Anoppi maksoi eilen ravintolassa koko suvun laskun- minua lukuunottamatta!

No nythän miehesi pitää laittaa rahana oma osuutensa ruokailusta anopille HETI PAIKALLA.

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä. Mennään samaan malliin, nähdään pakollisissa juhlissa, synttäreillä ym. Välit laitettaisiin kokonaan poikki, olisi siis laitettu jo vuosia sitten poikki, jos se olisi helppoa. Helpompaa on lusia välillä näissä edellä mainituissa tilanteissa. 

Ei se lusiminenkaan kovin helpolta vaikuta, mikä tekee välien poikki laittamisesta vielä vaikeampaa? Tosin edelleen minusta helpointa olisi oppia pitämään puolensa eikä antaa anopin kohdella miten sattuu.

Vierailija kirjoitti:

Eikö siinä vaiheessa miehesi kaivanut lompsaansa? Jos oli huonoa käytöstä anopilta, niin vielä enemmän mieheltäsi.

Kun tuli laskun aika, mies luikki vessaan piluilemaan.

Kauheaa millainen kynnysmatto AP on!

Vaikka anoppi selvästi yrittää provosoida ilkeilyllään, niin silti ei pidä antaa kohdella itseä noin.

Ehkä anoppi saa jotain sairasta mielihyvää tuosta miniänsä kiusaamisesta? Kostaa viileät välit miniälle, koska poikaansa ei kehtaa kiusata?

Ap, kerää nyt itsesi ja näytä anopille että sinua ei voi kohdella kuin kynnysmattoa. Ei sukulaisuuden nimissä tarvitse kaikkea sietää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olisin sinä, menisin anopin luo ilmoittamatta etukäteen ja sanoisin, että keitäpä kahvit, tulin juttelemaan. (Ilmoittamatta siitä syystä, ettei anoppi ehdi keksiä erityisiä toimintatapoja ko tilannetta varten, että on siis ns "aseeton".)

Kun kahveet on pöydässä, kertoisin anopille, että minua on mietityttänyt yksi asia. Että miksi olet useita kertoja käyttäytynyt siten kuin olet käyttäytynyt. Sitten vetäisin taskusta paperin, johon olen listannut kaikki ko asiat, mitkä on jääneet sinua häiritsemään. Lukisin ne anopille läpi selityksineen. Sanoisin, että tämmöiset kommentit ovat mielestäni hyväntavanvastaisia ja että olen loukkaantunut joka ikinen kerta. Ja että ei siinä mitään, jos tällaisia loukkauksia tulee kerran puolessa vuodessa,koska kaikki tekevät virheitä joskus, mutta kun niitä tulee joka kerta ja monta kerralla.

Kuuntelisin, mitä anoppi sanoo. Jos hän sanoisi, ettei ole tarkoittanut pahaa ja ettei hän edes muista sanoneensa tällaisia, vastaisin siihen, että minä kyllä muistan ja olen ollut tosi pahoillani näistä sanoista. Jos anoppi antaisi syyteryöpyn siitä, kuinka häntä ei oteta perheen juttuihin mukaan ja että hän on hyljeksitty, vastaisin, että näin on juuri näiden asioiden takia. Jos hän sanoisi, että sinäkin olet loukannut minua näillä, näillä ja näillä sanoilla, tutkailisin hetken itseäni ja sen jälkeen pyytäisin anteeksi ja sanoisin myös yrittäväni parantaa tapani.

Jos anoppi kykenisi kahvittelun aikana ystävällissävyiseen keskusteluun, ehdottaisin lopuksi, että molemmat yrittäisivät omalla tahollaan tehdä asioiden eteen töitä, että tulevaisuus olisi mukavampi. Jos anoppi olisi loppuun asti hyökkäyshakuinen, yrittäisin viimeiseen asti viedä keskustelua järkevään suuntaan. Jos tästä ei olisi apua, ilmoittaisin lopuksi, että anoppi saa valita, joko ollaan tästä lähtien mukavia kavereita keskenämme, tai sitten v&&&u ei olla. Samaa tulee saamaan anoppi kuin minäkin olen saanut.

Mielestäni kannattaa nostaa katti pöydälle, muuten anoppi jatkaa samaa rataa hamaan auringonlaskuun saakka. Anoppisi vaikuttaa ihmiseltä, jolla on lupa arvostella ja mitätöitä muita. Nämä ovat narsismin piirteitä. Mieti myös sitä, että voisiko anopin käytös johtua siitä, että hän kokisi itsensä vähemmän "hienoksi" kuin sinä olet. Onko teillä siis suuret erot esim. lapsuudenkodeissanne, koulutuksessa, vartalon muodossa, yleissivistyksessä, vaateissa, käsilaukuissa, vihkisormuksen timanteissa? Jos "lyöt" anoppisi näissä kaikissa, niin ei ihme että anoppisi "oireilee". Naiset ovat kateellisia toisilleen: paremmat yksilöt pitää lyödä alas, sellaisessa asiassa missä itse "pystyy".

Sara

Kyllä minä "lyön" oman anoppini mainitsemissasi asioissa, mutta ei hän silti "oireile". Ei tuollaiset asiat saa ollaan syy huonoon käytökseen.

Eivät saisikaan olla, mutta monella naisella ne ovat, valitettavasti. Vähän riippuu tuosta anopista, pitääkö hän aapeetä perheeseen kuuluvana vai perheen ulkopuolisena. Jos aapee on ulkopuolinen, niin silloin anoppi helposti voi ärsyyntyä aapeen mahdollisesta paremmuudesta.

Mulla on kokemusta täntyyppisestä asiasta, mutta vastapuoleni oli työkaverini. Koitin olla hälle ystävällinen monen vuoden ajan, mutta mikään ei auttanut. Lopulta kamelini selkään tuli viimeinen korsi ja "räjähdin" työkamulleni: puhuin hänelle kaiken mitä tilanteesta ajattelin. Sittemmin hän onkin ollut minua kohti ystävällinen :)

Sara

Ensimmäisessä viestissäsi sanoit: "jos lyöt anoppisi kaikissa näissä, niin ei ihme, että anoppisi oireilee". Ikäänkuin olisit sanonut, että tuolloin oireilu voi olla ok tai ainakaan se ei yllätä. sanot, että monella naisella tällaiset asiat vaikuttavat. Itse en ole törmännyt koskaan tällaiseen käytökseen johtuen tällaisista motiiveista.

Vierailija kirjoitti:

Olen ap ja sen verran vielä vastailen tähän, että anoppihan nimenomaan valitsi hetken, kun mieheni poistui pariksi minuutiksi. En usko, että olisi uskaltanut käyttäytyä noin hänen aikanaan. Tai ainakin tiesi, että mieheni olisi puuttunut asiaan. Mieheni ei ole ns. mammanpoika, hän ei ole äitinsä kanssa läheinen. Ajattelen myös niin, että itsensäpä häpäisee kaikkien silmissä käytöksellään. Kohtalotovereiden ajatuksia olisi kiva kuulla.

Miten hän valitsikin myös vasta sen hetken kun muut olivat lasten leikkipaikalla ja pukemassa? Kuka vetää hynttyyt ravintolassa niskaansa ennen laskun tilaamista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap täällä. Semmoiseen kiinnitin huomiota, että joku oli sitä mieltä, että mies saisi kuulla kunniansa anopin käytöksen takia ja se oli saanut yläpeukkuja. Eihän omainen voi olla vastuussa läheisen käytöksestä/mielenterveysongelmasta. Hän ja muut samassa tilanteessa olevathan siitä nimeonmaan kärsivät ja joutuvat häpeämään asiaa. Olemme varmasti anopin kanssa erilaisia, mutta koska omaan normaalit käytöstavat häntä kohtaan, ei hänellä pitäisi olla mitään hampaankolossa. 

No tarkoitti varmaan sitä, että mies voisi sanoa vastaan tai puuttua tuohon kun kerran huomaa jonkun ilkeilevän puolisolleen. Ei kukaan normaali vain kuuntele ja häpeä tuollaisessa tilanteessa. Mutta nää sun tekstit kyllä kuulostaa niin kruununkiillottamiselta.

No eipä. Tai kruununkiillottamisen kerjäämiseltä. Ja moni mamma typeränä osallistuukin ruskealla kielellä aloittajan nuolentaan. Koko kertomus on todennäköisesti pelkkää paskaa. Kuka tahansa voi olla fantasioissaan tuollaista anoppia kohtaan kuinka vahva tahansa.

Mullakin on tosi loukattu olo kun tää provo oli niin ennalta arvattava.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap täällä. Semmoiseen kiinnitin huomiota, että joku oli sitä mieltä, että mies saisi kuulla kunniansa anopin käytöksen takia ja se oli saanut yläpeukkuja. Eihän omainen voi olla vastuussa läheisen käytöksestä/mielenterveysongelmasta. Hän ja muut samassa tilanteessa olevathan siitä nimeonmaan kärsivät ja joutuvat häpeämään asiaa. Olemme varmasti anopin kanssa erilaisia, mutta koska omaan normaalit käytöstavat häntä kohtaan, ei hänellä pitäisi olla mitään hampaankolossa. 

No tarkoitti varmaan sitä, että mies voisi sanoa vastaan tai puuttua tuohon kun kerran huomaa jonkun ilkeilevän puolisolleen. Ei kukaan normaali vain kuuntele ja häpeä tuollaisessa tilanteessa. Mutta nää sun tekstit kyllä kuulostaa niin kruununkiillottamiselta.

No eipä. Tai kruununkiillottamisen kerjäämiseltä. Ja moni mamma typeränä osallistuukin ruskealla kielellä aloittajan nuolentaan. Koko kertomus on todennäköisesti pelkkää paskaa. Kuka tahansa voi olla fantasioissaan tuollaista anoppia kohtaan kuinka vahva tahansa.

Näin ohiksena sellainen huomio, että hieman kipeiltä vaikuttaa nuo sunkin sanavalinnat. Jos noin kovasti ottaa päästä jonkun tuntemattoman saamat yläpeukut, niin kannattaisi vakaasti harkita palstailun vähentämistä ja oman elämän hankkimista.

Vierailija kirjoitti:

Mies oli vessassa juuri silloin. Kerroin asiasta vasta, kun käveltiin autolle. Oli tyrmistynyt.

Kuinka anoppi sitten pystyi osoittamaan miestäsi yhtenä niistä, joiden laskun hän maksoi?

(Kirjoiti: "Kun tarjoilija tuli pöytään, anoppi osoitti niitä ruokailijoita sormellaan, kenen laskun hän maksaa. Kaikkia muita paitsi minua.")

Jotenkin tuntuu siltä, että ateria nautittiin Provoossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies oli vessassa juuri silloin. Kerroin asiasta vasta, kun käveltiin autolle. Oli tyrmistynyt.

Kuinka anoppi sitten pystyi osoittamaan miestäsi yhtenä niistä, joiden laskun hän maksoi?

(Kirjoiti: "Kun tarjoilija tuli pöytään, anoppi osoitti niitä ruokailijoita sormellaan, kenen laskun hän maksaa. Kaikkia muita paitsi minua.")

Jotenkin tuntuu siltä, että ateria nautittiin Provoossa.

Älähän höpötä. Tietenkin mies istui potalla pöydän vieressä.

Kyllä aloittajan tarina voi olla tosi. Myös minun anoppini on usein maksanut ruoan pojalleen ja lapsellemme mutta ei minulle. Jopa kerran, kun olimme olleet koko päivän auttamassa heitä muutossa. Olen tottunut siihen, ettei anoppi pidä minusta enkä minä hänestä.

Ei oo todellista, ihan järkyttävää. Ihme jos et olisi loukkaantunut! Ansaitset mitallin siitä miten pitkä pinna sulla on, mutta kyllä sulla on oikeus puollustaa itteäs ja kertoa anopilles miten pahalta hänen käytös tuntuu. Ei tollasta tarvitse kestää. Miehesikin vois nyt sanao pari valittua sanaa äidilleen :D 

Kuulostaa minun anopilta. Me ei olla tekemisissä. Mies käy moikkaamassa pari kertaa vuodessa lasten kanssa. Suosittelen samaa, näin on paljon paljon helpompaa, kuin koittaa kestää sitä kiukuttelua, suoraa ja piilotettua vittuilua, pomotusta, määräilyä, arvostelua ja totaalista dissaamista. Piilotettu vittuilu oli sitä, kun ei muita ollut kuulemassa, niin anoppi muuttui minua kohtaan hirviöksi.

Kerran heillä kylässä ollessa kaikki muut olivat jo syöneet hirvipaistia, (minä olin muualla hetken) mutta minä en saanut ottaa sitä. Minulle emäntä halusi tarjota viikko sitten paistettua pahalle haisevaa pelkkää jauhelihaa. Pieni ele, eikä todellakaan pahimmasta päästä, mutta riittävä silti kääntämään minun kelkan. Silloin ymmärsin, että tuo nainen ei ikinä aio laskea minua osaksi perhettä, että parempi kun en enää tunge siihen. Suoraan sanomistakin oli koitettu ja se johti aina hirvittävään katastrofiin, jossa anoppi rääkyi krokotiilikyyneliä silmät päästään, kun häntä kohdellaan niin väärin ja hän ei luota minuun ja minä olen kiittämätön. Käänsi ja manipuloi kaikken aivan väärinpäin. Minä en kertaakaan sanonut hänelle mitään pahaa, olin hyvin varovainen. Kiitin, olin ystävällinen, kärsivällinen, otin vastaan henkisen väkivallan, mitä hän vain jatkoi ja jatkoi loputtomasti. En enää jaksanut. Näin on hyvä.

Mä oon miettinyt miten sais anopin pois asioita sotkemasta jonnekki suljetulle osastolle,on itelleen vaaraksi ku puuttuu asioihin.Kaikkiin asioihin.Ja on parasta kaveria mieheni EXÄN kanssa ja syyttää minua kaikesta mahollisesta vaikka itse sotkee asioita minkä kerkiää.Minä olen yrittäny hoitaa asiat järkevästi mutta anopin kanssa se ei vaan onnistu,yrittää aina kääntää kaiken mun syyksi.Mä en ymmärrä miten mun miehen veli ja sen akka kestää sitä.Mukamas uskovainen nainen..JA PASKAT!Hoitoon joutas koko rääkkä!En enää kestä tämmöstä syyllistämistä.

Ikääntyminen korostaa luonteenpiirteitä, joistain tulee leppoisampia ja joistain ilkeämpiä. Kävin kerran seurakunnan diakonilta kysymässä, että voinko osallistua vapaaehtoistoimintaan ja käydä yksinäisten vanhusten luona pitämässä seuraa. Hän varoitti, että he ovat yleensä ihan aidon p*skamaisia tyyppejä ja on syy sille, että ovat yksinäisiä. Useimmilla olisi sukulaisia tms, mutta he eivät tule toimeen eikä edes ne omat sukulaiset halua nähdä heitä, syystä. Paljonko vetoa, että ap:n anopista tulee sellainen, jonka pitää rahalla maksaa itselleen seuraa vanhuksena, kun kohtelee ihmisiä noin. Karma is bitch.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä aloittajan tarina voi olla tosi. Myös minun anoppini on usein maksanut ruoan pojalleen ja lapsellemme mutta ei minulle. Jopa kerran, kun olimme olleet koko päivän auttamassa heitä muutossa. Olen tottunut siihen, ettei anoppi pidä minusta enkä minä hänestä.

Ja sunkin mies vaan tyynesti katselee tuollaista tuohua vierestä? Hitto vieköön, jos sattuis mun kohdalle tuollainen niin luultavasti tokaisisin tarjoilijalle että anna olla se pilkkominen, tuo se koko lasku niin minä maksan.

Vierailija kirjoitti:

Ikääntyminen korostaa luonteenpiirteitä, joistain tulee leppoisampia ja joistain ilkeämpiä. Kävin kerran seurakunnan diakonilta kysymässä, että voinko osallistua vapaaehtoistoimintaan ja käydä yksinäisten vanhusten luona pitämässä seuraa. Hän varoitti, että he ovat yleensä ihan aidon p*skamaisia tyyppejä ja on syy sille, että ovat yksinäisiä. Useimmilla olisi sukulaisia tms, mutta he eivät tule toimeen eikä edes ne omat sukulaiset halua nähdä heitä, syystä. Paljonko vetoa, että ap:n anopista tulee sellainen, jonka pitää rahalla maksaa itselleen seuraa vanhuksena, kun kohtelee ihmisiä noin. Karma is bitch.

Se on totta että aika usein itsekkyys ja ilkeys korostuu yksinäisillä vanhuksilla ja esim mielisairaudet aiheuttavat epäluuloisuutta. Harvoin välejä on katkaistava kokonaan, suurimman osan asioista kannattaa antaa mennä toisesta korvasta sisään ja saman tien toisesta ulos. Sitten niissä asioissa joita ei mitenkään voi sietää tehdä selvät rajat "et voi asettaa sanoja suuhuni", "siitä asiasta ei ole sovittu", "älä puutu asioihin jos tulet"....

Ap tässä. Joo, niin ollaan menty tähänkin asti, että yritetään vaan ignoorata. Toisaalta, jos loukkaava käytös ulottuu tulevaisuudessa lapsiin, niin sitten ollaan ihmeissämme. Postasin tämän tänne siksi, että musta tämän viihdearvo on niin omaa luokkaansa ja kohtalotovereita on kiva kuulla. Olen joutunut tuota hänen "hoitamistaan" miettimään, hän kun on jo iäkäs. En aio hoitaa, hotokotiin sitten tervemenoa. Siinä mun raja kait kulkee.

Mulla itelläni on hyvä anoppi. Mutta jos mulle olis sattunu tollanen tilanne, olisin sanonut tarjoilijalle, että mieheni maksaa meidän perheemme ruuan, ja tähdentänyt että siis minun, mieheni ja lapsemme. Ja kun mies olisi tullut vessasta, olisin antanut laskun hänelle ja sanonut että maksaisitko kun äitisi maksoi kaikkien muiden. Olisin katsonut mitä anoppi tuumaa ja alkaako oikoa, että olisinhan minä muut maksanut mutta en sinun. Olisiko ihan oikeasti poikansa kuullen näin sanonut. Ja mua jäi kans vaivaamaan, että miksi hitossa te ilmoititte anopille että olette menossa syömään, jos perhelounaalle halusitte? Ei me ainakaan soitella anopille meidän menoista, sen kummemmin kuin munkaan äidille.