni.
Mutta se hemmetin kyräily ja juoruilu (johon itsekin osallistun kyllä)...en jaksa enää. Koko ajan väännetään jostakin asiasta, mutta ei suoraan vaan piikitellen. Asioita ei puhuta läpi kunnolla ja toiset jättävät töitä tekemättä ja syyt laitetaan "heikoimpien" niskaan.
Työvuoroista ei pidetä kiinni ja toiset tekevät hommia niska limassa ja toiset mielistelevät pomoa ja esittävät ties mitä.
EN JAKSA ENÄÄ!!! Ja kuitenkin pitää olla onnellinen kun on työpaikka tallella ja käyttäytyä ystävällisesti.
Sosiaalisiin taitoihini olen todella pettynyt nykyään. Olen mielestäni iloinen ja kiitti ihminen, mutta työyhteisössä olen nykyään täysi p*ska itsekin.
Ja siis naisvaltaisella alalla työskentelen n. 25-50 -vuotiaiden kanssa.
Olen yrittänyt vaikka mitä; päätän aamulla että tänään keskityn vain työhöni, vietän tauot (mitä ne onkaan?) omassa rauhassa, en puhu pahaa muista vaan annan suoraa palautetta, myönnän omat virheet - ja siltikin löydän itseni tilanteissa joissa jonkun toisen käytös ärsyttää niin paljon että en pysty olemaan hiljaa vaan möläytän itsekin juorun jne.
Olen myös varma, että minua arvostellaan kun en kuule, se on selvä.
Mitä työtä voisi tehdä ihan yksin?
Miksi luulet, että kyseessä on naisvaltaisten alojen ongelma? Aivan samat ongelmat ovat myös miesvaltaisilla aloilla. Olen työskennellyt molemmilla ja kummallakin on ihan yhtä lailla ongelmia - niitä samoja.
Patriarkaatissa on edelleen naisvihaa. Sen ilmentymä on juurikin ap:nkin kaltaiset naiset, jotka syytävän naisten viaksi epäterveen organisaatiokulttuurin.
Hoitoalalla on jo pitkään tiedetty olevan ongelmissa ja kaikki vähääkään organisaatiokulttuurien käsitteestä tietävä käsittää, että se ei ole sukupuolisidonnainen. Ei vain ole olemassa vertailukohdaksi hoitoalaa, joka vastaavasti olisi miesvaltainen. Ne tekijät, jotka aiheuttavat hoitoalalla ongelmia eivät liity sukupuoleen vaan organisaatioiden järjestelyihin, työnjakoon ja hierarkiaan.
Oman ongelmansa lisää se, että hoitoaloille hakeutuu myös epätasapainoisia yksilöitä, mikä ei kauheasti ongelmaa lievitä. Toki tämä viestini ei avaudu varmasti juuri kellekään ja saa alapeukkuja, mutta whatever.
Ymmärsin.
Mutta samoja ongelmia naisilla on myös muussa ryhmäytymisessä, työn ulkopuolella.
Väitän edelleen että naiset eivät osaa toimia ryhmässä kun ainoa tavoite on esim. palkka.
Eri asia jos on vaikkapa joukkue, joka tähtää samaan (esim. runkosarjan voitto). Ap
Vierailija kirjoitti:
Aah, ihanaa että olen erittäin miesvaltaisella it-alalla (olen nainen). Täällä ei kukaan puhu ikinä mitään muuta kuin työasiaa, eikä ole mitään sosiaalisia pelejä tai muuta ylimääräistä. Hiljaa tänne tullaan aamuisin koodailemaan, tehdään töitä ilman sosialisointia, ja illalla lähdetään kotiin. Ei kukaan täällä edes tiedä toistesna perhetilanteesta tai mistään henkilökohtaisista asioista, ja se on hyvä niin.
Olen kateellinen. Nainen kun olen. Ap
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en vaan enää pysty. :(
Tämän sanon nyt ihan suoraan sydämestä ja hyvällä omallatunnolla: Olen hyvä työssäni.
Mutta se hemmetin kyräily ja juoruilu (johon itsekin osallistun kyllä)...en jaksa enää. Koko ajan väännetään jostakin asiasta, mutta ei suoraan vaan piikitellen. Asioita ei puhuta läpi kunnolla ja toiset jättävät töitä tekemättä ja syyt laitetaan "heikoimpien" niskaan.
Työvuoroista ei pidetä kiinni ja toiset tekevät hommia niska limassa ja toiset mielistelevät pomoa ja esittävät ties mitä.
EN JAKSA ENÄÄ!!! Ja kuitenkin pitää olla onnellinen kun on työpaikka tallella ja käyttäytyä ystävällisesti.
Sosiaalisiin taitoihini olen todella pettynyt nykyään. Olen mielestäni iloinen ja kiitti ihminen, mutta työyhteisössä olen nykyään täysi p*ska itsekin.
Ja siis naisvaltaisella alalla työskentelen n. 25-50 -vuotiaiden kanssa.
Olen yrittänyt vaikka mitä; päätän aamulla että tänään keskityn vain työhöni, vietän tauot (mitä ne onkaan?) omassa rauhassa, en puhu pahaa muista vaan annan suoraa palautetta, myönnän omat virheet - ja siltikin löydän itseni tilanteissa joissa jonkun toisen käytös ärsyttää niin paljon että en pysty olemaan hiljaa vaan möläytän itsekin juorun jne.
Olen myös varma, että minua arvostellaan kun en kuule, se on selvä.
Mitä työtä voisi tehdä ihan yksin?
Miksi luulet, että kyseessä on naisvaltaisten alojen ongelma? Aivan samat ongelmat ovat myös miesvaltaisilla aloilla. Olen työskennellyt molemmilla ja kummallakin on ihan yhtä lailla ongelmia - niitä samoja.
Patriarkaatissa on edelleen naisvihaa. Sen ilmentymä on juurikin ap:nkin kaltaiset naiset, jotka syytävän naisten viaksi epäterveen organisaatiokulttuurin.
Hoitoalalla on jo pitkään tiedetty olevan ongelmissa ja kaikki vähääkään organisaatiokulttuurien käsitteestä tietävä käsittää, että se ei ole sukupuolisidonnainen. Ei vain ole olemassa vertailukohdaksi hoitoalaa, joka vastaavasti olisi miesvaltainen. Ne tekijät, jotka aiheuttavat hoitoalalla ongelmia eivät liity sukupuoleen vaan organisaatioiden järjestelyihin, työnjakoon ja hierarkiaan.
Oman ongelmansa lisää se, että hoitoaloille hakeutuu myös epätasapainoisia yksilöitä, mikä ei kauheasti ongelmaa lievitä. Toki tämä viestini ei avaudu varmasti juuri kellekään ja saa alapeukkuja, mutta whatever.
No ei avaudu, koska ei liity aloitukseen mitenkään. Tuo patriarkaatti-heitto paljastaakin ideologiasi, joten sen siitä. Jopa naisvaltaiset työpaikat, joissa on naisia esimiehenä on jotenkin patriarkaattisia jos niissä on ongelmia. JOopa joo.
Minusta tuli täysin sulkeutunut naisvaltaisella alalla, en puhu mitään ja vältän kaikkia kontakteja. En halua olla missään tekemisissä työkavereiden kanssa. Siviilissä olen vastakohta ja siviiliin ei kuulu yhtään työkaveria.
Minä työskentelen myös naisvaltaisella alalla eli opetusalalla. Sekä nykyisessä että aikaisemmissa työpaikoissani kannustavat työkaverit (joista valtaosa on naisia) ovat aina olleet suuri voimavara. Äitiyslomien aikana olen kaivannut töistä ainoastaan mahtavia - lähinnä juuri niitä naispuolisia (toki mahtavia miesopettajia mahtuu joukkoon myös) - työkavereita. Mihinkään kyräilyyn tai ilkeään juoruiluun en rehellisesti kyllä voi sanoa törmänneeni. Toki sitä on toisten kanssa enemmän samalla aaltopituudella kuin toisten, mutta niinhän se aina on.
Olen ollut sekä nais- että miesvaltaisissa duuneissa, nyt olen naisvaltaisella alalla, ja siitä kaikille maailman jumalille kiitos! Suurin osa naisista on tosi mukavia, kannustavia ja rehtejä.
Pahimmat selkäänpuukottaja ja juoruilijat löytyy kyllä miesvaltaisilta aloilta. Itselläni kokemusta yliopistolta, eräästä korkeakoulusta ja eräästä seurakunnasta. Huh, mitä kyrväkköjä siellä oli. ;D
Hoitoala?