Lue keskustelun säännöt.
Asia, mitä et haluaisi kenenkään saavan selville sinusta
Voin aloittaa: Väitän eläväni terveellisesti, mutta syön salaa jopa useita suklaalevyjä päivittäin...
Kommentit (1603)
Vierailija kirjoitti:
En ole kertonut ystävilleni, että olen perinyt valtavan omaisuuden. Paljon kiinteistöjä, metsää ja osakkeita. Ystäväni luulevat, että olen työtön ja etsin uutta työpaikkaa. Tosiasiallisesti saan omaisuudesta niin paljon tuloja, ettei minun tarvitse tehdä töitä. Päivisin hoidan pääasiassa omaisuuteni asioita. Ystäväni ovat välilläihmetelleet miten minulla on varaa uuteen autoon ja matkoihin.
Olisimpa sinä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluaisin kysyä yhtä asiaa. Miten te serkkujenne kanssa olleet olette päätyneet tuohon tilanteeseen? Sukujuhlissa...?
Vierailija kirjoitti:
Että olen oikeasti homo.
Minua aina ihmetyttää, että pitääkö yhä nykyäänkin salata seksuaalinen suuntautuminen? Eikö salailu vie hirveästi energiaa ja ole haitallista mielenterveydelle?
Minua pidetään fiksuna ja mukavana perheenisänä (myös perheeni pitää) ja alani asiantuntijana. Oikeasti olen mulkku selkäänpuukottaja joka näyttelee niin työssä kuin kotonakin. Juopottelen aina kun mahdollista ja olen radalla. Lisäksi minulla on seksisuhde anoppini kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että olen oikeasti homo.
Minua aina ihmetyttää, että pitääkö yhä nykyäänkin salata seksuaalinen suuntautuminen? Eikö salailu vie hirveästi energiaa ja ole haitallista mielenterveydelle?
Vie paljon energiaa, mutta olisi noloa jäädä kiinni kun olen profiloitunut "äijjänä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luin ketjua ja muistin taas miksi vihaan ihmisiä.
Olin nuorena himorunkkari, myöhemmin minulla oli kaksi seksikokemusta toisten miehien kanssa Nykyään käyn säännöllisesti prostituoiduilla koska vaimoni haluaa vain vaniljaseksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Känni/huumesekoilijat: seksi tuntuu super hyvältä ihan selvinpäin. Ja nimen omaan silloin. Mielestäni känni vie osan nautinnosta, turruttaa jotenkin. T. Nainen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole kertonut ystävilleni, että olen perinyt valtavan omaisuuden. Paljon kiinteistöjä, metsää ja osakkeita. Ystäväni luulevat, että olen työtön ja etsin uutta työpaikkaa. Tosiasiallisesti saan omaisuudesta niin paljon tuloja, ettei minun tarvitse tehdä töitä. Päivisin hoidan pääasiassa omaisuuteni asioita. Ystäväni ovat välilläihmetelleet miten minulla on varaa uuteen autoon ja matkoihin.
Olisimpa sinä
...simpa simpa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajatuksiani. En tiedä, onko yleistäkin, mutta kärsin kiltin tytön syndroomasta, en osaa koskaan sanoa kellekään mitään vastaan, paitsi miehelleni ja lapsilleni. Siksi varmaankin mun pään sisälle käy rumien sanojen kuhina. Olen asiakaspalvelutyössä ja todella hyvä työssäni, olenhan kova miellyttämään. Mutta mielessäni haukun asiakkaita huo*iksi ym, jos vähänkin ärsyttävät. Haukun myös työkavereitani päässäni sekä omia ystäviäni, ihmiset kun joskus ärsyttävät, mutta en ikinä halua kertoa sitä heille, että käyvät hermoilleni. Joten heidän haukkuminen todella rumasti ajatuksissani tuo lohtua ja jaksamista. Lapsiani ja miestäni taidan rakastaa niin paljon ja osaan olla heidän kanssa täysin oma itseni, joten ikinä heistä en ajattele mitään pahaa, onneksi.
Oletko ajatellut hankkia apua? Ei kuulosta ihan terveeltä.
Samaa ajattelin. Terapiaan.
Sitten saa puolet ihmisistä mennä terapiaan! Tää on ihan normaalia.
Odotinkin jo koska joku "ihan normaalia" -hullu ilmestyy paikalle.
Käyttäjä2875 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole kertonut ystävilleni, että olen perinyt valtavan omaisuuden. Paljon kiinteistöjä, metsää ja osakkeita. Ystäväni luulevat, että olen työtön ja etsin uutta työpaikkaa. Tosiasiallisesti saan omaisuudesta niin paljon tuloja, ettei minun tarvitse tehdä töitä. Päivisin hoidan pääasiassa omaisuuteni asioita. Ystäväni ovat välilläihmetelleet miten minulla on varaa uuteen autoon ja matkoihin.
Olisimpa sinä
...simpa simpa.
Olisimpa simba
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luin ketjua ja muistin taas miksi vihaan ihmisiä.
Tämä. Ziisus mitä ryhmää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen koukussa rauhoittaviin.
Olisinpa minäkin. Mutta ei ole reseptiä. Satunnaisia kertoja olen saanut kokeilla. Niinämpäivonä on ollut hyvä olotila. Parempi kuin normaalisti.
Sain erään leikkauksen jälkeen sairaalassa koviin kipuihin oxynormia, oli hetken maailman ihanin tunne, ennen kuin vaivuin uneen. Tuon kokemuksen jälkeen olen miettinyt, että melko helppo jäädä koukkuun noihin koviin kipulääkkeisiin, varsinkin jos niitä määrätään pidemmäksi aikaa. Minulle siis määrättiin vielä kotiin vahvoja kipulääkkeitä, mutta sinnittelin reseptivapailla lääkkeillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua pidetään fiksuna ja mukavana perheenisänä (myös perheeni pitää) ja alani asiantuntijana. Oikeasti olen mulkku selkäänpuukottaja joka näyttelee niin työssä kuin kotonakin. Juopottelen aina kun mahdollista ja olen radalla. Lisäksi minulla on seksisuhde anoppini kanssa.
Sano, että huijaat. Lopeta ainakin anoppiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Luin ketjua ja muistin taas miksi vihaan ihmisiä.
Ei kannata ottaa kaikkea niin tosissaan. Voi olla pari tyyppiä, jotka kehittelee omaksi ilokseen kaikkia tarinoita. Jotain heiltä puuttuu, koska patologinen valehtelu on usein oire. Suurin osa meistä ihmisistä on aivan tavallisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajatuksiani. En tiedä, onko yleistäkin, mutta kärsin kiltin tytön syndroomasta, en osaa koskaan sanoa kellekään mitään vastaan, paitsi miehelleni ja lapsilleni. Siksi varmaankin mun pään sisälle käy rumien sanojen kuhina. Olen asiakaspalvelutyössä ja todella hyvä työssäni, olenhan kova miellyttämään. Mutta mielessäni haukun asiakkaita huo*iksi ym, jos vähänkin ärsyttävät. Haukun myös työkavereitani päässäni sekä omia ystäviäni, ihmiset kun joskus ärsyttävät, mutta en ikinä halua kertoa sitä heille, että käyvät hermoilleni. Joten heidän haukkuminen todella rumasti ajatuksissani tuo lohtua ja jaksamista. Lapsiani ja miestäni taidan rakastaa niin paljon ja osaan olla heidän kanssa täysin oma itseni, joten ikinä heistä en ajattele mitään pahaa, onneksi.
Oletko ajatellut hankkia apua? Ei kuulosta ihan terveeltä.
Samaa ajattelin. Terapiaan.
Tämä kiinnostaa itseäni ihan tosissaan, ettekö te muut ajattele muista rumasti? Onko kaikilla ihan ruusuiset ajatukset muista ihmisistä?
-Se joka haukkuu muut ajatuksissaan
Kyllä joskus tulee vastaan ihmisiä, joitten kanssa ei tule toimeen, tai joku vastaantulija jostain syystä ärsyttää, mutta silloin mulla itselläni on ollut todennäköisesti huono päivä.
Musta sun kannattaa ihan oman jaksamisesi takia varata aikaa terkkariin ja sieltä lähete psyk. polille. Sä olet varmaan jo ihan uupunut? Jos pääset juttelemaan ja purkamaan ajatuksia, niin voit saada sieltä työkaluja, joilla saat omia solmuja auki ja sitä kautta vapaudut ahdistavista ajatuksista. Voimia sulle
Sulkahattu kirjoitti:
En seurustele, en halua seurustella vaikeiden ja mahdottomien naisten kansa. Siksi käyn erimaalaisissa huorissa säännöllisesti ja hoidan seksihuoltoni näin.
Jotenkin inhottaa, etten tämän suhteen voi olla täysin avoin ehkä yleisen - mielestäni kaksinaismoralistisen ja kapeakatseisen - suhtautumisen vuoksi. Ammattini vuoksi joudun ehdottomasti vaikenemaan.
Rahaa kyllä menee, mutta kyllä kannattaa!
Ehdottomasti samaa mieltä. En halua parisuhteeseen, itsenäisyyden ja minuuteni menettäneenä nykynaisten kanssa. Tiedossa olisi jatkuvaa nillittämistä tasa-arvosta, meetoosta, seksuaalisesta häirinnästä, homeongelmista, ilmastonmuutoksesta, narsistimiehistä ja kaikesta muodikkaasta naisia kiihottavasta tunnehömpästä.
Vapaus! On suuri vankila rakkaus!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että olen oikeasti homo.
Minua aina ihmetyttää, että pitääkö yhä nykyäänkin salata seksuaalinen suuntautuminen? Eikö salailu vie hirveästi energiaa ja ole haitallista mielenterveydelle?
En voi itsestäni kirjoittaa, mutta jos mietin asiaa niin ei ole todellakaan helppoa jokaisessa Suomen pikkukylässä ja jokaisessa suvussa ja perheessä olla mikään vähemmistöön kuuluva. Asun itsekin sellaisella paikkakunnalla nyt, että täällä on hyvin vaikeaa nuoren olla erilainen. On esim asenne, että "miehet on miehiä", sekä paljon uskonnollisuutta täällä. Oikein ikävä ympäristö erottua porukasta. Samoin moni pelkää sitä, että menettää läheisensä ja sukunsa. Kaikista ei ole siihen etteivät näkisi enää heitä jos välit tämän vuoksi menisivät. Ihminen haluaa mennä joskus helpomman kautta ja tämä voi olla jollekin se tie, että ns salaa itsensä. Ymmärrän itse senkin, vaikka surullista. Itse olen ihan tavallisesta perheestä missä ei uskonnollisuutta juurikaan. Silti vanhempani ovat melko ikävästi suhtautuneet vähemmistöihin. Joskus ollessani 15 puhuin asiasta niin äitini sanoi siihen, että "homot ovat sairaita". Yritin sitten selittää asioita hänelle, mutta muistan silti aina sen miten reagoi siihen mitä puhuin. Myöhemmin eräs tuttuni ollessaan jo aikuinen tavallaan "löysi itsensä". Puhuin sitten hänestä äidilleni niin huomasin edelleen kuinka vaikeaa hänen on suhtautua asiaan. Kysyin sitten mitä jos minä olisin lesbo niin hän sanoi, että se olisi pettymys hänelle. Näin vaikka monesti mietin olevani ehkä bi niin en puhu edes tästä. Kaikissa perheissä se ei onnistu. Tietysti ymmärrän sen kuinka moni varmaan valitsee sen, että haluaa olla oma itsensä ja katkeisee vaikka välit jos muu ei auta. Se on minusta oikein. Itsekin mielelläni ajattelen välillä, että kumpa omaisin vanhemnat joiden kanssa puhua aiheesta ja yleensäkin suhtautuisivat eri tavalla. Isäni ehkä suhtautuu jopa paremmin kuin äitini tähän kaikkeen jos asiaa mietin.
Että on paaaljon rahaa ja sijoituskämppiä ymv. Aina pitää esittää köyhää yrittäjää
Ei tämä pelkästään minuun liity, mutta ukkini ei ollut ukkini. Siis mummollani oli 5 lasta ja ukilla 4, nimettynä. Mummo oli tullut raskaaksi jo 17-vuotiaana ja mummon äiti kasvatti vanhimman lapsen, koska lapsen isä kuoli sodassa. Siihen aikaan oli pakko tehdä töitä, oli sota-aika ja sen jälkeiset vuodet Suomessa. Mummo muutti työn perässä satojen kilometrien päähän.
Vuosia myöhemmin mummoni oli uudelleen kihloissa ja tuli raskaaksi. Hääpäiväkin oli jo sovittu. Sulhanen jänisti. Mummo kertoi, että kun hänet vietiin ensimmäisen kerran näytille, sulhasen äiti oli sanonut, että tähän taloon et jalallasi astu, mitään sotaleskiä ja lapsensa hylänneitä ei täällä hyväksytä nyt eikä ikinä. Minun isäni oli siis silloin jo mahassa.
Saman kylän sodassa haavoittunut vanha ystävä oli ehdottanut mummolle, että hän vie vihille ja alkaa kasvattajaksi ja isäksi tulevalle lapselle. Niin tapahtuikin. Isälleni se on ollut niin arka paikka, kun hänet kasvattanut isä ei ole biologinen isä. Hän ei ole ikinä oikein halunnut puhua siitä, vaikka isälläkin ikää jo 70 vuotta. Ilmeisesti on joutunut kiusatuksi nuorena, kun asia tullut paikkakunnan nuorison tietoon. En ole koskaan kertonut asiasta muille kuin omalle miehelleni. Ukki kohteli minua aina kuin lapsenlasta kohdellaan ja minä kohtelin häntä kuin biologista ukkiakin olisin kohdellut.