Lue keskustelun säännöt.
Väkivalta ja siihen suhtautuminen miehillä
28.02.2016 |
"Miesten suhtautuminen kysymykseen hämmästyttää minua. Kun alan puhua miesseurassa perheväkivallasta, usein kiihkeästi, myönnettäköön, ihan järkevät ja väkivaltaa varmasti vastustavat miehet katselevat hiljaa ja kiusaantuneen oloisina kengänkärkiään eivätkä sano asiaan oikein mitään.
Miksei mies, joka vastustaa väkivaltaa, voi yksinkertaisesti sanoa sitä ääneen ja tuomita väkivaltaisten miesten tekoja? Mistä tarve puolustaa pahoinpiteleviä miehiä muistuttamalla, että naisetkin pahoinpitelevät? Ja mikä on syy vaikenemiseen?
Tutut miehet ehdottavat, että kyse on vain hämmennyksestä. Perheväkivaltakeskustelussa saattaa toteutua itsensäpaljastajien laki: jokainen nainen on nähnyt itsensäpaljastajan, mutta koska kukaan mies ei ole, miesten on vaikea uskoa, että itsensäpaljastajia on niin paljon kuin naiset väittävät. Koska naiset ovat useimmiten väkivallan uhreja, heidän on helpompi kertoa tapahtumista toisilleen. Harva mies kertoo ystävilleen, että on itse pahoinpidellyt naista. Ja koska miehet eivät tapahtumista kuule, heidän on vaikea käsittää, että ne ovat todellisuutta.
Minua tosin hämmästyttää aika moni muukin asia perheväkivaltakeskusteluissa.
Kuten vaikka se, miksi aina ihmetellään, miksei nainen lähde suhteesta. Miksei ihmetellä, miksi mies ei lopeta lyömistä? Tai se, että kun mies surmaa naisen ja lopuksi itsensä, kaikki tuntuvat kauhistelevan miesten ahdinkoa."
Kommentit (94)
Vierailija kirjoitti:
Väkivalta sekä naisia, miehiä, lapsia, yms. kohtaan on laissa kieletty, eikä näitä kokemuksia saisi vähekyksyä. Miesten naisiin ja tyttöihin kohdistama väkivalta kuitenkin on paljon yleisempää ja syyt palautuvat kulttuuriimme ja yhteiskuntajärjestykseen.
Samasta syystä naisen väkivaltaa kokenut mies joutuu vähättelyn kohteeksi, samat asenteet miehisyydestä kun nollaavat hänenkin kärsimyksensä.
Siksi väkivaltakuvioiden vastustaminen on sekä naisen että miehen väkivaltakokemusten vähentämistä.
Tässä tämä oli niin hyvin sanottu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lähes jokainen mies on elämänsä aikana nähnyt sen riivatun hullun, jota ei hiljennä mikään. Se panee hiljaiseksi.
Mitä tarkoitat tällä? Tarkoitatko että väkivaltaa kokeneet naiset ovat riivattuja hulluja jotka saa hiljaiseksi vain hakkaamalla tai tappamalla?
Viittaat vielä tekstissäsi että sinulla on omakohtaista kokemusta naisen hiljentämisestä väkivallalla.
Ehkä voisit olla vain iloinen, että eivät avaa suutaan, koska sitten keskustelu tyssäytettäisiin - kuten tässäkin ketjussa - surkeilla vastasyytöksillä. Surkeat ukot on surkeita ukkoja, saattehan te niitä naida ja kasvattaa loppuikänne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pidä siitä, että tässä maassa käsitellään lähisuhdeväkivaltaa sukupuolittuneesti, sitä pitäisi käsitellä kumpaakin sukupuolta koskevana ongelmana, naiset eivät ole pelkästään uhreja vaan myös väkivaltaisia tekijöitä.
Artikkelissa kommentoitiin juuri tuota. Mies on tekijä yli 80%:ssa tapauksista ja nainen on se pahoinpitelyn uhri, joten on aivan perusteltua että naisista ollaan huolestuneempia. Lisäksi vielä se, että nainen on suuremmassa vaarassa koska on fyysisesti heikompi.
Mielenkiintoista, että korostat sitä että naiset ovat väkivaltaisia tekijöitä, et sitä että miehet ovat uhreja. Sinua ei siis kiinnosta auttaa miespuolisia väkivallan uhreja, vaan haluat ainoastaan korostaa naisten syyllisyyttä. Miksi?
Mies on tekijä yli 80% poliisin tietoon tulleista tapauksista, mutta toisaalta esim. Heiskasen 2010 tutkimuksessa huomattiin, että miehet ilmoittivat kokemastaan väkivallasta poliisille vain äärimmäisen harvoin (<1%), kun taas naisuhrien kokema väkivalta päätyi poliisin tietoon n 7.% tapauksista., eikä uhritutkimuksissa muutenkaan ole ollut kovin suurta eroa sukupuolten välillä. Törkeistä pahoinpitelyissä naisten osuus tekijöistä on ollut kasvussa ja jo ohittanut miesten osuuden. 2/3 sairaalassa paikattavista perheväkivallan uhreista on miehiä. Miten tässä valossa mielestäsi on muka perusteltua olla naisista huolestuneempia, varsinkin kun ottaa huomioon että naisten väkivaltaisuus on tilastojen valossa nouseva trendi ja miesten laskeva?
Kaikenlisäksi on hyvin mahdollista, että aiheen käsitteleminen yksinomaan sukupuolittuneesti itseasiassa vain hankaloittaa siihen puuttumista, mikäli ne taustalla olevat todelliset syyt eivät olekaan sukupuolittuneita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Artikkeli oli kokonaisuudessaan aika järkyttävää luettavaa. Mutta mielestäni keskustelun aloitus syyllistää tarpeettomasti tavallisia miehiä. Artikkelissa ei nimittäin kerrottu lainkaan, miten naiset suhtautuvat. Tuomitsevatko naiset väkivallan, kun siitä aletaan puhua? Vai istuvatko hiljaa, kuten miehet? Kun tätä ei tiedetä, mielestäni asiasta ei voi syyttää vain miehiä.
No kaikki ne keskustelut joissa olen ollut mukana(naisena) ja puhunut väkivallasta avoimesti. Naiset ovat kyenneet kyllä suurimmilta osin ilmaisemaan mielipiteensä. Jos puhutaan vaikka rasismista niin kaikki vaan hakkaa näppistä kotona ja valittavat maahanmuutosta yms. harva sanoo ääneen naamatusten keskusteluissa. Mä puhun suoraan ja jos mun mielipide on jostakin muusta väärä niin ole hyvä ja kerro se. Itseäni huvittaa ns. kovat kundit jotka eivät voi suoraan vaan sanoa ettei vaimon töniminen, kuristaminen yms ole O.K! Olen todistanut kahdesti miehen pahoinpidelleen tyttöystäväänsä ja miehen kaverit eivät tehneet mitään vaikka olivat samassa tilassa! Nainen oli vielä tukevasti humaltunut ja avuttomassa tilassa siinäkin suhteessa. Syitä kimppuunkäymiseen oli mm. puhuminen päälle tai flirttailu muille(puhuminen muille eri sukupuolen edustajalle). KAIKKI jopa naisen pereh sanoi naisen olevan tyhmä kun on tuollaisen kanssa joka pahoinpitelee, kukaan miehen läheisistä ei sanonut miehelle että miksi teet noin?
Ainakin eräässä tutkimuksessa kadulla ihmiset eivät puuttuneet siihen, että mies oli väkivaltainen naista kohtaan koska oli tulkittavissa, että kyseessä on parisuhdeväkivalta.
Että on niissä asenteissa aikalailla korjattavaa.
Niin no eräässä toisessa tutkimuksessa taas kävi niin, että väkivaltaisen miehen ja naisen väliin mentiin heti, mutta nainen sai kaikessa rauhassa pahoinpidellä miestään. Olen ollut muuten työpaikan lounaskeskustelussa, jossa nainen kertoi olevansa väkivaltainen kumppaniaan kohtaan kännissä. Hakkaa ja potkii. Esimiehet olivat paikalla ja kukaan ei sanonut tuohon mitään. Mietipä jos mies olisi sanonut saman?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, kuule tuossa tapauksessa vaan ilmenee Suomessa yleinen patriarkaalinen veljeskerho, eli miehet pitävät aina miesten puolta vaikka nämä tekisivät mitään. Koskaan ei tunnusteta, että miehessä olisi vikaa tai että hänen pitäisi kantaa vastuu teoistaan.
Se on surullista, koska tuosta syystä ei naisiin, tyttöihin, vanhuksiin, vammaisiin ja lapsiin kohdistuvat väkivaltateot ja syrjintä koskaan pääse kunnolla yhteiskunnalliseen keskusteluun.
Miesten ainoa tapa osallistua keskusteluun on kieltää muiden kokemus ja asettaa itsensä keskiöön ja itkeä sitä, kuinka miehet joutuvat väkivallan kohteeksi. Kertoo todella miesten syvälle juurtuneesta itsekeskeisyydestä, naiviudesta sekä uhriutumisesta.
Tunne itse miehiä, jotka ovat eläneet näitä asioita tajuamatta kunnes omalle rakkaalle tyttärelle tapahtuu jotain ja se kyllä murtaa isän mielen. Silti, koskaan näille miehille ei tulisi mieleenkään julkisesti nousta vastustamaan naisten kokemaa väkivaltaa, niin vahva patriarkaatti on. Yleisin reaktio onkin että väkivallan tekijä nähdään yksilönä, joka demonisoidaan (se kamala "mamu", "narkkari", "narisisti", "juoppo", "mt-häiriöinen" jne...) - ei haluta nähdä että yleiset asenteen naisia ja muita kohtaan ovat keskeinen tekijä.
Niin kauan kuin suomalaiset miehet eivät uskalla katsoa peiliin ja nostaa kissaa julkisesti pöydälle, väkivalta jatkuu sukupolvesta toiseen.
Juu, kaikki miehet on sitä ja tätä, sosiopaatteja ja narsisteja. Vittu. Sun on ihan turha kutsua itseäsi miksikään tasa-arvon kannattajaksi. Pelkkää yleistävää paskaa ja vastakkaisen sukupuolen demonisointia.
Missään ei sanottu niin vaan sanottiin että kulttuuriimme ja yhteiskuntaamme kuuluu tällainen tapa suhtautua naisten kokemaan väkivaltaan. Samoin voi sanoa että kulttuurissamme on tietty tapa käyttää alkoholia, esim. humalahakuinen juominen. Kaikki eivät kuitenkaan ryyppää itseään känniin.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä voisit olla vain iloinen, että eivät avaa suutaan, koska sitten keskustelu tyssäytettäisiin - kuten tässäkin ketjussa - surkeilla vastasyytöksillä. Surkeat ukot on surkeita ukkoja, saattehan te niitä naida ja kasvattaa loppuikänne.
Tässä viestissä en tarkoittanut surkeilla ukoilla sitten niitä avoimen väkivaltaisia, vaan nynnypeesareita. Huomautan myös, että heitä ei ole vain muutamia, jottette turhaan säikähdä. Jatkakaa oikeiden miesten etsimistä, suunniteltu testaaminen kannattaa aina. ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, mitä jos vain ruvetaan keskustelemaan väkivallasta väkivaltana ilman kummankaan sukupuolen yksipuolista haukkumista ja leimaamista. Ette vain taida osata, saatte kiksinne siitä, että pääsette haukkumaan miehiä tai naisia.
Päästäisiin tässäkin asiassa eteenpäin jos ette tee asiasta sukupuolittunutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koskaan ei tunnusteta, että miehessä olisi vikaa tai että hänen pitäisi kantaa vastuu teoistaan.
Miehenä kokemukseni on aivan toisenlainen. Nimenomaan olen saanut pienestä asti kuulla, kuinka miehet eivät itke, valita, pyydä apua tai ole heikkoja, koska Oikea Mies ryhdistäytyy ja pärjää missä vain.
Niin noinhan sitä sanotaan, mutta itse puhun todellisuudesta, siitä mitä oikeasti tapahtuu.
Oletko koskaan kuullut että joku raiskaaja tai pahoinpitelijä pyytäisi uhrilta anteeksi tai tunnustaisi julkisesti tehneensä virheen? Ei, päinvastoin nämä sankarit yrittävät saada juttunsa hoviin tai korkeimpaan oikeuteen saadakseen pienemmän tuomion tai jopa hakevat naisensa murhasta armahdusta presidentiltä.
Perheväkivaltaa on paljon, mutta oletko koskaan kuullut että joku mies, exmies, isä tulisi koskaan pyytämään sitä anteeksi? Edes vuosikymmenten kuluttua? Että olisi edes pohtinut asiaa? Olisi kenties tajunnut miten hänen tekonsa vaikutti lapsiin, jotka joutuivat todistamaan väkivaltaa? Että ne naapurit, työkaverit ja sukulaiset, miehet varsinkin, jotka sitä todistivat tulisivat pyytämään anteeksi, että käänsivät pois kasvonsa, eivät puuttuneet tilanteeseen vaan kävelivät pois? Edes pohtisivat mikseivät soittaneet poliiseja tai sosiaaliviranomaisia?
Ei. Tästä ei Suomessa ole koskaan saanut puhua, eikä siitä puhuta edelleenkään. Sitä ei haluta edes ajatella. Että se siitä "miehekkyydestä" ja "vastuunkantamisesta" ja "heikkojen suojelemisesta". Oma kokemukseni ja se mitä olen nähnyt julkisuudessa kertoo aivan toista.
Ei mun henkistä väkivaltaa harjoittanut äiti, eikä muutkaan henkisesti epävakaat äidit jotka tunnen hyvin, ole koskaan omatoimisesti menneet pyytämään anteeksi. Ovat kyllä kovia syyttelemään muita.
Kertooko tämä mielestäsi jotain naisista sukupuolena? Kyllä sekopäitä löytyy, mutta et voi sillä leimata kumpaakaan sukupuolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, kuule tuossa tapauksessa vaan ilmenee Suomessa yleinen patriarkaalinen veljeskerho, eli miehet pitävät aina miesten puolta vaikka nämä tekisivät mitään. Koskaan ei tunnusteta, että miehessä olisi vikaa tai että hänen pitäisi kantaa vastuu teoistaan.
Se on surullista, koska tuosta syystä ei naisiin, tyttöihin, vanhuksiin, vammaisiin ja lapsiin kohdistuvat väkivaltateot ja syrjintä koskaan pääse kunnolla yhteiskunnalliseen keskusteluun.
Miesten ainoa tapa osallistua keskusteluun on kieltää muiden kokemus ja asettaa itsensä keskiöön ja itkeä sitä, kuinka miehet joutuvat väkivallan kohteeksi. Kertoo todella miesten syvälle juurtuneesta itsekeskeisyydestä, naiviudesta sekä uhriutumisesta.
Tunne itse miehiä, jotka ovat eläneet näitä asioita tajuamatta kunnes omalle rakkaalle tyttärelle tapahtuu jotain ja se kyllä murtaa isän mielen. Silti, koskaan näille miehille ei tulisi mieleenkään julkisesti nousta vastustamaan naisten kokemaa väkivaltaa, niin vahva patriarkaatti on. Yleisin reaktio onkin että väkivallan tekijä nähdään yksilönä, joka demonisoidaan (se kamala "mamu", "narkkari", "narisisti", "juoppo", "mt-häiriöinen" jne...) - ei haluta nähdä että yleiset asenteen naisia ja muita kohtaan ovat keskeinen tekijä.
Niin kauan kuin suomalaiset miehet eivät uskalla katsoa peiliin ja nostaa kissaa julkisesti pöydälle, väkivalta jatkuu sukupolvesta toiseen.
Juu, kaikki miehet on sitä ja tätä, sosiopaatteja ja narsisteja. Vittu. Sun on ihan turha kutsua itseäsi miksikään tasa-arvon kannattajaksi. Pelkkää yleistävää paskaa ja vastakkaisen sukupuolen demonisointia.
Missään ei sanottu niin vaan sanottiin että kulttuuriimme ja yhteiskuntaamme kuuluu tällainen tapa suhtautua naisten kokemaan väkivaltaan. Samoin voi sanoa että kulttuurissamme on tietty tapa käyttää alkoholia, esim. humalahakuinen juominen. Kaikki eivät kuitenkaan ryyppää itseään känniin.
Myönnän että kärjistin hieman. Tosin ihan aiheesta. Näin siinä oikeasti sanottiin: "
Miesten ainoa tapa osallistua keskusteluun on kieltää muiden kokemus ja asettaa itsensä keskiöön ja itkeä sitä, kuinka miehet joutuvat väkivallan kohteeksi. Kertoo todella miesten syvälle juurtuneesta itsekeskeisyydestä, naiviudesta sekä uhriutumisesta."
Tämä ei siis mielestäsi leimaa miessukupuolta epäinhimilliseksi?
Artikkelissa mainittu Jarmo Björqvistin tekemä surma oli poikkeuksellinen juuri veitseniskujen lukumäärän vuoksi (69). Perinteisesti kun mies surmaa vaimonsa, hän lyö yhden tai muutaman kerran. Kun vaimo surmaa miehensä, hän lyö kymmeniä, jopa satoja kertoja. Ero johtuu sukupuolten välillä siitä, että mies toimii pikaistuksissaan, ja nainen tunteidensa vallassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuomitsen väkivallan ja voin sanoa sen ääneen. En kuitenkaan haluaisi kuunnella kovin kiivasta huutoa ja meuhkaamista mistään aiheesta, kyllä siitä tulee kiusaantunut olo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, kuule tuossa tapauksessa vaan ilmenee Suomessa yleinen patriarkaalinen veljeskerho, eli miehet pitävät aina miesten puolta vaikka nämä tekisivät mitään. Koskaan ei tunnusteta, että miehessä olisi vikaa tai että hänen pitäisi kantaa vastuu teoistaan.
Se on surullista, koska tuosta syystä ei naisiin, tyttöihin, vanhuksiin, vammaisiin ja lapsiin kohdistuvat väkivaltateot ja syrjintä koskaan pääse kunnolla yhteiskunnalliseen keskusteluun.
Miesten ainoa tapa osallistua keskusteluun on kieltää muiden kokemus ja asettaa itsensä keskiöön ja itkeä sitä, kuinka miehet joutuvat väkivallan kohteeksi. Kertoo todella miesten syvälle juurtuneesta itsekeskeisyydestä, naiviudesta sekä uhriutumisesta.
Tunne itse miehiä, jotka ovat eläneet näitä asioita tajuamatta kunnes omalle rakkaalle tyttärelle tapahtuu jotain ja se kyllä murtaa isän mielen. Silti, koskaan näille miehille ei tulisi mieleenkään julkisesti nousta vastustamaan naisten kokemaa väkivaltaa, niin vahva patriarkaatti on. Yleisin reaktio onkin että väkivallan tekijä nähdään yksilönä, joka demonisoidaan (se kamala "mamu", "narkkari", "narisisti", "juoppo", "mt-häiriöinen" jne...) - ei haluta nähdä että yleiset asenteen naisia ja muita kohtaan ovat keskeinen tekijä.
Niin kauan kuin suomalaiset miehet eivät uskalla katsoa peiliin ja nostaa kissaa julkisesti pöydälle, väkivalta jatkuu sukupolvesta toiseen.
Juu, kaikki miehet on sitä ja tätä, sosiopaatteja ja narsisteja. Vittu. Sun on ihan turha kutsua itseäsi miksikään tasa-arvon kannattajaksi. Pelkkää yleistävää paskaa ja vastakkaisen sukupuolen demonisointia.
Tässähän keskusteltiin siitä, miksi miehet eivät koskaan ota kantaa väkivaltaan naisia kohtaan. Mikä olikaan sun kontribuutio tähän keskusteluun?
Ymmärrät tahallasi väärin, kierrät aihetta kuin kissa kuumaa puuroa ja solvaat minua -- etkä tajunnut että juuri todistit omalla asenteellasi ja kommentillasi sen mitä olin yllä kirjoittanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, mitä jos vain ruvetaan keskustelemaan väkivallasta väkivaltana ilman kummankaan sukupuolen yksipuolista haukkumista ja leimaamista. Ette vain taida osata, saatte kiksinne siitä, että pääsette haukkumaan miehiä tai naisia.
Päästäisiin tässäkin asiassa eteenpäin jos ette tee asiasta sukupuolittunutta.
Asia ei nyt oikein auennut sulle: kun se väkivalta on nimenomaan sukupuolittunutta. Miten siitä voisi keskustella, jos ei saa keskustella sen väkivallan syynä olevista asenteista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, mitä jos vain ruvetaan keskustelemaan väkivallasta väkivaltana ilman kummankaan sukupuolen yksipuolista haukkumista ja leimaamista. Ette vain taida osata, saatte kiksinne siitä, että pääsette haukkumaan miehiä tai naisia.
Päästäisiin tässäkin asiassa eteenpäin jos ette tee asiasta sukupuolittunutta.
Asia ei nyt oikein auennut sulle: kun se väkivalta on nimenomaan sukupuolittunutta. Miten siitä voisi keskustella, jos ei saa keskustella sen väkivallan syynä olevista asenteista?
Ei se ole, törkeitä pahoinpitelyitä lähisuhteissa, lasten pahoinpitelyitä naiset tekevät enemmän esimerkiksi.
Yritä päästä yli nyt siitä pelkän toisen sukupuolen syyttelystä ja demonisoinnista, mutta kun et vaan pysty eli motiivisi on vain päästä haukkumaan miehiä.
Minä taas olen kokenut päinvastaista miesten taholta. Oma miehenikin on hyvin kärkkäästi tuomitsemassa perheväkivallan, mutta suvaitsee monenlaista muuta väkivaltaa, kuten nyrkkitappeluita yms. Mies ei ole suomalainen, joten olisiko kyseessä kulttuurierot?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, kuule tuossa tapauksessa vaan ilmenee Suomessa yleinen patriarkaalinen veljeskerho, eli miehet pitävät aina miesten puolta vaikka nämä tekisivät mitään. Koskaan ei tunnusteta, että miehessä olisi vikaa tai että hänen pitäisi kantaa vastuu teoistaan.
Se on surullista, koska tuosta syystä ei naisiin, tyttöihin, vanhuksiin, vammaisiin ja lapsiin kohdistuvat väkivaltateot ja syrjintä koskaan pääse kunnolla yhteiskunnalliseen keskusteluun.
Miesten ainoa tapa osallistua keskusteluun on kieltää muiden kokemus ja asettaa itsensä keskiöön ja itkeä sitä, kuinka miehet joutuvat väkivallan kohteeksi. Kertoo todella miesten syvälle juurtuneesta itsekeskeisyydestä, naiviudesta sekä uhriutumisesta.
Tunne itse miehiä, jotka ovat eläneet näitä asioita tajuamatta kunnes omalle rakkaalle tyttärelle tapahtuu jotain ja se kyllä murtaa isän mielen. Silti, koskaan näille miehille ei tulisi mieleenkään julkisesti nousta vastustamaan naisten kokemaa väkivaltaa, niin vahva patriarkaatti on. Yleisin reaktio onkin että väkivallan tekijä nähdään yksilönä, joka demonisoidaan (se kamala "mamu", "narkkari", "narisisti", "juoppo", "mt-häiriöinen" jne...) - ei haluta nähdä että yleiset asenteen naisia ja muita kohtaan ovat keskeinen tekijä.
Niin kauan kuin suomalaiset miehet eivät uskalla katsoa peiliin ja nostaa kissaa julkisesti pöydälle, väkivalta jatkuu sukupolvesta toiseen.
Juu, kaikki miehet on sitä ja tätä, sosiopaatteja ja narsisteja. Vittu. Sun on ihan turha kutsua itseäsi miksikään tasa-arvon kannattajaksi. Pelkkää yleistävää paskaa ja vastakkaisen sukupuolen demonisointia.
Tässähän keskusteltiin siitä, miksi miehet eivät koskaan ota kantaa väkivaltaan naisia kohtaan. Mikä olikaan sun kontribuutio tähän keskusteluun?
Ymmärrät tahallasi väärin, kierrät aihetta kuin kissa kuumaa puuroa ja solvaat minua -- etkä tajunnut että juuri todistit omalla asenteellasi ja kommentillasi sen mitä olin yllä kirjoittanut.
Millä asenteella? Tottakai mä voin kommentoida sun sanoja, koska tuollaisella toista sukupuolta leimaavalla asenteella et saa mitään hyvää aikaiseksi tälle keskustelulle. Se ei todellakaan tarkoita minkäänlaisen väkivallan vähättelyä.
En ymmärrä tahallani väärin. Sanoit, että:
"Miesten ainoa tapa osallistua keskusteluun on kieltää muiden kokemus ja asettaa itsensä keskiöön ja itkeä sitä, kuinka miehet joutuvat väkivallan kohteeksi. Kertoo todella miesten syvälle juurtuneesta itsekeskeisyydestä, naiviudesta sekä uhriutumisesta."
Tällaisella "miehet on pohjimmiltaan mulkkuja"-asenteella sulla on kyllä täysi velvollisuus ottaa sitten myös haukkuja vastaan miesten suunnalta. Ihan turha valittaa haukkumisesta, jos kirjoittaa tuollaista. Sen lisäksi teet vain ja ainoastaan hallaa keskustelulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koskaan ei tunnusteta, että miehessä olisi vikaa tai että hänen pitäisi kantaa vastuu teoistaan.
Miehenä kokemukseni on aivan toisenlainen. Nimenomaan olen saanut pienestä asti kuulla, kuinka miehet eivät itke, valita, pyydä apua tai ole heikkoja, koska Oikea Mies ryhdistäytyy ja pärjää missä vain.
Niin noinhan sitä sanotaan, mutta itse puhun todellisuudesta, siitä mitä oikeasti tapahtuu.
Oletko koskaan kuullut että joku raiskaaja tai pahoinpitelijä pyytäisi uhrilta anteeksi tai tunnustaisi julkisesti tehneensä virheen? Ei, päinvastoin nämä sankarit yrittävät saada juttunsa hoviin tai korkeimpaan oikeuteen saadakseen pienemmän tuomion tai jopa hakevat naisensa murhasta armahdusta presidentiltä.
Perheväkivaltaa on paljon, mutta oletko koskaan kuullut että joku mies, exmies, isä tulisi koskaan pyytämään sitä anteeksi? Edes vuosikymmenten kuluttua? Että olisi edes pohtinut asiaa? Olisi kenties tajunnut miten hänen tekonsa vaikutti lapsiin, jotka joutuivat todistamaan väkivaltaa? Että ne naapurit, työkaverit ja sukulaiset, miehet varsinkin, jotka sitä todistivat tulisivat pyytämään anteeksi, että käänsivät pois kasvonsa, eivät puuttuneet tilanteeseen vaan kävelivät pois? Edes pohtisivat mikseivät soittaneet poliiseja tai sosiaaliviranomaisia?
Ei. Tästä ei Suomessa ole koskaan saanut puhua, eikä siitä puhuta edelleenkään. Sitä ei haluta edes ajatella. Että se siitä "miehekkyydestä" ja "vastuunkantamisesta" ja "heikkojen suojelemisesta". Oma kokemukseni ja se mitä olen nähnyt julkisuudessa kertoo aivan toista.
Ei mun henkistä väkivaltaa harjoittanut äiti, eikä muutkaan henkisesti epävakaat äidit jotka tunnen hyvin, ole koskaan omatoimisesti menneet pyytämään anteeksi. Ovat kyllä kovia syyttelemään muita.
Kertooko tämä mielestäsi jotain naisista sukupuolena? Kyllä sekopäitä löytyy, mutta et voi sillä leimata kumpaakaan sukupuolta.
Juu sun äiti oli mielenterveydeltään sairas. Mutta mun faija oli arvostettu henkilö omassa piirissään, normaalina ja terveenä pidetty mies, ja työskenteli johtotasolla useassa Suomen kuuluisimmassa yrityksessä. Sai kultaisen kädenpuristuksen ja eleli varakkaana ja kunnnioitettuna eläkeläisenä elämänsä loppuun asti. Huomaatko eron?
Väkivaltatilanteissa oli läsnä joskus isän firman työntekijöitä. Eikä kukaan tullut väliin. Myös minut jätettiin lapsena isäni armoille. Äitikään ei edes kymmeniä vuosia eron jälkeen halunnut asioista puhua, kun se tuotti hänelle(!) häpeää.
Tämä on se kulttuuri josta puhun. Ja josta sinäkin haluat vaieta. Ettei vaan kukaan mies joutuisi vastuuseen teoistaan. Ettei vaan syyllistettäisi ja leimattaisi (nyyh). Eikä vaan missään nimessä puhuttaisi siitä, miksi näin oli mun nuoruudessa ja miksi tänäänkin moni lapsi joutuu katsomaan kun äiskä saa turpaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, kuule tuossa tapauksessa vaan ilmenee Suomessa yleinen patriarkaalinen veljeskerho, eli miehet pitävät aina miesten puolta vaikka nämä tekisivät mitään. Koskaan ei tunnusteta, että miehessä olisi vikaa tai että hänen pitäisi kantaa vastuu teoistaan.
Se on surullista, koska tuosta syystä ei naisiin, tyttöihin, vanhuksiin, vammaisiin ja lapsiin kohdistuvat väkivaltateot ja syrjintä koskaan pääse kunnolla yhteiskunnalliseen keskusteluun.
Miesten ainoa tapa osallistua keskusteluun on kieltää muiden kokemus ja asettaa itsensä keskiöön ja itkeä sitä, kuinka miehet joutuvat väkivallan kohteeksi. Kertoo todella miesten syvälle juurtuneesta itsekeskeisyydestä, naiviudesta sekä uhriutumisesta.
Tunne itse miehiä, jotka ovat eläneet näitä asioita tajuamatta kunnes omalle rakkaalle tyttärelle tapahtuu jotain ja se kyllä murtaa isän mielen. Silti, koskaan näille miehille ei tulisi mieleenkään julkisesti nousta vastustamaan naisten kokemaa väkivaltaa, niin vahva patriarkaatti on. Yleisin reaktio onkin että väkivallan tekijä nähdään yksilönä, joka demonisoidaan (se kamala "mamu", "narkkari", "narisisti", "juoppo", "mt-häiriöinen" jne...) - ei haluta nähdä että yleiset asenteen naisia ja muita kohtaan ovat keskeinen tekijä.
Niin kauan kuin suomalaiset miehet eivät uskalla katsoa peiliin ja nostaa kissaa julkisesti pöydälle, väkivalta jatkuu sukupolvesta toiseen.
Juu, kaikki miehet on sitä ja tätä, sosiopaatteja ja narsisteja. Vittu. Sun on ihan turha kutsua itseäsi miksikään tasa-arvon kannattajaksi. Pelkkää yleistävää paskaa ja vastakkaisen sukupuolen demonisointia.
Missään ei sanottu niin vaan sanottiin että kulttuuriimme ja yhteiskuntaamme kuuluu tällainen tapa suhtautua naisten kokemaan väkivaltaan. Samoin voi sanoa että kulttuurissamme on tietty tapa käyttää alkoholia, esim. humalahakuinen juominen. Kaikki eivät kuitenkaan ryyppää itseään känniin.
Myönnän että kärjistin hieman. Tosin ihan aiheesta. Näin siinä oikeasti sanottiin: "
Miesten ainoa tapa osallistua keskusteluun on kieltää muiden kokemus ja asettaa itsensä keskiöön ja itkeä sitä, kuinka miehet joutuvat väkivallan kohteeksi. Kertoo todella miesten syvälle juurtuneesta itsekeskeisyydestä, naiviudesta sekä uhriutumisesta."
Tämä ei siis mielestäsi leimaa miessukupuolta epäinhimilliseksi?
Sulle ei tule sitten mieleen miettiä voisiko se olla totta, että on epäinhimillistä väheksyä toisen vaäkivaltakokemuksia? Mistä sitten johtuu miesten tapa siirtää keskustelu pois naisten väkivaltakokemuksesta heidän oman sukupuolensa uhrikokemuksiin tai vaieta niistä kokonaan?
Kerropa se.
Lähes jokainen mies on elämänsä aikana nähnyt sen riivatun hullun, jota ei hiljennä mikään. Se panee hiljaiseksi.