Lue keskustelun säännöt.
Lapsen kaveri otti luvatta virpomispalkaksi tarkoitetut suklaamunat, äitinsä katkaisi minuun välit kun toruin
22.03.2016 |
Piti tästä tehdä avaus jo lauantaina mutta ei ollut mahdollisuutta päästä koneelle. Eli, lapsi ja äitinsä, vaikka Sari olivat meillä kylässä. Joimme kahvia ja rupattelimme niitä näitä ja lapset leikkivät olohuoneessa, eteinen siihen yhdistettynä mutta kulman takana eli keittiöstä ei näe suoraan sinne. Eteisen pöydällä oli valmiiksi laitettu pääsiäismunia koriin virpojia varten. Ei mitään kalliita vaan Lidlin sellaisia pienehköjä
Meillä molemmilla on 8-vuotiaat tytöt. Siinä tunnin päästä menimme katsomaan mitä tytöt puuhasivat kun oli niin hiljaista. Olivat tyttöni huoneessa ja tämä Sarin tyttö oli syönyt siitä korista papereiden perusteella jotain 10 munaa. Oma tyttö ujo niin ei ollut uskaltanut kieltää kuin kerran eikä tämä toinen uskonut. Sanoin tälle toiselle, että tuo on huonoa käytöstä ja meillä on sellainen sääntö että aina pitää pyytää lupa ennen kuin ottaa herkkuja.
Sari sitten alkoi puolustella että no nehän on noita halpis-munia, se koko pussihan maksaa vain päälle euron tai jotain. Sanoin ettei ole kyse siitä hinnasta vaan käytöstavoista. Hän lätkäisi minulle kaksi euroa käteen ja lähtivät vihaisen oloisena. Nyt katsoin niin Sari on poistanut minut Facebookista.
Sanoinko/nalkutinko turhasta?
Kommentit (217)
Anteeksi kökösti muotoilto aloitus, tuli väärään kohtaan. Tuo käytöstavoista puhe oli siis Sarille kun hän tarjosi sitä rahaa (minkä sitten antoi väkisin) Ja lapselle sanoin, että meillä on sellainen tapa että pyydetään lupa herkkuihin. (En roiku jatkuvasti av:lla joten ei ole koko ajan vastaamassa)
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on nytkin kulhossa pääsiäismunia ja karkkeja ja omatkin kysyy joka kerran luvan niiden ottamiseen. Jos ne sais vapaasti niitä syödä niin ne olis loppuneet alta aikayksikön. Ja vieläpä niin että yksi söisi kaiken ja muut sais rippeet. Joten lupa kysytään, joka kerta. Tällä keinoin rajoitan hommaa vähän. Eikä ole ongelmaa.
Ja omilleni olen opettanut, että kylässä ollessa vain kahvipöydästä saa ottaa kysymättä, sieltäkään ei oteta ennenkuin on kutsuttu pöytään. Eikä herkkuja rohmuta hulluna vaan pidetään kohtuus. Jos muualla asunnossa on esillä herkkuja niin niiden ottamiseen kysytään aina lupa, ei oleteta että kulhot saa tyhjentää noin vaan. Ja tässäkin se kohtuus, on epäkohteliasta kiskoa kaikki karkit omaan napaansa. Mä olen ajatellut että nämä on ihan peruskohteliaisuutta, sitä että kunnioitetaan muiden kotia ja sen sääntöjä. Mutta ei näköjään. Aina sitä oppii uutta.
Kaikesta sitä mammat kiihtyykin.
Me ei kukaan paitsi ap oltu paikalla, joten ihan aukottomasti ei tiedetä mitä tapahtui. On vain yhden puolen kertomus asiasta.
Joten ihan turha kenenkään verenpainettaan nostattaa.
Olen sitä mieltä, että KOKO KYLÄ KASVATTAA. Kuulostaa kliseiseltä, mutta silti. Itse ainakin torun esim. Tyttöjeni kavereita, naapureiden lapsia tai "vain" tuntemattomia, jos he ovat tehneet väärin.
Kyllä tämä Ap: n aloitus on ihan selkeä iuvaus tapahtuneesta. Tuolla perusteella ihan törkeää toimintaa tältä " Sarilta". Ja lapsensa on huonosti kasvatettu. Mutta paljon löytyy tällaisen huonon käytöksen symppaajia av:lta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ensinnäkin, on kohtuullista odottaa, että esillä olevat herkut ovat syötäväksi tarkoitettuja. Monessa perheessä näin on, eikä karkkeja käytetä ikäänkuin koristeena. Eteinen on toki erikoinen paikka tarjoilukulholle, mutta ei suoriltaan voi olettaa 8-vuotiaan ymmärtävän, miksi se kulho on eteisessä. Ehkä hänen perheessään pääsiäisnoidille tarkoitettuja munia ei laiteta vuorokautta etukäteen esille. Ehkä hänen perheessään niitä ei laiteta esille ollenkaan. Meillä ei ole ollut vuosiin virpojien herkut valmiina eteisessä siksi, että yleensä virpojia käy korkeintaan yksi porukka, useina vuosina ei käy ketään.
Kohtuullista olisi lapselta kysyä lupa, saako munia ottaa. Vielä kohtuullisempaa olisi olla rohmuamatta niitä. Kyllä lasta saa ja pitääkin ojentaa tuollaisesta rohmuamisesta. Toki lapsen vanhemmille voi antaa hetkisen aikaa puuttua itse tilanteeseen. Ja toki lasta voi yrittää ymmärtää siinä, että kaikissa perheissä ei tosiaan ole tapana pitää vieraiden aikana esillä tarjoomuksia, joita ei vieraille ole syötäväksi tarkoitettu.
Tässä tapauksessa Sarin vähättelevä asenne tilanteessa "noihan on vain halpismunia", kertoo kyllä aika paljon. Hänellä tuskin on ollut aietta lastaan ojentaa, jos kerran puolustelee lapsensa herkkurohmuntaa karkkien hinnalla. Yleensä vaikka luvatta saisikin tarjoamista ottaa, ovat vanhemmat tarkkoja kohtuudesta. Näin ainakin Karjalassa. Hyvin äkkiä karjalaisäiti puuttuu lapsensa käytökseen, jos lapsi ylenmäärin alkaa ottamaan.
Hyvä teksti, mutta ei ole KOHTUULLISTA olettaa, että kaikkialla on samat tavat kuin kotona.
Teillä näkyvillä olevat namit on tarjolla kaikille mutta et voi olettaa että naapurilla on samoin.
Toki ap olisi voinut sanoa jo heti kun vieraat tuli että eteisessä olevat namit ei ole teille vaan huomista varten. Oletti varmaankin että jopa 8v lapselle on opetettu käytöstavat
Mutta jälkiviisaushan on se paras viisaus...Mielestäni ei ole kohtuullista vaatia 8-vuotiaalta samanlaista tajua erilaisista käytöstavoista kuin aikuisilta. Jos lapsi on koko elämänsä elänyt ympäristössä, jossa tarjoilukulhoissa esillä vieraiden aikaan olevat herkut ovat vieraille tarkoitettuja, pidän aika inhimillisenä erehdyksenä sitä, että hän olettaa näin olevan nytkin.
Minun tuttavapiirissäni tapana on ollut sellainen, että sen jälkeen kun emäntä on kutsunut vieraat pöytään, saa tarjoiluastioihin esille laitettuja tarjoomuksia syödä ilman eri lupaa. Emäntä antaa luvan siinä vaiheessa kun kertoo pöydän olevan katettu. Tämän jälkeen ei tarvitse myöskään kysyä, saako olohuoneen pöydällä olevasta makeisrasiasta ottaa tms. Aikuisena itse osaan toki uuteen paikkaan mennessäni katsoa miten muut vieraat tekevät ja toimia sen mukaan, mutta 8-vuotias ei välttämättä näin vielä hoksaa toimia.
Rohmuaminen on se, missä minusta kulkee huonon käytöksen raja, ei siinä että lapsi luulee tarjolle laitetun herkun olevan syötäväksi tarkoitettu. Omat lapseni olisivat saattaneet ymmärtämättömyyttään ottaa yhden tai kaksi munaa tarjoilukulhosta, mutta eivät kymmentä.
Onpa täällä ihme rohmu äitejä lapsineen. Kyllä minä ainakin omilleni olen opettanut, että aina kysytään lupa ottamiseen myös kahvipöydässä. En voi ymmärtää sellaisia perheitä, joiden lapset saa rohmuta kahvipöydänkin tyhjäksi ennen kuin muut on edes ehtineet maistaa. Puhumattakaan, että otetaan muualta kuin kahvipöydän tarjottavia. Samalla logiikallahan lapset saisivat viedä esim. pöydälle jätetyt rahat. Ja kyllä kahdeksan vuotias on jo niin iso, että pitäisi ymmärtää ja sen ikäiselle voi jo asiat suoraan sanoa.
Iso kulhollinen jotain lidlin halpis munia ja niiden takia menee ystävyys. Kai se oli ap:lle tärkeämpää kun ystävyys, että kun naapurien lapset saapuvat, niin heille voi sitten antaa munia, jotta naapurit näkevät kuinka jalo ihminen ap on. Jos ystäväni lapsi olisi syönyt 10 suklaamunaa olisin kysynyt onko hänellä mahdollisesti nälkä ja tarjonnut vielä enemmän herkkuja kaapistakin. Minulle ystävieni lapset menevät ennen naapurin lapsia. Ja ehkä olisin varannut kokonaisen parin euron munapussin jo valmiiksi, kun saapuvat kylään. Enkä todellakaan pihtailisi tarjoiluiden kanssa. Kuten eivät hekään kun olen kylässä.
Ja vaikka ystävieni lapset tekisivätkin jotain huonokäytöksistä, en haukkuisi ystävääni. Antaisin armoa ja sanoisin, että kaikkea sattuu. Jotkut parin euron munat eivät vaan ole sen arvoisia, että menettäisin ystäväni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mä tuommoisesta alkais edes omia lapsiani ripittämään. Hyvä, että maistui, koska tarjollahan ne oli. Kyllä tarjolla olevasta kulhosta saa ottaa ilman erikseen kysymättä. Tietty eihän niitä rohmuta, vaan yksi kerrallaan.
Hirveitähän ne munat on, pahaa "suklaata" etten viittis lapsia niillä kiusata. Toivottavasti se muksu ei saanut pahoja vatsanväänteitä.
Ojentaa tietenkin pitää, jos vääryyksiä tekee oli muksu oma tai vieras.
Ihme porukkaa ap ja sari. Noloja kiukkuperseitä.
Vierailija kirjoitti:
Iso kulhollinen jotain lidlin halpis munia ja niiden takia menee ystävyys. Kai se oli ap:lle tärkeämpää kun ystävyys, että kun naapurien lapset saapuvat, niin heille voi sitten antaa munia, jotta naapurit näkevät kuinka jalo ihminen ap on. Jos ystäväni lapsi olisi syönyt 10 suklaamunaa olisin kysynyt onko hänellä mahdollisesti nälkä ja tarjonnut vielä enemmän herkkuja kaapistakin. Minulle ystävieni lapset menevät ennen naapurin lapsia. Ja ehkä olisin varannut kokonaisen parin euron munapussin jo valmiiksi, kun saapuvat kylään. Enkä todellakaan pihtailisi tarjoiluiden kanssa. Kuten eivät hekään kun olen kylässä.
Ja vaikka ystävieni lapset tekisivätkin jotain huonokäytöksistä, en haukkuisi ystävääni. Antaisin armoa ja sanoisin, että kaikkea sattuu. Jotkut parin euron munat eivät vaan ole sen arvoisia, että menettäisin ystäväni.
Ei se ollut AP joka suklaamunien takia laittoi ystävyyden poikki. Se oli "Sari" joka päätti sen ystävyyden poikki. Aina pitää kysyä ensin lupa, tämä on perusoletus ja jos ei kysytä niin sitten pienimuotoinen muistutus säännöistä on paikallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis onko Facebookista poistaminen yhtä kuin ystävyyden lopetus? Oikeestiko te otatte FBkin noin tosissanne?
Ap:n tarinalla oli nyt kuitenkin onnellinen loppu. Ap pääsi eroon ystävästään ja tämän lapsesta kertaheitolla. Ja Sari pääsi eroon ystävästä, joka ei hänestä muutenkaan tykännyt.
Mä en kanssa ymmärrä sitä, että jotkut randomit virpojat on tärkempiä kuin oma ystävä ja sen lapsi. Olisin ilomielin antanut vapaasti syödä vaikka kuinka paljon ja toivottanut tervetulleeksi pian taas uudestaan. Mutta mä tykkäänkin kavereistani ja kun laitan herkkuja esille, niin ne on tarkoitus syödä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap:n tarinalla oli nyt kuitenkin onnellinen loppu. Ap pääsi eroon ystävästään ja tämän lapsesta kertaheitolla. Ja Sari pääsi eroon ystävästä, joka ei hänestä muutenkaan tykännyt.
Mä en kanssa ymmärrä sitä, että jotkut randomit virpojat on tärkempiä kuin oma ystävä ja sen lapsi. Olisin ilomielin antanut vapaasti syödä vaikka kuinka paljon ja toivottanut tervetulleeksi pian taas uudestaan. Mutta Ei se kummonen ystävä voinut olla kuin tuommoisesta välit menee poikki. Ehkä odotti vaan lopputulemaa ja tässä oli nyt sellainen. Turhat nillittäjät pois elämästä niin heti helpottaa.
Vierailija kirjoitti:
Siis onko Facebookista poistaminen yhtä kuin ystävyyden lopetus? Oikeestiko te otatte FBkin noin tosissanne?
No onhan toi nyt vähän omituista. Ymmärrän joidenkin sellaisten kavereiden poiston, joiden kanssa ei olla oltu tekemisessä vuosikausiin tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Iso kulhollinen jotain lidlin halpis munia ja niiden takia menee ystävyys. Kai se oli ap:lle tärkeämpää kun ystävyys, että kun naapurien lapset saapuvat, niin heille voi sitten antaa munia, jotta naapurit näkevät kuinka jalo ihminen ap on. Jos ystäväni lapsi olisi syönyt 10 suklaamunaa olisin kysynyt onko hänellä mahdollisesti nälkä ja tarjonnut vielä enemmän herkkuja kaapistakin. Minulle ystävieni lapset menevät ennen naapurin lapsia. Ja ehkä olisin varannut kokonaisen parin euron munapussin jo valmiiksi, kun saapuvat kylään. Enkä todellakaan pihtailisi tarjoiluiden kanssa. Kuten eivät hekään kun olen kylässä.
Ja vaikka ystävieni lapset tekisivätkin jotain huonokäytöksistä, en haukkuisi ystävääni. Antaisin armoa ja sanoisin, että kaikkea sattuu. Jotkut parin euron munat eivät vaan ole sen arvoisia, että menettäisin ystäväni.
Ei se ollut AP joka suklaamunien takia laittoi ystävyyden poikki. Se oli "Sari" joka päätti sen ystävyyden poikki. Aina pitää kysyä ensin lupa, tämä on perusoletus ja jos ei kysytä niin sitten pienimuotoinen muistutus säännöistä on paikallaan.
Ap alkoi nipottamaan pienistä suklaamunista, jotka maksavat 10 senttiä kappaleelta. Ojentamaan ystäväänsä jostain noin mitättömästä, ihan vain periaatteen vuoksi. Koska kyllä jokainen virhe on rangaistava kunnolla, eikä mitään voi antaa mennä vaan ohi. Oli sitten kyseessä lapsi tai ystävä, niin aina pitää muistuttaa, kuinka itse on niin paljon parempi käytöksinen ja hallitsee etiketin. Ei ap ole ystävä, ei ystävät ole mitään opettajia ja nipottajia ja mielen pahoittajia.
Vanhemmat ovat herkkänahkaisia, kokemusta on! Voisi kuvitella, että äidille oli liikaa ,kun moitit tyttöä huonosta käytöksestä.
Jos mun ihan aikuinen kaveri tulis kylään ja mun käydessä vaikka vessassa söis mun kaikki virpojille varaamat karkit, niin olisin vihainen ja kertoisin sen myös. Jos tahallaan teki niin hakisi kaupasta korvaavat. Jos oikeasti luuli että oli tarjolla, niin sanoisin että oli munkin moka kun en sanonut. Miksi peruskouluikäisen lapsen kohdalla pitäisi olla eri tavalla? Ja käsittämätöntä että joittenkin mielestä se rahallinen arvo tässä ratkaisee! Jos syö tahallaan toisille tarkoitetut jutut niin vittumaista se on yhtä kaikki!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Iso kulhollinen jotain lidlin halpis munia ja niiden takia menee ystävyys. Kai se oli ap:lle tärkeämpää kun ystävyys, että kun naapurien lapset saapuvat, niin heille voi sitten antaa munia, jotta naapurit näkevät kuinka jalo ihminen ap on. Jos ystäväni lapsi olisi syönyt 10 suklaamunaa olisin kysynyt onko hänellä mahdollisesti nälkä ja tarjonnut vielä enemmän herkkuja kaapistakin. Minulle ystävieni lapset menevät ennen naapurin lapsia. Ja ehkä olisin varannut kokonaisen parin euron munapussin jo valmiiksi, kun saapuvat kylään. Enkä todellakaan pihtailisi tarjoiluiden kanssa. Kuten eivät hekään kun olen kylässä.
Ja vaikka ystävieni lapset tekisivätkin jotain huonokäytöksistä, en haukkuisi ystävääni. Antaisin armoa ja sanoisin, että kaikkea sattuu. Jotkut parin euron munat eivät vaan ole sen arvoisia, että menettäisin ystäväni.
Ei se ollut AP joka suklaamunien takia laittoi ystävyyden poikki. Se oli "Sari" joka päätti sen ystävyyden poikki. Aina pitää kysyä ensin lupa, tämä on perusoletus ja jos ei kysytä niin sitten pienimuotoinen muistutus säännöistä on paikallaan.
Ap alkoi nipottamaan pienistä suklaamunista, jotka maksavat 10 senttiä kappaleelta. Ojentamaan ystäväänsä jostain noin mitättömästä, ihan vain periaatteen vuoksi. Koska kyllä jokainen virhe on rangaistava kunnolla, eikä mitään voi antaa mennä vaan ohi. Oli sitten kyseessä lapsi tai ystävä, niin aina pitää muistuttaa, kuinka itse on niin paljon parempi käytöksinen ja hallitsee etiketin. Ei ap ole ystävä, ei ystävät ole mitään opettajia ja nipottajia ja mielen pahoittajia.
Ystävähän se tässä mielensä pahoitti kun kerran tuollaisesta pienestä huomauttamisesta suuttui. Miksi ap:ta syytät?
Vierailija kirjoitti:
No jos kerrot tarinan noin omasta näkökulmastasi, niin tietenkin lapsi vaikuttaa "pahikselta". Mutta lapsi tuskin tiesi että munat on tarkoitettu ainoastaan virpojille? Eli lapsen näkökulmasta näytti siltä että teillä on karkkeja esillä syömistä varten. Totta kai oletti että niitä saa ottaa.
MitähKylässä ei mennä ikinä ottamaan yhtään mitään omin päin. Meidän lapset eivät ole koskaan olettaneet, että kylässä otetaan yhtään mitään, ennen kuin annetaan lupa ja samalla tavalla minutkin on kasvatettu. Toivottavasti sulla ei ole lapsia, jos sun mielestä kylässä saa mennä noin olettelemaan. Ei edes miehen veljen kehitysvammainen lapsi ota mitään omin päin, koska on opetettu, että niin ei tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Iso kulhollinen jotain lidlin halpis munia ja niiden takia menee ystävyys. Kai se oli ap:lle tärkeämpää kun ystävyys, että kun naapurien lapset saapuvat, niin heille voi sitten antaa munia, jotta naapurit näkevät kuinka jalo ihminen ap on. Jos ystäväni lapsi olisi syönyt 10 suklaamunaa olisin kysynyt onko hänellä mahdollisesti nälkä ja tarjonnut vielä enemmän herkkuja kaapistakin. Minulle ystävieni lapset menevät ennen naapurin lapsia. Ja ehkä olisin varannut kokonaisen parin euron munapussin jo valmiiksi, kun saapuvat kylään. Enkä todellakaan pihtailisi tarjoiluiden kanssa. Kuten eivät hekään kun olen kylässä.
Ja vaikka ystävieni lapset tekisivätkin jotain huonokäytöksistä, en haukkuisi ystävääni. Antaisin armoa ja sanoisin, että kaikkea sattuu. Jotkut parin euron munat eivät vaan ole sen arvoisia, että menettäisin ystäväni.
Ei se ollut AP joka suklaamunien takia laittoi ystävyyden poikki. Se oli "Sari" joka päätti sen ystävyyden poikki. Aina pitää kysyä ensin lupa, tämä on perusoletus ja jos ei kysytä niin sitten pienimuotoinen muistutus säännöistä on paikallaan.
Ap alkoi nipottamaan pienistä suklaamunista, jotka maksavat 10 senttiä kappaleelta. Ojentamaan ystäväänsä jostain noin mitättömästä, ihan vain periaatteen vuoksi. Koska kyllä jokainen virhe on rangaistava kunnolla, eikä mitään voi antaa mennä vaan ohi. Oli sitten kyseessä lapsi tai ystävä, niin aina pitää muistuttaa, kuinka itse on niin paljon parempi käytöksinen ja hallitsee etiketin. Ei ap ole ystävä, ei ystävät ole mitään opettajia ja nipottajia ja mielen pahoittajia.
Ystävähän se tässä mielensä pahoitti kun kerran tuollaisesta pienestä huomauttamisesta suuttui. Miksi ap:ta syytät?
Säkö et suuttuisi jos sun käytöstapojasi ja lasten kasvatustapojasi arvosteltaisiin? Mä haluaisin sen ihmeen kyllä nähdä!
Oikeasti nyt mammat! Väitättekö kirkkain silmin, että teillä kotona on ihan ok lasten syödä kerralla 10 pääsiäismunaa kulhosta? Ja pikku vieras ei tiennyt ettei olisi näin saanut tehdä? Olette te kyllä aika epelejä! Kylä paikan lapsi nimenomaan kielsi syömästä ja silti vieras söi 10 suklaamunaa! Tapajasvatuksen puutetta äidiltä ja tyttäreltä!