Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Huomenna aika raskaudenkeskeytykseen ja olo on edelleen epävarma.
14.02.2016 |
Ihan kauhea olo. Kello tikittää, eikä mulla ole mitenkään varma olo päätöksestä.
Meillä on kolme lasta, nuorin on vielä alle vuoden ja itse olemme jo lähellä neljääkymppiä.
Olen raskaana, mutta en suunnitellusti, päinvastoin, olemme olleet asiasta hyvin järkyttyneitä. Viikkoja on nyt noin 7-8.
Itse olin aluksi lapsen pitämisen puolella, mies oli ehdottomasti vastaan. Mies ei nähnyt minkäänlaisena vaihtoehtona lapsen pitämistä, sanoi, ettei kertakaikkiaan halua tätä lasta. En minäkään varsinaisesti halua, mutta abortti tuntuu hirvittävältä päätökseltä, toivoisin, että raskaus menisi itsestään kesken, ei tarvitsisi päättää keskeytyksestä, mutta lastakaan ei syntyisi. No, ei näytä menevän kesken, sikiöllä näkyi ultrassa vahva syke.
Olen mieheni kanssa yrittänyt pohtia todellista syytä keskeytykselle. Ulkoiset fasiliteetit ovat kunnossa, talous, terveys, parisuhde, työpaikat, yms. Tuntuu vain, että neljä lasta on paljon, mutta onko liian paljon? Me emme ole enää kovin nuoria, olen jo suureen ääneen julistanut kaikille, että meidän lapset ovat nyt tässä, töihinkin olen ilmoittanut palaavani. Töissä myös hieman kummasteltiin/paheksuttiin jo tätä kolmatta raskauttani.
Myös lasten ikäero ahdistaa. Kahden ensimmäisen välillä ikäeroa oli vain vuosi, elämä oli silloin aika kamalaa ja kaoottista, tuntui todella raskaalta ja ahdistavalta ensimmäiset vuodet. Arki oli yhtä kellontarkkaa aikatauluttamista ruokailuiden ja päiväunien kanssa, jotta paletti pysyi joten kuten kasassa. Oikein puistattaa ajatus kaupassakäynneistä tai kahden pienen raahaamisesta kukonlaulun aikaan päiväkotiin. Arki oli pelkkää suorittamista ja loputonta väsymystä.
Nämä isot lapset ovat nyt koululaisia ja olen todella nauttinut elämästä tämän viimeisen vauvan kanssa. On ollut ihanaa, rentoa, ei paineita, ei suorittamista, vauva on kulkenut kaikessa vanhassa helposti mukana. Nyt, jos tämä neljäs pidettäisiin olisi tuo aiempi kammottava kaaos taas edessä. Ja kahden pienen lisäksi pitäisi revetä vielä kahden koululaisenkin tarpeisiin. En todellakaan tiedä haluanko enää sellaista elämää. En tiedä olisiko se reilua kellekään lapsistamme, että tämä mukava ja leppoisa elämä (äiti kotona vauvan kanssa vastaanottamassa reippaana lapsia koulusta, ja aikaa ja energiaa todella olla kiinnostunut myös isojen lasten asioista) muuttuisi neljännen myötä hullunmyllyksi. Kyllä te tiedätte millaista elämä on kahden ihan pienen kanssa, ikäeroa tulisi nyt 1,5 vuotta.
Ja kaikki liikkuminen, lähteminen, matkustelu, kaikki. Muuttuisi ihan supervaikeaksi taas moneksi vuodeksi.
Lisäksi tiedän, että kaikki ystävät, tuttavat, sukulaiset, esimieheni, kaikki, pitäisivät neljättä lasta virheenä, hulluutena ja typeryytenä. Ja kun itsekin on niin epävarma, niin jos minkäänlaista tukea tai hyväksymntää ei ympäristöltä ole odotettavissa, niin en tiedä miten selviän.
Ja mun työ. Pidän kyllä todella suurena riskinä olla työelämästä tämänikäisenä pois vuosia. Suoranainen uraitsemurha. Ja vaikka kuinka on vakityö, niin enpä tiedä missä mallissa mun tehtäväni olisi enää vuosien päästä. Nyt se vielä on, kun olen sopinut paluusta kesän jälkeen. Jos nyt ilmoitankin toisesta äitiyslomasta putkeen, niin vain taivas tietää, miten tässä käy...
No näiden perusteella päädyimme siis keskeyttämään raskauden, vaikka se ei varsinaisesti kovin hyvältä ja helpottavalta tunnukaan. Aika sille on huomenna.
Olen sitä itkenyt valtavasti, mutta sopeutunut jo ajatukseen. Nyt kuitenkin mieheni käänsi aamulla kelkkaa ja sanoi, että hänen mielestään voisimme kuitenkin pitää vauvan, että kyllä me jotenkin selvitään.
En tajua! Jumalauta se on pari viikkoa vakaasti vaatinut, että raskaus keskeytetään ja saanut minutkin kääntymään puolelleen. Ja nyt alle vuorokausi ennen aborttia kääntääkin takkinsa täysin!
Mä en tajua nyt enää mistää mitään. En mä ole varma, että haluan tämän lapsen, mutta en ole varma haluanko sitä tappaakaan. Olimme kuitenkin jo asian päättäneet, olen käynnistänyt surutyön, hyväksynyt virheeni ja valmistautunut keskeytykseen ja elämään kolmen lapsen äitinä.
En tiedä enää mistään mitään. Kello käy.
Onko teillä mitään kommentoitavaa mun tilanteeseeni?
Ei mulla ole miehen lisäksi ketään muuta jolle asiasta voisi puhua.
Tarvitsisin kipeästi jonkun objektiivisen ihmisen mielipiteen...
Kommentit (133)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä mietin vielä aborttipäivänäkin, teenkö oikeaa valintaa -lopulta siihen kuitenkin päädyin.
Abortin jälkeen meni vain pari viikkoa, kun sain töissä tuntuvan ylennyksen. Se oli mielestäni ''merkki'' siitä, että tein oikean valinnan. Sen jälkeen olo on ollut hyvä.
Selittelyä. Olisit saanut ylennyksen, vaikka olisit pitänytkin lapsen.
Eivät olisi yhdessä toimineet. Näin parempi. Tiedätkö btw paljonkin elämästäni..?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla takana 2 aborttia, toinen teininä 18v ja toinen 28v. Molemmilla kerroilla abortti sujui hyvin ja lääkärissäkin kohtelu oli ERITTÄIN HYVÄÄ, ei todellakaan mitään kaltoinkohtelua. Kyllä hoitajien ja lääkäreiden täytyy kohdella abortintekijää hienosti, jos ei kohtele niin siitä voi ja pitää valittaa.
Hoitaja tai lääkäri joka ei pysty kohtelemaan hyvin abortintekijää, ei ole tällöin soveltuva alalle. Jokainen lääkäri ja hoitaja tietää, että abortti on yleinen toimenpide Suomessa ja jos tuolle alalle lähtee niin myös ne abortit siellä tulevat vastaan.
Eikö sulle kerrottu ettei abortti ole ehkäisymenetelmä? Vaikutat harvinaisen tampiolta ja aikaasi seuraamattomalta. Miksiköhän on kokonainen kansanliike ollut tekemässä aloitetta sen puolesta, että kyseisellä alalla työskentelevät voisivat eettisistä syistä kieltäytyä kyseisistä työtehtävistä. Vaikutat aika horolta... Sori, mutta en pysty arvostamaan...
Olen horo, koska 2 aborttia takana? Kuules kun ehkäisy ei ole 100% varma vaihtoehto ja ketään ei voi pakottaa synnyttämään. Oman kehon oikeus, sulle varmaan täysin vieras käsite? ;)
Ja jos on niin kovat eettiset syyt niin ei kertakaikkiaan voi hakeutua lääkikseen tai hoitoalalle. Se on hankittava muu ammatti sitten vaan! Abortti on toimenpide siinä missä muutkin.
Ihan miten vaan... kunhan pidät pääsi kiinni nyt ja kieltäydyt jatkossa seksistä, kun et osaa ehkäistä.
Menikö tunteisiin? Ja voi kuule, en todellakaan seksistä kieltäydy ;)
Voit tukkia suusi vaikka kyrvällä jos et muuta osaa...
No kylläpäs nyt meni mammalla pahasti tunteisiin :)
Sulla ei onneksi sitä ongelmaaei ole, kun sulla ei ole tunteitakaan... Sä olet just sen ihmistyypin prototyyppi, mitä mä halveksin kaikkein eniten koko maailmassa.
Sunkin kohdalla se abortti olisi kannattanut.........
Vierailija kirjoitti:
Minä mietin vielä aborttipäivänäkin, teenkö oikeaa valintaa -lopulta siihen kuitenkin päädyin.
Abortin jälkeen meni vain pari viikkoa, kun sain töissä tuntuvan ylennyksen. Se oli mielestäni ''merkki'' siitä, että tein oikean valinnan. Sen jälkeen olo on ollut hyvä.
Uskotko todella, että ylennys oli universumin palkinto sinulle abortista?
Abortti on murha :DDD onks seki murha, ku käyttää kondomia ja siittiöt menee sen mukana roskiin eikä saa edes mahdollisuutta :( voivoi
Niin ja alottajalle tsemppii, mitä ikinä tekeekää.
Eikös koko ehkäisy ole murha? Koko seksikin on murha! Ainakaan lihansyöjät ei voi valittaa abortista. Kerta eläviä eläimiä saa tappaa niin kyllä sillon saa solumöykyn abortoida
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä mietin vielä aborttipäivänäkin, teenkö oikeaa valintaa -lopulta siihen kuitenkin päädyin.
Abortin jälkeen meni vain pari viikkoa, kun sain töissä tuntuvan ylennyksen. Se oli mielestäni ''merkki'' siitä, että tein oikean valinnan. Sen jälkeen olo on ollut hyvä.
Selittelyä. Olisit saanut ylennyksen, vaikka olisit pitänytkin lapsen.
Eivät olisi yhdessä toimineet. Näin parempi. Tiedätkö btw paljonkin elämästäni..?
Tiedän, että sait ylennyksen pari viikkoa abortin jälkeen. Kerroit tietysti työpaikalla, että olit juuri tehnyt abortin? Vai kerroitko sittenkään? Tuossa vaiheessa rakaus ei olisi vaikuttanut vielä yhtikäs mitään ja olisit raskaana ollessasi ollut täysin oikeutettu ylennykseen. Selittele mitä selittelet..
Ap tulethan kertomaan meille että pidit vauvan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin 5 lapsen äitinä yli 14 vuotta kotona, nuorin syntyi kun olin 41. Työura on jatkunut ihan hyvin pitkän kotiäitirupeaman jälkeen. Kyllä siitä neljännestäkin lapsesta selviää, et varmasti koskaan kadu, että pidät lapsen.
Luoja mä aina hämmennyn siitä kuinka rajoittunutta porukkaa täällä hengailee.
Aina se yksi lapsi lisää ei ole hyvä päätös vaikka taloudellisesti pärjäisikin. Tai ylipäätänsä miksi se lapsi pitää väkisin pitää jos itseä arvelluttaa onko perheestä enään siihen tai edes halutaanko sitä. Sen takia että täytyy kantaa vastuu vahingosta? Naurettavaa jos niitä lapsia pitäisi toinen toisensa jälkeen synnyttää (vaikka ehkäisy olisi pettänyt) siksi koska kyllähän te vielä yhden lapsen ihan hyvin voitte ottaa kun kerran taloudellisesti pärjäätte.
Vielä kauheampaa on puheet siitä että kyllähän isommat lapset auttavat ja pienemmälle saataisiin sisarus leikkikaveriksi. Se on vanhempien tehtävä pärjätä eikä sysätä osaa vastuusta jaksamisen suhteen pienemmille LAPSILLE. Ja kauheinta ikinä on puheet "ajattele sitä pientä tuhisiaa ja niitä pieniä varpaita. Se on niin söpöä ja ihanaa". Joo onhan se, mutta se on minimaalinen osa siitä mitä lapsen kanssa eläminen on. Minkään söpön vauvan takia ei neljättä lasta kannata edes harkita.
Ihmisillä on oikeus vetää raja johonkin. Jos on onnellinen nykyisellä lapsilukumäärällä ja vahinkoraskauden jatkaminen epäilyttää ja ahdistaa paljon niin kannattaa miettiä kahdesti mitä oikeasti haluaa. Kumpikaan ei ole väärin. Vaikka täällä niin monet niin väittääkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap tulethan kertomaan meille että pidit vauvan!
Luoja. Mä vaan toivon että ap ei lukenu kahta sivua enempää näitä kommentteja. Kukaan meistä ei tiedä miltä ap:stä tuntuu tai mitä se haluaa (alkutekstiä enempää). Älkää herran jumala nyt painostako toista omaan valintaanne.
Kyllä se hoitajakin todennäköisesti ilahtuu jolle ap soittaa peruvansa abortin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap? Kävitkö jo abortissa? Vai onko vauva vielä mahass?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taisi käydä niin, että varattu aika käytettiin. Tappio ihmisyydelle, voitto uraputkimammalle.
Varo, ettet tulisi irtisanotuksi kuten lukemattomat koulutetut asiantuntijat. Halveksin rahan perässä juoksijoita!!!
Vierailija kirjoitti:
Missä Ap?
Miettii mitä tekee!
Alue: Aihe vapaa
Siinähän halveksit, ei paljoa hetkauta. :)