Lue keskustelun säännöt.
Te pariskunnat, jotka "ette salaa toisiltanne mitään"
09.02.2016 |
Vaikka sinulle olisi ok, että kultsipuppelisi tietää kaikki asiasi netti- ja kännykkäviesteistä lähtien, niin minulle se ei ole ok. Jos avaudun henkilökohtaisista asioistani, en halua että sinun seurustelukumppanisi tietää niistä myös.
Todella mukavaa kun tieto siitä, etten voi saada lapsia on levinnyt myös ulkopuolisille. Täällä ei haittaa anonyymina kertoa, mutta voin sanoa että hivenen kirpaisi kun illallispöydässä "ystävän" puoliso yhtäkkiä alkoi ns. lohdutella minua että kai tiedän että nykyään adoptiokin on mahdollinen vaikkei olisi naimisissa. Ja perään lisäys, että hänestä nainen on silti aina nainen, vaikkei voisikaan saada lapsia.
Joo, oli tuhannen päissään mutta paljastipa että tietää asiasta josta en ole kertonut kuin yhdelle ihmiselle ja hän oli vielä vannonut ettei kerro kenellekään. Eli jos ei ole kertonut, on "ystäväni" näyttänyt nämä viestit hänelle.
Aika paska olo juuri nyt.
Kommentit (145)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä ihmisille ystävyys merkitsee? En voi käsittää näitä viestejä, joissa sanotaan, että on ihan yhdentekevää tai jopa ihan kiva, jos ystävät eivät avaudu. Mitä te niillä ystävillä teette, jos heidän kanssaan ei voi avoimesti puhua niistä mieltä painavista jutuista? Onko tosiaan niin, että kun elämässä on puoliso, ei muiden ystävyys ja luottamus enää kiinnosta?
Minä en oikeastaan puhu kenellekään mitään "avautumisia", en edes puolisolle kaikkea. Minulle ystävien kanssa oleminen on pääasiassa muuta kuin huolien kertomista tai tuen hakemista, siis minun puoleltani. Voitko käsittää tämän?
En käsitä. Eikö sinulla ole koskaan mitään murheita, joista haluat puhua jonkun kanssa?
Ei minulla ole murheistä joista haluaisin puhua jonkun muun kanssa. Yleensä ne ovat sellaisia asioita, joista en halua puhua kenenkään kanssa. En kyllä puhu kaikista hyvistä asioistanikaan kenellekään. En minä mielestäni silti ole sen kummempi tai oudompi ihminen kuin hänkään joka haluaa puhua asioistaan. Olemme vain erilaisia. Ja siksi olenkin iloinen, että ystävilleni sopii, että olen sellainen kuin olen. He joko ymmärtävät minua tai jos eivät ymmärrä, silti pitävät minusta.
Okei. Hankala vain hahmottaa läheistä ystävyyssuhdetta, jossa toinen ei kerro elämästään mitään. Minulla on tapana ystävien kanssa ensisijaisesti jakaa omia kuulumisia. Kokisin hankalaksi ystävyyden henkilön kanssa, joka puhuu vain säästä tai musiikista tms itsestään irrallisesta asiasta.
Miellän varmaan erilailla tämän avautumisasian:) Kyllähän he (ystäväni) tietävät minusta paljon, perheestäni, kun olemme työkavereita ristiin rastiin, lasten kummeja ja perheystäviä. Mutta minulla on silti ne asiat, joita pidän yksityisasioina, vaikkapa raha-asiani, seksi, minun ja mieheni väliset riidat, omat terveysjuttuni. Moni ystäväni puhuu omista vastaavista asioistaan minulle tai seurassa useammille ihmisille, muttei minulta onneksi vaadita mitään omaa panosta tähän, ei kysytä, että no mites teillä pannaan? ;) Sorry, vähän vitsailen. Mutta selvensikö tämä yhtään?
Niin, en minäkään kaikkea ystävilleni kerro, mutta kyllä minä silti kerron muutakin kuin diipadaapa sisareni pääsi opiskelemaan. Siis vähän henkilökohtaisempia ja vaikeampia juttuja. Esimerkiksi koulukiusaus oli sellainen asia, joka todella painoi mieltäni ja tosiaankin halusin asiasta ystäväni kanssa puhua. Ei tullut mieleenikään, etten ystävälleni voisi tällaisesta asiasta avautua. Asia on kuitenkin sellainen, etten halua sitä missään julkisesti puida.
Ymmärrän, että olet sellainen ja on hyvä, että voit tehdä kuten haluat. Käykö toisinpäin? :)
Tottakai käy. Ihmettelen vain, miten kukaan voi elää niin, ettei pysty luottamuksellisesti puhumaan asioistaan kenenkään kanssa. Se kun on minulle niin itsestäänselvää.
Kyse ei ole pystymisestä, vaan haluamisesta ja kiitos kysymästä oikein hyvin voi elää näin. :)
Toivotko samaa myös ystäviltäsi? Onko heidän avautumisensa sinulle taakka?
En toivo puoleen enkä toiseen, olen mielestäni sen kyllä jo ilmaissutkin tässä ketjussa, ettei toisten puolelta avautuminen ole minulle taakka. Mutta tosiaan, ei minua haittaa, että joku kertoo minulle huolistaan tai iloistaan laajemmassa mittakaavassa kuin minä itse teen. Ja aika usein niin tapahtuukin. Eri asia on sitten jotkut jatkuvat samasta asiasta valittamiset, jos ei vaikka itse edes yritä asialle mitään, mutta se on toinen juttu.
Okei. Aloitin tämän ihmettelyn, kun tuolla joku antoi ymmärtää, että on mukavampaa, kun ystävät eivät avaudu. Ja tuosta viestistä, jossa sanottiin, että älä avaudu asioista, joita et halua minun kertovat puolisolleni. Aika tylyä minusta sanoa ystävälle, että en halua kuulla niitä kipeimpiä asioitasi, kun minusta ystävyyden pointti on nimenomaan se läsnäolo ja ymmärtäminen.
Minustakin se oli tylyä, vaikka viesti olikin kyllä, että "älä kerro minulle, jollei se passaa että kerron asiasi eteenpäin". Parempi kuitenkin tehdä tämä varoitus, niin ystävä voi sitten etsiä jonkun muun, jolle kertoa tärkeät asiansa halutessaan.
No käytännössähän se tarkoittaa juuri sitä. Ei olla sen vertaa kiinnostuneita sen ystävän asiasta, että pystyttäisiin pitämään asia vain kahdenkeskisenä. Miten vaikeaa on luvata sellainen asia, jos asiasta avautuminen on ystävälle tärkeää?
Niin, anteeksi ilmaisin itseäni huonosti. Olen siis samaa mieltä kanssasi, mutta sittenkin on parempi, että sen kertoo etukäteen, ettei jutut pysy hänellä vaan jatkavat matkaa ainakin sille puolisolle, joka taas ei ole antanut mitään takuuta kenelle puhuu. Olen miesvaltaisella alalla töissä ja olen kuullut miesten suusta miljoon juorua, jotka on aloitettu "ei pitäis sanoa, mutta ootko kuullut"
Nimenomaan tuohan siinä onkin ongelmana, kun sille puolisollehan tämä henkilö ei välttämättä ole niin läheinen, että yksityisyyttä haluttaisiin kunnioittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minä vedän rajan siihen että olen ihan kaikista OMISTA asioistani puolisolle avoin, enkä toisten luottamuksella kerrotuista asioista.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä vedän rajan siihen että olen ihan kaikista OMISTA asioistani puolisolle avoin, enkä toisten luottamuksella kerrotuista asioista.
Eikö sitten ole sinun OMA asiasi jos märehdit Pirkon masennusta ja mietit miten parhaiten häntä auttaisit...kun samalla lapsen iltapalapuuro paloi pohjaan ja puolisosi joutuu paikkaamaan tekemisiäsi. Olisi aika epäreilua tuossa tilanteessa todeta puolisolle ettei kuulu hänelle. Asioista voi mielestäni puhua mässäämättä yksityiskohdilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä vedän rajan siihen että olen ihan kaikista OMISTA asioistani puolisolle avoin, enkä toisten luottamuksella kerrotuista asioista.
Eikö sitten ole sinun OMA asiasi jos märehdit Pirkon masennusta ja mietit miten parhaiten häntä auttaisit...kun samalla lapsen iltapalapuuro paloi pohjaan ja puolisosi joutuu paikkaamaan tekemisiäsi. Olisi aika epäreilua tuossa tilanteessa todeta puolisolle ettei kuulu hänelle. Asioista voi mielestäni puhua mässäämättä yksityiskohdilla.
Miten vaikeaa on vain sanoa, että sinun mieltäsi painaa yksi juttu, mistä Pirkko kertoi? Todellakin asioista voi puhua mässäämättä yksityiskohdilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä vedän rajan siihen että olen ihan kaikista OMISTA asioistani puolisolle avoin, enkä toisten luottamuksella kerrotuista asioista.
Eikö sitten ole sinun OMA asiasi jos märehdit Pirkon masennusta ja mietit miten parhaiten häntä auttaisit...kun samalla lapsen iltapalapuuro paloi pohjaan ja puolisosi joutuu paikkaamaan tekemisiäsi. Olisi aika epäreilua tuossa tilanteessa todeta puolisolle ettei kuulu hänelle. Asioista voi mielestäni puhua mässäämättä yksityiskohdilla.
Miten vaikeaa on vain sanoa, että sinun mieltäsi painaa yksi juttu, mistä Pirkko kertoi? Todellakin asioista voi puhua mässäämättä yksityiskohdilla.
Puolisohan voisi silloinkin kysyä kahvipöydässä Pikolta mikä se ongelma oli jonka takia Maija poltti tässä muutama päivä sitten iltapuurot pohjaan. Eikö se tuntuisi Pirkosta kiusalliselta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä vedän rajan siihen että olen ihan kaikista OMISTA asioistani puolisolle avoin, enkä toisten luottamuksella kerrotuista asioista.
Eikö sitten ole sinun OMA asiasi jos märehdit Pirkon masennusta ja mietit miten parhaiten häntä auttaisit...kun samalla lapsen iltapalapuuro paloi pohjaan ja puolisosi joutuu paikkaamaan tekemisiäsi. Olisi aika epäreilua tuossa tilanteessa todeta puolisolle ettei kuulu hänelle. Asioista voi mielestäni puhua mässäämättä yksityiskohdilla.
Miten vaikeaa on vain sanoa, että sinun mieltäsi painaa yksi juttu, mistä Pirkko kertoi? Todellakin asioista voi puhua mässäämättä yksityiskohdilla.
Puolisohan voisi silloinkin kysyä kahvipöydässä Pikolta mikä se ongelma oli jonka takia Maija poltti tässä muutama päivä sitten iltapuurot pohjaan. Eikö se tuntuisi Pirkosta kiusalliselta?
En nyt ole ylempi, mutta täytyy olla aika tyhmä jos ei tuosta ymmärrä että kyseessä on ehkä vähän henkilökohtaisempi ja arka asia josta ei koko maailman kanssa halua keskustella.
Lopetin ystävyyden yhteen naiseen, joka kertoi minulle hänen läheisimpien ystäväviensä parisuhdeasioita mielestäni aika intiimillä tasolla (riidoista ja ongelmista). Tajusin, että sama menee toiseenkin suuntaan ja viilensit välit, koska en minusta ystävyytta ei ole ilman luottoa.
Ei tuolla tavalla toimiviin ihmisiin tepsisi edes siitä suoraan sanominen, sillä juoruavat oman moraalikäsityksensä pohjalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä vedän rajan siihen että olen ihan kaikista OMISTA asioistani puolisolle avoin, enkä toisten luottamuksella kerrotuista asioista.
Eikö sitten ole sinun OMA asiasi jos märehdit Pirkon masennusta ja mietit miten parhaiten häntä auttaisit...kun samalla lapsen iltapalapuuro paloi pohjaan ja puolisosi joutuu paikkaamaan tekemisiäsi. Olisi aika epäreilua tuossa tilanteessa todeta puolisolle ettei kuulu hänelle. Asioista voi mielestäni puhua mässäämättä yksityiskohdilla.Miten vaikeaa on vain sanoa, että sinun mieltäsi painaa yksi juttu, mistä Pirkko kertoi? Todellakin asioista voi puhua mässäämättä yksityiskohdilla.
Puolisohan voisi silloinkin kysyä kahvipöydässä Pikolta mikä se ongelma oli jonka takia Maija poltti tässä muutama päivä sitten iltapuurot pohjaan. Eikö se tuntuisi Pirkosta kiusalliselta?
Ei niin kiusalliselta. Ongelmahan nyt voi olla ihan mikä vain ja kysymykseenhän ei tarvitse vastata. Tuohan tarkoittaisi Pirkon kannalta vain sitä, että Maija on miettinyt hänen asiaansa, ei sitä, että hän on kertonut hänen asiastaan eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä vedän rajan siihen että olen ihan kaikista OMISTA asioistani puolisolle avoin, enkä toisten luottamuksella kerrotuista asioista.
Eikö sitten ole sinun OMA asiasi jos märehdit Pirkon masennusta ja mietit miten parhaiten häntä auttaisit...kun samalla lapsen iltapalapuuro paloi pohjaan ja puolisosi joutuu paikkaamaan tekemisiäsi. Olisi aika epäreilua tuossa tilanteessa todeta puolisolle ettei kuulu hänelle. Asioista voi mielestäni puhua mässäämättä yksityiskohdilla.
Miten vaikeaa on vain sanoa, että sinun mieltäsi painaa yksi juttu, mistä Pirkko kertoi? Todellakin asioista voi puhua mässäämättä yksityiskohdilla.
Puolisohan voisi silloinkin kysyä kahvipöydässä Pikolta mikä se ongelma oli jonka takia Maija poltti tässä muutama päivä sitten iltapuurot pohjaan. Eikö se tuntuisi Pirkosta kiusalliselta?
Ei niin kiusalliselta. Ongelmahan nyt voi olla ihan mikä vain ja kysymykseenhän ei tarvitse vastata. Tuohan tarkoittaisi Pirkon kannalta vain sitä, että Maija on miettinyt hänen asiaansa, ei sitä, että hän on kertonut hänen asiastaan eteenpäin.
Itselleni se luultavasti olisi jopa kiusallisempaa kuin se Maijan puolisi kysyisi minulta miten jaksan nyt tms. Jos hän utelisi mistä oli kysymys ei se kerro siitä etteikö olisi mahdollista että hän tietäisi enemmänkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä vedän rajan siihen että olen ihan kaikista OMISTA asioistani puolisolle avoin, enkä toisten luottamuksella kerrotuista asioista.
Eikö sitten ole sinun OMA asiasi jos märehdit Pirkon masennusta ja mietit miten parhaiten häntä auttaisit...kun samalla lapsen iltapalapuuro paloi pohjaan ja puolisosi joutuu paikkaamaan tekemisiäsi. Olisi aika epäreilua tuossa tilanteessa todeta puolisolle ettei kuulu hänelle. Asioista voi mielestäni puhua mässäämättä yksityiskohdilla.
Miten vaikeaa on vain sanoa, että sinun mieltäsi painaa yksi juttu, mistä Pirkko kertoi? Todellakin asioista voi puhua mässäämättä yksityiskohdilla.
Jos on todella salassa pidettävä tai luottamuksellinen asia minusta ei pidä mennä sanomaan puolisolle sitäkään että Pirkko kertoi asiasta. Voisin todeta miettiväni yhtä asiaa joka ei kuulu puolisolle siitä huolimatta että miettiminen aiheutti puuron palamisen pohjaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä vedän rajan siihen että olen ihan kaikista OMISTA asioistani puolisolle avoin, enkä toisten luottamuksella kerrotuista asioista.
Eikö sitten ole sinun OMA asiasi jos märehdit Pirkon masennusta ja mietit miten parhaiten häntä auttaisit...kun samalla lapsen iltapalapuuro paloi pohjaan ja puolisosi joutuu paikkaamaan tekemisiäsi. Olisi aika epäreilua tuossa tilanteessa todeta puolisolle ettei kuulu hänelle. Asioista voi mielestäni puhua mässäämättä yksityiskohdilla.
Miten vaikeaa on vain sanoa, että sinun mieltäsi painaa yksi juttu, mistä Pirkko kertoi? Todellakin asioista voi puhua mässäämättä yksityiskohdilla.
Puolisohan voisi silloinkin kysyä kahvipöydässä Pikolta mikä se ongelma oli jonka takia Maija poltti tässä muutama päivä sitten iltapuurot pohjaan. Eikö se tuntuisi Pirkosta kiusalliselta?Ei niin kiusalliselta. Ongelmahan nyt voi olla ihan mikä vain ja kysymykseenhän ei tarvitse vastata. Tuohan tarkoittaisi Pirkon kannalta vain sitä, että Maija on miettinyt hänen asiaansa, ei sitä, että hän on kertonut hänen asiastaan eteenpäin.
Itselleni se luultavasti olisi jopa kiusallisempaa kuin se Maijan puolisi kysyisi minulta miten jaksan nyt tms. Jos hän utelisi mistä oli kysymys ei se kerro siitä etteikö olisi mahdollista että hän tietäisi enemmänkin.
En nyt pysty kuvittelemaan tilannetta. Eli mies kysyisi ihan pokalla asiaa, jota hänen puolisonsa ei hänelle kertonut. Miksi mies haluaisi jälkeenpäin kysyä Pirkolta tällaista asiaa, jos ei kysynyt tätä Maijaltakaan? Ja jos kysyi Maijalta ja Maija sanoi, että ei voi/halua kertoa, eikö se tarkoita sitä, ettei miehen sitä kannattaisi Pirkoltakaan sitä kysyä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi mies haluaisi jälkeenpäin kysyä Pirkolta tällaista asiaa, jos ei kysynyt tätä Maijaltakaan?
Esim. uteliaisuudesta, mutta en ihan tiedä enää miten tämä liittyy ketjun aiheeseen ja esim. niihin tekstiviestien lukemiseeen tai lupaa niitä lukea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä vedän rajan siihen että olen ihan kaikista OMISTA asioistani puolisolle avoin, enkä toisten luottamuksella kerrotuista asioista.
Eikö sitten ole sinun OMA asiasi jos märehdit Pirkon masennusta ja mietit miten parhaiten häntä auttaisit...kun samalla lapsen iltapalapuuro paloi pohjaan ja puolisosi joutuu paikkaamaan tekemisiäsi. Olisi aika epäreilua tuossa tilanteessa todeta puolisolle ettei kuulu hänelle. Asioista voi mielestäni puhua mässäämättä yksityiskohdilla.Miten vaikeaa on vain sanoa, että sinun mieltäsi painaa yksi juttu, mistä Pirkko kertoi? Todellakin asioista voi puhua mässäämättä yksityiskohdilla.
Jos on todella salassa pidettävä tai luottamuksellinen asia minusta ei pidä mennä sanomaan puolisolle sitäkään että Pirkko kertoi asiasta. Voisin todeta miettiväni yhtä asiaa joka ei kuulu puolisolle siitä huolimatta että miettiminen aiheutti puuron palamisen pohjaan.
No vaikka sitten niin. Mutta jos sanoit, että kelaat yhtä Pirkon kertomaa asiaa, eihän se tarkoita sitä, että kyseessä olisi Pirkon ongelma. Pointti oli nyt se, että ei minusta voi sanoa, että "sori, puurokattila paloi pohjaan, koska mietin Pirkon masennusta ja itsemurha-aikeita". Se puurokattilan pohjaan palaminen ei oikeuta kertomaan Pirkon tilanteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En nyt varsinaisesti salaa mieheltä mitään, mutta en myöskään kerro kaikkea. Ihan niin kuin mua ei kiinnosta jokainen miehen tekemä asia, ei häntäkään minun. Ja ystävien luottamuksellisesti kertomat asiat on tietty eri juttu, nehän eivät ole minun asioitani, joten en voi sanoa että hei, ei tän nyt oikeasti tartte olle mikään salaisuus. Ainoastaan silloin rikkoisin salaisuuden jos kokisin sen olevan välttämätöntä ystävän auttamiseksi (päihdeongelmia,väkivaltainen suhde tjsp ja silloinkin vain jos en pystyisi auttamana yksin).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi mies haluaisi jälkeenpäin kysyä Pirkolta tällaista asiaa, jos ei kysynyt tätä Maijaltakaan?
Esim. uteliaisuudesta, mutta en ihan tiedä enää miten tämä liittyy ketjun aiheeseen ja esim. niihin tekstiviestien lukemiseeen tai lupaa niitä lukea.
No tuollainen uteliaisuus on kyllä tökeröä, kun oli ihan päivänselvää, ettei miehelle haluttu asiaa kertoa.
Liittyy siten, että Pirkon asiat eivät muutu Maijan asioiksi, vaikka puurokattila palaisikin pohjaan, joten siksi niistä ei voi kertoa ihan miten sattuu. Tuossa siis puhuttiin siitä, että omia asioita ei salata puolisolta, mutta toisten asioita kyllä voi salata (ja mielestäni pitääkin).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä vedän rajan siihen että olen ihan kaikista OMISTA asioistani puolisolle avoin, enkä toisten luottamuksella kerrotuista asioista.
Eikö sitten ole sinun OMA asiasi jos märehdit Pirkon masennusta ja mietit miten parhaiten häntä auttaisit...kun samalla lapsen iltapalapuuro paloi pohjaan ja puolisosi joutuu paikkaamaan tekemisiäsi. Olisi aika epäreilua tuossa tilanteessa todeta puolisolle ettei kuulu hänelle. Asioista voi mielestäni puhua mässäämättä yksityiskohdilla.
Ei Pirkon asia ole minun tai parisuhteeni OMA asia, se on Pirkon asia. Se että potan pohjaan iltapuurot miettiessäni jotakin on oma asiani, puolison kanssa yhteinen asia pohjaan palaneesta puurosta syntyy siinä vaiheessa jos puoliso joutuu jotenkin osallistumaan siihen. Puolison kanssa yhdessä ehkä joudutaan pohtimaan sitä miksi hänen kuuluu osasallistua jos mokaan puuron kanssa syystä tai toisesta vai kuuluuko mokan jälkien korjaaminen kuitenkin minulle. Pirkko tai Pirkon masennus ei kuuluu siihen pohjaan palaaneeseen puuroon enää millään tavalla.
Mä en kerro miehelle edes omia asioitani, joten en kerro ystävienkään.
Mun mielestä jengi ymmärtää tuon salaisuus asian pieleen. Kavereiden asiat, jotka eivät liity parisuhteen tilaan ja perheen toimintaan millään tavalla eivät ole kerrottavissa.
Mulla ei kummosia salaisuuksia yms elämässäni ole, mutta tuosta syystä en kerro asioitani kellekään. Vain mieheni kanssa käydään juttuja läpi. Jos miestä tekee mieli joskus vähän haukkua, kun sen sukat ovat olleet kirjahyllyssä kaksi päivää tulen palstalle tuulettamaan sen pois systeemistäni. :D Täällä saattaa tulla asiattomuuksia ja haukkumista asiasta, mutta voi, en pysty ottamaan henkilökohtaisesti.
Jos taas kertoisin jollekin ns. ystävälle ja puhkuisin sydäntäni tyhjäksi, niin mieheni sitten saisi heiltä paskaa niskaansa. Ainakin niitä syyttäviä kauhistelevia katseita. Viimeinen niitti oli, kun yhden kaverin mies oli päättänyt kovaan ääneen avautua kaupassa törmätessään. Mies oli siinä sitten kuunnellut vittuilua sairaslomastaan koko kansan kuullen.
Joten mä en kavereilleni enää edes miehestäni puhu, etteivät sitten kauhistele toisen kamaluutta keskenään tai kylillä.
Ketjua lukiessa täytyy kyllä olla kerrankin tyytyväinen itseensä. Välillä harmittaa olla sulkeutunut ja pitää kaikki itsellään, mutta näköjään ihmisiin ei yksinkertaisesti voi luottaa.
Niin, anteeksi ilmaisin itseäni huonosti. Olen siis samaa mieltä kanssasi, mutta sittenkin on parempi, että sen kertoo etukäteen, ettei jutut pysy hänellä vaan jatkavat matkaa ainakin sille puolisolle, joka taas ei ole antanut mitään takuuta kenelle puhuu. Olen miesvaltaisella alalla töissä ja olen kuullut miesten suusta miljoon juorua, jotka on aloitettu "ei pitäis sanoa, mutta ootko kuullut"