Lue keskustelun säännöt.
Ne ihanat lapsenlapset
11.03.2016 |
Olen neljän lapsen äiti, naimisissa ja vuorotyössä. Kaikki lapset ovat jo nuoria aikuisia ja muutaneet pois kotoa, nuorimmainen muutama kuukausi sitten. Kaksi tytärtäni ovat juuri itse tulleet äideiksi ja ilmeisesti odottavat nyt että minä innostuisin mummon roolista mutta kun ei. Soittelevat; tuutko katsomaan ja voitko ottaa muutamaksi tunniksi jne. En halua. Jokunen vuosi sitten elin vielä neljän teinin keskellä, tuntuu että olen vasta saanut lapset isoiksi ja en todellakaan halua aloittaa alusta. Rakastan lapsiani ja nautin heidän kanssaan olemisesta, olin kotiäiti kymmenen vuotta aikoinaan. Jos tyttöni tuovat lapsena hoitoon kerran viikossa niin sinne meni vapaa päivät. En halua. Ollaan nyt miehen kanssa aloitettu uusia harrastuksia (salilla ja teatterissa käyminen), käyty jopa muutaman kerran karaokea kuuntelemassa ja seksielämä on kuin nuorena. Niin olen siis 45v jos sillä jotain väliä. Tuntuu että en voi lapsilleni suoraan sanoa että nautin mieluummin vapaudestani kuin hoidan lapsia, haluan siis säilyttää välit lapsiini enkä halua pahoittaa kenenkään mieltä. Ja kuulostaakin se pahalle jos sanoo että käyn mieluummin tanssimassa kuin hoidan lapsia.
Kommentit (308)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isovanhemmat eivät ole mikään lastenvahtiautomaatti. Tuttavaperheessä lapset tuovat perjantai-iltaisin lapsensa mummulle hoitoon ja hakevat sunnuntai-iltapäivänä pois. Joka viikonloppu. Tuttavani on lastenhoidosta aivan uupunut viikonlopun jälkeen, muttei kehtaa kieltäytyä, koska ei halua pahoittaa lastensa mieltä. Haluaisi kyllä touhuta lasten kanssa, muttei olla hoitovastuussa kaikkina viikonloppuina. Tätä eivät tunnu kaikki vanhemmat tajuavan, vaan kuvittelevat voivansa jatkaa elämäänsä kuten se oli ennen lapsia. Nykyisin lasketaan liikaa "tukiverkoston" varaan, kuinkahan moni jättäisi lapset tekemättä, jos oikeasti tietäisi joutuvansa huolehtimaan heistä 24/7, ilman mahdollisuutta työntää lapset hoitoon silloin, kun itseä sattuu huvittamaan?
Täällä ainakin yksi, turvaverkot useimpien ajotuntien päässä ja tunnen monia muita samassa tilanteessa. Tiesin mihin pääni pistin, enkä kadu lastani. Uutta harkinnassa jopa.
Jatkan vielä, paljon enemmän tunnen ihmisiä jotka hoitaa lastaa/lapsiaan yksin tai puolisonsa kanssa, kuin laittaa viikottain pitkille hoitokyläilyille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos nuorelta mummilta on jäänyt oma nuoruus elämättä ja lapset on hankittu nopeasti lapsuudenkodista muuton jälkeen, niin aikaa mummovaiheelle ei välttämättä löydy.
Siis tietenkin voin ottaa lapsenlapset hätä tilanteessa mutta en halua jatkuvasti olla hoitamassa. Olen hoitoalalla ja kyllä työkin vie voimat, jos saan vapaata miehen kanssa samaan aikaan niin haluaisin nauttia siitä ilman lapsia, jos olen arkena vapaalla on ihana käydä ystävien kanssa kahvilla ja salilla ja vaan olla. Tuntuu että niin monet vuodet oli koko ajan täysi tohina päällä, se oli toisaalta ihanaa ja toisaalta rankkaa. On ihana olla aikuinen nainen ilman suurempia velvoitteita, vanhempi tyttö juuri sanoi miehelleen kun kävin kahvilla että kiva kun kohta pääsee pieni helpommin mummolle hoitoon kun kasvaa ja tämä kuulosti minun korvaani hyvin ahdistavalta. Ja olen itse ollut nuori äiti ja tehnyt lapset putkeen ja nauttinut vauva ja lapsi ajasta, silloin todellakin mentiin lasten ehdoilla ja ajattelin aina että kyllä oma aika koittaa myöhemmin. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä soitto "tuletko katsomaan" tarkoittaa sitä, että miniä on eteisessä takki päällä ja ryntää ulos heti, kun sinne menen. Keittiön pöydällä on toimintaohjeet.
Tai sitten pyydetään hoitamaan lapsia, että voidaan hoitaa parisuhdetta hotellissa edes parin tunnin ajan.
Olen nyt sanonut, että minä en ole vastuussa poikani seksielämästä. Jos hän ei ilman äidin apua saa kettua koloon, kannattaa hakeutua terapiaan.
Myönnän, etten tunne tilannettasi, mutta meillä on, että mummut ja papat toivoo lisää lapsenlapsia, mutta hoitoapua ei heru. Piilota nyt sitten "kettua koloon" huonosti nukkuvan lapsen kanssa, kun lopulta oot saanut pienen petiin ja väsyttää niin ettei seiso miehellä, eikä kostu naisella, kun väsyttää ja kummatkin tuumaa, et nukkumaan ennemmin, jotta selviää seuraavastakin päivästä. Eli eipä niin ketta piilotella lisälapsen toivossa, kun ajatuskin kahdesta lapsesta jopa saa itkemään.
Ratkaisu on se, että ei tehdä lapsia pienellä ikäerolla vaan kasvatetaan ensin sitä ensimmäistä ja sitten kun tämä on tarpeeksi vanha ja elämä helpottaa niin sitten harkitaan sitä toista jos jaksaminen riittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En saanut hoito apuja kun lapset oli pieniä, ollaan aikoinaan töiden perässä muutettu toiselle puolelle suomea joten omaiset eivät olleet lähellä lapsien ollessa pieniä. Toisaalta halusin olla lasteni kanssa enkä vaan kaivannut mitään vapaata, otin sen linjan että eletään lasten ehdoilla ja joskus sitten koittaa aika jolloin voi panostaa omiin harrastuksiin jne.
Okei, mitens sitten, oletko kiinnostunut siitä että lapsenlapsesi käyvät joskus luonasi, kun et pysty enää käymään harrastuksissasi, auttavat kotisi kanssa kun omat voimasi hiipuvat ja kuuntelevat suruasi, kun miehesi on kuollut?
Siis oikeesti harrasta, pidä hauskaa, nauti elämästäsi. Mutta kyllä siihen voi kuulua myös läheinen suhde lapsenlapsiisi.
Jos taas tuumit ettet halua heihin olla yhteydessä, niin älä sitten ihmettele miksei puhelin tai ovikello soi niin usein kuin mummuilma, jotka ovat touhunneet lastenlastesi kanssa. Sulla on oikeus tehdä miten haluat, sä muokkaat juuri sellaisen tulevaisuuden millaisen itse haluat.
Tämä on yleinen harha, jota pidetään kummallisesti etenkin 80-lukuisten keskuudessa yllä, koska he ovat ensimmäinen isovanhempansa hylännyt sukupolvi. Me vanhemmat tiedämme, että ihmissuhteenei tarvitse olla hoitosuhde missään vaiheessa. Lapsenlapsen vaippoja ei tarvitse vaihtaa, jotta hän täysi-ikäisenä suostuisi puhumaan isovanhemmilleen. Näin siis silloin, jos ne lapsen vanhemmat ovat ymmärtäneet, miten elää eri sukupolvien kanssa.
Ei ole harha. Vanhempani eivät ole vaihtaneet yhtään vaippaa lapsenlapseltaan koskaan eikä vahtinut myöskään. Nyt kun käyvät yhdeksääkymppiä, en minäkään vaihda yhtään vaippaa heille koskaan, enkä käy seurustelemassa. Hommatkoon viihdykkeensä muualta, niinhän ovat ennenkin tehneet.
Demonstroit juuri edellisen kirjoittajan kuvaamaa itsekkyyttä. Kun sinä et ole saanut vielä lisää vanhemmiltasi sen jälkeen, kun kasvoit aikuiseksi, rankaiset heitä vanhoina. No, kohtaat tämän toiminnan hedelmät todennäköisesti itse vanhuksena, kun lapsesi ovat oppineet, että omien vanhempien kunnioitus on vapaaehtoista ja punnitaan sen mukaan, kokeeko saaneensa heiltä riittävästi.
Ehei. Mä en päästä tilannetta koskaan siihen pisteeseen, että lapseni jättäisin heitteille. Olen yksin hoitanut hänet ilman mitään apua, autan omien lastenlasten kanssa niin paljon kuin töiltäni ehdin, annan nuorelle parille omaa aikaa ja olen muutenkin kiinnostunut heistä. Välinpitämättömät ja itsekkäät ihmiset saavatkin puolestani virua paskavaipoissaan.
Lapsesi eivätkä lapsenlapsesi eivät ole oppineet sinulta, että vanhuksia käydään katsomassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun lapsia ei ole hoitanut muut kun palkatut hoitajat ja mun kaverit. Olen selvinnyt hengissä. Lapsia on 4.
Mieheni vanhempia olen hoitanut. Hehän olivat mieheni vanhemmat! Eikä siinä ole mitään velkaa maksettava puolin ja toisin.
Minun vanhempani asuvat ulkomailla. Aina heillä kyläilessä, he tietysti osallistuivat lasten hoitoon. Mutta sitä on yleensä 2-3 vko vuodessa. Hoidolle on silloin ollut hyvin vähän tarvetta.
Itse olen käynyt juttelemassa ja seurustelemassa säännöllisesti 2 lapsetyoman köyhän ikäihmisen kanssa ilman mitään odotuksia.
Törkeä jos nuoret odottavat omien vanhempien automaattisesti olevan ilmaisia hoitoaitomaatteja ilman omaa elämää! Ja vielä törkeämpi, että uhataan olla silloin vuorosta hoidamatta heidä silloin vanhana. Eikö ne mummut ja papat ole hoitanut omia lapsia ( ja ton typerän logikkaan mukaan) ja olisi nyt vastavuorostaan saavansa hoitoa omilta lapsilta? Miksi sen avun anto on ok omille lapsille pitäisi kestää ensiksi 18-20v omille lapsille ja silloin loppuelamän lapsenlapsille ja jos et sitää tee, niin jätetään sut vanhana yksin ja omet hyi-hyi paha ihminen!!!
Ei ole sun velvollisuutesi hoitaa lastesi lapsia. Itse ollessani pieni kävin mummolassa 1-2 kertaa vuodessa, viikon tai kaksi kerrallaan.
Mun mielestä on outoa, että mieheni sisko vie 4-vuotiaan lapsensa lähes joka viikonloppu äidilleen hoitoon, käyvät sitten miehensä kanssa ties missä risteilyillä ja minilomilla. Äidille tämä näyttää kyllä passaavan hyvin, mutta silti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä soitto "tuletko katsomaan" tarkoittaa sitä, että miniä on eteisessä takki päällä ja ryntää ulos heti, kun sinne menen. Keittiön pöydällä on toimintaohjeet.
Tai sitten pyydetään hoitamaan lapsia, että voidaan hoitaa parisuhdetta hotellissa edes parin tunnin ajan.
Olen nyt sanonut, että minä en ole vastuussa poikani seksielämästä. Jos hän ei ilman äidin apua saa kettua koloon, kannattaa hakeutua terapiaan.
Myönnän, etten tunne tilannettasi, mutta meillä on, että mummut ja papat toivoo lisää lapsenlapsia, mutta hoitoapua ei heru. Piilota nyt sitten "kettua koloon" huonosti nukkuvan lapsen kanssa, kun lopulta oot saanut pienen petiin ja väsyttää niin ettei seiso miehellä, eikä kostu naisella, kun väsyttää ja kummatkin tuumaa, et nukkumaan ennemmin, jotta selviää seuraavastakin päivästä. Eli eipä niin ketta piilotella lisälapsen toivossa, kun ajatuskin kahdesta lapsesta jopa saa itkemään.
Ratkaisu on se, että ei tehdä lapsia pienellä ikäerolla vaan kasvatetaan ensin sitä ensimmäistä ja sitten kun tämä on tarpeeksi vanha ja elämä helpottaa niin sitten harkitaan sitä toista jos jaksaminen riittää.
Niinhän se tulee tapahtumaan, on vaan korvaan särähtänyt miten on isovanhempien suunnalta mouruttu lisälapsia, vaikka on sanottu, että on tämän edellisen kanssa vielä kasvaminen kesken. Onneksi on pää paikoillaan, ettei uutta ihan vielä perään, ennen kuin arki helpottaa.
Kiitos kaikille kommenteista. Siihen olen muuten kiinnittänyt huomiota että kumpikaan tytöistä ei ajattele että papan pitäisi hoitaa. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisiko kerran kuukaudessa sulle liikaa? Voisit luoda suhdetta lapsenlapsiin vaikka ulkoilemalla muutaman tunnin kivassa paikassa!
Vierailija kirjoitti:
Siis tietenkin voin ottaa lapsenlapset hätä tilanteessa mutta en halua jatkuvasti olla hoitamassa. Olen hoitoalalla ja kyllä työkin vie voimat, jos saan vapaata miehen kanssa samaan aikaan niin haluaisin nauttia siitä ilman lapsia, jos olen arkena vapaalla on ihana käydä ystävien kanssa kahvilla ja salilla ja vaan olla. Tuntuu että niin monet vuodet oli koko ajan täysi tohina päällä, se oli toisaalta ihanaa ja toisaalta rankkaa. On ihana olla aikuinen nainen ilman suurempia velvoitteita, vanhempi tyttö juuri sanoi miehelleen kun kävin kahvilla että kiva kun kohta pääsee pieni helpommin mummolle hoitoon kun kasvaa ja tämä kuulosti minun korvaani hyvin ahdistavalta. Ja olen itse ollut nuori äiti ja tehnyt lapset putkeen ja nauttinut vauva ja lapsi ajasta, silloin todellakin mentiin lasten ehdoilla ja ajattelin aina että kyllä oma aika koittaa myöhemmin. Ap
Mitenkä paljon sä olet niitä lapsias oikein paaponut jos kerran teinienkin kanssa ollut "täysi tohina päällä". Kyllähän koululaisten kanssa pystyy äiti ja isäkin harrastamaan jo ihan hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun lapsia ei ole hoitanut muut kun palkatut hoitajat ja mun kaverit. Olen selvinnyt hengissä. Lapsia on 4.
Mieheni vanhempia olen hoitanut. Hehän olivat mieheni vanhemmat! Eikä siinä ole mitään velkaa maksettava puolin ja toisin.
Minun vanhempani asuvat ulkomailla. Aina heillä kyläilessä, he tietysti osallistuivat lasten hoitoon. Mutta sitä on yleensä 2-3 vko vuodessa. Hoidolle on silloin ollut hyvin vähän tarvetta.
Itse olen käynyt juttelemassa ja seurustelemassa säännöllisesti 2 lapsetyoman köyhän ikäihmisen kanssa ilman mitään odotuksia.
Törkeä jos nuoret odottavat omien vanhempien automaattisesti olevan ilmaisia hoitoaitomaatteja ilman omaa elämää! Ja vielä törkeämpi, että uhataan olla silloin vuorosta hoidamatta heidä silloin vanhana. Eikö ne mummut ja papat ole hoitanut omia lapsia ( ja ton typerän logikkaan mukaan) ja olisi nyt vastavuorostaan saavansa hoitoa omilta lapsilta? Miksi sen avun anto on ok omille lapsille pitäisi kestää ensiksi 18-20v omille lapsille ja silloin loppuelamän lapsenlapsille ja jos et sitää tee, niin jätetään sut vanhana yksin ja omet hyi-hyi paha ihminen!!!
Törkeä jos vanhukset odottavat omien lasten automaattisesti olevan ilmaisia hoitoautomaatteja ilman omaa elämää!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis joo voisin sanoa suoraan mutta en halua missään nimessä pahoittaa tyttöjen mieltä. Siis eikö riitä että olen juuri käyttänyt 24v elämästäni lapsiin, ollut läsnä, kuskannut harkkoihin, hakenut, tuonut, leikittänyt ja rakastanut ja olen kyllä itse myös nauttinut, minusta on ollut ihanaa olla äiti mutta.... Nyt ei tarvi enää tehdä ruokaa heti kun pääsen töistä, voin hakea valmis salaatit minulle ja miehelle ja voidaan suoraan lähteä yhdessä salille ja lenkille. Nuorin poika kun lähti tammikuussa niin itkin toki mutta samalla tuntui että nyt alkoi uusi elämä. Vuorot vie paljon voimia ja vapaalla haluaisin nyt vaan nauttia elämästä. Kun lapset olivat pieniä niin oli aina rahasta tiukkaa, piti rakentaa talo jne, nyt sekin on helpottanut ja tuntuu että nyt voisi mennä vaan. Mutta tosissaan olisi nyt tulossa kaksi pientä hoitoon jotta heidän vanhemmat pääsevät menemään. Varmaan olen inhottava ihminen ja on minulla huono omatunto.
Jokaisen, joka tekee lapsia tulisi muistaa, että on äiti koko loppuikänsä eikä laskea vuosia, että kauan on panostanut lapsiin. Tietenkin kohtuus kaikessa ja tulisi mummoillakin olla oma elämänsä, mutta siihen nuoruudenaikaan ilman lapsia ei ole paluuta, siksi kannattaa tehdä lapset kun on sisäistänyt tämän.
Ja mitä rahatilanteeseen tulee niin valintoja valintoja, oli valinta rakentaa talo ja siihen menee rahaa.
Juu, on äiti niille omille lapsille muttei lastenlapsille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli todella läheinen suhde mummoni kanssa, jonka luona olin säännöllisesti hoidossa parin kuukauden ikäisestä asti. 16-vuotiaaksi asti olin vähintään yhden viikonlopun kuusaa ja arkipäiviä monta hänen luonaan, koska asui melkein kouluni vieressä. Jos en käynyt viikkoon soitteli jo perään milloin olen tulossa ja mitäs kuuluu. Mummoni oli tosin silloin ollut jo reilun aikaa eläkkeellä kun synnyin, olin myös ainoa lapsenlapsi joka oli lähellä. Vieläkin ikävä mummia välillä, vaikka kuolemasta tulee 7-vuotta.
Omat vanhempani ja appivanhemmat eivät ole yhtään lapsirakkaita, ovat kyllä kaikki vielä työelämässä. Appivanhemmilla on 2 lastenlasta ja appi ei näe juuri koskaan ja anoppi käy kerran parissa kuukaudessa nopeasti moikkaamassa. Omilla ei vielä yhtään, enkä kyllä sinne lastani hoitoon veisikään sillä ovat aina joko riidoissa tai humalassa. Omat lapset tuskin saavat samanlaista isovanhempaa kuin minulla ja miehelläni on ollut.
Ja mitä tulee noihin vaippa kommenteihin niin en ikinä haluaisi että lapseni vaihtaisivat vaippojani, en halua ikinä olla taakka lapsilleni. Itse olen työn puolesta 15v vaippoja vaihdellut eikä omaiset niitä yleensä vaihtele. Ap
Mulle jäi epäselväksi, miksi et edes halua nähdä lapsenlapsiasi? Eri asia kuin hoitaminen. Tai suostuisitko hoitamaan lapsenlapsia jossain poikkeuksellisessa hätätapauksessa?
Isovanhempien käyttämistä automaattisena lastenhoitopalveluna en minäkään ymmärrä, mutta olisi mukava, jos voisi luoda sukupolvien välistä vuorovaikutussuhdetta jollain tavoin.
Meillä lapset ovat kerran vuodessa ukkinsa luona hoidossa, kun tehdään miehen kanssa joku yhden yön hotelliloma tmv. mutta toisille tämäkin voi olla liikaa.
Isovanhemmilla ei ole velvollisuuksia eikä myöskään oikeuksia lastenlasten suhteen. Lapsillakaan ei ole mitään velvollisuuksia tai oikeuksia vanhempiansa kohtaan. Fifty-fifty.
Mä ymmärrän ap:ta. Olen myös mummo, vähän vanhempi, mutta vielä työelämässä. Lapsen lapset, 2 kpl, ovat rakkaita ja haluan heitä tavata ja olla heidän elämässään. Mutta meillä lapset laittais tosi mielellään lapsensa mulle hoitoon usein koko viikonlopuksi. Siis perjatai-illasta sunnuntaihin asti. Ja minä en vaan yksinkertaisesti jaksa. Teen aika vaativaa työtä, välillä on työmatkoja ja välillä päivät venyy pitkiksi. Perjantaina olen työviikosta aivan puhki ja tarvitsen oikeasti lepoa. Lisäksi mullakin on kaupassakäynnit, siivoukset, pyykit ja muut kodin askareet, vaikka niitä nyt ei ehkä ole ihan niin paljon kuin lapsiperheessä. Huomaan, että tässä kuudenkympin korvilla oma jaksaminen ei ole enää samanlaista kuin parikymppisenä, vaikka ihan terve ja hyvinvoiva olenkin. Mulle riittäisi, että lapset perheineen kyläilee mun luona vaikka lauantaina päivällisellä tai että käyn lasten kanssa vaikka uimassa silloin tällöin tai että ottaisin joskus yhdeksi yöksi lapset (esim. kerran kahdessa kuukaudessa). Mielellään annan laatuaikaa ilman lapsia omille lapsilleni. Mutta kovin usein en vain jaksa sitä tehdä. Ja haluan ehtiä myös urheilemaan ja näkemään omia ystäviäni, niin itsekkäältä kuin se ehkä jostakusta kuulostaa. Olen yrittänyt sanoa, että en jaksa ja olen välillä kieltäytynyt koko viikonlopun yökyläilyistä ja sanonut, että yksi yö on ok, mutta tätä ei oikein taideta ymmärtää.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kaikille kommenteista. Siihen olen muuten kiinnittänyt huomiota että kumpikaan tytöistä ei ajattele että papan pitäisi hoitaa. Ap
Tässä voi olla sekin, että tyttäresi ovat ilmeisesti vielä melko nuoria. Itse n. 18-25-vuotiaana turvauduin vielä monissa asioissa vanhempiini, vaikka asuin omillani, opiskelin ja kävin töissä. Tarkoitan, että apua tai neuvoa tarvitessani soitin äidille tai isälle ja meillä oli vielä jossain määrin vanhempi-lapsi-asetelma. Kun sain esikoiseni 30-vuotiaana, niin olin irtautunut vanhemmistani ja meillä oli enemmän tasavertainen ihmissuhde, enkä samalla lailla turvautunut äitiin kuin nuorena aikuisena. Ehkä tyttäresi kokevat olevansa sinulle vielä jossain määrin lapsen asemassa ja siksi olettavat, että "hoivaat" heitä kun he tarvitsevat.
Ja siis, minusta sinun ei tarvitse hoitaa, jos et halua/jaksa. Mietin vain tytärtesi käyttäytymistä.
Ehei. Mä en päästä tilannetta koskaan siihen pisteeseen, että lapseni jättäisin heitteille. Olen yksin hoitanut hänet ilman mitään apua, autan omien lastenlasten kanssa niin paljon kuin töiltäni ehdin, annan nuorelle parille omaa aikaa ja olen muutenkin kiinnostunut heistä. Välinpitämättömät ja itsekkäät ihmiset saavatkin puolestani virua paskavaipoissaan.