Lue keskustelun säännöt.
Maanviljelijät, paljonko nettopalkkanne on, jos lasketaan tuet + myynti?
11.03.2016 |
Ja mikä on näiden suhde? Auttaisi hahmottamaan tilannetta paremmin, kun ketjuissa esimerkkinä aina käytetty työn määrä ei kerro minulle mitään. En kysy tätä ilkkuakseni, olenhan julkisen sektorin työntekijä ja 100% nettosaaja itse, palkka 2300+ euroa/kk.
Kommentit (463)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ihme, että maatiloilla menee huonosti jos ei edes tiedetä suunnilleen paljonko sitä nettoa vuodessa jää. Itsellä on muutama tuttava yrittäjänä ja kyllä ainakin tietävät hyvinkin tarkasti vuotuiset tulot ja menot.
Onko maanviljelijöillä useinkin huono laskupää? Tosin, muutama on täällä vastannut kysymykseen asiallisesti. Ei ap:n kysymystä nyt kannata saivarrella vaan vastata mitä on netto. Jos tuottaa vaikeuksia niin vastatkaa vaikka mikä on vim. 5 vuoden keskim. netto; se hoituu jakolaskulla.
Tänä vuonna on netto miinuksella noin 80 000 e jos siis lasketaan tuet (0e) + myynti - kulut- pankista haettu lisälaina, joka piti ottaa, koska viime vuoden tukia ei ole maksettu eikä maksuaikataulusta ole tietoa
Terveiset lypsykarjatilalta. Helpottiko sinua?
Ei ihan. Paljonko niitä tukia olisi oletettavasti tulossa v. 2015?
Noin 80 000 e, koska meillä on keskimääräistä suurempi tila.
Viimeksi eläinperustaisia tukia muuten maksettiin syksyllä 2014.
Eli nettotulot ovat n. 0 €?? Huonolta näyttää. Toivottavasti tulos ei ole joka vuosi noin; eihän tuossa ole mitään järkeä jos aikoo jotain syödäkin... kuinka ihmeessä se onnistuu nytkään...
Maaseutuvirastossa pitäisi alkaa nyt katkomaan päitä ja rivakasti; ei noin voi elää.
Periaatteessa ihminen elää ilman ravintoa korkeintaan pari kuukautta, joten ilmeisesti elin- ja asumiskustannuksia voi maatilayrittämisessä vähentää verotuksessa eivätkä siten näy nettotuloissa, eihän tuollainen muuten ole mahdollista vuosi toisensa perään.
Käytännössä tuossa tapahtuu niin, että syödään pääomaa. Eli se on tilan hidasta alasajoa. Suomeksi sanottuna, kun tuloja ei ole, niin myydään hengen pitimiksi koneita, laitteita, maata, metsää... kunnes mitään ei ole jäljellä. Ja se oli sitten siinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen jonkun verran maanviljelijöitä eri puolilta Suomea ja Eurooppaa, sukulaisia ja tuttavia.
Suomalaisista ne, jotka näyttävät pärjäävän pelkällä maanviljelyllä kohtalaisen hyvin ovat erikoistuneita, esim. marjanviljelijöitä, tai erikoistuneempaa eläintenpitoa. Eteläsuomessa myös viljanviljelyä, suurilla tiloilla.
Muuten tiloilta toinen tai molemmat vanhemmista käyvät myös muualla töissä. Tila ei elätä. Eri kysymys on, pitäisikö tavallisen bulkkituotannon Suomessa elättääkään.
Ostan mielelläni Suomalaisia laatutuotteita, varsinkin lähiseudulla tuotettuja. Mutta tosiasiat kannattaa tunnustaa. Suomalainen vehnä vain ei ole niin hyvää kuin etelämpänä kasvanut. Viljelkää ja kasvattakaa sitä, mikä täällä kasvaa hyvin ja maukkaaksi.
Vierailija kirjoitti:
Mua ihmetyttää miksi aina väitetään näissä keskusteluissa että joku olisi kateellinen maanviljelijöille..en usko sitä ollenkaan. En tiedä ketään, joka olisi siitä kateellinen. Se, miksi ihmiset haluavat asiasta puhua ja keskustelu on kiivasta on että maatalous on ajoittain aika tehotonta, asioista ei puhuta rehellisesti ja suoraan ja ihmisillä on erilaisia ja vääristyneitä käsityksiä puolin ja toisin.
Suurin osa varmasti haluaa että Suomessa säilyy ruoantuotanto, mutta sen pitäisi olla järkevää, ja sitä pitäisi tehostaa myös viennin suhteen. Viljeltäisi sitä, mikä on kannattavampaa ja parannettaisiin sen mahdollisuuksia.
Olet osittain oikeassa ja osittain ei. Tehostus on oikea suunta. Siksi Suomessa ei ole enää niitä 5 tai 10 lehmän navettoja vaan ne ovat kasvaneet 50 - 100 ja jopa 300 tai 400 lehmän navetoiksi. Siksi viljeltyä peltoa ei ole enää 2-3 hehtaaria vaan 200-500 hehtaaria. Traktorit ja työkoneet ovat isompia ja tehokkaampia että ehtisi tehdä kaiken. Siksi käydään lisäksi tilan ulkopuolellakin osa-aikaisesti töissä eläinten hoidon lisäksi silloin kun pystyy (lue=talvella).
Vientiä oli jo välillä suht mukavasti Venäjän suuntaan mutta pakotteiden vuoksi ja ruplan kurssin romahtamisen vuoksi se on nyt seis. Viljelykasveja on kokeiltu jos jonkilaista mutta täällä ei vaan maissi ja soija kasva kun on liian lyhyt kasvukausi, joten on pakko tyytyä parhaimpaan vaihtoehtoon niistä jotka kasvaa.
Ja loppujen lopuksi: jos tekee 7 pv viikossa töitä aamusta iltaan ja käy vain nukkumassa kotona ja silti on otettava lisää velkaa niin pitemmän päälle lyö hanskat tiskiin. Näin on tapahtunutkin jo monella monella tilalla. Ja lisää tulee koko ajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ihme, että maatiloilla menee huonosti jos ei edes tiedetä suunnilleen paljonko sitä nettoa vuodessa jää. Itsellä on muutama tuttava yrittäjänä ja kyllä ainakin tietävät hyvinkin tarkasti vuotuiset tulot ja menot.
Onko maanviljelijöillä useinkin huono laskupää? Tosin, muutama on täällä vastannut kysymykseen asiallisesti. Ei ap:n kysymystä nyt kannata saivarrella vaan vastata mitä on netto. Jos tuottaa vaikeuksia niin vastatkaa vaikka mikä on vim. 5 vuoden keskim. netto; se hoituu jakolaskulla.
Tänä vuonna on netto miinuksella noin 80 000 e jos siis lasketaan tuet (0e) + myynti - kulut- pankista haettu lisälaina, joka piti ottaa, koska viime vuoden tukia ei ole maksettu eikä maksuaikataulusta ole tietoa
Terveiset lypsykarjatilalta. Helpottiko sinua?
Ei ihan. Paljonko niitä tukia olisi oletettavasti tulossa v. 2015?
Noin 80 000 e, koska meillä on keskimääräistä suurempi tila.
Viimeksi eläinperustaisia tukia muuten maksettiin syksyllä 2014.
Eli nettotulot ovat n. 0 €?? Huonolta näyttää. Toivottavasti tulos ei ole joka vuosi noin; eihän tuossa ole mitään järkeä jos aikoo jotain syödäkin... kuinka ihmeessä se onnistuu nytkään...
Maaseutuvirastossa pitäisi alkaa nyt katkomaan päitä ja rivakasti; ei noin voi elää.
Periaatteessa ihminen elää ilman ravintoa korkeintaan pari kuukautta, joten ilmeisesti elin- ja asumiskustannuksia voi maatilayrittämisessä vähentää verotuksessa eivätkä siten näy nettotuloissa, eihän tuollainen muuten ole mahdollista vuosi toisensa perään.
Käytännössä tuossa tapahtuu niin, että syödään pääomaa. Eli se on tilan hidasta alasajoa. Suomeksi sanottuna, kun tuloja ei ole, niin myydään hengen pitimiksi koneita, laitteita, maata, metsää... kunnes mitään ei ole jäljellä. Ja se oli sitten siinä.
Tuollaista se näyttää usein maanviljelijöillä olevan. Meillä on muutaman kymmenen hehtaarin perintömetsätila kotiseudullani, ja naapureidenkin metsiä tulee katseltua sienestäessä. Muualla asuvilla kaupunkilaismetsänomistajilla näyttää metsät yleisesti olevan parhaassa kunnossa, korkeintaan jotain harvennuksia on jäänyt tekemättä. Viljelijät näyttävän myyvän heti kun puusto on vähänkään myytäväksi kelpaavassa koossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten vielä semmonen kysymys että miksi ihmeessä teette sitä hommaa jos pahimmillaan tulot on työttömän tasolla? Oletteko vaan niin hyviä ihmisiä että haluatte kaikille kotimaista ruokaa vai mikä motivoi ? Ja vielä monessa polvessa.
Ei sitä tilaa ihan kevyesti alaskaan ajeta. Sen kun kerran tekee, niin sitä ei enää takaisin saa. Vaikka nyt onkin huonot ajat, niin ei tässä haluta heti luovuttaa. Toivo paremmasta laittaa vielä jatkamaan. Ja toivo siitä, että lapset saisivat jatkaa tätä elämäntyötä, johon ovat jo kasvaneet. Ja toivo siitä, että vielä lapsetkin saisivat tästä elantonsa.
Ei kuulosta kovin terveeltä ajattelulta. Kituuttamista on elämä, mutta silti toivoo hän että lapsetkin jatkaisivat samaa kurjuutta.
Eikö tervejärkinen vanhempi toivoisi lapsilleen parempaa elämää kuin itselleen?
Kuulostaa samanlaiselta kuin ne duunarivanhemmat, jotka eivät herravihassaan halua kouluttaa lapsiaan muualle kuin duunariammatteihin.
En ymmärrä.
No minä en ajattele noin vihamielisesti. Onhan meidän tulot toki keskimääräistä palkansaajatuloa pienemmät. Mutta kyllä tämä tila meidät elättää. Luonnollisestikin toivon lapsille parempaa elämää kuin itselle. Mutta ei parempi elämä tarkoita sitä, että saa kylpeä rahassa ja tuhlata tarpeettomasti. Parempaa elämää olisi vaikkapa se, että maatalouden säädökset ja ehdot olisivat nykyistä ennustettavampia, pitkäjänteisempiä ja vähemmän poukkoilevia. Silloin poistuisi suurin stressin aihe, ja kyllähän se tarkoittaisi, että elämä olisi parempaa.
En ole ketään pakottamassa maanviljelijäksi. Mutta en myöskään halua lopettaa tilanpitoa nyt ja siten viedä lapsilta mahdollisuutta alkaa viljelijäksi, jos joku sitä haluaa. Ja usein viljelijöiden lapset haluavat jatkaa. Tämä kun ei ole vain työ muiden töiden joukossa. Kuten jo sanottu, niin tähän kasvetaan sisään pikkulapsesta lähtien ja siksi moni viljelijä tekee työtään suurella intohimolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä hoidan veljeni kirjanpidon joka on viljelijä ja pitää nautakarjaa, ei lypsylehmiä. Viime vuodelta sille jäi 19500 euroa elämiseen. Siis lihan myynti plus tuet miinus kulut navetasta ja viljelystä.
Sen vaimo on kotona eli tulot 0 euroa. Perheessä on kaksi kouluikäistä lasta. Eli 19500 eurolla pitää maksaa perheen asuminen, vaatteet ja ruoat yms. Monenko teidän perheen yhteenlasketut tulot ovat yhtä huonot?
Jos on kaksi työtöntä jotka elää pelkän työmarkkinatuen varassa, niin nettotulot vuoteen on vajaa 14000 e. Ja samanlailla voi olla kaksi kouluikäistä lasta.
Helsinkiläinen 2 työttömän aikuisen ja 2 lapsen perhe saa yhteiskunnalta työttömyysetuutta + asumistukea noin 32 000 e/v eli rahaa tulee reippaasti enemmän kuin mitä keskimääräinen maatila saa tukia. Silti kannattaa kadehtia maanviljelijää.
Mihin mahdat perustaa laskusi?
Kelan laskuriin
Karu totuus nyt vain on, että Suomen maaperällä ja ilmastossa maataloustuotanto tulee kalliiksi, selvästi kalliimmaksi kuin etelämpänä. Kotimainen tuotanto kilpailee paljon edullisemman ulkomaisen tuotannon kanssa. Siksi suomalaisen tuotannon myyminen oleellisesti kalliimmalla hinnalla ei vain onnistu. Mikäli suomalaisille maataloustuottajille halutaan kannattamattomasta tuotannosta huolimatta taata kohtuullinen elintaso, se onnistuu vain maksamalla myyntihinnan päälle ylimääräisiä tukia. Ongelma sitten on, että mikä taho pystyy ja haluaa nuo tukiaiset maksaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mua ihmetyttää miksi aina väitetään näissä keskusteluissa että joku olisi kateellinen maanviljelijöille..en usko sitä ollenkaan. En tiedä ketään, joka olisi siitä kateellinen. Se, miksi ihmiset haluavat asiasta puhua ja keskustelu on kiivasta on että maatalous on ajoittain aika tehotonta, asioista ei puhuta rehellisesti ja suoraan ja ihmisillä on erilaisia ja vääristyneitä käsityksiä puolin ja toisin.
Suurin osa varmasti haluaa että Suomessa säilyy ruoantuotanto, mutta sen pitäisi olla järkevää, ja sitä pitäisi tehostaa myös viennin suhteen. Viljeltäisi sitä, mikä on kannattavampaa ja parannettaisiin sen mahdollisuuksia.
Myös viljaa lähinnä toki rehuviljaa myös vehnää viedään. Rehuviljan tuottaminen on meidän oloissa kannattavampaa kuin ns. leipäviljan. Jossain kohdin kannattavuuteen tietenkin myös kuljetuskustannukset olennaisesti ja kaikkea leipäviljaankaan tuskin on kannattavaa meille tuoda.
meidän tapauksessa tulot voi laskea kertomalla hehtaarimäärän tuenmäärällä (n.500€/ha). Myytävää pelto tuottaa suunnilleen saman verran. Kaikilla pelloilla ei kuitenkaan välttämättä kasvateta myyntiin, vaan on erilaisia ympäristönsuojeluun liittyviä luonnonhoitopeltoja, nurmia ja monimuotoisuuspeltoja.
Meillä pieni alle 30ha tila, jota viljellään päätyön lisänä. Tuet+Myynti on siinä 20 000€
Kulujen jälkeen voi muutama tonni jäädä käteen, jos mitään isompaa ei mene rikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten vielä semmonen kysymys että miksi ihmeessä teette sitä hommaa jos pahimmillaan tulot on työttömän tasolla? Oletteko vaan niin hyviä ihmisiä että haluatte kaikille kotimaista ruokaa vai mikä motivoi ? Ja vielä monessa polvessa.
Ei sitä tilaa ihan kevyesti alaskaan ajeta. Sen kun kerran tekee, niin sitä ei enää takaisin saa. Vaikka nyt onkin huonot ajat, niin ei tässä haluta heti luovuttaa. Toivo paremmasta laittaa vielä jatkamaan. Ja toivo siitä, että lapset saisivat jatkaa tätä elämäntyötä, johon ovat jo kasvaneet. Ja toivo siitä, että vielä lapsetkin saisivat tästä elantonsa.
Ei kuulosta kovin terveeltä ajattelulta. Kituuttamista on elämä, mutta silti toivoo hän että lapsetkin jatkaisivat samaa kurjuutta.
Eikö tervejärkinen vanhempi toivoisi lapsilleen parempaa elämää kuin itselleen?
Kuulostaa samanlaiselta kuin ne duunarivanhemmat, jotka eivät herravihassaan halua kouluttaa lapsiaan muualle kuin duunariammatteihin.
En ymmärrä.
No minä en ajattele noin vihamielisesti. Onhan meidän tulot toki keskimääräistä palkansaajatuloa pienemmät. Mutta kyllä tämä tila meidät elättää. Luonnollisestikin toivon lapsille parempaa elämää kuin itselle. Mutta ei parempi elämä tarkoita sitä, että saa kylpeä rahassa ja tuhlata tarpeettomasti. Parempaa elämää olisi vaikkapa se, että maatalouden säädökset ja ehdot olisivat nykyistä ennustettavampia, pitkäjänteisempiä ja vähemmän poukkoilevia. Silloin poistuisi suurin stressin aihe, ja kyllähän se tarkoittaisi, että elämä olisi parempaa.
En ole ketään pakottamassa maanviljelijäksi. Mutta en myöskään halua lopettaa tilanpitoa nyt ja siten viedä lapsilta mahdollisuutta alkaa viljelijäksi, jos joku sitä haluaa. Ja usein viljelijöiden lapset haluavat jatkaa. Tämä kun ei ole vain työ muiden töiden joukossa. Kuten jo sanottu, niin tähän kasvetaan sisään pikkulapsesta lähtien ja siksi moni viljelijä tekee työtään suurella intohimolla.
Ei ollut tarkoitus olla vihamielinen, ihmettelin vain asennettanne.
Itse yrittäjänä olen tottunut ajattelemaan niin, että jos firmani ei menesty, vika ei ole yhteiskunnassa vaan siinä, että liiketoimintani ei ole terveellä pohjalla. Ja silloin minun pitää itse miettiä, mihin suuntaan yritystoimintaa kehitetään. En voi syyttää ketään muuta siitä, jos homma ei kannata. Työntekijäni osaavat hommansa, yrittäjän pitää keksiä mitä ne hommat ovat.
Enkä itsekään tee töitäni rahan kiilto silmissä, vaan siksi että pidän niistä.
En yhtään epäile, etteivätkö maanviljelijät tekisi sydämestään töitään. Hieno juttu, se on lähtökohta jaksamiselle. Mutta silloin kun homma ei kannata, jotain kannattaisi ajattelu- ja toimintatavassa muuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Yrittäjillä on vaikeaa. Pitkät päivät ja stressi riskeistä. Onneksi saa autot ja puhelimet yms. menot firmalle.
Aina tää sama jargoni ja aina uppoaa yhtä hyvin tuulareihin.
Yrittäjillä on, tai ei ole, ihan yhtä vaikeaa, kuin palkkatyössä olevillakin, siis jos kaikki laitetaan samaan läjään.
Yrittäjissä on menestyjiä, ja vähemmän menestyviä ja epäonnistujia, ihan niin kuin palkansaajissakin.
Minä tiedän yrittäjiä, jotka ainoastaan räkii kattoon ja miljoonat tilillä sen kun lisääntyy. Toisaalta tunnen myös yrittäjiä (itseni mukaan lukien), jotka on painaneet niskalimassa ympäripyöreitä päiviä, eikä sekään ole riittänyt, vaan pennit on laitettu jonoon.
Asun myös maaseudulla peltojen ja navettojen ympäröimänä, tosin navetat ovat viimevuosina ja vuosikymmeninä rajusti vähentyneet. Tiedän siis myös sen, että maataloudessa leipä irtoaa monella eri tavalla. On osa-aika viljelijöitä, päätoimisia, metsätilallisia, karjatilallisia, maatilamatkailutilallisia, sekä noiden kombinaatioita. Pelkillä viljelijöillä työmäärä on huomattavasti pienempi, kuin esim karjatilallisilla, etenkin lypsykarjatilallisilla, joten esimerkiksi työnmäärästä on todella vaikea sanoa mitään yleistä. Kuitenkin samaa löytyy maataloudestakin, kuin yrittäjäpuolelta (niin maataloustuottajakin on ainakin nimellisesti "yrittäjä"), eli niskalimassa painavia, sekä kattoon räkijöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä hoidan veljeni kirjanpidon joka on viljelijä ja pitää nautakarjaa, ei lypsylehmiä. Viime vuodelta sille jäi 19500 euroa elämiseen. Siis lihan myynti plus tuet miinus kulut navetasta ja viljelystä.
Sen vaimo on kotona eli tulot 0 euroa. Perheessä on kaksi kouluikäistä lasta. Eli 19500 eurolla pitää maksaa perheen asuminen, vaatteet ja ruoat yms. Monenko teidän perheen yhteenlasketut tulot ovat yhtä huonot?
Jos on kaksi työtöntä jotka elää pelkän työmarkkinatuen varassa, niin nettotulot vuoteen on vajaa 14000 e. Ja samanlailla voi olla kaksi kouluikäistä lasta.
Helsinkiläinen 2 työttömän aikuisen ja 2 lapsen perhe saa yhteiskunnalta työttömyysetuutta + asumistukea noin 32 000 e/v eli rahaa tulee reippaasti enemmän kuin mitä keskimääräinen maatila saa tukia. Silti kannattaa kadehtia maanviljelijää.
Mihin mahdat perustaa laskusi?
Kelan laskuriin
Ja mitä mahdoit syöttää sinne?
Vierailija kirjoitti:
Minä tiedän yrittäjiä, jotka ainoastaan räkii kattoon ja miljoonat tilillä sen kun lisääntyy.
Mitä ne tekee? Haluttaa vaihtaa alaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Harmittaa kyllä maanviljelijöiden puolesta teidän alhainen tulotasonne.
Kysyn kuitenkin (ihan ilman kateutta tms), auttaako edes "omavaraisuus": eli esim. maitotilalliset, käytättekö te omiin tarpeisiinne maidot suoraan tilatankista? Entäs liha, onko teidän mahdollista saada teurastamolta omaan käyttöön lihaa? Tästä olisin siis ihan puhtaasti kiinnostunut. Vanhemmat kertoivat (nuoruudessaan viljelijöinä olleet), että meijeristä aina haettiin ruokamaidot, tilattiin voit yms, samoin teurastamolta lihat omaan käyttöön jos karjaa meni teuraaksi. Hoituuko homma nykyään tai kannattaako se?
Kannattaako omaan kulutukseen esim. viljellä perunaa?
Kannattaako viljatilallisen pitää omaksi ruuaksi esim. mullikkaa?
Voi hyvinkin olla että kaupasta esim. tarjouksella saa maitoa, juustoa tms, halvemmalla kuin tuottajahinnalla meijeristä, toisinaan taas jonkun tuotteen hinta on huomattavasti edullisempi tuottajamyymälässä kuin kaupassa. Teurastamoon ja myös teurastamon myymälään matka saattaa olla niin pitkä että siellä asiointi ei ole kannattavaa. Elintarvikemääräyksistä yms, johtuen nykyään ei ole mahdollista ns. palautukset (eli että teurasauto kuljettaisi palautuksena omalla tilalla tuotetun eläimen lihan takaisin tilalle).
Maidon toki voi kohtuullisissa määrin hakea omasta tankista (mikäli haluaa täysrasvaista maitoa juoda/käyttää) mutta erityisen kannattavaa se ei ole. Määrä kun on pois meijeriin myydystä maidosta ja sitä kautta myös mm. maidotuotantotuista, kulut kuitenkin pysyen samana myös niitä omaan käyttöön tuotettuja maitolitroja kohti.
Pienimuotoinen esim. mullikoiden kasvatus on joskus mahdollista joskus ei esim. tilojen puutteen takia. Kannattavaa se harvemmin on.
Näin sivusta seuranneena ja maanviljelijöiden tulopoliitiikkaa sen kummemmin tuntematta, olen huomannut, että iso osa maanviljelijöistä elää melko tavallisesti, ajelevat toistakymmentä vuotta vanhalla autolla ja ei se traktorikaan ihan uuden uutukainen ole. Elävät siis kituutellen, ihan niinkuin suuri osa meistä muistakin matalapalkka-alan palkansaajistakin.
Toisilla taas alla komea audi, uusi ja iso Valtra, ja kaiken maailman pelit ja vehkeet kotitalon pihalla paljusta lähtien. Ulkomaillekin ehditään kerran, pari vuodessa. Lapsilla on merkkivaatteet ja emäntä käy kauneushoitolassa. Että kyllä sitä pätäkkää joillekin täytyy tullakin, ei kaikki viljelijät elä kurjuudessa! Ihan niin kuin ei kaikki yrittäjätkään.
Vierailija kirjoitti:
Näin sivusta seuranneena ja maanviljelijöiden tulopoliitiikkaa sen kummemmin tuntematta, olen huomannut, että iso osa maanviljelijöistä elää melko tavallisesti, ajelevat toistakymmentä vuotta vanhalla autolla ja ei se traktorikaan ihan uuden uutukainen ole. Elävät siis kituutellen, ihan niinkuin suuri osa meistä muistakin matalapalkka-alan palkansaajistakin.
Toisilla taas alla komea audi, uusi ja iso Valtra, ja kaiken maailman pelit ja vehkeet kotitalon pihalla paljusta lähtien. Ulkomaillekin ehditään kerran, pari vuodessa. Lapsilla on merkkivaatteet ja emäntä käy kauneushoitolassa. Että kyllä sitä pätäkkää joillekin täytyy tullakin, ei kaikki viljelijät elä kurjuudessa! Ihan niin kuin ei kaikki yrittäjätkään.
Kannattavuus maatiloillakin on isolta osalta kiinni viljelijästä eli yrittäjästä niin sen suhteen kuinka hyvin osaa hyödyntää mm. tukipolitiikan ja tuet, miten hyvin osaa pitää minimoida tuotantokustannukset. Osittain toki esim. siitä onko pääoma omaa vai vierasta eli pakkilainaa jne.
Tulos ei aina kerro kuitenkaan kannattavuudesta. Kannattavan tilan tulos (ja esim. työmäärä) voi olla hyvin pieni kun taas pienellä kannattavuudella iso tila voi ostaa uuden traktorin tai auton jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Turha vaiva, et ymmärtäisi kuitenkaan sen näkee kysymyksestä. Jospa kävisit yrittäjäkurssin, niin sitten voisi ymmärtää vaikeampaa kuvioita.
Onko niin että sinä et yrittäjäkurssin käyneenä pysty sanomaan paljonko jää käteen?
Vaikia sanoa, kun ei oma toiminta ole ihan suoraan maajussin hommaa. Ymmärtää voi silti, kun läheltä seuraa. Mutta eipä taida olla kahta samanlaista tilaa, niin ei numeroarvot kerro totuutta.
Vierailija kirjoitti:
Näin sivusta seuranneena ja maanviljelijöiden tulopoliitiikkaa sen kummemmin tuntematta, olen huomannut, että iso osa maanviljelijöistä elää melko tavallisesti, ajelevat toistakymmentä vuotta vanhalla autolla ja ei se traktorikaan ihan uuden uutukainen ole. Elävät siis kituutellen, ihan niinkuin suuri osa meistä muistakin matalapalkka-alan palkansaajistakin.
Toisilla taas alla komea audi, uusi ja iso Valtra, ja kaiken maailman pelit ja vehkeet kotitalon pihalla paljusta lähtien. Ulkomaillekin ehditään kerran, pari vuodessa. Lapsilla on merkkivaatteet ja emäntä käy kauneushoitolassa. Että kyllä sitä pätäkkää joillekin täytyy tullakin, ei kaikki viljelijät elä kurjuudessa! Ihan niin kuin ei kaikki yrittäjätkään.
Emmehän me voi tietää millä rahalla yksityistalouden hankinnat tehdään? Vai voimmeko?
APlle tiedoksi, että pientilalliselle ei jää mitään käteen sen jälkeen, kun tilan kustannukset ja pakolliset elämisen kulut on maksettu. Omat vanhempani pyörittävät tällaista pientilaa, jotta tila tuottaisi jotain olisi tehtävä miljoonasijoitukset ja rakennettava uutta, mutta kun näyttää siltä, että tuottajien saamaa osuutta ruoan hinnasta pienennetään koko ajan tuskin tällainen sijoitus kykenisi edes maksamaan itse itseään takaisin. Omat vanhempani opettivat jo kymmenisen vuotta sitten meille lapsille, että maatalous ei tässä maassa tule kannattamaan. Kiitollisena heille opiskelenkin siksi tällä hetkellä oikeustieteellisessä tiedekunnassa. Niin ja vanhempani eivät todellakaan maksa opiskeluitani, eikä myöskään valtio opintotukien muodossa vaan käyn kesät kokopäivä töissä ja opintojen ohessa 2-3 päivää asianajotoimistossa.
Kuluttajan kannalta katsottuna ihan fiksulta kuulostavaa pohdintaa. Tuottajan kannalta taas hyvin turhauttavaa, kun noita asioita on yritetty ratkoa vaikka kuinka, mutta mitään ei tapahdu.
Eli nyt tarvittaisi tyhjien pohdintojen sijaan ratkaisuja ja tekoja.