Lue keskustelun säännöt.
Te pariskunnat, jotka "ette salaa toisiltanne mitään"
09.02.2016 |
Vaikka sinulle olisi ok, että kultsipuppelisi tietää kaikki asiasi netti- ja kännykkäviesteistä lähtien, niin minulle se ei ole ok. Jos avaudun henkilökohtaisista asioistani, en halua että sinun seurustelukumppanisi tietää niistä myös.
Todella mukavaa kun tieto siitä, etten voi saada lapsia on levinnyt myös ulkopuolisille. Täällä ei haittaa anonyymina kertoa, mutta voin sanoa että hivenen kirpaisi kun illallispöydässä "ystävän" puoliso yhtäkkiä alkoi ns. lohdutella minua että kai tiedän että nykyään adoptiokin on mahdollinen vaikkei olisi naimisissa. Ja perään lisäys, että hänestä nainen on silti aina nainen, vaikkei voisikaan saada lapsia.
Joo, oli tuhannen päissään mutta paljastipa että tietää asiasta josta en ole kertonut kuin yhdelle ihmiselle ja hän oli vielä vannonut ettei kerro kenellekään. Eli jos ei ole kertonut, on "ystäväni" näyttänyt nämä viestit hänelle.
Aika paska olo juuri nyt.
Kommentit (145)
Joskus nuorena opin sen että jos kerron luottamuksella asioita poikaystävälleni/miehelleni ja tämä menee möläyttämään niitä eteenpäin, kannattaa lähteä lätkimään. Ei ole silloin muutenkaan luotettava. Nykyiselle miehelle voin kertoa kaiken, eikä tarvitse pelätä että asiat leviää eteenpäin. Ja ei, en tilitä miehelle sanatarkasti kaikkea mitä ystävät on mulle kertoneet, mutta saatan sanoa että heillä on parisuhteessa todella vaikeaa tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ärsyttävä ilmiö,mutta sen jotenkin sentään ymmärtää että jotkut avautuvat ihmiselle,jonka kanssa jakavat muutenkin kaiken(juoruilu on silti väärin!).Minulla on "ystävä" joka kertoo äidilleen kaikki omat ja kavereiden ongelmat.Sitten kertoo äitinsä mielipiteet minun ongelmistani minulle.Jostain syystä ei hirveästi tee mieli avautua tälle tyypille.Olen muutenkin nykyään tarkempi kenelle kerron asioistani.AP:n tilanne on kyllä tuplasti kurja,jos on selvinnyt että ystävä juoruilee miehelleen JA mies on mölissyt asiasta julkisesti kännissä.Voimia!
Mun lähimpien ystävien kanssa me tunnetaan myös toisemme puolisot ja tiedetään, kuinka paljon puolisot keskustelee keskenään. Todellinen hys-hys asia kerrotaan aina lisämaininnalla: "tästä ette saa puhua edes puolisoillenne" ja sitä myös noudatetaan.
Meillä on kavereina lähes pelkästään perheellisiä pariskuntia. Ja meillä molemmat kertoo kaiken toisilleen. Tiedän myös noista kavereista, että juttelevat keskenään. Mitään niin salaista en kerro kellekään, että sitä ei saisi puolisolle kertoa, sellaiset asiat jutellaan vain mieheni kanssa. Jos on hyvä parisuhde, on vaikea olla kertomatta toiselle kaikesta, mitä nyt sattuu päivän aikana tapahtumaan. Mitään niin salaista en tee tai kuule, etteikö sitä voisi kertoa, ei edes kaverilta. En oleta, että minunkaan kertomani pysyisi vain sen naispuolisen osapuolen tiedossa.
Vierailija kirjoitti:
Aika tyhmä täytyy olla jos joku kuvittelee että lapsettomuus on kevyt kahvipöytäkeskustelu-aihe.
Ei kai kaikkien kahvipöytäkeskustelujen tarvi olla niin kevyitä?
Ap tilanteesta en tiedä mutta näin lapsettomuudesta itsekin kärsineenä jotenkin kuulostaa kummalliselta että ystävän lapsettomuudesta ei voisi keskustella esim. puolison tai toisen ystävän kanssa. Minusta on aika luontevaa että jossakin vaiheessa kysytään tai keskustellaan siitä miksiköhän esim. Matilla ja Maijalla ei ole lapsia. Oudolle kuulostaisi jos ystävä olisi sanonut omalle puolisolleen ettei tiedä vaikka olisin hänelle hetkeä aikaisemmin kertonut että en voi saada lapsia ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä vedän rajan siihen että olen ihan kaikista OMISTA asioistani puolisolle avoin, enkä toisten luottamuksella kerrotuista asioista.
Eikö sitten ole sinun OMA asiasi jos märehdit Pirkon masennusta ja mietit miten parhaiten häntä auttaisit...kun samalla lapsen iltapalapuuro paloi pohjaan ja puolisosi joutuu paikkaamaan tekemisiäsi. Olisi aika epäreilua tuossa tilanteessa todeta puolisolle ettei kuulu hänelle. Asioista voi mielestäni puhua mässäämättä yksityiskohdilla.
Miten vaikeaa on vain sanoa, että sinun mieltäsi painaa yksi juttu, mistä Pirkko kertoi? Todellakin asioista voi puhua mässäämättä yksityiskohdilla.
Jos on todella salassa pidettävä tai luottamuksellinen asia minusta ei pidä mennä sanomaan puolisolle sitäkään että Pirkko kertoi asiasta. Voisin todeta miettiväni yhtä asiaa joka ei kuulu puolisolle siitä huolimatta että miettiminen aiheutti puuron palamisen pohjaan.
No vaikka sitten niin. Mutta jos sanoit, että kelaat yhtä Pirkon kertomaa asiaa, eihän se tarkoita sitä, että kyseessä olisi Pirkon ongelma. Pointti oli nyt se, että ei minusta voi sanoa, että "sori, puurokattila paloi pohjaan, koska mietin Pirkon masennusta ja itsemurha-aikeita". Se puurokattilan pohjaan palaminen ei oikeuta kertomaan Pirkon tilanteesta.
Mitähän kauhuskenaarioita mun mies kehitteliskään päässään jos olisin niin huolissani jostain asiasta että polttaisin puurot enkä kertoisi syytä miehelle. Varmaan epäilisi minun itseni hautovan itsemurhaa tai muuta yhtä radikaalia.
Mä kerron miehelleni ihan kaiken. Hän tosin ei koskaan kerro asioita eteenpäin, eikä ole asioista tietääkseenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua taas ihmetyttää suoraan sanoen se, että osa ihmisistä vetää herneet nenuun suunnilleen siitä, että ne mainitseekin jollekin toiselle ihmisille jotain heidän elämästään. Ap:n tapauksen ymmärrän hyvin, mutta osalla menee jotenkin ihan yli yksityisyyden suojelu.
Toki itsekin pidän suuni kiinni ystävien yksityisasioista, elleivät ne ole melko normaaleja asioita. Miksi pitäisi yrittää kontrolloida kaikkea? Joissakin tapauksissa myös ihmiset tekevät aivan oikein, kun ovat pitämättä suutaan kiinni (esim lasu-asiat, uskottomuus). Ystävyys on tärkeää, mutta ei sen varjolla tarvitse alkaa sälyttämään omia paskoja toisten kontolle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä vedän rajan siihen että olen ihan kaikista OMISTA asioistani puolisolle avoin, enkä toisten luottamuksella kerrotuista asioista.
Eikö sitten ole sinun OMA asiasi jos märehdit Pirkon masennusta ja mietit miten parhaiten häntä auttaisit...kun samalla lapsen iltapalapuuro paloi pohjaan ja puolisosi joutuu paikkaamaan tekemisiäsi. Olisi aika epäreilua tuossa tilanteessa todeta puolisolle ettei kuulu hänelle. Asioista voi mielestäni puhua mässäämättä yksityiskohdilla.
Miten vaikeaa on vain sanoa, että sinun mieltäsi painaa yksi juttu, mistä Pirkko kertoi? Todellakin asioista voi puhua mässäämättä yksityiskohdilla.
Jos on todella salassa pidettävä tai luottamuksellinen asia minusta ei pidä mennä sanomaan puolisolle sitäkään että Pirkko kertoi asiasta. Voisin todeta miettiväni yhtä asiaa joka ei kuulu puolisolle siitä huolimatta että miettiminen aiheutti puuron palamisen pohjaan.
No vaikka sitten niin. Mutta jos sanoit, että kelaat yhtä Pirkon kertomaa asiaa, eihän se tarkoita sitä, että kyseessä olisi Pirkon ongelma. Pointti oli nyt se, että ei minusta voi sanoa, että "sori, puurokattila paloi pohjaan, koska mietin Pirkon masennusta ja itsemurha-aikeita". Se puurokattilan pohjaan palaminen ei oikeuta kertomaan Pirkon tilanteesta.
Mitähän kauhuskenaarioita mun mies kehitteliskään päässään jos olisin niin huolissani jostain asiasta että polttaisin puurot enkä kertoisi syytä miehelle. Varmaan epäilisi minun itseni hautovan itsemurhaa tai muuta yhtä radikaalia.
Miksi puolisolle pitäisi selitellä pohjaan palamisen syy tai syyttää siitä ainakaan Pirkon masennusta. Ja voithan sanoa että ei sinulla mitään hätää ole et nyt vain keskittynyt siihen puuroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella törkeää levittää tuollaista asiaa, vielä kun selvästi tiesi että aihe on sinulle arka! En enää viestittelisi tuollaisen kanssa muusta kuin säästä.
Samaa mieltä. Tämä lohduttelija on mitä ilmeisimmin moukka, koska on tuhannen päissään jo illallispöydässä. Ja otti vielä ruokapöydässä, muiden kuullen, puheeksi tuollaisen asian. Känni ei ole lieventävä asianhaara, muuten. Saitko apua muilta, tyyliin puheenaiheen vaihto?
Menikö se niin, että olit kertonut lapsettomuudestasi yhdelle ystävälle, joka oli kertonut sen puolisolleen, joka oli kertonut sen eteenpäin ja juoppo lohduttelija oli saanut sen tietää?
Senhän nyt oppii jokainen kotonaan, että muiden asioita ei levitellä! Ihan sama, onko ns. "arka" asia vai joku muu.
Vähän laajemmin: tämä nykyaika on sellaista, että kaikki on niin avointa, joka paikassa ihmiset avautuu ja tilittää (kts. esim erilaiset tv-ohjelmat, Elämä pelissä ja vast.). Se alkoi kun kännykät yleistyivät ja ihmiset alkoivat suureen ääneen käsitellä puhelimessa omia ja muiden yksityisasioita julkisilla paikoilla, kaikkien kuullen. Sitten tuli some, ja nyt tuntuu siltä, että kaikki muka kuuluu kaikille.
Me "salataan" toisiltamme asioita, mikä ei tarkoita salailua, vaan sitä, että kummallakin on oikeus omiin asioihinsa. On myös hyvin itsekästä kaataa kaikki omat tunnetilansa elämänkumppanin niskaan ja odottaa häneltä sitten jotain sote-palveluita. Elämänkumppani ei ole roskis.
Mutta ehkä yksityisyys ja hienotunteisuus pian palaa. Vilpittömyys on jotain ihan muuta kuin tämä kaikkien ihmisten kaikkien asioiden levittely kaikilla foorumeilla kaiken aikaa. Kyllä se kohta tulee tiensä päähän. Joohan?
Seitsemän viestiä ketjussa, kunnes joku kertoo totuuden. Olen täysin samaa mieltä kanssasi. Itse en ole ottanut osaa tähän somekulttuuriin edes sen alkuvaiheessa ja nykyään ihmiset suurin piirtein ovat hämmentyneitä, kun en ole jakanut elämääni netissä. Ei se salaisuus ole, mutta tykkään olla off the grid ja ymmärrän myös vaaran tuossa holtittomassa tiedonjaossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä vedän rajan siihen että olen ihan kaikista OMISTA asioistani puolisolle avoin, enkä toisten luottamuksella kerrotuista asioista.
Eikö sitten ole sinun OMA asiasi jos märehdit Pirkon masennusta ja mietit miten parhaiten häntä auttaisit...kun samalla lapsen iltapalapuuro paloi pohjaan ja puolisosi joutuu paikkaamaan tekemisiäsi. Olisi aika epäreilua tuossa tilanteessa todeta puolisolle ettei kuulu hänelle. Asioista voi mielestäni puhua mässäämättä yksityiskohdilla.
Miten vaikeaa on vain sanoa, että sinun mieltäsi painaa yksi juttu, mistä Pirkko kertoi? Todellakin asioista voi puhua mässäämättä yksityiskohdilla.
Jos on todella salassa pidettävä tai luottamuksellinen asia minusta ei pidä mennä sanomaan puolisolle sitäkään että Pirkko kertoi asiasta. Voisin todeta miettiväni yhtä asiaa joka ei kuulu puolisolle siitä huolimatta että miettiminen aiheutti puuron palamisen pohjaan.
No vaikka sitten niin. Mutta jos sanoit, että kelaat yhtä Pirkon kertomaa asiaa, eihän se tarkoita sitä, että kyseessä olisi Pirkon ongelma. Pointti oli nyt se, että ei minusta voi sanoa, että "sori, puurokattila paloi pohjaan, koska mietin Pirkon masennusta ja itsemurha-aikeita". Se puurokattilan pohjaan palaminen ei oikeuta kertomaan Pirkon tilanteesta.
Mitähän kauhuskenaarioita mun mies kehitteliskään päässään jos olisin niin huolissani jostain asiasta että polttaisin puurot enkä kertoisi syytä miehelle. Varmaan epäilisi minun itseni hautovan itsemurhaa tai muuta yhtä radikaalia.
Ajatteletteko te kaiken ääneen, vai miten omiin ajatuksiin syventymien tarkoittaisi sitä, että henkilö suunnittelisi itsemurhaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli kun tulen kaffelta kotiin ja mies small talkina kysyy mitä pirkolle kuuluu on toivottavaa vastata että vittuako se sulle kuuluu....okei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika tyhmä täytyy olla jos joku kuvittelee että lapsettomuus on kevyt kahvipöytäkeskustelu-aihe.
Ei kai kaikkien kahvipöytäkeskustelujen tarvi olla niin kevyitä?
Ap tilanteesta en tiedä mutta näin lapsettomuudesta itsekin kärsineenä jotenkin kuulostaa kummalliselta että ystävän lapsettomuudesta ei voisi keskustella esim. puolison tai toisen ystävän kanssa. Minusta on aika luontevaa että jossakin vaiheessa kysytään tai keskustellaan siitä miksiköhän esim. Matilla ja Maijalla ei ole lapsia. Oudolle kuulostaisi jos ystävä olisi sanonut omalle puolisolleen ettei tiedä vaikka olisin hänelle hetkeä aikaisemmin kertonut että en voi saada lapsia ollenkaan.
Kysytkö sinä tosissasi??? Se on pariskunnille yleensä (ellei jopa aina) hyvin kipeä asia. Ei ole soveliasta alkaa kyselemään tai kommentoimaan toisen lapsettomuudesta vaikka siitä tietäisikin. Aloite täytyy tulla aina lapsettomuudesta kärsivältä itseltään!
Kaikenlaisia pöljiä sitä leipä elättääkin! Eikä muuten oo oma lehmä ojassa. Mutta järkeä osaan käyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli kun tulen kaffelta kotiin ja mies small talkina kysyy mitä pirkolle kuuluu on toivottavaa vastata että vittuako se sulle kuuluu....okei.
Tota, jos asiaa ei osaa sanoa yhtään ystävällisemmin niin ehkä ei kannata sanoa mitään.
Voisin sanoa puolisolleni että Pirkko haluaa että siitä ei puhuta, joten minusta se asia ei kuulu sinulle.
Vierailija kirjoitti:
Eli kun tulen kaffelta kotiin ja mies small talkina kysyy mitä pirkolle kuuluu on toivottavaa vastata että vittuako se sulle kuuluu....okei.
Tuoko on tosiaan ainoa vaihtoehto? Miten olisi vaikka :
- Hänellä oli tällä kertaa aika paljon sydämellään.
- Vähän huolia tuntui olevan. Hyvä kun sai vähän niitä purkaa.
- Eipä mitään ihmeempiä.
- Hän oli käynyt lasten kanssa viime viikolla eläintarhassa ja näytti minulle kuvia. (=jotain muuta, kuin se arkaluontoisin keskustelun aihe)
Miten ihmeessä te keskustelette puolisonne kanssa, jos ainoat vaihtoehdot ovat kertoa sanasta sanaan, mitä on juteltu tai sanoa, että vittuako se sulle kuuluu?
Miten te selviätte työelämästäkään, jos puolison kysymys "miten töissä meni tänään" tarkoittaa sitä, että sinun pitää kertoa kaikki salassa pidettävät asiatkin?
Vierailija kirjoitti:
Miten te selviätte työelämästäkään, jos puolison kysymys "miten töissä meni tänään" tarkoittaa sitä, että sinun pitää kertoa kaikki salassa pidettävät asiatkin?
Mä en ehkä kuitenkaan lähtisi vertaamaan noita. Töissäkään harvemmin kaikki asiat on salassa pidettäviä.
En lähtisi olettamaan että ystävän kuuluu tietää että ei voi näyttää esim. lähettämääni puolisolleen. Kyllä minä kertoisin että tästä ei saa puhua. Tai jos face viestissä kertoisin asian varmistaisin ystävältä että hän ei näytä tai että kukaan on kurkkimassa viestejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten te selviätte työelämästäkään, jos puolison kysymys "miten töissä meni tänään" tarkoittaa sitä, että sinun pitää kertoa kaikki salassa pidettävät asiatkin?
Mä en ehkä kuitenkaan lähtisi vertaamaan noita. Töissäkään harvemmin kaikki asiat on salassa pidettäviä.
En lähtisi olettamaan että ystävän kuuluu tietää että ei voi näyttää esim. lähettämääni puolisolleen. Kyllä minä kertoisin että tästä ei saa puhua. Tai jos face viestissä kertoisin asian varmistaisin ystävältä että hän ei näytä tai että kukaan on kurkkimassa viestejä.
Eikö se ole nimenomaan olettamus, että mitään ei kerrota, jos ei olla varmoja, ettei se loukkaa. Sama asia puolison kuin kenen tahansa tuttavan kohdalla. Jos et vastaavaa asiaa kertoisi naapurillesi, älä kerro sitä puolisollesikaan. Ihan peruskäytöstavoissahan tällainen oletus on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten te selviätte työelämästäkään, jos puolison kysymys "miten töissä meni tänään" tarkoittaa sitä, että sinun pitää kertoa kaikki salassa pidettävät asiatkin?
Mä en ehkä kuitenkaan lähtisi vertaamaan noita. Töissäkään harvemmin kaikki asiat on salassa pidettäviä.
En lähtisi olettamaan että ystävän kuuluu tietää että ei voi näyttää esim. lähettämääni puolisolleen. Kyllä minä kertoisin että tästä ei saa puhua. Tai jos face viestissä kertoisin asian varmistaisin ystävältä että hän ei näytä tai että kukaan on kurkkimassa viestejä.Eikö se ole nimenomaan olettamus, että mitään ei kerrota, jos ei olla varmoja, ettei se loukkaa. Sama asia puolison kuin kenen tahansa tuttavan kohdalla. Jos et vastaavaa asiaa kertoisi naapurillesi, älä kerro sitä puolisollesikaan. Ihan peruskäytöstavoissahan tällainen oletus on.
En tiedä mitä kukakin olettaa, itse en kuitenkaan sitä oletusta tee. Se olettako joku asian omalla kohdallani olevan noin ei oikeastaan ole minun asiani.
Ei ihmetetyttäisi vaikka ei tajuaisikaan. Eihän ap:n tapauksessakaan kaverin mies tajunnut että kyseessä on arka asia. Aika tyhmä täytyy olla jos joku kuvittelee että lapsettomuus on kevyt kahvipöytäkeskustelu-aihe.