Huh. Sopivatko nämä Katri Mannisen kirjat tosiaan nuorille?

Yläasteikäiselle tai vanhemmalle sopii oikein hyvin, ei huolta. Onhan niissä jokaisessa seksikohtauksia, mutta mitä sitten?

Eiks misa paljastunutkin tytöks?

Ei kai nyt lukeminen ketään vahingoita. Älä ylisuojele tytärtäsi :)

Kauhean kömpelöä kieltä. Mä, mä, mä, mä... tuosta olisi jo yläasteen äidinkielenmaikalla punakynä suhissut. Henkilöt tuntuvat myös epäuskottavilta, kuin huonosti näytellyiltä.

Ehkä on ajateltu, että nuorille kelpaa huonompitasoisempi kirjallisuus?

Vierailija kirjoitti:

Eiks misa paljastunutkin tytöks?

Jep.

Tuntuu että tuota pornoa lykätään joka halvatun tuutista nuorille, nyt jopa kirjallisuuden kauttakin orkut ja spermanlentelyt kehiin. Eikö muusta osata nuorille kirjoittaa vaikka elämä on varsinainen runsaudensarvi mistä nuorille kirjoittaa ja mitä kuvata. Ärsyttää tuo seksikeskeisyys kun ei muuhun riitä syvyyttä ei viisautta.

Meillä lentäisi roskiin ja vähän äkkiä jotkut" miisan suihinotto"-kirjat.

Roskakirjailija. Kun ei taidot ja lahjat muuten riitä, turvaudutaan irstailuun.

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu että tuota pornoa lykätään joka halvatun tuutista nuorille, nyt jopa kirjallisuuden kauttakin orkut ja spermanlentelyt kehiin. Eikö muusta osata nuorille kirjoittaa vaikka elämä on varsinainen runsaudensarvi mistä nuorille kirjoittaa ja mitä kuvata. Ärsyttää tuo seksikeskeisyys kun ei muuhun riitä syvyyttä ei viisautta.

Meillä lentäisi roskiin ja vähän äkkiä jotkut" miisan suihinotto"-kirjat.

Seksikohtaus on ollut kirjallisuudessa - myös nuortenkirjallisuudessa - enemmän sääntö kuin poikkeus jo pitkään. Suurin ero nuorten ja aikuisten kirjojen välillä on se, että nuortenkirjoissa seksikohtaukset ovat pääsääntöisesti hyvin viattomia, niissä kuvataan normaaleja kokemuksia. Toisin kuin aikuisten kirjallisuudessa, missä nykyään on puolittain pakko hätkähdyttää sadomasokismilla ja muilla outouksilla, koska tavallinen seksi ei enää riitä.

Lisäksi kannattaa muistaa, että seksi on joka tapauksessa suuressa roolissa nuorten elämässä. Jos sitä ei vielä itse harrasteta, sitä ajatellaan paljon ja usein.

Vierailija kirjoitti:

Roskakirjailija. Kun ei taidot ja lahjat muuten riitä, turvaudutaan irstailuun.

Painii siis samassa sarjassa mm. Katja Ketun ja Sofi Oksasen kanssa :D

Me luettiin noita jo kuudennella luokalla eikä tosiaan minkään muun vuoksi kuin noiden seksikohtausten, ne oli silloin jänniä. Hyvä ja turvallinen tapa tutustua seksuaalisuuteen. Noin yleensäkään en lähtisi kieltämään mitään kirjallisuutta lapsilta ja nuorilta tai keneltäkään yleensä. Lukevat mitä lukevat, pääasia, että lukevat. Osaavat sitten itse pistää pois jos ei miellytä.

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu että tuota pornoa lykätään joka halvatun tuutista nuorille, nyt jopa kirjallisuuden kauttakin orkut ja spermanlentelyt kehiin. Eikö muusta osata nuorille kirjoittaa vaikka elämä on varsinainen runsaudensarvi mistä nuorille kirjoittaa ja mitä kuvata. Ärsyttää tuo seksikeskeisyys kun ei muuhun riitä syvyyttä ei viisautta.

Meillä lentäisi roskiin ja vähän äkkiä jotkut" miisan suihinotto"-kirjat.

Noi on kyllä kirjoitettu 90-luvun lopulla, eli eivät edusta "nykyaikaa"... :D oi muistoja, itsekin noita luin joskus 13-vuotiaana.

Pääasiassa muuten nykypäivän suomalaisessa nuortenkirjallisuudessa on ihan vastuullista seksi- ja seurustelujuttua. Eli taso ei kyllä minun nähdäkseni ole "entisajoista" mennyt huonompaan, päinvastoin muistan muutamakin 90-luvun kirjan joissa seksuaalisuutta sivuttiin aika raa'asti ja ronskisti.

Orkku? Miehen lantio räjähti? Aika huonoa tekstiä tuo minusta on nuortenkirjaan.

Itse olin kova lukemaan jo pienenä ja yläasteikään mennessä olin varmasti lukenut jo monia seksikohtauksia, joista osa oli ihan klassikkokirjoissa. Esimerkiksi Hermann Hesseä taisin lukea jo ennen yläastetta. Ei lukukokemukset mua mitenkään pilanneet, mulla oli lukemisen takia laaja käsitys ihmisten erilaisuudesta ja seksuaalisuudesta. Ties miten rajoittunut musta olisi tullut jos en olisi lukemista keksinyt, asuin maalla melko vähäisissä ihmiskontakteissa ja internetiä ei vielä ollut.

" Oooooiiiih.... Lottaaaa, mä voihkaisin kun mun lantio räjähti. Mieletön orkku! "

Maailma nuorisokirjallisuuden klassikoita. Suoraan suomesta. Voi jukolauta.

Onhan noiden kieli aika kökköä nykyään, mutta se johtuu varmasti osittain siitä että kirjoilla alkaa jo olla aika tavalla ikää. Nykyinen kohderyhmä on suunnilleen syntynyt samaan aikaan kun nuo on kirjoitettu, joten on ihan ymmärrettävää että niin yleiskieli kuin nuorison puhetyylikin on muuttunut niistä ajoista. Silloin aikanaan, kun itse Mannista luin, kieli ja hahmot tuntuivat huomattavasti uskottavammilta ja ajankohtaisemmilta kuin aikuisena lukiessa. Joka tapauksessa olisin aloittajana tyytyväinen, että nuori lukee. Kyllä se makukin tuosta vielä kehittyy, eikä sitä odotellessa ole ollenkaan vahingollista lukea myös Mannista.

Katri Manninen on myös transformatiivinen valmentaja. Hänen jutuistaan saa sen kuvan, että tatskat, baarisekoilut, krapulat ja "nikkarit" (ei tarkoita käsistään käteviä ihmisiä vaan tupakantuskaa) ovat itsestäänselvä osa elämää. Katri Mannisen mielestä minkä tahansa hirviöpuolison kanssa pitää pystyä elämään, paitsi että fyysisesti väkivaltaisen ja hoitamattoman alkoholistin kanssa saa muuttaa väliaikaisesti erilleen. En lainaisi Katri Mannisen kirjoja omille lapsilleni.

Lady Chatterleyn rakastajaa me luettiin kyllä teineinä .

Ja vanhempina vanhojen Jallulehtien lukijoiden kokemuksia. Tämäkkää ja värisyttävää.

Tuo Mannisen kuvaus seksistä oli sekä löysää, aliarvioivan aneemisen kliseistä orkkuparahduksineen  että mielenkiinnotonta seksin kuvausta nuorille.

Muistan omalta yläkouluajalta 1980-luvun alku), kun välitunnilla puhuttiin kirjasta, joss oli jotakin "jännää". Yksi tyttö oli pukenut sen. Pitihän se lainata. Kirja oli Ruusu tuulten temppelissä. Onko joku lukenut tai muistaako?

Vierailija kirjoitti:

Katri Manninen on myös transformatiivinen valmentaja. Hänen jutuistaan saa sen kuvan, että tatskat, baarisekoilut, krapulat ja "nikkarit" (ei tarkoita käsistään käteviä ihmisiä vaan tupakantuskaa) ovat itsestäänselvä osa elämää. Katri Mannisen mielestä minkä tahansa hirviöpuolison kanssa pitää pystyä elämään, paitsi että fyysisesti väkivaltaisen ja hoitamattoman alkoholistin kanssa saa muuttaa väliaikaisesti erilleen. En lainaisi Katri Mannisen kirjoja omille lapsilleni.

Et voi sille mitään jos lapsesi päättää itse lainata niitä.

Minulle Katri on aina Kutri :)

http://kutri.blogspot.fi/?m=1

Vierailija kirjoitti:

Minulle Katri on aina Kutri :)

http://kutri.blogspot.fi/?m=1

Minulle Katri on aina laihduttava Kutri.