Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Mikä lastensuojelussa on mennyt vikaan?

aiai
21.03.2016 |

Nettikeskusteluissa saa sen käsityksen, että lastensuojelulla on mielivaltainen oikeus ottaa kuka tahansa asiakkaaksi, ja tehdä kaikenlaisia päätöksiä joiden ei tarvitse perustua faktoihin vain henkilökemioihin. Näistä keskusteluista on tullut ilmi, että päiväkodin henkilökunta, opettajat, neuvolan terveydenhoitaja, psykologi, kuraattori, perhetyöntekijä jne voi tehdä ilmoituksen vailla mitään faktoja, jos häntä nyt vain sattuu huvittamaan tehdä ilmoitus.

Tämän vuoksi lapsiperheiden vanhemmmat eivät uskalla pyytää apua julkiselta sektorilta jos ovat esim uupuneita tai ongelmissa lasten kanssa. Minä en ainakaan uskaltaisi, pelkäisin, että just omalle kohdalle sattuisi tuollainen yli-innokas väärinkäsittäjä, joka kuvittelisi tekevänsä "vain hyvää". Näiden ylilyöntien vuoksi perheet salailevat ongelmiaan hinnalla millä hyvänsä. Lastensuojelun mielivalta lopulta saattaa aiheuttaa jopa perhesurmia, kun apua ei uskalleta hakea.

Olisiko lastensuojelun aika uudistua? Olisi hyvä olla jotain vapaaehtoista neuvontaa, jossa vanhempi saisi kertoa ongelmistaan vailla uhkaa lastensuojelun tukitoimista/jopa huostaanotosta ja leimautumisesta? Jos olisi olemassa sellaista apua, johon liittyisi vaitiolovelvollisuus, eli auttava taho ei saisi tehdä lastensuojeluilmoitusta, jos avun pyytäjä sen kieltäisi. Avun hakija voisi myös milloin tahansa viheltää pelin poikki, jos kokee, että tuo "apu" ei ole oikeasti avuksi. Nythän lastensuojelun "apu" koetaan lähinnä kyttäämisenä ja jatkuvan uhan alla elämisenä.

Omassakin tuttavapiirissäni on useita pienten lasten äitejä jotka eivät uskalla neuvolassa puhua väsymyksestä, eivät uskalla pyytää perhetyöntekijää auttamaan jne, koska pelkäävät, että jollakulla herää "huoli". Joten he meikkaavat itsensä pirteän näköisiksi ja vakuuttelevat neuvolassa ettei väsytä yhtään ja kaikki on loistavasti. Kohta kukaan ei uskalla puhua kenellekään viranhaltijalle muuta kuin säästä, ja anonyymien ilmoitusten pelossa äidit eivät uskalla puhua toisillensakaan. Kaikki vertaistuki katoaa tämän pelon vuoksi. Joskus ei muuta tarvittaisi kuin joku, jolle puhua, ja joka sanoisi että hei meillä on ihan sama juttu, kyllä se siitä. Ilman että pitää pelätä että tuo toinen tekee seuraavaksi lastensuojeluilmoituksen.

Kommentit (118)

Vierailija
61/118 |
21.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

dddddddd kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ff kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku tutkija on selvittänyt, että sosiaali- ja terveysalalle hakeutuu ihmisiä, jotka haluavat kontrolloida toisten elämää ja jopa sadisteja, jotka saavat nautintoa toisen ihmisen kärsimyksestä ja kurjuudesta.

Siellä myös jatkuva voimakas työvoimapula, joten kuka tahansa pääsee töihin. Alalle ei varsinaisesti ole tunkua.... 

Sen verran pakko korjata, että alalle ei enää nykyään pääse muut kuin valmiit yliopistosta valmistuneet sosiaalityöntekijät tai maisterivaiheen opiskelijat. Lisäksi sosiaalityötä pääsee opiskelemaan 2-3% hakijoista, eli alalle on todellakin tunkua ja vaikea päästä :)

No, nuo hakijamäärät ja sisäänpääsyprossat ei valitettavasti kerro hakijoiden tasosta mitään. Esim lääkikseen/hammaslääkikseen/teknillisiin korkeakouluihin ei voi kuka tahansa hakea, vain vaan pitkän matikan/fyssan&kemian suorittanut, eli hakujoukko on jo sieltä fiksuimmasta päästä. Sosiaalialalle voi hakea kuka tahansa rimaa hipoen lukion (ja lyhyen matikan) suorittanut . Sinne hakee paljon porukkaa, joilla ei ole realistisia mahdollisuuksia päästä yliopistoon, kun alaa pidetään "helppona". 

Ainakin 90-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa sosiaalityö oli kaikkein helpoin kaikista humanistisen/valtiotieteellisen/yhteiskuntatieteellisen tdk:n oppiaineista päästä sisään. Muistan tämän hyvin, kun silloin monet ystäväni hakivat opiskelemaan, ja oli hyvin tiedossa, että sosiaalityöllä pääsee helpoiten yliopistoon sisälle, jos ei ole lukenut hyvillä arvosanoilla pitkää matikkaa/fysiikkaa/kemiaa, jolloin helppoja teitä yliopistoon olisi ollut useampiakin.

Kannattaa myös katsoa pääsykokeita, pisterajoja yms, eikä vain hakijoiden määrää vs sisäänpäässeet. 

Sitä en tiedä, onko tilanne tuosta oleellisesti muuttunut, mutta ihmettelen, jos on. Huonosti palkattu ala, kovaa, erittäin rankkaa työtä, ja alalla vaihtuvuus suuri. Kaikki tuntemani sostyöntekijät haaveilevat alan vaihdosta, koska työ on niin rankkaa, ja ilmapiiri työyhteisössä kuulemma huono. 

Päivitäpä tietosi 2010-luvulle, lähes kaikki olettamuksesi olivat vääriä ja esittämäsi fakta vanhentunutta (kuten se, kuka yliopistoon voi hakea ja mitä pitää olla pohjalla).

no kerropa sitten miten asia on nykyisin. Jos tarkoitat sitä, että yliopistoon voi hakea myös amis ja amk -pohjalla olematta ylioppilas, niin sen jo tiedänkin, ei mielestäni liity tähän asiaan ollenkaan. Kertoisitko mitkä tietoni ovat vanhentuneita? 

-Lääkikseenkin voi hakea ihan kuka tahansa

-sosiaalityö ei ole minkään yliopiston yhteiskuntatieteellisen/valtiotieteellisen helpoimmasta päästä päästä sisään

-sosiaalityö on tullut oppiaineeksi vasta 2005 eli sillä ei ole kukaan päässyt 90-luvulla sisälle (tätä ennen haettiin opiskelemaan yhteiskuntapolitiikkaa ja "sosiaalityö" oli vain valittavia kursseja)

-pääsykokeissa taistellaan puolen pisteen tarkkuudella. Maksimipistemäärä on 60 ja sisäänpääsypisteet huitelee jossain viidenkympin tienoilla. Hakijoita etelän yliopistoihin on n. 700-800/yliopisto ja sisään otetaan n.30.

Vierailija
62/118 |
21.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

hhhooooo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen sekopää vanhempi totta kai haluaa paikan, jossa on ihmisiä joita voi käyttää hyväksi, jossa voi kertoa kaikkea mitä tekee ilman mitään seurauksia, ja josta tietenkin sais myös tukuttain rahaa ilman mitään vastinetta. 

Mutta kun se vaan ei toimi niin. Jos haluaa yhteiskunnan tulevan mukaan elämäänsä viranomaistasolla, se tulee. Mutta ei ihmisen omilla ehdoilla, vaan yhteisesti sovituilla pelisäännöillä.

ai nyt on huono asia, jos vanhempi hakee apua johonkin ongelmaans? Niinpä tietysti. parempi siis salailla ja antaa lasten kärsiä, eikä yrittää muuttaa itseään? Mistä tuon rahan vedit mukaan, sekoitat asioita mielessäsi ja vaahtoat käsittämättä mistä tässä edes puhutaan?

Kukaan ei tässä ap:n esimerkissä nimen omaan ole halunnut elämäänsä mukaan viranomaisia. Kyse on siitä, eikö olisi parempi että apua voisi saada vaikka ihan anonyymisti? Tai ainakin pelkoa, että auttajalla herää huoli ja tämä tekee ls-ilmoituksen.

Apua anonyymisti. Auttaja kuuntelee kuvauksia lasten kärsimyksestä.

Mutta mitään ei voi tehdä

Onneksi ladtensuojelulaki laittaa lapsen etusijalle. Enää kaltoinkohtelu ym ei ole vain perheen asia

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
63/118 |
21.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

ff kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku tutkija on selvittänyt, että sosiaali- ja terveysalalle hakeutuu ihmisiä, jotka haluavat kontrolloida toisten elämää ja jopa sadisteja, jotka saavat nautintoa toisen ihmisen kärsimyksestä ja kurjuudesta.

Siellä myös jatkuva voimakas työvoimapula, joten kuka tahansa pääsee töihin. Alalle ei varsinaisesti ole tunkua.... 

Sen verran pakko korjata, että alalle ei enää nykyään pääse muut kuin valmiit yliopistosta valmistuneet sosiaalityöntekijät tai maisterivaiheen opiskelijat. Lisäksi sosiaalityötä pääsee opiskelemaan 2-3% hakijoista, eli alalle on todellakin tunkua ja vaikea päästä :)

No, nuo hakijamäärät ja sisäänpääsyprossat ei valitettavasti kerro hakijoiden tasosta mitään. Esim lääkikseen/hammaslääkikseen/teknillisiin korkeakouluihin ei voi kuka tahansa hakea, vain vaan pitkän matikan/fyssan&kemian suorittanut, eli hakujoukko on jo sieltä fiksuimmasta päästä. Sosiaalialalle voi hakea kuka tahansa rimaa hipoen lukion (ja lyhyen matikan) suorittanut . Sinne hakee paljon porukkaa, joilla ei ole realistisia mahdollisuuksia päästä yliopistoon, kun alaa pidetään "helppona". 

Ainakin 90-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa sosiaalityö oli kaikkein helpoin kaikista humanistisen/valtiotieteellisen/yhteiskuntatieteellisen tdk:n oppiaineista päästä sisään. Muistan tämän hyvin, kun silloin monet ystäväni hakivat opiskelemaan, ja oli hyvin tiedossa, että sosiaalityöllä pääsee helpoiten yliopistoon sisälle, jos ei ole lukenut hyvillä arvosanoilla pitkää matikkaa/fysiikkaa/kemiaa, jolloin helppoja teitä yliopistoon olisi ollut useampiakin.

Kannattaa myös katsoa pääsykokeita, pisterajoja yms, eikä vain hakijoiden määrää vs sisäänpäässeet. 

Sitä en tiedä, onko tilanne tuosta oleellisesti muuttunut, mutta ihmettelen, jos on. Huonosti palkattu ala, kovaa, erittäin rankkaa työtä, ja alalla vaihtuvuus suuri. Kaikki tuntemani sostyöntekijät haaveilevat alan vaihdosta, koska työ on niin rankkaa, ja ilmapiiri työyhteisössä kuulemma huono. 

Se että ihminen on päässyt lääkikseen/hammaslääkikseen jne. Ei tarkoita että hän kuuluisi johonkin lukion eliittiryhmään taikka hän olisi älykkäämpi kuin muiden alojen opiskelijat. Hän on voinut vain menestyä pääsykokeissa ja päässyt sisään pääsykoe ns. Ryhmässä. 90-luvulla ei ollut sosiaalityötä yliopistoissa, eikä sosiaalityöntekijöillä ollut pätevyyttä.

Sosiaalityöntekijät ovat töissä aivan liian pienellä palkalla enkä oikeastaan edes ymmärrä miksi he edes suostuvat tekemään työtään niillä resursseilla mitö heillä on. Lastensuojelussa on suurin työntekijöiden vaihtuvuus ja se on aivan liian kuirmitettu sekä heitetään soppaan vielä epäpätevät sosionomit, ei hyvin mene. Hyvin harva sostyöntekijä haluaa työllistyä lastensuojelussa eikä heidän tarvitse, koska työllistyvät hyvin muuallakin, esim. HR ja kolmannen sektorin paikat.

Vierailija
64/118 |
21.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Yksi iso ongelma on tullut internetin käytön yleistymisen myötä: netissä nämä vanhemmat, joiden lapsia on huostaanotettu, voivat huutaa kaikille oman näkökulmansa. Missä ei siis sinänsä olisi mitään vikaa, jos he osaisivat itse nähdä tilanteensa objektiivisesti, ja jos heidän juttujaan lukevat osaisivat ajatella asiaa objektiivisesti. Mutta paljon yleisempää on, että "viaton vanhempi" kertoo kuinka hänen lapsensa on vääryydellä riistetty, koska hän teki sosiaalityöntekijän mielestä makaronilaatikon väärin. Ja ihmiset uskovat näitä selityksiä. Näitä tarinoita on vielä voitu höystää salaa kuvatulla videolla, jossa lapset huutavat kuin syötävät, kun ne viedään väkisin vanhemmiltaan. Pienet lapsethan reagoivat näin eroon vanhemmistaan, vaikka ne vanhemmat olisivat minkälaisia ihmisiä. Mutta tällaiset tarinat vetoavat ihmisten tunteisiin. Ne raivostuttavat ja pelottavat. Ja ne jäävät mieleen. Ja näitä tarinoita on ollut PALJON. Niiden seurauksena on syntynyt se ap:nkin mainitsema mielikuva, että sosiaalityöntekijät vievät summanmutikassa lapsia pelkän pärstäkertoimen perusteella.

 ...Tällä voi olla osuutta siihen, miksei huostaanottoja sitten uskalleta tehdä tarpeeksi aikaisin, kun oikea tarve olisi (kuten Vilja-Erikan tapauksessa).

Toinen merkittävä ongelma on, että osittain edellä mainitun työn mukanaan tuoman stigman takia (olet kamala mielivaltainen vanhempia ymmärtämätön haahka, joka kuvittelee olevansa lain yläpuolella) kovin moni ei halua tehdä tuota työtä, eikä pysyä siinä kovin pitkään. Näin ollen hommia tehdään jatkuvalla henkilökuntavajeella, ja todellisuutta on, että yhden sosiaalityöntekijän kontolla on niin monta perhettä, ettei työtä pysty tekemään hyvin annetussa työajassa, eikä kaikkia akuutti-tilanteissa olevia perheitä välttämättä ehdi edes tapaamaan, joten jotkut päätökset on tehtävä lapsesta saatujen muiden tekemien havaintojen perusteella. Tästä luonnollisesti seuraa laiminlyöntejä ja virhearviointeja. Ja koska tämä on työtä, jossa KUKAAN ei halua, että virhearvioita tapahtuu, tekee se työstä entistä stressaavampaa, mikä entisestään vähentää työn tekijöitä (ihmiset vaihtavat alaa tai jäävät burn outin takia pois). Ja työntekijävaje ja ongelma itsessään syvenee.

Kolmas ongelma on se, että tämäkin systeemi koostuu ihmisistä, eikä mistään maanisesta valtakoneistosta. Ihmiset tekevät virheitä, unohtavat asioita, informaatiot katkeilevat, ja ihmiset tulkitsevat toisia ihmisiä omalla subjektiivisella tavallaan, vaikka yrittävät olla kuinka ammatillisia tahansa. Tämä johtaisi ongelmiin ilman ylimääräistä painetta, stressiä, riittämättömyyden tunnetta ja henkilökuntavajettakin, saati sittten niiden kanssa.

T. lastensuojelussa työskentelevä ihminen, joka on tarkoituksella hakeutunut ammattiin, jossa ei ole vastuussa huostaanottopäätösten tekemisestä

Vierailija
65/118 |
21.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Täällä taas asiantuntijat huutelevat. Arvatenkin sellaisten "faktojen" perusteella, jotka on luettu täältä tai muusta vastaavasti "luotettevasta" lähteestä. Sitten kuvitellaan vielä puolet lisää ja eskaloidaan omaa ja muiden paniikkia.

Silmääni ei osunut esimerkiksi sellainen asia, että lastensuojelulain muutos 1.1.2016 kiristää kiireellisen sijoituksen edellytyksiä. Eli entistä harvemmin lapsi sijoitetaan, ellei hän ole akuutissa vaarassa TAI ei ole mahdollisuuksia selvittää riittävällä laajuudella lapsen turvallisuutta. Esimerkiksi pahoinpitelytapauksissa voi olla, että ei saada saman tien varmuutta, ketkä kaikki ovat aiheuttaneet lapsessa olevia ruumiinvammoja, ja lapsi turvataan asian selvittelyn ajaksi. Jos epäily kohdistuu selkeästi vain toiseen vanhempaan, joka asuu toisaalla, on erittäin todennäköistä, että toinen vanhempi ja lapsi lähtevät kotiin, kunhan lasta on riittävästi tutkittu ja paikkailtu ja hoidettu sairaalassa. Jne.

Ihmiset eivät tiedä, onnekseen, murusiakaan siitä todellisuudesta, missä lukuisat lapset elävät. Meillä Suomessakin on raakaa kuritusväkivaltaa, heitteillejättöä, kaikkea sellaista mistä täällä lastensuojelun vääryyksistä itkevät eivät ilmeisesti tiedä mitään.

Laki ei salli kenenkään lapsia otettavan pois jonkun maton vinossa olemisen tai tiskipinon vuoksi. Lastensuojelua todellakin valvotaan, ja työntekijä tietää aina, että vastaa viime kädessä oikeudessa (vrt. Eerika), jos mokaa. Jos joku sosiaalityöntekijä on psykopaatti, joka toivoisi, että voi viedä lapsia muuten vain, tämä töppäisi siihen, että suurimmassa osassa kuntia on järjestelmä, jossa esimies, työpari ja isoimmissa kunnissa myös lakimies miettivät huostaanoton laillisia ja lapsen etuun liittyviä perusteita hyvin perusteellisesti, ennen kuin sellaista lähdetään edes suunnittelemaan. Kunnissa on myös lain mukaan velvoite pitää moniammatillista asiantuntijaryhmää, joka on kaikissa tietämissäni kunnissa. Tämä ryhmä, kaikkien lapsen kanssa työskentelevien erityisasiantuntijoiden (esim. lastenpsykiatria) kanssa antaa oman lausuntonsa. Jos se olisi ristiriidassa huostaanottohakemuksen kanssa, niin asia ei todellakaan etenisi. Huostaanottoon edellytetään siis laajasti tietoa lapsesta eri tahoilta, ei mitään mutufiiliksiä vaan esimerkiksi lääkärinlausuntoja, psykologinlausuntoja yms. ja usein pitkältä ajalta.

Huostaanotto on todella työläs tehdä, vähän vaikea uskoa että joku lähtisi sellaiseen työmäärään ihan vain fittuillakseen, kun töitä on muutenkin TODELLA paljon. Varsinkin, kun homma kaatuisi joka tapauksessa, minkä se psykopaattikin varmaankin ymmärtää, jos kykenee niin haastavia dokumentteja ylipäätään laatimaan. No, suurin osa huostaanotoista EI ole vastentahtoisia, vaan esim. sellaisia, että sekoileva teini laitetaan jonnekin kauemapana olevaan laitokseen, kun vanhemmat eivät pärjää enää, ja pyytävät apua. Tai vanhempi, joka pitää lapsia nälässä ja likaisina, kun ei vain jaksa, haluaa, että joku vie lapset. Kyllä, ihan oikeassa elämässä. En kerro missä päin Suomea, tuskin on vain aiemmalla työpaikallani.

Minä en enää ole lastensuojelun sosiaalityöntekijä. Työ on niin raskasta ja tämä käsittämätön peen heittely sen verran syvältä, että hakeuduin muualle töihin. Entisellä työpaikallani on silti edelleen erittäin ammattitaitoisia, uuden lain pätevyysvaatimukset täyttäviä, lapsista ja perheistä välittäviä työntekijöitä. Kaikki kunnia heille, jotka jaksavat.

Vierailija
66/118 |
21.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Lastensuojelulla on niin valtavasti valtaa. Mielivaltaisten päätösten purkaminen voi kestää vuosia tai jopa koko lapsen loppuelämän. Lisäksi rikosilmoitusvelvollisuus ja alhainen kynnys tehdä niitä.

Itse kaipaisin apua eksäni toimintaan puuttumiseen. Tiedän, että hän mm. tukistaa lapsia. Eksällä on kuitenkin aiemmasta lastensuojeluprosessista (mm. lapsen lyöminen) ehdollinen tuomio päällä. Jos hakisin apua asiaan puuttumiseen, sen sijaan että eksäni toiminta yritetään saada loppumaan, hän joutuisi luultavasti joksikin aikaa vankilaan ja minä täysyksinhuoltajaksi. Siitä seuraisi myös talouskatastrofi kun eksän työ, asunto ja kyky osallistua lasten menoihin menisivät. Lapsetkin itkevät, että en saa tehdä ilmoitusta, koska pelkäävät sitä, että äiti joutuu vankilaan.

Lisäksi edellisen tutkinnan aluksi jouduin itsekin kuulusteluihin, koska lastensuojelu oli kirjannut papereihinsa epämääräisesti että "perheessä" on sitä ja tätä. Jouduin todistelemaan muiden tapaamisten ja päiväkodin muistiinpanojen perusteella, että kirjaukset koskivat eksän toimintaa eivätkä minua. Entäs jos minulla ei olisi ollut kirjallista aineistoa, johon tukeutua? Kuulustelut olivat hirveän stressaavia, koska poliisi ei tiedä asiasta muuta kuin lastensuojelun kirjallisen materiaalin. Kaiken lisäksi olen työssä, johon olisin menettänyt väärästä tuomiosta kerralla kelpoisuuteni. Jos prosesseihin voisikin luottaa, niin ei tämä olisi niin vaarallista, mutta oma kokemukseni on että toiminta on mielivaltaista ja huonosti hoidettua. Lastensuojelun tädit tapaavat kiireessä niin monia perheitä että en ihmettele, jos kirjaavat asioita kiireellä ja epämääräisesti. Olisi myös pitänyt tajuta jokaisessa keskustelussa kiistää erikseen jokainen eksän väite, vaikka jokaiselle järkevälle ihmiselle olisi pitänyt olla ilmeistä että meillä on hyvin erilaiset näkemykset lasten kasvatuksesta.

Oma fiilikseni on siis, että paras pysytellä kaukana, koska toiminta on niin arvaamatonta ja mielivaltaista. Se on tyypillistä viranomaistoimintaa, jossa tähtäyspisteenä ei ole perheen paras, vaan se, että viranomaismääräykset tulevat täytetyksi. Viime prosessin aikana jouduin korvauksetta pitämään lapsia itselläni paljon enemmän kuin tapaamisoikeussopimuksessa oli sovittu, ja järjestämään itse heille hoidon työmatkoja varten, joita en voinut perua, koska lasu päätti että lasten täytyy olla enemmän minun luonani, koska eksä ei jaksa heitä ilman väkivaltaa. Mitään konkreettista apua, kuten hoitoapua tai korvauksia ei tullut. Sen sijaan koin että jouduin valvomaan eksääni heidän sijastaan ja velvollisuus puhua järkeä hänen päähänsä ja tarkkailla hänen käytöstään siirrettiin minulle. Apua siis ei tule, sen sijaan joutuu itse valvomaan toista ja selvittämään moneen kertaan samoja asioita eri viranomaisten kanssa.

Oletko tosissasi?

1) Altistat lapsesi etävanhemman mielivallan alle, vaikka tiedät siitä?

2) Perustelet tätä rahalla. Mikään raha ei korvaa lasten pahoinvointia.

3) "...jouduin korvauksetta pitämään lapsia itselläni paljon enemmän kuin tapaamisoikeussopimuksessa oli sovittu, ja järjestämään itse heille hoidon työmatkoja varten" - Korvauksetta? He ovat sinun lapsiasi ja sinulla on heistä vastuu. Varsinkin, jos toinen vanhemmista ei kykene tuota vastuuta ottamaan. Sinä voit olla se turvallinen aikuinen, joka edesauttaa lasten kasvua tasapainoisiksi aikuisiksi. Ja kyllä - muutkin vanhemmat joutuvat järjestelemään hoitokuvioita. Tältä ei voi välttyä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
67/118 |
21.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lastensuojelulla on niin valtavasti valtaa. Mielivaltaisten päätösten purkaminen voi kestää vuosia tai jopa koko lapsen loppuelämän. Lisäksi rikosilmoitusvelvollisuus ja alhainen kynnys tehdä niitä.

Itse kaipaisin apua eksäni toimintaan puuttumiseen. Tiedän, että hän mm. tukistaa lapsia. Eksällä on kuitenkin aiemmasta lastensuojeluprosessista (mm. lapsen lyöminen) ehdollinen tuomio päällä. Jos hakisin apua asiaan puuttumiseen, sen sijaan että eksäni toiminta yritetään saada loppumaan, hän joutuisi luultavasti joksikin aikaa vankilaan ja minä täysyksinhuoltajaksi. Siitä seuraisi myös talouskatastrofi kun eksän työ, asunto ja kyky osallistua lasten menoihin menisivät. Lapsetkin itkevät, että en saa tehdä ilmoitusta, koska pelkäävät sitä, että äiti joutuu vankilaan.

Lisäksi edellisen tutkinnan aluksi jouduin itsekin kuulusteluihin, koska lastensuojelu oli kirjannut papereihinsa epämääräisesti että "perheessä" on sitä ja tätä. Jouduin todistelemaan muiden tapaamisten ja päiväkodin muistiinpanojen perusteella, että kirjaukset koskivat eksän toimintaa eivätkä minua. Entäs jos minulla ei olisi ollut kirjallista aineistoa, johon tukeutua? Kuulustelut olivat hirveän stressaavia, koska poliisi ei tiedä asiasta muuta kuin lastensuojelun kirjallisen materiaalin. Kaiken lisäksi olen työssä, johon olisin menettänyt väärästä tuomiosta kerralla kelpoisuuteni. Jos prosesseihin voisikin luottaa, niin ei tämä olisi niin vaarallista, mutta oma kokemukseni on että toiminta on mielivaltaista ja huonosti hoidettua. Lastensuojelun tädit tapaavat kiireessä niin monia perheitä että en ihmettele, jos kirjaavat asioita kiireellä ja epämääräisesti. Olisi myös pitänyt tajuta jokaisessa keskustelussa kiistää erikseen jokainen eksän väite, vaikka jokaiselle järkevälle ihmiselle olisi pitänyt olla ilmeistä että meillä on hyvin erilaiset näkemykset lasten kasvatuksesta.

Oma fiilikseni on siis, että paras pysytellä kaukana, koska toiminta on niin arvaamatonta ja mielivaltaista. Se on tyypillistä viranomaistoimintaa, jossa tähtäyspisteenä ei ole perheen paras, vaan se, että viranomaismääräykset tulevat täytetyksi. Viime prosessin aikana jouduin korvauksetta pitämään lapsia itselläni paljon enemmän kuin tapaamisoikeussopimuksessa oli sovittu, ja järjestämään itse heille hoidon työmatkoja varten, joita en voinut perua, koska lasu päätti että lasten täytyy olla enemmän minun luonani, koska eksä ei jaksa heitä ilman väkivaltaa. Mitään konkreettista apua, kuten hoitoapua tai korvauksia ei tullut. Sen sijaan koin että jouduin valvomaan eksääni heidän sijastaan ja velvollisuus puhua järkeä hänen päähänsä ja tarkkailla hänen käytöstään siirrettiin minulle. Apua siis ei tule, sen sijaan joutuu itse valvomaan toista ja selvittämään moneen kertaan samoja asioita eri viranomaisten kanssa.

Oletko tosissasi?

1) Altistat lapsesi etävanhemman mielivallan alle, vaikka tiedät siitä?

2) Perustelet tätä rahalla. Mikään raha ei korvaa lasten pahoinvointia.

3) "...jouduin korvauksetta pitämään lapsia itselläni paljon enemmän kuin tapaamisoikeussopimuksessa oli sovittu, ja järjestämään itse heille hoidon työmatkoja varten" - Korvauksetta? He ovat sinun lapsiasi ja sinulla on heistä vastuu. Varsinkin, jos toinen vanhemmista ei kykene tuota vastuuta ottamaan. Sinä voit olla se turvallinen aikuinen, joka edesauttaa lasten kasvua tasapainoisiksi aikuisiksi. Ja kyllä - muutkin vanhemmat joutuvat järjestelemään hoitokuvioita. Tältä ei voi välttyä.

Jep, melkoinen uhri. Annat eksän hakata lapsia ihan vain siksi, että et joutuisi  pitämään huolta omista lapsistasi. Ja sitten syytät vielä lastensuojelua. Varmaan kohta siitäkin, että eivät tehneet mitään, vaikka itse pimität tietoa.

Juu, kiva sinänsä että tulee tällaisia kommentoijia, niin valkenee hieman millaisista syistä lastensuojelua syytellään. Jokainen voi sitten itse miettiä, kuka tässä on syyllinen ja mihin.

Vierailija
68/118 |
21.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lastensuojelulla on niin valtavasti valtaa. Mielivaltaisten päätösten purkaminen voi kestää vuosia tai jopa koko lapsen loppuelämän. Lisäksi rikosilmoitusvelvollisuus ja alhainen kynnys tehdä niitä.

Itse kaipaisin apua eksäni toimintaan puuttumiseen. Tiedän, että hän mm. tukistaa lapsia. Eksällä on kuitenkin aiemmasta lastensuojeluprosessista (mm. lapsen lyöminen) ehdollinen tuomio päällä. Jos hakisin apua asiaan puuttumiseen, sen sijaan että eksäni toiminta yritetään saada loppumaan, hän joutuisi luultavasti joksikin aikaa vankilaan ja minä täysyksinhuoltajaksi. Siitä seuraisi myös talouskatastrofi kun eksän työ, asunto ja kyky osallistua lasten menoihin menisivät. Lapsetkin itkevät, että en saa tehdä ilmoitusta, koska pelkäävät sitä, että äiti joutuu vankilaan.

Lisäksi edellisen tutkinnan aluksi jouduin itsekin kuulusteluihin, koska lastensuojelu oli kirjannut papereihinsa epämääräisesti että "perheessä" on sitä ja tätä. Jouduin todistelemaan muiden tapaamisten ja päiväkodin muistiinpanojen perusteella, että kirjaukset koskivat eksän toimintaa eivätkä minua. Entäs jos minulla ei olisi ollut kirjallista aineistoa, johon tukeutua? Kuulustelut olivat hirveän stressaavia, koska poliisi ei tiedä asiasta muuta kuin lastensuojelun kirjallisen materiaalin. Kaiken lisäksi olen työssä, johon olisin menettänyt väärästä tuomiosta kerralla kelpoisuuteni. Jos prosesseihin voisikin luottaa, niin ei tämä olisi niin vaarallista, mutta oma kokemukseni on että toiminta on mielivaltaista ja huonosti hoidettua. Lastensuojelun tädit tapaavat kiireessä niin monia perheitä että en ihmettele, jos kirjaavat asioita kiireellä ja epämääräisesti. Olisi myös pitänyt tajuta jokaisessa keskustelussa kiistää erikseen jokainen eksän väite, vaikka jokaiselle järkevälle ihmiselle olisi pitänyt olla ilmeistä että meillä on hyvin erilaiset näkemykset lasten kasvatuksesta.

Oma fiilikseni on siis, että paras pysytellä kaukana, koska toiminta on niin arvaamatonta ja mielivaltaista. Se on tyypillistä viranomaistoimintaa, jossa tähtäyspisteenä ei ole perheen paras, vaan se, että viranomaismääräykset tulevat täytetyksi. Viime prosessin aikana jouduin korvauksetta pitämään lapsia itselläni paljon enemmän kuin tapaamisoikeussopimuksessa oli sovittu, ja järjestämään itse heille hoidon työmatkoja varten, joita en voinut perua, koska lasu päätti että lasten täytyy olla enemmän minun luonani, koska eksä ei jaksa heitä ilman väkivaltaa. Mitään konkreettista apua, kuten hoitoapua tai korvauksia ei tullut. Sen sijaan koin että jouduin valvomaan eksääni heidän sijastaan ja velvollisuus puhua järkeä hänen päähänsä ja tarkkailla hänen käytöstään siirrettiin minulle. Apua siis ei tule, sen sijaan joutuu itse valvomaan toista ja selvittämään moneen kertaan samoja asioita eri viranomaisten kanssa.

Oletko tosissasi?

1) Altistat lapsesi etävanhemman mielivallan alle, vaikka tiedät siitä?

2) Perustelet tätä rahalla. Mikään raha ei korvaa lasten pahoinvointia.

3) "...jouduin korvauksetta pitämään lapsia itselläni paljon enemmän kuin tapaamisoikeussopimuksessa oli sovittu, ja järjestämään itse heille hoidon työmatkoja varten" - Korvauksetta? He ovat sinun lapsiasi ja sinulla on heistä vastuu. Varsinkin, jos toinen vanhemmista ei kykene tuota vastuuta ottamaan. Sinä voit olla se turvallinen aikuinen, joka edesauttaa lasten kasvua tasapainoisiksi aikuisiksi. Ja kyllä - muutkin vanhemmat joutuvat järjestelemään hoitokuvioita. Tältä ei voi välttyä.

Täysin samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa. 

Tiedät eksäsi väkivaltaisuudesta lapsia kohtaan, mutta sinulle tärkeämpää on säilyttää taloudellinen tasapaino? 

"Olisi myös pitänyt tajuta jokaisessa keskustelussa kiistää erikseen jokainen eksän väite, vaikka jokaiselle järkevälle ihmiselle olisi pitänyt olla ilmeistä että meillä on hyvin erilaiset näkemykset lasten kasvatuksesta." --> Eli työntekijän olisi pitänyt arvata, että teillä on erilaiset näkemykset kasvatuksen suhteen, kun et itse tällaista tietoa esille tuonut? Etkös juuri peräänkuuluta tekstissäsi sitä, että työskentelyn tulee perustua FAKTOILLE, ei ARVAILUILLE? 

Niinpä niin, vastuu asioista on aina helpompaa ulkoistaa muille kuin katsoa peiliin ja tunnustaa omat virheet.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
69/118 |
21.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Niinpä niin kirjoitti:

Täysin samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa. 

Tiedät eksäsi väkivaltaisuudesta lapsia kohtaan, mutta sinulle tärkeämpää on säilyttää taloudellinen tasapaino? 

"Olisi myös pitänyt tajuta jokaisessa keskustelussa kiistää erikseen jokainen eksän väite, vaikka jokaiselle järkevälle ihmiselle olisi pitänyt olla ilmeistä että meillä on hyvin erilaiset näkemykset lasten kasvatuksesta." --> Eli työntekijän olisi pitänyt arvata, että teillä on erilaiset näkemykset kasvatuksen suhteen, kun et itse tällaista tietoa esille tuonut? Etkös juuri peräänkuuluta tekstissäsi sitä, että työskentelyn tulee perustua FAKTOILLE, ei ARVAILUILLE? 

Niinpä niin, vastuu asioista on aina helpompaa ulkoistaa muille kuin katsoa peiliin ja tunnustaa omat virheet.

Olipa taas haasteita luetun ymmärtämisessä. Vaikka turha kai täällä on asiallista keskustelua odottaa.

1) Suhteellisuusperiaate. Tukkapölly on sen verran vähäinen juttu että jos vaakakupissa on lasten äidin joutuminen vankilaan ja pysyvä syrjäytyminen niin että tuskin koskaan pystyy olemaan lapsi äidilleen, niin en tässä vaiheessa lähde tekemään ilmoitusta. Koska ilmoitusvelvollisuus koskee ihan kaikkea. Luunapista ja tukkapöllystä lähtee ilmoitus poliisille. Jos tietäisi että sieltä tulisi vain sakkoja, tämä olisi ok. Nyt pitää vähintään odottaa että tuomion koeaika vanhenee, jos eksä ei tee jotain vakavampaa.

2) En _perustele_ asiaa rahalla. Valitan sitä, että lastensuojelu voi velvoittaa toisen vanhemman poikkeamaan huomattavasti tapaamisoikeussopimuksesta ilman mitään korvausta. Päätöksen mukana pitäsii antaa resurssit. Sijoitusperhe saa ainakin satoja euroja kuukaudessa. Miksi toinen vanhempi voidaan velvoittaa hoitamaan lapsia esim. 80% ajasta, mutta se hoitaa 20% saa lapsilisät ja elatustuet? Onko oikeudenmukaista? Olen köyhä akateeminen, minulle jää vain muutamia satoja euroja vuokran ym. jälkeen. Totta kai minä voin olla ja joudun olemaan se turvallinen aikuinen. Mutta jos lasu määrää minut tosiasiassa lähihuoltajaksi, miksi sen myötä esimerkiksi lapsilisät eivät tule minulle? Onko ok, että toinen vanhempi voi sanoutua irti tosiasiallisista velvollisuuksistaan lastensuojelun tukiessa, mutta jos haluan muuttaa asioita paperilla minun pitää itse viedä juttu oikeuteen / lastenvalvojalle. Miksi lastensuojelu ei voi tehdä näitä asioita koskevia päätöksiä? Kyllä sieltä heti juristi löytyy kun alkavat ajamaan omaa etuaan.

3) Jos olen jo monta kertaa sanonut että olen ruumiillisesta kurituksesta aivan eri mieltä ja välillämme on syviä kasvatusta koskevia ristiriitoja, miksi minun pitäisi toistaa sama jokaisen eksän purkauksen jälkeen, jotta ei oletettaisi, että olen samaa mieltä milloin mistäkin hänen jutustaan? Minusta oli aivan helvetin vituttavaa, että lasu tuntui käsittelevän minua ja eksää ikään kuin samana yksikkönä. Ilmeisesti tämä on osa jotakin naisvaltaista viranomaiskäytäntöä jossa miestä ei kohdella subjektina.

Vierailija
70/118 |
21.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

 suurin osa huostaanotoista EI ole vastentahtoisia, vaan esim. sellaisia, että sekoileva teini laitetaan jonnekin kauemapana olevaan laitokseen, kun vanhemmat eivät pärjää enää, ja pyytävät apua. Tai vanhempi, joka pitää lapsia nälässä ja likaisina, kun ei vain jaksa, haluaa, että joku vie lapset. Kyllä, ihan oikeassa elämässä. En kerro missä päin Suomea, tuskin on vain aiemmalla työpaikallani.

 

Tähän sellainen lisäys, että sille uupuneelle vanhemmalle, jos vain asiasta on tiedetty, on lain mukaan velvollisuus ensi sijassa tarjota avohuollon tukitoimia, ellei hän ehdottomasti kieltäydy ja sano, että viekää lapset NYT; en jaksa. Avohuollon tukitoimina voi olla kotipalvelua (yleensä ensimmäinen jos on uupumista), perhetyötä, perhekuntoutusta (koko perhe menee laitokseen omaan pikkuasuntoon etsimään arjen rytmiä ja joskus jopa opettelemaan ihan lapselle sopivaa päivärytmiä - kyllä, sellaisia vanhempia on, jotka eivät tiedä siitä mitään eivätkä esim. reagoi vauvan nälkäitkuun). Suurin osa vanhemmista pärjää ihan peruspalveluiden avulla, neuvolasta saa perhetyötä ja tukiperhettäkin voi hakea ilman lastensuojelua. Uskoisin, että en ole ainoa lastensuojelussa töissä ollut, joka on vilpittömän iloinen, jos joku perhe EI tarvitse lastensuojelua, vaan pärjää näillä.

Toistan vielä :) Sehän on ihana juttu, että vanhempi hakee apua, silloin lapsella on todennäköisesti hyvä olla kun äiti tai isä saa tukea pieneen hätään, emme tosiaan yleensä kuule näistä perheistä mitään. Todella moni pikkulapsen vanhempi on väsynyt, siinä ei ole mitään lastensuojelullista sinänsä, ellei lapsi tosiaan ole ihan konkreettisesti hoitamaton, nälkäinen, likainen, pahoinpidelty tms. Sen, että perhe ei edes tule meille, sivutuotteena on toki sitten vähemmän asiakasmassaa ja enemmän aikaa niille perheille, joissa on esimerkiksi sitä väkivaltaa, lasten hoitamatta jättämistä ja nälässä pitämistä tms. vakavia ongelmia.

Heh, kirjoitin "meille" vaikken enää ole lastensuojelun sosiaalityöntekijä. Olkoon, tein niitä töitä kuitenkin kauan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
71/118 |
21.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

2) En _perustele_ asiaa rahalla. Valitan sitä, että lastensuojelu voi velvoittaa toisen vanhemman poikkeamaan huomattavasti tapaamisoikeussopimuksesta ilman mitään korvausta. Päätöksen mukana pitäsii antaa resurssit. Sijoitusperhe saa ainakin satoja euroja kuukaudessa. Miksi toinen vanhempi voidaan velvoittaa hoitamaan lapsia esim. 80% ajasta, mutta se hoitaa 20% saa lapsilisät ja elatustuet? Onko oikeudenmukaista? Olen köyhä akateeminen, minulle jää vain muutamia satoja euroja vuokran ym. jälkeen. Totta kai minä voin olla ja joudun olemaan se turvallinen aikuinen. Mutta jos lasu määrää minut tosiasiassa lähihuoltajaksi, miksi sen myötä esimerkiksi lapsilisät eivät tule minulle? Onko ok, että toinen vanhempi voi sanoutua irti tosiasiallisista velvollisuuksistaan lastensuojelun tukiessa, mutta jos haluan muuttaa asioita paperilla minun pitää itse viedä juttu oikeuteen / lastenvalvojalle. Miksi lastensuojelu ei voi tehdä näitä asioita koskevia päätöksiä? Kyllä sieltä heti juristi löytyy kun alkavat ajamaan omaa etuaan..

Lastensuojelu ei voi päättää huoltajuudesta. Lastenvalvoja ja käräjäoikeus voivat. Jos et siis tiennyt, niin siinä kohtaa on takana laki. Lisäksi sinä olet elatusvelvollinen, ihan niin kuin kaikki muutkin vanhemmat, pienituloisia tai eivät. Se ei muutu sillä, että sinua veetuttaa tai että eksäsi on ikävä ihminen.

Toistan, olet elatusvelvollinen. Ei lastensuojelu. Lastensuojelun tehtävä on turvata lapsia, niin kuin tässä on tehty, eli lapset ovat sen vanhemman luona, joka ei lyö.

Vierailija
72/118 |
21.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Niin. Kyllä vain. Tiedän että asia on juuri noin. Ketjussa kysyttiinkin, "Mikä lastensuojelussa on mennyt vikaan?". Tuo on yksi asia, joka on mennyt vikaan. Lastensuojelu elää omaa byrokratiaelämäänsä irrallaan todellisuudesta, ja sen vuoksi siitä ei juurikaan ole hyötyä ongelmien ratkaisuun.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
73/118 |
21.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

2) En _perustele_ asiaa rahalla. Valitan sitä, että lastensuojelu voi velvoittaa toisen vanhemman poikkeamaan huomattavasti tapaamisoikeussopimuksesta ilman mitään korvausta. Päätöksen mukana pitäsii antaa resurssit. Sijoitusperhe saa ainakin satoja euroja kuukaudessa. Miksi toinen vanhempi voidaan velvoittaa hoitamaan lapsia esim. 80% ajasta, mutta se hoitaa 20% saa lapsilisät ja elatustuet? Onko oikeudenmukaista? Olen köyhä akateeminen, minulle jää vain muutamia satoja euroja vuokran ym. jälkeen. Totta kai minä voin olla ja joudun olemaan se turvallinen aikuinen. Mutta jos lasu määrää minut tosiasiassa lähihuoltajaksi, miksi sen myötä esimerkiksi lapsilisät eivät tule minulle? Onko ok, että toinen vanhempi voi sanoutua irti tosiasiallisista velvollisuuksistaan lastensuojelun tukiessa, mutta jos haluan muuttaa asioita paperilla minun pitää itse viedä juttu oikeuteen / lastenvalvojalle. Miksi lastensuojelu ei voi tehdä näitä asioita koskevia päätöksiä? Kyllä sieltä heti juristi löytyy kun alkavat ajamaan omaa etuaan..

Lastensuojelu ei voi päättää huoltajuudesta. Lastenvalvoja ja käräjäoikeus voivat. Jos et siis tiennyt, niin siinä kohtaa on takana laki. Lisäksi sinä olet elatusvelvollinen, ihan niin kuin kaikki muutkin vanhemmat, pienituloisia tai eivät. Se ei muutu sillä, että sinua veetuttaa tai että eksäsi on ikävä ihminen.

Toistan, olet elatusvelvollinen. Ei lastensuojelu. Lastensuojelun tehtävä on turvata lapsia, niin kuin tässä on tehty, eli lapset ovat sen vanhemman luona, joka ei lyö.

korjaus tähän: lastenvalvoja "päättää", jos vanhemmat ovat yksimielisiä, käräjäoikeus päättää riitatilanteissa. :)

Vierailija
74/118 |
21.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lisäksi tämän stasimaisen järjestelmän vuoksi en voi hakea edes keskusteluapua siihen, miten saisi eksäni muuttamaan toimintaansa, koska about kaikilla tahoilla jotka voisivat auttaa, on ilmoitusvelvollisuus. Ei lastensuojelu pyri siihen, että perheiden tilanne paranisi. Se pyrkii siihen, että viranomaisvelvoitteet tulevat täytetyksi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
75/118 |
21.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Outo aloitus taas. Lastensuojelulaki on tehty lapsen suojelemiseksi. Enemmän meillä on lapsia, joista ei ilmoitusta tehdä, vaikka syytä olisi. Eiköhän turhat ilmoitukset ole parempi kuin kärsivät lapset. Jos kynnys olisi suurempi, jäisi liian moni ilman apua. Eerikan tapauksen jälkeen kyllä hankittiin ilmoitusten nimeen

Vai että vaitiolovelvollisuus... Sehän aina viranomaisilla on. Mutta onneksi sina sen yli menee lapsen suojeleminen. Esim pedofiili haluaisi hoitoa ilman lastensuojeluulmoitusta. No EI.

Täällä ei näköjään vaan haluta ymmärtää aloitusta. Onko sitten parempi, että pedofiili ei hae hoitoa ollenkaan, vaan salaa ongelmansa, eikä edes yritä muuttua? 

En ymmärrä. Toivotaan ettei ilmoituksia tehdä. Miten lapsia sitten suojellaan?

Ja pedofiilin kiusaamaa lasta. Pitäisikö vaan hyssytellä ja antaa lapsen kärsiä. Ei pidä

Mutta pedofiiliksi itsensä tietävä ei mitenkään välttämättä ole toteuttamassa halujaan. Eikä etenkään omien lasten kanssa. Vastenmielinen halu on taakka itselleenkin, ja siihen tahtoisi apua koska kärsii halustaan. Mitä luulet tapahtuvan, jos tuollaisesta menee kertomaan vaikka neuvolassa ennen lapsensa syntymää? 

Vierailija
76/118 |
21.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

"Mutta jos lasu määrää minut tosiasiassa lähihuoltajaksi, miksi sen myötä esimerkiksi lapsilisät eivät tule minulle? Onko ok, että toinen vanhempi voi sanoutua irti tosiasiallisista velvollisuuksistaan lastensuojelun tukiessa, mutta jos haluan muuttaa asioita paperilla minun pitää itse viedä juttu oikeuteen / lastenvalvojalle"

 

Kyllä, ihan itse pitää asia hoitaa lastenvalvojan kanssa. Lasten vanhempana joutuu välillä näkemään vaivaa ja tekemään sellaisia asioita, jotka eivät ole niin mukavia. Jos tähän ei ole valmis, kannattanee harkita, josko lasten tekemisen jättäisi väliin. Lastensuojelu ei voi päättää elatusmaksujen määräytymisestä, sillä se kuuluu lastenvalvojille. Täällä on turha syyttää lastensuojelua siitä, miten laki on säädetty.

Vierailija
77/118 |
21.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä olen sitä mieltä, että näille perättömien ilmoituksen tekijöille pitäisi antaa kunnon 10 000 sakot, eipä enää kukaan uskaltaisi soitella huvikseen lastensuojeluun! Tiedän nimittäin erään henkilön joka näitä perättömiä ilmoituksia tehtailee ja tekee tätä ihan kiusallaan huvin vuoksi! Yksikin väärä sana tälle henkilölle, on kosto selvä. Yhtäkään lasta tältä hullulta ei ole viety eikä ollenkaan kiinnitetty huomiota HÄNEN SEKOILUIHINSA!

Mutta on tässä hyvä puoli, ettei keltään muultakaan!

Pistää hieman vihaksi koko ihminen, joka vain haluaa kostaa lasten kautta!

Vierailija
78/118 |
21.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

dddddddd kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ff kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku tutkija on selvittänyt, että sosiaali- ja terveysalalle hakeutuu ihmisiä, jotka haluavat kontrolloida toisten elämää ja jopa sadisteja, jotka saavat nautintoa toisen ihmisen kärsimyksestä ja kurjuudesta.

Siellä myös jatkuva voimakas työvoimapula, joten kuka tahansa pääsee töihin. Alalle ei varsinaisesti ole tunkua.... 

Sen verran pakko korjata, että alalle ei enää nykyään pääse muut kuin valmiit yliopistosta valmistuneet sosiaalityöntekijät tai maisterivaiheen opiskelijat. Lisäksi sosiaalityötä pääsee opiskelemaan 2-3% hakijoista, eli alalle on todellakin tunkua ja vaikea päästä :)

No, nuo hakijamäärät ja sisäänpääsyprossat ei valitettavasti kerro hakijoiden tasosta mitään. Esim lääkikseen/hammaslääkikseen/teknillisiin korkeakouluihin ei voi kuka tahansa hakea, vain vaan pitkän matikan/fyssan&kemian suorittanut, eli hakujoukko on jo sieltä fiksuimmasta päästä. Sosiaalialalle voi hakea kuka tahansa rimaa hipoen lukion (ja lyhyen matikan) suorittanut . Sinne hakee paljon porukkaa, joilla ei ole realistisia mahdollisuuksia päästä yliopistoon, kun alaa pidetään "helppona". 

Ainakin 90-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa sosiaalityö oli kaikkein helpoin kaikista humanistisen/valtiotieteellisen/yhteiskuntatieteellisen tdk:n oppiaineista päästä sisään. Muistan tämän hyvin, kun silloin monet ystäväni hakivat opiskelemaan, ja oli hyvin tiedossa, että sosiaalityöllä pääsee helpoiten yliopistoon sisälle, jos ei ole lukenut hyvillä arvosanoilla pitkää matikkaa/fysiikkaa/kemiaa, jolloin helppoja teitä yliopistoon olisi ollut useampiakin.

Kannattaa myös katsoa pääsykokeita, pisterajoja yms, eikä vain hakijoiden määrää vs sisäänpäässeet. 

Sitä en tiedä, onko tilanne tuosta oleellisesti muuttunut, mutta ihmettelen, jos on. Huonosti palkattu ala, kovaa, erittäin rankkaa työtä, ja alalla vaihtuvuus suuri. Kaikki tuntemani sostyöntekijät haaveilevat alan vaihdosta, koska työ on niin rankkaa, ja ilmapiiri työyhteisössä kuulemma huono. 

Päivitäpä tietosi 2010-luvulle, lähes kaikki olettamuksesi olivat vääriä ja esittämäsi fakta vanhentunutta (kuten se, kuka yliopistoon voi hakea ja mitä pitää olla pohjalla).

no kerropa sitten miten asia on nykyisin. Jos tarkoitat sitä, että yliopistoon voi hakea myös amis ja amk -pohjalla olematta ylioppilas, niin sen jo tiedänkin, ei mielestäni liity tähän asiaan ollenkaan. Kertoisitko mitkä tietoni ovat vanhentuneita? 

-Lääkikseenkin voi hakea ihan kuka tahansa

-sosiaalityö ei ole minkään yliopiston yhteiskuntatieteellisen/valtiotieteellisen helpoimmasta päästä päästä sisään

-sosiaalityö on tullut oppiaineeksi vasta 2005 eli sillä ei ole kukaan päässyt 90-luvulla sisälle (tätä ennen haettiin opiskelemaan yhteiskuntapolitiikkaa ja "sosiaalityö" oli vain valittavia kursseja)

-pääsykokeissa taistellaan puolen pisteen tarkkuudella. Maksimipistemäärä on 60 ja sisäänpääsypisteet huitelee jossain viidenkympin tienoilla. Hakijoita etelän yliopistoihin on n. 700-800/yliopisto ja sisään otetaan n.30.

Lääkikseen on kyllä aiemminkin "voinut" hakea kuka tahansa. Käytännössä kuitenkin on oltava luettuna pitkä fysiikka ja kemia, että voi ymmärtää pääsykoemateriaalin.

En noihin pääsyrajoihin osaa ottaa kantaa, kun ei ole mihin niitä verrata. Varmasti useimmilla aloilla on samantapaiset määrät hakijoita, jos hakijoissa ei ole mitään alkukarsintaa. Tai sitten ala on kokenut jostain syystä kovan nosteen siitä, mitä oli n. 20 v sitten. En ole koskaan kuullut mistään muualta, että olisi yliopiston kovatasoisin aine.

Vierailija
79/118 |
21.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sossuiksi valikoituu empaattisia nyhveröitä joita elämämkoululaiset pyörittää mielensä mukaan.

Vierailija
80/118 |
21.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

dddddddd kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ff kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku tutkija on selvittänyt, että sosiaali- ja terveysalalle hakeutuu ihmisiä, jotka haluavat kontrolloida toisten elämää ja jopa sadisteja, jotka saavat nautintoa toisen ihmisen kärsimyksestä ja kurjuudesta.

Siellä myös jatkuva voimakas työvoimapula, joten kuka tahansa pääsee töihin. Alalle ei varsinaisesti ole tunkua.... 

Sen verran pakko korjata, että alalle ei enää nykyään pääse muut kuin valmiit yliopistosta valmistuneet sosiaalityöntekijät tai maisterivaiheen opiskelijat. Lisäksi sosiaalityötä pääsee opiskelemaan 2-3% hakijoista, eli alalle on todellakin tunkua ja vaikea päästä :)

No, nuo hakijamäärät ja sisäänpääsyprossat ei valitettavasti kerro hakijoiden tasosta mitään. Esim lääkikseen/hammaslääkikseen/teknillisiin korkeakouluihin ei voi kuka tahansa hakea, vain vaan pitkän matikan/fyssan&kemian suorittanut, eli hakujoukko on jo sieltä fiksuimmasta päästä. Sosiaalialalle voi hakea kuka tahansa rimaa hipoen lukion (ja lyhyen matikan) suorittanut . Sinne hakee paljon porukkaa, joilla ei ole realistisia mahdollisuuksia päästä yliopistoon, kun alaa pidetään "helppona". 

Ainakin 90-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa sosiaalityö oli kaikkein helpoin kaikista humanistisen/valtiotieteellisen/yhteiskuntatieteellisen tdk:n oppiaineista päästä sisään. Muistan tämän hyvin, kun silloin monet ystäväni hakivat opiskelemaan, ja oli hyvin tiedossa, että sosiaalityöllä pääsee helpoiten yliopistoon sisälle, jos ei ole lukenut hyvillä arvosanoilla pitkää matikkaa/fysiikkaa/kemiaa, jolloin helppoja teitä yliopistoon olisi ollut useampiakin.

Kannattaa myös katsoa pääsykokeita, pisterajoja yms, eikä vain hakijoiden määrää vs sisäänpäässeet. 

Sitä en tiedä, onko tilanne tuosta oleellisesti muuttunut, mutta ihmettelen, jos on. Huonosti palkattu ala, kovaa, erittäin rankkaa työtä, ja alalla vaihtuvuus suuri. Kaikki tuntemani sostyöntekijät haaveilevat alan vaihdosta, koska työ on niin rankkaa, ja ilmapiiri työyhteisössä kuulemma huono. 

Päivitäpä tietosi 2010-luvulle, lähes kaikki olettamuksesi olivat vääriä ja esittämäsi fakta vanhentunutta (kuten se, kuka yliopistoon voi hakea ja mitä pitää olla pohjalla).

no kerropa sitten miten asia on nykyisin. Jos tarkoitat sitä, että yliopistoon voi hakea myös amis ja amk -pohjalla olematta ylioppilas, niin sen jo tiedänkin, ei mielestäni liity tähän asiaan ollenkaan. Kertoisitko mitkä tietoni ovat vanhentuneita? 

-Lääkikseenkin voi hakea ihan kuka tahansa

-sosiaalityö ei ole minkään yliopiston yhteiskuntatieteellisen/valtiotieteellisen helpoimmasta päästä päästä sisään

-sosiaalityö on tullut oppiaineeksi vasta 2005 eli sillä ei ole kukaan päässyt 90-luvulla sisälle (tätä ennen haettiin opiskelemaan yhteiskuntapolitiikkaa ja "sosiaalityö" oli vain valittavia kursseja)

-pääsykokeissa taistellaan puolen pisteen tarkkuudella. Maksimipistemäärä on 60 ja sisäänpääsypisteet huitelee jossain viidenkympin tienoilla. Hakijoita etelän yliopistoihin on n. 700-800/yliopisto ja sisään otetaan n.30.

Lääkikseen on kyllä aiemminkin "voinut" hakea kuka tahansa. Käytännössä kuitenkin on oltava luettuna pitkä fysiikka ja kemia, että voi ymmärtää pääsykoemateriaalin.

En noihin pääsyrajoihin osaa ottaa kantaa, kun ei ole mihin niitä verrata. Varmasti useimmilla aloilla on samantapaiset määrät hakijoita, jos hakijoissa ei ole mitään alkukarsintaa. Tai sitten ala on kokenut jostain syystä kovan nosteen siitä, mitä oli n. 20 v sitten. En ole koskaan kuullut mistään muualta, että olisi yliopiston kovatasoisin aine.

Ihan ulkopuolisena kyselen, miksi ihmeessä sosiaalityöntekijäksi olisi niin kova tunku? Yleensä kovin tunku on ollut lääkis/oikis/Aalto (parhaat alat siellä), ja sitten toisaalta psykologia, teatteri, tanssi, kuvataide, musiikki (Siba), historia,  ehkä myös tiettyjä kieliä lukemaan (enkku, ranska, saksa). 

Osaltaan tuota saattaa selittää se, että noissa muissa "pitää" olla jonkinlaiset pohjatiedot. Kukaan C:n kirjoittaja ei lähde lukemaan esim enkkua, kyllä sinne pyrkii ne, joilla on ollut aina 10 todistuksessa ja kirjoittaneet siitä L tai E. Sama historian kanssa, kyllä sinne lähes kaikilla päässeillä on reaalissa (hissa) Laudatur. Lääkis/Teknilliset korkeakoulut/hammaslääkis, sinne pyrkijöillä on L:t tai E:t luonnontieteissä ja matematiikassa, musiikkia opiskelemaan hakevat musiikkiopistossa jo tutkinnon suorittaneet jne, psykologiaa hakevat lukion psykan kurssit L:llä kirjoittaneet jne. Sosiaalityö ja muutamat muut aineet voi aloittaa ns puhtaalta pöydältä, kun niitä ei ole luettu lukiossa. Se voisi selittää suuria hakumääriä, kun työn houkuttavuudella sitä ei ilmeisestikään voi perustella?

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: viisi seitsemän kahdeksan