Muita, joiden äiti ei koskaan ollut kanssanne ulkona?

Olenko ainoa? Ap

Ilmeisesti olen ainoa. Ap

Mun äiti ei muuten ollut koskaan minun kanssa ulkona. Eikä ollut lastenlastenkaan.

Oltiin heinäpellolla yhdessä ulkona. t. synt. 1956.

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti ei muuten ollut koskaan minun kanssa ulkona. Eikä ollut lastenlastenkaan.

Olen s. -74.

Et ollut ainoa, sama juttu minulla. Olen 80-luvulla syntynyt ja lapseni 2010-luvulla. Ei ulkoile äitini edelleenkään.

Ei kai kenenkään -70-l lapsen äiti ulkoillut lasten kanssa. Siellä me keskenään oltiin pihassa ja huudettiin "äiti tuu ikkunaan, täällä huutaa xx" jos oli asiaa. Sisälle ei oikeestaan edes saanut mennä ennenkun kutsuttiin, koska äidillä oli tärkeitä tehtäviä, kuten siivoomista ja leipomista, eikä lapset saaneet olla häiriöksi. 2v. sai ulkoilla isompien sisarusten kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Olenko ainoa? Ap

Et ole ainoa. En muista, että äitini olisi ikinä ulkoillut kanssani, leikkinyt tai muutenkaan viettänyt aikaa kanssani ollessani lapsi. Eikä kyllä sen jälkeenkään. Eikä äitini ole ollut lapsenlapsistaankaan erityisen kiinnostunut. Ei ole halunnut tarjota hoitoapua tms. Käydään kuitenkin joskus juhlapäivinä kylässä. Silloinkin kun lapset olivat pieniä, oletti vierailujen olevan sitä, että istutaan kahvipöydässä, tai istutti lapset tv:n ääreen. Eli suhteemme on aina ollut hyvin muodollinen, 1800-luvulla olisi varmaan ollut ihan normaali.

Vierailija kirjoitti:

Ei kai kenenkään -70-l lapsen äiti ulkoillut lasten kanssa. Siellä me keskenään oltiin pihassa ja huudettiin "äiti tuu ikkunaan, täällä huutaa xx" jos oli asiaa. Sisälle ei oikeestaan edes saanut mennä ennenkun kutsuttiin, koska äidillä oli tärkeitä tehtäviä, kuten siivoomista ja leipomista, eikä lapset saaneet olla häiriöksi. 2v. sai ulkoilla isompien sisarusten kanssa. 

Paitsi niiden lasten äidit, jotka oli perhepäivähoitajia. Se oli aika yleistä 80-luvulla.

Olen jo melko vanha ja siis eri aikakauden lapsi. Elin lapsena maaseudulla.

Silloin ei tullut mieleenkään, että äiti olisi ulkoillut lasten kanssa. Hän oli maatalon emäntä ja lapset leikki ulkona keskenään. Äidillä oli pakollistet työnsä tehtävänä. Sillä tavalla kyllä ulkoili jos vaikka yhdessä menimme kyläilemään.

Mieluimmin tietysti leikin ikäisteni kanssa ja usein viihdyin paljon yksinkin.

En varmaan olisi joka hetki halunnut ollakaan äidin silmälläpidon alaisena.

Mutta maailma oli silloin eri. Ei voi verrata. Mutta vastaus kysymykseen niin äitini ei koskaan varsinaisesti ulkoillut kanssani. Minulla oli onnellinen lapsuus.

Ei ole ollut, itse pärjännyt niissä asioissa. Mutta en haluaisi mennä. Jos olisi joku automatka jonnekin, esim. putiikki tai maisema, voisi olla eri asia.

Äiti ei oikein ollut sinut hiekkalaatikkomammojen kanssa. Kuljetti meitä mieluummin kävelyillä, museoissa tai teatterissa. Ja kotona teimme sisällä asioita yhdessä. Luimme, teimme taidetta ja kotitöitä. Ihan hyvä lapsuus sellainenkin oli.

Lapset pantiin ulos leikkimään itsekseen tai keskenään, ihan pienestä. Ei olleet edes kotiäidit ns läsnä.

Vierailija kirjoitti:

Ei kai kenenkään -70-l lapsen äiti ulkoillut lasten kanssa. Siellä me keskenään oltiin pihassa ja huudettiin "äiti tuu ikkunaan, täällä huutaa xx" jos oli asiaa. Sisälle ei oikeestaan edes saanut mennä ennenkun kutsuttiin, koska äidillä oli tärkeitä tehtäviä, kuten siivoomista ja leipomista, eikä lapset saaneet olla häiriöksi. 2v. sai ulkoilla isompien sisarusten kanssa. 

Tämä. Oltiin aina ulkona 70-l yksin. Jos yritti sisään, äiti huusi kovalla äänellä ULOS!

Mustikassa oltiin ja mattopyykillä.

Eipä äideillä ennen ollut aikaa ulkoilla lasten kanssa ellei sitten ulkoiluksi lasketa sitä, että haettiin yhdessä polttopuita vajasta tai pyykkejä narulta, oltiin marjassa tai heinätöissä tai verkkoja kokemassa jne. Lasten kanssa leikkiminen on aika tuore juttu, ennen lapsia valmennettiin tulevaan aikuisuuteen tehden yhdessä töitä. Nyt tuntuu, että lapsia ei opeteta elämään lainkaan, koska leikki ei välttämättä tue kehittymistä lainkaan. Tarkoitan siis sitä, että lapsen kanssa tulisi aina tehdä jotain vähän vaikeampaa, kuin mihin hän pystyy, mutta nykyisin monet tekevät asioita, joihin tietävät lapsen pystyvän. Niin ei lapselle tule pahaa mieltä.

Oli se ulkona meidän kanssa jos vaan ehti sillon 70-luvulla. Teki vuorotöitä ja usein oli töissä tai nukkui . Lapset otettiin mukaan leipomaan ja ruokaa tekemään. Äiti on käyttänyt lastanikin ulkona aikanaan .

Oon syntynyt -74 ja ei hän ulkoillut, mutta me lapset ulkoiltiin kyllä varsinkin kesäisin valtavasti keskenämme. Ei me sinne äitiä mitenkään kaivattu. 

Parin-kolmenkymmenen vuoden kuluttua kysellään

"Onko muita joiden äiti ei koskaan ollut henkisesti kanssanne, vaan tuijotti kännykkäänsä kaiket ajat?"

Vierailija kirjoitti:

Eipä äideillä ennen ollut aikaa ulkoilla lasten kanssa ellei sitten ulkoiluksi lasketa sitä, että haettiin yhdessä polttopuita vajasta tai pyykkejä narulta, oltiin marjassa tai heinätöissä tai verkkoja kokemassa jne. Lasten kanssa leikkiminen on aika tuore juttu, ennen lapsia valmennettiin tulevaan aikuisuuteen tehden yhdessä töitä. Nyt tuntuu, että lapsia ei opeteta elämään lainkaan, koska leikki ei välttämättä tue kehittymistä lainkaan. Tarkoitan siis sitä, että lapsen kanssa tulisi aina tehdä jotain vähän vaikeampaa, kuin mihin hän pystyy, mutta nykyisin monet tekevät asioita, joihin tietävät lapsen pystyvän. Niin ei lapselle tule pahaa mieltä.

Entisen äidin naurettavaa paasausta.