Lue keskustelun säännöt.
Mikä lastensuojelussa on mennyt vikaan?
aiai
21.03.2016 |
Nettikeskusteluissa saa sen käsityksen, että lastensuojelulla on mielivaltainen oikeus ottaa kuka tahansa asiakkaaksi, ja tehdä kaikenlaisia päätöksiä joiden ei tarvitse perustua faktoihin vain henkilökemioihin. Näistä keskusteluista on tullut ilmi, että päiväkodin henkilökunta, opettajat, neuvolan terveydenhoitaja, psykologi, kuraattori, perhetyöntekijä jne voi tehdä ilmoituksen vailla mitään faktoja, jos häntä nyt vain sattuu huvittamaan tehdä ilmoitus.
Tämän vuoksi lapsiperheiden vanhemmmat eivät uskalla pyytää apua julkiselta sektorilta jos ovat esim uupuneita tai ongelmissa lasten kanssa. Minä en ainakaan uskaltaisi, pelkäisin, että just omalle kohdalle sattuisi tuollainen yli-innokas väärinkäsittäjä, joka kuvittelisi tekevänsä "vain hyvää". Näiden ylilyöntien vuoksi perheet salailevat ongelmiaan hinnalla millä hyvänsä. Lastensuojelun mielivalta lopulta saattaa aiheuttaa jopa perhesurmia, kun apua ei uskalleta hakea.
Olisiko lastensuojelun aika uudistua? Olisi hyvä olla jotain vapaaehtoista neuvontaa, jossa vanhempi saisi kertoa ongelmistaan vailla uhkaa lastensuojelun tukitoimista/jopa huostaanotosta ja leimautumisesta? Jos olisi olemassa sellaista apua, johon liittyisi vaitiolovelvollisuus, eli auttava taho ei saisi tehdä lastensuojeluilmoitusta, jos avun pyytäjä sen kieltäisi. Avun hakija voisi myös milloin tahansa viheltää pelin poikki, jos kokee, että tuo "apu" ei ole oikeasti avuksi. Nythän lastensuojelun "apu" koetaan lähinnä kyttäämisenä ja jatkuvan uhan alla elämisenä.
Omassakin tuttavapiirissäni on useita pienten lasten äitejä jotka eivät uskalla neuvolassa puhua väsymyksestä, eivät uskalla pyytää perhetyöntekijää auttamaan jne, koska pelkäävät, että jollakulla herää "huoli". Joten he meikkaavat itsensä pirteän näköisiksi ja vakuuttelevat neuvolassa ettei väsytä yhtään ja kaikki on loistavasti. Kohta kukaan ei uskalla puhua kenellekään viranhaltijalle muuta kuin säästä, ja anonyymien ilmoitusten pelossa äidit eivät uskalla puhua toisillensakaan. Kaikki vertaistuki katoaa tämän pelon vuoksi. Joskus ei muuta tarvittaisi kuin joku, jolle puhua, ja joka sanoisi että hei meillä on ihan sama juttu, kyllä se siitä. Ilman että pitää pelätä että tuo toinen tekee seuraavaksi lastensuojeluilmoituksen.
Kommentit (118)
fs kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
dddddddd kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ff kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku tutkija on selvittänyt, että sosiaali- ja terveysalalle hakeutuu ihmisiä, jotka haluavat kontrolloida toisten elämää ja jopa sadisteja, jotka saavat nautintoa toisen ihmisen kärsimyksestä ja kurjuudesta.
Siellä myös jatkuva voimakas työvoimapula, joten kuka tahansa pääsee töihin. Alalle ei varsinaisesti ole tunkua....
Sen verran pakko korjata, että alalle ei enää nykyään pääse muut kuin valmiit yliopistosta valmistuneet sosiaalityöntekijät tai maisterivaiheen opiskelijat. Lisäksi sosiaalityötä pääsee opiskelemaan 2-3% hakijoista, eli alalle on todellakin tunkua ja vaikea päästä :)
No, nuo hakijamäärät ja sisäänpääsyprossat ei valitettavasti kerro hakijoiden tasosta mitään. Esim lääkikseen/hammaslääkikseen/teknillisiin korkeakouluihin ei voi kuka tahansa hakea, vain vaan pitkän matikan/fyssan&kemian suorittanut, eli hakujoukko on jo sieltä fiksuimmasta päästä. Sosiaalialalle voi hakea kuka tahansa rimaa hipoen lukion (ja lyhyen matikan) suorittanut . Sinne hakee paljon porukkaa, joilla ei ole realistisia mahdollisuuksia päästä yliopistoon, kun alaa pidetään "helppona".
Ainakin 90-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa sosiaalityö oli kaikkein helpoin kaikista humanistisen/valtiotieteellisen/yhteiskuntatieteellisen tdk:n oppiaineista päästä sisään. Muistan tämän hyvin, kun silloin monet ystäväni hakivat opiskelemaan, ja oli hyvin tiedossa, että sosiaalityöllä pääsee helpoiten yliopistoon sisälle, jos ei ole lukenut hyvillä arvosanoilla pitkää matikkaa/fysiikkaa/kemiaa, jolloin helppoja teitä yliopistoon olisi ollut useampiakin.
Kannattaa myös katsoa pääsykokeita, pisterajoja yms, eikä vain hakijoiden määrää vs sisäänpäässeet.
Sitä en tiedä, onko tilanne tuosta oleellisesti muuttunut, mutta ihmettelen, jos on. Huonosti palkattu ala, kovaa, erittäin rankkaa työtä, ja alalla vaihtuvuus suuri. Kaikki tuntemani sostyöntekijät haaveilevat alan vaihdosta, koska työ on niin rankkaa, ja ilmapiiri työyhteisössä kuulemma huono.
Päivitäpä tietosi 2010-luvulle, lähes kaikki olettamuksesi olivat vääriä ja esittämäsi fakta vanhentunutta (kuten se, kuka yliopistoon voi hakea ja mitä pitää olla pohjalla).
no kerropa sitten miten asia on nykyisin. Jos tarkoitat sitä, että yliopistoon voi hakea myös amis ja amk -pohjalla olematta ylioppilas, niin sen jo tiedänkin, ei mielestäni liity tähän asiaan ollenkaan. Kertoisitko mitkä tietoni ovat vanhentuneita?
-Lääkikseenkin voi hakea ihan kuka tahansa
-sosiaalityö ei ole minkään yliopiston yhteiskuntatieteellisen/valtiotieteellisen helpoimmasta päästä päästä sisään
-sosiaalityö on tullut oppiaineeksi vasta 2005 eli sillä ei ole kukaan päässyt 90-luvulla sisälle (tätä ennen haettiin opiskelemaan yhteiskuntapolitiikkaa ja "sosiaalityö" oli vain valittavia kursseja)
-pääsykokeissa taistellaan puolen pisteen tarkkuudella. Maksimipistemäärä on 60 ja sisäänpääsypisteet huitelee jossain viidenkympin tienoilla. Hakijoita etelän yliopistoihin on n. 700-800/yliopisto ja sisään otetaan n.30.Lääkikseen on kyllä aiemminkin "voinut" hakea kuka tahansa. Käytännössä kuitenkin on oltava luettuna pitkä fysiikka ja kemia, että voi ymmärtää pääsykoemateriaalin.
En noihin pääsyrajoihin osaa ottaa kantaa, kun ei ole mihin niitä verrata. Varmasti useimmilla aloilla on samantapaiset määrät hakijoita, jos hakijoissa ei ole mitään alkukarsintaa. Tai sitten ala on kokenut jostain syystä kovan nosteen siitä, mitä oli n. 20 v sitten. En ole koskaan kuullut mistään muualta, että olisi yliopiston kovatasoisin aine.
Ihan ulkopuolisena kyselen, miksi ihmeessä sosiaalityöntekijäksi olisi niin kova tunku? Yleensä kovin tunku on ollut lääkis/oikis/Aalto (parhaat alat siellä), ja sitten toisaalta psykologia, teatteri, tanssi, kuvataide, musiikki (Siba), historia, ehkä myös tiettyjä kieliä lukemaan (enkku, ranska, saksa).
Osaltaan tuota saattaa selittää se, että noissa muissa "pitää" olla jonkinlaiset pohjatiedot. Kukaan C:n kirjoittaja ei lähde lukemaan esim enkkua, kyllä sinne pyrkii ne, joilla on ollut aina 10 todistuksessa ja kirjoittaneet siitä L tai E. Sama historian kanssa, kyllä sinne lähes kaikilla päässeillä on reaalissa (hissa) Laudatur. Lääkis/Teknilliset korkeakoulut/hammaslääkis, sinne pyrkijöillä on L:t tai E:t luonnontieteissä ja matematiikassa, musiikkia opiskelemaan hakevat musiikkiopistossa jo tutkinnon suorittaneet jne, psykologiaa hakevat lukion psykan kurssit L:llä kirjoittaneet jne. Sosiaalityö ja muutamat muut aineet voi aloittaa ns puhtaalta pöydältä, kun niitä ei ole luettu lukiossa. Se voisi selittää suuria hakumääriä, kun työn houkuttavuudella sitä ei ilmeisestikään voi perustella?
Tuskinpa niillä C:n papereilla päästään sisälle sosiaalityöhönkään tai minnekään muuallekaan yliopistoon. Kyllä huonot paperit lukiosta kertoo puuttuvasta motivaatiosta opiskelua kohtaan sekä akateemisten taitojen puutteesta ylipäänsä. Ilman näitä ei pitkälle pötkitä yliopistossa. Se, että lukiossa ei voi opiskella oppiainetta nimeltä sosiaalityö, ei tee alan opiskelijoista tai itse alasta millään tavalla huonompaa tai alempiarvoista muihin aloihin verrattuna. Voipa asian kääntää niinkin, että kun sosiaalityössä joudutaan aloittamaan "puhtaalta pöydältä" ilman mitään etukäteisosaamista kuten kirjoitit, niin enemmänhän alan opiskelu teettää töitä kuin sellainen aine, josta perusteet on hankittu jo lukiossa ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
fs kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
dddddddd kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ff kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku tutkija on selvittänyt, että sosiaali- ja terveysalalle hakeutuu ihmisiä, jotka haluavat kontrolloida toisten elämää ja jopa sadisteja, jotka saavat nautintoa toisen ihmisen kärsimyksestä ja kurjuudesta.
Siellä myös jatkuva voimakas työvoimapula, joten kuka tahansa pääsee töihin. Alalle ei varsinaisesti ole tunkua....
Sen verran pakko korjata, että alalle ei enää nykyään pääse muut kuin valmiit yliopistosta valmistuneet sosiaalityöntekijät tai maisterivaiheen opiskelijat. Lisäksi sosiaalityötä pääsee opiskelemaan 2-3% hakijoista, eli alalle on todellakin tunkua ja vaikea päästä :)
No, nuo hakijamäärät ja sisäänpääsyprossat ei valitettavasti kerro hakijoiden tasosta mitään. Esim lääkikseen/hammaslääkikseen/teknillisiin korkeakouluihin ei voi kuka tahansa hakea, vain vaan pitkän matikan/fyssan&kemian suorittanut, eli hakujoukko on jo sieltä fiksuimmasta päästä. Sosiaalialalle voi hakea kuka tahansa rimaa hipoen lukion (ja lyhyen matikan) suorittanut . Sinne hakee paljon porukkaa, joilla ei ole realistisia mahdollisuuksia päästä yliopistoon, kun alaa pidetään "helppona".
Ainakin 90-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa sosiaalityö oli kaikkein helpoin kaikista humanistisen/valtiotieteellisen/yhteiskuntatieteellisen tdk:n oppiaineista päästä sisään. Muistan tämän hyvin, kun silloin monet ystäväni hakivat opiskelemaan, ja oli hyvin tiedossa, että sosiaalityöllä pääsee helpoiten yliopistoon sisälle, jos ei ole lukenut hyvillä arvosanoilla pitkää matikkaa/fysiikkaa/kemiaa, jolloin helppoja teitä yliopistoon olisi ollut useampiakin.
Kannattaa myös katsoa pääsykokeita, pisterajoja yms, eikä vain hakijoiden määrää vs sisäänpäässeet.
Sitä en tiedä, onko tilanne tuosta oleellisesti muuttunut, mutta ihmettelen, jos on. Huonosti palkattu ala, kovaa, erittäin rankkaa työtä, ja alalla vaihtuvuus suuri. Kaikki tuntemani sostyöntekijät haaveilevat alan vaihdosta, koska työ on niin rankkaa, ja ilmapiiri työyhteisössä kuulemma huono.
Päivitäpä tietosi 2010-luvulle, lähes kaikki olettamuksesi olivat vääriä ja esittämäsi fakta vanhentunutta (kuten se, kuka yliopistoon voi hakea ja mitä pitää olla pohjalla).
no kerropa sitten miten asia on nykyisin. Jos tarkoitat sitä, että yliopistoon voi hakea myös amis ja amk -pohjalla olematta ylioppilas, niin sen jo tiedänkin, ei mielestäni liity tähän asiaan ollenkaan. Kertoisitko mitkä tietoni ovat vanhentuneita?
-Lääkikseenkin voi hakea ihan kuka tahansa
-sosiaalityö ei ole minkään yliopiston yhteiskuntatieteellisen/valtiotieteellisen helpoimmasta päästä päästä sisään
-sosiaalityö on tullut oppiaineeksi vasta 2005 eli sillä ei ole kukaan päässyt 90-luvulla sisälle (tätä ennen haettiin opiskelemaan yhteiskuntapolitiikkaa ja "sosiaalityö" oli vain valittavia kursseja)
-pääsykokeissa taistellaan puolen pisteen tarkkuudella. Maksimipistemäärä on 60 ja sisäänpääsypisteet huitelee jossain viidenkympin tienoilla. Hakijoita etelän yliopistoihin on n. 700-800/yliopisto ja sisään otetaan n.30.Lääkikseen on kyllä aiemminkin "voinut" hakea kuka tahansa. Käytännössä kuitenkin on oltava luettuna pitkä fysiikka ja kemia, että voi ymmärtää pääsykoemateriaalin.
En noihin pääsyrajoihin osaa ottaa kantaa, kun ei ole mihin niitä verrata. Varmasti useimmilla aloilla on samantapaiset määrät hakijoita, jos hakijoissa ei ole mitään alkukarsintaa. Tai sitten ala on kokenut jostain syystä kovan nosteen siitä, mitä oli n. 20 v sitten. En ole koskaan kuullut mistään muualta, että olisi yliopiston kovatasoisin aine.
Ihan ulkopuolisena kyselen, miksi ihmeessä sosiaalityöntekijäksi olisi niin kova tunku? Yleensä kovin tunku on ollut lääkis/oikis/Aalto (parhaat alat siellä), ja sitten toisaalta psykologia, teatteri, tanssi, kuvataide, musiikki (Siba), historia, ehkä myös tiettyjä kieliä lukemaan (enkku, ranska, saksa).
Osaltaan tuota saattaa selittää se, että noissa muissa "pitää" olla jonkinlaiset pohjatiedot. Kukaan C:n kirjoittaja ei lähde lukemaan esim enkkua, kyllä sinne pyrkii ne, joilla on ollut aina 10 todistuksessa ja kirjoittaneet siitä L tai E. Sama historian kanssa, kyllä sinne lähes kaikilla päässeillä on reaalissa (hissa) Laudatur. Lääkis/Teknilliset korkeakoulut/hammaslääkis, sinne pyrkijöillä on L:t tai E:t luonnontieteissä ja matematiikassa, musiikkia opiskelemaan hakevat musiikkiopistossa jo tutkinnon suorittaneet jne, psykologiaa hakevat lukion psykan kurssit L:llä kirjoittaneet jne. Sosiaalityö ja muutamat muut aineet voi aloittaa ns puhtaalta pöydältä, kun niitä ei ole luettu lukiossa. Se voisi selittää suuria hakumääriä, kun työn houkuttavuudella sitä ei ilmeisestikään voi perustella?
Oikikseen ja lääkikseen onkin kova tunku, mutta myös paljon aloituspaikkoja. Koko suomessa on vähemmän sosiaalityön aloituspaikkoja, kuin oikiksen tai lääkiksen paikkoja YHDESSÄ yliopistossa. Taidealoille ei kauheaa tunkua nykyään taida olla (paitsi teatterikorkeakoulu), koska työllistyminen. Psykologia on edelleen sosiaalityötä vaikeampi sisäänpäästävä. Voitte itse tutustua yliopistojen sivuilla ihan julkisena oleviin tilastoihin niin huomaatte miten asia on jos ette usko :)
Vierailija kirjoitti:
fs kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
dddddddd kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ff kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku tutkija on selvittänyt, että sosiaali- ja terveysalalle hakeutuu ihmisiä, jotka haluavat kontrolloida toisten elämää ja jopa sadisteja, jotka saavat nautintoa toisen ihmisen kärsimyksestä ja kurjuudesta.
Siellä myös jatkuva voimakas työvoimapula, joten kuka tahansa pääsee töihin. Alalle ei varsinaisesti ole tunkua....
Sen verran pakko korjata, että alalle ei enää nykyään pääse muut kuin valmiit yliopistosta valmistuneet sosiaalityöntekijät tai maisterivaiheen opiskelijat. Lisäksi sosiaalityötä pääsee opiskelemaan 2-3% hakijoista, eli alalle on todellakin tunkua ja vaikea päästä :)
No, nuo hakijamäärät ja sisäänpääsyprossat ei valitettavasti kerro hakijoiden tasosta mitään. Esim lääkikseen/hammaslääkikseen/teknillisiin korkeakouluihin ei voi kuka tahansa hakea, vain vaan pitkän matikan/fyssan&kemian suorittanut, eli hakujoukko on jo sieltä fiksuimmasta päästä. Sosiaalialalle voi hakea kuka tahansa rimaa hipoen lukion (ja lyhyen matikan) suorittanut . Sinne hakee paljon porukkaa, joilla ei ole realistisia mahdollisuuksia päästä yliopistoon, kun alaa pidetään "helppona".
Ainakin 90-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa sosiaalityö oli kaikkein helpoin kaikista humanistisen/valtiotieteellisen/yhteiskuntatieteellisen tdk:n oppiaineista päästä sisään. Muistan tämän hyvin, kun silloin monet ystäväni hakivat opiskelemaan, ja oli hyvin tiedossa, että sosiaalityöllä pääsee helpoiten yliopistoon sisälle, jos ei ole lukenut hyvillä arvosanoilla pitkää matikkaa/fysiikkaa/kemiaa, jolloin helppoja teitä yliopistoon olisi ollut useampiakin.
Kannattaa myös katsoa pääsykokeita, pisterajoja yms, eikä vain hakijoiden määrää vs sisäänpäässeet.
Sitä en tiedä, onko tilanne tuosta oleellisesti muuttunut, mutta ihmettelen, jos on. Huonosti palkattu ala, kovaa, erittäin rankkaa työtä, ja alalla vaihtuvuus suuri. Kaikki tuntemani sostyöntekijät haaveilevat alan vaihdosta, koska työ on niin rankkaa, ja ilmapiiri työyhteisössä kuulemma huono.
Päivitäpä tietosi 2010-luvulle, lähes kaikki olettamuksesi olivat vääriä ja esittämäsi fakta vanhentunutta (kuten se, kuka yliopistoon voi hakea ja mitä pitää olla pohjalla).
no kerropa sitten miten asia on nykyisin. Jos tarkoitat sitä, että yliopistoon voi hakea myös amis ja amk -pohjalla olematta ylioppilas, niin sen jo tiedänkin, ei mielestäni liity tähän asiaan ollenkaan. Kertoisitko mitkä tietoni ovat vanhentuneita?
-Lääkikseenkin voi hakea ihan kuka tahansa
-sosiaalityö ei ole minkään yliopiston yhteiskuntatieteellisen/valtiotieteellisen helpoimmasta päästä päästä sisään
-sosiaalityö on tullut oppiaineeksi vasta 2005 eli sillä ei ole kukaan päässyt 90-luvulla sisälle (tätä ennen haettiin opiskelemaan yhteiskuntapolitiikkaa ja "sosiaalityö" oli vain valittavia kursseja)
-pääsykokeissa taistellaan puolen pisteen tarkkuudella. Maksimipistemäärä on 60 ja sisäänpääsypisteet huitelee jossain viidenkympin tienoilla. Hakijoita etelän yliopistoihin on n. 700-800/yliopisto ja sisään otetaan n.30.Lääkikseen on kyllä aiemminkin "voinut" hakea kuka tahansa. Käytännössä kuitenkin on oltava luettuna pitkä fysiikka ja kemia, että voi ymmärtää pääsykoemateriaalin.
En noihin pääsyrajoihin osaa ottaa kantaa, kun ei ole mihin niitä verrata. Varmasti useimmilla aloilla on samantapaiset määrät hakijoita, jos hakijoissa ei ole mitään alkukarsintaa. Tai sitten ala on kokenut jostain syystä kovan nosteen siitä, mitä oli n. 20 v sitten. En ole koskaan kuullut mistään muualta, että olisi yliopiston kovatasoisin aine.
Ihan ulkopuolisena kyselen, miksi ihmeessä sosiaalityöntekijäksi olisi niin kova tunku? Yleensä kovin tunku on ollut lääkis/oikis/Aalto (parhaat alat siellä), ja sitten toisaalta psykologia, teatteri, tanssi, kuvataide, musiikki (Siba), historia, ehkä myös tiettyjä kieliä lukemaan (enkku, ranska, saksa).
Osaltaan tuota saattaa selittää se, että noissa muissa "pitää" olla jonkinlaiset pohjatiedot. Kukaan C:n kirjoittaja ei lähde lukemaan esim enkkua, kyllä sinne pyrkii ne, joilla on ollut aina 10 todistuksessa ja kirjoittaneet siitä L tai E. Sama historian kanssa, kyllä sinne lähes kaikilla päässeillä on reaalissa (hissa) Laudatur. Lääkis/Teknilliset korkeakoulut/hammaslääkis, sinne pyrkijöillä on L:t tai E:t luonnontieteissä ja matematiikassa, musiikkia opiskelemaan hakevat musiikkiopistossa jo tutkinnon suorittaneet jne, psykologiaa hakevat lukion psykan kurssit L:llä kirjoittaneet jne. Sosiaalityö ja muutamat muut aineet voi aloittaa ns puhtaalta pöydältä, kun niitä ei ole luettu lukiossa. Se voisi selittää suuria hakumääriä, kun työn houkuttavuudella sitä ei ilmeisestikään voi perustella?
Oikikseen ja lääkikseen onkin kova tunku, mutta myös paljon aloituspaikkoja. Koko suomessa on vähemmän sosiaalityön aloituspaikkoja, kuin oikiksen tai lääkiksen paikkoja YHDESSÄ yliopistossa. Taidealoille ei kauheaa tunkua nykyään taida olla (paitsi teatterikorkeakoulu), koska työllistyminen. Psykologia on edelleen sosiaalityötä vaikeampi sisäänpäästävä. Voitte itse tutustua yliopistojen sivuilla ihan julkisena oleviin tilastoihin niin huomaatte miten asia on jos ette usko :)
uskotaan kyllä sua. Ihmettelen vaan kovasti syytä suosioon. Mutta hieno juttu, jos tulijoita on.
On melko mielenkiintoista, että noihin ilmeisesti ammattilaisten kommentteihin ei tule vastauksia. Ehkä sitten kohta taas uusi ketju samanlaisesta lähtökohdasta... Joskus tuntuu, että joku saa suorastaan mielihyvää näiden pelotteluketjujen tehtailemisesta. Kun joku kertoo tylsiä faktoja ja lisäksi tuo yksi lapsistaan piittaamaton "uhri" -isä kirjoittelee aivan ihmeellisiä juttuja, vastauksia ei tule. Toivottavasti jokunen pelokas mamma kuitenkin luki järkiviestit ja pääsee vähemmällä pelkäämisellä.
Vierailija kirjoitti:
Luulenpa, että näihin vaikeisiin tapauksiin, että hommat on oikein kunnolla perseellään ja vanhemmat pikkasen parempaa väkeä, ei uskalleta puuttua.
Normi-ihmisellä tuskin on vaikeuksia lastensuojelun kanssa.Olen itse joutunut lukuisten lastensuojeluilmoitusten selvittelyyn, koska exä tekee niitä kiusallaan tai siten saa puheillaan jonkun toisen tekemään. Tällaiset turhat ilmoitukset varmasti turhattavat ja vievät aikaa niiltä joita oikeasti pitäisi auttaa ja puuttua.
Moni aikuinen voisi ensin vähän katsella ja sitten vasta rustata sen lasun.. Entäs jos seuraavalla kerralla, kun näet lapsen ikävässä tilanteessa, menet ja oikeasti tarjoat apua.. Olisiko se kuitenkin se helpoin konsti saada väsynyt vanhempi tai muu käytös loppumaan tai peräti vanhempi heräämään ja hakemaan itse apua.
Aika sekavasti kirjoitettu, mutta jos joku tajusi..niin hyvä..
Ennen oli sellainen slogani, että koko kylä kasvattaa...tätä ei taida enää kukaan markkinoida, vaikka ajatuksena olisikin aika hyvä.
Vaikeimpia tapauksia sossut karttavat eivätkä halua asiakkaikseen, koska Vilja Eerikan tapauksessa rivityöntekijä joutui vastuuseen. Mielummin täyttävät kalenterinsa näillä helpoilla jopa tekaistuilla lasu-ilmoituksilla ja kun tulee oikeasti tapaus, jossa lapsi on jopa hengenvaarassa väittävät, heillä olevan kädet täynnä töitä ja kieltäytyvät ottamaan vaarassa olevaa lasta vastuulleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outo aloitus taas. Lastensuojelulaki on tehty lapsen suojelemiseksi. Enemmän meillä on lapsia, joista ei ilmoitusta tehdä, vaikka syytä olisi. Eiköhän turhat ilmoitukset ole parempi kuin kärsivät lapset. Jos kynnys olisi suurempi, jäisi liian moni ilman apua. Eerikan tapauksen jälkeen kyllä hankittiin ilmoitusten nimeen
Vai että vaitiolovelvollisuus... Sehän aina viranomaisilla on. Mutta onneksi sina sen yli menee lapsen suojeleminen. Esim pedofiili haluaisi hoitoa ilman lastensuojeluulmoitusta. No EI.
Täällä ei näköjään vaan haluta ymmärtää aloitusta. Onko sitten parempi, että pedofiili ei hae hoitoa ollenkaan, vaan salaa ongelmansa, eikä edes yritä muuttua?
En ymmärrä. Toivotaan ettei ilmoituksia tehdä. Miten lapsia sitten suojellaan?
Ja pedofiilin kiusaamaa lasta. Pitäisikö vaan hyssytellä ja antaa lapsen kärsiä. Ei pidäMutta pedofiiliksi itsensä tietävä ei mitenkään välttämättä ole toteuttamassa halujaan. Eikä etenkään omien lasten kanssa. Vastenmielinen halu on taakka itselleenkin, ja siihen tahtoisi apua koska kärsii halustaan. Mitä luulet tapahtuvan, jos tuollaisesta menee kertomaan vaikka neuvolassa ennen lapsensa syntymää?
Hyvä jos jotain tapahtuu. Olisi kyllä ollut aikaa hoitaa itseään ennen lapsen hankintaa. Tai olla hankkimatta.
Myötätuntoa ei heru pedofiilille.
Puistattaa jo se lapsen ajattelu ja katdominen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulenpa, että näihin vaikeisiin tapauksiin, että hommat on oikein kunnolla perseellään ja vanhemmat pikkasen parempaa väkeä, ei uskalleta puuttua.
Normi-ihmisellä tuskin on vaikeuksia lastensuojelun kanssa.Olen itse joutunut lukuisten lastensuojeluilmoitusten selvittelyyn, koska exä tekee niitä kiusallaan tai siten saa puheillaan jonkun toisen tekemään. Tällaiset turhat ilmoitukset varmasti turhattavat ja vievät aikaa niiltä joita oikeasti pitäisi auttaa ja puuttua.
Moni aikuinen voisi ensin vähän katsella ja sitten vasta rustata sen lasun.. Entäs jos seuraavalla kerralla, kun näet lapsen ikävässä tilanteessa, menet ja oikeasti tarjoat apua.. Olisiko se kuitenkin se helpoin konsti saada väsynyt vanhempi tai muu käytös loppumaan tai peräti vanhempi heräämään ja hakemaan itse apua.
Aika sekavasti kirjoitettu, mutta jos joku tajusi..niin hyvä..
Ennen oli sellainen slogani, että koko kylä kasvattaa...tätä ei taida enää kukaan markkinoida, vaikka ajatuksena olisikin aika hyvä.
Vaikeimpia tapauksia sossut karttavat eivätkä halua asiakkaikseen, koska Vilja Eerikan tapauksessa rivityöntekijä joutui vastuuseen. Mielummin täyttävät kalenterinsa näillä helpoilla jopa tekaistuilla lasu-ilmoituksilla ja kun tulee oikeasti tapaus, jossa lapsi on jopa hengenvaarassa väittävät, heillä olevan kädet täynnä töitä ja kieltäytyvät ottamaan vaarassa olevaa lasta vastuulleen.
Jännä, että sinä(kään) et ota kantaa nousin sossujen asiallisiin viesteihin... :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuli tässä lukiessa mieleen seuraava:
Mannerheimin lastensuojeluliiton vanhempainpuhelin ja vanhempainnetti:
http://www.mll.fi/mll/auttavatpuhelimet/vpn/
Jos esim. neuvolassa puhumiselle tarvitsee neuvontaa ja rohkaisua, niin kannattaa ottaa yhteys.
Ystävä, joka on nyt kolmevuotiaan yksinhuoltaja hankalassa erotilanteessa, on saanut paljon tukea ja apua tuolta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku tutkija on selvittänyt, että sosiaali- ja terveysalalle hakeutuu ihmisiä, jotka haluavat kontrolloida toisten elämää ja jopa sadisteja, jotka saavat nautintoa toisen ihmisen kärsimyksestä ja kurjuudesta.
Istun parhaillani lastensuojelun yliopistokurssilla. Oma motivaationi sosiaalityöhön on, että aidosti haluan kohdata ihmisiä ongelmineen ja luulen olevani siinä aika lailla omalla alallani. En tunne pienintäkään kontrollinhalua tai sadismia ja kun katson ympärilleni huolestuneita kanssaopiskelijoitani, niin tuskinpa tuntevat hekään. Kenenkään intressesissä ei ole jahdata väsyneitä äitejä tai saunakaljan ottajia. Resurssit kun eivät tunnu antavan sijaa paljon vakavammillekaan ongelmille. Lastensuojelu sosiaalityössä on sitä kaikkein raskainta ja epäkiitollisinta työtä, johon harva haluaa. Jo pelkät oppikirjat ovat emotionaalisesti hyvin raskaita lukea.
Minkälaisia opiskelijoita sosiaalityöhön hakeutuu? Parikymppisiä naisia, jotka lukevat esimerkkitapauksia ja ohjenuoria opintomateriaalista, mutta jotka eivät ole itse vanhempia tai tunne vanhemmuutta juuri muuten kuin vanhempiensa ikäluokassa?
Sanotaanhan, että neuvolan terkoistakin oppikirjan sääntöjä eniten mainostavat ovat nuoria terkkoja, joilla ei ole vielä kovin paljon kokemusta. Vanhemmat terkat osaavat soveltaa enemmän, koska ovat nähneet uransa aikana enemmän perheitä ja tilanteita, ja ovat mahdollisesti jo itsekin vanhempia.
Itse kokisin, huomattuani näin vanhemmaksi tulon jälkeen, että ainakin minulle olisi varmasti vaikeaa arvioida toisten vanhemmuutta ilman sitä kokemuspohjaa ja tuttavapiiriä, joka on tullut lasten saannin myötä. Räikeät ylilyönnit on eri asia, mutta juurikin se "harmaa alue".
Työssä opitaan ja kokemusta kartutetaan, ja jokainen meistä aloittaa jostakin. Se on selvä ja täysin hyväksyttävää. Lähinnä pohdin sitä, että vanhemmuus on hyvin monimuotoista ja valintoja voi tehdä monella tavalla, riippuen siitä mikä sopii parhaiten perheelle ja lapsille. Jos ei ole suoraan yhtä oikeaa tapaa tehdä asioita voiko aiheeton huoli herätä siitä, että asiat tehdään perheessä eri tavalla kuin mitä ko. sossu ajattelee olevan oikein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielipiteitä lastensuojelun toiminnasta ei kannata rakentaa nettikeskusteluiden/näiden "väärydellä huostattujen" -vanhempien huuteluiden varaan.
Tietämissäni tapauksissa lastensuojelu on tarjonnut perheelle tukitoimia, kuten perhetyöntekijän käyntejä. Mistään huostaanotoista ei ole ollut puhettakaan, koska pääasiallisesti asiat ovat olleet kunnossa, mutta vanhempien jaksaminen kortilla (yhdessä tapauksessa mm. paha synnytyksen jälkeinen masennus, joka heitti koko perheen arjen täysin ylösalaisin).
Kun ongelmista on päästy yli, niin lasu-asiakkuus on päättynyt.
Pienellä kritiikillä kannattaa aina lukea niitä juttuja, joissa kerrotaan perheessä olleen kaikki aivan loistavasti ja yhtenä kauniina päivänä ilkeät sossutädit tulleet ja vieneet lapset mukanaan... Luulenpa, että noissa jutuissa jää muutamia aika olennaisia seikkoja kertomatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulenpa, että näihin vaikeisiin tapauksiin, että hommat on oikein kunnolla perseellään ja vanhemmat pikkasen parempaa väkeä, ei uskalleta puuttua.
Normi-ihmisellä tuskin on vaikeuksia lastensuojelun kanssa.Olen itse joutunut lukuisten lastensuojeluilmoitusten selvittelyyn, koska exä tekee niitä kiusallaan tai siten saa puheillaan jonkun toisen tekemään. Tällaiset turhat ilmoitukset varmasti turhattavat ja vievät aikaa niiltä joita oikeasti pitäisi auttaa ja puuttua.
Moni aikuinen voisi ensin vähän katsella ja sitten vasta rustata sen lasun.. Entäs jos seuraavalla kerralla, kun näet lapsen ikävässä tilanteessa, menet ja oikeasti tarjoat apua.. Olisiko se kuitenkin se helpoin konsti saada väsynyt vanhempi tai muu käytös loppumaan tai peräti vanhempi heräämään ja hakemaan itse apua.
Aika sekavasti kirjoitettu, mutta jos joku tajusi..niin hyvä..
Ennen oli sellainen slogani, että koko kylä kasvattaa...tätä ei taida enää kukaan markkinoida, vaikka ajatuksena olisikin aika hyvä.
Vaikeimpia tapauksia sossut karttavat eivätkä halua asiakkaikseen, koska Vilja Eerikan tapauksessa rivityöntekijä joutui vastuuseen. Mielummin täyttävät kalenterinsa näillä helpoilla jopa tekaistuilla lasu-ilmoituksilla ja kun tulee oikeasti tapaus, jossa lapsi on jopa hengenvaarassa väittävät, heillä olevan kädet täynnä töitä ja kieltäytyvät ottamaan vaarassa olevaa lasta vastuulleen.
Jännä, että sinä(kään) et ota kantaa nousin sossujen asiallisiin viesteihin... :)
En lukenut ketjua, kunhan silmäilin. Tämä uutinen että uutta tapaus Vilja Eerikaa odotetaan tapahtuvaksi suunnileen koska tahansa oli päivä pari sitten ainakin puolessa tusinassa verkkojulkaisussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulenpa, että näihin vaikeisiin tapauksiin, että hommat on oikein kunnolla perseellään ja vanhemmat pikkasen parempaa väkeä, ei uskalleta puuttua.
Normi-ihmisellä tuskin on vaikeuksia lastensuojelun kanssa.Olen itse joutunut lukuisten lastensuojeluilmoitusten selvittelyyn, koska exä tekee niitä kiusallaan tai siten saa puheillaan jonkun toisen tekemään. Tällaiset turhat ilmoitukset varmasti turhattavat ja vievät aikaa niiltä joita oikeasti pitäisi auttaa ja puuttua.
Moni aikuinen voisi ensin vähän katsella ja sitten vasta rustata sen lasun.. Entäs jos seuraavalla kerralla, kun näet lapsen ikävässä tilanteessa, menet ja oikeasti tarjoat apua.. Olisiko se kuitenkin se helpoin konsti saada väsynyt vanhempi tai muu käytös loppumaan tai peräti vanhempi heräämään ja hakemaan itse apua.
Aika sekavasti kirjoitettu, mutta jos joku tajusi..niin hyvä..
Ennen oli sellainen slogani, että koko kylä kasvattaa...tätä ei taida enää kukaan markkinoida, vaikka ajatuksena olisikin aika hyvä.
Vaikeimpia tapauksia sossut karttavat eivätkä halua asiakkaikseen, koska Vilja Eerikan tapauksessa rivityöntekijä joutui vastuuseen. Mielummin täyttävät kalenterinsa näillä helpoilla jopa tekaistuilla lasu-ilmoituksilla ja kun tulee oikeasti tapaus, jossa lapsi on jopa hengenvaarassa väittävät, heillä olevan kädet täynnä töitä ja kieltäytyvät ottamaan vaarassa olevaa lasta vastuulleen.
Jännä, että sinä(kään) et ota kantaa nousin sossujen asiallisiin viesteihin... :)
En lukenut ketjua, kunhan silmäilin. Tämä uutinen että uutta tapaus Vilja Eerikaa odotetaan tapahtuvaksi suunnileen koska tahansa oli päivä pari sitten ainakin puolessa tusinassa verkkojulkaisussa.
Uutinen koski Helsinkiä, ei koko Suomea. Hieman medialukutaitoa nyt ihmiset. On todella tärkeää, että epäkohtia otetaan esille. Yhtä tärkeää on ymmärtää, mihin huoli kohdistuu, eikä muutella tarinaa matkan varrella. Esim. Helsingin lastensuojelussa on ongelmia = kaikissa muissa kunnissa on myös samoja ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulenpa, että näihin vaikeisiin tapauksiin, että hommat on oikein kunnolla perseellään ja vanhemmat pikkasen parempaa väkeä, ei uskalleta puuttua.
Normi-ihmisellä tuskin on vaikeuksia lastensuojelun kanssa.Olen itse joutunut lukuisten lastensuojeluilmoitusten selvittelyyn, koska exä tekee niitä kiusallaan tai siten saa puheillaan jonkun toisen tekemään. Tällaiset turhat ilmoitukset varmasti turhattavat ja vievät aikaa niiltä joita oikeasti pitäisi auttaa ja puuttua.
Moni aikuinen voisi ensin vähän katsella ja sitten vasta rustata sen lasun.. Entäs jos seuraavalla kerralla, kun näet lapsen ikävässä tilanteessa, menet ja oikeasti tarjoat apua.. Olisiko se kuitenkin se helpoin konsti saada väsynyt vanhempi tai muu käytös loppumaan tai peräti vanhempi heräämään ja hakemaan itse apua.
Aika sekavasti kirjoitettu, mutta jos joku tajusi..niin hyvä..
Ennen oli sellainen slogani, että koko kylä kasvattaa...tätä ei taida enää kukaan markkinoida, vaikka ajatuksena olisikin aika hyvä.
Vaikeimpia tapauksia sossut karttavat eivätkä halua asiakkaikseen, koska Vilja Eerikan tapauksessa rivityöntekijä joutui vastuuseen. Mielummin täyttävät kalenterinsa näillä helpoilla jopa tekaistuilla lasu-ilmoituksilla ja kun tulee oikeasti tapaus, jossa lapsi on jopa hengenvaarassa väittävät, heillä olevan kädet täynnä töitä ja kieltäytyvät ottamaan vaarassa olevaa lasta vastuulleen.
Jännä, että sinä(kään) et ota kantaa nousin sossujen asiallisiin viesteihin... :)
En lukenut ketjua, kunhan silmäilin. Tämä uutinen että uutta tapaus Vilja Eerikaa odotetaan tapahtuvaksi suunnileen koska tahansa oli päivä pari sitten ainakin puolessa tusinassa verkkojulkaisussa.
Uutinen koski Helsinkiä, ei koko Suomea. Hieman medialukutaitoa nyt ihmiset. On todella tärkeää, että epäkohtia otetaan esille. Yhtä tärkeää on ymmärtää, mihin huoli kohdistuu, eikä muutella tarinaa matkan varrella. Esim. Helsingin lastensuojelussa on ongelmia = kaikissa muissa kunnissa on myös samoja ongelmia.
Lukutaitokin olisi hyvä, en kertonut että kuvittelen uutisen koskeneen koko Suomea, vaan että uutta Vilja Eerika tapausta odotetaan tapahtuvaksi milloin tahansa. Vilja Eerika ei kuollut missään Joensuussa vaan kuule ihan Helsingissä tapahtui, miten kerpeleessä saat luettua tuon tekstini niin että olisin kertonut jostain Pihtiputaasta tai muusta syrjäsuomesta, jossa sossutätejä on varmaan enemmän kuin lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku tutkija on selvittänyt, että sosiaali- ja terveysalalle hakeutuu ihmisiä, jotka haluavat kontrolloida toisten elämää ja jopa sadisteja, jotka saavat nautintoa toisen ihmisen kärsimyksestä ja kurjuudesta.
Istun parhaillani lastensuojelun yliopistokurssilla. Oma motivaationi sosiaalityöhön on, että aidosti haluan kohdata ihmisiä ongelmineen ja luulen olevani siinä aika lailla omalla alallani. En tunne pienintäkään kontrollinhalua tai sadismia ja kun katson ympärilleni huolestuneita kanssaopiskelijoitani, niin tuskinpa tuntevat hekään. Kenenkään intressesissä ei ole jahdata väsyneitä äitejä tai saunakaljan ottajia. Resurssit kun eivät tunnu antavan sijaa paljon vakavammillekaan ongelmille. Lastensuojelu sosiaalityössä on sitä kaikkein raskainta ja epäkiitollisinta työtä, johon harva haluaa. Jo pelkät oppikirjat ovat emotionaalisesti hyvin raskaita lukea.
Minkälaisia opiskelijoita sosiaalityöhön hakeutuu? Parikymppisiä naisia, jotka lukevat esimerkkitapauksia ja ohjenuoria opintomateriaalista, mutta jotka eivät ole itse vanhempia tai tunne vanhemmuutta juuri muuten kuin vanhempiensa ikäluokassa?
Sanotaanhan, että neuvolan terkoistakin oppikirjan sääntöjä eniten mainostavat ovat nuoria terkkoja, joilla ei ole vielä kovin paljon kokemusta. Vanhemmat terkat osaavat soveltaa enemmän, koska ovat nähneet uransa aikana enemmän perheitä ja tilanteita, ja ovat mahdollisesti jo itsekin vanhempia.
Itse kokisin, huomattuani näin vanhemmaksi tulon jälkeen, että ainakin minulle olisi varmasti vaikeaa arvioida toisten vanhemmuutta ilman sitä kokemuspohjaa ja tuttavapiiriä, joka on tullut lasten saannin myötä. Räikeät ylilyönnit on eri asia, mutta juurikin se "harmaa alue".
Työssä opitaan ja kokemusta kartutetaan, ja jokainen meistä aloittaa jostakin. Se on selvä ja täysin hyväksyttävää. Lähinnä pohdin sitä, että vanhemmuus on hyvin monimuotoista ja valintoja voi tehdä monella tavalla, riippuen siitä mikä sopii parhaiten perheelle ja lapsille. Jos ei ole suoraan yhtä oikeaa tapaa tehdä asioita voiko aiheeton huoli herätä siitä, että asiat tehdään perheessä eri tavalla kuin mitä ko. sossu ajattelee olevan oikein.
Suuri osa sosiaalityön opiskelijoista on jo ihan aikuisia, aika vähän on suoraan lukiosta tulleita. Paljon on myös ihan perheellisiä opiskelijoita. Sillä ei kuitenkaan ole mitään merkitystä, koska ammattilainen ei koskaan peilaa tapahtumi omiin käsityksiinsä tai omiin mielipiteisiinsä vaan sosiaalityössä ihan tutkimukseen ja lakiin. Eli siis voi olla jopa parempi jos ei ome omia lapsia, jolloin näkemykset pysyy objektiivisina eikä siirry "äityli"- tyyppiseksi keittiöpsykologiaksi.
kannattaa päivittää tietosi aiheesta kirjoitti:
Nykyäänhän on mahdollista saada esim. tukiperhe lapselle ilman, että on mikään "sossutapaus" tai lastensuojelun asiakas eli ei tehdä ilmoitusta mihinkään. Tosin tukiperheistä on pulaa, mutta ajatus on kuitenkin juuri se, mitä aloittajakin ilmeisesti kaipaa. Rohkeasti vaan neuvolassa kertomaan, jos ei jaksa! Lisäksi kunnista voi saada väliaikaisen kodinhoitajan (en tiedä, mikä on oikea termi), joka voi hoitaa lapsia tai tehdä kotiaskareita, jotta äiti voi hetken hengähtää. Äiti/vanhempi voi itse päättää, millaista apua kodinhoitajalta kaipaa (esim. siivousta, ruuanlaittoa, lasten viemistä ulos). Maksu kodinhoitajasta on pieni (joitain euroja/tunti --> ehkä joissain tapauksissa ilmaistakin) verrattuna hyötyyn tai siihen, mitä kodinhoitajan palkkaaminen maksaisi ilman kunnan apua.
Huostaanottoa on turha pelätä - nykyään on niin pahoja tapauksia, että ei listoille jotain perusväsynyttä äitiä oteta. Lisäksi huostaanottoa pyritään välttämään kaikin keinoin. Jos on pientä päihdeongelmaa tai masentunutta oloa, niin ei niidenkään takia heti huostaanoteta, vaan pyritään ohjaamaan katkaisuun tai antamaan apua, jotta mieliala kohoaa.
Kyllä noita on täysi syy pelätä. En mistään hinnasta menisi niiltä apua pyytämään, ellei sitten tilanteeni olisi todellakin niin huono että lasten olisi parempi jossain muualla. Jos huono tuuri käy ja saat sosiaalityöntekijäksesi jonkun psykopaatin niin he tekevät elämästäsi helvettiä. Voidaan sanoa että asiat ovat hyvin, ei mitään hätää, mutta yhtenä päivänä he hakevatkin lapsesi päiväkodista ilman mitään ennakkovaroitusta. Sen jälkeen vasta kuulet että lapselle on jo kuukausien ajan alustettu sijaisperhettä ja nyt hänet sinne viedään.
Ja ihan sama vaikka asiat olisivat olleet hyvin jo yli puoli vuotta. Älä IKINÄ luota lastensuojeluun. Kieroa peliä ja melkoista bisnestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulenpa, että näihin vaikeisiin tapauksiin, että hommat on oikein kunnolla perseellään ja vanhemmat pikkasen parempaa väkeä, ei uskalleta puuttua.
Normi-ihmisellä tuskin on vaikeuksia lastensuojelun kanssa.Olen itse joutunut lukuisten lastensuojeluilmoitusten selvittelyyn, koska exä tekee niitä kiusallaan tai siten saa puheillaan jonkun toisen tekemään. Tällaiset turhat ilmoitukset varmasti turhattavat ja vievät aikaa niiltä joita oikeasti pitäisi auttaa ja puuttua.
Moni aikuinen voisi ensin vähän katsella ja sitten vasta rustata sen lasun.. Entäs jos seuraavalla kerralla, kun näet lapsen ikävässä tilanteessa, menet ja oikeasti tarjoat apua.. Olisiko se kuitenkin se helpoin konsti saada väsynyt vanhempi tai muu käytös loppumaan tai peräti vanhempi heräämään ja hakemaan itse apua.
Aika sekavasti kirjoitettu, mutta jos joku tajusi..niin hyvä..
Ennen oli sellainen slogani, että koko kylä kasvattaa...tätä ei taida enää kukaan markkinoida, vaikka ajatuksena olisikin aika hyvä.
Vaikeimpia tapauksia sossut karttavat eivätkä halua asiakkaikseen, koska Vilja Eerikan tapauksessa rivityöntekijä joutui vastuuseen. Mielummin täyttävät kalenterinsa näillä helpoilla jopa tekaistuilla lasu-ilmoituksilla ja kun tulee oikeasti tapaus, jossa lapsi on jopa hengenvaarassa väittävät, heillä olevan kädet täynnä töitä ja kieltäytyvät ottamaan vaarassa olevaa lasta vastuulleen.
Tuo on totta. Pitäisi olla itsestäänselvää että pahoinpidelty lapsi mustelmilla tai narkkarivanhemmat olisivat syynissä. Kivempi on kuitenkin kiusata vaikka eronnutta äitiä, joka pelkää eksäänsä.
Elämä on myös joskus huonoa tuuria, joskus uskomattoman pahaa onnea. Joskus huonon oñnen kehään joutuminen ja siitä irti pääseminen on tuskaisaa. Moniammatillinen yhteistyö voi olla kauniiksi tarkoitettu asia, mutta huonolla tuurilla se on kehä, jossa traumaattisia asioita kokenut ihminen laitetaan auttamisen sijaan entistä kovempaan rääkkiin. Kärsineestä ihmisestä tehdään tarkkailun kohde, jota jopa provosoidaan entistä ahdistuneempaan tilaan. Ei tarvitse kuin joutua tekemisiin muutaman ilkeän ja epäempaattisen ihmisen kanssa. Sydän ei ole kaikilla paikallaan vaikka työtä ihmisten kanssa pitäisi tehdä nimenomaan sydämellä.
Sitten taas on olemassa oikeasti pahoja ihmisiä, joiden elämään ei edes uskalleta puuttua.
.
Perhetyöntekijät ovat lastensuojelun kätyreitä, jotka käyvät urkkimassa perheen tietoja ja fabrikoivat saamistaan tiedoista perheelle hyvin vahingollisia ja sossumyönteisiä kirjauksia.
Kehotan kaikkia pitämään sossut ja perhetyö kaukana perheestään! Sossu kun kertoo "huolen" heränneen on myöhäistä tehdä mitään. Tämän jälkeen olet korkeintaan matkustaja perheesi ja lastesi asioissa!
Muut viranomaiset myötäilevät sossujen kantaa totuudesta ja todisteista välittämättä. Sossut pakottavat vanhemmat toimenpiteisiin, jotka he tietävät tehtailevan lisää valheellisia perheitä rikkovia asiakirjoja.
Vertaistuki on ainoa apu suomen maassa, jolla on edes mahdollista saada apua lapsiperheiden ongelmiin. Yhteenkään viranomaiseen en uskaltaisi olla yhteydessä! On joku joskus saattanut heidän "avustaan" hyötyäkin, mutta tällaista perhettä itse en ole tavannut, vaikka lukuisia lastensuojelun asiakkaita nykyään tunnenkin.
Tuntuu ikävältä yleistää, mutta olen muutaman vuoden ajan ollut pakotettu tutkimaan näitä asioita hyvinkin henkilökohtaiselta kantilta ja todennut, että systeemi on mätä!
Perheeni lastensuojelun sosiaalityöntekijä on osoittautunut ihan aidoksi sadistiksi, joka on kolmen vuoden ajan piinannut perhettäni ja jatkaa toimintaansa edelleen! Joudun vierestä seuraamaan tämän mielipuolen toimintaa perheeni ja lasteni tuhoamiseksi.
Olimme työssäkäyvä, lapsemme hoitava, kohtuullisen toimeentulon omaava perhe, mutta sossut kun saimme perhetyön kautta elämäämme, kaikki muuttui.
Olen ajan mittaan menettänyt avioliittoni, lapseni, työni ja työkykyni, toimeentuloni ja terveyteni! Kaikki tämä ainoastaan lastensuojelun ja heitä komppaavien viranomaisten "auttaessa" perhettäni!
Käykää lukemassa:
http://lastenjaperheenetu.munblogi.com
Mielelläni kuulisin vastaavan tyylisiä kokemuksia omaavia vanhempia!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juurihan tässä toivottiin apua, johon sisältyy vaitiolovelvollisuus. Ihan pelkkää apua vailla kyttäyspelkoa. Apua, jonka saa itse halutessaan myös lopettaa, jos kokee, että siitä ei ole apua. Nykyisellään yhä useammat äidit pelkäävät pyytää missään apua, koska aiheettomia ilmoituksia tehdään niin paljon. Ja pelkkä aiheeton ilmoitus ei olisi ongelma, jos ihmiset voisivat luottaa sosiaalityöntekijöihin ja siihen, että näillä on maalaisjärkeä. Mutta kun perusongelma on se, ettei lastensuojelun työntekijään voi läheskään aina luottaa.
Joukossa on monenlaisia persoonia, ja nimen omaan henkilökemioiden ja persoonan mukaan tekevät päätöksensä. Eri asia toki selkeät ja aiheelliset tapaukset, esim päihteiden käyttö ym. Mutta sitten näissä tapauksissa jossa syyllisyys tai syyttömyys ei ole selkeää, astuu kuvioon vain ja ainoastaan mielivaltainen "tunne/huoli" ja se on kiinni sostyöntekijän persoonasta. Eli tämä voisi ihan oikeasti sattua ihan kenelle tahansa. Ja jos huono tsägä käy, niin johtaisi vieläpä asikkuuteen.
Ilmiantovelvollisuus on kaikilla viranhaltijoilla, lääkäreistä pappeihin. Vaikka yksilö menisi kertomaan ihan omista henkilökohtaisista huolistaan esimerkiksi kirkon diakonille, niin heidän velvollisuutenaan on erikseen pohtia että tehdäkö samantien lasu, kun tuolla näyttää lapsiakin olevan. Verrattuna lapsettomiin, tämä on epäreilua. Lapseton voi huolettomasti avautua (ellei edes aio niitä lapsia tehdä) ja häntä kohdellaan yksilönä, ei vanhempana.
Päiväkodeissa on yleistymässä tapa käydä kotikäynnillä, mikä on mielestäni jo hulluuden huippu. Lasten terapeutit tunkevat kotiin myös ihan automaattisesti. En vaan ymmärrä että miksi ihmeessä! Se tuntuu siltä, että kuka tahansa "virkahenkilö" voi kutsua itse itsensä muitta mutkitta kotiin ja asettaa itsensä tämän kodinhaltijan yläpuolelle. Joku muu päättää, onko tarpeeksi siistiä, onko oma huone ja leluja ihan varmasti, vai onko jotain kaameaa köyhälistöä, jotka sopiikin ilmiantaa. Se siitä tulee mieleen.
On hyvin epämiellyttävää tulla kohdeluksi potentiaalisena lastenmurhaajana tms. ennen kuin joku virkailija "todistaa" että kotisi on hänen mielestään kelvollinen. Jos joku on eri mieltä, niin kertokoon mitä muuta päiväkodin hoitaja siellä kotona tekee kuin laskee pölypalloja ja leluja?
Ei meille terapeutit ole koskaan olleet tunkemassa. Joskus sovitaan yhdessä,että joku ohjauskäynti on kotona. Mutta vain jos meille vanhemmille sopii. Sosiaalityöntekijäkään ei kutsu itseään vaan kysyy missä haluamme tavata. Aivan ihana ihminen meidän sossu onkin. Ei mitään merkkejä vallanhimosta.
Taustalla on syynä mm. pätevyysvaatimusten muutoksen ja lainsäädäntömuutokset. Lisäksi sosiaalityöntekijöillä on ihan asialliset työllistymismahdollisuudet toisin kuin monilla muilla akateemisilla aloilla. Faktaa on, että esim. viime vuonna sosiaalityöhön oli kaikkein vaikein päästä sisälle esim. Helsingin yliopistossa.