Mikä on holtittomin riski minkä olet ottanut?
Ostin vanhan talon johon piti tehdä kaikki uusiksi enkä tiennyt remonttiasioista mitään ennen projektia.
Kommentit (115)
Laskettiin opiskelijaikäisinä Pyhätunturilla puolesta välistä tunturia alas pulkilla, osa omilla, osa kaksi päällä. Päästiin tuolihissillä sinne ylös, ei ikinä olis viittitty kiivetä niin korkealle. Seuraavana vuonna siellä kuoli joku pulkkailija. Meille ei kelleen tullut mieleenkään, että se vois olla vaarallista. No ei taidettu olla ihan selvin päin.
Lopetin kesken opiskelun unelma-alallani, jotta pystyin muuttamaan takaisin kotiin lähelle sairasta äitiäni. Tuolloin tuo ei tuntunut riskiltä, ainakaan holtittomalta, mutta näin jälkikäteen ajateltuna tein aika merkittävän ratkaisun. En ole enää aloittanut opiskelua uudelleen, minulla ei ole lukionjälkeistä tutkintoa, ammattia eikä työtä (eikä näin ollen mieluista tulevaisuutta). Toisaalta sain olla päivittäin äitini kanssa hänen viimeiset vuotensa.
Muita riskejä ei tule mieleen. Olen kyllä käyttäytynyt joskus typerästi ja varomattomasti kännissä, mutta yleisesti olen tosi turvallisuushakuinen.
Kävellä suuren kaupungin keskustan läpi klo.2.00 kun pääsin töistä. Onneksi järki voitti ja tilasin taksin loppumatkaksi.
Harrastanut suojaamatonta seksiä ulkomaalaisen kanssa. Ei ole koskaan ollut sukupuolitauteja.
Jäin pois työelämästä ja aloin harjoitella musiikin tekemistä kokopäiväisesti, tarkoituksena kehittää siitä ammatti. Pääsin hommassa pitkälle, mutta motivaatio katosi aika lähellä sitä pistettä, kun olisin alkanut saada hommasta rahaa. Töistä pois jäämisestä on nyt 8 vuotta ja työttömänä istuskelen kotona, enkä tee mitään.
Ulkomailla kahdesti tullut lähdettyä vieraan miehen hotellille. No mukavia tapauksia oli molemmat.
Tänään jätin kissan yksin kotiin. Lähdin 10 aamulla kotoa ja tulen huomenna klo 21. Sillä on siellä kaksi kuppia vettä, kaksi kuppia raksuja, leluja ja kaksi puhdasta hiekkalaatikkoa. Asuntokin on turvallinen eli uskon ainakin suurimmaksi osaksi että kaikki menee hyvin.
Prostituoituna toimiminen. Muutamien vuosien ajan. Eikä kukaan tiedä tästä mitään. Hähää. Ei edes nykyinen aviomieheni. Buahahaa.
Olin opiskeluaikana Bogotassa kesäduunissa. En edes tajunnut, kuinka vaarallinen kaupunki se on. Kuljin yksin joka paikkaan, myös pimeällä, koska töistä päästessä kuudelta oli jo pimeä.
Söin päivän vanhaa eines maksalaatikkoa.
Silloin kun asuin ensimmäistä vuotta omassa kodissa, niin jätin aina pesukoneen yksin pyörimään. Olin 17 ja en jotenkin tajunnut että se voisi syttyä palamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajoin 450 km 1,5 tunnissa autolla. Ja ihan ajamisen ilosta, ei kiireettä.
Millä radalla, millä autolla ja minkälaiseen kellonaikaan? Saksassa autobaanallakin 300:n keskinopeus onnistuu yöaikaan vain haaveissa. Ratakierrosnopeus ennätykset suurimmalla osalla radoista jää paljon tuosta.
;-)
Monzassa, joka on nopein formularata rataennätykset on 250 km/t luokkaa. Indyssä on yli 200 mailin ratojakin. Ne suomen kielen taitoiset, jotka ovat saaneet kaluston ja päässeet sillä tuollaiseen aikaan on harvassa.
Olisiko JJ tai Lappalainen av-mamma? Ajoiko Kimi riittävästi niillä radoilla, että tuo olisi onnistunut?
Jättänyt eron jälkeen vakisuhteissa kondomin pois. Seurauksena muutamassa vuodessa HPV-infektio ja pahimmanlaatuinen kohdunkaulan syövän esiaste, joka nostaa usean syövän riskin moninkertaiseksi seuraavaksi kahdeksi vuosikymmeneksi.
Toki HPV olisi voinut tarttua kondomin kanssakin. Mutta eipä tee oikein enää mieli seksiä, kun kerran sen seurauksena yrittää tulla syöpä.
Ajoin joskus 10-vuotiaana ilman kypärää täysin holtittomasti kotini lähiympäristössä. Ajoin kovaa vauhtia esim. teiden yli katsomatta lainkaan, että tuliko autoja vai ei. Onneksi ei koskaan tullut autoa, sillä jos olisi tullut ja se olisi törmännyt minuun, niin olisin kuollut tai loukkaantunut pahasti. Tälläkin hetkellä voisin olla pyörätuolissa halvaantuneena lapsuuden typeryyden ja varomattomuuden takia.
Erosin työstä, jota vihasin mutta jossa ei ollut pelkoa potkuista, otin riskin ja hain erikoishaussa unelma-opiskelupaikkaani jonka en vielä tiennyt olevan unelmani, täysin ex-tempore. Olin siis viime heinäkuussa saanut kuulla viittomakielen opiskelumahdollisuuksista Turussa, itse olen aina asunut Tampereella enkä ole yksinäni asunut koskaan, kiinnostuin tästä valtavasti ja kysyin, onko mahdollista hakea sinne vaikka yhteishaku on jo takana ja minulla on jo ammattikin opiskeltuna, vastaus oli että valitettavasti ette voi hakea.
Pettymys toki oli kova mutta seuraavana päivänä jatkoin töitä taas normaalisti. Sitten kuukauden päästä minulle soitettiin ja sanottiin, että mikäli olen vielä kiinnostunut, niin voin sittenkin hakea erikoishaussa joka järjestetään vain tänä vuonna, mutta että ensimmäinen koe pidettäisiin jo viikon päästä, toinen olisi siitä 3 päivän päästä ja jos minut valitaan sisälle, koulu alkaa siitä viikon päästä, eli minulla olisi vain vähän päälle 2 viikkoa aikaa ensin valmistautua kokeisiin, sitten matkustaa Turkuun kaksi kertaa ja lopulta muuttaa sinne, jos pääseen valituksi.
Menin kokeisiin, sain huippupisteet ja pääsin sisälle. Jätin työni lopullisesti ja muutin tulosten ilmoituksen jälkeen viikon varoitusajalla kihlattuni luota Turkuun missä en tunne ketään, täysin vieraan kämppiksen kanssa asuntolaan, opiskelemaan alaa minkä alkeitakaan en osannut ennalta. Onneksi kuuntelin vaistojani ja uskalsin ottaa tämän tosi ison askeleen elämässäni, joka olisi voinut riskeerata kaiken, parisuhteen, ystävyyssuhteet, harrastukset ja työni, siis pahimmillaan, mutta sen sijaan rakastan tätä alaa, se on minulle luotu ja minut on luotu sille, eivätkä ihmissuhteeni tai mikään mitä elämässäni tarvitsen (rahaa lukuun ottamatta) kokenut kolausta.
18-vuotiaana lähdin lomailemaan Alanyaan. Jostakin äkillisestä mielijohteesta päätin hypätä ekaan bussiin joka tuli vastaan ja katsoa, minne se menee. Tuli sitten mentyä läpi Turkin, päädyin Ankaraan Istabulin ja parin muun kaupungin kautta. Muistan kun bussi pysähtyi keskellä ei mitään ja oli ihan hemmetin kylmä (olin kesävaatteissa, olihan Alanyassa lämpöä yli 30 astetta). Jotain vuoristoisempaa aluetta se vissiin oli. Ihan tarkkaa tietoa ei tosin ole, koska tuolloin oli yö eikä missään näkynyt minkään sortin valonpilkahdusta. Kyseisen paikan huoltiksen ruokaa en uskaltanut syödä sillä se näytti ihan siltä, mitä kissa oksentaa eikä ruuan sisällöstäkään ollut hajua kun paikan työntekijät eivät puhuneet englantia sanaakaan.
Nykyään en kyllä uskaltaisi moista tempausta tehdä ja oikeastaan ihmetellen miten tuolloinkaan uskalsin. Ei ole kovinkaan turvallista lähteä yksin seikkailemaan ties minne.
Lähdettiin Kairossa tuntemattoman miehen mukaan ilta-aikaan "turistikierrokselle". Mentiin siis sen autoon ja se kuskasi meitä ympäriinsä yrittäen saada meidät ostelemaan tuttujensa puodeista väärennettyä turistikrääsää ym. Ties mitä ois voinut sattua, mutta onneksi oli ihan tavallinen turistin koijaaja eikä mikään pahis.
Hmm. Joskus reppureissasin paikallisilla puskatakseilla Guineasta Ghanaan enkä pitänyt sitä kovin uhkarohkeana. Olen tehnyt ilman turvaköysiä maalaushommia kymmenennen kerroksen korkeudella 1 m. leveällä ulokkeella kaiteen ulkopuolella. Menin kumiveneellä jokea alas 200 km. reissun viidakossa Sumatralla, vakuutuksia en ollut muistanut lomalle ottaa, tosin en ollut yksin. Moottoripyörällä olen ajellut ylinopeuksia.
Vierailija kirjoitti:
Hmm. Joskus reppureissasin paikallisilla puskatakseilla Guineasta Ghanaan enkä pitänyt sitä kovin uhkarohkeana. Olen tehnyt ilman turvaköysiä maalaushommia kymmenennen kerroksen korkeudella 1 m. leveällä ulokkeella kaiteen ulkopuolella. Menin kumiveneellä jokea alas 200 km. reissun viidakossa Sumatralla, vakuutuksia en ollut muistanut lomalle ottaa, tosin en ollut yksin. Moottoripyörällä olen ajellut ylinopeuksia.
Ai niin. Olen kokeillut erilaisia huumeita koti- ja ulkomailla. Kerran menimme kuulemma Intiassa moottoripyörällä kolme päällä kännissä bileisiin ja kaaduimme alkumatkalla enkä kai bileiin päässyt. Aamulla en muistanut mitään ja ihmettelin miksi olen ruvella mutta motskarilla kaatuminen selitti asian. :)
Mieheni otti hirveän riskin minuun rakastuessaan 10v sitten. Jätti onnellisen avioliiton ja lapsetkin suuttuivat moneksi vuodeksi. Nyt on kuitenkin kaikki hyvin myös lasten kanssa ja mies joka päivä onnellinen siitä, että uskalsi.