Lue keskustelun säännöt.
Te pariskunnat, jotka "ette salaa toisiltanne mitään"
09.02.2016 |
Vaikka sinulle olisi ok, että kultsipuppelisi tietää kaikki asiasi netti- ja kännykkäviesteistä lähtien, niin minulle se ei ole ok. Jos avaudun henkilökohtaisista asioistani, en halua että sinun seurustelukumppanisi tietää niistä myös.
Todella mukavaa kun tieto siitä, etten voi saada lapsia on levinnyt myös ulkopuolisille. Täällä ei haittaa anonyymina kertoa, mutta voin sanoa että hivenen kirpaisi kun illallispöydässä "ystävän" puoliso yhtäkkiä alkoi ns. lohdutella minua että kai tiedän että nykyään adoptiokin on mahdollinen vaikkei olisi naimisissa. Ja perään lisäys, että hänestä nainen on silti aina nainen, vaikkei voisikaan saada lapsia.
Joo, oli tuhannen päissään mutta paljastipa että tietää asiasta josta en ole kertonut kuin yhdelle ihmiselle ja hän oli vielä vannonut ettei kerro kenellekään. Eli jos ei ole kertonut, on "ystäväni" näyttänyt nämä viestit hänelle.
Aika paska olo juuri nyt.
Kommentit (145)
Kerron aivan kaiken miehelleni, jos vain koen tarvetta keskustella jostain asiasta. Tietenkin. Kaverini tietävät tämän ja ei ole vaikuttanut muuten kuin että nykyisin minun kaverini ovat ennemminkin meidän kavereita. Tosin tietävät kyllä aivan satavarmaksi sen, että meiltä se tieto ei leviä mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa olla rehellinen puolin ja toisin, niin ei satu tuollaista. Mä olen kertonut kaikille hyville ystävilleni, että jos haluat avautua mulle jostain, mistä en saa puhua mieheni kanssa, älä avaudu. Koska mä juttelen kaikesta mieheni kanssa, myös sun asioista. Jokainen saa sitten itse miettiä, haluaako kertoa vai ei.
Kertooko moni? :)
Mistä minä tiedän mitä ne jättää kertomatta. Jokaisen oma asia. Ainakin mä olen niille rehellinen, ja kerron, että mä juttelen kaikesta mieheni kanssa. No puolustuksekseni sanottakoon, että mun mies ja mun ystävät on myös ystäviä keskenään, joten ne kertoisivat sen jutun joka tapauksessa mun miehelle myös.
:) Toisaalta kyllähän sen ehkä huomaa jos jutut tuollaisen ilmoituksesi (mikä on kyllä ihan reilua, myönnän sen) jälkeen ovat "on se ilmoja pidellyt"-tasolla. Meilläkin on melkein koko ystäväpiiri yhteinen työn kautta ja olemme hyviä ystäviä ristiin. Silti minulla ainakin on monta juttua tiedossani, joita mies ei tiedä (tai oletan ettei tiedä ;) ) Omia asioitani en juurikaan kerro kenellekään, olen siinä asiassa liiankin sulkeutunut. Onneksi ystäväni siitä huolimatta sietävät minua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa olla rehellinen puolin ja toisin, niin ei satu tuollaista. Mä olen kertonut kaikille hyville ystävilleni, että jos haluat avautua mulle jostain, mistä en saa puhua mieheni kanssa, älä avaudu. Koska mä juttelen kaikesta mieheni kanssa, myös sun asioista. Jokainen saa sitten itse miettiä, haluaako kertoa vai ei.
Kertooko moni? :)
Mistä minä tiedän mitä ne jättää kertomatta. Jokaisen oma asia. Ainakin mä olen niille rehellinen, ja kerron, että mä juttelen kaikesta mieheni kanssa. No puolustuksekseni sanottakoon, että mun mies ja mun ystävät on myös ystäviä keskenään, joten ne kertoisivat sen jutun joka tapauksessa mun miehelle myös.
:) Toisaalta kyllähän sen ehkä huomaa jos jutut tuollaisen ilmoituksesi (mikä on kyllä ihan reilua, myönnän sen) jälkeen ovat "on se ilmoja pidellyt"-tasolla. Meilläkin on melkein koko ystäväpiiri yhteinen työn kautta ja olemme hyviä ystäviä ristiin. Silti minulla ainakin on monta juttua tiedossani, joita mies ei tiedä (tai oletan ettei tiedä ;) ) Omia asioitani en juurikaan kerro kenellekään, olen siinä asiassa liiankin sulkeutunut. Onneksi ystäväni siitä huolimatta sietävät minua.
Tuo voi olla myös se syy miksi sinulla on ystäviä. Ihmiset viihtyvät seurassasi kun ei tarvitse kuunnella mitään avautumisia.
Mulla oli samanlainen ystävä kuin ap:lla. Eipä olla enää pahemmin tekemisissä ja silloinkin kun tavataan niin puhelen vain yleisistä asioista, kuten tv-sarjoista, maailman uutisista tms. Henkilökohtaisia asioitani en enää hänelle kerro, koska ne menevät suoraan miesystävälleen ja miesystävänsä sitten löepöttelee kelle tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa olla rehellinen puolin ja toisin, niin ei satu tuollaista. Mä olen kertonut kaikille hyville ystävilleni, että jos haluat avautua mulle jostain, mistä en saa puhua mieheni kanssa, älä avaudu. Koska mä juttelen kaikesta mieheni kanssa, myös sun asioista. Jokainen saa sitten itse miettiä, haluaako kertoa vai ei.
Kertooko moni? :)
Mistä minä tiedän mitä ne jättää kertomatta. Jokaisen oma asia. Ainakin mä olen niille rehellinen, ja kerron, että mä juttelen kaikesta mieheni kanssa. No puolustuksekseni sanottakoon, että mun mies ja mun ystävät on myös ystäviä keskenään, joten ne kertoisivat sen jutun joka tapauksessa mun miehelle myös.
:) Toisaalta kyllähän sen ehkä huomaa jos jutut tuollaisen ilmoituksesi (mikä on kyllä ihan reilua, myönnän sen) jälkeen ovat "on se ilmoja pidellyt"-tasolla. Meilläkin on melkein koko ystäväpiiri yhteinen työn kautta ja olemme hyviä ystäviä ristiin. Silti minulla ainakin on monta juttua tiedossani, joita mies ei tiedä (tai oletan ettei tiedä ;) ) Omia asioitani en juurikaan kerro kenellekään, olen siinä asiassa liiankin sulkeutunut. Onneksi ystäväni siitä huolimatta sietävät minua.
Tuo voi olla myös se syy miksi sinulla on ystäviä. Ihmiset viihtyvät seurassasi kun ei tarvitse kuunnella mitään avautumisia.
Mukavasti sanottu, kiitos. Olisi kiva jos asia olisi tosiaan noin. Olen joskus miettinyt, että olen ärsyttävä sen vuoksi, etten kerro samoista asioista, joista kaverit seurassa juttelevat. Tunnen monet aiheet liian yksityisiksi omalta kohdalta kerrottavaksi. Mutta yleensä minua ei kiusaa ollenkaan se, että muut kertovat omista asiostaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En nyt ihan ymmärtänyt enkä lukenut viestejä, että tuliko tämä täällä jotenkin esille mutta jos ystävä oli pettänyt sinut, niin miten se liittyi puolisolle kertomiseen?
Sori, hokasin. Täällä töissä kun pitää lukea senttixsentti ikkunasta näitä viestejä =D.
Siis mitä ihmisille ystävyys merkitsee? En voi käsittää näitä viestejä, joissa sanotaan, että on ihan yhdentekevää tai jopa ihan kiva, jos ystävät eivät avaudu. Mitä te niillä ystävillä teette, jos heidän kanssaan ei voi avoimesti puhua niistä mieltä painavista jutuista? Onko tosiaan niin, että kun elämässä on puoliso, ei muiden ystävyys ja luottamus enää kiinnosta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikös tuon fraasin merkitys ole se, ettei salata omia asioita puolisolta? Ei kai nyt kukaan normaali ihminen muiden vaikeita asioita pitkin kyliä levittele.
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä ihmisille ystävyys merkitsee? En voi käsittää näitä viestejä, joissa sanotaan, että on ihan yhdentekevää tai jopa ihan kiva, jos ystävät eivät avaudu. Mitä te niillä ystävillä teette, jos heidän kanssaan ei voi avoimesti puhua niistä mieltä painavista jutuista? Onko tosiaan niin, että kun elämässä on puoliso, ei muiden ystävyys ja luottamus enää kiinnosta?
Minä en oikeastaan puhu kenellekään mitään "avautumisia", en edes puolisolle kaikkea. Minulle ystävien kanssa oleminen on pääasiassa muuta kuin huolien kertomista tai tuen hakemista, siis minun puoleltani. Voitko käsittää tämän?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikös tuon fraasin merkitys ole se, ettei salata omia asioita puolisolta? Ei kai nyt kukaan normaali ihminen muiden vaikeita asioita pitkin kyliä levittele.
No kyllä se nimenomaan tarkoittaa näköjään monille sitä, ettei pidetä myöskään ystävien salaisuuksia. Onhan täällä useinkin ketjuja, joissa kysytään, miksi ihmeessä puolison viestejä ei saa lukea ja näkeehän sen tästä ketjustakin, että ihan kaikki pitää kertoa miehelle, "kun me olemme niin avoimia".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä ihmisille ystävyys merkitsee? En voi käsittää näitä viestejä, joissa sanotaan, että on ihan yhdentekevää tai jopa ihan kiva, jos ystävät eivät avaudu. Mitä te niillä ystävillä teette, jos heidän kanssaan ei voi avoimesti puhua niistä mieltä painavista jutuista? Onko tosiaan niin, että kun elämässä on puoliso, ei muiden ystävyys ja luottamus enää kiinnosta?
Minä en oikeastaan puhu kenellekään mitään "avautumisia", en edes puolisolle kaikkea. Minulle ystävien kanssa oleminen on pääasiassa muuta kuin huolien kertomista tai tuen hakemista, siis minun puoleltani. Voitko käsittää tämän?
En käsitä. Eikö sinulla ole koskaan mitään murheita, joista haluat puhua jonkun kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä ihmisille ystävyys merkitsee? En voi käsittää näitä viestejä, joissa sanotaan, että on ihan yhdentekevää tai jopa ihan kiva, jos ystävät eivät avaudu. Mitä te niillä ystävillä teette, jos heidän kanssaan ei voi avoimesti puhua niistä mieltä painavista jutuista? Onko tosiaan niin, että kun elämässä on puoliso, ei muiden ystävyys ja luottamus enää kiinnosta?
Vietetän aikaa, pelaillaan käydää keikoilla...ei terapioida toisen lapsuuskokemuksia vaan puhutaan yhteisen suosikkibändin uudestä albumista, päivän puheenaiheista tms. Tuleehan siinäkin toisen arvomaailma esiin jos ei muuten niin sivulauseessa.
Kyllä minä pohdin ne ikiomat asiat itsekseni/puolison kanssa ja perheen asiat puolison kanssa, ei mulla ole tarvetta niistä muille tilittää.
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä ihmisille ystävyys merkitsee? En voi käsittää näitä viestejä, joissa sanotaan, että on ihan yhdentekevää tai jopa ihan kiva, jos ystävät eivät avaudu. Mitä te niillä ystävillä teette, jos heidän kanssaan ei voi avoimesti puhua niistä mieltä painavista jutuista? Onko tosiaan niin, että kun elämässä on puoliso, ei muiden ystävyys ja luottamus enää kiinnosta?
Ystävien merkitys ei ainakaan itselleni ole muuttunut parisuhteen myötä. En vain ole avautunut ystäville koskaan samalla tavalla arkaluontoisista asioista kuin puolisolle. En tosin oleta että puoliso ei kertoisi minusta tai meistä asioita ystävilleen, esim. siitä että emme voi saada lapsia tms.
Lähtökohtaisesti en oleta että ystävä salaa asiat jotka minusta tietää, esim. sen että kärsin lapsettomuudesta jos se asia olisi sellainen että haluan puhua siitä vain jonkun ystäväni kanssa kerron sen myös ystävälle, "en ole puhunut tästä muille ja toivon että et sinäkään siitä puhu kenellekään (oletan että kenellekään koskee myös puolisoa).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä ihmisille ystävyys merkitsee? En voi käsittää näitä viestejä, joissa sanotaan, että on ihan yhdentekevää tai jopa ihan kiva, jos ystävät eivät avaudu. Mitä te niillä ystävillä teette, jos heidän kanssaan ei voi avoimesti puhua niistä mieltä painavista jutuista? Onko tosiaan niin, että kun elämässä on puoliso, ei muiden ystävyys ja luottamus enää kiinnosta?
Minä en oikeastaan puhu kenellekään mitään "avautumisia", en edes puolisolle kaikkea. Minulle ystävien kanssa oleminen on pääasiassa muuta kuin huolien kertomista tai tuen hakemista, siis minun puoleltani. Voitko käsittää tämän?
En käsitä. Eikö sinulla ole koskaan mitään murheita, joista haluat puhua jonkun kanssa?
Ei minulla ole murheistä joista haluaisin puhua jonkun muun kanssa. Yleensä ne ovat sellaisia asioita, joista en halua puhua kenenkään kanssa. En kyllä puhu kaikista hyvistä asioistanikaan kenellekään. En minä mielestäni silti ole sen kummempi tai oudompi ihminen kuin hänkään joka haluaa puhua asioistaan. Olemme vain erilaisia. Ja siksi olenkin iloinen, että ystävilleni sopii, että olen sellainen kuin olen. He joko ymmärtävät minua tai jos eivät ymmärrä, silti pitävät minusta.
Mun mies tietää enemmän kuin haluaa, kyllä mä sille höpötän kaiken:D enkä oikeastaan tiedä yhtään paria, jotka eivät juorua keskenään, eivät vain myönnä sitä. Tiedän myös pitkälti kaiken mieheni joukkuueen suhdesolmuista, seksiongelmista jne. Mies ei millään kertoisi, mutta oon oppinut vääntämään siitä asiat ulos väkisin:D tuohan se asioista tietäminen tällaisessa pienessä kaupungissa vallan tunteen. Voi sitten tiputella niitä juttuja omien tarkoitusten mukaan ja vähän hämmentää soppaa.!tässä pelissä vaan pitää olla taitava, niin säilyttää sen luottamuksen ja kuulee mehukkaimmat jutut;)
Viestintäsalaisuus koskee viesti perillemenoa ja sitä että matkan varrella sitä ei ulkopuolinen saa avata/lukea/kuunnella. Eli voit luottaa että kirje/puhelu menee sille jolle sen tarkoitit.
Viestin vastaanottaja voi sitten tehdä saamallaan tiedolla mitä haluaa, julkaista vaikka hesarin etusivulla.
Mun mielestä sama koskee kaikkea mitä suustani ulos päästän tai kirjoitan. Oli sitten miten luottamuksellinen keskustelu tahansa, en hallitse sitä mitä toinen osapuoli jatkossa tekee (pl. viralliset terapiat tms).
Vierailija kirjoitti:
Mun mies tietää enemmän kuin haluaa, kyllä mä sille höpötän kaiken:D enkä oikeastaan tiedä yhtään paria, jotka eivät juorua keskenään, eivät vain myönnä sitä. Tiedän myös pitkälti kaiken mieheni joukkuueen suhdesolmuista, seksiongelmista jne. Mies ei millään kertoisi, mutta oon oppinut vääntämään siitä asiat ulos väkisin:D tuohan se asioista tietäminen tällaisessa pienessä kaupungissa vallan tunteen. Voi sitten tiputella niitä juttuja omien tarkoitusten mukaan ja vähän hämmentää soppaa.!tässä pelissä vaan pitää olla taitava, niin säilyttää sen luottamuksen ja kuulee mehukkaimmat jutut;)
Olet kyllä vastenmielinen ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä ihmisille ystävyys merkitsee? En voi käsittää näitä viestejä, joissa sanotaan, että on ihan yhdentekevää tai jopa ihan kiva, jos ystävät eivät avaudu. Mitä te niillä ystävillä teette, jos heidän kanssaan ei voi avoimesti puhua niistä mieltä painavista jutuista? Onko tosiaan niin, että kun elämässä on puoliso, ei muiden ystävyys ja luottamus enää kiinnosta?
Vietetän aikaa, pelaillaan käydää keikoilla...ei terapioida toisen lapsuuskokemuksia vaan puhutaan yhteisen suosikkibändin uudestä albumista, päivän puheenaiheista tms. Tuleehan siinäkin toisen arvomaailma esiin jos ei muuten niin sivulauseessa.
Kyllä minä pohdin ne ikiomat asiat itsekseni/puolison kanssa ja perheen asiat puolison kanssa, ei mulla ole tarvetta niistä muille tilittää.
En minä nyt mistään psykoterapiasta tai lapsuuden traumoista puhukaan, vaan ihan esim arjen tavallisista huolista. Työstressistä, yövalvomisista, lapsen koulukiusaamisesta, rahahuolista, sairastelusta, läheisen kuolemasta jne.
Vierailija kirjoitti:
Mun mies tietää enemmän kuin haluaa, kyllä mä sille höpötän kaiken:D enkä oikeastaan tiedä yhtään paria, jotka eivät juorua keskenään, eivät vain myönnä sitä. Tiedän myös pitkälti kaiken mieheni joukkuueen suhdesolmuista, seksiongelmista jne. Mies ei millään kertoisi, mutta oon oppinut vääntämään siitä asiat ulos väkisin:D tuohan se asioista tietäminen tällaisessa pienessä kaupungissa vallan tunteen. Voi sitten tiputella niitä juttuja omien tarkoitusten mukaan ja vähän hämmentää soppaa.!tässä pelissä vaan pitää olla taitava, niin säilyttää sen luottamuksen ja kuulee mehukkaimmat jutut;)
Luultavasti miehesi ei "tiedä" näitä lörpöttelemiäsi asioita, sillä hän ei kuuntele.
En nyt ihan ymmärtänyt enkä lukenut viestejä, että tuliko tämä täällä jotenkin esille mutta jos ystävä oli pettänyt sinut, niin miten se liittyi puolisolle kertomiseen?