Anoppi maksoi eilen ravintolassa koko suvun laskun- minua lukuunottamatta!

Meidän suvussa olisi kyllä anoppi, joka saisi jatkossa ruokailla yksin.

Vierailija kirjoitti:

Meidän suvussa olisi kyllä anoppi, joka saisi jatkossa ruokailla yksin.

Kukapa sormella osittelijan kanssa haluaisi ravintolaan lähteä.

Ne jotka nielevät tuon jutun, miettikää uudestaan, klassikko tarina!! Niin, aivan kaikkea ei kannattaisi uskoa. Olette provosoituneet kirjoittelemaan trollille.

Antakaa sen trollin kirjoitella itsekseen, miksi vastaatte? Vai onko mukavampaa provosoitua ettei aika käy tylsäksi?

Vierailija kirjoitti:

Eikö siinä vaiheessa miehesi kaivanut lompsaansa? Jos oli huonoa käytöstä anopilta, niin vielä enemmän mieheltäsi.

Olisit odottanut kun miehesi tulee vessasta ja olisit antanut hänen maksaa itse koska kerran äiti maksoi muut paitsi teidän perheen . Vai maksoiko hän miehesi syömiset mutta ei sinun???

Vierailija kirjoitti:

Ne jotka nielevät tuon jutun, miettikää uudestaan, klassikko tarina!! Niin, aivan kaikkea ei kannattaisi uskoa. Olette provosoituneet kirjoittelemaan trollille.

Onko vastaaminen (trollille) aina provosoitumista?

Ettekö osaa nähdä tarinan oikeaa juonta jossa vedätettävinä on joukko peukuttajia. Tämä sääliänne kuppaava trolli vedättää teitä aivan kybällä.

Oikea kupletin juoni......Et kysyisi jos miettisit itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suku on syömässä ja täyttää muutaman pöydän ja yksi maksaa. Tilanne on vähän eri kuin vaikka vappulounaalla, jossa useita paris/perhekuntia istuu samassa seurueessa ja maksajia on monta. Edellisessä ei tarvitse eritellä päitä, jälkimmäisessä tarvitsee.

No minun ei kyllä ole tarvinnut siinäkään tilanteessa eritellä päitä tai ainakaan osoitella niitä päitä sormella. Joko kerron maksavani esim. kahden aikuisen ja kahden lapsen laskun tai kerron että mä maksan nämä ja nämä annokset.

Se sopiikin, jos on seisova pöytä ja hinnat samat "aikuiselle" ja "lapselle".  

Ihme porukkaa Porvoossa!

Vierailija kirjoitti:

Antakaa sen trollin kirjoitella itsekseen, miksi vastaatte? Vai onko mukavampaa provosoitua ettei aika käy tylsäksi?

Viihdyttävintä tämän kaltaisissa ketjuissa on huomata aloittajan provosoituvan, joskus hänen kannattaisi miettiä mihin provosoituu vastaamaan.

Toimit hienosti. Hyvä kun et provosoitunut. Sitä ärsyttää kun ei saa susta tappelukaveria. Keskustele miehesi kanssa asiasta

Hauskoja nämä palstasalapoliisit. Tarinasta etsitään aukkoja suurennuslasin kanssa, ja huudellaan Ap:lle. Jos et usko juttua, niin älä kommentoi. :D

Minä kyllä uskon tämän voivan olla tosijuttu. Oma anoppipuoleni olisi nimittäin voinut tehdä minulle samoin. Hän asuu appeni kanssa onneksi kaukana, joten näemme 1-2 kertaa vuodessa. Tuolloinkin syynä on puhtaasti appi, eli lasteni pappa, jota haluaisimme nähdä useamminkin. Tämän uuden puolison eli anoppipuoleni vuoksi emme vaan kerta kaikkiaan pysty.

Naisen repertuaariin kuuluu myös jatkuva arvostelu. Kaikki mitä teemme on väärin. Myös ammattini edustajat hän on useammassakin keskustelussa, siis läsnä ollessani, haukkunut täysin. Myös mieheni on hänestä täysi surkimus, osittain ehkä siksi, ettei anoppi ymmärrä mitä mies tekee työkseen. Tietotekninen ala = tietokoneen korjaus = rupuduuni. :D

Hän on myös ilkeä lapsillemme. Samassa pöydässä saattaa olla myös hänen biologisia lapsenlapsiaan, joilta ei odoteta pöytätapoja tai lautasen tyhjäksi syömistä, mutta meidän vuodelleen samanikäisiltä lapsilta odotetaan. Ihan siis suoraan sanallisesti siinä ruokapöydässä komennetaan toisia ja lässytetään toisille. Lapsemme ovat luonnollisesti hyvin hämmentyneitä, ja pelkäävät "mummuaan".

Ilkein juttu on kuitenkin tehty lasten selän takana. Hän nimittäin varasti lasten tutulta sedältä saamat mansikkarahat. Kuulostaa kirjoitettuna ihan älyttömältä, mutta näin kävi. :D Eräällä vierailullamme lapsemme olivat muualla leikkimässä, kun eräs tuttu käväisi kylässä anopin ja apen luona. Tämä "setä" halusi muistaa lapsiamme jättämällä vähän kolikoita, että saavat ostaa mansikoita. Kun silmä vältti, anoppi imaisi rahat piirongin päältä itselleen. Lapsemme eivät koskaan saaneet rahoja, anoppi väitti kiven kovaan, ettei niitä ollut olemassakaan. Ei sitten tiennyt, että näin koko jutun.

Hyvin usein reissumme päättyy siihen, että lähdemme vihaisina etuajassa kotiin, myös tuolloin, kun anoppi alentui varastamaan lapsiltamme. Olen vuosien varrella usein suuttunut ja sanonut anopille vastaan, mutta viime aikoina pyrin toimimaan kuten Ap, eli en reagoi mitenkään. Tiedän sen ärsyttävän enemmän, enkä toisaalta näe mitään hyötyä raivoamisestakaan, kun mikään ei kuitenkaan muutu. Ymmärrettävästi välttelemme vierailuja viimeiseen asti.

Tsemppiä, Ap, suhtaudut todella kypsästi tilanteeseen, joten jatka samaan malliin!

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti ei ole provo. Seurueesta osa oli leikkipaikalla lasten kanssa, kaikki tekivät lähtöä, takkeja haettiin. 

Miten tämä lause sopii siihen, että aloituksessa "anoppi osoitti niitä ruokailijoita, joiden laskun hän maksaa"?

Hah, muistui mieleen ravintolailta miehen ja hänen vanhempiensa kanssa. Olin raskaana, muttei oltu (eikä olla edelleenkään) miehen kanssa naimisissa. Noh, siinä sitten rupateltiin appivanhempien kanssa ja erehdyttiin sanomaan, että lapsi saa minun sukunimeni. Tähän appiukko täräyttää, että "eikö lapsi ole *Jaakon*, kun ei saa edes heidän perheen nimeään". Olin aivan äimänkäkenä, että mitä ihmettä. Appiukko jatkoi, että kyllähän sen tietää, että pettänyt olen, jos lapselle ei anneta HEIDÄN suvun nimeä ja sitä äpärää ei tarvitse tuoda heidän silmiensä eteen.

Lapsi syntyi, isyys varmennettiin testillä (oli siis minun tahtoni) ja lapsi sai sukunimeni. Appivanhempia en ole tuon tapauksen jälkeen tavannut, eikä ole "äpärämmekään".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti ei ole provo. Seurueesta osa oli leikkipaikalla lasten kanssa, kaikki tekivät lähtöä, takkeja haettiin. 

Miten tämä lause sopii siihen, että aloituksessa "anoppi osoitti niitä ruokailijoita, joiden laskun hän maksaa"?

No heidän paikkojaan? Tarjoilijoilla on käytössä pöytäkartat, joiden mukaan lasku tarvittaessa jaetaan. Ihan sama, vaikka olisi koko porukka poistunut vessaan.

Jos olisin sinä, menisin anopin luo ilmoittamatta etukäteen ja sanoisin, että keitäpä kahvit, tulin juttelemaan. (Ilmoittamatta siitä syystä, ettei anoppi ehdi keksiä erityisiä toimintatapoja ko tilannetta varten, että on siis ns "aseeton".)

Kun kahveet on pöydässä, kertoisin anopille, että minua on mietityttänyt yksi asia. Että miksi olet useita kertoja käyttäytynyt siten kuin olet käyttäytynyt. Sitten vetäisin taskusta paperin, johon olen listannut kaikki ko asiat, mitkä on jääneet sinua häiritsemään. Lukisin ne anopille läpi selityksineen. Sanoisin, että tämmöiset kommentit ovat mielestäni hyväntavanvastaisia ja että olen loukkaantunut joka ikinen kerta. Ja että ei siinä mitään, jos tällaisia loukkauksia tulee kerran puolessa vuodessa,koska kaikki tekevät virheitä joskus, mutta kun niitä tulee joka kerta ja monta kerralla.

Kuuntelisin, mitä anoppi sanoo. Jos hän sanoisi, ettei ole tarkoittanut pahaa ja ettei hän edes muista sanoneensa tällaisia, vastaisin siihen, että minä kyllä muistan ja olen ollut tosi pahoillani näistä sanoista. Jos anoppi antaisi syyteryöpyn siitä, kuinka häntä ei oteta perheen juttuihin mukaan ja että hän on hyljeksitty, vastaisin, että näin on juuri näiden asioiden takia. Jos hän sanoisi, että sinäkin olet loukannut minua näillä, näillä ja näillä sanoilla, tutkailisin hetken itseäni ja sen jälkeen pyytäisin anteeksi ja sanoisin myös yrittäväni parantaa tapani.

Jos anoppi kykenisi kahvittelun aikana ystävällissävyiseen keskusteluun, ehdottaisin lopuksi, että molemmat yrittäisivät omalla tahollaan tehdä asioiden eteen töitä, että tulevaisuus olisi mukavampi. Jos anoppi olisi loppuun asti hyökkäyshakuinen, yrittäisin viimeiseen asti viedä keskustelua järkevään suuntaan. Jos tästä ei olisi apua, ilmoittaisin lopuksi, että anoppi saa valita, joko ollaan tästä lähtien mukavia kavereita keskenämme, tai sitten v&&&u ei olla. Samaa tulee saamaan anoppi kuin minäkin olen saanut.

Mielestäni kannattaa nostaa katti pöydälle, muuten anoppi jatkaa samaa rataa hamaan auringonlaskuun saakka. Anoppisi vaikuttaa ihmiseltä, jolla on lupa arvostella ja mitätöitä muita. Nämä ovat narsismin piirteitä. Mieti myös sitä, että voisiko anopin käytös johtua siitä, että hän kokisi itsensä vähemmän "hienoksi" kuin sinä olet. Onko teillä siis suuret erot esim. lapsuudenkodeissanne, koulutuksessa, vartalon muodossa, yleissivistyksessä, vaateissa, käsilaukuissa, vihkisormuksen timanteissa? Jos "lyöt" anoppisi näissä kaikissa, niin ei ihme että anoppisi "oireilee". Naiset ovat kateellisia toisilleen: paremmat yksilöt pitää lyödä alas, sellaisessa asiassa missä itse "pystyy".

Sara

Vierailija kirjoitti:

Jos olisin sinä, menisin anopin luo ilmoittamatta etukäteen ja sanoisin, että keitäpä kahvit, tulin juttelemaan. (Ilmoittamatta siitä syystä, ettei anoppi ehdi keksiä erityisiä toimintatapoja ko tilannetta varten, että on siis ns "aseeton".)

Kun kahveet on pöydässä, kertoisin anopille, että minua on mietityttänyt yksi asia. Että miksi olet useita kertoja käyttäytynyt siten kuin olet käyttäytynyt. Sitten vetäisin taskusta paperin, johon olen listannut kaikki ko asiat, mitkä on jääneet sinua häiritsemään. Lukisin ne anopille läpi selityksineen. Sanoisin, että tämmöiset kommentit ovat mielestäni hyväntavanvastaisia ja että olen loukkaantunut joka ikinen kerta. Ja että ei siinä mitään, jos tällaisia loukkauksia tulee kerran puolessa vuodessa,koska kaikki tekevät virheitä joskus, mutta kun niitä tulee joka kerta ja monta kerralla.

Kuuntelisin, mitä anoppi sanoo. Jos hän sanoisi, ettei ole tarkoittanut pahaa ja ettei hän edes muista sanoneensa tällaisia, vastaisin siihen, että minä kyllä muistan ja olen ollut tosi pahoillani näistä sanoista. Jos anoppi antaisi syyteryöpyn siitä, kuinka häntä ei oteta perheen juttuihin mukaan ja että hän on hyljeksitty, vastaisin, että näin on juuri näiden asioiden takia. Jos hän sanoisi, että sinäkin olet loukannut minua näillä, näillä ja näillä sanoilla, tutkailisin hetken itseäni ja sen jälkeen pyytäisin anteeksi ja sanoisin myös yrittäväni parantaa tapani.

Jos anoppi kykenisi kahvittelun aikana ystävällissävyiseen keskusteluun, ehdottaisin lopuksi, että molemmat yrittäisivät omalla tahollaan tehdä asioiden eteen töitä, että tulevaisuus olisi mukavampi. Jos anoppi olisi loppuun asti hyökkäyshakuinen, yrittäisin viimeiseen asti viedä keskustelua järkevään suuntaan. Jos tästä ei olisi apua, ilmoittaisin lopuksi, että anoppi saa valita, joko ollaan tästä lähtien mukavia kavereita keskenämme, tai sitten v&&&u ei olla. Samaa tulee saamaan anoppi kuin minäkin olen saanut.

Mielestäni kannattaa nostaa katti pöydälle, muuten anoppi jatkaa samaa rataa hamaan auringonlaskuun saakka. Anoppisi vaikuttaa ihmiseltä, jolla on lupa arvostella ja mitätöitä muita. Nämä ovat narsismin piirteitä. Mieti myös sitä, että voisiko anopin käytös johtua siitä, että hän kokisi itsensä vähemmän "hienoksi" kuin sinä olet. Onko teillä siis suuret erot esim. lapsuudenkodeissanne, koulutuksessa, vartalon muodossa, yleissivistyksessä, vaateissa, käsilaukuissa, vihkisormuksen timanteissa? Jos "lyöt" anoppisi näissä kaikissa, niin ei ihme että anoppisi "oireilee". Naiset ovat kateellisia toisilleen: paremmat yksilöt pitää lyödä alas, sellaisessa asiassa missä itse "pystyy".

Sara

Kyllä minä "lyön" oman anoppini mainitsemissasi asioissa, mutta ei hän silti "oireile". Ei tuollaiset asiat saa ollaan syy huonoon käytökseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti ei ole provo. Seurueesta osa oli leikkipaikalla lasten kanssa, kaikki tekivät lähtöä, takkeja haettiin. 

Miten tämä lause sopii siihen, että aloituksessa "anoppi osoitti niitä ruokailijoita, joiden laskun hän maksaa"?

No heidän paikkojaan? Tarjoilijoilla on käytössä pöytäkartat, joiden mukaan lasku tarvittaessa jaetaan. Ihan sama, vaikka olisi koko porukka poistunut vessaan.

Musta on hiukan moukkamaista tehdä lähtöä ennen kuin lasku on maksettu. Ja jos suurimman osan laskusta maksan helpompi on esim. nyökätä ko. ihmistä/ihmisiä kohden ja sanoa esim. että hän haluaa maksaa omansa minä maksan loput.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti ei ole provo. Seurueesta osa oli leikkipaikalla lasten kanssa, kaikki tekivät lähtöä, takkeja haettiin. 

Miten tämä lause sopii siihen, että aloituksessa "anoppi osoitti niitä ruokailijoita, joiden laskun hän maksaa"?

No heidän paikkojaan? Tarjoilijoilla on käytössä pöytäkartat, joiden mukaan lasku tarvittaessa jaetaan. Ihan sama, vaikka olisi koko porukka poistunut vessaan.

Musta on hiukan moukkamaista tehdä lähtöä ennen kuin lasku on maksettu. Ja jos suurimman osan laskusta maksan helpompi on esim. nyökätä ko. ihmistä/ihmisiä kohden ja sanoa esim. että hän haluaa maksaa omansa minä maksan loput.

Olen samaa mieltä, mutta tarjoilijana voin todeta, että monet ihmiset lähtee ennen kuin laskut on jaettu, siis jos tietävät, että esimerkiksi isovanhemmat maksavat heidänkin laskunsa.

Yleensä porukat näyttävät, että hän maksaa tuon ja tuon laskun, minä maksan tuon ja tuon laskun. Ongelmaa ei ole, paitsi silloin, jos onkin vaihdettu paikkoja ruokailun jälkeen, jolloin laskut menee "väärin", koska meillä tarjoilijoilla on pöytäkartta, jonka mukaan se lasku jaetaan. Kiireessä ei välttämättä muista, istuiko se punapaitainen nainen alusta asti seinän vieressä, vai vaihtoiko paikkaa jonkun kanssa illan aikana.