Lue keskustelun säännöt.
Erityisherkkyys - Uskooko joku siihen tosissaan?
Skep Tikku
05.02.2016 |
Minä olen täysin vakuuttunut, että se on pelkkää huuhaata. Mieleltään epävakaiden ihmisten keksintö, jonka taakse yritetään piilottaa oma kykenemättömyys käsitellä asioita ja pärjätä elämässä.
Kommentit (121)
"Koska minä en ole erityisherkkä, niin ei kukaan muukaan voi olla." AP, näinhän se meni, eikö totta? Todellinen perus-av-mamma taas asialla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä uskon niin, että ne jotka tosissaan sanoo kärsivänsä siitä, kärsii tosissaan. Niin kuin oikeasti luulosairaat uskoo tosissaan, että heillä on joku vaarallinen tauti, vaikka ei olekaan. Sitä pitää kunnioittaa.
Eri asia on sitten nämä medikalisaatioon hurahtaneet, jiotka etsivät netistä itselleen kivoja diagnooseja, kun eivät parempaa tekemistä itselleen keksi: mielipaha on masennusta, päänsärky on aivokasvain, itsekeskeisyys on narsismia ja parisuhdeongelmat johtuvat siitä, että mies on psykopaatti.
En kärsi herkkyydestäni, vaan se on minulle suuri voimavara.
en ymmärrä miksi kenelläkään on tarvetta todistella tai edes uskoa, etteivät toiset ihmiset olisi herkempiä kuin toiset.
herkkyys tai erityisherkkyys ei tee ihmisestä parempaa tai huonompaa kuin muut ihmiset.
Minusta on raivostuttavaa miten sivistymättömiä ihmiset nykyään ovat. Suu vaahdossa meuhkataan asioista, joista ei ymmärretä mitään. Lukekaa edes se Elaine Aronin kirja erityisherkkä lapsi. Voi avartaa useammankin ajatusmaailmaa, mikäli on älliä minkään vertaa. Nykyään vain haetaan kaikki "tieto" netistä, nopeasti pureskeltua, kaiken maailman hörhöjen suodattamana, eikä perehdytä mihinkään niin että olisi edes mahdollisuus ymmärtää asiaa. Ja kun netissä testin tein, niin kyllä minä nyt asian ymmärsin. No et ymmärtänyt. Tässäkin ketjussa ihmiset puhuu keskenään ihan eri asioista ja sotkevat käsitteitä. Mikä siinä erityisherkkyydessä herättää raivoa? Onko se erityis -sana jotenkin liikaa tässä tasapäisyyden kehdossa? Jossa kukaan ei saa olla erityinen, jollei sillä tarkoiteta jotain negatiivista. Ja todellakin ne, joilla tuo kyseinen ominaisuus on, eivät ole itse ensimmäisenä sitä julistamassa.
Se on se "erityis"- sana joka häiritsee näitä eritysherkkyyden vähättelijöitä!:D
Luulevat että jos joku muu on ERTYISherkkä on hän itse jotenkin vähemmän erityinen! Jos diagnoosinimike olisi vain vaikka yliherkkä, olisi vähättelijöitä paljon vähemmän :P
Erityisherkkyys on minusta usein lähinnä huonon käytöksen oikeuttamista. Eräskin erityisherkkä henkilö kertoi julkisuudessa, kuinka saattaa joutua vaihtamaan ravintolassa pöytää monta kertaa, jos tuoli on huono, pöydässä tuntuu vetoa tai valo paistaa silmiin tms. No, nuo ovat toki kaikki ihan ok jos ne voi hoitaa huomaamattomasti ja muita häiritsemättä, mutta vähän tulee nyt kyllä mieleen sellainen ihminen joka alkaa kovaäänisesti muiden keskellä valittaa, kun MINUN asiat on nyt huonosti ja MINUN pitää saada parempaa ja ettekö te muut ymmärrä että MINÄ olen erityisherkkä. Siis on ihan ok vaihtaa vaikka tuolia jos edellinen on huono, mutta se että pitää suureen ääneen mainostaa olevansa ERITYISHERKKÄ ja siksi ei voi istua tällä tuolilla... normaali kohtelias ihminen sietää kyllä hetken aikaa pientä fyysistä epämukavuuttakin eikä se ole maailman loppu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole ollut helppoa. On pitänyt tallustaa pitkä ja kivinen tie aikuisuuteen ja vielä aikuisenakin.
Mutta näin aikuisena saa valita seuransa.
En itsekään välitä "muotiherkkiksistä", jos sellaisia on. En ole vielä törmännyt.
Itse en herkkyyttäni mainosta. Eiköhän tuon kaikki läheiset ole huomanneet. Paitsi yksi, joka erimielisyyksiemme tähden demonisoi minua.
Vierailija kirjoitti:
Erityisherkkyys on minusta usein lähinnä huonon käytöksen oikeuttamista. Eräskin erityisherkkä henkilö kertoi julkisuudessa, kuinka saattaa joutua vaihtamaan ravintolassa pöytää monta kertaa, jos tuoli on huono, pöydässä tuntuu vetoa tai valo paistaa silmiin tms. No, nuo ovat toki kaikki ihan ok jos ne voi hoitaa huomaamattomasti ja muita häiritsemättä, mutta vähän tulee nyt kyllä mieleen sellainen ihminen joka alkaa kovaäänisesti muiden keskellä valittaa, kun MINUN asiat on nyt huonosti ja MINUN pitää saada parempaa ja ettekö te muut ymmärrä että MINÄ olen erityisherkkä. Siis on ihan ok vaihtaa vaikka tuolia jos edellinen on huono, mutta se että pitää suureen ääneen mainostaa olevansa ERITYISHERKKÄ ja siksi ei voi istua tällä tuolilla... normaali kohtelias ihminen sietää kyllä hetken aikaa pientä fyysistä epämukavuuttakin eikä se ole maailman loppu.
Jouduitko taas vilkkaan mielikuvituksesi valtaan? ;)
Kunhan ymmärrät, että se ei ole todellisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä tällä erityisherkkyydellä tarkoitetaan? Aistien yliherkkyyttä? Henkistä herkkyyttä? Selkeästihän ihmiset reagoi ympäristöön erillälailla. Kaksi lastani reagoivat vauvana ihan eri voimakkuudella ääniin, valoihin, kylmyyseroihin. Joku häiriintyy enemmän ympäristön sorinasta. Töissä huomannut, että yliherkkyydet ovat toisinaan yhteydessä ihmisen stressitasoon: masentuneilla enemmän, kumpi ensin? Ja joskus jopa "tarttuvat", nuoret naiset alkavat yhtä aikaa oireilla huonoa työilmaa. Ulkopuolisesta, tällaisesta hyvin vähän herkästä on joskus hankala löytää oikea tulokulma noihin ongelmiin: miettiäkö herrkyyspuolelta (miten vähentää niitä ärsykkeitä esim. töissä) vai mielenterveyspuolelta (auttaisiko parhaiten jos ihminen saisi apua ongelmiinsa, nousisiko ärsytyskynnys samalla). Haluaisi suhtautua oikein mutta joskus on todella vaikeaa ottaa vakavasti (esim. joku mausteyliherkkä pistelee tyytyväisenä ruokaa jossa huomaan olevan kaikkea mitä tavallisesti hysteerisesti pelkää).
Erityisherkkyyteen auttaa monesti mieli-ala lääkitys.
Tiedän tapauksia, joille elämä olisi "sietämätöntä" ilman lääkityksen tuomaa suodatusta.
Varsinkin, jos lapsuudessa on ollut turvattomuutta, eikä näin ollen pysty tyynnyttelemään ja rauhoittelemaan itseään kunnolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kylläpä vain se voi olla aistiyliherkälle kuormittavaa, jos jatkuvasti tulee hirvittävä määrä uutta informaatiota ja sitten vielä ne omat tuntemukset ja ajatukset siihen päälle! :D
Ala-peukuttaja ei taida tietää asiasta oikeasti mitään. ;)
Erityisherkkyyteen voidaan käyttää myös pientä määrää antipsykoottia.
Ei siksi, että hoidettaisiin psykoosia. (Silloinhan määrät ovat korkeat) Vaan, ettei henkilö menisi psykoosiin esim burnoutissa. Varokeinona siis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen ollut erityisherkkä koko ikäni, vaikka en tuollaista termiä tietenkään tiennyt. En yrittänyt saada erityiskohtelua tai -huomiota enkä sellaista todellakaan saanut vaan esim oma äitini oli hyvin ivallinen ja moittiva ominaisuuksistani, en siis hyötynyt millään tavoin kärsiessäni asioista joita lähipiirini ei pitänyt minään, päinvastoin. 70-luvulta asti olen ollut tällainen ja ainoa jolle siitä on aiheutunut harmia olen minä itse. Toki se myös antaa minulle paljon sellaista mikä ei ulospäin näy.
Nimikkeellä on merkitystä ainakin heille jotka erityiseherkkiä ovat eivätkä pysty muuttumaan tai täysin sopeutumaan ympäristön vaatimuksiin/ns normaalin muottiin, saavat vihdoin tietää että se on vain ominisuus, ei mikään vika tai mielisairaus kuten ehkä ovat vuosia joutuneet kuulemaan.
Vierailija kirjoitti:
Se on se "erityis"- sana joka häiritsee näitä eritysherkkyyden vähättelijöitä!:D
Luulevat että jos joku muu on ERTYISherkkä on hän itse jotenkin vähemmän erityinen! Jos diagnoosinimike olisi vain vaikka yliherkkä, olisi vähättelijöitä paljon vähemmän :P
Näin minäkin luulen. Minusta se onkin epäonnistunut käännös, koska highly sensitive person on neutraali nimitys toisin kuin erityisherkkä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näyttää sille, että "erityisherkkä" terminä on nyt jäänyt monelta googlaamatta. Ja kyllä, HSP on paljon parempi termi.
Se on tällä hetkellä muodikas " diagnoosi", mutta se ei poista sitä, etteikö joukossa olisi myös niitä oikeasti erityisherkkiä. Aivan kuin ADHD tai Asperger olivat aikoinaan.
Vierailija kirjoitti:
Erityisherkkyyteen voidaan käyttää myös pientä määrää antipsykoottia.
Ei siksi, että hoidettaisiin psykoosia. (Silloinhan määrät ovat korkeat) Vaan, ettei henkilö menisi psykoosiin esim burnoutissa. Varokeinona siis.
Joo, hyvä idea! Tätä kommenttia mä odotinkin. Oletko psykiatri vai psykiatrinen hoitaja? Vai kenties lääkefirman edustaja? :D
Vai että ihan varokeinona. Reps.
Olen pienestä asti murehtinut maailmaa tavattoman paljon. Itkenyt holtittomasti, jos joku koki epäoikeudenmukaisuutta. Pillahdin itkuun kun näin hiiren hiirenloukussa. Itkin 2 päivää kun näin emostaan eksyneen tipun meidän kotikadulla. Aloin itkemään, jos kaupassa/tapahtumassa/laivalla tuli kuulutus että lapsi etsii vanhempiaan. Aloin itkemään jos opettaja torui minua. Työssäni toimittajana yksikin ilkeä ihminen tai inhottava palaute masentaa minut päiviksi. Itken herkästi leffoissa sekä ilosta että surusta. En kestä väkivaltaa elokuvissa. Minulla on matala kipukynnys. En osaa tehdä mitään päätöksiä, tilaaminen ravintolassa on ylitsepääsemätön este. Kritiikki satuttaa minua lujasti. Harrastan joukkuelajia, ja jos olen tehnyt pienenkään mokan, olen purskahtanut itkuun. Jännitän kamalasti. Innostun salamannopeasti eri asioista. Vastaavasti harmistun todella nopeasti. En kestä lainkaan ilkeitä ihmisiä tai ilkeitä kommentteja, rupean itkemään. Rakastan estetiikkaa, hajuja, makuja, ääniä, muotoja. Inhoan melua ja ihmistungoksia. Rakastan ystäviä ja poikaystävääni, mutta rakastan myös yksinoloa ja hiljaisuutta. Murehdin maailmaa, olen yliempaattinen ja suren muiden ihmisten kohtaloita tavattoman paljon.
Luulin että olen erityisherkkä, mutta se onkin kai hippien huuhaata? Saisinko tilalle jonkin toisen diagnoosin? kiitooos!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erityisherkkyyteen voidaan käyttää myös pientä määrää antipsykoottia.
Ei siksi, että hoidettaisiin psykoosia. (Silloinhan määrät ovat korkeat) Vaan, ettei henkilö menisi psykoosiin esim burnoutissa. Varokeinona siis.Joo, hyvä idea! Tätä kommenttia mä odotinkin. Oletko psykiatri vai psykiatrinen hoitaja? Vai kenties lääkefirman edustaja? :D
Vai että ihan varokeinona. Reps.
Sori huono artikulointi. Tarkoitin juurikin burnout tilassa.
Olen se erityisherkkä, joka jo kirjoittikin, että on vähän kyllästynyt esim. noihin Aronin kirjoihin. Olen edelleen sitä mieltä, että tuo on juttu, joka pitäisi lapsena huomioida - ihan siinä missä JOKAISEN lapsen erityispiirteet. Herkkyydestä on etunsa aikuisenakin. Mutta silti kun nyt jälkeenpäin ajattelen lapsuuttani, niin tuskinpa se kaikki nyt ihan geeneissä oli. Vasta aikuisena olen tajunnut, että äitini on ihminen, joka suhtautuu kaikkeen vähän epäillen ja pelokkaasti ja kyllä sellaisen saa lapsiinsa istutettua! Luulen, että tuo oli sellaista yhteispeliä, että äitini sai minut arastelemaan ja koska olin "geneettisesti herkkä" myös kuulostelin äitini viestejä supertarkasti. En vain enää halua olla tuon asian vanki. Olen esim. tietoisesti harjoituttanut itseäni lukemalla kirjoja, "joista tulee vähän paha mieli" - ennen luin vain pelkkää päivänpaistetta, joista toki nautin edelleenkin. Eihän itseään kannata vastakohdakseen tietysti muuttaa, jokaisella on omat vahvuutensa, mutta aika rankkaa on elämä, jos pillahtaa itkuun kaikesta ja yrittää olla siitä vain ylpeä? Ja kyllähän myös tämä Aron kirjoittaa jonkinlaisesta "siedättämisestä".
Musta ei ainakaan silloin lapsena tuntunut siltä, että "jee olen erityisherkkä" vaan olin todella surullinen ja yksinäinen.
Nykyisin kavahdan kylmiä ihmisiä, koska tiedän jo valmiiksi, ettei heille voi koskaan uskoutua mistään henkilökohtaisesta ainakaan.
He eivät ymmärrä.