Huomenna aika raskaudenkeskeytykseen ja olo on edelleen epävarma.

Nuku yön yli ja tee päätös spontaanisti huomenna aamulla. Sä saat pitää sen, sä saat abortoida.

Olin samassa tilanteessa mutta päätin viime hetkellä pitää sen. Olen nyt raskauden puolivälissä ja mieskin ajattelee jo positiivisesti.

Meilläkin on jo kolme lasta entuudestaan.

Yhdyn aikaisempaa mielipiteeseen: abortti kannattaa tehdä vain, jos on 100%:n varma. 

Ap tule kertomaan huomenna pidättekö lapsen vai ette? :)

Aika kurjasti miehesi teki. Nyt jos päädyt aborttiin, koet että se oli täysin sinun päätöksesi, kun mies kuitenkin halusi pitää lapsen. Jos mies olisi pysynyt kannassaan, päätös olisi ollut yhteinen. Henkisesti helpompi.

Tunnen kuitenkin tuskasi, meillä pohdittiin samaa kolmannen kohdalla. Argumentitkin oli ihan samat. Päädyin pitämään lapsen koska ajattelin että tätä ratkaisua en kadu. Aborttia olisin EHKÄ katunut, en voi tietää. Lapsi syntyy ensi kuussa, tällä hetkellä luotan siihen, että kaikesta selvitään. Lähinnä pelottaa että entä jos lapsi onkin vammainen tai vakavasti sairas, se voisi olla jo liikaa parisuhteelle ja jaksamiselle.

En lukenut muuta kuin aloituksen.. mutta jos sinun täytyy noin perusteellisesti asiaa perustella ja nyt kun miehesi on kelkkansa kääntänyt niin minä antaisin tällekin lapselle mahdollisuuden. 

Minulla on kaksi iltatähteä ja voin vakuuttaa, että heistä on todella paljon seuraa toisilleen.  Enkä todellakaan antaisi tuota kuopusta pois.. minulle abortti ei käynyt edes mielessä, koska typeryyttä tai jotain raskaus oli jo viikoilla 14, kun älysin tilanteen..  Ja todellakin minulla on seitsemän lasta, että näinkin voi käydä. 

Minulla oli vanhin jo 17, kun nuorimmainen syntyi ja näillä kahdella on 1.5 vuotta ikäeroa. Kummasti siitä rumbasta selvisi. Ja nytkin kuuluvat leikkivän keskenään..ei se niin vaikeaa ole. Ja jaksaa sitä vanhempanakin.. Tsemppiä, päätit nyt miten päätit..

Vierailija kirjoitti:

Ihan kauhea olo. Kello tikittää, eikä mulla ole mitenkään varma olo päätöksestä.

Meillä on kolme lasta, nuorin on vielä alle vuoden ja itse olemme jo lähellä neljääkymppiä.

Olen raskaana, mutta en suunnitellusti, päinvastoin, olemme olleet asiasta hyvin järkyttyneitä. Viikkoja on nyt noin 7-8.

Itse olin aluksi lapsen pitämisen puolella, mies oli ehdottomasti vastaan. Mies ei nähnyt minkäänlaisena vaihtoehtona lapsen pitämistä, sanoi, ettei kertakaikkiaan halua tätä lasta. En minäkään varsinaisesti halua, mutta abortti tuntuu hirvittävältä päätökseltä, toivoisin, että raskaus menisi itsestään kesken, ei tarvitsisi päättää keskeytyksestä, mutta lastakaan ei syntyisi. No, ei näytä menevän kesken, sikiöllä näkyi ultrassa vahva syke.

Olen mieheni kanssa yrittänyt pohtia todellista syytä keskeytykselle. Ulkoiset fasiliteetit ovat kunnossa, talous, terveys, parisuhde, työpaikat, yms. Tuntuu vain, että neljä lasta on paljon, mutta onko liian paljon? Me emme ole enää kovin nuoria, olen jo suureen ääneen julistanut kaikille, että meidän lapset ovat nyt tässä, töihinkin olen ilmoittanut palaavani. Töissä myös hieman kummasteltiin/paheksuttiin jo tätä kolmatta raskauttani.

Myös lasten ikäero ahdistaa. Kahden ensimmäisen välillä ikäeroa oli vain vuosi, elämä oli silloin aika kamalaa ja kaoottista, tuntui todella raskaalta ja ahdistavalta ensimmäiset vuodet. Arki oli yhtä kellontarkkaa aikatauluttamista ruokailuiden ja päiväunien kanssa, jotta paletti pysyi joten kuten kasassa. Oikein puistattaa ajatus kaupassakäynneistä tai kahden pienen raahaamisesta kukonlaulun aikaan päiväkotiin. Arki oli pelkkää suorittamista ja loputonta väsymystä.

Nämä isot lapset ovat nyt koululaisia ja olen todella nauttinut elämästä tämän viimeisen vauvan kanssa. On ollut ihanaa, rentoa, ei paineita, ei suorittamista, vauva on kulkenut kaikessa vanhassa helposti mukana. Nyt, jos tämä neljäs pidettäisiin olisi tuo aiempi kammottava kaaos taas edessä. Ja kahden pienen lisäksi pitäisi revetä vielä kahden koululaisenkin tarpeisiin. En todellakaan tiedä haluanko enää sellaista elämää. En tiedä olisiko se reilua kellekään lapsistamme, että tämä mukava ja leppoisa elämä (äiti kotona vauvan kanssa vastaanottamassa reippaana lapsia koulusta, ja aikaa ja energiaa todella olla kiinnostunut myös isojen lasten asioista) muuttuisi neljännen myötä hullunmyllyksi. Kyllä te tiedätte millaista elämä on kahden ihan pienen kanssa, ikäeroa tulisi nyt 1,5 vuotta.

Ja kaikki liikkuminen, lähteminen, matkustelu, kaikki. Muuttuisi ihan supervaikeaksi taas moneksi vuodeksi.

Lisäksi tiedän, että kaikki ystävät, tuttavat, sukulaiset, esimieheni, kaikki, pitäisivät neljättä lasta virheenä, hulluutena ja typeryytenä. Ja kun itsekin on niin epävarma, niin jos minkäänlaista tukea tai hyväksymntää ei ympäristöltä ole odotettavissa, niin en tiedä miten selviän.

Ja mun työ. Pidän kyllä todella suurena riskinä olla työelämästä tämänikäisenä pois vuosia. Suoranainen uraitsemurha. Ja vaikka kuinka on vakityö, niin enpä tiedä missä mallissa mun tehtäväni olisi enää vuosien päästä. Nyt se vielä on, kun olen sopinut paluusta kesän jälkeen. Jos nyt ilmoitankin toisesta äitiyslomasta putkeen, niin vain taivas tietää, miten tässä käy...

No näiden perusteella päädyimme siis keskeyttämään raskauden, vaikka se ei varsinaisesti kovin hyvältä ja helpottavalta tunnukaan. Aika sille on huomenna.

Olen sitä itkenyt valtavasti, mutta sopeutunut jo ajatukseen. Nyt kuitenkin mieheni käänsi aamulla kelkkaa ja sanoi, että hänen mielestään voisimme kuitenkin pitää vauvan, että kyllä me jotenkin selvitään.

En tajua! Jumalauta se on pari viikkoa vakaasti vaatinut, että raskaus keskeytetään ja saanut minutkin kääntymään puolelleen. Ja nyt alle vuorokausi ennen aborttia kääntääkin takkinsa täysin!

Mä en tajua nyt enää mistää mitään. En mä ole varma, että haluan tämän lapsen, mutta en ole varma haluanko sitä tappaakaan. Olimme kuitenkin jo asian päättäneet, olen käynnistänyt surutyön, hyväksynyt virheeni ja valmistautunut keskeytykseen ja elämään kolmen lapsen äitinä.

En tiedä enää mistään mitään. Kello käy.

Onko teillä mitään kommentoitavaa mun tilanteeseeni?

Ei mulla ole miehen lisäksi ketään muuta jolle asiasta voisi puhua.

Tarvitsisin kipeästi jonkun objektiivisen ihmisen mielipiteen...

Suurin syy taitaa olla se, että menetät kasvosi, jos saat vielä lapsen. Kun olit niin puhunut, että ne lapset oli nyt tässä. Se on huono syy.

Mitäs jos pitäisit lapsen?

Voisin vaikka maksaa sinulle 10 000€ jos annat lapsen adoptioon minulle.

Et joudu olemaan töistä poissa ja lapsi saa hyvän elämän kanssani. Nuorin serkuista on tällä hetkellä 2, joten leikkikavereitakin piisaisi. Lisäksi lapsi haluaisi varmasti jossakin vaiheessa olla yhteydessä teihin.

Nainen36 kirjoitti:

Mitäs jos pitäisit lapsen?

Voisin vaikka maksaa sinulle 10 000€ jos annat lapsen adoptioon minulle.

Et joudu olemaan töistä poissa ja lapsi saa hyvän elämän kanssani. Nuorin serkuista on tällä hetkellä 2, joten leikkikavereitakin piisaisi. Lisäksi lapsi haluaisi varmasti jossakin vaiheessa olla yhteydessä teihin.

Oletteko miehesi kanssa käyneet läpi adoptioneuvonnan?

Nainen36 kirjoitti:

Mitäs jos pitäisit lapsen?

Voisin vaikka maksaa sinulle 10 000€ jos annat lapsen adoptioon minulle.

Et joudu olemaan töistä poissa ja lapsi saa hyvän elämän kanssani. Nuorin serkuista on tällä hetkellä 2, joten leikkikavereitakin piisaisi. Lisäksi lapsi haluaisi varmasti jossakin vaiheessa olla yhteydessä teihin.

On paljon lapsettomia, joille tuo lapsi olisi tervetullut. Jos häpeä on liian suuri adoptiosta, voit vaikka sanoa, että tuli keskenmeno viimemetreillä. En ainakaan tapa pientä elämänalkua.

Minunlaisia naisia ja varmasti miehiäkin on paljon, joilla on mahdollisuus tarjota lapselle hyvä elämä, vaikka ei kumppania olekaan.

En ymmärrä ihmistä, joka pystyy tappamaan lapsensa, en ainakaan ihmistä, jolla on lapsia ennestään. Minusta sellainen ihminen on outo ja sekaisin päästään!

Vierailija kirjoitti:

Aika kurjasti miehesi teki. Nyt jos päädyt aborttiin, koet että se oli täysin sinun päätöksesi, kun mies kuitenkin halusi pitää lapsen. Jos mies olisi pysynyt kannassaan, päätös olisi ollut yhteinen. Henkisesti helpompi.

Tunnen kuitenkin tuskasi, meillä pohdittiin samaa kolmannen kohdalla. Argumentitkin oli ihan samat. Päädyin pitämään lapsen koska ajattelin että tätä ratkaisua en kadu. Aborttia olisin EHKÄ katunut, en voi tietää. Lapsi syntyy ensi kuussa, tällä hetkellä luotan siihen, että kaikesta selvitään. Lähinnä pelottaa että entä jos lapsi onkin vammainen tai vakavasti sairas, se voisi olla jo liikaa parisuhteelle ja jaksamiselle.

Mies  ei tehnyt kurjasti, sitten hän olisi tehnyt kurjasti, jos olisi ilmoittanut mielipiteen muuttumisesta vähän ennen aborttia tai sen jälkeen. En tekisi aborttia ap:n tilanteessa. Se, että hän kokee menettävänsä uskottavuuden, kun tuleekin vielä lapsi on huono syy. Mielipidettä saa muuttaa. Työpaikankin voi menettää, jopa ilman sitä neljättä lasta, mikään ei ole varmaa. Ihmettelen jos päädyt aborttiin, ja totean että olet muiden mielipiteistä liian riippuvainen.

Niin, onhan se mentävä kun on aikakin varattuna aborttiin, ihan periaatteesta. Sanon, että typerää. Ellei varmuus ole 100%, niin kannattaa soittaa ja perua. Eikä maksa mitään. Toivottavat, onnellista odotusta.

Minulla on 4 lasta. Pienillä väleillä kaikki. Raskasta oli kun olivat pieniä, mutta selvittiin. En itse koskaan ole pitänyt lapsilukua suurena, mutta huomaan kyllä,että muut pitää. Mutta mitä siitä? Se on muiden mielipide. Sinuna tekisin lapsen. Tuskin lasta koskaan katuu, mutta aborttia ehkä voisi katua. Aina miettisi, milloin lapsi täyttäisi vuosia, miltä hän nyt näyttäsi, mitä tekisi?  Kyllä sinä pärjäät ja jaksat. Isommista lapsistakin on varmasti apua, kun he kilvan hoitavat pientä sisarusta. Onnea teille.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä ihmistä, joka pystyy tappamaan lapsensa, en ainakaan ihmistä, jolla on lapsia ennestään. Minusta sellainen ihminen on outo ja sekaisin päästään!

Minäkin olen aina ihmetellyt ihmisiä, jotka pystyy keskeyttämään raskauden, vaikka heillä on jo lapsi/lapsia.  Lapsettonan abortin ymmärrän paremmin, koska hän ei vielä voi tajuta mitä oma lapsi oikeasti merkitsee.Mutta kun sinulla on lapsi ja alat odottaa toista, tiedät jo,että sieltä tulee ihan oikea ihminen, oma persoona. Kyllä minä ainakin olin niin utelias,että halusin saada tietää minkälainen kaveri sieltä on maailmaan pyrkimässä.   Nuorena ja lapsettomana kuvittelin,että voisin tehdä abortin, mutta kun olin saanut esikoisen,en koskaan olisi sen jälkeen pystynyt abortoimaan lastani. Joo, minulle se joidenkin "limamönttikin" oli jo lapsi. Ainakin siitä sellainen kehittyi.

Mun serkku on 43-vuotias ja odottaa 8. lastaan miehensä kanssa. Eivät ole vl-porukkaa tms. Pärjäävät oikein hyvin. Serkkuni sanoi mulle kerran, että jokainen lapsi joka on tullakseen, on tervetullut, hän ei pystyisi tuhoamaan pientä elämää. En pystyisi minäkään. Mulla on vain yksi hartaasti toivomani lapsi, kaikkien lukuisten keskenmenojen jälkeen.

Aloittajalla ei tunnu olevan edes selkeää ns. sosiaalista syytä keskeyttää alkanut raskaus. Jäitä hattuun nyt.

Tein abortin aikanaan ja omanarvontuntoni meni vuosiksi. En ollut kykenevä iloitsemaan mistään omassa elämässäni. Olin vetänyt yhden elämän vessanpöntöstä, oman elämäni arvo näyttäytyi uusin silmin: sillä ei ollut enää arvoa ollenkaan. Sain asian käsiteltyä loppuun vasta hiljattain...

Kysy jos haluat tietää jotain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä ihmistä, joka pystyy tappamaan lapsensa, en ainakaan ihmistä, jolla on lapsia ennestään. Minusta sellainen ihminen on outo ja sekaisin päästään!

 

Minäkin olen aina ihmetellyt ihmisiä, jotka pystyy keskeyttämään raskauden, vaikka heillä on jo lapsi/lapsia.  Lapsettonan abortin ymmärrän paremmin, koska hän ei vielä voi tajuta mitä oma lapsi oikeasti merkitsee.Mutta kun sinulla on lapsi ja alat odottaa toista, tiedät jo,että sieltä tulee ihan oikea ihminen, oma persoona. Kyllä minä ainakin olin niin utelias,että halusin saada tietää minkälainen kaveri sieltä on maailmaan pyrkimässä.   Nuorena ja lapsettomana kuvittelin,että voisin tehdä abortin, mutta kun olin saanut esikoisen,en koskaan olisi sen jälkeen pystynyt abortoimaan lastani. Joo, minulle se joidenkin "limamönttikin" oli jo lapsi. Ainakin siitä sellainen kehittyi.

Ei abortti lapsettomalle ole välttämättä yhtään helpompi asia. Itselleni ei ainakaan ollut. Myöhemmin sain kaksi keskenmenoaennen kuin valitsin lapsettomuuden. Totesin, ettei minua ole tarkoitettu äidiksi.

N37

Ap, olet selvästi pohtinut asiaa monelta kantilta ja hyvin epäitsekkäästikin. Pohdit neljännen lapsen vaikutusta koko perheeseen, miten jaksat ja ennen kaikkea miten sinusta riittää äitiä kolmelle muulle lapselle. Jos teillä ei ole vahvaa ja läsnäolevaa tukiverkkoa, miettisin tarkkaan jaksatteko olla läsnäolevia ja riittävän hyviä vanhempia kaikille lapsillenne. Ne lapset ( isommatkin) kun tarvitsevat teitä vielä pitkään.

Älä ota tämän palstan abortti-vastaista propagandaa niin raskaasti. Tsemppiä!

En usko, että elämä tuon uuden vauvan kanssa aivan hullunmyllyä olisi. Koululaisista on jo valtava apu pienempien kanssa, osaavat hyvin jo viihdyttää sisariaan ja antaa tuttia ym. Ja jos kyseessä on neljös lapsi niin arjen pitäisi kyllä jo mennä rutiinilla ihan ilman kellottamisiakin. En suosittele aborttia, jos yhtään epäilyttää. Ja vaikka nyt saattaa tuntua siltä että elämästä tulee vaikeaa ja kaoottista uuden pienen kanssa, niin ajatukset voivat olla hyvinkin erilaiset muutaman kuukauden päästä. Ja kuten tuolla jo sanottiin, asioilla on tapana järjestyä.

En mainosta neljättä lasta eikä keskeytystä pidä dramatisoida, mutta jos sua arveluttaa ja jos tilanteessa on painostuksen tuntua, niin älä tee, ainakaan huomenna.