Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi opiskelijat aina valittavat toimeentulostaan
24.02.2016 |
Opintotuki on AINA ollut pieni oli vuosi sitten olljt mikä tahansa. Jos ei lainaa ota, niin pitää tehdä osa-aikatöitä siinä rinnalla. Jos ottaa lainaa, niin sossustakin voi saada jotain. Tietty kesät pitää olla myös duunissa jos haluaa fyrkkaa ja työkokemusta .
Opiskelijat on nykyään niin paperista. Osa-aikaduunia ja opiskeluita ei edes jakseta tehdä samaan aikaan. Kaikki pitäis saada ilmaiseksi.
Kommentit (107)
Vierailija kirjoitti:
Itse tein kokopäivätöitä ja opiskelin kaikki illat, olin jo valmistuessa kerännyt hyvän työkokemuksen ja nyt se on 30-vuotiaana jo mittava, 9 vuotta alan töitä ja olen edennyt johtavaan asemaan. Suosittelen! Ei tarvinnut missään vaiheessa elää pelkällä opintotuella. Aloitin työt aivan perusperusalkeista ja surkealla palkalla, mutta etenkin, koska tarjouduin aina ottamaan lisävastuuta - lisäksi vaihdoin firmaa, jos eteneminen hidastui liikaa.
En musta olisi koskaan ollut opiskelemaan ensin vuosia ja sitten hakeutumaan vasta töihin, Missähän sitä sitten olisi tässä iässä muuten tai koska esimerkiksi voisi perustaa perheen, jos ei ole mitään uraakaan ehtinyt vielä tehdä ja ikä lähempänä 35...
Riippuu mitä opiskelee. Itse olen valmistumassa kulttuurialalta ja edes harjottelupaikkaa ei meinaa saada millään, mistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä nuorena jaksaa tehdä vaikka useampaa työtä ja opiskella. Ei ole mistään muusta vastuussa kun itestään.
Meillä on Suomi väärällään työttömiä, mutta opiskelijan pitää hoitaa vapaista työpaikoista vähintään yhtä tai kahta omien opiskelujen lisäksi?
No sitähän tällä opintotuen leikkaamisella yritetäänkin. Ajetaan kaikki opiskelijat niin tukalaan tilanteeseen, että on pakko suostua opiskelujen lisäksi tekemään orjapalkalla iltaa kaupan kassalla, että pystyy edes jotenkuten elämään. Ja tietenkin myös opiskelujen jälkeen täytyy suostua samaan paskaan orjapalkalla kun oli pakko ottaa enemmän lainaa.
Vierailija kirjoitti:
Itse tein kokopäivätöitä ja opiskelin kaikki illat, olin jo valmistuessa kerännyt hyvän työkokemuksen ja nyt se on 30-vuotiaana jo mittava, 9 vuotta alan töitä ja olen edennyt johtavaan asemaan. Suosittelen!
Kaikki nyt eivät sun tapaan ahneita huoria, jotka ovat rahan takia valmiita vaihtamaan vaikka vihollisten puolelle.
Sinänsä siitä on turha valittaa, koska Suomi on varmasti harvoja maita, joissa tätä "ilmaista rahaa" opiskelijoille annetaan. Mielestäni kuitenkin olisi kohtuullista, että esim ammattikorkeakoulut poistaisivat/nostaisivat opiskeluajan määräaikaisuutta niinkuin tehdään muualla maailmalla. Voisi siis uorittaa tutkintonsa vaikka kuudessa vuodessa ja opiskella omatahtisesti siten, että työnteko ja itsensä elättäminen siinä samalla olisi mahdollista. Meillä amk:ssa ainakin 2 ekaa vuotta oli semmoisia, että aikaa ei työntekoon tarpeeksi olisi ollut koulun takia.
Joopajoo1 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse tein kokopäivätöitä ja opiskelin kaikki illat, olin jo valmistuessa kerännyt hyvän työkokemuksen ja nyt se on 30-vuotiaana jo mittava, 9 vuotta alan töitä ja olen edennyt johtavaan asemaan. Suosittelen! Ei tarvinnut missään vaiheessa elää pelkällä opintotuella. Aloitin työt aivan perusperusalkeista ja surkealla palkalla, mutta etenkin, koska tarjouduin aina ottamaan lisävastuuta - lisäksi vaihdoin firmaa, jos eteneminen hidastui liikaa.
En musta olisi koskaan ollut opiskelemaan ensin vuosia ja sitten hakeutumaan vasta töihin, Missähän sitä sitten olisi tässä iässä muuten tai koska esimerkiksi voisi perustaa perheen, jos ei ole mitään uraakaan ehtinyt vielä tehdä ja ikä lähempänä 35...
Riippuu mitä opiskelee. Itse olen valmistumassa kulttuurialalta ja edes harjottelupaikkaa ei meinaa saada millään, mistään.
Itsekään en työllistynyt täysin omalle alalle, mutta kannattaa hakeutua sinne, minne pääsee, koska kaikki työpaikat avaavat uusia ovia taas seuraaviin. Pitää tehdä sitä kuuluisaa verkostoitumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opiskelijan ahdinko on tilapäistä. Opiskelija saa ilmaisen koulutuksen kun vaan vähän jaksaa. Koulutuksella saa sitten paremman duunin ja paremmat liksat.
Tuen lisäksi voi nostaa lainaa ja tienata useamman satasen kuussa.
Jos on niin kamalan rankkaa, voi jättää opinnot ja mennä hanttihommiin.
Itse luin korkeakoulututkinnon työn ohessa ja nostin tenttiinlukuajoiksi lainat. Kaikki. Ei silloin ollut mitään helvetin opintotukia.
Mikään ei kelpaa. Valivali.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä nuorena jaksaa tehdä vaikka useampaa työtä ja opiskella. Ei ole mistään muusta vastuussa kun itestään.
Olisipa mielenkiintoista nähdä miten nämä huutelijat tästä suoriutuisivat. Ensin kun istuu luennolla yliopistolla siitä aamu kahdeksasta ilta viiteen, siihen päälle tutkielmat, raportit, tentteihin luvut ja muut oheiskivat päälle niin jää juuri ja juuri aikaa nukkumiselle.
Myös mun versiota voi kokeilla. Luentomatka 240 - 350 km päivässä, koska perhe toisella paikkakunnalla. Matkat käytetään opiskellen, päivälle tulee kaikkineen pituutta yleensä 12-14 tuntia. Etäpäivät tehdään esseitä, tutkielmia ja valmistaudutaan tentteihin. Loppuaika perheelle ja nukkumiseen.
Jotenkin yksisilmäistä olettaa, että opiskelija on aina nuori ja yksineläjä. Nykyään on ihan mahdollista joutua tilanteeseen, jossa on pakko kouluttautua uudelleen. Eikä töistä ole silti takeita, joten kannanotto on pidettävä minimissä.
Eikä, matkustatko oikeasti tuon matkan päivittäin? Voimia tuohon rumbaan, ihan silmiä avaavaa kuulla tällaisiäkin tarinoita.
Pistää kyllä omat ongelmat oikeaan mittasuhteeseen, kun se suurin murhe on ettei päässyt siihen aikaan nukkumaan kun olisi sattunut väsyttämään. Töitä tai lainaa ei ole onneksi tarvinnut omalla kohdalla murehtia, koska asutaan avopuolison kanssa yhdessä vuokralla yksiössä, ja asumiskuluihin menee vain noin 600€ kuussa, jolloin voidaan melko huolettomasti elellä, ja tuista jää joka kuukausi jonkun verran omaan taskuun.
T. 10.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opintotuki on t u k i. Jos tienaa tarpeeksi, niin ei luonnollisesti ole oikeutettu tukeen. Siksi ne tulorajat pitää osata laskea eikä itkeä jälkikäteen, kun pitää maksaa takaisin. Olen töissä amkissa, ja aika hyvin toimeentulevilta opiskelijat vaikuttavat. Parkkiskin autoja täynnä. Kaikki verovaroin kustannetut palvelut tulisi tuoda selvemmin esille käyttäjille, että loppuisi harhaluulo "ilmaisuudesta".
Vierailija kirjoitti:
Itse tein kokopäivätöitä ja opiskelin kaikki illat, olin jo valmistuessa kerännyt hyvän työkokemuksen ja nyt se on 30-vuotiaana jo mittava, 9 vuotta alan töitä ja olen edennyt johtavaan asemaan. Suosittelen! Ei tarvinnut missään vaiheessa elää pelkällä opintotuella. Aloitin työt aivan perusperusalkeista ja surkealla palkalla, mutta etenkin, koska tarjouduin aina ottamaan lisävastuuta - lisäksi vaihdoin firmaa, jos eteneminen hidastui liikaa.
En musta olisi koskaan ollut opiskelemaan ensin vuosia ja sitten hakeutumaan vasta töihin, Missähän sitä sitten olisi tässä iässä muuten tai koska esimerkiksi voisi perustaa perheen, jos ei ole mitään uraakaan ehtinyt vielä tehdä ja ikä lähempänä 35...
Et opiskellut yliopistossa? Tai sitten jollain alalla ei ole mitään pakollista. Minulla on vakiona neljä kertaa viikossa pakollisia harjoituksia ja viikosta riippuen 1-4 muuta pakollista läsnäoloa niiden lisäksi. Ja ne ovat vain pakolliset osuudet, ainoastaan niillä ei pääse kovin pitkälle...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä nuorena jaksaa tehdä vaikka useampaa työtä ja opiskella. Ei ole mistään muusta vastuussa kun itestään.
Olisipa mielenkiintoista nähdä miten nämä huutelijat tästä suoriutuisivat. Ensin kun istuu luennolla yliopistolla siitä aamu kahdeksasta ilta viiteen, siihen päälle tutkielmat, raportit, tentteihin luvut ja muut oheiskivat päälle niin jää juuri ja juuri aikaa nukkumiselle.
Myös mun versiota voi kokeilla. Luentomatka 240 - 350 km päivässä, koska perhe toisella paikkakunnalla. Matkat käytetään opiskellen, päivälle tulee kaikkineen pituutta yleensä 12-14 tuntia. Etäpäivät tehdään esseitä, tutkielmia ja valmistaudutaan tentteihin. Loppuaika perheelle ja nukkumiseen.
Jotenkin yksisilmäistä olettaa, että opiskelija on aina nuori ja yksineläjä. Nykyään on ihan mahdollista joutua tilanteeseen, jossa on pakko kouluttautua uudelleen. Eikä töistä ole silti takeita, joten kannanotto on pidettävä minimissä.Eikä, matkustatko oikeasti tuon matkan päivittäin? Voimia tuohon rumbaan, ihan silmiä avaavaa kuulla tällaisiäkin tarinoita.
Pistää kyllä omat ongelmat oikeaan mittasuhteeseen, kun se suurin murhe on ettei päässyt siihen aikaan nukkumaan kun olisi sattunut väsyttämään. Töitä tai lainaa ei ole onneksi tarvinnut omalla kohdalla murehtia, koska asutaan avopuolison kanssa yhdessä vuokralla yksiössä, ja asumiskuluihin menee vain noin 600€ kuussa, jolloin voidaan melko huolettomasti elellä, ja tuista jää joka kuukausi jonkun verran omaan taskuun.
T. 10.
Kiitos! Nyt alla kolmas vuosi olla paketissa, vielä kaksi edessä. Matkustaminen on vähentynyt parin ekan vuoden jälkeen, fuksina reissasin 4, nyt max 3 päivää viikossa. Jatkossa vielä vähemmän, läsnäolopakot vähenevät. Pyrin sattuneesta syystä tekemään niin paljon etänä kuin pystyn. Mulla on puoliso pienellä tk-eläkkeellä ja teini, näistäkin pitää ehtiä pitää huolta ☺ talous on onneksi vakaa, ei enää asuntolainaa, mutta eipä ole tulojakaan. Jonkinlainen kauhun tasapaino siis ☺ -18.
Silloin kun minä olin nuori niin ei me mitään sähköä kaivattu. Silloin kun minä olin nuori niin synnytys hoidettiin kotona eikä puhuttu mistään sairaalasta. Silloin kun minä olin nuori niin hiihdin kouluun kesät talvet enkä ikinä valittanut yhtään mistään.
Juu'u... vaarallista tää elintason nousu ja mahdollisuuksien ja samalla tasa-arvon lisääntyminen. Kuunnellaan ihmeessä miten ennen kaikki oli paremmin ja palataan siihen. Pyh jotkut kasvatus- tai sosiaalitieteiden tutkimukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Silloin kun minä olin nuori niin ei me mitään sähköä kaivattu. Silloin kun minä olin nuori niin synnytys hoidettiin kotona eikä puhuttu mistään sairaalasta. Silloin kun minä olin nuori niin hiihdin kouluun kesät talvet enkä ikinä valittanut yhtään mistään.
Juu'u... vaarallista tää elintason nousu ja mahdollisuuksien ja samalla tasa-arvon lisääntyminen. Kuunnellaan ihmeessä miten ennen kaikki oli paremmin ja palataan siihen. Pyh jotkut kasvatus- tai sosiaalitieteiden tutkimukset.
Silloin kun minä olin nuori, ei nuoriso voinut näin huonosti eikä kukaan jäänyt mielenterveyssyistä eläkkeelle kolmekymppisenä.
Silloin kun minä olin nuori, oli ansaittava etunsa. Silloin kun minä olin nuori, oli mielialalääke tuntematon käsite.
Silloin kun minä olin nuori, oltiin pikkasen reippaampia.
Nykyään kaikki voi huonosti, valittaa ja vinkuu. Tekis hyvää hiihtää silloin tällöin. Ihan vaikka sinne kouluun.
Saan 400e kuussa, en saa opintolainaa, enkä töitä, vaikka oon hakenu ja sossukaan ei anna mitään. Asumismenot 250e, ruokaan jää 150e kuussa. Sori, jos valitan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä nuorena jaksaa tehdä vaikka useampaa työtä ja opiskella. Ei ole mistään muusta vastuussa kun itestään.
Olisipa mielenkiintoista nähdä miten nämä huutelijat tästä suoriutuisivat. Ensin kun istuu luennolla yliopistolla siitä aamu kahdeksasta ilta viiteen, siihen päälle tutkielmat, raportit, tentteihin luvut ja muut oheiskivat päälle niin jää juuri ja juuri aikaa nukkumiselle.
Kuule niin se on että sen ilta viiden jälkeen pitää lähteä osa aika duuniin jos ei lainaa ota. Duunit pitää laskea sen mukaan että ei opintotukea joudu maksamaan takaisin. Just suurin osa näistä valittajista ei edes halua ottaa lainaa, koska sehän sitten pitää maksaa takaisin. Ja se on totta että opintotukea ei ole ollut AINA ja koulutus on Suomessa ilmaista. Kadehditteko opiskelijat pitkäaikaistyöttömiä joiden peruspvraha on vähän yli viissataa, eikä mitään toivoa saada enää duunia? Kuinkahan moni teistä opiskelijoista käy siellä ruokajonossa? Varmaan joku taas vastaa että en voi kun luenolla:)
Idiootit!
Yhä useampi opiskelee perheellisenä, koska elämässä ei pärjää sillä ensimmäisellä tutkinnolla, joka tuli hankittua nuorena ja perheettömänä. Tai sitten takana on joku muu elämäntarina, ihmiset opiskelevat läpi elämänsä. Ei ole kovin montaa vuotta siitä, kun tähän ihan kannustettiin ja tämän nähtiin olevan hyvä myös yhteiskunnan kannalta. Nyt on ääni muuttunut ja opiskelua vaikeutetaan minkä pystytään.
Itse olen perheellinen opiskelija, eikä kela ota missään huomioon sitä, että tässä pitäisi itsensä lisäksi lapsillekin jotain ruokaa saada pöytään. En edes halua mitään lisätukia, vaan korkeampia tulorajoja perheelliselle. Se määrä, mitä kuussa saa tienata, on naurettava. Sillä häthätää elää yksi ihminen edullisessa asunnossa, mutta ei siitä tosiaankaan riitä jaettavaa useammalle ihmiselle.
Tienaan jatkuvasti yli tulorajojen, ei ole muuta mahdollisuutta. Tiedän että kelasta tulee noottia ja maksan tukia takaisin. Se ei haittaa. En suhtaudu opintotukeen kuten tukeen, vaan kuten ilmaiseen lainaan. Se on kuitenkin halvempaa, ja siinä on joustavammat takaisinmaksuehdot kuin opintolainassa (jota en siis nosta.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin kun minä olin nuori niin ei me mitään sähköä kaivattu. Silloin kun minä olin nuori niin synnytys hoidettiin kotona eikä puhuttu mistään sairaalasta. Silloin kun minä olin nuori niin hiihdin kouluun kesät talvet enkä ikinä valittanut yhtään mistään.
Juu'u... vaarallista tää elintason nousu ja mahdollisuuksien ja samalla tasa-arvon lisääntyminen. Kuunnellaan ihmeessä miten ennen kaikki oli paremmin ja palataan siihen. Pyh jotkut kasvatus- tai sosiaalitieteiden tutkimukset.
Silloin kun minä olin nuori, ei nuoriso voinut näin huonosti eikä kukaan jäänyt mielenterveyssyistä eläkkeelle kolmekymppisenä.
Silloin kun minä olin nuori, oli ansaittava etunsa. Silloin kun minä olin nuori, oli mielialalääke tuntematon käsite.
Silloin kun minä olin nuori, oltiin pikkasen reippaampia.
Nykyään kaikki voi huonosti, valittaa ja vinkuu. Tekis hyvää hiihtää silloin tällöin. Ihan vaikka sinne kouluun.
Mielenterveysongelmaiset nuoret ovat ongelman seuraus, eivät itse ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse tein kokopäivätöitä ja opiskelin kaikki illat, olin jo valmistuessa kerännyt hyvän työkokemuksen ja nyt se on 30-vuotiaana jo mittava, 9 vuotta alan töitä ja olen edennyt johtavaan asemaan. Suosittelen! Ei tarvinnut missään vaiheessa elää pelkällä opintotuella. Aloitin työt aivan perusperusalkeista ja surkealla palkalla, mutta etenkin, koska tarjouduin aina ottamaan lisävastuuta - lisäksi vaihdoin firmaa, jos eteneminen hidastui liikaa.
En musta olisi koskaan ollut opiskelemaan ensin vuosia ja sitten hakeutumaan vasta töihin, Missähän sitä sitten olisi tässä iässä muuten tai koska esimerkiksi voisi perustaa perheen, jos ei ole mitään uraakaan ehtinyt vielä tehdä ja ikä lähempänä 35...
Et opiskellut yliopistossa? Tai sitten jollain alalla ei ole mitään pakollista. Minulla on vakiona neljä kertaa viikossa pakollisia harjoituksia ja viikosta riippuen 1-4 muuta pakollista läsnäoloa niiden lisäksi. Ja ne ovat vain pakolliset osuudet, ainoastaan niillä ei pääse kovin pitkälle...
En vaan AMK:ssa ja sitten jatko-opintoja yliopistolla. AMK tarjosi mielestäni paremmat uramahdollisuudet kuin yliopisto - poikkeuksena olisi ollut ehkä KTM, mutta se ei kuitenkaan itseäni kiinnostanut pidemmän päälle. Ja oli meilläkin pakollista läsnäoloa, mutta pystyin tekemään nekin illassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin kun minä olin nuori niin ei me mitään sähköä kaivattu. Silloin kun minä olin nuori niin synnytys hoidettiin kotona eikä puhuttu mistään sairaalasta. Silloin kun minä olin nuori niin hiihdin kouluun kesät talvet enkä ikinä valittanut yhtään mistään.
Juu'u... vaarallista tää elintason nousu ja mahdollisuuksien ja samalla tasa-arvon lisääntyminen. Kuunnellaan ihmeessä miten ennen kaikki oli paremmin ja palataan siihen. Pyh jotkut kasvatus- tai sosiaalitieteiden tutkimukset.
Silloin kun minä olin nuori, ei nuoriso voinut näin huonosti eikä kukaan jäänyt mielenterveyssyistä eläkkeelle kolmekymppisenä.
Silloin kun minä olin nuori, oli ansaittava etunsa. Silloin kun minä olin nuori, oli mielialalääke tuntematon käsite.
Silloin kun minä olin nuori, oltiin pikkasen reippaampia.
Nykyään kaikki voi huonosti, valittaa ja vinkuu. Tekis hyvää hiihtää silloin tällöin. Ihan vaikka sinne kouluun.
Mielenterveysongelmaiset nuoret ovat ongelman seuraus, eivät itse ongelma.
Kyllä, ja ongelma on lälly vapaa kasvatus ja viiden tähden palvelu. Oikeuksia ilman velvollisuuksia. Se sairastuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin kun minä olin nuori niin ei me mitään sähköä kaivattu. Silloin kun minä olin nuori niin synnytys hoidettiin kotona eikä puhuttu mistään sairaalasta. Silloin kun minä olin nuori niin hiihdin kouluun kesät talvet enkä ikinä valittanut yhtään mistään.
Juu'u... vaarallista tää elintason nousu ja mahdollisuuksien ja samalla tasa-arvon lisääntyminen. Kuunnellaan ihmeessä miten ennen kaikki oli paremmin ja palataan siihen. Pyh jotkut kasvatus- tai sosiaalitieteiden tutkimukset.
Silloin kun minä olin nuori, ei nuoriso voinut näin huonosti eikä kukaan jäänyt mielenterveyssyistä eläkkeelle kolmekymppisenä.
Silloin kun minä olin nuori, oli ansaittava etunsa. Silloin kun minä olin nuori, oli mielialalääke tuntematon käsite.
Silloin kun minä olin nuori, oltiin pikkasen reippaampia.
Nykyään kaikki voi huonosti, valittaa ja vinkuu. Tekis hyvää hiihtää silloin tällöin. Ihan vaikka sinne kouluun.
Mielenterveysongelmaiset nuoret ovat ongelman seuraus, eivät itse ongelma.
Kyllä, ja ongelma on lälly vapaa kasvatus ja viiden tähden palvelu. Oikeuksia ilman velvollisuuksia. Se sairastuttaa.
Eikö nuoret enää palvokaan rahaa kuten porvarin mielestä pitäisi palvoa?
Alue: Aihe vapaa
*lainanotto