Lue keskustelun säännöt.
Ne ihanat lapsenlapset
11.03.2016 |
Olen neljän lapsen äiti, naimisissa ja vuorotyössä. Kaikki lapset ovat jo nuoria aikuisia ja muutaneet pois kotoa, nuorimmainen muutama kuukausi sitten. Kaksi tytärtäni ovat juuri itse tulleet äideiksi ja ilmeisesti odottavat nyt että minä innostuisin mummon roolista mutta kun ei. Soittelevat; tuutko katsomaan ja voitko ottaa muutamaksi tunniksi jne. En halua. Jokunen vuosi sitten elin vielä neljän teinin keskellä, tuntuu että olen vasta saanut lapset isoiksi ja en todellakaan halua aloittaa alusta. Rakastan lapsiani ja nautin heidän kanssaan olemisesta, olin kotiäiti kymmenen vuotta aikoinaan. Jos tyttöni tuovat lapsena hoitoon kerran viikossa niin sinne meni vapaa päivät. En halua. Ollaan nyt miehen kanssa aloitettu uusia harrastuksia (salilla ja teatterissa käyminen), käyty jopa muutaman kerran karaokea kuuntelemassa ja seksielämä on kuin nuorena. Niin olen siis 45v jos sillä jotain väliä. Tuntuu että en voi lapsilleni suoraan sanoa että nautin mieluummin vapaudestani kuin hoidan lapsia, haluan siis säilyttää välit lapsiini enkä halua pahoittaa kenenkään mieltä. Ja kuulostaakin se pahalle jos sanoo että käyn mieluummin tanssimassa kuin hoidan lapsia.
Kommentit (308)
Ymmärrän, ettei halua hoitaa lapsenlapsia, varsinkaan kerran viikossa/kuukaudessa mutta että ei halua edes nähdä niitä...
Kieltäytyisitkö väliaikaisista lapsenvahtihommista myös, jos jonkin todella vakavan asian takia tarvitsisivat apua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En saanut hoito apuja kun lapset oli pieniä, ollaan aikoinaan töiden perässä muutettu toiselle puolelle suomea joten omaiset eivät olleet lähellä lapsien ollessa pieniä. Toisaalta halusin olla lasteni kanssa enkä vaan kaivannut mitään vapaata, otin sen linjan että eletään lasten ehdoilla ja joskus sitten koittaa aika jolloin voi panostaa omiin harrastuksiin jne.
Okei, mitens sitten, oletko kiinnostunut siitä että lapsenlapsesi käyvät joskus luonasi, kun et pysty enää käymään harrastuksissasi, auttavat kotisi kanssa kun omat voimasi hiipuvat ja kuuntelevat suruasi, kun miehesi on kuollut?
Siis oikeesti harrasta, pidä hauskaa, nauti elämästäsi. Mutta kyllä siihen voi kuulua myös läheinen suhde lapsenlapsiisi.
Jos taas tuumit ettet halua heihin olla yhteydessä, niin älä sitten ihmettele miksei puhelin tai ovikello soi niin usein kuin mummuilma, jotka ovat touhunneet lastenlastesi kanssa. Sulla on oikeus tehdä miten haluat, sä muokkaat juuri sellaisen tulevaisuuden millaisen itse haluat.
Meillä soitto "tuletko katsomaan" tarkoittaa sitä, että miniä on eteisessä takki päällä ja ryntää ulos heti, kun sinne menen. Keittiön pöydällä on toimintaohjeet.
Tai sitten pyydetään hoitamaan lapsia, että voidaan hoitaa parisuhdetta hotellissa edes parin tunnin ajan.
Olen nyt sanonut, että minä en ole vastuussa poikani seksielämästä. Jos hän ei ilman äidin apua saa kettua koloon, kannattaa hakeutua terapiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En saanut hoito apuja kun lapset oli pieniä, ollaan aikoinaan töiden perässä muutettu toiselle puolelle suomea joten omaiset eivät olleet lähellä lapsien ollessa pieniä. Toisaalta halusin olla lasteni kanssa enkä vaan kaivannut mitään vapaata, otin sen linjan että eletään lasten ehdoilla ja joskus sitten koittaa aika jolloin voi panostaa omiin harrastuksiin jne.
Okei, mitens sitten, oletko kiinnostunut siitä että lapsenlapsesi käyvät joskus luonasi, kun et pysty enää käymään harrastuksissasi, auttavat kotisi kanssa kun omat voimasi hiipuvat ja kuuntelevat suruasi, kun miehesi on kuollut?
Siis oikeesti harrasta, pidä hauskaa, nauti elämästäsi. Mutta kyllä siihen voi kuulua myös läheinen suhde lapsenlapsiisi.
Jos taas tuumit ettet halua heihin olla yhteydessä, niin älä sitten ihmettele miksei puhelin tai ovikello soi niin usein kuin mummuilma, jotka ovat touhunneet lastenlastesi kanssa. Sulla on oikeus tehdä miten haluat, sä muokkaat juuri sellaisen tulevaisuuden millaisen itse haluat.
Tämä on yleinen harha, jota pidetään kummallisesti etenkin 80-lukuisten keskuudessa yllä, koska he ovat ensimmäinen isovanhempansa hylännyt sukupolvi. Me vanhemmat tiedämme, että ihmissuhteenei tarvitse olla hoitosuhde missään vaiheessa. Lapsenlapsen vaippoja ei tarvitse vaihtaa, jotta hän täysi-ikäisenä suostuisi puhumaan isovanhemmilleen. Näin siis silloin, jos ne lapsen vanhemmat ovat ymmärtäneet, miten elää eri sukupolvien kanssa.
Lapset ja lapsenlapset ovat aina tervetulleita meille. Laitan ruokaa ja katson lastenlasten perään sillä aikaa, kun lapset ja miniät/vävyt laittavat puutarhaa kuntoon, luovat lunta, maalaavat piharakennusta jne. Kaikille mukavaa yhteistä aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmettelen näitä vastauksia, joita ap on saanut. Itse en juuri koskaan ollut hoidossa isovanhemmillani, vain muutaman kuukauden välein kyläilemässä, mutta koen/koin heidät kyllä läheisiksi, heitä autettiin vanhuuden tullen arjen asioissa ja vierailtiin lopulta vanhainkodissakin niin usein kuin vain pitkät välimatkat sallivat. Melkoisen itsekkäältä kuulostaa uhkailu, että jollei isovanhempi mahdollista aikuiselle lapselleen säännöllistä "omaa aikaa", hylätään sitten isovanhempi kokonaan. Se isovanhempi on kuitenkin hoitanut omat lapsensa aikuisiksi, pitäisi senkin aika paljon painaa.
Puhu tytöillesi. Kyse on myös sisarusten välisestä tasapuolisuudesta; jos vanhimpia autetaan pikkulapsivaiheessa jopa viikottain, nuorimmatkin odottavat sitten aikanaan samaa. Ihmettelen myös, mikseivät tytöt voi järjestää lastenhoitoa keskenään vuorotellen, jos molemmilla on tarvetta omalle ajalle.
Vierailija kirjoitti:
Toki sinulla on oikeus olla osallistumatta, on oikeus olla hoitamatta, on oikeus olla rakastamatta. Mutta kyllä se sinusta tekee huonon isoäidin - ei voi mitään. Sinulla on oikeus olla huono isoäiti, mutta pidä mielessäsi, että lapsesi saattavat tästä loukkaantua, ja pahimmassa tapauksessa voi mennä välit poikki. Läheistä suhdetta lapsenlapsiin ei luoda käymällä parin tunnin kyläilyreissulla muutaman kerran vuodessa. Olet lapsenlapsille vain joku "vanha" nainen, et mummi. Jos sitä haluat, niin ok.
Meillä mieheni vanhemmat eivät osallistu. Käyvät meillä kerran vuodessa. Ovat lapsille aivan tuntemattomia. En pidä heitä isovanhempina minkäänlaisessa arvossa.
Mihin niiden miehen vanhempien tulisi osallistua?
Miten usein sinä olet ollut hoitamassa miehen isovanhempia, syöttämässä sairaalassa tai edes laittamassa hautaa kuntoon? Jotenkin nykyvanhempien sukupolvi kuvittelee, että heidän perhe-elämästään ovat vastuussa vanhempansa, eivät he itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En saanut hoito apuja kun lapset oli pieniä, ollaan aikoinaan töiden perässä muutettu toiselle puolelle suomea joten omaiset eivät olleet lähellä lapsien ollessa pieniä. Toisaalta halusin olla lasteni kanssa enkä vaan kaivannut mitään vapaata, otin sen linjan että eletään lasten ehdoilla ja joskus sitten koittaa aika jolloin voi panostaa omiin harrastuksiin jne.
Okei, mitens sitten, oletko kiinnostunut siitä että lapsenlapsesi käyvät joskus luonasi, kun et pysty enää käymään harrastuksissasi, auttavat kotisi kanssa kun omat voimasi hiipuvat ja kuuntelevat suruasi, kun miehesi on kuollut?
Siis oikeesti harrasta, pidä hauskaa, nauti elämästäsi. Mutta kyllä siihen voi kuulua myös läheinen suhde lapsenlapsiisi.
Jos taas tuumit ettet halua heihin olla yhteydessä, niin älä sitten ihmettele miksei puhelin tai ovikello soi niin usein kuin mummuilma, jotka ovat touhunneet lastenlastesi kanssa. Sulla on oikeus tehdä miten haluat, sä muokkaat juuri sellaisen tulevaisuuden millaisen itse haluat.
Tämä on yleinen harha, jota pidetään kummallisesti etenkin 80-lukuisten keskuudessa yllä, koska he ovat ensimmäinen isovanhempansa hylännyt sukupolvi. Me vanhemmat tiedämme, että ihmissuhteenei tarvitse olla hoitosuhde missään vaiheessa. Lapsenlapsen vaippoja ei tarvitse vaihtaa, jotta hän täysi-ikäisenä suostuisi puhumaan isovanhemmilleen. Näin siis silloin, jos ne lapsen vanhemmat ovat ymmärtäneet, miten elää eri sukupolvien kanssa.
Ei ole harha. Vanhempani eivät ole vaihtaneet yhtään vaippaa lapsenlapseltaan koskaan eikä vahtinut myöskään. Nyt kun käyvät yhdeksääkymppiä, en minäkään vaihda yhtään vaippaa heille koskaan, enkä käy seurustelemassa. Hommatkoon viihdykkeensä muualta, niinhän ovat ennenkin tehneet.
Vierailija kirjoitti:
Siis joo voisin sanoa suoraan mutta en halua missään nimessä pahoittaa tyttöjen mieltä. Siis eikö riitä että olen juuri käyttänyt 24v elämästäni lapsiin, ollut läsnä, kuskannut harkkoihin, hakenut, tuonut, leikittänyt ja rakastanut ja olen kyllä itse myös nauttinut, minusta on ollut ihanaa olla äiti mutta.... Nyt ei tarvi enää tehdä ruokaa heti kun pääsen töistä, voin hakea valmis salaatit minulle ja miehelle ja voidaan suoraan lähteä yhdessä salille ja lenkille. Nuorin poika kun lähti tammikuussa niin itkin toki mutta samalla tuntui että nyt alkoi uusi elämä. Vuorot vie paljon voimia ja vapaalla haluaisin nyt vaan nauttia elämästä. Kun lapset olivat pieniä niin oli aina rahasta tiukkaa, piti rakentaa talo jne, nyt sekin on helpottanut ja tuntuu että nyt voisi mennä vaan. Mutta tosissaan olisi nyt tulossa kaksi pientä hoitoon jotta heidän vanhemmat pääsevät menemään. Varmaan olen inhottava ihminen ja on minulla huono omatunto.
Jokaisen, joka tekee lapsia tulisi muistaa, että on äiti koko loppuikänsä eikä laskea vuosia, että kauan on panostanut lapsiin. Tietenkin kohtuus kaikessa ja tulisi mummoillakin olla oma elämänsä, mutta siihen nuoruudenaikaan ilman lapsia ei ole paluuta, siksi kannattaa tehdä lapset kun on sisäistänyt tämän.
Ja mitä rahatilanteeseen tulee niin valintoja valintoja, oli valinta rakentaa talo ja siihen menee rahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isovanhemmat eivät ole mikään lastenvahtiautomaatti. Tuttavaperheessä lapset tuovat perjantai-iltaisin lapsensa mummulle hoitoon ja hakevat sunnuntai-iltapäivänä pois. Joka viikonloppu. Tuttavani on lastenhoidosta aivan uupunut viikonlopun jälkeen, muttei kehtaa kieltäytyä, koska ei halua pahoittaa lastensa mieltä. Haluaisi kyllä touhuta lasten kanssa, muttei olla hoitovastuussa kaikkina viikonloppuina. Tätä eivät tunnu kaikki vanhemmat tajuavan, vaan kuvittelevat voivansa jatkaa elämäänsä kuten se oli ennen lapsia. Nykyisin lasketaan liikaa "tukiverkoston" varaan, kuinkahan moni jättäisi lapset tekemättä, jos oikeasti tietäisi joutuvansa huolehtimaan heistä 24/7, ilman mahdollisuutta työntää lapset hoitoon silloin, kun itseä sattuu huvittamaan?
Vierailija kirjoitti:
Lisään vielä...neuvolassa aina varmistetaan, onko perheellä tukiverkkoja eli tarvittaessa hoitoapua. Etkä koe olevasi itsekäs, jos olet osa verkkoa, muttet halua olla tukemassa omaa lastasi?
Sitä voisi kenties niiltä turvaverkkoon listattavilta ihmisiltäkin kysyä, haluavatko he sellaista roolia. Eikä minusta turvaverkko tarkoita jatkuvaa arjen keventäjää, vaan ihmistä jolle voi soittaa hätätilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä soitto "tuletko katsomaan" tarkoittaa sitä, että miniä on eteisessä takki päällä ja ryntää ulos heti, kun sinne menen. Keittiön pöydällä on toimintaohjeet.
Tai sitten pyydetään hoitamaan lapsia, että voidaan hoitaa parisuhdetta hotellissa edes parin tunnin ajan.
Olen nyt sanonut, että minä en ole vastuussa poikani seksielämästä. Jos hän ei ilman äidin apua saa kettua koloon, kannattaa hakeutua terapiaan.
Myönnän, etten tunne tilannettasi, mutta meillä on, että mummut ja papat toivoo lisää lapsenlapsia, mutta hoitoapua ei heru. Piilota nyt sitten "kettua koloon" huonosti nukkuvan lapsen kanssa, kun lopulta oot saanut pienen petiin ja väsyttää niin ettei seiso miehellä, eikä kostu naisella, kun väsyttää ja kummatkin tuumaa, et nukkumaan ennemmin, jotta selviää seuraavastakin päivästä. Eli eipä niin ketta piilotella lisälapsen toivossa, kun ajatuskin kahdesta lapsesta jopa saa itkemään.
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse hoitaa lapsia ja sen voi sanoa ihan suoraankin. Mutta jos et myöskään käy kyläilemässä heillä niin turha odottaa että heitä enää kiinnostaisi sitten joskus kun sinua alkavat lapsenlapsesi kiinnostamaan.
Myös tulee mieleen, että jos vanhuksena haluaisit omilta lapsiltasi ja lapsenlapsiltasi apua, niin heistä tuntuisi sitä mieluisemmalta tarjota, jos olisit myös aikanasi heitä auttanut. En kyllä itsekään työikäisenä ehkä jaksaisi joka viikko hoitaa lapsenlapsiani, jos minulla sellaisia olisi, mutta ehkä kerran - pari kuussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen käyttänyt nyt 28 vuotta elämästäni lapsiin ja edelleen täällä asuu kaksi teiniä. Itse en näe mitään estettä lapsenlapseni hoitamiseen, ei se niin rasittavaa ole.
Olet todella nuori mummi, ilmeisesti olet ollut myös nuori äiti.
Oma äitini oli noin 60 v kun tuli isoäidiksi.
Asumme usean sadan kilometrin päässä laosuudenkodeistamme, niinpä lapsi on hoidettu kahdestaan miehen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisään vielä...neuvolassa aina varmistetaan, onko perheellä tukiverkkoja eli tarvittaessa hoitoapua. Etkä koe olevasi itsekäs, jos olet osa verkkoa, muttet halua olla tukemassa omaa lastasi?
Sitä voisi kenties niiltä turvaverkkoon listattavilta ihmisiltäkin kysyä, haluavatko he sellaista roolia. Eikä minusta turvaverkko tarkoita jatkuvaa arjen keventäjää, vaan ihmistä jolle voi soittaa hätätilanteessa.
No kun nykyisovanhemmille se tilapäinen apu ei käy edes hätätilanteessa vaikka mitään järkevää syytä ei pienestä avusta ole ollut kieltäytyä. Onneksi kunnasta on saanut apua. Tosin sielläkin heti kysyttiin, että eikö isovanhemmat voisi yhtään auttaa? Kyse sairaalakeikasta, jonne lasta ei voinut ottaa mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En saanut hoito apuja kun lapset oli pieniä, ollaan aikoinaan töiden perässä muutettu toiselle puolelle suomea joten omaiset eivät olleet lähellä lapsien ollessa pieniä. Toisaalta halusin olla lasteni kanssa enkä vaan kaivannut mitään vapaata, otin sen linjan että eletään lasten ehdoilla ja joskus sitten koittaa aika jolloin voi panostaa omiin harrastuksiin jne.
Okei, mitens sitten, oletko kiinnostunut siitä että lapsenlapsesi käyvät joskus luonasi, kun et pysty enää käymään harrastuksissasi, auttavat kotisi kanssa kun omat voimasi hiipuvat ja kuuntelevat suruasi, kun miehesi on kuollut?
Siis oikeesti harrasta, pidä hauskaa, nauti elämästäsi. Mutta kyllä siihen voi kuulua myös läheinen suhde lapsenlapsiisi.
Jos taas tuumit ettet halua heihin olla yhteydessä, niin älä sitten ihmettele miksei puhelin tai ovikello soi niin usein kuin mummuilma, jotka ovat touhunneet lastenlastesi kanssa. Sulla on oikeus tehdä miten haluat, sä muokkaat juuri sellaisen tulevaisuuden millaisen itse haluat.
Tämä on yleinen harha, jota pidetään kummallisesti etenkin 80-lukuisten keskuudessa yllä, koska he ovat ensimmäinen isovanhempansa hylännyt sukupolvi. Me vanhemmat tiedämme, että ihmissuhteenei tarvitse olla hoitosuhde missään vaiheessa. Lapsenlapsen vaippoja ei tarvitse vaihtaa, jotta hän täysi-ikäisenä suostuisi puhumaan isovanhemmilleen. Näin siis silloin, jos ne lapsen vanhemmat ovat ymmärtäneet, miten elää eri sukupolvien kanssa.
Ei ole harha. Vanhempani eivät ole vaihtaneet yhtään vaippaa lapsenlapseltaan koskaan eikä vahtinut myöskään. Nyt kun käyvät yhdeksääkymppiä, en minäkään vaihda yhtään vaippaa heille koskaan, enkä käy seurustelemassa. Hommatkoon viihdykkeensä muualta, niinhän ovat ennenkin tehneet.
Demonstroit juuri edellisen kirjoittajan kuvaamaa itsekkyyttä. Kun sinä et ole saanut vielä lisää vanhemmiltasi sen jälkeen, kun kasvoit aikuiseksi, rankaiset heitä vanhoina. No, kohtaat tämän toiminnan hedelmät todennäköisesti itse vanhuksena, kun lapsesi ovat oppineet, että omien vanhempien kunnioitus on vapaaehtoista ja punnitaan sen mukaan, kokeeko saaneensa heiltä riittävästi.
Vierailija kirjoitti:
Isovanhemmat eivät ole mikään lastenvahtiautomaatti. Tuttavaperheessä lapset tuovat perjantai-iltaisin lapsensa mummulle hoitoon ja hakevat sunnuntai-iltapäivänä pois. Joka viikonloppu. Tuttavani on lastenhoidosta aivan uupunut viikonlopun jälkeen, muttei kehtaa kieltäytyä, koska ei halua pahoittaa lastensa mieltä. Haluaisi kyllä touhuta lasten kanssa, muttei olla hoitovastuussa kaikkina viikonloppuina. Tätä eivät tunnu kaikki vanhemmat tajuavan, vaan kuvittelevat voivansa jatkaa elämäänsä kuten se oli ennen lapsia. Nykyisin lasketaan liikaa "tukiverkoston" varaan, kuinkahan moni jättäisi lapset tekemättä, jos oikeasti tietäisi joutuvansa huolehtimaan heistä 24/7, ilman mahdollisuutta työntää lapset hoitoon silloin, kun itseä sattuu huvittamaan?
Täällä ainakin yksi, turvaverkot useimpien ajotuntien päässä ja tunnen monia muita samassa tilanteessa. Tiesin mihin pääni pistin, enkä kadu lastani. Uutta harkinnassa jopa.
Vierailija kirjoitti:
Lisään vielä...neuvolassa aina varmistetaan, onko perheellä tukiverkkoja eli tarvittaessa hoitoapua. Etkä koe olevasi itsekäs, jos olet osa verkkoa, muttet halua olla tukemassa omaa lastasi?
No ei meillä kyllä mitään tarkistettu.
Molempien vanhempien suvut satojen kilometrien päässä, mies oli minun turvaverkkoni kun lapsi nukkui vasta 2 v. täysiä yöunia.
Yllättäen meillä on vain yksi lapsi 😊
sitten olet valintasi tehnyt, elät omaa elämääsi nyt. Mutta kannattaa muistaa sitten muutaman / viiden / kymmenen vuoden päästä, että lapsesi ja lapsenlapset eivät koe sinua läheiseksi isovanhemmaksi, eivätkä välttämättä välitä olla tekemissä silloin, vaikka itse haluaisit.
En edelleenkään sano, että lapsenlapsia pitäisi hoitaa, mutta on jo tietyllä tapaa kohteliasta tavata heitä ja omia lapsia silloin tällöin.