Voiko vaativainen ja hankala tyttöystävä muuttua?
Ollan oltu yhdessä kohta vuosi ja suoraan sanoen tekisi mieli jättää leikki sikseen! Onko tällainen käytös teistä normaalia? Kaikki illat täytyy istua hänen kansaan ja "puhua asioista". Siis hänen asioistaan. Mitä hän haluaa parisuhteelta, mitä avioliitolta, kuinka monta lasta ja mitkä nimet niille. Minne hän haluaa asumaan, töihin, lomalle tänä vuonna, ensi vuonna, nelikymppisenä. Mikä on tärkeää elämässä, maailmassa, töissä, harrastuksissa, ruuanlaitossa ja mikä ei ole niin tärkeää. Kuka sanoi hänelle kauniisti, rumasti, monimerkityksellisesti, saman asian monta kertaa ja mitä ne oikeesti tarkoittivat. Mikä sohva, tapetti, koira, kissa, käsilaukku, takki, elokuva on kiva ja miksi paras kaveri sanoi ettei se "yhtään sovi sulle".
Istun joka ilta tunteja siinä keittiön pöydän ääressä tai sohvalla tai sängyssä ja kuuntelen tätä loputonta monologia. Kuuntelen lähinnä, sillä harvoin uskallan vastata tai sanoa omaa mielipidettäni, ettei hän purskahda itkuun, suutu, loukkaannu, pety minuun. Ja sitten vetäydy, murjota, pihtaa päiväkausia. Jokainen asia on hänelle "supertärkeä" ja on "ihan epistä" jos en halua kuunnella niitä. Mitään muuta hän ei oikeastaan halua tehdä kuin puhua, puhua, puhua tunteistaan ja ajatuksistaan. Olen aivan kyllästynyt tähän, vaikka jollain tasolla hänestä pidänkin ja haluaisin yrittää vielä yhdessä.
Onko muilla tällaista/oletteko muut naiset tällaisia? Mitä minun pitäisi tehdä? M28
Kommentit (98)
Nuo monen tunnin monologit kuulostavat kyllä rasittavilta, mutta niin pisti myös silmään ikävästi tuo "pihtaa päiväkausia..." Sun mielestä tyttöystäväsi pitäisi siis jaksaa harrastaa seksiä kanssasi suunnilleen joka päivä? On myös ihan normaalia että ihmiset tykkää puhua. Jos et tykkää kuunnella tyttöystäväsi juttuja mutta pillua sen pitäisi silti olla kiinnostunut antamaan, niin ehkä parempi että eroatte vaan. Teillä taitaa muutenkin olla ihan erilainen käsitys suhteesta, ettekä tunnu kumpikaan saavanne toisiltanne toivomianne asioita - huom. ei hänkään sinulta...
Äitini on tuommoinen monologihöpöttäjä.
Hänen kanssaan keskusteleminen on sitä, että kuuntelee hänen juttujaan ja on samaa mieltä. Jos johonkin väliin uskaltaa sanoa oman mielipiteen, niin se on kuitenkin väärä. Ja siitä jankataan kunnes myönnän olleeni väärässä ö.ö
Hän on oikeastaan aina vihainen jollekin ystävälleen ja katkoo välejä sinne ja tänne todella usein. Sitten leppyy kun kaipaa kuuntelijaa ja jatkaa monologittamistaan.
Aargh. Rasittavaa. Ja pahenee vain iän myötä >:(
Miten sillä riittääkin noin paljon puhuttavaa??
Oon Makin tunteellinen ja herkkä ja pidän puhumista tärkeänä mutta että joka ilta!??! Ja monologia!? :D
Minä nyt ilmeisesti olen kuin tuo sinun tyttöystävä, koska en näe tuossa mitään erikoista? Itsekin tykkään keskustella mieheni kanssa tulevaisuudesta ja elämästä yleensä, mitä siitä ajattelen. Ja nimenomaan tykkäisin siitä, että hänkin kertoo omat näkemyksensä ja ajatuksensa, niinhän sitä toiseen tutustuu. Ja tietysti jos olen erimieltä, niin kyselen paljon ja yritän sitä kautta ymmärtää myös hänen näkemyksensä ja ehkä saan itse jotain uutta perspektiiviä asioihin. Musta se on mielenkiintoista. Tämäkö nyt on jotenkin vaativaa, että haluaa päästä jyvälle, mitä toinen ajattelee? Vai olenko ymmärtänyt vain väärin?
Olenko siis liian raskas persoona, kun mietin tämmöisiä? Kavereita toki on, mutta heitä näkee ehkä liiankin vähän, koska kaikilla on työt ja työskennellään niin eri aikaan vielä.
Voi hyvänen aika. Kukaan jaksa tuommoista naista. Koko elämän pitäisi pyöriä hänen ympärillä. Sehän ei ole mahdollista!! Ajattele tilannetta, että teillä olisi joku päivä lapsia. Sinä olisit se joka ne hoitaa, koska naisesi pitäisi saada olla rauhassa ja kerätä ajatuksensa seuraavaan päivään että jaksaa taas hoitaa lapsiaan. Lähde äkkiä tai olet pian lirissä itsesi ja elämäsi kanssa. Yleensä jos ollaan oltu yhdessä senkin aikaa kuin te, niin todellakin molemmin puolin otetaan toinen huomioon. Eikä elämä ole minä minä minä... Jossain vaiheessa joskus voi tulla tuommoistakin mutta että nyt kun teillä pitäisi olla vielä täysi vapaus molemmilla elää, tulla ja mennä;) ei ole lapsia tai muutakaan esteenä! Vaimo-85
Anteeksi, mutta en jaksaisi tyttöystävääsi päivääkään.
Kuuntele tunteitasi ,ne ovat viisaita.
Löydät vielä jostain sen oikean, nyt lopetat suhteen ja odota rauhassa, kyllä se oikea ihminen löytyy vielä sinulle jos on löytyäkseen.
Useimmat naiset tykkää puhua ja pohtia ja suunnitella.
Mutta osan puhetulvasta hän voisi kyllä jakaa jonkun toisen kuin sinun kanssasi. Eikö hänellä ole ystäviä tai sukulaisia joiden kanssa jutella?? Varmaan osa hänen asioistaan on sellaisia, joista kantsis jutella toisten naisten eikä sinun kanssasi.
Vai olisiko suorastaan terapian tarpeessa ? Maksaisi siitä että saa puhua.
Kannattaa erota kun näkökantanne on noinkin erilaiset. Helpottuu olosi ja löydät varmasti uuden mieleisen ystävän tilalle. Nythän tiedät mitä suhteeltasi tarvit ja kokemus tuo viisautta.
Samaa täällä. Narsisti ymmärsi lähteä ite pois. Kiristi seksillä ym. negaa. Löysin uuden tytön ja elämäni vasta alkoi.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa erota kun näkökantanne on noinkin erilaiset. Helpottuu olosi ja löydät varmasti uuden mieleisen ystävän tilalle. Nythän tiedät mitä suhteeltasi tarvit ja kokemus tuo viisautta.
Eiköhän asia ole neljässä vuodessa jo ratkennut.
Sano sille suoraan mitä ajattelet äläkä anna sen kääntää juttua itseensä.
Jos ei auta, niin ei tule muuttumaan. Jos saat hänet edes vähän miettimään sun kantaas, hyvä.
Voi muuttua!
Huonompaan suuntaan.
Oletan, että ihmiset ovat sellaisia kuin ovat, eivätkä he lyhyellä aikajänteellä muutu. Joidenkin asioiden ushteen he eivät pakosti muutu koskaan. Silloin olettamani on, että joko itse sopeudun tai vältän tilannetta.
Tutulla on samanlainen kuvio. Karmee kattoo kun mieheltä lähtee jo hiuksetkin päästä. Miten sumussa ja tiedoton mies voi olla kun sietää tollasta. Muija ei päästä miestä kotonaan käymään, kun siellä on nähty jo alussa mikä muija oikeesti on.
Toivon että olette jo eronneet ettei elämästänne tule pahempaa.
juuri tuommoiset naiset pahimpia koko maapallolla.
jatkuvaa puhetta ilman mitään hyötyä.
Miten minä en ymmärrä mikä tässä on vialla? Tyttöystävä höpöttää tunteistaan ja miesystävä esittää vain kuuntelevansa. Ehkä se jankkaaminen ja höpötys loppuisi, jos häntä oikeasti kuunneltaisiin ja otettaisiin keskusteluun osaa?
Edellisessä suhteessa turhautti niin, kun tuntui ettei miestä kiinnosta mikään. Tuntui ihan siltä, ettei häntä kiinnostanut lainkaan edes tutustua vaan kuka vaan kelpaisi ja hiljaa pitäisi olla. Sitten aloin just selittää monologia, kun koko ajan oli niin hiljaista. Erottiin sitten, kun yhteistä säveltä ei löytynyt.