Lue keskustelun säännöt.
Mikä lastensuojelussa on mennyt vikaan?
aiai
21.03.2016 |
Nettikeskusteluissa saa sen käsityksen, että lastensuojelulla on mielivaltainen oikeus ottaa kuka tahansa asiakkaaksi, ja tehdä kaikenlaisia päätöksiä joiden ei tarvitse perustua faktoihin vain henkilökemioihin. Näistä keskusteluista on tullut ilmi, että päiväkodin henkilökunta, opettajat, neuvolan terveydenhoitaja, psykologi, kuraattori, perhetyöntekijä jne voi tehdä ilmoituksen vailla mitään faktoja, jos häntä nyt vain sattuu huvittamaan tehdä ilmoitus.
Tämän vuoksi lapsiperheiden vanhemmmat eivät uskalla pyytää apua julkiselta sektorilta jos ovat esim uupuneita tai ongelmissa lasten kanssa. Minä en ainakaan uskaltaisi, pelkäisin, että just omalle kohdalle sattuisi tuollainen yli-innokas väärinkäsittäjä, joka kuvittelisi tekevänsä "vain hyvää". Näiden ylilyöntien vuoksi perheet salailevat ongelmiaan hinnalla millä hyvänsä. Lastensuojelun mielivalta lopulta saattaa aiheuttaa jopa perhesurmia, kun apua ei uskalleta hakea.
Olisiko lastensuojelun aika uudistua? Olisi hyvä olla jotain vapaaehtoista neuvontaa, jossa vanhempi saisi kertoa ongelmistaan vailla uhkaa lastensuojelun tukitoimista/jopa huostaanotosta ja leimautumisesta? Jos olisi olemassa sellaista apua, johon liittyisi vaitiolovelvollisuus, eli auttava taho ei saisi tehdä lastensuojeluilmoitusta, jos avun pyytäjä sen kieltäisi. Avun hakija voisi myös milloin tahansa viheltää pelin poikki, jos kokee, että tuo "apu" ei ole oikeasti avuksi. Nythän lastensuojelun "apu" koetaan lähinnä kyttäämisenä ja jatkuvan uhan alla elämisenä.
Omassakin tuttavapiirissäni on useita pienten lasten äitejä jotka eivät uskalla neuvolassa puhua väsymyksestä, eivät uskalla pyytää perhetyöntekijää auttamaan jne, koska pelkäävät, että jollakulla herää "huoli". Joten he meikkaavat itsensä pirteän näköisiksi ja vakuuttelevat neuvolassa ettei väsytä yhtään ja kaikki on loistavasti. Kohta kukaan ei uskalla puhua kenellekään viranhaltijalle muuta kuin säästä, ja anonyymien ilmoitusten pelossa äidit eivät uskalla puhua toisillensakaan. Kaikki vertaistuki katoaa tämän pelon vuoksi. Joskus ei muuta tarvittaisi kuin joku, jolle puhua, ja joka sanoisi että hei meillä on ihan sama juttu, kyllä se siitä. Ilman että pitää pelätä että tuo toinen tekee seuraavaksi lastensuojeluilmoituksen.
Kommentit (118)
fs kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
dddddddd kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ff kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku tutkija on selvittänyt, että sosiaali- ja terveysalalle hakeutuu ihmisiä, jotka haluavat kontrolloida toisten elämää ja jopa sadisteja, jotka saavat nautintoa toisen ihmisen kärsimyksestä ja kurjuudesta.
Siellä myös jatkuva voimakas työvoimapula, joten kuka tahansa pääsee töihin. Alalle ei varsinaisesti ole tunkua....
Sen verran pakko korjata, että alalle ei enää nykyään pääse muut kuin valmiit yliopistosta valmistuneet sosiaalityöntekijät tai maisterivaiheen opiskelijat. Lisäksi sosiaalityötä pääsee opiskelemaan 2-3% hakijoista, eli alalle on todellakin tunkua ja vaikea päästä :)
No, nuo hakijamäärät ja sisäänpääsyprossat ei valitettavasti kerro hakijoiden tasosta mitään. Esim lääkikseen/hammaslääkikseen/teknillisiin korkeakouluihin ei voi kuka tahansa hakea, vain vaan pitkän matikan/fyssan&kemian suorittanut, eli hakujoukko on jo sieltä fiksuimmasta päästä. Sosiaalialalle voi hakea kuka tahansa rimaa hipoen lukion (ja lyhyen matikan) suorittanut . Sinne hakee paljon porukkaa, joilla ei ole realistisia mahdollisuuksia päästä yliopistoon, kun alaa pidetään "helppona".
Ainakin 90-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa sosiaalityö oli kaikkein helpoin kaikista humanistisen/valtiotieteellisen/yhteiskuntatieteellisen tdk:n oppiaineista päästä sisään. Muistan tämän hyvin, kun silloin monet ystäväni hakivat opiskelemaan, ja oli hyvin tiedossa, että sosiaalityöllä pääsee helpoiten yliopistoon sisälle, jos ei ole lukenut hyvillä arvosanoilla pitkää matikkaa/fysiikkaa/kemiaa, jolloin helppoja teitä yliopistoon olisi ollut useampiakin.
Kannattaa myös katsoa pääsykokeita, pisterajoja yms, eikä vain hakijoiden määrää vs sisäänpäässeet.
Sitä en tiedä, onko tilanne tuosta oleellisesti muuttunut, mutta ihmettelen, jos on. Huonosti palkattu ala, kovaa, erittäin rankkaa työtä, ja alalla vaihtuvuus suuri. Kaikki tuntemani sostyöntekijät haaveilevat alan vaihdosta, koska työ on niin rankkaa, ja ilmapiiri työyhteisössä kuulemma huono.
Päivitäpä tietosi 2010-luvulle, lähes kaikki olettamuksesi olivat vääriä ja esittämäsi fakta vanhentunutta (kuten se, kuka yliopistoon voi hakea ja mitä pitää olla pohjalla).
no kerropa sitten miten asia on nykyisin. Jos tarkoitat sitä, että yliopistoon voi hakea myös amis ja amk -pohjalla olematta ylioppilas, niin sen jo tiedänkin, ei mielestäni liity tähän asiaan ollenkaan. Kertoisitko mitkä tietoni ovat vanhentuneita?
-Lääkikseenkin voi hakea ihan kuka tahansa
-sosiaalityö ei ole minkään yliopiston yhteiskuntatieteellisen/valtiotieteellisen helpoimmasta päästä päästä sisään
-sosiaalityö on tullut oppiaineeksi vasta 2005 eli sillä ei ole kukaan päässyt 90-luvulla sisälle (tätä ennen haettiin opiskelemaan yhteiskuntapolitiikkaa ja "sosiaalityö" oli vain valittavia kursseja)
-pääsykokeissa taistellaan puolen pisteen tarkkuudella. Maksimipistemäärä on 60 ja sisäänpääsypisteet huitelee jossain viidenkympin tienoilla. Hakijoita etelän yliopistoihin on n. 700-800/yliopisto ja sisään otetaan n.30.Lääkikseen on kyllä aiemminkin "voinut" hakea kuka tahansa. Käytännössä kuitenkin on oltava luettuna pitkä fysiikka ja kemia, että voi ymmärtää pääsykoemateriaalin.
En noihin pääsyrajoihin osaa ottaa kantaa, kun ei ole mihin niitä verrata. Varmasti useimmilla aloilla on samantapaiset määrät hakijoita, jos hakijoissa ei ole mitään alkukarsintaa. Tai sitten ala on kokenut jostain syystä kovan nosteen siitä, mitä oli n. 20 v sitten. En ole koskaan kuullut mistään muualta, että olisi yliopiston kovatasoisin aine.
Ihan ulkopuolisena kyselen, miksi ihmeessä sosiaalityöntekijäksi olisi niin kova tunku? Yleensä kovin tunku on ollut lääkis/oikis/Aalto (parhaat alat siellä), ja sitten toisaalta psykologia, teatteri, tanssi, kuvataide, musiikki (Siba), historia, ehkä myös tiettyjä kieliä lukemaan (enkku, ranska, saksa).
Osaltaan tuota saattaa selittää se, että noissa muissa "pitää" olla jonkinlaiset pohjatiedot. Kukaan C:n kirjoittaja ei lähde lukemaan esim enkkua, kyllä sinne pyrkii ne, joilla on ollut aina 10 todistuksessa ja kirjoittaneet siitä L tai E. Sama historian kanssa, kyllä sinne lähes kaikilla päässeillä on reaalissa (hissa) Laudatur. Lääkis/Teknilliset korkeakoulut/hammaslääkis, sinne pyrkijöillä on L:t tai E:t luonnontieteissä ja matematiikassa, musiikkia opiskelemaan hakevat musiikkiopistossa jo tutkinnon suorittaneet jne, psykologiaa hakevat lukion psykan kurssit L:llä kirjoittaneet jne. Sosiaalityö ja muutamat muut aineet voi aloittaa ns puhtaalta pöydältä, kun niitä ei ole luettu lukiossa. Se voisi selittää suuria hakumääriä, kun työn houkuttavuudella sitä ei ilmeisestikään voi perustella?
Sosiaalityöhön on tunkua, koska se on niitä harvoja akateemisia aloja, joilla työllisyys on 100%. Toisekseen lakimuutoksen takia monet sosiaalityöntekijänä toimineet sosionomit hakevat nyt yliopistoon, koska eivät voineet enää jatkaa viroissaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos perheen vanhemmat miettivät että saavat paljon apua ja hyötyä tukiperheeltä voi asia ollakin niin. Pahoin kuitenkin pelkään että vanhemmat saattavat silti rasittua tai sairastua tukiperheestä huolimatta ja näin ollen on suora tie avoinna huostaanotolle.
Kun ne merkinnöt perheestä jo ovat valmiina siellä sosiaalitoimen kirjauksissa jossa mainitaan kaikki virheet, viat ja puutteet jotka perheessä on.
En usko enään että mikään tukiperhe voi olla hyvä. Täällä missä asun neuvolatäti oli virkainnoissaan tarjoamassa minulle pienten lasten äidille tukiperhettä, vuosien varrella jo kolmatta kertaa kun huomasin että en olekaan väsynyt. Sanoin neuvolatädin ja lääkärin (vauvan neuvolalääkäritarkastus) läsnäollessa juuri näin: " en ole ollenkaan väsynyt".
Syy näihin sanoihini on selvä; tiesin silloin että neuvolatäti itse toimii juuri tukiperheen äitinä ja sijaisäitinä.
Olen kuin myrkyn nielemä kun vertaan mitä yhteiskunta minulle äitinä antaa: a) lapsilisän mutta ilman yksinhuoltajakorotusta, b) lainvastaisesti minulta kielletään päiväkotipaikat lapsiltani, c) työttömyysaikana aikaisemmin en saanut mistään mitään rahaa sillä puolison tulot vaikuttivat etuuksiin eikä sossustakaan mitään kun omistin puolet kiinteistöstä, d) lyttäämistä ja kyttäämistä virkakoneiston edustajien taholta.
Mitä neuvolatäti sai? Palkan työstä jossa hän jatkuvalla syötöllä sai lytätä minua väsynyttä äitiä (joka en siis ymmärtänyt mitä lastenhoito on ennenkuin sain omat lapset joten... itsenihän olen liemeen laittanut, ja se väsymys ja kotiin sidottuna oleminen tulikin yllätyksenä minulle). Neuvolatäti saa lisäksi melko suuret summat rahaa kun toimii kriisiperheenä ja tukiperheäitinä samoin vielä lisää rahaa kun toimii sijaisäitinä.
En usko mihinkään resurssipulaan. Sellaista ei ole, ei ainakaan lastensuojelussa. On sosiaalivirkailijoilla helppoa sanoa että ovat mukamas niin kiireisiä ja ala on kovasti kriisiytynyt. Nämä 20 vuotta kun olen seurannut suomalaisen yhteiskunnan lapsiperheiden tilanteita voin sanoa että sosiaalivirkailijoiden virkoja on lisätty ja lisätty 20 vuoden aikana. Sosiaalityöntekijöitäkin on paljon. Perhetyöntekijöistä ei ole pulaa.
Ensimmäiseen viestiin (viestiketjun avaukseen) vastaan että tällainen malli on Ruotsissa.
Voit löytää jos osaat ruotsin kieltä ja katsot jonkun kaupungin nettisivuilta. Se on jonkinlainen kriisi- ja trauma-apu". Taustalla on ollut halu auttaa ja tukea erityisesti niitä pahasti traumatisoituneitä henkilöitä jotka tulevat pakolaisina Ruotsiin sota-aluelta. He ovat saattaneet käydä läpi asioita jota yksikään suomalainen nettikeskustelija ei osaa kuvitellakaan.
Jos henkilö kieltää ottamasta yhteyttä viranomaisiin niin kriisiavun henkilöt toimivat asiakkaan toiveen mukaan. Poikkeus on varmaan murha ja muu vakava rikos.
Traumatisoitunut henkilö ei ehkä kertakaikkiaan kykene avautumaan tilanteestaan aina uudestaan ja uudestaan uusien virkakasvojen edessä. On kehitetty yhden-luukun paikka jossa tärkein pyrkimys on lämmin ja luottavainen suhde asiakkaan ja kriisityöntekijän välillä.
Voisiko tällaisen mallin tehdä Suomessa lastensuojeluun, omana pikku osa-alueenaan auttaa ja tukea lapsiperheiden vanhempia heidän epävarmassa vanhemmuudessa ja esim siihen että perheen arki sujuisi jollain vihjeellä vähän helpommin? Ettei tarvitse pelätä että kun hain apua tähän pikkujuttuun niin he paisuttavat ongelmamme jotta joutuisimme joutuin lastensuojelun asiakkaiksi.
Vastaus on selvä. Ei voi. Virkamiehet ja viranhaltijat omaavat virkasuojan. Heitä ei niin vaan laiteta viraltaan pois. Muutoksia suomalaiseen lastensuojelujärjestelmään on turha toivoa. Olisi kuitenkin hyvä miettiä että lapsiperheille voisi olla hyvä vaihtoehto olla tekemisissä jonkun yhteyskunnan tahon kanssa joka ei ole velvollinen tekemään viranomaisilmoituksia ja joka ei lyttää/kyseenalaista/vähättele äitiä ja hänen väsymystään. Nythän tilanne on se että melko varmaan neuvolatätikin ja tarhan henkilökunta hyvin helposti tekevät lastensuojeluilmoitukset perheestä isoista mutta myös pienistä asioista. Kun se huoli on noussut.
Tiedän kuitenkin ja joka keskustelussa se pitää sanoa/kirjoittaa että minäkin ymmärrän että on perheitä jossa on suuria ongelmia ja että virkakoneiston täytyy puuttua. Tottakai. Mutta pointtini on että Suomeen voisi kehittää jonkin perheiden palvelun auttamaan ja tukemaan niissä ei niin vakavissa asioissa. Mallihan on jo Ruotsissa paljon vakavammista asioista kuin esim pikkulapsen kiroilusta. (meidän perhe oli lasu-asiakas pikkulapsen kiroilemisen takia. Sen tarinan olen monelle kertonut ja naurammekin yhdessä hölmöille sossunakoille!)
T.V. kirjoitti:
Perhetyöntekijät ovat lastensuojelun kätyreitä, jotka käyvät urkkimassa perheen tietoja ja fabrikoivat saamistaan tiedoista perheelle hyvin vahingollisia ja sossumyönteisiä kirjauksia.
Kehotan kaikkia pitämään sossut ja perhetyö kaukana perheestään! Sossu kun kertoo "huolen" heränneen on myöhäistä tehdä mitään. Tämän jälkeen olet korkeintaan matkustaja perheesi ja lastesi asioissa!
Muut viranomaiset myötäilevät sossujen kantaa totuudesta ja todisteista välittämättä. Sossut pakottavat vanhemmat toimenpiteisiin, jotka he tietävät tehtailevan lisää valheellisia perheitä rikkovia asiakirjoja.
Vertaistuki on ainoa apu suomen maassa, jolla on edes mahdollista saada apua lapsiperheiden ongelmiin. Yhteenkään viranomaiseen en uskaltaisi olla yhteydessä! On joku joskus saattanut heidän "avustaan" hyötyäkin, mutta tällaista perhettä itse en ole tavannut, vaikka lukuisia lastensuojelun asiakkaita nykyään tunnenkin.
Tuntuu ikävältä yleistää, mutta olen muutaman vuoden ajan ollut pakotettu tutkimaan näitä asioita hyvinkin henkilökohtaiselta kantilta ja todennut, että systeemi on mätä!
Perheeni lastensuojelun sosiaalityöntekijä on osoittautunut ihan aidoksi sadistiksi, joka on kolmen vuoden ajan piinannut perhettäni ja jatkaa toimintaansa edelleen! Joudun vierestä seuraamaan tämän mielipuolen toimintaa perheeni ja lasteni tuhoamiseksi.
Olimme työssäkäyvä, lapsemme hoitava, kohtuullisen toimeentulon omaava perhe, mutta sossut kun saimme perhetyön kautta elämäämme, kaikki muuttui.
Olen ajan mittaan menettänyt avioliittoni, lapseni, työni ja työkykyni, toimeentuloni ja terveyteni! Kaikki tämä ainoastaan lastensuojelun ja heitä komppaavien viranomaisten "auttaessa" perhettäni!
Käykää lukemassa:
http://lastenjaperheenetu.munblogi.com
Mielelläni kuulisin vastaavan tyylisiä kokemuksia omaavia vanhempia!
"Olen ajan mittaan menettänyt avioliittoni, lapseni, työni ja työkykyni, toimeentuloni ja terveyteni! Kaikki tämä ainoastaan lastensuojelun ja heitä komppaavien viranomaisten "auttaessa" perhettäni!"
- Ja näköjään myös mielenterveytesi!
Juurikin näin miten kerroit!
Sen vuoksi lasujen tekijöilläkin pitäisi olla jonkinlainen "vastuu" siitä lasun tekemisestä. Ei ole millään tavoin vakavastiotettavaa, kuka vaan voi tehdä mistä vaan milloin vaan. Kauanko oikeasti resurssit riittävät kun on oikea tarve?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
OmaMaaMansikka kirjoitti:
Ensimmäiseen viestiin (viestiketjun avaukseen) vastaan että tällainen malli on Ruotsissa.
Voit löytää jos osaat ruotsin kieltä ja katsot jonkun kaupungin nettisivuilta. Se on jonkinlainen kriisi- ja trauma-apu". Taustalla on ollut halu auttaa ja tukea erityisesti niitä pahasti traumatisoituneitä henkilöitä jotka tulevat pakolaisina Ruotsiin sota-aluelta. He ovat saattaneet käydä läpi asioita jota yksikään suomalainen nettikeskustelija ei osaa kuvitellakaan.
Jos henkilö kieltää ottamasta yhteyttä viranomaisiin niin kriisiavun henkilöt toimivat asiakkaan toiveen mukaan. Poikkeus on varmaan murha ja muu vakava rikos.
Traumatisoitunut henkilö ei ehkä kertakaikkiaan kykene avautumaan tilanteestaan aina uudestaan ja uudestaan uusien virkakasvojen edessä. On kehitetty yhden-luukun paikka jossa tärkein pyrkimys on lämmin ja luottavainen suhde asiakkaan ja kriisityöntekijän välillä.
Voisiko tällaisen mallin tehdä Suomessa lastensuojeluun, omana pikku osa-alueenaan auttaa ja tukea lapsiperheiden vanhempia heidän epävarmassa vanhemmuudessa ja esim siihen että perheen arki sujuisi jollain vihjeellä vähän helpommin? Ettei tarvitse pelätä että kun hain apua tähän pikkujuttuun niin he paisuttavat ongelmamme jotta joutuisimme joutuin lastensuojelun asiakkaiksi.
Vastaus on selvä. Ei voi. Virkamiehet ja viranhaltijat omaavat virkasuojan. Heitä ei niin vaan laiteta viraltaan pois. Muutoksia suomalaiseen lastensuojelujärjestelmään on turha toivoa. Olisi kuitenkin hyvä miettiä että lapsiperheille voisi olla hyvä vaihtoehto olla tekemisissä jonkun yhteyskunnan tahon kanssa joka ei ole velvollinen tekemään viranomaisilmoituksia ja joka ei lyttää/kyseenalaista/vähättele äitiä ja hänen väsymystään. Nythän tilanne on se että melko varmaan neuvolatätikin ja tarhan henkilökunta hyvin helposti tekevät lastensuojeluilmoitukset perheestä isoista mutta myös pienistä asioista. Kun se huoli on noussut.
Tiedän kuitenkin ja joka keskustelussa se pitää sanoa/kirjoittaa että minäkin ymmärrän että on perheitä jossa on suuria ongelmia ja että virkakoneiston täytyy puuttua. Tottakai. Mutta pointtini on että Suomeen voisi kehittää jonkin perheiden palvelun auttamaan ja tukemaan niissä ei niin vakavissa asioissa. Mallihan on jo Ruotsissa paljon vakavammista asioista kuin esim pikkulapsen kiroilusta. (meidän perhe oli lasu-asiakas pikkulapsen kiroilemisen takia. Sen tarinan olen monelle kertonut ja naurammekin yhdessä hölmöille sossunakoille!)
Tällainen malli on jo suomessa. Uusi sosiaalihuoltolaki ja sen yhteydessä lastensuojelulaki määrittelee nykyään, että ensiksi perheelle on tehtävä palvelutarpeen arviointi, jonka selvityksen myötä tarkastellaan, onko aihetta lastensuojeluasiakkuudelle. Mikäili kriteerit eivät täyty, voi perhe saada avohuollon palveluita ilman lastensuojelun asiakkuutta, kuten esimerkiksi kotiapua. Eli lastensuojelun asiakkuus ei ole enää vaatimus sille, että perheet saisivat matalan kynnyksen apua. Näin laki määrittelee ja jollei näin toimita, sosiaalihuolto/lastensuojelu rikkoo törkeästi lakia. Kannattaa lukea, jos kiinnostaa, kyseiset lait läpi. Uudistuksen myötä kunta on velvoitettu toimimaan uuden lain vaatimalla tavalla.
Minusta kaikille sosiaalityössä toimiville pitäisi olla psykologiset testit ja vieläpä säännölliseti esim. 5v. välein. Kun sossutätillä kilahtaa päässä, niin yhtä hyvin hän voi piilottaa työpäikallaan ongelmansa kuin muissakin ammateissa. Naapurin täti on sossussa ja sillä ei ainakaan vapaa-ajalla kaikki palikat toimi.
Sitten voisi miettiä, että sossuillekin voisi antaa rangaistuksen aiheettomasta huostaanotosta tai rangaistus, jos ei tarvittaessa tee. Eli pitäisi olla jokin valtakunnallinen taho, joka tarkistaa kaikki huostaanottotapaukset ja katsovat, onko huostaanotto tehty oikein ja oikeilla perusteilla. Kaikki huostaanotossa toimijat pitäisi kouluttaa uudelleen ja sitä työtä ei saisi tehdä ilman tuota koulutusta. Vähän kuin esim. hygieniapassi ravintoloissa. Minusta ilmiantajakin pitäisi joutua vastuuseen, jos ilmianto osoittautuukin tahalliseksi vahingonteoksi. Nämä tapaukset pitäisi tutkia ihan joku muu taho, kuin sossu itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarvitseeko äidin kuunnella neuvolatädin viisasteluja kun pieni on valvottanut korvatulehduskierteessä sekä äitiä että isää kaksi kokonaista yötä. Isä menee aamulla töihin tuoden perheelle leivän. Tämä perhe ei tarvitse sosiaaliavustuksia kun isä hoitaa vastuullisesti työnsä.
Neuvolatäti on tärkeänä kertomassa äidille ravintoympyräjulisteen edessä että mitä terveellinen ruokavalio on. Valion mainosbroshyyri jaetaan kaikille lapsiperheille. Myös tämä äiti saa sellaisen. On kehoitus käyttää sinistä maitoa, sinistä viiliä ja muita kevyttuotteita. Neuvolatäti noudattaa THL:n suosituksia millintarkasti ja kysyy vaivihkaa äidiltä syödäänkö perheessä viiliä?
Olin kieltämättä altavastaaja, tiesinhän jo silloin että neuvolakäynnit ovat virkakoneiston kontrolloimistapa. Tästä huolimatta ja väsymyksestä ehkä johtuen vastasin tunnontarkasti että pidän punaisesta viilistä ja lapsetkin sitä syö.
No, voihan limainen viilinkerros sentään!
Neuvolatäti saa hepulin. Neuvolatäti sanoo että lapsille ei saa syöttää punaista viiliä.
Silloin suutuin ja ihmettelin miten neuvolatäti voi sanoa noin? Ei kai nyt voi kieltää ketään syömästä punaista viiliä? Harvoin sanon vastaan mutta silloin tokaisin että sanotko noin myös päihdeäideille? Vai kohteletko meitä erilailla? Sillä tuskin päihdeäidillä on edes kykyä punnita sinisen ja punaisen viilin välillä? Mutta minulle niin sanot?
Se keskustelu jäi lyhyeksi. Monta vuotta myöhemmin olen kuitenkin oppinut olemaan aika hiljaa virkakoneiston edustajien edessä. Nykyään kun lasu otetaan mukaan jokikiseen asiaan joka koskee lapsiperheitä. Hyvä jos sinä/te olette välttyneet lastensuojeluun tutustumisesta ja lasu-ilmoituksista. Ei se halu ja tarve saada oma mielipide muutosehdotuksista esille tai eriävä mielipidekään paina mitään jos on olemassa pienikin riski että menettää lapsensa jos viranhaltijan mielestä äiti on uppiniskainen ja yhteiskuntakriittinen ja näin ollen kostona lapsi huostataan.
Älä sossu rupea väittämään että näin ei ole. Riittävän pienellä paikkakunnalla jonkun ihmisen maine kehittyy viranhaltijoiden ja kunnan toimen omaavien keskuudessa sellaiseksi että nyt me kunnan isännät/emännät näytetään tuollekin äidille kaapin paikka. Kun hän niin kärkkäästi meitä arvostelee ja haukkuu. Minun usko suomalaiseen rehtiin toimintaan on mennyt jo vuosia sitten. Ja ilman liioittelua; ...jotain vikaa on nykyisessä lastensuojelujärjestelmässä...
Ei kysymys ollut tästä. Ymmärsit väärin. Ja myönnän että kirjoitin puutteellisesti. Se apu jota tarkoitin olisi sellainen että se ei olisi tekemisissä lastensuojelun kanssa ollenkaan. Että henkilöt jotka olisi siellä töissä ei olisi sosiaalivirkailijoita jne kunnan sosiaalitoimen lastensuojelussa.
Yksi ongelma on kehittää keskustelupalstalle tänne sille jokin hyvä ja täsmällinen nimi. Tarkoitus on olla erillään lastensuojelusta mutta kuitenkin toimia lapsiperheen apuna ja tukena.
Et tunne ruotsalaista mentaliteettiä?
Takaan ja alle viivaan että jos henkilö pyytää että muille viranomaisille ei tehdä ilmoitusta niin he eivät tee.
Tässä nähdään tosiasia; suomalainen on aina suomalaisuutensa vanki. Sinäkin olet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen varmaan suomalaisen lastensuojelun paremmin kuin sinä. Erityisesti lastensuojelu toimii aika laittomasti lakiuudistuksista huolimatta.
Lakikirjan teksti on erillään käytännöstä. Valitettavasti. Sitten on uuden lain voimaantulo, esim uusi lastensuojelulaki (suuri uudistus) ja sen muutokset (jotkin pienemmät mutta hyvin tärkeät silti) ja se siirtymäaika. Kun kunnan sossu tarvitsee 4 kuukautta siirtymäaikaa siihen lakiuudistukseen joka käsitteli sitä että ennaltaehkäisevää lapsiperheen apua pitää tarjota ilman lastensuojelun asiakkuutta.
Minäkin kuvittelin että tulee olemaan hyvä asia ja hyväksyin siirtymäajan, sen 4 kuukautta. Että ok, odotan mitä tuleman pitää. Elettiin huhtikuuta mutta paikkakunnallani ei ollut tapahtunut mitään muutosta. (Lakiuudistus oli vuoden vaihteessa.) Paikallissanomat kirjoitti artikkelin jos toisenkin. Sosiaalijohtaja lastensuojelusta sanoi ettei ole mitään resursseja vastata lakiuudistuksiin ja yritämme ottaa niistä perheistä jotka tarvitsevat apua kopin. Ota koppi vaan!
Käytännössä mikään ei muuttunut. Melkein kaikki lapsiperheiden asiat meillä menee lastensuojeluun ja lastensuojelun sosiaalityöntekijöille ja sosiaalivirkailijoille.
Yksi ongelma on että sossut puhuvat että perhetyö on erillään lasusta mutta kun ei se mene niin.
Asia paljastuu kenelle vaan kun pyytää saada printattuina ne perheestä tehdyt kirjaukset. Kaikki on edelleen lastensuojelussa. Jos perhe tahtoo palveluita on usein ehto että niitä saa jos on lasu-asiakas. Ennaltaehkäisevä perhetyö on mitä ilmeisemmin strukturoitua hallitsemattomuutta ja harhaanjohtavaa.
Sosiaalivirkailija kehtaa väittää että makaronilaatikko-tarina on vain keksitty juttu ja sensaatiohakuinen. Meitä on monia joka uskoo siihen makaronitarinaan ehkä sen takia kun itselle on osunut kohdalle kaikenlaisia vinksahtaneita juttuja lastensuojelijoiden puolelta.
Itselle osui tuo punaisen viilin kielto, toki se oli neuvolatäti eikä lasun sossu. Uskon että ensi- ja turvakodissa minne tämä yksi pienen lapsen äiti meni muksunsa kanssa hakemaan apua ja tukea vanhemmuuteensa ei sitten sitä saanut. Vaan lyttäämistä, kyttäämistä ja hänen kasvatusotteensa, ruoanlaittotaitonsa ja äitiyytensä kaikki kyseenalaistettiin. Kaikki mitä äiti teki oli suurennuslasin alla.
Joku selitys täytyy olla sille että nimenomaan Suomessa on huostaanotettu ja kodin ulkopuolelle sijoitettu enemmän lapsia kuin muihin Pohjoismaihin yhteensä.
Ja väkisin tulee mieleen että jollain tavalla asetelma sossun/hyväntekeväisyystädin ja lastensuojelun asiakasperheen äidin välillä on auttaja/reppana-asetelma. Että lähes kaikki biologiset äidit ovat avuttomia ja vanhemmuus on heillä aina kateissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lakimuutos tuli. Lastensuojelulakiin tehtiin pientä viilausta sinne, pientä viilausta tänne.Lapsiperheille pitää tarjota heille kuuluvia palveluita ilman lastensuojelun asiakkuutta.
Mietin kuinka moni virkasopimuksen allekirjoittanut on halunnut tulla alaspäin palkassa ja heikentää vahvaa virkasopimustaan. Ei kukaan.
Jäljelle jäi ne samat huoliharakat, sama lasu, sama kuntaorganisaatio.
Eivät ne varmaan kunnassa tehneet lastensuojelijoiden pätevyys- ja soveltuvuusvaatimuksillekaan mitään. Kun alettiin virkakoneistossa itsessään tarkkailla, huomattiin että Suomessa työskentelee valtavasti "vale-sossuja" ja siihen piti puuttua niinkuin puututtiin valelääkärehinkin. Mutta tapahtuiko oikeasti muutosta parempaan? Ehkä jokunen harva lasun sossu suoritti osan puuttuvista tutkinnoistaan mutta en jaksa uskoa että kovin ponnekkaasti korjattiin tätä epäkohtaa. Kauniiksi puheeksi jäi; taas sai sosiaalijohtajat ja johtavat sosiaalityöntekijät kehua itseään jossakin haastattelussa kuinka hyviä ja taitavaia he ovat, kuinka tunnollisia ja kunnollisia ja vielä kuinka tärkeätä työtä he tekevät. (ja tietenkin tilaisuuden tullen jälleen haukkua tavallisia suomalaisia vanhempia puuttuvasta vanhemmuudesta ja kuinka lapset ovat heitteillä ja että he itse, sossut itse pelastavat lapsen. Sädekehä kimaltaa lasun sossun pään päällä).
Arvostettu kirjailija Jari Sinkkonen on paitsi kirjoittanut monta kirjaa vanhemmuudesta myös istuu Diakonissalaitoksen hallituksessa.
Sinkkonen esiintyi televisiossa jossa hän sanoi: "... suomalaiset eivät osaa millään uskoa että vanhemmat voivat oikeasti tehdä lapsille pahaa väkivaltaa ja jättää heidät heitteille..."
Odotin että Sinkkonen lisää siihen että sijaisvanhemmatkin voivat tehdä lapsille pahaa ja jättää sijaislapset heitteille. Sinkkonen ei kuitenkaan sanonut sitä ja silloin heräsin!
Jari Sinkkonen on kertonut omasta traumaattisesta lapsuudestaan alkoholistivanhemman lapsena. Uskon että tosi vahvasti on Sinkkosella oman kokemuksen tunnemuisti käytössä kun lyttää biologisia vanhempia milloin milläkin sanoilla ja lauseilla.
Vanhemmuus on kateissa ja lapset ovat heitteillä. Arki ei ole strukturoitu, vanhemmuuden roolikarttaa ei luettu, eikä ymmärretä lasten etua. Tätä ajatusta huonoista äideistä lastensuojelijat viljelee yhdessä Sinkkosen kanssa.
Kun lapsiperhe joutuu lastensuojelun asiakkaaksi ei mikään enää riitä todistamaan virkakoneistolle että on hyvä äiti. Sinne lapsi joutuu huostaanottomyllytykseen eikä takaisin tule.
Periaatteessa avohuollon tukitoimetkin ovat vain vähän kiltimmät sanat huostaanotolle ja lapsen sijoittamiselle kodin ulkopuolelle. Suomessa oli lakimuutos että lapsiperheille pitää tarjota palveluja ilman lasun asiakkuutta. Mutta käytännössä asia ei mene niin, ennaltaehkäisevä lastensuojelutyö on sekin silti tähtäämässä lasten huostaanottoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syrjäytynyt nuori?
Ei, vaan yhteiskunnan syrjäyttämä nuori.
Sosiaalitoimen lastensuojelijat ovat taitavia.
Taitavia selkäänpuukottajia.
me pelkäsimme ilmoitusta tytön 4v neuvolan jälkeen , mies oli yövuorosta ihan sekaisin ja uupunut mutta minä en voinut tulla mukan, koska selkä oli mennyt illalla ja olin aamukahdeksalta käynyt tk:ssa kipupiikillä..
"joo mä olin yövuorossa ja emäntä on kotona ihan sekas kipupiikistä"..
Juuri näin, pelätä saa sillä mikä vaan käytetään perheitä vastaan.
Se on ikään kuin valtakysymys ja että kun on mahdollisuus tehdä asiat nurin-narin.
Välillä ovat vitsit kaukana mutta yhden laitan tähän mukaan:
"Kenen valtava valta vaikuttaa aivan valtavan valtavalta?"
Vastaus: "Sosiaalityöntekijän".
Uusi sosiaalihuoltolaki lastensuojelulain kanssa on tuomassa sitä vanhaa kunnon perhetyötä takaisin kentälle. Ja sitä on mahdollista saada, vaikka ei olisi lastensuojelun asiakas.
Nykyään ei siis saa automaattisesti lastensuojeluasiakkuuden stigmaa, vaan esim. lastensuojeluilmoituksen myötä työntekijät arvioivat, onko perheellä syytä olla lastensuojelun asiakkaina, vai riittäisikö avohuollon tukitoimenpiteet. Ja tukitoimenpiteiden saatavuuden kynnystä on nimenomaan madallettu, enää ei tarvitse olla lasun asiakas saadakseen apua.
Lastensuojelussa on paljon hyviä työntekijöitä ja on myös niitä huonoja, jotka käyttävät valtaansa väärin ja pilaavat toiminnallaan koko lastensuojelun maineen. Mutta läheskään kaikki työntekijät eivät ole valtaa väärinkäyttäviä.
T. Entinen lastensuojelun asiakas