Huh. Sopivatko nämä Katri Mannisen kirjat tosiaan nuorille?

Vierailija kirjoitti:

Lukevat mitä lukevat, pääasia, että lukevat.

Ei lukeminen ole mikään itseisarvo. Hyvä kirjallisuus voi rikastuttaa elämää, mutta ei lukeminen sinänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lukevat mitä lukevat, pääasia, että lukevat.

Ei lukeminen ole mikään itseisarvo. Hyvä kirjallisuus voi rikastuttaa elämää, mutta ei lukeminen sinänsä.

Kyllä mielestäni lukeminen kehittää mielikuvitusta ja keskittymiskykyä enemmän kuin esim. palstailu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katri Manninen on myös transformatiivinen valmentaja. Hänen jutuistaan saa sen kuvan, että tatskat, baarisekoilut, krapulat ja "nikkarit" (ei tarkoita käsistään käteviä ihmisiä vaan tupakantuskaa) ovat itsestäänselvä osa elämää. Katri Mannisen mielestä minkä tahansa hirviöpuolison kanssa pitää pystyä elämään, paitsi että fyysisesti väkivaltaisen ja hoitamattoman alkoholistin kanssa saa muuttaa väliaikaisesti erilleen. En lainaisi Katri Mannisen kirjoja omille lapsilleni.

Et voi sille mitään jos lapsesi päättää itse lainata niitä.

Kirjastokortin voi silputa saksilla ja heittää roskakoriin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katri Manninen on myös transformatiivinen valmentaja. Hänen jutuistaan saa sen kuvan, että tatskat, baarisekoilut, krapulat ja "nikkarit" (ei tarkoita käsistään käteviä ihmisiä vaan tupakantuskaa) ovat itsestäänselvä osa elämää. Katri Mannisen mielestä minkä tahansa hirviöpuolison kanssa pitää pystyä elämään, paitsi että fyysisesti väkivaltaisen ja hoitamattoman alkoholistin kanssa saa muuttaa väliaikaisesti erilleen. En lainaisi Katri Mannisen kirjoja omille lapsilleni.

Et voi sille mitään jos lapsesi päättää itse lainata niitä.

Kirjastokortin voi silputa saksilla ja heittää roskakoriin.

Tämä en ollut minä, joka aiemmin kirjoitin. En varmasti silppua yhdenkään kirjaston kenenkään korttia!

Vierailija kirjoitti:

Tässä materiaalia Katri Mannisen kirjasta "Sikabileet" sivuilta 158-159:

"Pontus suuteli ja imi mun rintoja. Mun jo valmiiksi alkoholin sumentama tajunta sumentui entisestään. Mä työnsin sormeni sen kiharoihin. - Tuntuu ihanalta, mä voihkin. Pontus laskeutui alaspäin. Ei kai se vain aikonut nuolla mua sieltä? Tero ei koskaan halunnut tehdä sitä."

Pontus ja Tero. xD

Vierailija kirjoitti:

Tyttäreni oli ennen hiihtolomaansa lainannut kasan nuortenkirjoja kirjastosta ja kun olen ollut tämän viikon kipeänä ja tytär isänsä luona hiihtolomalla, niin tartuin sitten niihin. Nämä Katri Mannisen kirjat kummastuttavat minua todella. Onko tällainen tosiaan nuortenosastolle sopivaa kirjallisuutta?

"Mä päätin lähteä vessaan. Varovasti mä nousin ylös sängystä ja hiippailin ulos huoneesta. Kamarin ovea mä en uskaltanut sulkea, koska pelkäsin että Lotta voisi herätä sen kolahdukseen. Vessassa mä istuin pytylle, nojasin taaksepäin, suljin silmäni ja aloin sheikata. Mun päässä pyöri kuvia alastomasta Lotasta eri asennoissa. Mä muistelin, miltä sen suu oli tuntunut silloin tupariyönä. Orkkua ei tarvinnut kauan odotella.

- Oooooiiiih.... Lottaaaa, mä voihkaisin kun mun lantio räjähti. Mieletön orkku!

- Sami onks kaikki okei? Lotta avasi vessanoven, jonka mä olin unohtanut lukita. Just sopivasti. Spermasuihku osui tarkasti keskelle Lotan vatsaa."

(Supersivari, s. 126-127)

"Juuri kun mä olin kuolla turhautumiseen, Misa repi alkkarit mun jalasta ja työnsi päänsä mun reisien väliin. Kukaan mies ei koskaan ollut nuollut mua niin kuin Misa nuoli. Mä en kyennyt käsittämään kuinka se sen teki, mutta pian se oli vienyt mut täyttymyksen huipulle. Kun orkku sitten viimein tuli ja vapautti mut kiimasta, tuntui kuin mun selkäranka olisi räjähtänyt."

(Megakesä, s. 102)

Hah hah hah , pöljintä mitä on hetkeen lukenut:

" Vessassa mä istuin pytylle, nojasin taaksepäin, suljin silmäni ja aloin sheikata.

Orkkua ei tarvinnut kauan odotella."

Jumbe sentään siinä sitä tuotetaan korkeakulttuurisia erotiikkaelämyksiä nuorille.

Hommatkaa nuorille parempaa luettavaa, vaikka vanhoja Karzaneita katseltavaksi mieluummin kuin silkkaa ripulia tai houkutelkaa joku Katja Ketku tekemään koskettava nuoren tytön kasvutarina tyyliin  Pille - nuori likinäköinen urologi mehujen metsässä jatkosodan jaloissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä materiaalia Katri Mannisen kirjasta "Sikabileet" sivuilta 158-159:

"Pontus suuteli ja imi mun rintoja. Mun jo valmiiksi alkoholin sumentama tajunta sumentui entisestään. Mä työnsin sormeni sen kiharoihin. - Tuntuu ihanalta, mä voihkin. Pontus laskeutui alaspäin. Ei kai se vain aikonut nuolla mua sieltä? Tero ei koskaan halunnut tehdä sitä."

Pontus ja Tero. xD

hah hah..

Joo kato, suomikirjailijat ei suotta hienostele tyyliin olipa kerran rikas liikemies nimeltään Christian Gray, vaan se on jämäkästi tyyliin yks Putte tuli veskiin valomerkin jälkeen ja pani orkut orvokille. 

Eivät todellakaan sovi!

Katri Manninen kirjoitti:

Eelia-Leelia kirjoitti:

Jos pystyisit vaikka postauksessa kuvailemaan, kuinka huolestuttava käytös oli normaalia ja sille oli tolkullisia syitä, tekisit varmasti monelle samassa tilanteessa olevalle palveluksen. En ole todellakaan ainoa, tällaiselle olisi yleisöä.

...

Tarvitsen lapsilleni toisen vanhemman, joka ei jatkossakaan menetä motivaatiotaan eikä lyö vanhemmuuttaan läskiksi, mutta en tiedä miten. Ei ole neuvottelurauhaa.

Ei ole olemassa mitään universaalia sääntökirjaa, jossa sanotaan mikä käytös on parisuhteessa normaalia ja mikä ei.

On olemassa paljon eri tahojen ajatuksia siitä, millainen käytös parisuhteessa on hyväksyttävää ja millainen ei.

Olennaista on vain se, millaista käytöstä itse hyväksyt ja millaista et. Millaisen kanssa olet valmis elämään ja millaisen et.

Yksi kysymys mitä esitän valmennettavilleni jotka kamppailevat parisuhteen kanssa on "haluaisitko jatkaa tässä parisuhteessa, jos tietäisit satavarmasti, ettei kumppanisi koskaan muuttaisi käytöstään".

Joskus käytös voi muuttua -- olen itsekin muuttanut omaa käytöstäni näiden 7+ vuoden aikana jotka olen ollut nykyisen kumppanini kanssa yhdessä. Mutta sen varaan ei voi laskea.

Ei ole myöskään mitään universaalia sääntökirjaa, jossa sanotaan mitä tarkoitusta varten suhteessa kannattaa olla.

Kirjoituksestasi voisi päätellä, että ykkösprioriteettisi on se, että lapsillasi on toinen vanhempi, joka on jollain lailla heidän elämässään ja uskot että ainoa tapa saada hänet ottamaan kantaa lapsiin on olla hänen kanssaan parisuhteessa.

Tämä on ihan yhtä hyvä syy olla suhteessa kuin mikä tahansa muukin. 

Onko se ainoa tai edes paras tapa varmistaa että lasten toinen vanhempi ottaa kantaa heidän elämäänsä, on toinen kysymys, johon voit löytää vastauksen vain silloin kun mielesi on tyyni ja rauhallinen.

Ja onko se juuri sinulle riittävä syy olla suhteessa, on myös kysymys, jota kannattaa kysyä itseltään kun olet levollisin mielin.

No, tässä on vielä tehtävä, jonka annoin äskettäin yhdelle asiakkaalleni:

Kokeile rakastaa kumppaniasi 5 päivän ajan täysin ehdoitta ja avoimin sydämin -- siis lainkaan pihtaamatta rakkautta, kantamatta kaunaa -- niin kuin olisit vastarakastunut tai kuten (toivottavasti) rakastat pientä vauvaa.

Odottamatta vastapalveluksia tai vastarakkautta, rakastaen silloinkin kun toinen käyttäytyy tavalla josta et pidä.

Tee se itsesi takia: kokeile miltä tuntuisi vain rakastaa miettimättä onko se turvallista, hyväksyttävää tai oikein.

Leiki että olet antanut kaikki toisen teot anteeksi eikä mikään mitä hän tekee voi vähentää tai lisätä rakkauttasi, koska rakastat jo täysillä ja ehdoitta. Rakastat miettimättä mitä se tekee toiselle ihmiselle. Rakastat rakastamisen vuoksi.

Asiakkaani koki pienen ihmeen tehdessään niin. Vähimmillään saat viiden päivän ajan kokea ihanaa ja helpottavaa rakkauden tunnetta.

Hei, Kutri, ja kiitos taas vastauksesta. Tuohon kysymykseen: jos tietäisin satavarmasti, että muutosta ei ole tulossa koskaan, niin ei, satavarmasti en haluaisi jäädä parisuhteeseen. Siksi kai niin kovasti toivon, että joku muu olisi malliksi saanut ratkaistua suhdeongelmat joihin sisältyy, syihin kantaa ottamatta ja ilman n-sanaa, henkistä väkivaltaa. En vain jaksa kiristämisiä, itsariuhkailuja, paiskeluraivareita ja sensemmoista, siedän niitä huonosti. Yhteisasumalla kuitenkin puoliso pysyisi varmimmin kiinni lapsissa, hänelle se yksin jo käy parisuhteestakin, vaikkei se minun tarpeitani täytäkään. Erillään luultavasti joko katkeroituisi ydinperheen menettämisestä ja nakkaisi pyyhkeen kehään tai sitten nielisi tilanteen ja kehittyisi hauskuuttavaksi vanhemmaksi. Itse asiassa en osaa sanoa, miten käyttäytyisi erotilanteen ollessa päällä, se on kaikkein huonoin syyni pysyä suhteessa.

Harjoituksesta: vastarakastuneesta en tiedä, mutta varsin hyvin pystyn visualisoimaan puolison pienenä lapsena. Sellaisena, jolla on tarpeita. Tuo lapsipuoli taitaa ollakin hänen rakastettavin puolensa, joskaan se ei yleensä ole kovin vahvoilla, kun on noita muitakin puolia. Viimeisimmät hyvät muistot taitavat olla ajoilta, jolloin hän on ollut vuoteenomana sairaana tai toipilaana. Silloin hän on ollut mukava ja kotona ei ole lainkaan tarvinnut olla varpaillaan. Voin kaivaa tuon hyvän mielentilan esiin ja venyttää sen viidelle päivälle.

Eelia-Leelia ei-kirjautuneena

Suosittelen kaikille myös lämpimästi Hellevi Salmisen klassikkonuortenkirjaa "Kymmenen pistettä neitsyydestä", jossa tytön punkkari-ihastus paljastuu homoksi ja murtaa tytön :D

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen kaikille myös lämpimästi Hellevi Salmisen klassikkonuortenkirjaa "Kymmenen pistettä neitsyydestä", jossa tytön punkkari-ihastus paljastuu homoksi ja murtaa tytön :D

Kyllä. On muuten oikeasti hyvä nuortenkirja jossa on ideaa, kiinnostavat henkilöt ja juoni. Suosittelen myös.

Samoin tilanteesta kun nuoren oma seksuaalisuus ei mahdukaan sovinnaisuuden rajoihin on kirjailija nimeltä Marja Björk kirjoittanut ilmeisen vereslihalla ja aidosti aivan loistava kirja nimeltä "Poika" missä kirjailija uskaltaa sukeltaa pinnan alle ja kuvata aihettaan kunnioittaen ja  pyrkien ymmärtämään nuoren seksuaalista hämmennystä kaiken edessä  . Yksi parhaimpia lukemiani SUOMALAISIA nuortenkirjoja , joissa käsitellään seksuaalisuutta. Laitan linkin alle

http://like.fi/kirjat/poika/

Hellevi Salminen on todellakin syytä mainita kun puhutaan nuorisokirjoista. Hänen koko uransahan perustuu nuorisokirjoihin.

Esimerkiksi kirjat "Jerry" ja "Viidestoista yö" kuuluvat varmasti suomalaisiin nuorisokirjaklassikkoihin.

http://www.otava.fi/kirjailijat/hellevi_salminen/

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai nyt lukeminen ketään vahingoita. Älä ylisuojele tytärtäsi :)

Kyllä liian raaka tai roisi kirjallisuus on vahingollista jos sitä lukee liian nuorena. Antaisitko vaikkapa 10-vuotiaasi lukea tai katsoa jonkun "Sodoman 120 päivää"? Tuskin.

Mä olen oikeasti löytänyt tuon kirjastosta 13-vuotiaana, samoin herra jackin ihmeellisen huoneen ja neiti o:n tarinan.

Kieltämättä pidin aikuisia hieman omituisina noiden lukemisten jälkeen. 

Muistan myös omasta murrosiästäni kuinka luin salaa kirjastossa John Clelandin kirjaa nimeltä "Fanny Hill - ilotytön muistelmat" ja minäkin ajattelin että aikuiset oikeasti työstää tuollaisia juttuja sukupuolielämässään.

http://bckirjat.vuodatus.net/lue/2009/01/john-cleland-fanny-hill-ilotyt…

Yritin jopa lainata kirjaa mutta tuolloin kirjastotäti nappasi eepoksen näpeustäni ja ilmoitti sen olevan "aikuisten osastolta".

Se oli aikaa jolloin kirjastokortti oli pahvinen (ei voinut koneen kautta vaan vilauttaa lainauksiaan kuten nykyään) ja piti tiskin kautta käyttää aina kirjat , se oli aikaa jolloin ihmiset vielä tuntuivat välittävän asioista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai nyt lukeminen ketään vahingoita. Älä ylisuojele tytärtäsi :)

Kyllä liian raaka tai roisi kirjallisuus on vahingollista jos sitä lukee liian nuorena. Antaisitko vaikkapa 10-vuotiaasi lukea tai katsoa jonkun "Sodoman 120 päivää"? Tuskin.

Mä olen oikeasti löytänyt tuon kirjastosta 13-vuotiaana, samoin herra jackin ihmeellisen huoneen ja neiti o:n tarinan.

Kieltämättä pidin aikuisia hieman omituisina noiden lukemisten jälkeen. 

Muistan myös omasta murrosiästäni kuinka luin salaa kirjastossa John Clelandin kirjaa nimeltä "Fanny Hill - ilotytön muistelmat" ja minäkin ajattelin että aikuiset oikeasti työstää tuollaisia juttuja sukupuolielämässään.

http://bckirjat.vuodatus.net/lue/2009/01/john-cleland-fanny-hill-ilotyt…

Yritin jopa lainata kirjaa mutta tuolloin kirjastotäti nappasi eepoksen näpeustäni ja ilmoitti sen olevan "aikuisten osastolta".

Se oli aikaa jolloin kirjastokortti oli pahvinen (ei voinut koneen kautta vaan vilauttaa lainauksiaan kuten nykyään) ja piti tiskin kautta käyttää aina kirjat , se oli aikaa jolloin ihmiset vielä tuntuivat välittävän asioista.

Kyllä nytkin välitetään. Nykyaikainen kirjastonhoitaja välittää esimerkiksi säännöistä, joiden mukaan kirja kuin kirja lainataan sitä haluavalle, koska niissä ei ole ikärajoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai nyt lukeminen ketään vahingoita. Älä ylisuojele tytärtäsi :)

Kyllä liian raaka tai roisi kirjallisuus on vahingollista jos sitä lukee liian nuorena. Antaisitko vaikkapa 10-vuotiaasi lukea tai katsoa jonkun "Sodoman 120 päivää"? Tuskin.

Mä olen oikeasti löytänyt tuon kirjastosta 13-vuotiaana, samoin herra jackin ihmeellisen huoneen ja neiti o:n tarinan.

Kieltämättä pidin aikuisia hieman omituisina noiden lukemisten jälkeen. 

Muistan myös omasta murrosiästäni kuinka luin salaa kirjastossa John Clelandin kirjaa nimeltä "Fanny Hill - ilotytön muistelmat" ja minäkin ajattelin että aikuiset oikeasti työstää tuollaisia juttuja sukupuolielämässään.

http://bckirjat.vuodatus.net/lue/2009/01/john-cleland-fanny-hill-ilotyt…

Yritin jopa lainata kirjaa mutta tuolloin kirjastotäti nappasi eepoksen näpeustäni ja ilmoitti sen olevan "aikuisten osastolta".

Se oli aikaa jolloin kirjastokortti oli pahvinen (ei voinut koneen kautta vaan vilauttaa lainauksiaan kuten nykyään) ja piti tiskin kautta käyttää aina kirjat , se oli aikaa jolloin ihmiset vielä tuntuivat välittävän asioista.

Kyllä nytkin välitetään. Nykyaikainen kirjastonhoitaja välittää esimerkiksi säännöistä, joiden mukaan kirja kuin kirja lainataan sitä haluavalle, koska niissä ei ole ikärajoja.

Ai se on nykyään noin.  Eli ei ole sitten varmaankaan nykyään tarvetta lasten ja aikuistenosastoille enää, koska lainattavia ei lainaustapahtumassa mitenkään valvota/eritellä kun jokainen saa lainata sitä materiaalia mitä haluaa vapaasti, iästä riippumatta.

No oho.

Nykyajan sääntö on siis se, ettei sääntöjä oikeastaan ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai nyt lukeminen ketään vahingoita. Älä ylisuojele tytärtäsi :)

Kyllä liian raaka tai roisi kirjallisuus on vahingollista jos sitä lukee liian nuorena. Antaisitko vaikkapa 10-vuotiaasi lukea tai katsoa jonkun "Sodoman 120 päivää"? Tuskin.

Mä olen oikeasti löytänyt tuon kirjastosta 13-vuotiaana, samoin herra jackin ihmeellisen huoneen ja neiti o:n tarinan.

Kieltämättä pidin aikuisia hieman omituisina noiden lukemisten jälkeen. 

Muistan myös omasta murrosiästäni kuinka luin salaa kirjastossa John Clelandin kirjaa nimeltä "Fanny Hill - ilotytön muistelmat" ja minäkin ajattelin että aikuiset oikeasti työstää tuollaisia juttuja sukupuolielämässään.

http://bckirjat.vuodatus.net/lue/2009/01/john-cleland-fanny-hill-ilotyt…

Yritin jopa lainata kirjaa mutta tuolloin kirjastotäti nappasi eepoksen näpeustäni ja ilmoitti sen olevan "aikuisten osastolta".

Se oli aikaa jolloin kirjastokortti oli pahvinen (ei voinut koneen kautta vaan vilauttaa lainauksiaan kuten nykyään) ja piti tiskin kautta käyttää aina kirjat , se oli aikaa jolloin ihmiset vielä tuntuivat välittävän asioista.

Kyllä nytkin välitetään. Nykyaikainen kirjastonhoitaja välittää esimerkiksi säännöistä, joiden mukaan kirja kuin kirja lainataan sitä haluavalle, koska niissä ei ole ikärajoja.

Ai se on nykyään noin.  Eli ei ole sitten varmaankaan nykyään tarvetta lasten ja aikuistenosastoille enää, koska lainattavia ei lainaustapahtumassa mitenkään valvota/eritellä kun jokainen saa lainata sitä materiaalia mitä haluaa vapaasti, iästä riippumatta.

No oho.

Nykyajan sääntö on siis se, ettei sääntöjä oikeastaan ole.

Tietenkin se on noin "nykyään". Jollei ole perusteita miksei voi lainata, niin sitten lainataan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai nyt lukeminen ketään vahingoita. Älä ylisuojele tytärtäsi :)

Kyllä liian raaka tai roisi kirjallisuus on vahingollista jos sitä lukee liian nuorena. Antaisitko vaikkapa 10-vuotiaasi lukea tai katsoa jonkun "Sodoman 120 päivää"? Tuskin.

Mä olen oikeasti löytänyt tuon kirjastosta 13-vuotiaana, samoin herra jackin ihmeellisen huoneen ja neiti o:n tarinan.

Kieltämättä pidin aikuisia hieman omituisina noiden lukemisten jälkeen. 

Muistan myös omasta murrosiästäni kuinka luin salaa kirjastossa John Clelandin kirjaa nimeltä "Fanny Hill - ilotytön muistelmat" ja minäkin ajattelin että aikuiset oikeasti työstää tuollaisia juttuja sukupuolielämässään.

http://bckirjat.vuodatus.net/lue/2009/01/john-cleland-fanny-hill-ilotyt…

Yritin jopa lainata kirjaa mutta tuolloin kirjastotäti nappasi eepoksen näpeustäni ja ilmoitti sen olevan "aikuisten osastolta".

Se oli aikaa jolloin kirjastokortti oli pahvinen (ei voinut koneen kautta vaan vilauttaa lainauksiaan kuten nykyään) ja piti tiskin kautta käyttää aina kirjat , se oli aikaa jolloin ihmiset vielä tuntuivat välittävän asioista.

Kyllä nytkin välitetään. Nykyaikainen kirjastonhoitaja välittää esimerkiksi säännöistä, joiden mukaan kirja kuin kirja lainataan sitä haluavalle, koska niissä ei ole ikärajoja.

Tuo on muuten täysin totta. Korttia vastaan materiaali lainataan.

Kirjastokortti on arvokortti joka on syytä pitää huolellisesti tallella aivan kuten pankkikortistakin. Kadonneella tai varastetulla kirjastokortilla voidaan lainata luvatta kirjaston materiaalia ihan helposti joten varmista että kadonnut kirjastokorttisi on kuoletettu muutoin olet vastuussa kaikesta mitä sillä on lainattu.

http://www.helmet.fi/fi-FI/Info/Usein_kysyttya/Usein_kysyttya__ongelmat…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai nyt lukeminen ketään vahingoita. Älä ylisuojele tytärtäsi :)

Kyllä liian raaka tai roisi kirjallisuus on vahingollista jos sitä lukee liian nuorena. Antaisitko vaikkapa 10-vuotiaasi lukea tai katsoa jonkun "Sodoman 120 päivää"? Tuskin.

Mä olen oikeasti löytänyt tuon kirjastosta 13-vuotiaana, samoin herra jackin ihmeellisen huoneen ja neiti o:n tarinan.

Kieltämättä pidin aikuisia hieman omituisina noiden lukemisten jälkeen. 

Muistan myös omasta murrosiästäni kuinka luin salaa kirjastossa John Clelandin kirjaa nimeltä "Fanny Hill - ilotytön muistelmat" ja minäkin ajattelin että aikuiset oikeasti työstää tuollaisia juttuja sukupuolielämässään.

http://bckirjat.vuodatus.net/lue/2009/01/john-cleland-fanny-hill-ilotyt…

Yritin jopa lainata kirjaa mutta tuolloin kirjastotäti nappasi eepoksen näpeustäni ja ilmoitti sen olevan "aikuisten osastolta".

Se oli aikaa jolloin kirjastokortti oli pahvinen (ei voinut koneen kautta vaan vilauttaa lainauksiaan kuten nykyään) ja piti tiskin kautta käyttää aina kirjat , se oli aikaa jolloin ihmiset vielä tuntuivat välittävän asioista.

Kyllä nytkin välitetään. Nykyaikainen kirjastonhoitaja välittää esimerkiksi säännöistä, joiden mukaan kirja kuin kirja lainataan sitä haluavalle, koska niissä ei ole ikärajoja.

Ai se on nykyään noin.  Eli ei ole sitten varmaankaan nykyään tarvetta lasten ja aikuistenosastoille enää, koska lainattavia ei lainaustapahtumassa mitenkään valvota/eritellä kun jokainen saa lainata sitä materiaalia mitä haluaa vapaasti, iästä riippumatta.

No oho.

Nykyajan sääntö on siis se, ettei sääntöjä oikeastaan ole.

Tietenkin se on noin "nykyään". Jollei ole perusteita miksei voi lainata, niin sitten lainataan.

Onko siellä nykyään nuorten-, lasten- ja aikuistenosastoja vai onko siellä nykyään kaikki läntätty hyllyihin tekijän mukaan, aakkosjärjestyksessä.

T. Eräs joka ei "nykyään" käy ikinä kirjastossa ja siksi kysyi , koska kirjat tuodaan minulle postitse kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käy palauttamassa ja hae tilalle kasa Tiina-kirjoja. Oppiipahan olemaan.

Tiina -kirjat ovat aivan järkyttävän tylsiä kirjoja.

T. 17v, joka lukee n.5-8 kirjaa/vk. Näin jo kohta 10v.

Tiina-kirjat onkin tarkoitettu sinua 10 vuotta nuoremmille.

Olipa yllätys kun huomasi tämän aiheen puitteissa, että Merri Vikin Lotta-kirjoja on alettu uudelleen julkaista.

Tuli aikoinaan luettua ne kaikki.

http://www.karisto.fi/portal/suomi/kustannusliike/kirjat/?action=kirja&…