Lue keskustelun säännöt.
Epäkypsä mies
Insinöörin vaimo
23.02.2016 |
Nyt on pakko saada ulkopuolisia mielipiteitä. Olen hyvin närkästynyt vuosien aikana sattuneista pikkuasioista. Tässä muutama esimerkki mieheni toiminnasta: jättää vauvan yöksi turvaistuimeen makuuhuoneen lattialle toppavaatteineen ja karvalakkeineen. Antaa vuoden vanhalle turkinpippureita. Molemmissa tapauksissa vauva oli hengenvaarassa :( Onneksi huomattiin ajoissa! Vie jostain täysin käsittämättömästä syystä arvokkaan perintömaljakon terassiraksalle niin, että maljakon kanta on osittain, huterasti parrun päällä ja osittain ilmassa. Sain onneksi maljakon pelastettua. Ripustaa vaatteita olohuoneen kattokruunusta roikkumaan. Sulattaa lihaa eteisen lattian päällä (perusteluna oli, että liha sentään oli pakkauksessa). Pinoaa tavaroita niin, että pienet hauraat esineet, esim kevytrakenteiset rottinkilaatikot ovat alimmaisina ja isommat, raskaammat tavarat päällimmäisinä. Suhteemme alkuaikoina jätti vessan vetämättä noin joka toinen kerta, eikä siivonnut vessanpöntöstä omia jälkiään.
Olen mieheni kanssa, koska hänessä on myös paljon hyvää. Tällaiset "pikkuasiat" vain ovat saaneet minut epätoivon partaalle ja olen sortunut "nalkuttamiseen". Eilen mieheni oli tehnyt lihapullia (todella hyviä sellaisia) ja peittänyt lihapullat tyttäreni tekemällä kauniilla valkoisella astiapyyhkeellä! Harmistuin kovasti ja "nalkutin" tästä miehelleni. Lopputuloksena mieheni pahoitti mielensä, koska minä paha vaimo en osaa antaa hänelle palautetta hänen mieleisellän tavalla. Hän suuttui niin, että kovaan ääneen alkoi paasata existäni (olivatko he sitten parempia kuin hän) nykyisin 7-vuotiaan tyttäremme kuullen. Tästä minäkin suutuin kovasti, koska tuollainen puhe lapsen kuullen ei yksinkertaisesti ole hyväksyttävää.
Sanoin miehelleni, että vietyäni lapsen nukkumaan keskustellaan hieman käytöksestäsi. Alakertaan tultuani mies oli tapansa mukaan aloittanut mykkäkoulun ja kieltäytyi keskustelemasta kanssani ollenkaan, koska hänen mielestään minä olin niin epäasiallisesti häntä moittinut. Minulta puuttuu taito sanoa asioista eri tavalla. Olisin halunnut tästä hänen kanssaan keskustella, mutta hän jatkoi mykkäkouluaan ja aikoi alkaa harjata hampaitaan. Kysyin, jutellaanko ennen vai jälkeen iltatoimiesi. "Tuskin" vastasi mieheni. Keskustelu hänen kanssaan on muutenkin tuskallista, koska hän vastaa korkeintaan kolmisanaisilla lauseilla, eikä itse esitä kysymyksiä. Hänen tekemänsä johtopäätökset ovat järkyttävän yksinkertaisia, ja usein jopa irrationaalisia. 7-vuotiaani kykenee parempaan keskusteluun kuin mieheni.
Tässä vaiheessa sorruin jo itsekin pahoihin ylilyönteihin. Minusta on sietämättömän epäreilua, että mieheni aloittaa mykkäkoulun aina, kun moitin häntä, eikä suostu edes yrittämään keskustelua. Sitten ilta menikin jälleen kerran siihen että maanittelen miestäni rauhoittumaan ja pyydän häneltä anteeksi, että sanoin niin pahasti kuvatunkaltaisista esimerkeistä. Mieheni mielestä ongelma ei ole hänen tapansa ja käytöksensä, vaan se, kun minä en osaa antaa palautetta niin, että hän ei pahoittaisi mieltään. Toisin sanottuna mieheni loukkaantuminen palautteesta on meillä ongelmana.
Uskokaa tai älkää, mutta mieheni ei ole kehitysvammainen. Ehei, hän on insinööri ja ihan hyvässä asemassa työelämässä. Hän on myös pitkä ja komea ja osallistuu kiitettävästi perheemme arkeen kykyjensä mukaan. Tekee hyvää ruokaakin ja siivoaa (kykyjensä ja antamieni ohjeiden mukaan). Haluaisin todella kovasti saada parisuhteemme toimimaan. En vain tiedä miten se on mahdollista, kun toinen on tuollainen ja minä varmaan kaikista pahin kun "nalkutan", enkä osaa antaa palautetta niin, että hän ei pahoittaisi mieltään.
Kaipaisin hyviä vinkkejä. Ja tämä tarina on.... Uskomatonta mutta valitettavasti totta. Kunpa ei olisi.
Kommentit (34)
Ai hitto, alkoi ihan ahdistamaan, kun luin tuon aloituksen. Pitkälle olet kestänyt toisen keskenkasvuisuutta. Huh, taas pitää kiittää sitä, ettei ole tuollaista idioottia vierelleen löytänyt.
Suosittelisin eroa. Tai muodon vuoksi pariterapiaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli elämäsi suurin ja täysin ylipääsemätön ongelma on, että miehesi oli laittanut pyyhkeen tekemiensä ja jäähtymässä olevien lihapullien päälle.
En jaksanut lukea kuin ensimmäisen kappaleen jeremiaadistasi. Ettekö te todellakaan vastaa yhdessä siitä, että elämä sujuu ilman suurempia kahnauksia? Missä sinä olit, kun lapsi makasi turvaistuimessa sisällä? Tai kun lapselle syötettiin jotakin polttavaa. Et voi pestä käsiä ja moittia vain miehen kysymättömyyttä. Teillä on todellakin yhdessä vastuu. Toisaalta minä en luultavasti olisi kauan katsellut tuollaista miestä, olkoonkin, että positiivisiakin puolia muka löytyy. Lähettäisin miehen paluupostissa mammansa tykö.
Ei, se ei ole suurin ongelmani, vaan kommunikointiongelmamme, se, miten mieheni kieltäytyy keskustelemasta asioista. Siinä olet oikeassa, että tuo kyseinen esimerkki on todella pikkuasia.
Ylitsepääsemättömiä ongelmia meillä ei toivottavasti ole ollenkaan, vaan sydämestäni toivon, että kasvamme yhdessä ihmisinä ja opimme huomioimaan toisiamme paremmin ja keskustelemaan rakentavasti :) Rakkautta meillä on kuitenkin paljon ja yhteisiä haaveita.
Toivoin vinkkejä muilta pitkässä parisuhteessa eläviltä, miten he ovat tällaisia ongelmia ratkoneet. Onko vuorovaikutuksessa ollut ongelmia ja onko niitä saatu korjattua. Erityisesti kiinnostaa, miten muut parit ovat saaneet parannusta parisuhteisiinsa. En oikein jaksa uskoa, että olisin Suomen ainoa "nalkuttava" nainen :) Terveisin Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuota, minulle tuli heti tästä mieleen, että onko mies ihan neurotyypillinen? Autisminkirjon häiriöiden oireisiin voi kuulua ymmärtämättömyyttä sosiaalisista faktoista, köpelyyttä ja muuta omituista käytöstä. Laita mies tekemään jokin nettitesti.
Mutta lapsia on kuitenkin ollut pakko saada ja juuri hänen kanssaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missään tapauksessa en pese käsiäni, vaan olen vastuussa toisena aikuisena kaikesta tapahtuneesta. Vauvallamme oli koliikki, ja mieheni kävi hänen kanssaan ajelemassa. Heräsin kun he olivat tulleet, mieheni oli riisunut itsensä ja tullut nukkumaan, mutta vauva oli jäänyt vaatteissaan turvakaukaloon.
Tietenkin tämän huomattuani riisuin vauvani ja kerroin miehelleni, että vauvaa ei voi jättää sillä tavalla.
Turkinpippuritapauksessa naapurin pikkutyttö (4v), joka oli meillä kylässä, huomasi tapauksen, ja tuli kertomaan minulle, että mies antaa vauvalle turkinpippureita. Tietysti menin keittiöön kertomaan miehelleni, että vauvalle ei saa antaa turkinpippureita.
Ymmärtänet, että joskus on tilanteita, kun äiti on poissa, ja isän täytyy selviytyä vauvan hoidosta siinä missä äidinkin. En voi olla koko ajan vahtimassa mieheni touhuja, ja minusta on järkyttävää, ettei mies "hoksaa" itse sitä, mikä on vauvalle hengenvaarallista ja mikä ei. Se nelivuotias pikkutyttökin hoksasi.
Ap
Lapsen asettaminen hengenvaaraan on paha juttu, mutta tuota astiapyyhejuttua en todellakaan tajua, miksi siitä piti raivostua.
Tällaisia asioita elämässä sattuu monille ja joillekin enemmän kuin toisille, ja lisäksi ihmiset voivat ajatella asioista eri tavalla (esim tuo perintönaljakko ei ehkä miehelle ollut mitenkään kallisarvoinen).
Kenenkään ihmisen, myöskään miehesi, ei tarvitse minun mielestäni kuunnella haukkumista ja joutua ripitetyksi kuin pikkulapsi. Jos oma mieheni olisi tehnyt noin, olisin selvittänyt asian heti paikan päällä heti ja kysynyt miksi ihmeessä hän teki noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Insinööreissä näitä on paljon. Kykenevät loogisrationaaliseen ajatteluun, mutta eivät ymmärrä tunne-elämää. Erityisesti jos isäsuhde on ollut huono lapsuudessa, peli on pelattu. Neuvon nuorempia naisia välttämään näitä, mutta sinun tapauksessasi en tiedä. Kun teillä on jo lapsia, sopeudut? Ja siedät huonot puolet? Mies ei nimittäin muutu.
Tai sitten eroat. Näiden kanssa eron jälkeen eläminen on kuitenkin vaikeaa, pitäisi ottaa yksinhuoltajuus. Vai uskallatko jättää lapsen miehen hoitoon viikonlopuksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olimme molmmat 2-kymppisiä, kun ainoaksi jääneen lapsemme saimme. Rakastan miestäni ja lastamme, mutta lisää en ole halunnut juuri näistä syistä.
Silloin nuorena naiivisti ajattelin, että mies kypsyy isäksi luonnostaan, niin kuin minäkin äidiksi. Aika monesti kuuleekin sanottavan, että vanhemmaksi kasvetaan, ei synnytä.
Kiitos sinulle, joka kirjoitit neurotyypillisyydestä. Jotain tällaista häikkää saattaa hyvinkin olla.
Sanottakoon vielä, että itse en ole täydellinen lainkaan, vaan minulla on hahmottamisen vaikeuksia. Siinä määrin, että se haittaa arkeani. Ilman navigaattoria elämäni olisi hyvin rajoitettua. Olen kuitenkin oppinut selviytymään ongelmani kanssa, ja olen hyvin avoimesti keskustellut mieheni kanssa, joka pilkkaa ja haukkuu minua sen vuoksi. Se on mielestäni sikäli inhimillistä, että täytyyhän hänenkin saada tuntea ylemmyyttä edes jossakin asiassa.
Ap.
Jos mie ei osaa hoitaa edes omiaan asioita, niin miten se voisi pystyä vauvastasi ottamaan vastuun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:n kirjoituksen perusteella minäkään en haluaisi "keskustella" ap:n kanssa. Vaikuttaa siltä, että hänen tarkoituksensa on tässä keskustelussakin käydä vain ajatusten vaihtoa eli vaihtaa miehensä ajatukset hänen omikseen, sitähän hän jo nalkuttamallakin on yrittänyt. Varmaankin aiemmista "keskusteluista" oppineena mies osaa pysyä hiljaa ja mököttää, sillä saa paremman lopputuloksen kuin osallistumalla yksipuoleiseen keskusteluun.
Miksi te kirjoitatte niin pitkiä avauksia? Eihän näitä kukaan jaksa lukea ja hyvät provotrollit menee teillä hukkaan.
10, juuri niin yritin tehdä, selvittää asian heti. Mies vastasi "joo", eli ei perustellut mitenkään, ei saatu keskustelua aikaiseksi.
Kyse onkin siitä, että perintömaljakko ja lapseni tekemä astiapyyhe/leivinliina ovat minulle tärkeitä ja toivoisin miehenikin sen asian ottavan huomioon. Erityisesti jälkimmäinen esimerkki on toki omastakin mielestä vähäpätöinen.
Kertauksen vuoksi, kyse onkin siitä, että meillä syntyy helposti riitoja pikkuasioistakin, kun kommunikoinnissamme on ongelmia. Keskiössä on siis tuo kommunikointi ja toisen huomioiminen, ei niinkään nuo yksittäiset esimerkit.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Miksi te kirjoitatte niin pitkiä avauksia? Eihän näitä kukaan jaksa lukea ja hyvät provotrollit menee teillä hukkaan.
Hei, kyllä me ihan tavallisella keskittymiskyvyllä varustetut ihmiset jaksamme lukea, jos aihe on kiinnostava ja teksti soljuvaa. Tässä tapauksessa molemmat ehdot täyttyivät, joten tämän suhteen ei ongelmaa, joten arvostaisin, jos et tuollaisena lyhytjänteisenä ihmisenä puhuisi kaikkien suulla.
ohis
Eihän mies normaalilta kuulosta. Kannattaiso käydä jossain testeissä, jos on vaikka tuo asperger.
Moi,
tässä on nyt tyypillinen tapaus. Nainen menee naimisiin jossain määrin tunnevammaisen ja epäkäytännöllisen miehen kanssa ja kuvittelee, että mies "kypsyy". Ei muuten kypsy. Miehesi vaikuttaa nimittäin hyvin vahvasti henkilöltä jolla on neurologisella puolella jotain häikkää. Ei niin paljon, että se haittaisi kovin paljon arkea, mutta riittävästi, jotta ap:n elämä on haastavaa.
En näe tässä mitään muuta vaihtoehtoa kuin sen, että hyväksyt miehesi sellaisena kun hän on. Ja ohjeistat häntä perusteellisesti eri asioissa: tyyliin ´"hienoa, että teet lihapullia, mutta älä laita parasta valkoista liinaa niiden päälle". Ja jos et jaksa aikuista meistä ohjeistaa joka asiassa, eroa.
Itselläni on lähipiirissä kokemusta vastaavasta parisuhteesta, joka päättyi eroon. Mies oli täysin kädetön hoitamaa kodin arkea. Ei imuroinut oma-aloitteisesti, ei pessyt pyykkiä yms. Oli vaan täysin kykenemätön tajuamaan noita asioita. Teki kiltisti kaiken, mitä nainen ohjeisti tekemään. Vaihtoehdoksi jäi lopulta se, että nainen joko eroaa tai sitten hyväksyy miehen ja ohjeistaa häntä kaikessa arjen asioissa. Nainen ei kestänyt tilannetta ja lähti. Joku toinen varmaan kestäisi, mutta kyseinen nainen ei.
Tilanteesi vaikuttaa samankaltaiselta. Hyväksy ja ohjeista tai lähde.
tavallaan ymmärrän mitä tarkoitat mutta toisaalta taas en jaksa ymmärtää, kuitenkin aika vähäpätöisiä asioita. Sä et voi muuttaa kuin itseäsi. Miehesi tuskin muuttuu, hiukan hömälönä pysyy varmaan aina.