"Välttele negatiivisia ihmisiä"

Tässäkin ketjussa näkyy se, että positiivisuuden hehkuttajat pitävät negatiivisuutta yleensä ihmisen omana vikana. Eikä pysähdytä yhtään miettimään, että mistä se toisen negatiivisuus johtuu. Eikä sitäkään, että miten voisin toista auttaa, jotta hän saisi itseensä positiivisemman vireen.

Eli ihan samaa mieltä olen jonkun aiemman kanssa, että negatiivisyydelle on aina jokin syy. Ei kukaan ole negatiivinen siksi, että on vain niin kivaa olla negatiivinen. Eikä sitä negatiivisyyttä poista se, että toiset ihmiset karttavat.

Positiivisesta ihmisestä tietysti tuntuu, että hänelle on hyväksi olla positiivisten ihmisten ympäröimänä. Ja se onkin helppo ratkaisu. Mutta jos siitä omasta positiivisuudesta saisi ammennettua jotain hyvää jollekin toisellekin, niin silloin päästään jo syvemmälle onnellisuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Mutta jos siitä omasta positiivisuudesta saisi ammennettua jotain hyvää jollekin toisellekin, niin silloin päästään jo syvemmälle onnellisuuteen.

Jos toisen suhtautuminen kaikkeen on hyvin negatiivista jatkuvasti siitä positiivisuudesta on negatiivisen vaikea ammentaa itselleen mitään.

Positiivisuus määrätyllä tavalla lähtee kuitenkin itsestä. Sitä ei voi toiselle antaa tai ammentaa väkisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työpaikalla nuo ovat hankalia. Niitä, jotka ampuvat alas kaikki uudet ajatukset, kaikki on huonosti mutta mikään uudistus ei parempaan päin veisi. Hotakainen kutsui yhdessä kirjassaan tätä ihmistyyppiä energiansyöjiksi. Ja kyllä, pysyn kaukana näistä ihan oman energian ylläpitämiseksi.

Ehkä teillä on tarjolla vain paskoja ideoita? ;)

Vakavasti: kritiikkiä ja negatiivisuutta ei pidä missään nimessä sekoittaa keskenään. Kuvitellaanpa, että kerrot minulle, että aiot myydä kaiken omaisuutesi, antaa lapsesi naapureille ja muuttaa USA:n keskilänteen lahkoon seksiorjaksi. Jos kritisoin päätöstäsi en ole "negatiivinen", vaan ihan oikeutetusti pidän suunnitelmiasi hulluina. Oikeassa elämässä esimerkin ei tarvitse tietenkään olla noin raju.

Oma kyvyttömyys ottaa vastaan ansaittua kritiikkiä torpataan usein tällä negatiivisuus vs. positiivisuus skeidalla. On paljon helpompaa tulkita toinen hankalaksi, kuin myöntää itse olevansa hakoteillä. Minusta tämä on laiskan ja suorastaan vähän yksinkertaisen ihmisen perusmantra, kun ei haluta ottaa vastuuta itsestään.

Ja mitähän kukaan hyötyy siitä, että sä kritisoit toisen valintoja? Eiköhän sillä toisella ole ihan omat syynsä päätöksilleen ja sun suhtautumisesi ei asioita mihinkään muuta. Korkeintaan voisit kysellä motiiveja suunnitelman takana, eli miksi se ihminen haluaa tehdä näin. Silloin voisit EHKÄ vaikuttaa asiaan, mutta ehkä et, koska a) sinulta ei neuvoja kysytty ja b) sinulla tuskin on ratkaisua juuri tämän toisen ihmisen elämään ja/tai ongelmiin, miksi hän on valintaansa tekemässä.

Kaltaisesi kritisoijat on ehkä turhauttavin ihmistyyppi ikinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työpaikalla nuo ovat hankalia. Niitä, jotka ampuvat alas kaikki uudet ajatukset, kaikki on huonosti mutta mikään uudistus ei parempaan päin veisi. Hotakainen kutsui yhdessä kirjassaan tätä ihmistyyppiä energiansyöjiksi. Ja kyllä, pysyn kaukana näistä ihan oman energian ylläpitämiseksi.

Ehkä teillä on tarjolla vain paskoja ideoita? ;)

Vakavasti: kritiikkiä ja negatiivisuutta ei pidä missään nimessä sekoittaa keskenään. Kuvitellaanpa, että kerrot minulle, että aiot myydä kaiken omaisuutesi, antaa lapsesi naapureille ja muuttaa USA:n keskilänteen lahkoon seksiorjaksi. Jos kritisoin päätöstäsi en ole "negatiivinen", vaan ihan oikeutetusti pidän suunnitelmiasi hulluina. Oikeassa elämässä esimerkin ei tarvitse tietenkään olla noin raju.

Oma kyvyttömyys ottaa vastaan ansaittua kritiikkiä torpataan usein tällä negatiivisuus vs. positiivisuus skeidalla. On paljon helpompaa tulkita toinen hankalaksi, kuin myöntää itse olevansa hakoteillä. Minusta tämä on laiskan ja suorastaan vähän yksinkertaisen ihmisen perusmantra, kun ei haluta ottaa vastuuta itsestään.

Ja vielä se, että millä perusteella sä lasket kritiikkisi aiheelliseksi, mitä sä yleensäkään tiedät kritiikkisi kohteena olevan ihmisen elämästä, että millaisia traumoja siinä on (koska nehän olisivat kuvailemasi esimerkin toiminnan takana) jotka sitten johtavat päätöksiin, joita SINÄ et hyväksy? Tai joita SINÄ et valitsisi omassa elämässäsi, koska olet elänyt eri elämän.

Pidät siis muita tyhminä ja itseäsi vähän fiksumpna vai? No, kuinka usein saat parannettua tuollaista suunnittelevan traumat siten, että hän kertoo jatkossa sulle elämänsä sujuvan hyvin ja olevansa tyytyväinen? Pitää yhteyksiä yllä sinuun? Eri asia tietenkin, jos neuvoa alunalkaenkin kysyttiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko ihminen joka esim työkaverin neg.kommenteista ja asenteesta uupuu. Itse oikeasti onnellinen ja tasapainoinen vai nii suggestioherkkä, että omat ja toisen tunteet menee sekaisin ja upottaa hyvän mielialan.

Tästä on olemassa ihan tieteellistä tutkimusta että negatiivinen ihminen laskee työpaikan ilmapiiriä ja uuvuttaa työkaverit. Ei siis ole toisten suggestioherkkyydestä, vaan siitä että negatiiviset ihmiset ihan oikeasti ovat haitaksi toisten mielenterveydelle. Ja huom! Tutkimuksissa ei negatiivisella tarkoiteta ihmistä jolla menossa sellainen elämänvaihe jossa kaipaa enemmän tukea, vaan yleinen elämänasenne on se että kaikki on ainahuonosti ja valittaminen on kivaa.

Paha ihminen vaistoaa toisen heikot kohdat. Se on tietynlaista sadismia. Tälläinen ihminen inhoaa aitoutta ja elämäniloa. Hän tietää miten toinen saadaan itkemään ja käyttää tätä ominaisuutta hyväkseen. Hän on energiasyöppö ja narsisti. Hän vie toisesta elinvoiman ja naurun.

Voi kun nää oliskin näin yksiselitteisiä juttuja. Se että joku on negatiivinen ja näkee syyt aina itsensä ulkopuolella ei ole yhtään ei terveempää kuin sellainen positiivinen jonka kaikki mielialan laskut selittyy ympärillä olevilla mielestään neg. Ihmisillä. Molempien mielestä syyt on muissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joillain positiivisilla ihmisillä menee touhu ihan ylitiöpositiiviseksi, ja silloin on hyvä tuntea joku negatiivinenkin ihminen, niin saa ajatteluunsa vähän realistisuutta. Eli itse olen siis sitä mieltä ettei negatiivisia ihmisiä pidä liikaa vältellä. Ei aina ole hyväksi kulkea vaaleanpunaiset lasit silmillä.

Miksi ei ole? Mitä haittaa siitä on? En keksi kuin etuja!

Mua ärsyttää tuollaiset ihmiset, jotka katkeruuksissaan pudottelee onnellisia "maan pinnalle."

Kyllä me todellisuus tiedetään varsin hyvin, sen näkee jo vaikka uutisista.

Että jos nyt kerran vuoteen on huippu hyvällä tuulella niin voisiko sen suun pitää silloin kiinni!?

Koitapa nyt päättää: kuljetko aina vaaleanpunaiset lasit silmillä, vai vain kerran vuodessa?

Yltiöpositiivisuus on asioiden yksinkertaistamista, sillä kaikessa on erilaisia tasoja. Siksi ne pinkit kakkulat on huonot, ne vääristää todellisuutta. Negatiivisuudessa ei tarvitse velloa, mutta huonoilta puolilta silmien sulkeminen on tyhmää.

Negis havaittu!!!!

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni pahinta on miten naistenlehdet neuvovat irrottautumaan negatiivisista ihmisistä, tyyliin "jätä vastaamatta viesteihin äläkä ota enää yhteyttä". Saman neuvon voi lukea myös täältä lähes kaikista vaikeita ystävyyssuhteita käsittelevistä ketjuista. Usein tällaisen yksipuolisen välien katkaisun ajatellaan selventävän ihmiselle mitä mieltä hänen käytöksestään ollaan.

Reiluinta olisi kertoa kaverille, jonka kanssa ei halua enää olla tekemisissä, miksi tällainen päätös on syntynyt. Ihmiset ovat usein sokeita omalle käytökselleen ja jos kukaan ei sano asiasta suoraan, voi olla että joku, joka voisi helposti korjata epämiellyttävää käytöstään, miettii koko elämänsä mikseivät ystävyyssuhteet kestä.

En usko että kukaan negatiivinen ihminen tietää heti kun ystävät ottavat etäisyyttä että "se johtuu taas mun negatiivisuudestani". Jos tietäisi, eiköhän hän olisi silloin yrittänyt olla vähän positiivisempi sen sijaan että menettää ystävän toisensa jälkeen?

Valitettavasti ihmiset ei toimi niin, että sitä omaa toimintaa muutettaisiin tai edes tarkasteltaisiin kriittisesti! Vika löytyy aina muista tai vallitsevista olosuhteista, ei itsestä.

Kyllä jokaisen tulisi aina silloin tällöin pysähtyä miettimään omaa toimintaansa, ilman että siitä pitää erikseen sanoa.

Minä en ole ikinä ymmärtänyt tuota ohjetta. Enkä näitä kommentteja että negatiiviset ihmiset "syö energiaa" tai että negatiivisuus tarttuisi. Minuun nimittäin ainakaan toisten negatiivisuus ei vaikuta ollenkaan tunnetasolla. Minä pysyn omassa tunnetilassani, ja siitä käsin tyynenä katselen toisten negatiivisuutta. Yleensä tunnen myötätuntoa hyvin negatiivisia ihmisiä kohtaan, en mitään kielteistä. 

Mutta ehkä tosiaan, jos joku on niin herkkä toisten tunnetiloille että ne tunkeutuvat itseenkin, niin on pakko oman mielen varjelemiseksi vältellä voimakkaan negatiivisia ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni pahinta on miten naistenlehdet neuvovat irrottautumaan negatiivisista ihmisistä, tyyliin "jätä vastaamatta viesteihin äläkä ota enää yhteyttä". Saman neuvon voi lukea myös täältä lähes kaikista vaikeita ystävyyssuhteita käsittelevistä ketjuista. Usein tällaisen yksipuolisen välien katkaisun ajatellaan selventävän ihmiselle mitä mieltä hänen käytöksestään ollaan.

Reiluinta olisi kertoa kaverille, jonka kanssa ei halua enää olla tekemisissä, miksi tällainen päätös on syntynyt. Ihmiset ovat usein sokeita omalle käytökselleen ja jos kukaan ei sano asiasta suoraan, voi olla että joku, joka voisi helposti korjata epämiellyttävää käytöstään, miettii koko elämänsä mikseivät ystävyyssuhteet kestä.

En usko että kukaan negatiivinen ihminen tietää heti kun ystävät ottavat etäisyyttä että "se johtuu taas mun negatiivisuudestani". Jos tietäisi, eiköhän hän olisi silloin yrittänyt olla vähän positiivisempi sen sijaan että menettää ystävän toisensa jälkeen?

Kyllähän sitä normaali ihminen miettiikin. Mutta omat ajatukset tuppaavat kiertämään kehää, jos kukaan ei anna vinkkiä miten siltä omalta kehältä voisi poiketa.

Valitettavasti ihmiset ei toimi niin, että sitä omaa toimintaa muutettaisiin tai edes tarkasteltaisiin kriittisesti! Vika löytyy aina muista tai vallitsevista olosuhteista, ei itsestä.

Kyllä jokaisen tulisi aina silloin tällöin pysähtyä miettimään omaa toimintaansa, ilman että siitä pitää erikseen sanoa.

Vierailija kirjoitti:

Enkä näitä kommentteja että negatiiviset ihmiset "syö energiaa" tai että negatiivisuus tarttuisi. Minuun nimittäin ainakaan toisten negatiivisuus ei vaikuta ollenkaan tunnetasolla. Minä pysyn omassa tunnetilassani, ja siitä käsin tyynenä katselen toisten negatiivisuutta.

Minulla on sama kokemus. Itse asiassa se menee minulla niin, että saatan kyllä kokea itsessäni samat negatiiviset tunteet ja ajatukset kuin tämä valittava ja alhaisia mielialoja ilmentävä toinen ihminen, mutta se ei tavallaan saavuta ydintäni. En tule seuralaiseni kielteisyyden "läpäisemäksi" niin, että itseeni ei jäisi muita tunteita ja ajatuksia, vaan jotenkin automaattisesti minussa erottuvat toisistaan omat (hyvät tai neutraalit tunteet ja ajatukset) ja tuon toisen ihmisen kielteiset tunteet ja ajatukset. Ytimeltäni olen vahva ja itsenäinen. Ehkä kaikilla näin ei ole ja tämä automaattinen erottelusysteemi ei toimi?

Tiffany (ei kirjautuneena) kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enkä näitä kommentteja että negatiiviset ihmiset "syö energiaa" tai että negatiivisuus tarttuisi. Minuun nimittäin ainakaan toisten negatiivisuus ei vaikuta ollenkaan tunnetasolla. Minä pysyn omassa tunnetilassani, ja siitä käsin tyynenä katselen toisten negatiivisuutta.

Minulla on sama kokemus. Itse asiassa se menee minulla niin, että saatan kyllä kokea itsessäni samat negatiiviset tunteet ja ajatukset kuin tämä valittava ja alhaisia mielialoja ilmentävä toinen ihminen, mutta se ei tavallaan saavuta ydintäni. En tule seuralaiseni kielteisyyden "läpäisemäksi" niin, että itseeni ei jäisi muita tunteita ja ajatuksia, vaan jotenkin automaattisesti minussa erottuvat toisistaan omat (hyvät tai neutraalit tunteet ja ajatukset) ja tuon toisen ihmisen kielteiset tunteet ja ajatukset. Ytimeltäni olen vahva ja itsenäinen. Ehkä kaikilla näin ei ole ja tämä automaattinen erottelusysteemi ei toimi?

Ehkä loppujen lopuksi ei ole  kyse ihan tuosta. Energiasyöppö soittaa aina samaa levyä, vaikkei itsekään pidä siitä, mutta ei edes halua vaihtaa levyä. Energiasyöppö kuitenkin kuvittelee, että kuulijakin haluaisi kuunnella vuodesta toiseen samaa levyä. Aina - siis AINA - kun tapaat energiasyöpön, hän oksentaa niskaasi kaiken pahan olonsa ja jatkaa sen jälkeen menojaa. Energiasyöpölle kelpaat siis vain yhteen käyttötarkoitukseen: roskakoriksi.

Energiasyöppöä en ole vielä kohdannut.  Kannattaa katsoa peiliin, jos kokee joutuvansa negatiivisuuden kohteeksi!

Erikoista, kun täällä niin monet sanovat, että vaikeudet tekevät ihmisestä negatiivisen. Totta kai vaikeudet aiheuttavat ajoittaisia negatiivisia ajatuksia ja sitä myötä myös negatiivista käytöstä ja puhetta, mutta kyllä se negatiivisuus/positiivisuus lähtee syvemmältä. Niinpä on niitä, jotka pysyvät myönteisinä vaikeuksista huolimatta, ja niitä, jotka eivät koskaan näe missään mitään hyvää, vaikka asiat olisivat kuinka hyvin tahansa.

Itse en pidä niinkään kuluttavana sitä, että ihmisellä on vaikeaa tai että hänestä tuntuu, että hänellä on vaikeaa. Kuuntelen, ymmärrän ja tuen tiettyyn rajaan asti, riippumatta siitä vaikuttaako kysymys olevan todellisesta vai kuvitellusta ongelmasta (minun arvionihan ei välttämättä ole aina se oikea), ja onneksi osaan asettaa sen rajan.

Kuluttavaa sen sijaan on se, että ihminen alkaa tartuttaa ja tyrkyttää negatiivisuuttaan minuunkin. Esimerkki ihan omasta elämästäni muutaman vuoden takaa: Perheemme oli todella vaikeassa tilanteessa emmekä oikein tienneet, miten selviäisimme. Välillä oli niitä aivan epätoivoisia hetkiä, mutta yritin löytää iloa pienistäkin asioista ja luottaa siihen, että asiat järjestyvät. Eräs sukulainen katsoi asiakseen muistuttaa jatkuvasti siitä, miten epätoivoinen tilanne on ja miten hänestä tuntuu aivan mahdottomalta, että voisimme selvitä. Sain ihan riittävästi muistutuksia tilanteen epätoivoisuudesta muutenkin, ja minun oli lopulta pakko panna välit poikki tähän sukulaiseen, koska hän oli siinä tilanteessa korsi, joka meinasi katkaista kamelin selän. (Enkä kaivannut mitään lässyn lässyn -positiivisuutta, minulle olisi riittänyt ihan vain se, ettei niistä ongelmista olisi muistutettu ihan joka välissä.)

Mä olen alkanut tietyssä määrin vältellä ihmisiä, jotka ovat toistuvasti käyttäytyneet ajattelemattomasti ja loukkaavasti mua kohtaan. Samoin ihmisiä, jotka korostavat todella paljon itseään ja haluavat olla koko ajan keskipisteenä ja kaiken huomion kohteena. Olen siis tekemisissä, mutta en luota heihin enkä päästä heitä enää "sisäpiiriini" (siis henkisesti katsottuna, en jätä heitä ulos mistään juhlista joihin kutsutaan muita samasta porukasta tms.).

Vaikka ymmärrän, että tällainen käytös ei välttämättä ole näiden ihmisten oma vika (kyse ei siis ole mistään törkeästä solvaamisesta tms.), niin en voi sille mitään, että en pysty enää suhtautumaan heihin yhtä luottavaisesti kuin ennen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni pahinta on miten naistenlehdet neuvovat irrottautumaan negatiivisista ihmisistä, tyyliin "jätä vastaamatta viesteihin äläkä ota enää yhteyttä". Saman neuvon voi lukea myös täältä lähes kaikista vaikeita ystävyyssuhteita käsittelevistä ketjuista. Usein tällaisen yksipuolisen välien katkaisun ajatellaan selventävän ihmiselle mitä mieltä hänen käytöksestään ollaan.

Reiluinta olisi kertoa kaverille, jonka kanssa ei halua enää olla tekemisissä, miksi tällainen päätös on syntynyt. Ihmiset ovat usein sokeita omalle käytökselleen ja jos kukaan ei sano asiasta suoraan, voi olla että joku, joka voisi helposti korjata epämiellyttävää käytöstään, miettii koko elämänsä mikseivät ystävyyssuhteet kestä.

En usko että kukaan negatiivinen ihminen tietää heti kun ystävät ottavat etäisyyttä että "se johtuu taas mun negatiivisuudestani". Jos tietäisi, eiköhän hän olisi silloin yrittänyt olla vähän positiivisempi sen sijaan että menettää ystävän toisensa jälkeen?

Valitettavasti ihmiset ei toimi niin, että sitä omaa toimintaa muutettaisiin tai edes tarkasteltaisiin kriittisesti! Vika löytyy aina muista tai vallitsevista olosuhteista, ei itsestä.

Kyllä jokaisen tulisi aina silloin tällöin pysähtyä miettimään omaa toimintaansa, ilman että siitä pitää erikseen sanoa.

Itse en tietäisi mistä ominaisuudestani on kyse, jos ystävä laittaisi välit poikki, vaan arvalisin kaikkea maan ja taivaan väliltä. Ja kyllä, arvioin omaa toimintaani ihan liiankin kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen alkanut tietyssä määrin vältellä ihmisiä, jotka ovat toistuvasti käyttäytyneet ajattelemattomasti ja loukkaavasti mua kohtaan. Samoin ihmisiä, jotka korostavat todella paljon itseään ja haluavat olla koko ajan keskipisteenä ja kaiken huomion kohteena. Olen siis tekemisissä, mutta en luota heihin enkä päästä heitä enää "sisäpiiriini" (siis henkisesti katsottuna, en jätä heitä ulos mistään juhlista joihin kutsutaan muita samasta porukasta tms.).

Vaikka ymmärrän, että tällainen käytös ei välttämättä ole näiden ihmisten oma vika (kyse ei siis ole mistään törkeästä solvaamisesta tms.), niin en voi sille mitään, että en pysty enää suhtautumaan heihin yhtä luottavaisesti kuin ennen.

Niin siis pointtini oli, että mielestäni negatiiviset ihmiset ovat ihmisiä, joiden seura haavoittaa jostain syystä, eivät välttämättä pessimistejä, masentuneita tms.

Vierailija kirjoitti:

Energiasyöppöä en ole vielä kohdannut.  Kannattaa katsoa peiliin, jos kokee joutuvansa negatiivisuuden kohteeksi!

Tästä olen samaa mieltä. Mulla oli aikoinaan varmaankin nk kiltintytön syndrooma, kun en osannut pontevasti sanoa EI, jos jälleen kerran mulle kipattiin kaikki elämän vaikeudet, mutta ei koskaan haluttu kuunnella, jos mulla oli vaikeuksia. Lopulta päätin, että nyt riittää. Oli todellakin peiliin katsomisen paikka, miksi annoin käyttää itseäni sillä tavalla hyväksi. Kun lakkasin kuuntelemasta niitä vuodatuksia ja sanoin napakasti takaisin, loppui yhteydenotot energiasyöpöiltä. 

Välttelen ihmisiä, jotka ottavat elämänohjeensa positiivisuusoppaista. Positiivinen ajattelu ei auta saavuttamaan onnellisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Edelliselle: ehkä sä et vain muista kuinka paljon valitit masentuneena?

Olisi aika erikoista jos masentunut ajattelisi positiivisia..

Minussa masennus on jotenkin sisällerakennettua, mutta se koskee vain ja ainoastaan minua itseäni. Osaan hyvin nähdä toisten elämien hyvät puolet, kannustaa ja rohkaista, ja jopa valaa uskoa muihin. Minä en puhu itsestäni paljoakaan, vain muutamalle läheiselle ystävälle joskus. Tällöinkin varon kuulostamasta nurisijalta, vaikka luulen heidän minun taustan ja elämän tuntien ymmärtävän, vaikka nurisisinkin vähän enemmän välillä. 

Kaksi kertaa olen tutustunut ihmiseen, joka näytti kaikki tunteensa, ja joka oli ulospäinsuuntautunut ja jolla oli paljon ystäviä. He olivat suorasanaisia ja niitä ihmisiä, jotka sanovat olevansa rehellisiä aina. "Että mä vaan sanon, että..." No, näille kahdelle sitten avauduin vähän enemmän tilanteestani ja elämästäni ja mitä sain palkaksi? Sen, että jäinkin yksin. 

Miksi näin?