Lue keskustelun säännöt.
Lapsen kaveri otti luvatta virpomispalkaksi tarkoitetut suklaamunat, äitinsä katkaisi minuun välit kun toruin
22.03.2016 |
Piti tästä tehdä avaus jo lauantaina mutta ei ollut mahdollisuutta päästä koneelle. Eli, lapsi ja äitinsä, vaikka Sari olivat meillä kylässä. Joimme kahvia ja rupattelimme niitä näitä ja lapset leikkivät olohuoneessa, eteinen siihen yhdistettynä mutta kulman takana eli keittiöstä ei näe suoraan sinne. Eteisen pöydällä oli valmiiksi laitettu pääsiäismunia koriin virpojia varten. Ei mitään kalliita vaan Lidlin sellaisia pienehköjä
Meillä molemmilla on 8-vuotiaat tytöt. Siinä tunnin päästä menimme katsomaan mitä tytöt puuhasivat kun oli niin hiljaista. Olivat tyttöni huoneessa ja tämä Sarin tyttö oli syönyt siitä korista papereiden perusteella jotain 10 munaa. Oma tyttö ujo niin ei ollut uskaltanut kieltää kuin kerran eikä tämä toinen uskonut. Sanoin tälle toiselle, että tuo on huonoa käytöstä ja meillä on sellainen sääntö että aina pitää pyytää lupa ennen kuin ottaa herkkuja.
Sari sitten alkoi puolustella että no nehän on noita halpis-munia, se koko pussihan maksaa vain päälle euron tai jotain. Sanoin ettei ole kyse siitä hinnasta vaan käytöstavoista. Hän lätkäisi minulle kaksi euroa käteen ja lähtivät vihaisen oloisena. Nyt katsoin niin Sari on poistanut minut Facebookista.
Sanoinko/nalkutinko turhasta?
Kommentit (217)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Iso kulhollinen jotain lidlin halpis munia ja niiden takia menee ystävyys. Kai se oli ap:lle tärkeämpää kun ystävyys, että kun naapurien lapset saapuvat, niin heille voi sitten antaa munia, jotta naapurit näkevät kuinka jalo ihminen ap on. Jos ystäväni lapsi olisi syönyt 10 suklaamunaa olisin kysynyt onko hänellä mahdollisesti nälkä ja tarjonnut vielä enemmän herkkuja kaapistakin. Minulle ystävieni lapset menevät ennen naapurin lapsia. Ja ehkä olisin varannut kokonaisen parin euron munapussin jo valmiiksi, kun saapuvat kylään. Enkä todellakaan pihtailisi tarjoiluiden kanssa. Kuten eivät hekään kun olen kylässä.
Ja vaikka ystävieni lapset tekisivätkin jotain huonokäytöksistä, en haukkuisi ystävääni. Antaisin armoa ja sanoisin, että kaikkea sattuu. Jotkut parin euron munat eivät vaan ole sen arvoisia, että menettäisin ystäväni.
Ei se ollut AP joka suklaamunien takia laittoi ystävyyden poikki. Se oli "Sari" joka päätti sen ystävyyden poikki. Aina pitää kysyä ensin lupa, tämä on perusoletus ja jos ei kysytä niin sitten pienimuotoinen muistutus säännöistä on paikallaan.
Ap alkoi nipottamaan pienistä suklaamunista, jotka maksavat 10 senttiä kappaleelta. Ojentamaan ystäväänsä jostain noin mitättömästä, ihan vain periaatteen vuoksi. Koska kyllä jokainen virhe on rangaistava kunnolla, eikä mitään voi antaa mennä vaan ohi. Oli sitten kyseessä lapsi tai ystävä, niin aina pitää muistuttaa, kuinka itse on niin paljon parempi käytöksinen ja hallitsee etiketin. Ei ap ole ystävä, ei ystävät ole mitään opettajia ja nipottajia ja mielen pahoittajia.
Eiköhän se kakru olis vedellyt vaikka kultamunatkin yhtälailla. Mitä merkitystä on hinnalla? Huonosta käytöksestä voi moittia vasta arvokkaan asian kohdalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi jätit herkkuja lasten näkösälle jos ei niitä saa syödä etkä aio niitä tarjota? Jos meillä on jotain herkkuja esillä ja on vieraita niin kyllä ne on sitä varten että aion tarjota niitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos kerrot tarinan noin omasta näkökulmastasi, niin tietenkin lapsi vaikuttaa "pahikselta". Mutta lapsi tuskin tiesi että munat on tarkoitettu ainoastaan virpojille? Eli lapsen näkökulmasta näytti siltä että teillä on karkkeja esillä syömistä varten. Totta kai oletti että niitä saa ottaa. Se että teillä pitää kysyä lupa karkkien ottamiseen ei tarkoita sitä, että lapsen olisi automaattisesti osannut se lupa kysyä - jos heillä kotonaan esimerkiksi esillä olevia karkkeja saa syödä ja karkkeja ei laiteta esille jos niitä ei saa syödä. Ja mistä tiedät että lapsesi oli kieltänyt kerran? Kysyit jälkeenpäin lapseltasi vai ennen kuin alut torumaan? Vähän ylimitoitetulta vaikutti nyt toimintasi, kuulostaa siltä että sinulla on jotain tätä lasta vastaan ja nyt se purkautui noin kun pääsit ns. asiasta sanomaan.
Juuri tämä! Ei voi tietää tilannetta jos et suoraa nähnyt. Jos olisit nähnyt ei olisi lapseltasi tarvinnut kysyä, eikä hänen olisi tarvinnut sinun pelossa koittaa miellyttää sinua, taidatkin olla aikamoinen natsi. Jos olisit nähnyt olisit myös ehtinyt kieltää. Liian ylimitoitettu reaktio sinulta. Mistä lapsi voi tietää jos olet tarjolle jotain laittanut saako ottaa vai ei. Sinun vika. Se kuuluisa peiliinkatsomisen paikka olisi nyt.
Edellenkin, jos kotona on nameja joita saa ottaa kysymättä niin JOKA paikassa ei saa! Se opetetaan lapsellekkin. Ja silloin jos ei tiedä talon tapoja niin KYSYTÄÄN eikä omavaltaisesti toimita. Koskee niin lapsia kuin aikuisiakin!
Syökö teidän lapset lainkaan norm.ruokaa, kun voivat kotona ja kylässä syödä vapaasti herkkuja, ilman aikuisen tietämättä esim. 10 suklaamunaa kerralla?
Meillä lapset ovat tottuneet pienestä pitäen kysyneet luvan herkkuihin, jotta vanhemmat tietäisivät mitä.lapsi on syönyt. Samoin mummolassa, ilman mummon lupaa ei herkkuihin kosketa.
Huomaatkos että en ole ap enkä myöskään tarinan Sari vaan ihan muu tyyppi joka vastasi?
Ei, meillä ei saa rohmuta eikä ahnehtia. Ja kysytään lupaa herkkuihin niin kotona kuin kylässä. Mutta näemmä monella muulla saa syödä ja rohmuta kunhan on vaan namit näkyvillä.
Meillä myös syödään ihan tavallista kotiruokaa.....
Eli huoli pois, minun lapset on kasvatettu toisin kuin eräiden.
Edelleenkin jos jollakulla on toiset tavat niin toisilla on toiset. Ja jos ei tiedä talon tapoja niin sitten kysytään eikä toimita omavaltaisesti!
Vierailija kirjoitti:
Miksi jätit herkkuja lasten näkösälle jos ei niitä saa syödä etkä aio niitä tarjota? Jos meillä on jotain herkkuja esillä ja on vieraita niin kyllä ne on sitä varten että aion tarjota niitä.
Jos teillä noin tehdään niin et voi olettaa muualla tehdään samoin!
Mikä voi olla niin vaikeaa ymmärtää että on KOHTELIASTA kysyä lupaa namien syöntiin jotka eivät edes ole pöydällä tarjolla????
Ja varsinkin jos on jo kertaalleen kielletty niin se jessicapetteri silti ottaa eikä vain yhtä vaan kymmenen??? Sekö on kohteliasta ja hyvää käytöstapaa???
En enää yhtään ihmettele mistä nää itsekkäät ihmiset sikiävät....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi jätit herkkuja lasten näkösälle jos ei niitä saa syödä etkä aio niitä tarjota? Jos meillä on jotain herkkuja esillä ja on vieraita niin kyllä ne on sitä varten että aion tarjota niitä.
Jos teillä noin tehdään niin et voi olettaa muualla tehdään samoin!
Mikä voi olla niin vaikeaa ymmärtää että on KOHTELIASTA kysyä lupaa namien syöntiin jotka eivät edes ole pöydällä tarjolla????
Ja varsinkin jos on jo kertaalleen kielletty niin se jessicapetteri silti ottaa eikä vain yhtä vaan kymmenen??? Sekö on kohteliasta ja hyvää käytöstapaa???
En enää yhtään ihmettele mistä nää itsekkäät ihmiset sikiävät....
Että mieluummin uhraat kaverisuhteen kuin annat anteeksi parin namun rohmuamisen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Iso kulhollinen jotain lidlin halpis munia ja niiden takia menee ystävyys. Kai se oli ap:lle tärkeämpää kun ystävyys, että kun naapurien lapset saapuvat, niin heille voi sitten antaa munia, jotta naapurit näkevät kuinka jalo ihminen ap on. Jos ystäväni lapsi olisi syönyt 10 suklaamunaa olisin kysynyt onko hänellä mahdollisesti nälkä ja tarjonnut vielä enemmän herkkuja kaapistakin. Minulle ystävieni lapset menevät ennen naapurin lapsia. Ja ehkä olisin varannut kokonaisen parin euron munapussin jo valmiiksi, kun saapuvat kylään. Enkä todellakaan pihtailisi tarjoiluiden kanssa. Kuten eivät hekään kun olen kylässä.
Ja vaikka ystävieni lapset tekisivätkin jotain huonokäytöksistä, en haukkuisi ystävääni. Antaisin armoa ja sanoisin, että kaikkea sattuu. Jotkut parin euron munat eivät vaan ole sen arvoisia, että menettäisin ystäväni.
Ei se ollut AP joka suklaamunien takia laittoi ystävyyden poikki. Se oli "Sari" joka päätti sen ystävyyden poikki. Aina pitää kysyä ensin lupa, tämä on perusoletus ja jos ei kysytä niin sitten pienimuotoinen muistutus säännöistä on paikallaan.
Ap alkoi nipottamaan pienistä suklaamunista, jotka maksavat 10 senttiä kappaleelta. Ojentamaan ystäväänsä jostain noin mitättömästä, ihan vain periaatteen vuoksi. Koska kyllä jokainen virhe on rangaistava kunnolla, eikä mitään voi antaa mennä vaan ohi. Oli sitten kyseessä lapsi tai ystävä, niin aina pitää muistuttaa, kuinka itse on niin paljon parempi käytöksinen ja hallitsee etiketin. Ei ap ole ystävä, ei ystävät ole mitään opettajia ja nipottajia ja mielen pahoittajia.
Ystävähän se tässä mielensä pahoitti kun kerran tuollaisesta pienestä huomauttamisesta suuttui. Miksi ap:ta syytät?
Säkö et suuttuisi jos sun käytöstapojasi ja lasten kasvatustapojasi arvosteltaisiin? Mä haluaisin sen ihmeen kyllä nähdä!
No en todellakaan jos lapsi tosiaan käyttäytyisi huonosti. Hyvä vaan, joskus vieraampien ihmisten ojentamiset otetaan vakavammin kuin omien vanhempien.
Miettikääpä omalle kohdallenne. Jäikö teille lapsena traumoja siitä, kun joku torui jostain asiasta? Niinpä. Ei jäänyt. Alkoi vaan nolottamaan ja seuraavalla kerralla varmasti muisti miten asiat piti hoitaa.
Ällöttää tuo nykyajan hyssyttely ja lässytys. Lapsen on hyvä oppia, että asiallinen kritiikki on sallittua. Ei siltä aikuisenakaan säästy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Iso kulhollinen jotain lidlin halpis munia ja niiden takia menee ystävyys. Kai se oli ap:lle tärkeämpää kun ystävyys, että kun naapurien lapset saapuvat, niin heille voi sitten antaa munia, jotta naapurit näkevät kuinka jalo ihminen ap on. Jos ystäväni lapsi olisi syönyt 10 suklaamunaa olisin kysynyt onko hänellä mahdollisesti nälkä ja tarjonnut vielä enemmän herkkuja kaapistakin. Minulle ystävieni lapset menevät ennen naapurin lapsia. Ja ehkä olisin varannut kokonaisen parin euron munapussin jo valmiiksi, kun saapuvat kylään. Enkä todellakaan pihtailisi tarjoiluiden kanssa. Kuten eivät hekään kun olen kylässä.
Ja vaikka ystävieni lapset tekisivätkin jotain huonokäytöksistä, en haukkuisi ystävääni. Antaisin armoa ja sanoisin, että kaikkea sattuu. Jotkut parin euron munat eivät vaan ole sen arvoisia, että menettäisin ystäväni.
Ei se ollut AP joka suklaamunien takia laittoi ystävyyden poikki. Se oli "Sari" joka päätti sen ystävyyden poikki. Aina pitää kysyä ensin lupa, tämä on perusoletus ja jos ei kysytä niin sitten pienimuotoinen muistutus säännöistä on paikallaan.
Ap alkoi nipottamaan pienistä suklaamunista, jotka maksavat 10 senttiä kappaleelta. Ojentamaan ystäväänsä jostain noin mitättömästä, ihan vain periaatteen vuoksi. Koska kyllä jokainen virhe on rangaistava kunnolla, eikä mitään voi antaa mennä vaan ohi. Oli sitten kyseessä lapsi tai ystävä, niin aina pitää muistuttaa, kuinka itse on niin paljon parempi käytöksinen ja hallitsee etiketin. Ei ap ole ystävä, ei ystävät ole mitään opettajia ja nipottajia ja mielen pahoittajia.
Ystävähän se tässä mielensä pahoitti kun kerran tuollaisesta pienestä huomauttamisesta suuttui. Miksi ap:ta syytät?
Säkö et suuttuisi jos sun käytöstapojasi ja lasten kasvatustapojasi arvosteltaisiin? Mä haluaisin sen ihmeen kyllä nähdä!
Sorry, mutta miksi ihmeessä joku SUUTTUISI kun joku toinen arvostelee hänen lastenkasvatustapojaan? Oletko itsekin epävarma siitä, että onkohan tämä se oikea tapa, jos kerran suuttuminen olisi reaktiosi arvosteluun? Jos tietää luottaa omaan tapaansa kasvattaa ja tietää sen olevan oikea tapa, kestää kyllä kritiikinkin ja pystyy seisomaan sen takana ilman mitään suuttumista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi jätit herkkuja lasten näkösälle jos ei niitä saa syödä etkä aio niitä tarjota? Jos meillä on jotain herkkuja esillä ja on vieraita niin kyllä ne on sitä varten että aion tarjota niitä.
Jos teillä noin tehdään niin et voi olettaa muualla tehdään samoin!
Mikä voi olla niin vaikeaa ymmärtää että on KOHTELIASTA kysyä lupaa namien syöntiin jotka eivät edes ole pöydällä tarjolla????
Ja varsinkin jos on jo kertaalleen kielletty niin se jessicapetteri silti ottaa eikä vain yhtä vaan kymmenen??? Sekö on kohteliasta ja hyvää käytöstapaa???
En enää yhtään ihmettele mistä nää itsekkäät ihmiset sikiävät....Että mieluummin uhraat kaverisuhteen kuin annat anteeksi parin namun rohmuamisen?
Sun ymmärrys on näemmä aika heikko.
Kysehän ei ole MUUTAMASTA namista vaan siitä että ILMAN LUPAA ei oteta. Ihan normaalia käytöstä on kysyä JOS EI TIEDÄ talon tapoja.
Ja kyllä, jos mun kaveri ottaisi noinkin ison herneen nenään siitä että torun hänen kultamussukkaa joka EI osaa käyttäytyä vaan ottaa namia VAIKKA on kielletty, niin tervemenoa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ensinnäkin, on kohtuullista odottaa, että esillä olevat herkut ovat syötäväksi tarkoitettuja. Monessa perheessä näin on, eikä karkkeja käytetä ikäänkuin koristeena. Eteinen on toki erikoinen paikka tarjoilukulholle, mutta ei suoriltaan voi olettaa 8-vuotiaan ymmärtävän, miksi se kulho on eteisessä. Ehkä hänen perheessään pääsiäisnoidille tarkoitettuja munia ei laiteta vuorokautta etukäteen esille. Ehkä hänen perheessään niitä ei laiteta esille ollenkaan. Meillä ei ole ollut vuosiin virpojien herkut valmiina eteisessä siksi, että yleensä virpojia käy korkeintaan yksi porukka, useina vuosina ei käy ketään.
Kohtuullista olisi lapselta kysyä lupa, saako munia ottaa. Vielä kohtuullisempaa olisi olla rohmuamatta niitä. Kyllä lasta saa ja pitääkin ojentaa tuollaisesta rohmuamisesta. Toki lapsen vanhemmille voi antaa hetkisen aikaa puuttua itse tilanteeseen. Ja toki lasta voi yrittää ymmärtää siinä, että kaikissa perheissä ei tosiaan ole tapana pitää vieraiden aikana esillä tarjoomuksia, joita ei vieraille ole syötäväksi tarkoitettu.
Tässä tapauksessa Sarin vähättelevä asenne tilanteessa "noihan on vain halpismunia", kertoo kyllä aika paljon. Hänellä tuskin on ollut aietta lastaan ojentaa, jos kerran puolustelee lapsensa herkkurohmuntaa karkkien hinnalla. Yleensä vaikka luvatta saisikin tarjoamista ottaa, ovat vanhemmat tarkkoja kohtuudesta. Näin ainakin Karjalassa. Hyvin äkkiä karjalaisäiti puuttuu lapsensa käytökseen, jos lapsi ylenmäärin alkaa ottamaan.
Hyvä teksti, mutta ei ole KOHTUULLISTA olettaa, että kaikkialla on samat tavat kuin kotona.
Teillä näkyvillä olevat namit on tarjolla kaikille mutta et voi olettaa että naapurilla on samoin.
Toki ap olisi voinut sanoa jo heti kun vieraat tuli että eteisessä olevat namit ei ole teille vaan huomista varten. Oletti varmaankin että jopa 8v lapselle on opetettu käytöstavat
Mutta jälkiviisaushan on se paras viisaus...Mielestäni ei ole kohtuullista vaatia 8-vuotiaalta samanlaista tajua erilaisista käytöstavoista kuin aikuisilta. Jos lapsi on koko elämänsä elänyt ympäristössä, jossa tarjoilukulhoissa esillä vieraiden aikaan olevat herkut ovat vieraille tarkoitettuja, pidän aika inhimillisenä erehdyksenä sitä, että hän olettaa näin olevan nytkin.
Minun tuttavapiirissäni tapana on ollut sellainen, että sen jälkeen kun emäntä on kutsunut vieraat pöytään, saa tarjoiluastioihin esille laitettuja tarjoomuksia syödä ilman eri lupaa. Emäntä antaa luvan siinä vaiheessa kun kertoo pöydän olevan katettu. Tämän jälkeen ei tarvitse myöskään kysyä, saako olohuoneen pöydällä olevasta makeisrasiasta ottaa tms. Aikuisena itse osaan toki uuteen paikkaan mennessäni katsoa miten muut vieraat tekevät ja toimia sen mukaan, mutta 8-vuotias ei välttämättä näin vielä hoksaa toimia.
Rohmuaminen on se, missä minusta kulkee huonon käytöksen raja, ei siinä että lapsi luulee tarjolle laitetun herkun olevan syötäväksi tarkoitettu. Omat lapseni olisivat saattaneet ymmärtämättömyyttään ottaa yhden tai kaksi munaa tarjoilukulhosta, mutta eivät kymmentä.
Onpa täällä ihme rohmu äitejä lapsineen. Kyllä minä ainakin omilleni olen opettanut, että aina kysytään lupa ottamiseen myös kahvipöydässä. En voi ymmärtää sellaisia perheitä, joiden lapset saa rohmuta kahvipöydänkin tyhjäksi ennen kuin muut on edes ehtineet maistaa. Puhumattakaan, että otetaan muualta kuin kahvipöydän tarjottavia. Samalla logiikallahan lapset saisivat viedä esim. pöydälle jätetyt rahat. Ja kyllä kahdeksan vuotias on jo niin iso, että pitäisi ymmärtää ja sen ikäiselle voi jo asiat suoraan sanoa.
Kerrataanpa nyt, mitä minä olen ketjussa sanonut:
Kohtuullista olisi lapselta kysyä lupa, saako munia ottaa. Vielä kohtuullisempaa olisi olla rohmuamatta niitä. Kyllä lasta saa ja pitääkin ojentaa tuollaisesta rohmuamisesta.
Tässä tapauksessa Sarin vähättelevä asenne tilanteessa "noihan on vain halpismunia", kertoo kyllä aika paljon. Hänellä tuskin on ollut aietta lastaan ojentaa, jos kerran puolustelee lapsensa herkkurohmuntaa karkkien hinnalla. Yleensä vaikka luvatta saisikin tarjoamista ottaa, ovat vanhemmat tarkkoja kohtuudesta. Näin ainakin Karjalassa. Hyvin äkkiä karjalaisäiti puuttuu lapsensa käytökseen, jos lapsi ylenmäärin alkaa ottamaan.
Rohmuaminen on se, missä minusta kulkee huonon käytöksen raja, ei siinä että lapsi luulee tarjolle laitetun herkun olevan syötäväksi tarkoitettu. Omat lapseni olisivat saattaneet ymmärtämättömyyttään ottaa yhden tai kaksi munaa tarjoilukulhosta, mutta eivät kymmentä.
Ja näiden kommenttieni jälkeen sinä katsot aiheelliseksi puhua minulle rohmuäideistä lapsineen, jotka saavat rohmuta kahvipöydänkin tyhjäksi ennenkuin muut ovat ehtineet edes maistaa. En voi kuin ihmetellä.
Vierailija kirjoitti:
Miettikääpä omalle kohdallenne. Jäikö teille lapsena traumoja siitä, kun joku torui jostain asiasta? Niinpä. Ei jäänyt. Alkoi vaan nolottamaan ja seuraavalla kerralla varmasti muisti miten asiat piti hoitaa.
Ällöttää tuo nykyajan hyssyttely ja lässytys. Lapsen on hyvä oppia, että asiallinen kritiikki on sallittua. Ei siltä aikuisenakaan säästy.
Itseasiassa jäi. Niin pahat, etten sen jälkeen enää ikinä suostunut tapaamaan erästä sukulaista. Minusta on vanhempien asia komentaa. Silloin se ei tunnu lapsesta niin uhkaavalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi jätit herkkuja lasten näkösälle jos ei niitä saa syödä etkä aio niitä tarjota? Jos meillä on jotain herkkuja esillä ja on vieraita niin kyllä ne on sitä varten että aion tarjota niitä.
Jos teillä noin tehdään niin et voi olettaa muualla tehdään samoin!
Mikä voi olla niin vaikeaa ymmärtää että on KOHTELIASTA kysyä lupaa namien syöntiin jotka eivät edes ole pöydällä tarjolla????
Ja varsinkin jos on jo kertaalleen kielletty niin se jessicapetteri silti ottaa eikä vain yhtä vaan kymmenen??? Sekö on kohteliasta ja hyvää käytöstapaa???
En enää yhtään ihmettele mistä nää itsekkäät ihmiset sikiävät....Että mieluummin uhraat kaverisuhteen kuin annat anteeksi parin namun rohmuamisen?
Sun ymmärrys on näemmä aika heikko.
Kysehän ei ole MUUTAMASTA namista vaan siitä että ILMAN LUPAA ei oteta. Ihan normaalia käytöstä on kysyä JOS EI TIEDÄ talon tapoja.
Ja kyllä, jos mun kaveri ottaisi noinkin ison herneen nenään siitä että torun hänen kultamussukkaa joka EI osaa käyttäytyä vaan ottaa namia VAIKKA on kielletty, niin tervemenoa...
No niinhän siinä sitten kävikin. Ap sai mitä tilasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miettikääpä omalle kohdallenne. Jäikö teille lapsena traumoja siitä, kun joku torui jostain asiasta? Niinpä. Ei jäänyt. Alkoi vaan nolottamaan ja seuraavalla kerralla varmasti muisti miten asiat piti hoitaa.
Ällöttää tuo nykyajan hyssyttely ja lässytys. Lapsen on hyvä oppia, että asiallinen kritiikki on sallittua. Ei siltä aikuisenakaan säästy.Itseasiassa jäi. Niin pahat, etten sen jälkeen enää ikinä suostunut tapaamaan erästä sukulaista. Minusta on vanhempien asia komentaa. Silloin se ei tunnu lapsesta niin uhkaavalle.
No johan sä olet hienopieru...miten olet koulussa tai töissä selviytynyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huonosti käyttäytynyttä lasta saa ilman muuta ojentaa. Jokin tuossa aloituksen tilannekuvauksessa kuitenkin häiritsee. Olisin ehkä itse sanonut lapsille "yhteisesti", toruen molempia. Silloin Sari olisi voinut säilyttää kasvonsa ja oma-aloitteisesti torua omaansa, edellyttäen toki että siihen olisi haluja ylipäätään. Vanhemmat eivät olleet paikalla, joten tilanteesta on vain aloittajan lapsen sana, ja lapsilla voi joskus olla kiusaus vierittää syy toisen niskoille, jos itseä hävettää. En väitä että näin olisi, mutta nyt tilanne meni ihan ap:n lapsen kertoman mukaan, mistä jäi varmasti paskan maku suuhun Sarille.
Ap olisi sitten voinut jälkeenpäin kahdestaan jutella lapsensa kanssa miten juttu oikein meni, ja pahoitella jos vieras oli yksin syyllinen. 8-vuotiasta voi neuvoa vastaisen varalle, että vieraalle pitää uskaltaa sanoa kunnolla tai pyytää vanhempaa apuun. Jos ei oma lapsi tee tilanteessa mitään eikä kukaan muu näe tapausta, vähän huono jälkeenpäin kaikkien kuullen torua vain vieraan lasta. En tekisi itse niin.
Ärsyttää kanssa niin saamaristi yhden tuttavaperheen lapset, joiden vanhempien mielestä lapsia EI PIDÄ olla koko ajan kieltämässä. En tiedä miksi, et meneekö lasten biorytmit tai veriryhmät kieltämisestä jotenkin sekaisin.
No mut kuitenkin, eivät sitten kiellä yhtään kun ovat kylässä ja lapsina on kaksi villiä poikaa. Pojat juoksevat, huutavat ja tappelevat, rohmuavat kourakaupalla herkkuja kahvipöydästä, juoksevat herkut kädessä ympäriinsä, eivät jaksa syödä ja jättävät ties minne, kiusaavat muita lapsia.
Iskä ja äiskä oli vaan, että "noh pojat älkää..." ja kun eivät totelleet niin naureskelivat sille. Kyseessä jo ala-asteikäisiä lapsia.
Ei olla nyt jaksettu kutsua heitä kylään.
Vierailija kirjoitti:
Huonosti käyttäytynyttä lasta saa ilman muuta ojentaa. Jokin tuossa aloituksen tilannekuvauksessa kuitenkin häiritsee. Olisin ehkä itse sanonut lapsille "yhteisesti", toruen molempia. Silloin Sari olisi voinut säilyttää kasvonsa ja oma-aloitteisesti torua omaansa, edellyttäen toki että siihen olisi haluja ylipäätään. Vanhemmat eivät olleet paikalla, joten tilanteesta on vain aloittajan lapsen sana, ja lapsilla voi joskus olla kiusaus vierittää syy toisen niskoille, jos itseä hävettää. En väitä että näin olisi, mutta nyt tilanne meni ihan ap:n lapsen kertoman mukaan, mistä jäi varmasti paskan maku suuhun Sarille.
Ap olisi sitten voinut jälkeenpäin kahdestaan jutella lapsensa kanssa miten juttu oikein meni, ja pahoitella jos vieras oli yksin syyllinen. 8-vuotiasta voi neuvoa vastaisen varalle, että vieraalle pitää uskaltaa sanoa kunnolla tai pyytää vanhempaa apuun. Jos ei oma lapsi tee tilanteessa mitään eikä kukaan muu näe tapausta, vähän huono jälkeenpäin kaikkien kuullen torua vain vieraan lasta. En tekisi itse niin.
Niinpä. Kaikki täällä haluavat vaan lynkata Sarin ja sen lapsen. Eihän tuossa sille Sarille ( oli se sitten oikeasti hyvä tai huono kasvattaja) niin jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin lopettaa kaverisuhde. En mä ainakaan olisi millään voinut enää olla sellaisen tyypin kaveri, joka on juuri haukkunut lapseni ja minut huonokäytöksisiksi. Oli se sitten totta ja oikeutettua tai ei.
177, missä kohtaa haukuttiin? :DD Todettiin että Sarin käytös ja lapsen herkkujen ilman lupaa ottaminen, ei ole ok.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huonosti käyttäytynyttä lasta saa ilman muuta ojentaa. Jokin tuossa aloituksen tilannekuvauksessa kuitenkin häiritsee. Olisin ehkä itse sanonut lapsille "yhteisesti", toruen molempia. Silloin Sari olisi voinut säilyttää kasvonsa ja oma-aloitteisesti torua omaansa, edellyttäen toki että siihen olisi haluja ylipäätään. Vanhemmat eivät olleet paikalla, joten tilanteesta on vain aloittajan lapsen sana, ja lapsilla voi joskus olla kiusaus vierittää syy toisen niskoille, jos itseä hävettää. En väitä että näin olisi, mutta nyt tilanne meni ihan ap:n lapsen kertoman mukaan, mistä jäi varmasti paskan maku suuhun Sarille.
Ap olisi sitten voinut jälkeenpäin kahdestaan jutella lapsensa kanssa miten juttu oikein meni, ja pahoitella jos vieras oli yksin syyllinen. 8-vuotiasta voi neuvoa vastaisen varalle, että vieraalle pitää uskaltaa sanoa kunnolla tai pyytää vanhempaa apuun. Jos ei oma lapsi tee tilanteessa mitään eikä kukaan muu näe tapausta, vähän huono jälkeenpäin kaikkien kuullen torua vain vieraan lasta. En tekisi itse niin.
Niinpä. Kaikki täällä haluavat vaan lynkata Sarin ja sen lapsen. Eihän tuossa sille Sarille ( oli se sitten oikeasti hyvä tai huono kasvattaja) niin jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin lopettaa kaverisuhde. En mä ainakaan olisi millään voinut enää olla sellaisen tyypin kaveri, joka on juuri haukkunut lapseni ja minut huonokäytöksisiksi. Oli se sitten totta ja oikeutettua tai ei.
Niin, tuo kuvailtu tilanne ei oikein jättänyt kellekään luontevaa tilaisuutta pahoitella tai puolustautua. Ilmeisesti yksipuolisen syytöksen perusteella moitittu vain toisen lapsi, ja vaikka se totta olisikin, tilanne ei näyttäytynyt ollenkaan reiluna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huonosti käyttäytynyttä lasta saa ilman muuta ojentaa. Jokin tuossa aloituksen tilannekuvauksessa kuitenkin häiritsee. Olisin ehkä itse sanonut lapsille "yhteisesti", toruen molempia. Silloin Sari olisi voinut säilyttää kasvonsa ja oma-aloitteisesti torua omaansa, edellyttäen toki että siihen olisi haluja ylipäätään. Vanhemmat eivät olleet paikalla, joten tilanteesta on vain aloittajan lapsen sana, ja lapsilla voi joskus olla kiusaus vierittää syy toisen niskoille, jos itseä hävettää. En väitä että näin olisi, mutta nyt tilanne meni ihan ap:n lapsen kertoman mukaan, mistä jäi varmasti paskan maku suuhun Sarille.
Ap olisi sitten voinut jälkeenpäin kahdestaan jutella lapsensa kanssa miten juttu oikein meni, ja pahoitella jos vieras oli yksin syyllinen. 8-vuotiasta voi neuvoa vastaisen varalle, että vieraalle pitää uskaltaa sanoa kunnolla tai pyytää vanhempaa apuun. Jos ei oma lapsi tee tilanteessa mitään eikä kukaan muu näe tapausta, vähän huono jälkeenpäin kaikkien kuullen torua vain vieraan lasta. En tekisi itse niin.
Niinpä. Kaikki täällä haluavat vaan lynkata Sarin ja sen lapsen. Eihän tuossa sille Sarille ( oli se sitten oikeasti hyvä tai huono kasvattaja) niin jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin lopettaa kaverisuhde. En mä ainakaan olisi millään voinut enää olla sellaisen tyypin kaveri, joka on juuri haukkunut lapseni ja minut huonokäytöksisiksi. Oli se sitten totta ja oikeutettua tai ei.
Niin, tuo kuvailtu tilanne ei oikein jättänyt kellekään luontevaa tilaisuutta pahoitella tai puolustautua. Ilmeisesti yksipuolisen syytöksen perusteella moitittu vain toisen lapsi, ja vaikka se totta olisikin, tilanne ei näyttäytynyt ollenkaan reiluna.
Tuo tilanne, hah! ihan hyvin se Sarikin olisi siinä tilanteessa voinut komentaa lastaan apn ohella ja samalla pahoitella aplle lapsensa käyttäytymistä.
Näin minä olisin toiminut, ja olisin kyllä siinä samalla selvittänyt KOKO tilanteen; kuka söi ja kenen luvalla. Sarina olisin TODELLA nolo lapseni käytöksestä kuten kuka tahansa normaali vanhempi enkä olisi ottanut hernettä nenään siitä että OMA lapsi on käyttäytynyt huonosti...
No mutta jos niin pääsee nyt kuitenkin tapahtumaan niin onko se sen väärtti, että uhraat kaverisuhteen?