Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Huomenna aika raskaudenkeskeytykseen ja olo on edelleen epävarma.
14.02.2016 |
Ihan kauhea olo. Kello tikittää, eikä mulla ole mitenkään varma olo päätöksestä.
Meillä on kolme lasta, nuorin on vielä alle vuoden ja itse olemme jo lähellä neljääkymppiä.
Olen raskaana, mutta en suunnitellusti, päinvastoin, olemme olleet asiasta hyvin järkyttyneitä. Viikkoja on nyt noin 7-8.
Itse olin aluksi lapsen pitämisen puolella, mies oli ehdottomasti vastaan. Mies ei nähnyt minkäänlaisena vaihtoehtona lapsen pitämistä, sanoi, ettei kertakaikkiaan halua tätä lasta. En minäkään varsinaisesti halua, mutta abortti tuntuu hirvittävältä päätökseltä, toivoisin, että raskaus menisi itsestään kesken, ei tarvitsisi päättää keskeytyksestä, mutta lastakaan ei syntyisi. No, ei näytä menevän kesken, sikiöllä näkyi ultrassa vahva syke.
Olen mieheni kanssa yrittänyt pohtia todellista syytä keskeytykselle. Ulkoiset fasiliteetit ovat kunnossa, talous, terveys, parisuhde, työpaikat, yms. Tuntuu vain, että neljä lasta on paljon, mutta onko liian paljon? Me emme ole enää kovin nuoria, olen jo suureen ääneen julistanut kaikille, että meidän lapset ovat nyt tässä, töihinkin olen ilmoittanut palaavani. Töissä myös hieman kummasteltiin/paheksuttiin jo tätä kolmatta raskauttani.
Myös lasten ikäero ahdistaa. Kahden ensimmäisen välillä ikäeroa oli vain vuosi, elämä oli silloin aika kamalaa ja kaoottista, tuntui todella raskaalta ja ahdistavalta ensimmäiset vuodet. Arki oli yhtä kellontarkkaa aikatauluttamista ruokailuiden ja päiväunien kanssa, jotta paletti pysyi joten kuten kasassa. Oikein puistattaa ajatus kaupassakäynneistä tai kahden pienen raahaamisesta kukonlaulun aikaan päiväkotiin. Arki oli pelkkää suorittamista ja loputonta väsymystä.
Nämä isot lapset ovat nyt koululaisia ja olen todella nauttinut elämästä tämän viimeisen vauvan kanssa. On ollut ihanaa, rentoa, ei paineita, ei suorittamista, vauva on kulkenut kaikessa vanhassa helposti mukana. Nyt, jos tämä neljäs pidettäisiin olisi tuo aiempi kammottava kaaos taas edessä. Ja kahden pienen lisäksi pitäisi revetä vielä kahden koululaisenkin tarpeisiin. En todellakaan tiedä haluanko enää sellaista elämää. En tiedä olisiko se reilua kellekään lapsistamme, että tämä mukava ja leppoisa elämä (äiti kotona vauvan kanssa vastaanottamassa reippaana lapsia koulusta, ja aikaa ja energiaa todella olla kiinnostunut myös isojen lasten asioista) muuttuisi neljännen myötä hullunmyllyksi. Kyllä te tiedätte millaista elämä on kahden ihan pienen kanssa, ikäeroa tulisi nyt 1,5 vuotta.
Ja kaikki liikkuminen, lähteminen, matkustelu, kaikki. Muuttuisi ihan supervaikeaksi taas moneksi vuodeksi.
Lisäksi tiedän, että kaikki ystävät, tuttavat, sukulaiset, esimieheni, kaikki, pitäisivät neljättä lasta virheenä, hulluutena ja typeryytenä. Ja kun itsekin on niin epävarma, niin jos minkäänlaista tukea tai hyväksymntää ei ympäristöltä ole odotettavissa, niin en tiedä miten selviän.
Ja mun työ. Pidän kyllä todella suurena riskinä olla työelämästä tämänikäisenä pois vuosia. Suoranainen uraitsemurha. Ja vaikka kuinka on vakityö, niin enpä tiedä missä mallissa mun tehtäväni olisi enää vuosien päästä. Nyt se vielä on, kun olen sopinut paluusta kesän jälkeen. Jos nyt ilmoitankin toisesta äitiyslomasta putkeen, niin vain taivas tietää, miten tässä käy...
No näiden perusteella päädyimme siis keskeyttämään raskauden, vaikka se ei varsinaisesti kovin hyvältä ja helpottavalta tunnukaan. Aika sille on huomenna.
Olen sitä itkenyt valtavasti, mutta sopeutunut jo ajatukseen. Nyt kuitenkin mieheni käänsi aamulla kelkkaa ja sanoi, että hänen mielestään voisimme kuitenkin pitää vauvan, että kyllä me jotenkin selvitään.
En tajua! Jumalauta se on pari viikkoa vakaasti vaatinut, että raskaus keskeytetään ja saanut minutkin kääntymään puolelleen. Ja nyt alle vuorokausi ennen aborttia kääntääkin takkinsa täysin!
Mä en tajua nyt enää mistää mitään. En mä ole varma, että haluan tämän lapsen, mutta en ole varma haluanko sitä tappaakaan. Olimme kuitenkin jo asian päättäneet, olen käynnistänyt surutyön, hyväksynyt virheeni ja valmistautunut keskeytykseen ja elämään kolmen lapsen äitinä.
En tiedä enää mistään mitään. Kello käy.
Onko teillä mitään kommentoitavaa mun tilanteeseeni?
Ei mulla ole miehen lisäksi ketään muuta jolle asiasta voisi puhua.
Tarvitsisin kipeästi jonkun objektiivisen ihmisen mielipiteen...
Kommentit (133)
Mulla takana 2 aborttia, toinen teininä 18v ja toinen 28v. Molemmilla kerroilla abortti sujui hyvin ja lääkärissäkin kohtelu oli ERITTÄIN HYVÄÄ, ei todellakaan mitään kaltoinkohtelua. Kyllä hoitajien ja lääkäreiden täytyy kohdella abortintekijää hienosti, jos ei kohtele niin siitä voi ja pitää valittaa.
Hoitaja tai lääkäri joka ei pysty kohtelemaan hyvin abortintekijää, ei ole tällöin soveltuva alalle. Jokainen lääkäri ja hoitaja tietää, että abortti on yleinen toimenpide Suomessa ja jos tuolle alalle lähtee niin myös ne abortit siellä tulevat vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Abortilla on seurauksensa. Se on aika jäätävää, kun tunnet sikiön putoavan vessanpönttöön ja raskaushormonit romahtaa. Kivut on järkyttävät ja vuoto voi kestää viikkoja. Se hormoneista johtuva mielialanlasku on hirveä. Sitä tyhjyyden tunnetta ei voi sanoin kuvata. Inhoat omaa peilikuvaasi joka päivä ja mahdollisesti päivä päivältä enemmän. Olet yksin tunteinesi. Aborttia kun ei voi hehkuttaa. Mies ei voi käsittää. Alat vihata miestäsi. Koet ettet ole oikeutettu suruun, koska itse teit valinnan. Suru koteloituu sisälle. Arvostuksesi koko liittoasi kohtaan kyseenalaistuu. Vihaat itseäsi naisena, inhoat seksiä vuosikausia. Jos olet varma, ettei sinulle käy kuten minulle niin mieti vielä.
Paskat! Itsekin tehnyt abortin enkä todellakaan samaistu sanomaasi! Minulle tuli todella HELPOTTUNUT olo, en inhonnut peilikuvaani, en inhonnut miestäni, en ollut todellakaan yksin, olo ei ollut lainkaan tyhjä päinvastoin. Abortin jälkeen olin vihdoin taas elossa. Plussan jälkeen elämä oli täynnä kamalaa ahdistusta ja vihaa. Että haistappa sinä p*ska!
Millä mielellä olet nyt, ap? Voimia. Minä toivon, että päädytte pitämään lapsen.
Vierailija kirjoitti:
Mulla takana 2 aborttia, toinen teininä 18v ja toinen 28v. Molemmilla kerroilla abortti sujui hyvin ja lääkärissäkin kohtelu oli ERITTÄIN HYVÄÄ, ei todellakaan mitään kaltoinkohtelua. Kyllä hoitajien ja lääkäreiden täytyy kohdella abortintekijää hienosti, jos ei kohtele niin siitä voi ja pitää valittaa.
Hoitaja tai lääkäri joka ei pysty kohtelemaan hyvin abortintekijää, ei ole tällöin soveltuva alalle. Jokainen lääkäri ja hoitaja tietää, että abortti on yleinen toimenpide Suomessa ja jos tuolle alalle lähtee niin myös ne abortit siellä tulevat vastaan.
Eikö sulle kerrottu ettei abortti ole ehkäisymenetelmä? Vaikutat harvinaisen tampiolta ja aikaasi seuraamattomalta. Miksiköhän on kokonainen kansanliike ollut tekemässä aloitetta sen puolesta, että kyseisellä alalla työskentelevät voisivat eettisistä syistä kieltäytyä kyseisistä työtehtävistä. Vaikutat aika horolta... Sori, mutta en pysty arvostamaan...
Hah, täällä kirjottelee selvästi nää 10 lapsen vauvatehtailijat jotkaa elää tuilla ja pakenee työelämää. Menkää töihin! Ja mene ap sinäkin! Ketään huvita maksella teidän tukia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla takana 2 aborttia, toinen teininä 18v ja toinen 28v. Molemmilla kerroilla abortti sujui hyvin ja lääkärissäkin kohtelu oli ERITTÄIN HYVÄÄ, ei todellakaan mitään kaltoinkohtelua. Kyllä hoitajien ja lääkäreiden täytyy kohdella abortintekijää hienosti, jos ei kohtele niin siitä voi ja pitää valittaa.
Hoitaja tai lääkäri joka ei pysty kohtelemaan hyvin abortintekijää, ei ole tällöin soveltuva alalle. Jokainen lääkäri ja hoitaja tietää, että abortti on yleinen toimenpide Suomessa ja jos tuolle alalle lähtee niin myös ne abortit siellä tulevat vastaan.
Eikö sulle kerrottu ettei abortti ole ehkäisymenetelmä? Vaikutat harvinaisen tampiolta ja aikaasi seuraamattomalta. Miksiköhän on kokonainen kansanliike ollut tekemässä aloitetta sen puolesta, että kyseisellä alalla työskentelevät voisivat eettisistä syistä kieltäytyä kyseisistä työtehtävistä. Vaikutat aika horolta... Sori, mutta en pysty arvostamaan...
Olen horo, koska 2 aborttia takana? Kuules kun ehkäisy ei ole 100% varma vaihtoehto ja ketään ei voi pakottaa synnyttämään. Oman kehon oikeus, sulle varmaan täysin vieras käsite? ;)
Ja jos on niin kovat eettiset syyt niin ei kertakaikkiaan voi hakeutua lääkikseen tai hoitoalalle. Se on hankittava muu ammatti sitten vaan! Abortti on toimenpide siinä missä muutkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Abortilla on seurauksensa. Se on aika jäätävää, kun tunnet sikiön putoavan vessanpönttöön ja raskaushormonit romahtaa. Kivut on järkyttävät ja vuoto voi kestää viikkoja. Se hormoneista johtuva mielialanlasku on hirveä. Sitä tyhjyyden tunnetta ei voi sanoin kuvata. Inhoat omaa peilikuvaasi joka päivä ja mahdollisesti päivä päivältä enemmän. Olet yksin tunteinesi. Aborttia kun ei voi hehkuttaa. Mies ei voi käsittää. Alat vihata miestäsi. Koet ettet ole oikeutettu suruun, koska itse teit valinnan. Suru koteloituu sisälle. Arvostuksesi koko liittoasi kohtaan kyseenalaistuu. Vihaat itseäsi naisena, inhoat seksiä vuosikausia. Jos olet varma, ettei sinulle käy kuten minulle niin mieti vielä.
Paskat! Itsekin tehnyt abortin enkä todellakaan samaistu sanomaasi! Minulle tuli todella HELPOTTUNUT olo, en inhonnut peilikuvaani, en inhonnut miestäni, en ollut todellakaan yksin, olo ei ollut lainkaan tyhjä päinvastoin. Abortin jälkeen olin vihdoin taas elossa. Plussan jälkeen elämä oli täynnä kamalaa ahdistusta ja vihaa. Että haistappa sinä p*ska!
Auts... reaktiostasi päätellen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse päädyin viime syksynä tekemään abortin, ehkäisy petti enkä vaan kertakaikkiaan halua yhtäkään lasta elämääni. Helppoa se ei missään nimessä ollut, mutta kyllä se oikea valinta silti oli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla takana 2 aborttia, toinen teininä 18v ja toinen 28v. Molemmilla kerroilla abortti sujui hyvin ja lääkärissäkin kohtelu oli ERITTÄIN HYVÄÄ, ei todellakaan mitään kaltoinkohtelua. Kyllä hoitajien ja lääkäreiden täytyy kohdella abortintekijää hienosti, jos ei kohtele niin siitä voi ja pitää valittaa.
Hoitaja tai lääkäri joka ei pysty kohtelemaan hyvin abortintekijää, ei ole tällöin soveltuva alalle. Jokainen lääkäri ja hoitaja tietää, että abortti on yleinen toimenpide Suomessa ja jos tuolle alalle lähtee niin myös ne abortit siellä tulevat vastaan.
Eikö sulle kerrottu ettei abortti ole ehkäisymenetelmä? Vaikutat harvinaisen tampiolta ja aikaasi seuraamattomalta. Miksiköhän on kokonainen kansanliike ollut tekemässä aloitetta sen puolesta, että kyseisellä alalla työskentelevät voisivat eettisistä syistä kieltäytyä kyseisistä työtehtävistä. Vaikutat aika horolta... Sori, mutta en pysty arvostamaan...
Olen horo, koska 2 aborttia takana? Kuules kun ehkäisy ei ole 100% varma vaihtoehto ja ketään ei voi pakottaa synnyttämään. Oman kehon oikeus, sulle varmaan täysin vieras käsite? ;)
Ja jos on niin kovat eettiset syyt niin ei kertakaikkiaan voi hakeutua lääkikseen tai hoitoalalle. Se on hankittava muu ammatti sitten vaan! Abortti on toimenpide siinä missä muutkin.
Ihan miten vaan... kunhan pidät pääsi kiinni nyt ja kieltäydyt jatkossa seksistä, kun et osaa ehkäistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ainakin suhtauduttiin aborttiin oikein positiivisin mielin, hoitajat ihan oikeasti TSEMPPASIVAT siihen. Itse toimenpide oli kamala mutta hoito todella hyvää! Olin tyytyväinen saamaani palveluun, sillä varauduin siihen miten hoitohenkilökunta inhoaisi minua, myös lääkäri oli aivan ihana :)
N30
Vierailija kirjoitti:
Minä menin keskeytykseen reilu vuosi sitten enkä ole katunut hetkeäkään. Meillä on kaksi lasta ja mun voimavarat rajoillaan jo nyt. Elämä on ihan hyvää ja seesteisempääkin nyt kuin vuosi sitten (vaikka edelleen on vaikeuksia ja haasteita eikä vähiten mun mielen vaikeuksien takia) ja hetken mietin, että voih, oishan se vauva tässä nyt mennyt. Mutta sitten ajattelin, että joo, se näyttää nyt sille, kun sitä vauvaa ei ole vaatimuksineen, ja olen saanut käyttää energiaani niihin asioihin, jotka vaativat sitä joka päivä eli olemassa olevat lapset ja oma mielen paranemiseni.
Itse olin tosin alusta asti sitä mieltä, että EN halua sitä vauvaa, ja mies hyväksyi mukisematta minun päätökseni, koska oltiin oltu ilman ehkäisyä mun hormoniongelmien takia ja olin koko ajan sanonut, että mitään vahinkoa en pidä. Toki minusta oli vähän surullista abortoida vauva, joka oli kuin lupaus rakkaudesta, mutta kun mä tiesin, ettei se vauva tule minua rakastamaan ehjäksi, vaan mulla pitäis olla ne rahkeet ja kun tiesin, että ei ollut. Mulle ei vain ollut tarkoitettu kolmatta lasta, tavallaan julmaa ajatella itsestään niin, mutta olen hyvin tyytyväinen, että kykenin siihen "itseäni koskevaan julmuuteen" enkä rakennellut mitään pilvilinnoja siitä, miten jaksan, koska mä vain tiedän, etten olis jaksanut.
Taas yksi täysin turha keskeytys. Aikuiset ihmiset ja oikein hakemalla hakeuduttu tilanteeseen, vaikka tiesitte, että rahkeet ei riitä. Olitte oikein tietoisesti ilman ehkäisyä ja sitten ratkaisu, josta puhut itseäsi koskevana julmuutena. Kyllä se julmuus tapahtui sitä lasta kohtaan. En toivo sinulle hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla takana 2 aborttia, toinen teininä 18v ja toinen 28v. Molemmilla kerroilla abortti sujui hyvin ja lääkärissäkin kohtelu oli ERITTÄIN HYVÄÄ, ei todellakaan mitään kaltoinkohtelua. Kyllä hoitajien ja lääkäreiden täytyy kohdella abortintekijää hienosti, jos ei kohtele niin siitä voi ja pitää valittaa.
Hoitaja tai lääkäri joka ei pysty kohtelemaan hyvin abortintekijää, ei ole tällöin soveltuva alalle. Jokainen lääkäri ja hoitaja tietää, että abortti on yleinen toimenpide Suomessa ja jos tuolle alalle lähtee niin myös ne abortit siellä tulevat vastaan.
Eikö sulle kerrottu ettei abortti ole ehkäisymenetelmä? Vaikutat harvinaisen tampiolta ja aikaasi seuraamattomalta. Miksiköhän on kokonainen kansanliike ollut tekemässä aloitetta sen puolesta, että kyseisellä alalla työskentelevät voisivat eettisistä syistä kieltäytyä kyseisistä työtehtävistä. Vaikutat aika horolta... Sori, mutta en pysty arvostamaan...
Olen horo, koska 2 aborttia takana? Kuules kun ehkäisy ei ole 100% varma vaihtoehto ja ketään ei voi pakottaa synnyttämään. Oman kehon oikeus, sulle varmaan täysin vieras käsite? ;)
Ja jos on niin kovat eettiset syyt niin ei kertakaikkiaan voi hakeutua lääkikseen tai hoitoalalle. Se on hankittava muu ammatti sitten vaan! Abortti on toimenpide siinä missä muutkin.
Ihan miten vaan... kunhan pidät pääsi kiinni nyt ja kieltäydyt jatkossa seksistä, kun et osaa ehkäistä.
Menikö tunteisiin? Ja voi kuule, en todellakaan seksistä kieltäydy ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Abortilla on seurauksensa. Se on aika jäätävää, kun tunnet sikiön putoavan vessanpönttöön ja raskaushormonit romahtaa. Kivut on järkyttävät ja vuoto voi kestää viikkoja. Se hormoneista johtuva mielialanlasku on hirveä. Sitä tyhjyyden tunnetta ei voi sanoin kuvata. Inhoat omaa peilikuvaasi joka päivä ja mahdollisesti päivä päivältä enemmän. Olet yksin tunteinesi. Aborttia kun ei voi hehkuttaa. Mies ei voi käsittää. Alat vihata miestäsi. Koet ettet ole oikeutettu suruun, koska itse teit valinnan. Suru koteloituu sisälle. Arvostuksesi koko liittoasi kohtaan kyseenalaistuu. Vihaat itseäsi naisena, inhoat seksiä H vuosikausia. Jos olet varma, ettei sinulle käy kuten minulle niin mieti vielä.
Paskat! Itsekin tehnyt abortin enkä todellakaan samaistu sanomaasi! Minulle tuli todella HELPOTTUNUT olo, en inhonnut peilikuvaani, en inhonnut miestäni, en ollut todellakaan yksin, olo ei ollut lainkaan tyhjä päinvastoin. Abortin jälkeen olin vihdoin taas elossa. Plussan jälkeen elämä oli täynnä kamalaa ahdistusta ja vihaa. Että haistappa sinä p*ska!
Huomaatteko te muut saman? Tämän kirjoittaja ei todellakaan ei ole kyennyt käsittelemään tekoaan vaan uskottelee itselleen tarinaa, johon haluaa uskoa. Jos olisi hänen ei tarvitsisi haistatella. Aikamoinen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä on kamalaa, miten ihmiset täällä kannustavat pitämään lapsen. AP:lla on taas uusi helvetti edessä uuden vauvan kanssa ja elämä on täyttä p*skaa suoraansanottuna. Ei enää mitään omaa aikaa ja työ perseellään. Helppo näiden on täällä huudella ''pidä lapsi!!'' sinä ap itse joudut miehesi kanssa sitä kamalaa elämää elämään, ei nämä av palstailijat.
Mene aborttiin.
Tämä kommentti olisi ihan paikallaan, mutta tässä tapauksessa ap on valmis vastaanottamaan lapsen, samoin kuin hänen miehensä.
Minulla yksi lapsi. Toista en enää pitänyt (vaikka vahinko kävi) sillä ensimmäisen raskausaika, synnytys ja vauva-aika olivat NIIN RANKKOJA, että parisuhde ja kaikki ystävyyssuhteet olivat todella kovalla koetuksella. Nyt esikoisesta on tullut ihana reipas tyttö, ja parisuhde ja ystävyyssuhteet kukoistavat taas. Myös työelämässä menee nyt todella hyvin. Rakastan esikoistani yli kaiken, mutta en enää IKINÄ ryhtyisi uudestaan moiseen ja hankkisi/pitäisi toista lasta mistään hinnasta! Ei enää ikinä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla takana 2 aborttia, toinen teininä 18v ja toinen 28v. Molemmilla kerroilla abortti sujui hyvin ja lääkärissäkin kohtelu oli ERITTÄIN HYVÄÄ, ei todellakaan mitään kaltoinkohtelua. Kyllä hoitajien ja lääkäreiden täytyy kohdella abortintekijää hienosti, jos ei kohtele niin siitä voi ja pitää valittaa.
Hoitaja tai lääkäri joka ei pysty kohtelemaan hyvin abortintekijää, ei ole tällöin soveltuva alalle. Jokainen lääkäri ja hoitaja tietää, että abortti on yleinen toimenpide Suomessa ja jos tuolle alalle lähtee niin myös ne abortit siellä tulevat vastaan.
Eikö sulle kerrottu ettei abortti ole ehkäisymenetelmä? Vaikutat harvinaisen tampiolta ja aikaasi seuraamattomalta. Miksiköhän on kokonainen kansanliike ollut tekemässä aloitetta sen puolesta, että kyseisellä alalla työskentelevät voisivat eettisistä syistä kieltäytyä kyseisistä työtehtävistä. Vaikutat aika horolta... Sori, mutta en pysty arvostamaan...
Olen horo, koska 2 aborttia takana? Kuules kun ehkäisy ei ole 100% varma vaihtoehto ja ketään ei voi pakottaa synnyttämään. Oman kehon oikeus, sulle varmaan täysin vieras käsite? ;)
Ja jos on niin kovat eettiset syyt niin ei kertakaikkiaan voi hakeutua lääkikseen tai hoitoalalle. Se on hankittava muu ammatti sitten vaan! Abortti on toimenpide siinä missä muutkin.
Ihan miten vaan... kunhan pidät pääsi kiinni nyt ja kieltäydyt jatkossa seksistä, kun et osaa ehkäistä.
Menikö tunteisiin? Ja voi kuule, en todellakaan seksistä kieltäydy ;)
Voit tukkia suusi vaikka kyrvällä jos et muuta osaa...
No kylläpäs nyt meni mammalla pahasti tunteisiin :)
Sun isommat lapset eivät ole mitään tutinantajia tai automaattista hoitoapua. Ihan karseeta lukee jonkun kommentoivan noin. Ne on toki isosisaria, mutta myös lapsia jotka edelleen tarvitsevat jaksavia, välittäviä ja huoltapitäviä vanhempia. Kirjoitit että olette olleet todella tiukilla jo aikaisemmin, haluatko pistää itsesi ja ennen kaikkea perheesi ja lapsesi kokeilemaan että venytkö vielä kuitenkin vähän lisää? Mieti kokonaisuutta...
Minä mietin vielä aborttipäivänäkin, teenkö oikeaa valintaa -lopulta siihen kuitenkin päädyin.
Abortin jälkeen meni vain pari viikkoa, kun sain töissä tuntuvan ylennyksen. Se oli mielestäni ''merkki'' siitä, että tein oikean valinnan. Sen jälkeen olo on ollut hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Minä mietin vielä aborttipäivänäkin, teenkö oikeaa valintaa -lopulta siihen kuitenkin päädyin.
Abortin jälkeen meni vain pari viikkoa, kun sain töissä tuntuvan ylennyksen. Se oli mielestäni ''merkki'' siitä, että tein oikean valinnan. Sen jälkeen olo on ollut hyvä.
Selittelyä. Olisit saanut ylennyksen, vaikka olisit pitänytkin lapsen.
Alue: Aihe vapaa
Ai. Minulle taas suoraansanottuna v*ttuiltiin koko raskausaika, koska olin teiniäiti (18v). Kaikki hoitajat tuntuivat olevan raskautta vastaan ja suoraansanottuna vihjailivat kokoajan siitä, miten abortti olisi pitänyt tehdä.