Lue keskustelun säännöt.
Mikä lastensuojelussa on mennyt vikaan?
aiai
21.03.2016 |
Nettikeskusteluissa saa sen käsityksen, että lastensuojelulla on mielivaltainen oikeus ottaa kuka tahansa asiakkaaksi, ja tehdä kaikenlaisia päätöksiä joiden ei tarvitse perustua faktoihin vain henkilökemioihin. Näistä keskusteluista on tullut ilmi, että päiväkodin henkilökunta, opettajat, neuvolan terveydenhoitaja, psykologi, kuraattori, perhetyöntekijä jne voi tehdä ilmoituksen vailla mitään faktoja, jos häntä nyt vain sattuu huvittamaan tehdä ilmoitus.
Tämän vuoksi lapsiperheiden vanhemmmat eivät uskalla pyytää apua julkiselta sektorilta jos ovat esim uupuneita tai ongelmissa lasten kanssa. Minä en ainakaan uskaltaisi, pelkäisin, että just omalle kohdalle sattuisi tuollainen yli-innokas väärinkäsittäjä, joka kuvittelisi tekevänsä "vain hyvää". Näiden ylilyöntien vuoksi perheet salailevat ongelmiaan hinnalla millä hyvänsä. Lastensuojelun mielivalta lopulta saattaa aiheuttaa jopa perhesurmia, kun apua ei uskalleta hakea.
Olisiko lastensuojelun aika uudistua? Olisi hyvä olla jotain vapaaehtoista neuvontaa, jossa vanhempi saisi kertoa ongelmistaan vailla uhkaa lastensuojelun tukitoimista/jopa huostaanotosta ja leimautumisesta? Jos olisi olemassa sellaista apua, johon liittyisi vaitiolovelvollisuus, eli auttava taho ei saisi tehdä lastensuojeluilmoitusta, jos avun pyytäjä sen kieltäisi. Avun hakija voisi myös milloin tahansa viheltää pelin poikki, jos kokee, että tuo "apu" ei ole oikeasti avuksi. Nythän lastensuojelun "apu" koetaan lähinnä kyttäämisenä ja jatkuvan uhan alla elämisenä.
Omassakin tuttavapiirissäni on useita pienten lasten äitejä jotka eivät uskalla neuvolassa puhua väsymyksestä, eivät uskalla pyytää perhetyöntekijää auttamaan jne, koska pelkäävät, että jollakulla herää "huoli". Joten he meikkaavat itsensä pirteän näköisiksi ja vakuuttelevat neuvolassa ettei väsytä yhtään ja kaikki on loistavasti. Kohta kukaan ei uskalla puhua kenellekään viranhaltijalle muuta kuin säästä, ja anonyymien ilmoitusten pelossa äidit eivät uskalla puhua toisillensakaan. Kaikki vertaistuki katoaa tämän pelon vuoksi. Joskus ei muuta tarvittaisi kuin joku, jolle puhua, ja joka sanoisi että hei meillä on ihan sama juttu, kyllä se siitä. Ilman että pitää pelätä että tuo toinen tekee seuraavaksi lastensuojeluilmoituksen.
Kommentit (118)
Vierailija kirjoitti:
Sanoin neuvolassa olevani joskus väsynyt neljän pienen lapsen äiti. Siis ei mitään superväsymystä vaan ihan tavallista mitä varmaan monella pienten lasten vanhemmilla on. Neuvolantäti sai jotenkin markkinoitua mulle perhetyöntekijän kotiin. Voi helvetti miksi menin suostumaan. Nyt meillä ravaa perhetyöntekijä 2 kertaa viikossa ja on yks maanvaiva. Ei siitä ole mitään apua tai hyötyä, oon vaan entistä väsyneempi kun pitää ajatella että huomenna se maanvaiva taas saapuu. Voiko tätä lopettaa?? Pelkään sanoa etten tarvitsekaan tätä palvelua, että joudunko sitten tarkempaan syyniin?
Tottakai voit sanoa. Kyllä niitä avuntarvitsijoita kuitenkin on niin paljon, että ei haittaa, jos joku lopettaa palvelun kesken. Joskus kemiat eivät vaan kohtaa. Toisaalta voit miettiä, voisitko laittaa perhetyöntekijän tekemään jotain sellaista, missä sinun ei tarvitse olla lähellä (jos tyyppi ärsyttää) niin saat tosiaan omaa aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä taas olen sitä mieltä, että ilman muuta kotikäynti perheen luokse joka tarvitsee lastensuojelun apua tai normaalia enemmän tukea.
Mikään ei kerro perheen todellisesta tilanteesta enemmän kuin kotikäynti. Haiseeko kotona ja mille, onko lemmikit huolehdittu hyvin, onko paikkoja rikottu, missä lapset nukkuvat jne.
Moni voi pitkäänkin vedättää ja peitellä sitä todellista tilannetta tsemppaamalla sen pienen hetken kun näkee viranomaisia. Se onkin sitten isompi homma siivota se viinanhajuinen kämppä, korjata kännipäissään rikotut paikat, potkaista miesystävä numero X pois sohvalta ja saada araksi huudettu ja potkittu koira tervehtimään iloisesti kylään saapuvaa sossua.
Ei millään pahalla, mutta sun käsitys ls-asiakasperheistä on hieman överi.
Ja jos sitten taas on ihan tavallinen ihminen, ei ole oikeasti mitään pelättävää. Niillä jotka näkee näitä karseita lääviä, joissa lasten täytyy elää, ei tosiaan kiinnosta onko tiskipöydällä tiskiä tai sängyn alla villakoiria.
Jaa että pitäisi saada apua ilman lastensuojeluilmoituksen mahdollisuutta? Entäs sitten, kun vanhemmat saapuvat vastaanotolle pää täynnä huumeita, tai kun lapsi kertoo että häntä käytetään seksuaalisesti hyväksi, tai kun perheen koti on niin saastainen, ettei siellä voi asua kuin torakat? Tarkoitan siis tilanteita, joissa ilmiselvästi tulee tehdä lastensuojeluilmoitus. Tämä "turvallinen avuntarjoaja" sitten pitäisi suunsa kiinni ja kantaisi kaikki perheen ongelmat ja salaisuudet sisällään, kuin joku rippipappi. Kuulostaako ap kivalta työnkuvalta? Tai siltä, että kyseinen järjestely ehkäisisi perhetragedioita?
Joidenkin kohtalla kuulostaa siltä, että kuvitellaan sossun tulevan arvostelemaan omaan kotiin ja pelätään sitä arvostelua. Ehkä huono itsetunto ajaa ajattelemaan noin ja stressaamaan tilanteessa, jossa yhteiskunnan on vain tarkoitus auttaa pahimman yli. Jos mahdollista, kannattaa sitä itsetuntoaan parannella ja yrittää toipua häpeästä eikä luulla työntekijöiden arvostelevan. Ihmisiä hekin ovat ja ymmärtävät, että aina ei vaan jaksa.
Jokainen sekopää vanhempi totta kai haluaa paikan, jossa on ihmisiä joita voi käyttää hyväksi, jossa voi kertoa kaikkea mitä tekee ilman mitään seurauksia, ja josta tietenkin sais myös tukuttain rahaa ilman mitään vastinetta.
Mutta kun se vaan ei toimi niin. Jos haluaa yhteiskunnan tulevan mukaan elämäänsä viranomaistasolla, se tulee. Mutta ei ihmisen omilla ehdoilla, vaan yhteisesti sovituilla pelisäännöillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku tutkija on selvittänyt, että sosiaali- ja terveysalalle hakeutuu ihmisiä, jotka haluavat kontrolloida toisten elämää ja jopa sadisteja, jotka saavat nautintoa toisen ihmisen kärsimyksestä ja kurjuudesta.
Siellä myös jatkuva voimakas työvoimapula, joten kuka tahansa pääsee töihin. Alalle ei varsinaisesti ole tunkua....
Sen verran pakko korjata, että alalle ei enää nykyään pääse muut kuin valmiit yliopistosta valmistuneet sosiaalityöntekijät tai maisterivaiheen opiskelijat. Lisäksi sosiaalityötä pääsee opiskelemaan 2-3% hakijoista, eli alalle on todellakin tunkua ja vaikea päästä :)
Outo aloitus taas. Lastensuojelulaki on tehty lapsen suojelemiseksi. Enemmän meillä on lapsia, joista ei ilmoitusta tehdä, vaikka syytä olisi. Eiköhän turhat ilmoitukset ole parempi kuin kärsivät lapset. Jos kynnys olisi suurempi, jäisi liian moni ilman apua. Eerikan tapauksen jälkeen kyllä hankittiin ilmoitusten nimeen
Vai että vaitiolovelvollisuus... Sehän aina viranomaisilla on. Mutta onneksi sina sen yli menee lapsen suojeleminen. Esim pedofiili haluaisi hoitoa ilman lastensuojeluulmoitusta. No EI.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Outo aloitus taas. Lastensuojelulaki on tehty lapsen suojelemiseksi. Enemmän meillä on lapsia, joista ei ilmoitusta tehdä, vaikka syytä olisi. Eiköhän turhat ilmoitukset ole parempi kuin kärsivät lapset. Jos kynnys olisi suurempi, jäisi liian moni ilman apua. Eerikan tapauksen jälkeen kyllä hankittiin ilmoitusten nimeen
Vai että vaitiolovelvollisuus... Sehän aina viranomaisilla on. Mutta onneksi sina sen yli menee lapsen suojeleminen. Esim pedofiili haluaisi hoitoa ilman lastensuojeluulmoitusta. No EI.
Täällä ei näköjään vaan haluta ymmärtää aloitusta. Onko sitten parempi, että pedofiili ei hae hoitoa ollenkaan, vaan salaa ongelmansa, eikä edes yritä muuttua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outo aloitus taas. Lastensuojelulaki on tehty lapsen suojelemiseksi. Enemmän meillä on lapsia, joista ei ilmoitusta tehdä, vaikka syytä olisi. Eiköhän turhat ilmoitukset ole parempi kuin kärsivät lapset. Jos kynnys olisi suurempi, jäisi liian moni ilman apua. Eerikan tapauksen jälkeen kyllä hankittiin ilmoitusten nimeen
Vai että vaitiolovelvollisuus... Sehän aina viranomaisilla on. Mutta onneksi sina sen yli menee lapsen suojeleminen. Esim pedofiili haluaisi hoitoa ilman lastensuojeluulmoitusta. No EI.
Täällä ei näköjään vaan haluta ymmärtää aloitusta. Onko sitten parempi, että pedofiili ei hae hoitoa ollenkaan, vaan salaa ongelmansa, eikä edes yritä muuttua?
En ymmärrä. Toivotaan ettei ilmoituksia tehdä. Miten lapsia sitten suojellaan?
Ja pedofiilin kiusaamaa lasta. Pitäisikö vaan hyssytellä ja antaa lapsen kärsiä. Ei pidä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku tutkija on selvittänyt, että sosiaali- ja terveysalalle hakeutuu ihmisiä, jotka haluavat kontrolloida toisten elämää ja jopa sadisteja, jotka saavat nautintoa toisen ihmisen kärsimyksestä ja kurjuudesta.
Siellä myös jatkuva voimakas työvoimapula, joten kuka tahansa pääsee töihin. Alalle ei varsinaisesti ole tunkua....
Sen verran pakko korjata, että alalle ei enää nykyään pääse muut kuin valmiit yliopistosta valmistuneet sosiaalityöntekijät tai maisterivaiheen opiskelijat. Lisäksi sosiaalityötä pääsee opiskelemaan 2-3% hakijoista, eli alalle on todellakin tunkua ja vaikea päästä :)
No, nuo hakijamäärät ja sisäänpääsyprossat ei valitettavasti kerro hakijoiden tasosta mitään. Esim lääkikseen/hammaslääkikseen/teknillisiin korkeakouluihin ei voi kuka tahansa hakea, vain vaan pitkän matikan/fyssan&kemian suorittanut, eli hakujoukko on jo sieltä fiksuimmasta päästä. Sosiaalialalle voi hakea kuka tahansa rimaa hipoen lukion (ja lyhyen matikan) suorittanut . Sinne hakee paljon porukkaa, joilla ei ole realistisia mahdollisuuksia päästä yliopistoon, kun alaa pidetään "helppona".
Ainakin 90-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa sosiaalityö oli kaikkein helpoin kaikista humanistisen/valtiotieteellisen/yhteiskuntatieteellisen tdk:n oppiaineista päästä sisään. Muistan tämän hyvin, kun silloin monet ystäväni hakivat opiskelemaan, ja oli hyvin tiedossa, että sosiaalityöllä pääsee helpoiten yliopistoon sisälle, jos ei ole lukenut hyvillä arvosanoilla pitkää matikkaa/fysiikkaa/kemiaa, jolloin helppoja teitä yliopistoon olisi ollut useampiakin.
Kannattaa myös katsoa pääsykokeita, pisterajoja yms, eikä vain hakijoiden määrää vs sisäänpäässeet.
Sitä en tiedä, onko tilanne tuosta oleellisesti muuttunut, mutta ihmettelen, jos on. Huonosti palkattu ala, kovaa, erittäin rankkaa työtä, ja alalla vaihtuvuus suuri. Kaikki tuntemani sostyöntekijät haaveilevat alan vaihdosta, koska työ on niin rankkaa, ja ilmapiiri työyhteisössä kuulemma huono.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outo aloitus taas. Lastensuojelulaki on tehty lapsen suojelemiseksi. Enemmän meillä on lapsia, joista ei ilmoitusta tehdä, vaikka syytä olisi. Eiköhän turhat ilmoitukset ole parempi kuin kärsivät lapset. Jos kynnys olisi suurempi, jäisi liian moni ilman apua. Eerikan tapauksen jälkeen kyllä hankittiin ilmoitusten nimeen
Vai että vaitiolovelvollisuus... Sehän aina viranomaisilla on. Mutta onneksi sina sen yli menee lapsen suojeleminen. Esim pedofiili haluaisi hoitoa ilman lastensuojeluulmoitusta. No EI.
Täällä ei näköjään vaan haluta ymmärtää aloitusta. Onko sitten parempi, että pedofiili ei hae hoitoa ollenkaan, vaan salaa ongelmansa, eikä edes yritä muuttua?
En ymmärrä. Toivotaan ettei ilmoituksia tehdä. Miten lapsia sitten suojellaan?
Ja pedofiilin kiusaamaa lasta. Pitäisikö vaan hyssytellä ja antaa lapsen kärsiä. Ei pidä
Haluat nyt tahallaan ymmärtää väärin. Jos vaihtoehto on että pedofiili saisi apua joutumatta lastensuojelukoneistoon, ja hän itse vapaaehtoisesti silloin sitä hakisi ja saisi, eikö tämä ole parempi vaihtoehto myös niille hyväksikäytetyille lapsille, kuin se, ettei pedofiili hakeudu ollenkaan hoitoon, vaan jatkaa vaan toimiaan? Tässä siis perusoletus, että pedofiili ei ole jäänyt kiinni, vaan on vain itse tietoinen ongelmastaan.
Tässä nyt on pedofilia vedetty esimerkiksi, useimmiten kuitenkin on kyse lievemmistä ongelmista mitä vanhemmilla on, esim uupumus, keinottomuus, rajojen puute, välinpitämättömyys, kyvyttömyys nosta aamulla sängystä, masennus..... ihan mitä vain. Mutta onko sinusta parempi, että kyseisestä ongelmasta kärsivä vanhempi salaa ongelmansa, koska ei uskalla hakeutua hoitoon lastensuojelun pelossa? Vai olisiko sittenkin myös niille lapsille parempi, että vanhempi voisi vapaaehtoisesti hakeutua hoitoon ilman pelkoa lastensuojeluviranomaisista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jokainen sekopää vanhempi totta kai haluaa paikan, jossa on ihmisiä joita voi käyttää hyväksi, jossa voi kertoa kaikkea mitä tekee ilman mitään seurauksia, ja josta tietenkin sais myös tukuttain rahaa ilman mitään vastinetta.
Mutta kun se vaan ei toimi niin. Jos haluaa yhteiskunnan tulevan mukaan elämäänsä viranomaistasolla, se tulee. Mutta ei ihmisen omilla ehdoilla, vaan yhteisesti sovituilla pelisäännöillä.
ai nyt on huono asia, jos vanhempi hakee apua johonkin ongelmaans? Niinpä tietysti. parempi siis salailla ja antaa lasten kärsiä, eikä yrittää muuttaa itseään? Mistä tuon rahan vedit mukaan, sekoitat asioita mielessäsi ja vaahtoat käsittämättä mistä tässä edes puhutaan?
Kukaan ei tässä ap:n esimerkissä nimen omaan ole halunnut elämäänsä mukaan viranomaisia. Kyse on siitä, eikö olisi parempi että apua voisi saada vaikka ihan anonyymisti? Tai ainakin pelkoa, että auttajalla herää huoli ja tämä tekee ls-ilmoituksen.
Heinäkuussa Salon kaupunki sai aluehallintovirastolta huomautuksen lastensuojelutoiminnan lainvastaisuuksista. Huomautuksen syinä olivat ilmoitusten pitkät käsittelyajat sekä riittämättömät henkilöstömäärät. Ylen kyselystä selviää, että samat ongelmat koskevat koko maata.
Murheellisin tilanne on heikosti voivissa kunnissa.
- Talousvaikeuksissa painivat kunnat ovat joutuneet leikkaamaan muitakin palveluja, eivätkä kykene kilpailemaan palkalla suhteessa paremmin voiviin kuntiin. Köyhien kuntien lienee vaikeaa saada kelpoisuuslain mukaisia sosiaalityöntekijöitä, sanoo sosiaalihuollon ylitarkastaja Tiina Ronkamo Lounais-Suomen aluehallintovirastosta.
Listat lastensuojeluun varatusta henkilöstöstä ovat paikoin karua luettavaa. Räikeimmillään yksi sosiaalityöntekijä huolehtii 120 lapsesta.
-Työntekijöillä ei ole mitään mahdollisuuksia selvitä sellaisesta määrästä, sanoo kehittämispäällikö Mervi Tolonen sosiaalityöntekijöiden ammattijärjestö Talentiasta.
Syynä käsistä riistäytyneeseen tilanteeseen on pitkittynyt työvoimapula.
- Työntekijöitä on liian vähän, eikä koulutus tuota tarpeeksi virkakelpoisuudet täyttävää henkilöstöä.
Tänä vuonna sosiaalityön koulutukseen saatiin valtiolta 140 000 euroa, jolla lisättiin sosiaalityön koulutusta yliopistoissa. Summalla sammutetaan tulipaloja, mutta ei korjata varsinaista ongelmaa.
- Suurin osa rahasta menee siihen, että saadaan väkeä nopeasti kentälle. Toisin sanoen koulutetaan niitä opiskelijoita, joilla on jo soveltuvia alempi korkeakoulututkinto, jotta täytetään kelpoisuusvaatimukset. Varsinaisia aloituspaikkoja on edelleen alle 250 eikä se riitä, Tolonen laskee.
Epäsuhta koulujen tarjonnan ja kuntien kysynnän välillä on jatkunut vuosikymmeniä
- Näyttää siltä, että rahaa tarvitaan Suomessa muuhun kuin sosiaalityöntekijöiden koulutukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ff kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku tutkija on selvittänyt, että sosiaali- ja terveysalalle hakeutuu ihmisiä, jotka haluavat kontrolloida toisten elämää ja jopa sadisteja, jotka saavat nautintoa toisen ihmisen kärsimyksestä ja kurjuudesta.
Siellä myös jatkuva voimakas työvoimapula, joten kuka tahansa pääsee töihin. Alalle ei varsinaisesti ole tunkua....
Sen verran pakko korjata, että alalle ei enää nykyään pääse muut kuin valmiit yliopistosta valmistuneet sosiaalityöntekijät tai maisterivaiheen opiskelijat. Lisäksi sosiaalityötä pääsee opiskelemaan 2-3% hakijoista, eli alalle on todellakin tunkua ja vaikea päästä :)
No, nuo hakijamäärät ja sisäänpääsyprossat ei valitettavasti kerro hakijoiden tasosta mitään. Esim lääkikseen/hammaslääkikseen/teknillisiin korkeakouluihin ei voi kuka tahansa hakea, vain vaan pitkän matikan/fyssan&kemian suorittanut, eli hakujoukko on jo sieltä fiksuimmasta päästä. Sosiaalialalle voi hakea kuka tahansa rimaa hipoen lukion (ja lyhyen matikan) suorittanut . Sinne hakee paljon porukkaa, joilla ei ole realistisia mahdollisuuksia päästä yliopistoon, kun alaa pidetään "helppona".
Ainakin 90-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa sosiaalityö oli kaikkein helpoin kaikista humanistisen/valtiotieteellisen/yhteiskuntatieteellisen tdk:n oppiaineista päästä sisään. Muistan tämän hyvin, kun silloin monet ystäväni hakivat opiskelemaan, ja oli hyvin tiedossa, että sosiaalityöllä pääsee helpoiten yliopistoon sisälle, jos ei ole lukenut hyvillä arvosanoilla pitkää matikkaa/fysiikkaa/kemiaa, jolloin helppoja teitä yliopistoon olisi ollut useampiakin.
Kannattaa myös katsoa pääsykokeita, pisterajoja yms, eikä vain hakijoiden määrää vs sisäänpäässeet.
Sitä en tiedä, onko tilanne tuosta oleellisesti muuttunut, mutta ihmettelen, jos on. Huonosti palkattu ala, kovaa, erittäin rankkaa työtä, ja alalla vaihtuvuus suuri. Kaikki tuntemani sostyöntekijät haaveilevat alan vaihdosta, koska työ on niin rankkaa, ja ilmapiiri työyhteisössä kuulemma huono.
Päivitäpä tietosi 2010-luvulle, lähes kaikki olettamuksesi olivat vääriä ja esittämäsi fakta vanhentunutta (kuten se, kuka yliopistoon voi hakea ja mitä pitää olla pohjalla).
Vierailija kirjoitti:
ff kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku tutkija on selvittänyt, että sosiaali- ja terveysalalle hakeutuu ihmisiä, jotka haluavat kontrolloida toisten elämää ja jopa sadisteja, jotka saavat nautintoa toisen ihmisen kärsimyksestä ja kurjuudesta.
Siellä myös jatkuva voimakas työvoimapula, joten kuka tahansa pääsee töihin. Alalle ei varsinaisesti ole tunkua....
Sen verran pakko korjata, että alalle ei enää nykyään pääse muut kuin valmiit yliopistosta valmistuneet sosiaalityöntekijät tai maisterivaiheen opiskelijat. Lisäksi sosiaalityötä pääsee opiskelemaan 2-3% hakijoista, eli alalle on todellakin tunkua ja vaikea päästä :)
No, nuo hakijamäärät ja sisäänpääsyprossat ei valitettavasti kerro hakijoiden tasosta mitään. Esim lääkikseen/hammaslääkikseen/teknillisiin korkeakouluihin ei voi kuka tahansa hakea, vain vaan pitkän matikan/fyssan&kemian suorittanut, eli hakujoukko on jo sieltä fiksuimmasta päästä. Sosiaalialalle voi hakea kuka tahansa rimaa hipoen lukion (ja lyhyen matikan) suorittanut . Sinne hakee paljon porukkaa, joilla ei ole realistisia mahdollisuuksia päästä yliopistoon, kun alaa pidetään "helppona".
Ainakin 90-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa sosiaalityö oli kaikkein helpoin kaikista humanistisen/valtiotieteellisen/yhteiskuntatieteellisen tdk:n oppiaineista päästä sisään. Muistan tämän hyvin, kun silloin monet ystäväni hakivat opiskelemaan, ja oli hyvin tiedossa, että sosiaalityöllä pääsee helpoiten yliopistoon sisälle, jos ei ole lukenut hyvillä arvosanoilla pitkää matikkaa/fysiikkaa/kemiaa, jolloin helppoja teitä yliopistoon olisi ollut useampiakin.
Kannattaa myös katsoa pääsykokeita, pisterajoja yms, eikä vain hakijoiden määrää vs sisäänpäässeet.
Sitä en tiedä, onko tilanne tuosta oleellisesti muuttunut, mutta ihmettelen, jos on. Huonosti palkattu ala, kovaa, erittäin rankkaa työtä, ja alalla vaihtuvuus suuri. Kaikki tuntemani sostyöntekijät haaveilevat alan vaihdosta, koska työ on niin rankkaa, ja ilmapiiri työyhteisössä kuulemma huono.
Päivitäpä tietosi 2010-luvulle, lähes kaikki olettamuksesi olivat vääriä ja esittämäsi fakta vanhentunutta (kuten se, kuka yliopistoon voi hakea ja mitä pitää olla pohjalla).
Ja sellainen pikku juttu vielä, että 90- luvulla/2000-luvun alussa ei ollut sellaista oppiainetta kuin sosiaalityö...
Vierailija kirjoitti:
ff kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku tutkija on selvittänyt, että sosiaali- ja terveysalalle hakeutuu ihmisiä, jotka haluavat kontrolloida toisten elämää ja jopa sadisteja, jotka saavat nautintoa toisen ihmisen kärsimyksestä ja kurjuudesta.
Siellä myös jatkuva voimakas työvoimapula, joten kuka tahansa pääsee töihin. Alalle ei varsinaisesti ole tunkua....
Sen verran pakko korjata, että alalle ei enää nykyään pääse muut kuin valmiit yliopistosta valmistuneet sosiaalityöntekijät tai maisterivaiheen opiskelijat. Lisäksi sosiaalityötä pääsee opiskelemaan 2-3% hakijoista, eli alalle on todellakin tunkua ja vaikea päästä :)
No, nuo hakijamäärät ja sisäänpääsyprossat ei valitettavasti kerro hakijoiden tasosta mitään. Esim lääkikseen/hammaslääkikseen/teknillisiin korkeakouluihin ei voi kuka tahansa hakea, vain vaan pitkän matikan/fyssan&kemian suorittanut, eli hakujoukko on jo sieltä fiksuimmasta päästä. Sosiaalialalle voi hakea kuka tahansa rimaa hipoen lukion (ja lyhyen matikan) suorittanut . Sinne hakee paljon porukkaa, joilla ei ole realistisia mahdollisuuksia päästä yliopistoon, kun alaa pidetään "helppona".
Ainakin 90-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa sosiaalityö oli kaikkein helpoin kaikista humanistisen/valtiotieteellisen/yhteiskuntatieteellisen tdk:n oppiaineista päästä sisään. Muistan tämän hyvin, kun silloin monet ystäväni hakivat opiskelemaan, ja oli hyvin tiedossa, että sosiaalityöllä pääsee helpoiten yliopistoon sisälle, jos ei ole lukenut hyvillä arvosanoilla pitkää matikkaa/fysiikkaa/kemiaa, jolloin helppoja teitä yliopistoon olisi ollut useampiakin.
Kannattaa myös katsoa pääsykokeita, pisterajoja yms, eikä vain hakijoiden määrää vs sisäänpäässeet.
Sitä en tiedä, onko tilanne tuosta oleellisesti muuttunut, mutta ihmettelen, jos on. Huonosti palkattu ala, kovaa, erittäin rankkaa työtä, ja alalla vaihtuvuus suuri. Kaikki tuntemani sostyöntekijät haaveilevat alan vaihdosta, koska työ on niin rankkaa, ja ilmapiiri työyhteisössä kuulemma huono.
Päivitäpä tietosi 2010-luvulle, lähes kaikki olettamuksesi olivat vääriä ja esittämäsi fakta vanhentunutta (kuten se, kuka yliopistoon voi hakea ja mitä pitää olla pohjalla).
no kerropa sitten miten asia on nykyisin. Jos tarkoitat sitä, että yliopistoon voi hakea myös amis ja amk -pohjalla olematta ylioppilas, niin sen jo tiedänkin, ei mielestäni liity tähän asiaan ollenkaan. Kertoisitko mitkä tietoni ovat vanhentuneita?
fdasfa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outo aloitus taas. Lastensuojelulaki on tehty lapsen suojelemiseksi. Enemmän meillä on lapsia, joista ei ilmoitusta tehdä, vaikka syytä olisi. Eiköhän turhat ilmoitukset ole parempi kuin kärsivät lapset. Jos kynnys olisi suurempi, jäisi liian moni ilman apua. Eerikan tapauksen jälkeen kyllä hankittiin ilmoitusten nimeen
Vai että vaitiolovelvollisuus... Sehän aina viranomaisilla on. Mutta onneksi sina sen yli menee lapsen suojeleminen. Esim pedofiili haluaisi hoitoa ilman lastensuojeluulmoitusta. No EI.
Täällä ei näköjään vaan haluta ymmärtää aloitusta. Onko sitten parempi, että pedofiili ei hae hoitoa ollenkaan, vaan salaa ongelmansa, eikä edes yritä muuttua?
En ymmärrä. Toivotaan ettei ilmoituksia tehdä. Miten lapsia sitten suojellaan?
Ja pedofiilin kiusaamaa lasta. Pitäisikö vaan hyssytellä ja antaa lapsen kärsiä. Ei pidäHaluat nyt tahallaan ymmärtää väärin. Jos vaihtoehto on että pedofiili saisi apua joutumatta lastensuojelukoneistoon, ja hän itse vapaaehtoisesti silloin sitä hakisi ja saisi, eikö tämä ole parempi vaihtoehto myös niille hyväksikäytetyille lapsille, kuin se, ettei pedofiili hakeudu ollenkaan hoitoon, vaan jatkaa vaan toimiaan? Tässä siis perusoletus, että pedofiili ei ole jäänyt kiinni, vaan on vain itse tietoinen ongelmastaan.
Tässä nyt on pedofilia vedetty esimerkiksi, useimmiten kuitenkin on kyse lievemmistä ongelmista mitä vanhemmilla on, esim uupumus, keinottomuus, rajojen puute, välinpitämättömyys, kyvyttömyys nosta aamulla sängystä, masennus..... ihan mitä vain. Mutta onko sinusta parempi, että kyseisestä ongelmasta kärsivä vanhempi salaa ongelmansa, koska ei uskalla hakeutua hoitoon lastensuojelun pelossa? Vai olisiko sittenkin myös niille lapsille parempi, että vanhempi voisi vapaaehtoisesti hakeutua hoitoon ilman pelkoa lastensuojeluviranomaisista?
Tämä pedofiilivertaus kertoo sun ajattelusta. Pitäähän sitä voida purkaa mieltään ilman pelkoa että lastensuojelu puuttuu ja vie....
Muissa asioissa voi puhua. Siis ellei lapsella ole hätää. Jos hätää on, niin ilmoitus on oikein. Ilmoitus ei ketään vahingoita. Voi saada tukea
Ja lapsi saa apua. Sehän on tärkeintä, vai mitä
Lastensuojelulla on niin valtavasti valtaa. Mielivaltaisten päätösten purkaminen voi kestää vuosia tai jopa koko lapsen loppuelämän. Lisäksi rikosilmoitusvelvollisuus ja alhainen kynnys tehdä niitä.
Itse kaipaisin apua eksäni toimintaan puuttumiseen. Tiedän, että hän mm. tukistaa lapsia. Eksällä on kuitenkin aiemmasta lastensuojeluprosessista (mm. lapsen lyöminen) ehdollinen tuomio päällä. Jos hakisin apua asiaan puuttumiseen, sen sijaan että eksäni toiminta yritetään saada loppumaan, hän joutuisi luultavasti joksikin aikaa vankilaan ja minä täysyksinhuoltajaksi. Siitä seuraisi myös talouskatastrofi kun eksän työ, asunto ja kyky osallistua lasten menoihin menisivät. Lapsetkin itkevät, että en saa tehdä ilmoitusta, koska pelkäävät sitä, että äiti joutuu vankilaan.
Lisäksi edellisen tutkinnan aluksi jouduin itsekin kuulusteluihin, koska lastensuojelu oli kirjannut papereihinsa epämääräisesti että "perheessä" on sitä ja tätä. Jouduin todistelemaan muiden tapaamisten ja päiväkodin muistiinpanojen perusteella, että kirjaukset koskivat eksän toimintaa eivätkä minua. Entäs jos minulla ei olisi ollut kirjallista aineistoa, johon tukeutua? Kuulustelut olivat hirveän stressaavia, koska poliisi ei tiedä asiasta muuta kuin lastensuojelun kirjallisen materiaalin. Kaiken lisäksi olen työssä, johon olisin menettänyt väärästä tuomiosta kerralla kelpoisuuteni. Jos prosesseihin voisikin luottaa, niin ei tämä olisi niin vaarallista, mutta oma kokemukseni on että toiminta on mielivaltaista ja huonosti hoidettua. Lastensuojelun tädit tapaavat kiireessä niin monia perheitä että en ihmettele, jos kirjaavat asioita kiireellä ja epämääräisesti. Olisi myös pitänyt tajuta jokaisessa keskustelussa kiistää erikseen jokainen eksän väite, vaikka jokaiselle järkevälle ihmiselle olisi pitänyt olla ilmeistä että meillä on hyvin erilaiset näkemykset lasten kasvatuksesta.
Oma fiilikseni on siis, että paras pysytellä kaukana, koska toiminta on niin arvaamatonta ja mielivaltaista. Se on tyypillistä viranomaistoimintaa, jossa tähtäyspisteenä ei ole perheen paras, vaan se, että viranomaismääräykset tulevat täytetyksi. Viime prosessin aikana jouduin korvauksetta pitämään lapsia itselläni paljon enemmän kuin tapaamisoikeussopimuksessa oli sovittu, ja järjestämään itse heille hoidon työmatkoja varten, joita en voinut perua, koska lasu päätti että lasten täytyy olla enemmän minun luonani, koska eksä ei jaksa heitä ilman väkivaltaa. Mitään konkreettista apua, kuten hoitoapua tai korvauksia ei tullut. Sen sijaan koin että jouduin valvomaan eksääni heidän sijastaan ja velvollisuus puhua järkeä hänen päähänsä ja tarkkailla hänen käytöstään siirrettiin minulle. Apua siis ei tule, sen sijaan joutuu itse valvomaan toista ja selvittämään moneen kertaan samoja asioita eri viranomaisten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
fdasfa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outo aloitus taas. Lastensuojelulaki on tehty lapsen suojelemiseksi. Enemmän meillä on lapsia, joista ei ilmoitusta tehdä, vaikka syytä olisi. Eiköhän turhat ilmoitukset ole parempi kuin kärsivät lapset. Jos kynnys olisi suurempi, jäisi liian moni ilman apua. Eerikan tapauksen jälkeen kyllä hankittiin ilmoitusten nimeen
Vai että vaitiolovelvollisuus... Sehän aina viranomaisilla on. Mutta onneksi sina sen yli menee lapsen suojeleminen. Esim pedofiili haluaisi hoitoa ilman lastensuojeluulmoitusta. No EI.
Täällä ei näköjään vaan haluta ymmärtää aloitusta. Onko sitten parempi, että pedofiili ei hae hoitoa ollenkaan, vaan salaa ongelmansa, eikä edes yritä muuttua?
En ymmärrä. Toivotaan ettei ilmoituksia tehdä. Miten lapsia sitten suojellaan?
Ja pedofiilin kiusaamaa lasta. Pitäisikö vaan hyssytellä ja antaa lapsen kärsiä. Ei pidäHaluat nyt tahallaan ymmärtää väärin. Jos vaihtoehto on että pedofiili saisi apua joutumatta lastensuojelukoneistoon, ja hän itse vapaaehtoisesti silloin sitä hakisi ja saisi, eikö tämä ole parempi vaihtoehto myös niille hyväksikäytetyille lapsille, kuin se, ettei pedofiili hakeudu ollenkaan hoitoon, vaan jatkaa vaan toimiaan? Tässä siis perusoletus, että pedofiili ei ole jäänyt kiinni, vaan on vain itse tietoinen ongelmastaan.
Tässä nyt on pedofilia vedetty esimerkiksi, useimmiten kuitenkin on kyse lievemmistä ongelmista mitä vanhemmilla on, esim uupumus, keinottomuus, rajojen puute, välinpitämättömyys, kyvyttömyys nosta aamulla sängystä, masennus..... ihan mitä vain. Mutta onko sinusta parempi, että kyseisestä ongelmasta kärsivä vanhempi salaa ongelmansa, koska ei uskalla hakeutua hoitoon lastensuojelun pelossa? Vai olisiko sittenkin myös niille lapsille parempi, että vanhempi voisi vapaaehtoisesti hakeutua hoitoon ilman pelkoa lastensuojeluviranomaisista?
Tämä pedofiilivertaus kertoo sun ajattelusta. Pitäähän sitä voida purkaa mieltään ilman pelkoa että lastensuojelu puuttuu ja vie....
Muissa asioissa voi puhua. Siis ellei lapsella ole hätää. Jos hätää on, niin ilmoitus on oikein. Ilmoitus ei ketään vahingoita. Voi saada tukea
Ja lapsi saa apua. Sehän on tärkeintä, vai mitä
En tiedä oletko itse töissä lastensuojelussa, mutta jos olet, niin ota nyt hyvä ihminen kritiikki ja muutosehdotukset vastaan. Nykyinen tapanne toimia on tehoton ja monella tapaa kuormittava sekä täysin kestämätön virhetapauksissa. Käsittämätöntä miten huonosti pystytte ottamaan kritiikkiä vastaan, mutta mä lopetan nyt tähän. Ei ole mun ongelma vaikka tavallaan onkin koko yhteiskuntaan vaikuttava asia. En nyt jaksa enää vääntää rautalangasta. Ihan ilmaista konsulttiapua teille, mutta jos ei kiinnosta itsereflektio sen vertaa edes ajtuksen tasolla, niin teillä on pitkä tie kuljettavana.
ja juuri lasten takia tätä muutosta toivonkin. Ihan juuri niiden pahimpien tapausten että niiden lievempien. Nykyinen systeemi sortaa kaikkia. Hyvin harva on tyytyväinen saamaansa apuun. En käsitä, miksi olette heti puolustuskannalla kun joku yrittää keksiä parannusehdotuksia.
Minä taas olen sitä mieltä, että ilman muuta kotikäynti perheen luokse joka tarvitsee lastensuojelun apua tai normaalia enemmän tukea.
Mikään ei kerro perheen todellisesta tilanteesta enemmän kuin kotikäynti. Haiseeko kotona ja mille, onko lemmikit huolehdittu hyvin, onko paikkoja rikottu, missä lapset nukkuvat jne.
Moni voi pitkäänkin vedättää ja peitellä sitä todellista tilannetta tsemppaamalla sen pienen hetken kun näkee viranomaisia. Se onkin sitten isompi homma siivota se viinanhajuinen kämppä, korjata kännipäissään rikotut paikat, potkaista miesystävä numero X pois sohvalta ja saada araksi huudettu ja potkittu koira tervehtimään iloisesti kylään saapuvaa sossua.
Ja jos sitten taas on ihan tavallinen ihminen, ei ole oikeasti mitään pelättävää. Niillä jotka näkee näitä karseita lääviä, joissa lasten täytyy elää, ei tosiaan kiinnosta onko tiskipöydällä tiskiä tai sängyn alla villakoiria.