Lue keskustelun säännöt.
Te pariskunnat, jotka "ette salaa toisiltanne mitään"
09.02.2016 |
Vaikka sinulle olisi ok, että kultsipuppelisi tietää kaikki asiasi netti- ja kännykkäviesteistä lähtien, niin minulle se ei ole ok. Jos avaudun henkilökohtaisista asioistani, en halua että sinun seurustelukumppanisi tietää niistä myös.
Todella mukavaa kun tieto siitä, etten voi saada lapsia on levinnyt myös ulkopuolisille. Täällä ei haittaa anonyymina kertoa, mutta voin sanoa että hivenen kirpaisi kun illallispöydässä "ystävän" puoliso yhtäkkiä alkoi ns. lohdutella minua että kai tiedän että nykyään adoptiokin on mahdollinen vaikkei olisi naimisissa. Ja perään lisäys, että hänestä nainen on silti aina nainen, vaikkei voisikaan saada lapsia.
Joo, oli tuhannen päissään mutta paljastipa että tietää asiasta josta en ole kertonut kuin yhdelle ihmiselle ja hän oli vielä vannonut ettei kerro kenellekään. Eli jos ei ole kertonut, on "ystäväni" näyttänyt nämä viestit hänelle.
Aika paska olo juuri nyt.
Kommentit (145)
Ei kai se, ettei kerro ystäviensä juttuja puolisolle tarkoita että "salaisi asioita". Eihän ne hänelle kuulu, herranjestas. Omia asioita en salaa, minulle luottamuksella kerrotuja kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ainakin vuodetaan puolin ja toisin ihan kaikki salaisuudet, niin työ- kuin ihmissuhdedraamatkin. Joskus oikeen herkutellaan kunnon draamalla ja naureskellaan ihmisten typeryydelle.
Ap:een tapauksessa se kaverin puoliso ei ole vaan ilmeisesti ollut ihan penaalin terävin kynä kun ei ole ymmärtänyt, mitä hänen ei kuuluisi oikeasti tietää.
Vierailija kirjoitti:
Työstressistä, yövalvomisista, lapsen koulukiusaamisesta, rahahuolista, sairastelusta, läheisen kuolemasta jne.
No ei ne arkipäiväiset asiat ole niitä joita haluaisin erityisesti salata muilta kuin siltä jolle laitan viestien "nyt on hiukan huono hetki kun lapset valvoi viime yön" tms. Ihan sama vaikka ystävä miehelleen viestin näyttäisikin. Ihmettelen kyllä puolisoakin jota kyseisen tyyppisten viestien lukeminen kiinnostaa niin paljon että hän esim. muistaisi asia kuukauden kuluttua kahvi pöydässä ja kysyy minulta esim. "jokos se lasten valvomisten aiheuttama stressi on helpottanut".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä ihmisille ystävyys merkitsee? En voi käsittää näitä viestejä, joissa sanotaan, että on ihan yhdentekevää tai jopa ihan kiva, jos ystävät eivät avaudu. Mitä te niillä ystävillä teette, jos heidän kanssaan ei voi avoimesti puhua niistä mieltä painavista jutuista? Onko tosiaan niin, että kun elämässä on puoliso, ei muiden ystävyys ja luottamus enää kiinnosta?
Minä en oikeastaan puhu kenellekään mitään "avautumisia", en edes puolisolle kaikkea. Minulle ystävien kanssa oleminen on pääasiassa muuta kuin huolien kertomista tai tuen hakemista, siis minun puoleltani. Voitko käsittää tämän?
En käsitä. Eikö sinulla ole koskaan mitään murheita, joista haluat puhua jonkun kanssa?
Ei minulla ole murheistä joista haluaisin puhua jonkun muun kanssa. Yleensä ne ovat sellaisia asioita, joista en halua puhua kenenkään kanssa. En kyllä puhu kaikista hyvistä asioistanikaan kenellekään. En minä mielestäni silti ole sen kummempi tai oudompi ihminen kuin hänkään joka haluaa puhua asioistaan. Olemme vain erilaisia. Ja siksi olenkin iloinen, että ystävilleni sopii, että olen sellainen kuin olen. He joko ymmärtävät minua tai jos eivät ymmärrä, silti pitävät minusta.
Okei. Hankala vain hahmottaa läheistä ystävyyssuhdetta, jossa toinen ei kerro elämästään mitään. Minulla on tapana ystävien kanssa ensisijaisesti jakaa omia kuulumisia. Kokisin hankalaksi ystävyyden henkilön kanssa, joka puhuu vain säästä tai musiikista tms itsestään irrallisesta asiasta.
Miellän varmaan erilailla tämän avautumisasian:) Kyllähän he (ystäväni) tietävät minusta paljon, perheestäni, kun olemme työkavereita ristiin rastiin, lasten kummeja ja perheystäviä. Mutta minulla on silti ne asiat, joita pidän yksityisasioina, vaikkapa raha-asiani, seksi, minun ja mieheni väliset riidat, omat terveysjuttuni. Moni ystäväni puhuu omista vastaavista asioistaan minulle tai seurassa useammille ihmisille, muttei minulta onneksi vaadita mitään omaa panosta tähän, ei kysytä, että no mites teillä pannaan? ;) Sorry, vähän vitsailen. Mutta selvensikö tämä yhtään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työstressistä, yövalvomisista, lapsen koulukiusaamisesta, rahahuolista, sairastelusta, läheisen kuolemasta jne.
No ei ne arkipäiväiset asiat ole niitä joita haluaisin erityisesti salata muilta kuin siltä jolle laitan viestien "nyt on hiukan huono hetki kun lapset valvoi viime yön" tms. Ihan sama vaikka ystävä miehelleen viestin näyttäisikin. Ihmettelen kyllä puolisoakin jota kyseisen tyyppisten viestien lukeminen kiinnostaa niin paljon että hän esim. muistaisi asia kuukauden kuluttua kahvi pöydässä ja kysyy minulta esim. "jokos se lasten valvomisten aiheuttama stressi on helpottanut".
Puhuin ylipäätään ystävälle avautumisesta, en esimerkkisi kaltaisesta huolettomasta random-viestistä, joka ei kerro varsinaisesta ongelmasta mitään. Tuolla kun joku sanoi, ettei koskaan avaudu kenellekään ystävälle mistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työstressistä, yövalvomisista, lapsen koulukiusaamisesta, rahahuolista, sairastelusta, läheisen kuolemasta jne.
No ei ne arkipäiväiset asiat ole niitä joita haluaisin erityisesti salata muilta kuin siltä jolle laitan viestien "nyt on hiukan huono hetki kun lapset valvoi viime yön" tms. Ihan sama vaikka ystävä miehelleen viestin näyttäisikin. Ihmettelen kyllä puolisoakin jota kyseisen tyyppisten viestien lukeminen kiinnostaa niin paljon että hän esim. muistaisi asia kuukauden kuluttua kahvi pöydässä ja kysyy minulta esim. "jokos se lasten valvomisten aiheuttama stressi on helpottanut".
Puhuin ylipäätään ystävälle avautumisesta, en esimerkkisi kaltaisesta huolettomasta random-viestistä, joka ei kerro varsinaisesta ongelmasta mitään. Tuolla kun joku sanoi, ettei koskaan avaudu kenellekään ystävälle mistään.
No en avaudu sen paremmin puolisolle kuin ystävillekään asioista ellen varmista että se ymmärtävät avautumisen sellaiseksi josta ei puhuta muille. En avaudu tai varmista että voin avautua asiasta tekstarilla tai ylipäätään viestillä josta en voi olla varma että sitä ei kukaan muu ole näkemässä kuulemassa tai lukemassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä ihmisille ystävyys merkitsee? En voi käsittää näitä viestejä, joissa sanotaan, että on ihan yhdentekevää tai jopa ihan kiva, jos ystävät eivät avaudu. Mitä te niillä ystävillä teette, jos heidän kanssaan ei voi avoimesti puhua niistä mieltä painavista jutuista? Onko tosiaan niin, että kun elämässä on puoliso, ei muiden ystävyys ja luottamus enää kiinnosta?
Minä en oikeastaan puhu kenellekään mitään "avautumisia", en edes puolisolle kaikkea. Minulle ystävien kanssa oleminen on pääasiassa muuta kuin huolien kertomista tai tuen hakemista, siis minun puoleltani. Voitko käsittää tämän?
En käsitä. Eikö sinulla ole koskaan mitään murheita, joista haluat puhua jonkun kanssa?
Ei minulla ole murheistä joista haluaisin puhua jonkun muun kanssa. Yleensä ne ovat sellaisia asioita, joista en halua puhua kenenkään kanssa. En kyllä puhu kaikista hyvistä asioistanikaan kenellekään. En minä mielestäni silti ole sen kummempi tai oudompi ihminen kuin hänkään joka haluaa puhua asioistaan. Olemme vain erilaisia. Ja siksi olenkin iloinen, että ystävilleni sopii, että olen sellainen kuin olen. He joko ymmärtävät minua tai jos eivät ymmärrä, silti pitävät minusta.
Okei. Hankala vain hahmottaa läheistä ystävyyssuhdetta, jossa toinen ei kerro elämästään mitään. Minulla on tapana ystävien kanssa ensisijaisesti jakaa omia kuulumisia. Kokisin hankalaksi ystävyyden henkilön kanssa, joka puhuu vain säästä tai musiikista tms itsestään irrallisesta asiasta.
Miellän varmaan erilailla tämän avautumisasian:) Kyllähän he (ystäväni) tietävät minusta paljon, perheestäni, kun olemme työkavereita ristiin rastiin, lasten kummeja ja perheystäviä. Mutta minulla on silti ne asiat, joita pidän yksityisasioina, vaikkapa raha-asiani, seksi, minun ja mieheni väliset riidat, omat terveysjuttuni. Moni ystäväni puhuu omista vastaavista asioistaan minulle tai seurassa useammille ihmisille, muttei minulta onneksi vaadita mitään omaa panosta tähän, ei kysytä, että no mites teillä pannaan? ;) Sorry, vähän vitsailen. Mutta selvensikö tämä yhtään?
Niin, en minäkään kaikkea ystävilleni kerro, mutta kyllä minä silti kerron muutakin kuin diipadaapa sisareni pääsi opiskelemaan. Siis vähän henkilökohtaisempia ja vaikeampia juttuja. Esimerkiksi koulukiusaus oli sellainen asia, joka todella painoi mieltäni ja tosiaankin halusin asiasta ystäväni kanssa puhua. Ei tullut mieleenikään, etten ystävälleni voisi tällaisesta asiasta avautua. Asia on kuitenkin sellainen, etten halua sitä missään julkisesti puida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä ihmisille ystävyys merkitsee? En voi käsittää näitä viestejä, joissa sanotaan, että on ihan yhdentekevää tai jopa ihan kiva, jos ystävät eivät avaudu. Mitä te niillä ystävillä teette, jos heidän kanssaan ei voi avoimesti puhua niistä mieltä painavista jutuista? Onko tosiaan niin, että kun elämässä on puoliso, ei muiden ystävyys ja luottamus enää kiinnosta?
Minä en oikeastaan puhu kenellekään mitään "avautumisia", en edes puolisolle kaikkea. Minulle ystävien kanssa oleminen on pääasiassa muuta kuin huolien kertomista tai tuen hakemista, siis minun puoleltani. Voitko käsittää tämän?
En käsitä. Eikö sinulla ole koskaan mitään murheita, joista haluat puhua jonkun kanssa?
Ei minulla ole murheistä joista haluaisin puhua jonkun muun kanssa. Yleensä ne ovat sellaisia asioita, joista en halua puhua kenenkään kanssa. En kyllä puhu kaikista hyvistä asioistanikaan kenellekään. En minä mielestäni silti ole sen kummempi tai oudompi ihminen kuin hänkään joka haluaa puhua asioistaan. Olemme vain erilaisia. Ja siksi olenkin iloinen, että ystävilleni sopii, että olen sellainen kuin olen. He joko ymmärtävät minua tai jos eivät ymmärrä, silti pitävät minusta.
Okei. Hankala vain hahmottaa läheistä ystävyyssuhdetta, jossa toinen ei kerro elämästään mitään. Minulla on tapana ystävien kanssa ensisijaisesti jakaa omia kuulumisia. Kokisin hankalaksi ystävyyden henkilön kanssa, joka puhuu vain säästä tai musiikista tms itsestään irrallisesta asiasta.
Miellän varmaan erilailla tämän avautumisasian:) Kyllähän he (ystäväni) tietävät minusta paljon, perheestäni, kun olemme työkavereita ristiin rastiin, lasten kummeja ja perheystäviä. Mutta minulla on silti ne asiat, joita pidän yksityisasioina, vaikkapa raha-asiani, seksi, minun ja mieheni väliset riidat, omat terveysjuttuni. Moni ystäväni puhuu omista vastaavista asioistaan minulle tai seurassa useammille ihmisille, muttei minulta onneksi vaadita mitään omaa panosta tähän, ei kysytä, että no mites teillä pannaan? ;) Sorry, vähän vitsailen. Mutta selvensikö tämä yhtään?
Niin, en minäkään kaikkea ystävilleni kerro, mutta kyllä minä silti kerron muutakin kuin diipadaapa sisareni pääsi opiskelemaan. Siis vähän henkilökohtaisempia ja vaikeampia juttuja. Esimerkiksi koulukiusaus oli sellainen asia, joka todella painoi mieltäni ja tosiaankin halusin asiasta ystäväni kanssa puhua. Ei tullut mieleenikään, etten ystävälleni voisi tällaisesta asiasta avautua. Asia on kuitenkin sellainen, etten halua sitä missään julkisesti puida.
Ymmärrän, että olet sellainen ja on hyvä, että voit tehdä kuten haluat. Käykö toisinpäin? :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työstressistä, yövalvomisista, lapsen koulukiusaamisesta, rahahuolista, sairastelusta, läheisen kuolemasta jne.
No ei ne arkipäiväiset asiat ole niitä joita haluaisin erityisesti salata muilta kuin siltä jolle laitan viestien "nyt on hiukan huono hetki kun lapset valvoi viime yön" tms. Ihan sama vaikka ystävä miehelleen viestin näyttäisikin. Ihmettelen kyllä puolisoakin jota kyseisen tyyppisten viestien lukeminen kiinnostaa niin paljon että hän esim. muistaisi asia kuukauden kuluttua kahvi pöydässä ja kysyy minulta esim. "jokos se lasten valvomisten aiheuttama stressi on helpottanut".Puhuin ylipäätään ystävälle avautumisesta, en esimerkkisi kaltaisesta huolettomasta random-viestistä, joka ei kerro varsinaisesta ongelmasta mitään. Tuolla kun joku sanoi, ettei koskaan avaudu kenellekään ystävälle mistään.
No en avaudu sen paremmin puolisolle kuin ystävillekään asioista ellen varmista että se ymmärtävät avautumisen sellaiseksi josta ei puhuta muille. En avaudu tai varmista että voin avautua asiasta tekstarilla tai ylipäätään viestillä josta en voi olla varma että sitä ei kukaan muu ole näkemässä kuulemassa tai lukemassa.
No niin kai kaikki pyrkivät tekemäänkin. Pohdin vain ystävyyden merkitystä, jos lähtökohta on se, että ei kannata avautua. Mitä ihmettä niillä ystävillä tehdään, jos heidän kanssaan ei voi jakaa iloja ja suruja eikä minkäänlaista luottamusta ole olemassa? Ei minulle ystävät ole mitään hyvänpäiväntuttuja, joiden kanssa vain hengaillaan ajankuluksi. Sellaisia sitten löytyy harrastuksista ja työpaikalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä ihmisille ystävyys merkitsee? En voi käsittää näitä viestejä, joissa sanotaan, että on ihan yhdentekevää tai jopa ihan kiva, jos ystävät eivät avaudu. Mitä te niillä ystävillä teette, jos heidän kanssaan ei voi avoimesti puhua niistä mieltä painavista jutuista? Onko tosiaan niin, että kun elämässä on puoliso, ei muiden ystävyys ja luottamus enää kiinnosta?
Minä en oikeastaan puhu kenellekään mitään "avautumisia", en edes puolisolle kaikkea. Minulle ystävien kanssa oleminen on pääasiassa muuta kuin huolien kertomista tai tuen hakemista, siis minun puoleltani. Voitko käsittää tämän?
En käsitä. Eikö sinulla ole koskaan mitään murheita, joista haluat puhua jonkun kanssa?
Ei minulla ole murheistä joista haluaisin puhua jonkun muun kanssa. Yleensä ne ovat sellaisia asioita, joista en halua puhua kenenkään kanssa. En kyllä puhu kaikista hyvistä asioistanikaan kenellekään. En minä mielestäni silti ole sen kummempi tai oudompi ihminen kuin hänkään joka haluaa puhua asioistaan. Olemme vain erilaisia. Ja siksi olenkin iloinen, että ystävilleni sopii, että olen sellainen kuin olen. He joko ymmärtävät minua tai jos eivät ymmärrä, silti pitävät minusta.
Okei. Hankala vain hahmottaa läheistä ystävyyssuhdetta, jossa toinen ei kerro elämästään mitään. Minulla on tapana ystävien kanssa ensisijaisesti jakaa omia kuulumisia. Kokisin hankalaksi ystävyyden henkilön kanssa, joka puhuu vain säästä tai musiikista tms itsestään irrallisesta asiasta.
Miellän varmaan erilailla tämän avautumisasian:) Kyllähän he (ystäväni) tietävät minusta paljon, perheestäni, kun olemme työkavereita ristiin rastiin, lasten kummeja ja perheystäviä. Mutta minulla on silti ne asiat, joita pidän yksityisasioina, vaikkapa raha-asiani, seksi, minun ja mieheni väliset riidat, omat terveysjuttuni. Moni ystäväni puhuu omista vastaavista asioistaan minulle tai seurassa useammille ihmisille, muttei minulta onneksi vaadita mitään omaa panosta tähän, ei kysytä, että no mites teillä pannaan? ;) Sorry, vähän vitsailen. Mutta selvensikö tämä yhtään?
Niin, en minäkään kaikkea ystävilleni kerro, mutta kyllä minä silti kerron muutakin kuin diipadaapa sisareni pääsi opiskelemaan. Siis vähän henkilökohtaisempia ja vaikeampia juttuja. Esimerkiksi koulukiusaus oli sellainen asia, joka todella painoi mieltäni ja tosiaankin halusin asiasta ystäväni kanssa puhua. Ei tullut mieleenikään, etten ystävälleni voisi tällaisesta asiasta avautua. Asia on kuitenkin sellainen, etten halua sitä missään julkisesti puida.
Ymmärrän, että olet sellainen ja on hyvä, että voit tehdä kuten haluat. Käykö toisinpäin? :)
Tottakai käy. Ihmettelen vain, miten kukaan voi elää niin, ettei pysty luottamuksellisesti puhumaan asioistaan kenenkään kanssa. Se kun on minulle niin itsestäänselvää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä ihmisille ystävyys merkitsee? En voi käsittää näitä viestejä, joissa sanotaan, että on ihan yhdentekevää tai jopa ihan kiva, jos ystävät eivät avaudu. Mitä te niillä ystävillä teette, jos heidän kanssaan ei voi avoimesti puhua niistä mieltä painavista jutuista? Onko tosiaan niin, että kun elämässä on puoliso, ei muiden ystävyys ja luottamus enää kiinnosta?
Minä en oikeastaan puhu kenellekään mitään "avautumisia", en edes puolisolle kaikkea. Minulle ystävien kanssa oleminen on pääasiassa muuta kuin huolien kertomista tai tuen hakemista, siis minun puoleltani. Voitko käsittää tämän?
En käsitä. Eikö sinulla ole koskaan mitään murheita, joista haluat puhua jonkun kanssa?
Ei minulla ole murheistä joista haluaisin puhua jonkun muun kanssa. Yleensä ne ovat sellaisia asioita, joista en halua puhua kenenkään kanssa. En kyllä puhu kaikista hyvistä asioistanikaan kenellekään. En minä mielestäni silti ole sen kummempi tai oudompi ihminen kuin hänkään joka haluaa puhua asioistaan. Olemme vain erilaisia. Ja siksi olenkin iloinen, että ystävilleni sopii, että olen sellainen kuin olen. He joko ymmärtävät minua tai jos eivät ymmärrä, silti pitävät minusta.
Okei. Hankala vain hahmottaa läheistä ystävyyssuhdetta, jossa toinen ei kerro elämästään mitään. Minulla on tapana ystävien kanssa ensisijaisesti jakaa omia kuulumisia. Kokisin hankalaksi ystävyyden henkilön kanssa, joka puhuu vain säästä tai musiikista tms itsestään irrallisesta asiasta.
Miellän varmaan erilailla tämän avautumisasian:) Kyllähän he (ystäväni) tietävät minusta paljon, perheestäni, kun olemme työkavereita ristiin rastiin, lasten kummeja ja perheystäviä. Mutta minulla on silti ne asiat, joita pidän yksityisasioina, vaikkapa raha-asiani, seksi, minun ja mieheni väliset riidat, omat terveysjuttuni. Moni ystäväni puhuu omista vastaavista asioistaan minulle tai seurassa useammille ihmisille, muttei minulta onneksi vaadita mitään omaa panosta tähän, ei kysytä, että no mites teillä pannaan? ;) Sorry, vähän vitsailen. Mutta selvensikö tämä yhtään?
Niin, en minäkään kaikkea ystävilleni kerro, mutta kyllä minä silti kerron muutakin kuin diipadaapa sisareni pääsi opiskelemaan. Siis vähän henkilökohtaisempia ja vaikeampia juttuja. Esimerkiksi koulukiusaus oli sellainen asia, joka todella painoi mieltäni ja tosiaankin halusin asiasta ystäväni kanssa puhua. Ei tullut mieleenikään, etten ystävälleni voisi tällaisesta asiasta avautua. Asia on kuitenkin sellainen, etten halua sitä missään julkisesti puida.
Ymmärrän, että olet sellainen ja on hyvä, että voit tehdä kuten haluat. Käykö toisinpäin? :)
Tottakai käy. Ihmettelen vain, miten kukaan voi elää niin, ettei pysty luottamuksellisesti puhumaan asioistaan kenenkään kanssa. Se kun on minulle niin itsestäänselvää.
Kyse ei ole pystymisestä, vaan haluamisesta ja kiitos kysymästä oikein hyvin voi elää näin. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä ihmisille ystävyys merkitsee? En voi käsittää näitä viestejä, joissa sanotaan, että on ihan yhdentekevää tai jopa ihan kiva, jos ystävät eivät avaudu. Mitä te niillä ystävillä teette, jos heidän kanssaan ei voi avoimesti puhua niistä mieltä painavista jutuista? Onko tosiaan niin, että kun elämässä on puoliso, ei muiden ystävyys ja luottamus enää kiinnosta?
Minä en oikeastaan puhu kenellekään mitään "avautumisia", en edes puolisolle kaikkea. Minulle ystävien kanssa oleminen on pääasiassa muuta kuin huolien kertomista tai tuen hakemista, siis minun puoleltani. Voitko käsittää tämän?
En käsitä. Eikö sinulla ole koskaan mitään murheita, joista haluat puhua jonkun kanssa?
Ei minulla ole murheistä joista haluaisin puhua jonkun muun kanssa. Yleensä ne ovat sellaisia asioita, joista en halua puhua kenenkään kanssa. En kyllä puhu kaikista hyvistä asioistanikaan kenellekään. En minä mielestäni silti ole sen kummempi tai oudompi ihminen kuin hänkään joka haluaa puhua asioistaan. Olemme vain erilaisia. Ja siksi olenkin iloinen, että ystävilleni sopii, että olen sellainen kuin olen. He joko ymmärtävät minua tai jos eivät ymmärrä, silti pitävät minusta.
Okei. Hankala vain hahmottaa läheistä ystävyyssuhdetta, jossa toinen ei kerro elämästään mitään. Minulla on tapana ystävien kanssa ensisijaisesti jakaa omia kuulumisia. Kokisin hankalaksi ystävyyden henkilön kanssa, joka puhuu vain säästä tai musiikista tms itsestään irrallisesta asiasta.
Miellän varmaan erilailla tämän avautumisasian:) Kyllähän he (ystäväni) tietävät minusta paljon, perheestäni, kun olemme työkavereita ristiin rastiin, lasten kummeja ja perheystäviä. Mutta minulla on silti ne asiat, joita pidän yksityisasioina, vaikkapa raha-asiani, seksi, minun ja mieheni väliset riidat, omat terveysjuttuni. Moni ystäväni puhuu omista vastaavista asioistaan minulle tai seurassa useammille ihmisille, muttei minulta onneksi vaadita mitään omaa panosta tähän, ei kysytä, että no mites teillä pannaan? ;) Sorry, vähän vitsailen. Mutta selvensikö tämä yhtään?
Niin, en minäkään kaikkea ystävilleni kerro, mutta kyllä minä silti kerron muutakin kuin diipadaapa sisareni pääsi opiskelemaan. Siis vähän henkilökohtaisempia ja vaikeampia juttuja. Esimerkiksi koulukiusaus oli sellainen asia, joka todella painoi mieltäni ja tosiaankin halusin asiasta ystäväni kanssa puhua. Ei tullut mieleenikään, etten ystävälleni voisi tällaisesta asiasta avautua. Asia on kuitenkin sellainen, etten halua sitä missään julkisesti puida.
Ymmärrän, että olet sellainen ja on hyvä, että voit tehdä kuten haluat. Käykö toisinpäin? :)
Tottakai käy. Ihmettelen vain, miten kukaan voi elää niin, ettei pysty luottamuksellisesti puhumaan asioistaan kenenkään kanssa. Se kun on minulle niin itsestäänselvää.
Kyse ei ole pystymisestä, vaan haluamisesta ja kiitos kysymästä oikein hyvin voi elää näin. :)
Toivotko samaa myös ystäviltäsi? Onko heidän avautumisensa sinulle taakka?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä ihmisille ystävyys merkitsee? En voi käsittää näitä viestejä, joissa sanotaan, että on ihan yhdentekevää tai jopa ihan kiva, jos ystävät eivät avaudu. Mitä te niillä ystävillä teette, jos heidän kanssaan ei voi avoimesti puhua niistä mieltä painavista jutuista? Onko tosiaan niin, että kun elämässä on puoliso, ei muiden ystävyys ja luottamus enää kiinnosta?
Minä en oikeastaan puhu kenellekään mitään "avautumisia", en edes puolisolle kaikkea. Minulle ystävien kanssa oleminen on pääasiassa muuta kuin huolien kertomista tai tuen hakemista, siis minun puoleltani. Voitko käsittää tämän?
En käsitä. Eikö sinulla ole koskaan mitään murheita, joista haluat puhua jonkun kanssa?
Ei minulla ole murheistä joista haluaisin puhua jonkun muun kanssa. Yleensä ne ovat sellaisia asioita, joista en halua puhua kenenkään kanssa. En kyllä puhu kaikista hyvistä asioistanikaan kenellekään. En minä mielestäni silti ole sen kummempi tai oudompi ihminen kuin hänkään joka haluaa puhua asioistaan. Olemme vain erilaisia. Ja siksi olenkin iloinen, että ystävilleni sopii, että olen sellainen kuin olen. He joko ymmärtävät minua tai jos eivät ymmärrä, silti pitävät minusta.
Okei. Hankala vain hahmottaa läheistä ystävyyssuhdetta, jossa toinen ei kerro elämästään mitään. Minulla on tapana ystävien kanssa ensisijaisesti jakaa omia kuulumisia. Kokisin hankalaksi ystävyyden henkilön kanssa, joka puhuu vain säästä tai musiikista tms itsestään irrallisesta asiasta.
Miellän varmaan erilailla tämän avautumisasian:) Kyllähän he (ystäväni) tietävät minusta paljon, perheestäni, kun olemme työkavereita ristiin rastiin, lasten kummeja ja perheystäviä. Mutta minulla on silti ne asiat, joita pidän yksityisasioina, vaikkapa raha-asiani, seksi, minun ja mieheni väliset riidat, omat terveysjuttuni. Moni ystäväni puhuu omista vastaavista asioistaan minulle tai seurassa useammille ihmisille, muttei minulta onneksi vaadita mitään omaa panosta tähän, ei kysytä, että no mites teillä pannaan? ;) Sorry, vähän vitsailen. Mutta selvensikö tämä yhtään?
Niin, en minäkään kaikkea ystävilleni kerro, mutta kyllä minä silti kerron muutakin kuin diipadaapa sisareni pääsi opiskelemaan. Siis vähän henkilökohtaisempia ja vaikeampia juttuja. Esimerkiksi koulukiusaus oli sellainen asia, joka todella painoi mieltäni ja tosiaankin halusin asiasta ystäväni kanssa puhua. Ei tullut mieleenikään, etten ystävälleni voisi tällaisesta asiasta avautua. Asia on kuitenkin sellainen, etten halua sitä missään julkisesti puida.
Ymmärrän, että olet sellainen ja on hyvä, että voit tehdä kuten haluat. Käykö toisinpäin? :)
Tottakai käy. Ihmettelen vain, miten kukaan voi elää niin, ettei pysty luottamuksellisesti puhumaan asioistaan kenenkään kanssa. Se kun on minulle niin itsestäänselvää.
Kyse ei ole pystymisestä, vaan haluamisesta ja kiitos kysymästä oikein hyvin voi elää näin. :)
Toivotko samaa myös ystäviltäsi? Onko heidän avautumisensa sinulle taakka?
En toivo puoleen enkä toiseen, olen mielestäni sen kyllä jo ilmaissutkin tässä ketjussa, ettei toisten puolelta avautuminen ole minulle taakka. Mutta tosiaan, ei minua haittaa, että joku kertoo minulle huolistaan tai iloistaan laajemmassa mittakaavassa kuin minä itse teen. Ja aika usein niin tapahtuukin. Eri asia on sitten jotkut jatkuvat samasta asiasta valittamiset, jos ei vaikka itse edes yritä asialle mitään, mutta se on toinen juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä ihmisille ystävyys merkitsee? En voi käsittää näitä viestejä, joissa sanotaan, että on ihan yhdentekevää tai jopa ihan kiva, jos ystävät eivät avaudu. Mitä te niillä ystävillä teette, jos heidän kanssaan ei voi avoimesti puhua niistä mieltä painavista jutuista? Onko tosiaan niin, että kun elämässä on puoliso, ei muiden ystävyys ja luottamus enää kiinnosta?
Minä en oikeastaan puhu kenellekään mitään "avautumisia", en edes puolisolle kaikkea. Minulle ystävien kanssa oleminen on pääasiassa muuta kuin huolien kertomista tai tuen hakemista, siis minun puoleltani. Voitko käsittää tämän?
En käsitä. Eikö sinulla ole koskaan mitään murheita, joista haluat puhua jonkun kanssa?
Ei minulla ole murheistä joista haluaisin puhua jonkun muun kanssa. Yleensä ne ovat sellaisia asioita, joista en halua puhua kenenkään kanssa. En kyllä puhu kaikista hyvistä asioistanikaan kenellekään. En minä mielestäni silti ole sen kummempi tai oudompi ihminen kuin hänkään joka haluaa puhua asioistaan. Olemme vain erilaisia. Ja siksi olenkin iloinen, että ystävilleni sopii, että olen sellainen kuin olen. He joko ymmärtävät minua tai jos eivät ymmärrä, silti pitävät minusta.
Okei. Hankala vain hahmottaa läheistä ystävyyssuhdetta, jossa toinen ei kerro elämästään mitään. Minulla on tapana ystävien kanssa ensisijaisesti jakaa omia kuulumisia. Kokisin hankalaksi ystävyyden henkilön kanssa, joka puhuu vain säästä tai musiikista tms itsestään irrallisesta asiasta.
Miellän varmaan erilailla tämän avautumisasian:) Kyllähän he (ystäväni) tietävät minusta paljon, perheestäni, kun olemme työkavereita ristiin rastiin, lasten kummeja ja perheystäviä. Mutta minulla on silti ne asiat, joita pidän yksityisasioina, vaikkapa raha-asiani, seksi, minun ja mieheni väliset riidat, omat terveysjuttuni. Moni ystäväni puhuu omista vastaavista asioistaan minulle tai seurassa useammille ihmisille, muttei minulta onneksi vaadita mitään omaa panosta tähän, ei kysytä, että no mites teillä pannaan? ;) Sorry, vähän vitsailen. Mutta selvensikö tämä yhtään?
Niin, en minäkään kaikkea ystävilleni kerro, mutta kyllä minä silti kerron muutakin kuin diipadaapa sisareni pääsi opiskelemaan. Siis vähän henkilökohtaisempia ja vaikeampia juttuja. Esimerkiksi koulukiusaus oli sellainen asia, joka todella painoi mieltäni ja tosiaankin halusin asiasta ystäväni kanssa puhua. Ei tullut mieleenikään, etten ystävälleni voisi tällaisesta asiasta avautua. Asia on kuitenkin sellainen, etten halua sitä missään julkisesti puida.
Ymmärrän, että olet sellainen ja on hyvä, että voit tehdä kuten haluat. Käykö toisinpäin? :)
Tottakai käy. Ihmettelen vain, miten kukaan voi elää niin, ettei pysty luottamuksellisesti puhumaan asioistaan kenenkään kanssa. Se kun on minulle niin itsestäänselvää.
Kyse ei ole pystymisestä, vaan haluamisesta ja kiitos kysymästä oikein hyvin voi elää näin. :)
Toivotko samaa myös ystäviltäsi? Onko heidän avautumisensa sinulle taakka?
En toivo puoleen enkä toiseen, olen mielestäni sen kyllä jo ilmaissutkin tässä ketjussa, ettei toisten puolelta avautuminen ole minulle taakka. Mutta tosiaan, ei minua haittaa, että joku kertoo minulle huolistaan tai iloistaan laajemmassa mittakaavassa kuin minä itse teen. Ja aika usein niin tapahtuukin. Eri asia on sitten jotkut jatkuvat samasta asiasta valittamiset, jos ei vaikka itse edes yritä asialle mitään, mutta se on toinen juttu.
Okei. Aloitin tämän ihmettelyn, kun tuolla joku antoi ymmärtää, että on mukavampaa, kun ystävät eivät avaudu. Ja tuosta viestistä, jossa sanottiin, että älä avaudu asioista, joita et halua minun kertovat puolisolleni. Aika tylyä minusta sanoa ystävälle, että en halua kuulla niitä kipeimpiä asioitasi, kun minusta ystävyyden pointti on nimenomaan se läsnäolo ja ymmärtäminen.
Vierailija kirjoitti:
mie ja minu mies annetaan toiselle mahdollisuus lukea kaikki jos tuntuu siltä. eli siis ei me vartavaste mennä lukee mut jos alkaa epäillyttää et toine pettää, nii toinen tietää kuitenki salasanat ja kaikki. ja jos salasana onki vaihtunu nii tottaha se vasta epäillyt herättää
No kuulostaapa kyllä tosi luottamukseen perustuvalta tuo teidänkin parisuhde... että jos alkaa vaikuttaa siltä että toinen pettää, niin voi mennä sitten ratsaamaan toisen kännykän. Kuinkahan tyhmä muuten täytyy olla, että tuollaisessa tilanteessa sitten oikeasti viestittelisi sillä omalla kännykällä, eikä esim. työpaikalla tai autossa säilytettävällä prepaid-liittymällä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä ihmisille ystävyys merkitsee? En voi käsittää näitä viestejä, joissa sanotaan, että on ihan yhdentekevää tai jopa ihan kiva, jos ystävät eivät avaudu. Mitä te niillä ystävillä teette, jos heidän kanssaan ei voi avoimesti puhua niistä mieltä painavista jutuista? Onko tosiaan niin, että kun elämässä on puoliso, ei muiden ystävyys ja luottamus enää kiinnosta?
Minä en oikeastaan puhu kenellekään mitään "avautumisia", en edes puolisolle kaikkea. Minulle ystävien kanssa oleminen on pääasiassa muuta kuin huolien kertomista tai tuen hakemista, siis minun puoleltani. Voitko käsittää tämän?
En käsitä. Eikö sinulla ole koskaan mitään murheita, joista haluat puhua jonkun kanssa?
Ei minulla ole murheistä joista haluaisin puhua jonkun muun kanssa. Yleensä ne ovat sellaisia asioita, joista en halua puhua kenenkään kanssa. En kyllä puhu kaikista hyvistä asioistanikaan kenellekään. En minä mielestäni silti ole sen kummempi tai oudompi ihminen kuin hänkään joka haluaa puhua asioistaan. Olemme vain erilaisia. Ja siksi olenkin iloinen, että ystävilleni sopii, että olen sellainen kuin olen. He joko ymmärtävät minua tai jos eivät ymmärrä, silti pitävät minusta.
Okei. Hankala vain hahmottaa läheistä ystävyyssuhdetta, jossa toinen ei kerro elämästään mitään. Minulla on tapana ystävien kanssa ensisijaisesti jakaa omia kuulumisia. Kokisin hankalaksi ystävyyden henkilön kanssa, joka puhuu vain säästä tai musiikista tms itsestään irrallisesta asiasta.
Miellän varmaan erilailla tämän avautumisasian:) Kyllähän he (ystäväni) tietävät minusta paljon, perheestäni, kun olemme työkavereita ristiin rastiin, lasten kummeja ja perheystäviä. Mutta minulla on silti ne asiat, joita pidän yksityisasioina, vaikkapa raha-asiani, seksi, minun ja mieheni väliset riidat, omat terveysjuttuni. Moni ystäväni puhuu omista vastaavista asioistaan minulle tai seurassa useammille ihmisille, muttei minulta onneksi vaadita mitään omaa panosta tähän, ei kysytä, että no mites teillä pannaan? ;) Sorry, vähän vitsailen. Mutta selvensikö tämä yhtään?
Niin, en minäkään kaikkea ystävilleni kerro, mutta kyllä minä silti kerron muutakin kuin diipadaapa sisareni pääsi opiskelemaan. Siis vähän henkilökohtaisempia ja vaikeampia juttuja. Esimerkiksi koulukiusaus oli sellainen asia, joka todella painoi mieltäni ja tosiaankin halusin asiasta ystäväni kanssa puhua. Ei tullut mieleenikään, etten ystävälleni voisi tällaisesta asiasta avautua. Asia on kuitenkin sellainen, etten halua sitä missään julkisesti puida.
Ymmärrän, että olet sellainen ja on hyvä, että voit tehdä kuten haluat. Käykö toisinpäin? :)
Tottakai käy. Ihmettelen vain, miten kukaan voi elää niin, ettei pysty luottamuksellisesti puhumaan asioistaan kenenkään kanssa. Se kun on minulle niin itsestäänselvää.
Kyse ei ole pystymisestä, vaan haluamisesta ja kiitos kysymästä oikein hyvin voi elää näin. :)
Toivotko samaa myös ystäviltäsi? Onko heidän avautumisensa sinulle taakka?
En toivo puoleen enkä toiseen, olen mielestäni sen kyllä jo ilmaissutkin tässä ketjussa, ettei toisten puolelta avautuminen ole minulle taakka. Mutta tosiaan, ei minua haittaa, että joku kertoo minulle huolistaan tai iloistaan laajemmassa mittakaavassa kuin minä itse teen. Ja aika usein niin tapahtuukin. Eri asia on sitten jotkut jatkuvat samasta asiasta valittamiset, jos ei vaikka itse edes yritä asialle mitään, mutta se on toinen juttu.
Okei. Aloitin tämän ihmettelyn, kun tuolla joku antoi ymmärtää, että on mukavampaa, kun ystävät eivät avaudu. Ja tuosta viestistä, jossa sanottiin, että älä avaudu asioista, joita et halua minun kertovat puolisolleni. Aika tylyä minusta sanoa ystävälle, että en halua kuulla niitä kipeimpiä asioitasi, kun minusta ystävyyden pointti on nimenomaan se läsnäolo ja ymmärtäminen.
Minustakin se oli tylyä, vaikka viesti olikin kyllä, että "älä kerro minulle, jollei se passaa että kerron asiasi eteenpäin". Parempi kuitenkin tehdä tämä varoitus, niin ystävä voi sitten etsiä jonkun muun, jolle kertoa tärkeät asiansa halutessaan.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka sinulle olisi ok, että kultsipuppelisi tietää kaikki asiasi netti- ja kännykkäviesteistä lähtien, niin minulle se ei ole ok. Jos avaudun henkilökohtaisista asioistani, en halua että sinun seurustelukumppanisi tietää niistä myös.
Todella mukavaa kun tieto siitä, etten voi saada lapsia on levinnyt myös ulkopuolisille. Täällä ei haittaa anonyymina kertoa, mutta voin sanoa että hivenen kirpaisi kun illallispöydässä "ystävän" puoliso yhtäkkiä alkoi ns. lohdutella minua että kai tiedän että nykyään adoptiokin on mahdollinen vaikkei olisi naimisissa. Ja perään lisäys, että hänestä nainen on silti aina nainen, vaikkei voisikaan saada lapsia.
Joo, oli tuhannen päissään mutta paljastipa että tietää asiasta josta en ole kertonut kuin yhdelle ihmiselle ja hän oli vielä vannonut ettei kerro kenellekään. Eli jos ei ole kertonut, on "ystäväni" näyttänyt nämä viestit hänelle.
Aika paska olo juuri nyt.
No me ei salata toisiltamme mitään. Mutta en silti ole kertonut miehelleni sellaisia asioita joita ystäväni toivovat että pidän salassa. Tietenkään. Mutta esim. miehen exän viestit olen lukenut, miehen toiveesta. Hän halusi että ymmärtäisin millainen idiootti se exä on. Ja viestien perusteella tosiaan on. Mut me kerromme toisillemme lähes kaiken. Siitä on se ilo, että suhteemme on tosi läheinen, vahva ja luottamuksellinen. Tosin mitään tilityspakkoa ei ole. En ole ollut kiinnostunut kaikista miehen menneisyyden asioista. Meillä on myös vapaus tavata ketä haluamme (ystävinä siis), eikä ole koskaan tullut tarvetta kysellä mitäs asioita siellä on puhuttu tms. Jos on jotakin tärkeää, niin sitten ollaan jaettu. Vastapainoksi sitten olemmekin voineet puhua kaikista syvistäkin peloista ja mustasukkaisuuksista ja muista. Tarvitsemme molemmat aika paljon tilaa ja vapautta. Kun on järeä luottamus, on myös se vapaus. Mistä tahansa voi puhua tai kysyä. Enkä usko että meillä on puolin eikä toisin mitään olennaista toisistamme tietämättä.
Sehän riippuu ihan siitä puolisosta, onko se sellainen että sitä yleensä kiinnostaa jutella ja kuunnella toisten ihmisten asioita. Ja onko se niin juntti, että menee möläyttelemään väärässä paikassa asioita, joista sen ei pitäisi tietää, saati puhua. Jos omaan mieheen ei voi luottaa, ettei se jatka juttua tai ei osaa pitää suutansa kiinni, ei sille tietenkään kannata mitään kertoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä ihmisille ystävyys merkitsee? En voi käsittää näitä viestejä, joissa sanotaan, että on ihan yhdentekevää tai jopa ihan kiva, jos ystävät eivät avaudu. Mitä te niillä ystävillä teette, jos heidän kanssaan ei voi avoimesti puhua niistä mieltä painavista jutuista? Onko tosiaan niin, että kun elämässä on puoliso, ei muiden ystävyys ja luottamus enää kiinnosta?
Minä en oikeastaan puhu kenellekään mitään "avautumisia", en edes puolisolle kaikkea. Minulle ystävien kanssa oleminen on pääasiassa muuta kuin huolien kertomista tai tuen hakemista, siis minun puoleltani. Voitko käsittää tämän?
En käsitä. Eikö sinulla ole koskaan mitään murheita, joista haluat puhua jonkun kanssa?
Ei minulla ole murheistä joista haluaisin puhua jonkun muun kanssa. Yleensä ne ovat sellaisia asioita, joista en halua puhua kenenkään kanssa. En kyllä puhu kaikista hyvistä asioistanikaan kenellekään. En minä mielestäni silti ole sen kummempi tai oudompi ihminen kuin hänkään joka haluaa puhua asioistaan. Olemme vain erilaisia. Ja siksi olenkin iloinen, että ystävilleni sopii, että olen sellainen kuin olen. He joko ymmärtävät minua tai jos eivät ymmärrä, silti pitävät minusta.
Okei. Hankala vain hahmottaa läheistä ystävyyssuhdetta, jossa toinen ei kerro elämästään mitään. Minulla on tapana ystävien kanssa ensisijaisesti jakaa omia kuulumisia. Kokisin hankalaksi ystävyyden henkilön kanssa, joka puhuu vain säästä tai musiikista tms itsestään irrallisesta asiasta.
Miellän varmaan erilailla tämän avautumisasian:) Kyllähän he (ystäväni) tietävät minusta paljon, perheestäni, kun olemme työkavereita ristiin rastiin, lasten kummeja ja perheystäviä. Mutta minulla on silti ne asiat, joita pidän yksityisasioina, vaikkapa raha-asiani, seksi, minun ja mieheni väliset riidat, omat terveysjuttuni. Moni ystäväni puhuu omista vastaavista asioistaan minulle tai seurassa useammille ihmisille, muttei minulta onneksi vaadita mitään omaa panosta tähän, ei kysytä, että no mites teillä pannaan? ;) Sorry, vähän vitsailen. Mutta selvensikö tämä yhtään?
Niin, en minäkään kaikkea ystävilleni kerro, mutta kyllä minä silti kerron muutakin kuin diipadaapa sisareni pääsi opiskelemaan. Siis vähän henkilökohtaisempia ja vaikeampia juttuja. Esimerkiksi koulukiusaus oli sellainen asia, joka todella painoi mieltäni ja tosiaankin halusin asiasta ystäväni kanssa puhua. Ei tullut mieleenikään, etten ystävälleni voisi tällaisesta asiasta avautua. Asia on kuitenkin sellainen, etten halua sitä missään julkisesti puida.
Ymmärrän, että olet sellainen ja on hyvä, että voit tehdä kuten haluat. Käykö toisinpäin? :)
Tottakai käy. Ihmettelen vain, miten kukaan voi elää niin, ettei pysty luottamuksellisesti puhumaan asioistaan kenenkään kanssa. Se kun on minulle niin itsestäänselvää.
Kyse ei ole pystymisestä, vaan haluamisesta ja kiitos kysymästä oikein hyvin voi elää näin. :)
Toivotko samaa myös ystäviltäsi? Onko heidän avautumisensa sinulle taakka?
En toivo puoleen enkä toiseen, olen mielestäni sen kyllä jo ilmaissutkin tässä ketjussa, ettei toisten puolelta avautuminen ole minulle taakka. Mutta tosiaan, ei minua haittaa, että joku kertoo minulle huolistaan tai iloistaan laajemmassa mittakaavassa kuin minä itse teen. Ja aika usein niin tapahtuukin. Eri asia on sitten jotkut jatkuvat samasta asiasta valittamiset, jos ei vaikka itse edes yritä asialle mitään, mutta se on toinen juttu.
Okei. Aloitin tämän ihmettelyn, kun tuolla joku antoi ymmärtää, että on mukavampaa, kun ystävät eivät avaudu. Ja tuosta viestistä, jossa sanottiin, että älä avaudu asioista, joita et halua minun kertovat puolisolleni. Aika tylyä minusta sanoa ystävälle, että en halua kuulla niitä kipeimpiä asioitasi, kun minusta ystävyyden pointti on nimenomaan se läsnäolo ja ymmärtäminen.
Minustakin se oli tylyä, vaikka viesti olikin kyllä, että "älä kerro minulle, jollei se passaa että kerron asiasi eteenpäin". Parempi kuitenkin tehdä tämä varoitus, niin ystävä voi sitten etsiä jonkun muun, jolle kertoa tärkeät asiansa halutessaan.
No käytännössähän se tarkoittaa juuri sitä. Ei olla sen vertaa kiinnostuneita sen ystävän asiasta, että pystyttäisiin pitämään asia vain kahdenkeskisenä. Miten vaikeaa on luvata sellainen asia, jos asiasta avautuminen on ystävälle tärkeää?
Okei. Hankala vain hahmottaa läheistä ystävyyssuhdetta, jossa toinen ei kerro elämästään mitään. Minulla on tapana ystävien kanssa ensisijaisesti jakaa omia kuulumisia. Kokisin hankalaksi ystävyyden henkilön kanssa, joka puhuu vain säästä tai musiikista tms itsestään irrallisesta asiasta.