Miksi kutsut lapsettoman kaverisi lapsesi synttäreille ja loukkaannut, kun tämä ei tule?

Mikset kerto tälle kutsujalle, ettei lapsen synttärit ole sun juttusi ollenkaan ja että sulle on turha sitä kutsua laittaa jatkossakaan.

Tämä on kyllä mystinen juttu.

Mikäli olisin ollut lapseton niin en menisi tietenkään lasten synttäreille koska en nytkään haluaisi. Olen myös kieltäytynyt Tekosyitä tosin keksinyt. 

Vierailija kirjoitti:

Oletin kaikkien vanhempien ymmärtävän, miten ikäviä ja ahdistavia tilaisuuksia lastenkutsut ovat lapsettomien mielestä. Osa ei kuitenkaan tunnu tiedostavan, että omat kaverit eivät ole omien lasten kavereita, ja että lastenkutsut ovat varmaan vihoviimeinen paikka, jossa lapseton haluaa viettää lauantaitaan raskaan työviikon jälkeen.

Älä oleta. Ei mulla ainakaan ole tullut mieleenkään, että kahvittelu ja leppoisa sovalla istuminen ja jutustelu olisi kaveristani ikävää ja ahdistavaa.

Mua taas on joskus harmittanut ettei kutsuta. Musta on kiva olla lastenkutsuilla, nähdä omia kavereita ja lapsia. Onneksi lähimpien ystävien lapset haluaa kutsua mut itse, ja olen aina mennyt. :) 

T.vapaaehtoisesti lapseton

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletin kaikkien vanhempien ymmärtävän, miten ikäviä ja ahdistavia tilaisuuksia lastenkutsut ovat lapsettomien mielestä. Osa ei kuitenkaan tunnu tiedostavan, että omat kaverit eivät ole omien lasten kavereita, ja että lastenkutsut ovat varmaan vihoviimeinen paikka, jossa lapseton haluaa viettää lauantaitaan raskaan työviikon jälkeen.

Älä oleta. Ei mulla ainakaan ole tullut mieleenkään, että kahvittelu ja leppoisa sovalla istuminen ja jutustelu olisi kaveristani ikävää ja ahdistavaa.

Leppoisa sohvalla istuminen tuskin onnistuu, jos ympärillä pyörii sokerihumalaisia lapsia synttärihuumassa :D.

Niin, raskas työviikko se sillä lapsellisellakin on takana, tosin iltoja ei ole päässyt makoilemaan kuten lapseton. Jos kaverien elämä ei kiinnosta, älä mene. Ei kannata sitten itkeä, kun saat omia lapsia eikä ne lapsiperheetkään tule.

Minä en älynnyt kieltäytyä, kun ensimmäinen tuollainen pyyntö tuli, koska en ollut koskaan ollut lastenkutsuilla. Ajatus oli selvästi se, että vieraiden äidit ja isät saisivat muutaman tunnin omaa aikaa, kun dumppaisivat tenavansa näille synttäreille, ja koska kuitenkin tarvittiin henkilökuntaa, minut pyydettiin mukaan vieraaksi. Toista kertaa minua ei kutsuttukaan. Taisin antaa pikku vieraille liian monta suorasanaista käyttäytymisohjetta.

Kutsun siksi, koska lapsettomat kaverini ovat erikseen pyytäneet, että saisivat kutsun joka ikinen vuosi.  Veloja ovat. Voi sitä surun määrää, kun yhtenä vuonna ei järjestettykkään suvun synttäreitä, joihin siis myös nuo kaverit kutsuttiin. ( kaverisynttärit järjestettiin.) Omia lapsi eivät halua ( ja vaikka haluaisivat, niin myöhäistä on jo, ollaan yli 40-vuotiaita.), mutta kuitenkin haluavat olla lasten maailmassa kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletin kaikkien vanhempien ymmärtävän, miten ikäviä ja ahdistavia tilaisuuksia lastenkutsut ovat lapsettomien mielestä. Osa ei kuitenkaan tunnu tiedostavan, että omat kaverit eivät ole omien lasten kavereita, ja että lastenkutsut ovat varmaan vihoviimeinen paikka, jossa lapseton haluaa viettää lauantaitaan raskaan työviikon jälkeen.

Älä oleta. Ei mulla ainakaan ole tullut mieleenkään, että kahvittelu ja leppoisa sovalla istuminen ja jutustelu olisi kaveristani ikävää ja ahdistavaa.

Mihin koppiin sä ne lapset sieltä lastenkutsuilta suljet, jotta saat tilanteen sellaiseksi, että leppoisa jutustelu aikuisten kesken sohvalla istuen onnistuu?

Ihmettelin samaa, kun olin vielä lapseton. Kerran erehdyin menemään ja sain koko vierailuajan leikkiä lasten kanssa nukeilla, kun "sinulla ei oo lapsia ja nyt saat harjoitella, niin me muut saadaan juoda kahvit rauhassa, heh heh"

Kun sain itse lapsia, on lasten synttärit vietetty alussa vain perheen kesken ja sitten kaverisynttärit. Ymmärrän erittäin hyvin, ettei kavereita kiinnosta ihastella minun Minttu-Pettereitä, kuinka ne on ihanasti oppineet kokoamaan kymmenen palan palapelin. Näitä ihmeitä on heillä itselläänkin ja lapsetonta ei vois vähempää kiinnostaa minun ihmelapset.

Minä taas lapsettomana käyn mielelläni kavereideni ja veljeni lapsen synttäreillä, olenhan mä niiden lasten kanssa tekemisissä muutenkin paljon. Vanhin tuttu lapsi on nyt 3. Kummilapsia mulla on 3 ja veljenlapsia 2

-N25

Mä kyllä kutsun, mutta ymmärrän, jos ei halua tulla. Silti minusta olisi tylyä jättää kutsumatta kavereista se ainoa lapseton - vain koska hänellä ei ole lapsia. Mulle sopisi myös, että käy pelkällä kakulla eikä edes lahjaa tarvitse tuoda. Lapsella on muutenkin liikaa rojua. Kunnes lapsi on sen ikäinen, että haluaa kutsua vain kavereitaan.

En loukkaannu, jos jättää synttärit väliin. Joskus näin tehnytkin. Ei ole tarvinnut selitellä vaan on voinu todeta, ettei jaksa tulla. No Big deal.

Vierailija kirjoitti:

Niin, raskas työviikko se sillä lapsellisellakin on takana, tosin iltoja ei ole päässyt makoilemaan kuten lapseton. Jos kaverien elämä ei kiinnosta, älä mene. Ei kannata sitten itkeä, kun saat omia lapsia eikä ne lapsiperheetkään tule.

Eikö sinun elämääsi kuulu muuta kuin lastenkutsuja? Jännä kun en minä loukkaannu, että "lapselliset" ystäväni eivät pääse kaikkiin järkkäämiini pippaloihin tai lähde kanssani viihteelle viikonloppuisin. Ymmärrän hyvin ja voin tavata heitä muissa merkeissä. Miksi sinä et voi omilta ystäviltäsi hyväksyä samaa, eli että he eivät ehkä osallistu juuri lastenkutsuille, mutta voisit tavata heitä muissa merkeissä? Ei kai se, että ei joka juhlissa mukana ole, sitä merkkaa ettei olisi ystävänsä elämästä kiinnostunut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletin kaikkien vanhempien ymmärtävän, miten ikäviä ja ahdistavia tilaisuuksia lastenkutsut ovat lapsettomien mielestä. Osa ei kuitenkaan tunnu tiedostavan, että omat kaverit eivät ole omien lasten kavereita, ja että lastenkutsut ovat varmaan vihoviimeinen paikka, jossa lapseton haluaa viettää lauantaitaan raskaan työviikon jälkeen.

Älä oleta. Ei mulla ainakaan ole tullut mieleenkään, että kahvittelu ja leppoisa sovalla istuminen ja jutustelu olisi kaveristani ikävää ja ahdistavaa.

Leppoisa sohvalla istuminen tuskin onnistuu, jos ympärillä pyörii sokerihumalaisia lapsia synttärihuumassa :D.

No en tiedä minkä ihmelasten synttäreillä olen itse sitten käynyt. Ei kukaan ole ikinä juossut ja rellestänyt samalla tyylillä kuin jossain amerikkalaisilla synttäreillä. Lapset ovat syöneet ensin ja sitten leikkineet. Tai sitten aikuiset ja lapset syövät samaan aikaan ja sen jälkeen aikuiset jatkavat höpötyksiä kun lapset leikkivät.

Vierailija kirjoitti:

Niin, raskas työviikko se sillä lapsellisellakin on takana, tosin iltoja ei ole päässyt makoilemaan kuten lapseton. Jos kaverien elämä ei kiinnosta, älä mene. Ei kannata sitten itkeä, kun saat omia lapsia eikä ne lapsiperheetkään tule.

a) Kuvitteletko oikeasti että lapsettomat vain "makoilee" kaikki illat? Kuinka mielikuvitukseton täytyy olla, jos ei keksi muita vaihtoehtoja iltapuuhiksi kuin "makoilu" tai lapset??

b) kaverien elämä kiinnostaa, heidän lastensa elämä ei juurikaan.

c) KUN saat lapsia? Kaikilleko tulee lapsia, kaikkiko haluaa lapsia? Olisit edes sanonut JOS, niin et olisi kuulostanut kuin 95% idiootilta. Nyt saavutit täydet 100%.

Mulla on lapsia mtuta en siltikään käy lastenkutsuilla. Olen kertonut tämän suoraan ja asia kunnossa. Meitä on joka lähtöön.

En minä ainakaan ole koskaan loukkaantunut kummipoikani synttärikutsuista, vaikka itse lapseton olenkin. Eiväthän ne pippalot hirveästi velaa tosin kiinnosta, mutta kohteliaisuudesta ja velvollisuudesta olen käynyt.

En ole kyllä moiseen ilmiöön törmännyt. Itse kävin lapsettomana ihan mielelläni kavereiden ja sukulaisten lastenkutsuilla. Tosin ne yleensä oli sellaisia aika rauhallisia, ettei ollut hirveetä määrää sokerihumalaisia lapsia, ja meitä lapsettomia oli paikalla useampia myös.

Toisaalta nyt kun itselläni on lapsia, niin esim lapseton siskoni käy ihan mielellään meillä. Muilla kavereilla/sukulaisilla lapsia jo onkin.

Nämäkin kutsut menee ihan suht rauhallisesti, lapsia on paikalla yleensä 5-10. Lapset touhuaa pitkälti keskenään, ja jos jotain tarvitsevat niin omat vanhemmat tai muut halukkaat sitten hoitavat ne tilanteet. Koskaan en ole törmännyt tilanteeseen, että lapseton vieras laitettaisiin lastenvahdiksi tai lasten kanssa leikkimään, vaan lapsettomat vieraat kahvittelevat ja lörpöttelevät aikuisten kesken. Toki itse lapsettomana, ja nykyään siskoni meillä juhlimassa ollessaan ihan mielellään on vuorovaikutuksessa lasten kanssa. Tämä on tietysti vapaaehtoista, kukaan ei oleta, että lapseton tulis paikalle lapsia viihdyttämään.

En myöskään loukkaantuisi jos lapseton vieras ei haluaisi tulla. Eikä mun lähipiirissä kukaan myöskään..

Ei kai siinä muuta, kuin että ihmisiä on erilaisia. Kaikenlaisista asioista sitä voi herneen nenäänsä vetäistä.

Miksi ystävä ei halua osallistua toisen elämän tärkeisiin tapahtumiin? En ymmärrä.