Lue keskustelun säännöt.
"Välttele negatiivisia ihmisiä"
18.02.2016 |
Mitä mieltä olette kyseisestä ohjeesta? Löytyy monista positiivisuusoppaista. Minusta jotenkin hämmentävä. Välit poikki, jos ystävällä menee huonosti?
Kommentit (92)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työpaikalla nuo ovat hankalia. Niitä, jotka ampuvat alas kaikki uudet ajatukset, kaikki on huonosti mutta mikään uudistus ei parempaan päin veisi. Hotakainen kutsui yhdessä kirjassaan tätä ihmistyyppiä energiansyöjiksi. Ja kyllä, pysyn kaukana näistä ihan oman energian ylläpitämiseksi.
Ehkä teillä on tarjolla vain paskoja ideoita? ;)
Vakavasti: kritiikkiä ja negatiivisuutta ei pidä missään nimessä sekoittaa keskenään. Kuvitellaanpa, että kerrot minulle, että aiot myydä kaiken omaisuutesi, antaa lapsesi naapureille ja muuttaa USA:n keskilänteen lahkoon seksiorjaksi. Jos kritisoin päätöstäsi en ole "negatiivinen", vaan ihan oikeutetusti pidän suunnitelmiasi hulluina. Oikeassa elämässä esimerkin ei tarvitse tietenkään olla noin raju.
Oma kyvyttömyys ottaa vastaan ansaittua kritiikkiä torpataan usein tällä negatiivisuus vs. positiivisuus skeidalla. On paljon helpompaa tulkita toinen hankalaksi, kuin myöntää itse olevansa hakoteillä. Minusta tämä on laiskan ja suorastaan vähän yksinkertaisen ihmisen perusmantra, kun ei haluta ottaa vastuuta itsestään.
Ja mitähän kukaan hyötyy siitä, että sä kritisoit toisen valintoja? Eiköhän sillä toisella ole ihan omat syynsä päätöksilleen ja sun suhtautumisesi ei asioita mihinkään muuta. Korkeintaan voisit kysellä motiiveja suunnitelman takana, eli miksi se ihminen haluaa tehdä näin. Silloin voisit EHKÄ vaikuttaa asiaan, mutta ehkä et, koska a) sinulta ei neuvoja kysytty ja b) sinulla tuskin on ratkaisua juuri tämän toisen ihmisen elämään ja/tai ongelmiin, miksi hän on valintaansa tekemässä.
Kaltaisesi kritisoijat on ehkä turhauttavin ihmistyyppi ikinä.
Ootko ihan tosissasi? :D Jos ystävä kertoo sinulle ylläkuvatun "annan lapseni pois kun haluan seksiorjaksi"-tarinan, niin minun tehtävä olisi vain kepeästi kysellä motiiveja, mutta en saisi sanoa että idea on järkyttävä, koska "kritisoijat on turhauttavan ihmistyyppi ikinä"?! :D
Minusta turhauttavin ihmistyyppi on sellainen, joka kokee oikeudekseen tehdä ihan mitä lystää. Vaikka antaa lapset pois, koska "sydän sanoo niin". Katkaista välit ihmisiin ja tehdä impulsiivisia virheitä, jotka vaikuttavat muidenkin elämään, koska "sydän sanoo niin". Siinä sitten katselet ystävänä vieressä, kun koko elämä hajoaa palasiksi, niinkö? Ohis, mutta oli pakko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työpaikalla nuo ovat hankalia. Niitä, jotka ampuvat alas kaikki uudet ajatukset, kaikki on huonosti mutta mikään uudistus ei parempaan päin veisi. Hotakainen kutsui yhdessä kirjassaan tätä ihmistyyppiä energiansyöjiksi. Ja kyllä, pysyn kaukana näistä ihan oman energian ylläpitämiseksi.
Ehkä teillä on tarjolla vain paskoja ideoita? ;)
Vakavasti: kritiikkiä ja negatiivisuutta ei pidä missään nimessä sekoittaa keskenään. Kuvitellaanpa, että kerrot minulle, että aiot myydä kaiken omaisuutesi, antaa lapsesi naapureille ja muuttaa USA:n keskilänteen lahkoon seksiorjaksi. Jos kritisoin päätöstäsi en ole "negatiivinen", vaan ihan oikeutetusti pidän suunnitelmiasi hulluina. Oikeassa elämässä esimerkin ei tarvitse tietenkään olla noin raju.
Oma kyvyttömyys ottaa vastaan ansaittua kritiikkiä torpataan usein tällä negatiivisuus vs. positiivisuus skeidalla. On paljon helpompaa tulkita toinen hankalaksi, kuin myöntää itse olevansa hakoteillä. Minusta tämä on laiskan ja suorastaan vähän yksinkertaisen ihmisen perusmantra, kun ei haluta ottaa vastuuta itsestään.
Ja mitähän kukaan hyötyy siitä, että sä kritisoit toisen valintoja? Eiköhän sillä toisella ole ihan omat syynsä päätöksilleen ja sun suhtautumisesi ei asioita mihinkään muuta. Korkeintaan voisit kysellä motiiveja suunnitelman takana, eli miksi se ihminen haluaa tehdä näin. Silloin voisit EHKÄ vaikuttaa asiaan, mutta ehkä et, koska a) sinulta ei neuvoja kysytty ja b) sinulla tuskin on ratkaisua juuri tämän toisen ihmisen elämään ja/tai ongelmiin, miksi hän on valintaansa tekemässä.
Kaltaisesi kritisoijat on ehkä turhauttavin ihmistyyppi ikinä.Ootko ihan tosissasi? :D Jos ystävä kertoo sinulle ylläkuvatun "annan lapseni pois kun haluan seksiorjaksi"-tarinan, niin minun tehtävä olisi vain kepeästi kysellä motiiveja, mutta en saisi sanoa että idea on järkyttävä, koska "kritisoijat on turhauttavan ihmistyyppi ikinä"?! :D
Minusta turhauttavin ihmistyyppi on sellainen, joka kokee oikeudekseen tehdä ihan mitä lystää. Vaikka antaa lapset pois, koska "sydän sanoo niin". Katkaista välit ihmisiin ja tehdä impulsiivisia virheitä, jotka vaikuttavat muidenkin elämään, koska "sydän sanoo niin". Siinä sitten katselet ystävänä vieressä, kun koko elämä hajoaa palasiksi, niinkö? Ohis, mutta oli pakko.
En ollut tuo aikaisempi kommentoija, mutta on pakko sanoa että sulla on nyt itsellä ehkä hieman kateissa se mitä negatiivisuudella tarkoitetaan. Eihän kukaan täällä ole sanonut että kriittisyys olisi negatiivisuutta, kriittisyyshän on ehdottoman tärkeä vaatimus minkä tahansa hankkeen onnistumisessa. Mutta negatiivinen ihminen voivottelisi tuon esimerkkisi mukaan päivästä toiseen sitä kuinka haluaisi lähteä lahkoon mutta ei siitä kuitenkaan mitään tulisi. Vauvakin pitäisi antaa sitten pois mutta ei kai kukaan sellaista halua kun se huutaa kaikki yöt ja sitten sillä on kaikki mahdolliset sairaudetkin ja ainakin 10 kertaa pahemmat korvatulehdukset ja koliikin kuin naapurin vauvalla. Seksiorjan ammatista on aina haaveillut mutta eipä siitä koskaan mitään tuu kun elämä on niin epäreilua. Ja kärsii vielä kuivasta emättimestäkin ja oikeastaan ei koskaan ole edes seksistä tykännyt. Ja kun on nää työt ja pitää siivota, ja kuka nyt jouluksi laittaa kinkun jos itse on lahkossa seksiorjana. Helppo se on niillä joilla on rikkaat vanhemmat ja maksaa lentoliput ja liukkarit....
Minä tiedän olevani tosi negatiivinen ihminen nykyään. Olen burn outissa ja masentunut, vaikkei diagnoosia olekaan. Yritän vältellä toisia ihmisiä etten pilaisi heidänkin elämäänsä. Aina kun joku postaa facebookin tuon mietelmän, poden syyllisyyttä ja ajattelen että olen aikeistani huolimatta myrkyttänyt ilmaa. Haluaisin todella haihtua pois muiden haittana olemasta, mutta en voi koska on lapset joille pitää kulissia pitää pystyssä.
Vierailija kirjoitti:
Minä tiedän olevani tosi negatiivinen ihminen nykyään. Olen burn outissa ja masentunut, vaikkei diagnoosia olekaan. Yritän vältellä toisia ihmisiä etten pilaisi heidänkin elämäänsä. Aina kun joku postaa facebookin tuon mietelmän, poden syyllisyyttä ja ajattelen että olen aikeistani huolimatta myrkyttänyt ilmaa. Haluaisin todella haihtua pois muiden haittana olemasta, mutta en voi koska on lapset joille pitää kulissia pitää pystyssä.
Et sä välttämättä ole negatiivinen ihminen, elät vain rankkaa vaihetta. Eikä ystäville puhuminen ole heidän elämänsä pilaamista, tässä keskustelussa on haettu sitä jatkuvaa valittamista ja märehtimistä kaikesta, vaikka mikään ei olisi edes oikeasti huonosti. Paras vaihtoehto sun kohdalla olisi hakea apua jotta ne positiiviest puolet elämästä taas löytyisivät! Tsemppiä!
Monet tuntuu tätä harrastavan, sairastuin vakavasti ja kummasti kaikki "kaverit" kaikkosi. Enkä mä todellakaan oo mikään negatiivinen ihminen, vaan aika positiivinen. En saanut alkuun sairauteeni apua ja voin todella huonosti. Heti jos kerroin jollekin kaverille, että tilanne on nyt näin niin eipä siitä kuulunut enää. Pikkuhiljaa lopettivat yhteydenpidon, jotkut jopa seinään. Tällä hetkellä yksi ystävä ja hänkin asuu kaukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samaa olen pohtinut. Negatiivisuuden sulkeminen pois tarkoittaa usein käytännössä juuri sitä, että kääntää selän sille ihmiselle, jolla menee jo valmiiksi huonosti. Aniharva on perusvireeltään negatiivinen ilman syytä, kyllä ne huonot fiilikset aina jostain johtuu. En ymmärrä miten tällaiset "ystävät" kykenevät nukkumaan yönsä.
Kaikille ystävät ei mene oman elämän ja hyvinvoinnin edelle. Voi että irtaantuminen jostain ystävästä nimenomaan parantaa niitä yöunia. Enkä nyt tarkoita, että ihminen joka on kohdannut surua ja menetystä hylättäisiin, mutta minä olen hylännyt ihmiset joka on aivan tieten tahtoen jatkuvasti hankkinut itselleen lisää ongelmia ja purkanut sitten pahaa oloaan mm. olemalla ilkeä minulle. Taustalla varmasti masennusta, mutta ei se silti ollut minulle niin tärkeä ihmissuhde että olisin oman hyvinvoinnin voinut heittää hukkaan. Veikkaan että aika vähässä ovat muutenkin ne ihmiset, jotka laittavat helpolla välit poikki, kyllä siinä taustalla on useimmiten ihan se että vaikuttaa negatiivisesti itseensä. Eikä ystävien tule olla niitä ihmissuhteita, joiden vuoksi ollaan valmiita uhrautumaan - ainakaan perheelliselle ihmiselle. Minun elämäni tärkeimmät ihmissuhteet menevät aikalailla näin:
1. Omat lapset
2. Oma mies (oikeastaan voisi sanoa, että mies ja lapset melkein ovat molemmat siinä 1.paikalla)
3. Oma lähisuku eli isä, äiti ja sisarukset perheineen
4. Ystävät
Enkä todellakaan edes haluaisi ystäviä, joiden lista ei ole samanlainen. 19-vuotiaana halusin, mutta en enää 32-vuotiaana. Ystävyyden mitta on tunnustus toisen elämälle. Jos joku haluaa että elän hänelle, hän ei ole ystäväni. Voisi myös vähän klisesti todeta myös, että elämän kaikista tärkein suhde, tulee olemaan suhde itseensä. Itsemme kanssa viime kädessä elämme.
Vierailija kirjoitti:
Monet tuntuu tätä harrastavan, sairastuin vakavasti ja kummasti kaikki "kaverit" kaikkosi. Enkä mä todellakaan oo mikään negatiivinen ihminen, vaan aika positiivinen. En saanut alkuun sairauteeni apua ja voin todella huonosti. Heti jos kerroin jollekin kaverille, että tilanne on nyt näin niin eipä siitä kuulunut enää. Pikkuhiljaa lopettivat yhteydenpidon, jotkut jopa seinään. Tällä hetkellä yksi ystävä ja hänkin asuu kaukana.
Ihmiset kaikkoaa yleensä sairastuneen ympäriltä, koska ne ei tiedä miten auttaa, ei välttämättä liity tuohon "poista negatiiviset ihmiset" juttuun.
Ihmiset on samanlaisia niille, jotka on olleet esim. onnettomuudessa yms.
En tiedä, mistä se johtuu, ehkä se saa vaan epämukavaksi olon joillakin, tai sitten se johtuu siitä, että monet on ns. ratkaisukeskeisiä ja koska ne ei voi ratkaista sun ongelmaa, niin ne ei tiedä mitä tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
mutta minä olen hylännyt ihmiset joka on aivan tieten tahtoen jatkuvasti hankkinut itselleen lisää ongelmia ja purkanut sitten pahaa oloaan mm. olemalla ilkeä minulle.
Joo, mä teen tämän saman, ei mulla ole mitään mielenkiintoa kuunnella kenenkään ilkeilyä, ei ole mun ongelma.
Selvennän siis, että jos joku esim. kertoo mulle sillä olevan paha olla ja sillä menee huonosti jossakin asiassa, niin se on ok, mä kuuntelen kyllä. Mutta en kuuntele sekuntiakan sitä, jos joku kuvittelee voivansa "piikitellä" mua jostakin asiasta yhtään, en ota sellaiseen ihmiseen yhteyttä enää ikinä.
Kuulostaa joltain Zinzinon ylälinjalaisen elämänohjeelta: "Välttele negodiileja." :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katson oikeudekseni päättää itse millaisten ihmisten seurassa vapaa-ajallani aikaani kulutan. Tästä joukosta olen karsinut - enkä enää siihen enää päästäisikään - energiasyöppöjä, liiallisen pessimistisiä ihmisiä, jotka aiheuttavat enemmän pahaa oloa seurallaan. Olen liian herkkä, tiedän sen kyllä ja tämä on edelleen työskentelyn alla. Olen lapsesta asti ollut liian sopeutuvainen ja imen toisten ihmisten tunneilmaston milteinpä heti itseeni.
Itsekin valitan (välillä liikaakin) ja tunnen kielteisiä tunteita - mutta se on elämää ja täysin väistämätöntä ellei aio olla tunteeton robotti ilman tunteita.
niisku kirjoitti:
Ei negatiivisten ihmisten poissulkeminen tarkoita sitä, että negatiivisia tunteita ei sallittaisi. Päinvastoin - ne ovat osa tunneskaalaa ja niillä on oma sijansa siinä, että ei muutu negatiiviseksi ihmiseksi. Jos surun, pettymyksen, kiukun, vihastuksen jne. osaa ja uskaltaa näyttää ja purkaa heti, ne eivät "varastoidu". Valitettavan usein näkee ihmisiä, jotka eivät uskalla kohdata aidosti negatiivisia tunteitaan ja ovat siksi kovin kateellisia tai pelokkaita ja siksi reagoivat muiden tekemisiin ärhäkkäästi ja voimakkaasti sellaisinakin hetkinä, kun se tuntuu yliampuvalta tai tarpeettomalta. Negatiiviset ihmiset ovat niitä, joille on hankala sanoa olevansa onnellinen parisuhteessaan, koska he eivät kestä kuulla toisen onnea, jos eivät itse ole onnellisessa parisuhteessa. Negatiiviset ihmiset ovat niitä, jotka kysyvät neuvoa ja asiaa pyöritellessä mikään konkreettinen ratkaisu ei voi onnistua, ei tunnu hyvältä, ei ole mahdollinen. Negatiiviset ihmiset ovat niitä, joita päätyy itse lohduttamaan, kun on kertonut olevansa sairas tai menettäneensä jotakin. Negatiiviset ihmiset ovat energiasyöppöjä - pohjattomia huomiokuiluja.
Nostan vanhan ketjun tällä lainauksella, sillä havahduin juuri huomaamaan, että kaikki läheisimmät ihmissuhteeni tuntuvat olevan tällaisten energiayöppöjen kanssa. Äsken kuunnellessani yhden ihmisen negatiivista oksennusta puhelimessa toinen oksensi samaan aikaan whatsappiin viestikaupalla omia negatiivisia ajatuksiaan ja tunteitaan. Kun olin lopettanut puhelun ja lukenut viestit minulta pääsi itku, vaikka aamulla heräsin iloisella ja positiivisella mielellä. Olen peruspositiivinen, mutta välillä jaksamiseni on todella koetuksella ja olenkin päättänyt ottaa etäisyyttä näihin kaikkiin ihmisiin, vaikka se tarkoittaakin että saatan potea jatkossa hiukan yksinäisyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiffany (ei kirjautuneena) kirjoitti:
Minulla on sama kokemus. Itse asiassa se menee minulla niin, että saatan kyllä kokea itsessäni samat negatiiviset tunteet ja ajatukset kuin tämä valittava ja alhaisia mielialoja ilmentävä toinen ihminen, mutta se ei tavallaan saavuta ydintäni. En tule seuralaiseni kielteisyyden "läpäisemäksi" niin, että itseeni ei jäisi muita tunteita ja ajatuksia, vaan jotenkin automaattisesti minussa erottuvat toisistaan omat (hyvät tai neutraalit tunteet ja ajatukset) ja tuon toisen ihmisen kielteiset tunteet ja ajatukset. Ytimeltäni olen vahva ja itsenäinen. Ehkä kaikilla näin ei ole ja tämä automaattinen erottelusysteemi ei toimi?
Tämä oli hyvin sanottu. Olen herkkä ja överiempaattinen (mikä on varmaan syy siihen, että vedän negatiivisia ihmisiä puoleeni) ja imen herkästi toisten tunnetiloja itseeni. Vasta viime aikoina olen havahtunut tähänkin ja alkanut opetella erottelemaan omat ja toisten murheet.
Minä elän negatiivisen ihmisen kanssa. Kehut tai teet jotain niin aina se on vittuilua yms.
Tai yrität keskustella niin vittuilet yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se ole noin yksioikoista. Mutta kun huomaa vuosien saatossa, ettei aikuinen ihminen pyrikään kehittymään, eikä ota vastuuta omasta käytöksestään vaan kippaa pahan olonsa aina ystäviensä ja tuttaviensa niskaan, niin totta kai fiksuinta on välttää seuraa. Suojella itseään.
Mikään trauma, vaikea elämäntilanne tai muu ei oikeuta jatkuvaa negatiivista käytöstä. Uskallan näin sanoa, koska olen itse kokenut kaikkea ikävää, silti pyrin positiiviseen kommunikaatioon muiden ihmisten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole noin yksioikoista. Mutta kun huomaa vuosien saatossa, ettei aikuinen ihminen pyrikään kehittymään, eikä ota vastuuta omasta käytöksestään vaan kippaa pahan olonsa aina ystäviensä ja tuttaviensa niskaan, niin totta kai fiksuinta on välttää seuraa. Suojella itseään.
Mikään trauma, vaikea elämäntilanne tai muu ei oikeuta jatkuvaa negatiivista käytöstä.
Sitä varten kehitin joskus false selfin. Yhtä hymyä vaikka sisältä syötiin elävältä.
Nykyään osaan jo sivaltaa takaisin. Hyvä minä!
Koska seura tekee kaltaisekseen. Kaikilla on huonoja kausia, mutta jos kolmatta vuotta valittaa kaikesta niin kyllä siinä menee kuuntelijallakin mieliala matalaksi kun vaan ajattelee tyyppiä.
Yltiöpositiivisuus on negatiivista.
Sama itellä kokenut vaikka mitä silti en pura niitä juttuja läheisiini. Mutta eräs ihminen elämässäni. Kaikissa muissa vikaa kaikki kieroilee/vittuilee/valehtelee/pettää yms lista loputon.
Tuttavapiirissäni on eräs hyvin negatiivinen ihminen. En jaksa hänen seuraansa yhtään, se yleinen ja jatkuva kaikesta valittaminen on todella raskasta kuunneltavaa. Ihan siis ok hänellä menee, mutta pilaa aina kaiken tunnelman valittamisellaan.
On siis aivan eri asia kuin jos ystävällä menee huonosti, silloin kuuluu olla tukena. Mutta ei sellaista jaksa että joku vain jatkuvasti valittaa tai hakee sääliä, yrittää saada huomiota sillä omalla mukakurjuudellaan vaikka kaikki kuitenkin oikeasti on ihan kohtuullisen hyvin.
Nykyään vain vaihdan pöytää jos hän sattuu samaan istumaan. Se kurja fiilis jota hän levittää ympärilleen tarttuu minuun todella helposti. Vielä joskus yrittää manipuloida itsenurhauhkauksilla ja "minä lähden nyt pois kun minusta ei kukaan tykkää" -jutuillaan. On huutanut sutta jo niin monta kertaa että kukaan ei enää nuita usko. Alkuun sai minultakin sympatiaa mutta en enää kyseistä henkilöä enää vain jaksa.
Juuri tällaisia ihmisiä vältän. Ja töissä heillä menee suurempi aika valittamiseen kuin työn tekemiseen. Kun heille antaa tehtävää, ensimmäinen kommentti on ei kuulu oikeastaan mulle, tai onko pakko. Siis vaikka talon systeemin mukaan olisi juuri heidän tehtävänsä. Koskaan ei tule mitään iloisa kommenttia mihinkään asiaan, ja muiden puheissa kahvipöydässä pitää aina keksiä joku kommentti joka latistaa tunnelmaa. Parasta näissä ihmisissä on se, että muistaa olla onnellinen oman päänsä enimmäkseen positiivisesta tunnelmasta, olisi kamalaa olla tuollainen!