Erityisherkkyys - Uskooko joku siihen tosissaan?

Erityisherkkiä on varmasti ollut aina, mutta hupaisaa on se, että erityisherkkyys tulee yhtäkkiä muotiin ja "kaikki" haluavat olla erityisherkkiä. Jokin aika sitten törmäsin kirjaan "Erityisherkkä kristitty", jota myydään mm. Prismoissa. :D

Vierailija kirjoitti:

Tämä on just tätä, tämän ajan muotidiagnoosi! Muistan kun poikani oli 2000-luvun alussa 6-vuotias ja hän oli oppinut lukemaan ja tykkäsi Pokemoneista niin paljon, että joka päivä piti piirtää niitä. Sanoin tämän neuvolassa ja eiköhän sieltä tullut kommentti "Hänellä taitaa olla hieman Asperger-piirteitä". Just just..Se oli sen ajan juttu se Asperger..

Jep. Mun poika on pienestä pitäen ollut musiikillisesti lahjakas, rytmitaju ollut aina hyvä ja rummuttaminen kiinnostanut todella paljon. Päiväkodissa 3v tienoilla ihan tosissaan sanottiin, että poika vaikuttaa autistiselta, koska oli mieluiten omissa oloissaan rakentamassa itselle rumpusettiä ja rummuttamassa, niin ulkona kuin sisällä.

Paljonpa tiesivät! :D Poika on erityisen tunteellinen ja lahjakas, sekä älyllisesti että musiikillisesti.

Herkkyys reagoida sisäisiin ja ulkoisiin ärsykkeisiin on synnynnäinen ominaisuus, yksi temperamenttipiiriteistä. Ne ovat jonkin verran kulttuurisidonnaisia ja niiden merkitys vaihtelee kulttuureista toiseen. Esim. ulospäinsuuntautuneisuutta arvostetaan yhdysvalloissa, Japanissa taas ei niinkään.

Herkkyys on ominaisuus, jota jokaisella meistä on enemmän tai vähemmän. Erityisherkän käsitteellä tarkoitetaan, että jollakin tätä niin paljon, että menee kahden keskihajonnan päässä mediaanista.

Vierailija kirjoitti:

Kaikkien pitää olla jotain. Ikäänku jollain lailla erityinen.

On hienoa ku toinen sanoo että hänellä on skitsofrenia niin voi sanoa että joo mä ymmärrän, mulla taas on toi erityisherkkyys pälä pälä...

Ja ollaan niin erityistä.

Yks tuttavani laittoi just faceen linkin tästä erityisherkkyydestä ikään ku hällä ois se. Hänellä pahoja mt-ongelmia ja onneks ei hällä oo erityisherkkiä lähipiirissä ku ois jo omalla käytöksellään tuhonnut heidän elämänsä.

Uskoisin, että harvemmin oikeasti erityisherkkä haluaa mainostaa olevansa erityisherkkä. Itse ainakin mieluusti pidän sen omana tietonani.

Sit on näitä äitejä, jotka selittävät lastensa käytösongelmat, oppimisvaikeudet ja muut omituisuudet, kun se on niiiin erityisherkkä. Vähän aikaa sitten kaikilla oli adhd. Whats next?

Todellakin koko erityisherkkyys on puuta heinää. Aistiyliherkkyys on olemassa, mutta sekään ei ole mikään yli-ihmisen merkki, vaan neurologinen vika. Eivät hekään tunne sen enempää kuin muut, vaan aivoissaan on jäänyt kehittymättä riittävästi yhteyksiä asioiden käsittelyyn ja hermoradat "menevät tukkoon".

Mitä taas joku kirjoitti tuosta, ettei kykene suodattamaan ärsykkeitä, niin se on oikeasti adhd:n tai add:n merkki, oikean sellaisen. Sekin neurologinen puutos. Kuitenkaan adhd:ta ym. ei ole syytä hoitaa lääkityksellä, koska jo muutamassa vuodessa esim. Concertan vaikutus hiipuu ja lääke alkaa aiheuttaa haittaavia sivuoireita kuten painajaisia, ahdistusta, alakuloisuutta jne. Johtuu siitä, että ko. lääke laittaa aivokemian täysin sekaisin. Tästä vaan eivät lääkärit kerro, eikä moni edes tiedä. Tutkimusta aiheesta on ja näyttöä, mutta eihän läökefirmat vapaaehtoisesti miljardeistaan luovu. Paras hoito adhd-tyyppisiin ongelmiin on ruokavalio (on paljon näyttöä toimivuudesta), erittäin säännöllinen elämä, riittävä yöuni ja liikunta.

Add:n keskittymisongelmiin esim. koulussa auttaa korvatulpat tai hiljainen taustamusiikki korvanapeista. Kuin myös joku stressipallo tms kädessä koko ajan.

Erityisherkkyys on puppua. Ns. aistiyliherkkyyteen auttaa siedätys, tiedän tämän faktana, koska olen hoitanut siitä kärsiviä ihmisiä ja avullani he ovat päässeet siitä eroon. Kyse on vaan aivojen treenaamisesta.

Skep Tikku kirjoitti:

Minä olen täysin vakuuttunut, että se on pelkkää huuhaata. Mieleltään epävakaiden ihmisten keksintö, jonka taakse yritetään piilottaa oma kykenemättömyys käsitellä asioita ja pärjätä elämässä.

Herkkyys on yksi temperamenttipiirteistä. Koska me ihmiset olemme erilaisia, niin tälläistä herkkyyttä on toisilla enemmän ja toisilla vähemmän. Se ei tee ihmisestä sen parempaa tai huonompaa. Erityisherkkyys-nimikettä osa käyttää kuvaamaan henkilöitä, jotka ovat poikkeavan herkkiä (noin 15% väestöstä), tämä nimike ei millään tavalla ota huomioon muita temperamentti piirteitä. Lähes aina erityisherkkyydestä kirjoittavat laittavat kaikki erityisherkät samaan pakettiin ja myös yleistävät kaiken mahdollisen liittyvän erityisherkkyyteen. Tosiasiassa me kaikki olemme erilaisia ja ihmisen elämään vaikuttaa niin paljon muutakin kuin herkkyys.

Minun yksi lapsistani ja mieheni ovat ns erityisherkkiä. Minä en ole. On hyödyllistä ymmärtää erilaisia temperamenttipiirteitä, myös siis herkkyyttä. Kumpikaan heistä ei mahdu tuohon yleensä esitettyyn erityisherkkä muottiin. Lapsi on sosiaalinen, iloinen ja reipas ja nauttii uusista asioista, toisaalta on emotiaalisesti herkkä, tunnistaa hyvin muiden ihmisten tunteita, osaa ottaa heidät huomioon, mutta vastaavasti harmistuu helposti, kun kaverit eivät ole niin herkkiä. Lisäksi huomioi ympäristöään tarkasti, eikä pidä metelistä.

Nykypäivän erityisherkkä on eilisen nirppanokka. Tiedostamattaan erittäin huomionhakuinen henkilö, jolle ei mikään kelpaa ja joka vaatii itselleen erikoiskohtelua.

Vierailija kirjoitti:

Herkkyys reagoida sisäisiin ja ulkoisiin ärsykkeisiin on synnynnäinen ominaisuus, yksi temperamenttipiiriteistä. Ne ovat jonkin verran kulttuurisidonnaisia ja niiden merkitys vaihtelee kulttuureista toiseen. Esim. ulospäinsuuntautuneisuutta arvostetaan yhdysvalloissa, Japanissa taas ei niinkään.

Herkkyys on ominaisuus, jota jokaisella meistä on enemmän tai vähemmän. Erityisherkän käsitteellä tarkoitetaan, että jollakin tätä niin paljon, että menee kahden keskihajonnan päässä mediaanista.

Sulla on kyllä puurot ja vellit ihan sekaisin. Paneudu hetkeksi johonkin psykologian teokseen, esim sellaiseen kuin 'Meitä on moneksi', niin pääset alkuun käsitteiden ymmärtämisessä, miten persoonallisuus rakentuu ja mitä temperamentti tarkoittaa käsitteenä.

Vierailija kirjoitti:

Skep Tikku kirjoitti:

Minä olen täysin vakuuttunut, että se on pelkkää huuhaata. Mieleltään epävakaiden ihmisten keksintö, jonka taakse yritetään piilottaa oma kykenemättömyys käsitellä asioita ja pärjätä elämässä.

Herkkyys on yksi temperamenttipiirteistä. Koska me ihmiset olemme erilaisia, niin tälläistä herkkyyttä on toisilla enemmän ja toisilla vähemmän. Se ei tee ihmisestä sen parempaa tai huonompaa. Erityisherkkyys-nimikettä osa käyttää kuvaamaan henkilöitä, jotka ovat poikkeavan herkkiä (noin 15% väestöstä), tämä nimike ei millään tavalla ota huomioon muita temperamentti piirteitä. Lähes aina erityisherkkyydestä kirjoittavat laittavat kaikki erityisherkät samaan pakettiin ja myös yleistävät kaiken mahdollisen liittyvän erityisherkkyyteen. Tosiasiassa me kaikki olemme erilaisia ja ihmisen elämään vaikuttaa niin paljon muutakin kuin herkkyys.

Minun yksi lapsistani ja mieheni ovat ns erityisherkkiä. Minä en ole. On hyödyllistä ymmärtää erilaisia temperamenttipiirteitä, myös siis herkkyyttä. Kumpikaan heistä ei mahdu tuohon yleensä esitettyyn erityisherkkä muottiin. Lapsi on sosiaalinen, iloinen ja reipas ja nauttii uusista asioista, toisaalta on emotiaalisesti herkkä, tunnistaa hyvin muiden ihmisten tunteita, osaa ottaa heidät huomioon, mutta vastaavasti harmistuu helposti, kun kaverit eivät ole niin herkkiä. Lisäksi huomioi ympäristöään tarkasti, eikä pidä metelistä.

Ei ole. Kaikki mitä kirjoitit, on yhtä pseudotieteellistä keittiöpsykologiaa.

Vierailija kirjoitti:

Nykypäivän erityisherkkä on eilisen nirppanokka. Tiedostamattaan erittäin huomionhakuinen henkilö, jolle ei mikään kelpaa ja joka vaatii itselleen erikoiskohtelua.

Pikemminkin  sellainen ujo ja hiljainen tarkkailija, joka ei tosiaankaan halua huomiota.

Vierailija kirjoitti:

No kyllä niitä erityisherkkiäkin varmaan on ja mikäs siinä, ihan ok. Ärsyttää vaan tässä asiassa, että moni tuttu (nainen!) linkkailee fb:ssa juttuja erityisherkkyydestä ja kommentoi mukaan "NÄIN!". Eli kaikki haluavat osoittaa, että JUURI MINÄ olen tällainen erityisherkkä.

mä on aina ihmetellyt, miten ihmiset ärsyyntyy näin helposti. Siis sua ärsyttää, että joku sun kaveri facebookissa linkkaa jotain tai tykkää. :D

Olisikohan niin, että omassa elinpiirissä on jotain puutteita, jos noin pienet asiat ärsyttää? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kyllä niitä erityisherkkiäkin varmaan on ja mikäs siinä, ihan ok. Ärsyttää vaan tässä asiassa, että moni tuttu (nainen!) linkkailee fb:ssa juttuja erityisherkkyydestä ja kommentoi mukaan "NÄIN!". Eli kaikki haluavat osoittaa, että JUURI MINÄ olen tällainen erityisherkkä.

mä on aina ihmetellyt, miten ihmiset ärsyyntyy näin helposti. Siis sua ärsyttää, että joku sun kaveri facebookissa linkkaa jotain tai tykkää. :D

Olisikohan niin, että omassa elinpiirissä on jotain puutteita, jos noin pienet asiat ärsyttää? 

Toi edellinen on varmaan tietämättään erityisherkkä kun ärsyyntyy noin herkästi. :)

Vierailija kirjoitti:

Sit on näitä äitejä, jotka selittävät lastensa käytösongelmat, oppimisvaikeudet ja muut omituisuudet, kun se on niiiin erityisherkkä. Vähän aikaa sitten kaikilla oli adhd. Whats next?

Todellakin koko erityisherkkyys on puuta heinää. Aistiyliherkkyys on olemassa, mutta sekään ei ole mikään yli-ihmisen merkki, vaan neurologinen vika. Eivät hekään tunne sen enempää kuin muut, vaan aivoissaan on jäänyt kehittymättä riittävästi yhteyksiä asioiden käsittelyyn ja hermoradat "menevät tukkoon".

Mitä taas joku kirjoitti tuosta, ettei kykene suodattamaan ärsykkeitä, niin se on oikeasti adhd:n tai add:n merkki, oikean sellaisen. Sekin neurologinen puutos. Kuitenkaan adhd:ta ym. ei ole syytä hoitaa lääkityksellä, koska jo muutamassa vuodessa esim. Concertan vaikutus hiipuu ja lääke alkaa aiheuttaa haittaavia sivuoireita kuten painajaisia, ahdistusta, alakuloisuutta jne. Johtuu siitä, että ko. lääke laittaa aivokemian täysin sekaisin. Tästä vaan eivät lääkärit kerro, eikä moni edes tiedä. Tutkimusta aiheesta on ja näyttöä, mutta eihän läökefirmat vapaaehtoisesti miljardeistaan luovu. Paras hoito adhd-tyyppisiin ongelmiin on ruokavalio (on paljon näyttöä toimivuudesta), erittäin säännöllinen elämä, riittävä yöuni ja liikunta.

Add:n keskittymisongelmiin esim. koulussa auttaa korvatulpat tai hiljainen taustamusiikki korvanapeista. Kuin myös joku stressipallo tms kädessä koko ajan.

Erityisherkkyys on puppua. Ns. aistiyliherkkyyteen auttaa siedätys, tiedän tämän faktana, koska olen hoitanut siitä kärsiviä ihmisiä ja avullani he ovat päässeet siitä eroon. Kyse on vaan aivojen treenaamisesta.

Olen aina miettinytkin, että näissä vaihtoehtohoitajista pieni osa on jotenkin yksinkertaisia. Ja koko ala kärsii heistä, kun ihmiset muodostavat käsityksiä heistä esim. ylläolevan kommentin perusteella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan tutkittua tietoa on, että kyseisillä henkilöillä on tavallista henkilöä herkempi hermojärjestelmä ja kokevat asiat, tunteet ja tilanteet keskivertoa syvemmin ja voimakkaammin. Kaikki kokevat maailman hieman eritavalla, mikä on rikkautta eikä kahta täysin samanlaista maailmankatsomustakaan ole. Myöskin herkkyyttä ilmenee eri tavalla eri ihmisillä, toisilla voimakkaampana kuin toisilla. Maailmamme tarvitsee nyt herkkyyttä ja herkkiä ihmisiä tuomaan sitä kovaan maailmaamme. Ei tarvise piilotella tai hävetä omaa herkkyyttään, sillä se on kaunis lahja.

En usko, että on näin. Ovat vain kykenemättömiä/kypsymättömiä käsittelemään tunteitaan. Vrt. järki vs. tunne. Ovat tunteiden ylivallassa.

Herkät nimenomaan ovat tunteidensa kanssa kosketuksissa, ne joilta herkkyyttä puuttuu, ovat siitä ihmisyyden puolesta pihalla. Mikään ei estä herkkää ihmistä olemasta myös järkevä. Eivät järkevyys ja herkkyys ole vastakohtaisia ominaisuuksia. Ne enemmin täydentevät toisiaan. Järkevä ihminen ilman minkäänlaista herkkyyttä ja tunneälyä on ihmisenä vajavainen.

Tässä tulee esiin se syy, mikai en pidä ns. erityisherkistä. He tuntuvat kuvittelevan, että ne jotka eivät ole tunteidensa vietävissä, ovat jotenkin vajavaisia ja kykenemättömiä kunnon tunteisiin. Tämä ei ole kuitenkaan totta. Ihmisestä ei näe ulospäin mitä hän tuntee ja kokee. Ei hermoheikko tunne mitenkään syvemmin kuin se, joka osaa kontrolloida käytöstään ja suhteuttaa tunnereaktionsa isompaan mittakaavaan.

Minusta koko erityisherkkyys on vain kykenemättömyyttä käsitellä tunteitaan ja ymmärtää että muillakin on tunteet.

Aistiyliherkkyydet ovat asia erikseen.

Eikös erityisherkkyys ole myös aistiyliherkkyyttä, ympäristön ärsykkeet koetaan voimakkaampina ärsykkeinä, kuten esim. melu ja hälinä. Olen itse ihan tavallinen ihminen omasta mielestäni. Kun selvittelin tätä erityisherkkyysjuttua siltä pohjalta, että epäilen erään läheiseni sellainen olevan, huomasinkin, että olen itse. Koskaan en ole sen kummempaa angstia tai erilaisuudentunnetta ainakaan kovin vahvasti kokenut. Mutta esim. kahvista menen ihan kierroksille, tietyt äänitaajuudet ja melu melkein tekevät hulluksi ja parasta mitä tiedän, on yksin kotona oleminen. Sitä vähän olen vuosien varrella miettinyt, miksi olen tällainen sosiaalinen erakko. Olen ihan seurallinen esim. töissä ja ystävien kanssa, mutta en ole koskaan halunnut perhettä. Johtuisiko sitten siitä, että muiden ihmisten seura kuormittaa sen verran, että kotona itsensä kanssa keskenään oleminen on niin ihanaa. Ehä tämä erakkofriikkipuoleni johtuu ylivirittyneestä hermostostani.

Ystäväni ei kestä esim. kahviloiden melua, jota itse en edes huomaa.Sibeliushan oli meluherkkä, siksi hän rakennutti Ainolan, maaseudun rauhaan.

Johonkin sen on perustuttava, että niin moni kokee olevansa erityisherkkä. Luulen, että kyse on siitä, että herkkyyttä ei juuri käytetä elämässä (pitää olla kova, tehokas jne.). Siksi oman herkkyyden kanssa ei olla kosketuksissa ja se alkaa toimia itseä vastaan.

Ainakin omaan elämääni tämä teoria mahtuu. Itsekin olisin varmaan pari vuotta sitten ajatellut ehdottomasti olevani erityisherkkä. Parin viime vuoden aikana olen paitsi monin tavoin haastanut itseni, myös saanut olla ihmisten vierellä todella vaikeissa tilanteissa ja herkkyydestä on tullut voimavara, jota olen huomannut muidenkin arvostavan. Olenhan minä herkkä vieläkin, mutta erityisherkäksi itseni määrittely tuntuisi liioitellulta, juuri siltä, että haluaisin sen takia ylimääräistä huomiota.

Onko erityisherkkyys siis herkkien hätähuuto oman herkkyyden huomioimiselle tässä suorituskeskeisessä maailmassa? Mitä mieltä olette, tte erityisherkäksi itsenne määrittelevät?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sit on näitä äitejä, jotka selittävät lastensa käytösongelmat, oppimisvaikeudet ja muut omituisuudet, kun se on niiiin erityisherkkä. Vähän aikaa sitten kaikilla oli adhd. Whats next?

Todellakin koko erityisherkkyys on puuta heinää. Aistiyliherkkyys on olemassa, mutta sekään ei ole mikään yli-ihmisen merkki, vaan neurologinen vika. Eivät hekään tunne sen enempää kuin muut, vaan aivoissaan on jäänyt kehittymättä riittävästi yhteyksiä asioiden käsittelyyn ja hermoradat "menevät tukkoon".

Mitä taas joku kirjoitti tuosta, ettei kykene suodattamaan ärsykkeitä, niin se on oikeasti adhd:n tai add:n merkki, oikean sellaisen. Sekin neurologinen puutos. Kuitenkaan adhd:ta ym. ei ole syytä hoitaa lääkityksellä, koska jo muutamassa vuodessa esim. Concertan vaikutus hiipuu ja lääke alkaa aiheuttaa haittaavia sivuoireita kuten painajaisia, ahdistusta, alakuloisuutta jne. Johtuu siitä, että ko. lääke laittaa aivokemian täysin sekaisin. Tästä vaan eivät lääkärit kerro, eikä moni edes tiedä. Tutkimusta aiheesta on ja näyttöä, mutta eihän läökefirmat vapaaehtoisesti miljardeistaan luovu. Paras hoito adhd-tyyppisiin ongelmiin on ruokavalio (on paljon näyttöä toimivuudesta), erittäin säännöllinen elämä, riittävä yöuni ja liikunta.

Add:n keskittymisongelmiin esim. koulussa auttaa korvatulpat tai hiljainen taustamusiikki korvanapeista. Kuin myös joku stressipallo tms kädessä koko ajan.

Erityisherkkyys on puppua. Ns. aistiyliherkkyyteen auttaa siedätys, tiedän tämän faktana, koska olen hoitanut siitä kärsiviä ihmisiä ja avullani he ovat päässeet siitä eroon. Kyse on vaan aivojen treenaamisesta.

Olen aina miettinytkin, että näissä vaihtoehtohoitajista pieni osa on jotenkin yksinkertaisia. Ja koko ala kärsii heistä, kun ihmiset muodostavat käsityksiä heistä esim. ylläolevan kommentin perusteella.

Paitsi en ole mikään vaihtoehtohoitaja, vaan lääkkeettömän lastenpsykiatrian hoitotiimin jäsen, joka yhdessä moniammatillisen työryhmän kanssa suunnittelee ja toteuttaa yksilöllisiä kuntoutussuunnitelmia lapsille, joilla on määrittelemätön tunne-elämän tms. häiriö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Skep Tikku kirjoitti:

Minä olen täysin vakuuttunut, että se on pelkkää huuhaata. Mieleltään epävakaiden ihmisten keksintö, jonka taakse yritetään piilottaa oma kykenemättömyys käsitellä asioita ja pärjätä elämässä.

Herkkyys on yksi temperamenttipiirteistä. Koska me ihmiset olemme erilaisia, niin tälläistä herkkyyttä on toisilla enemmän ja toisilla vähemmän. Se ei tee ihmisestä sen parempaa tai huonompaa. Erityisherkkyys-nimikettä osa käyttää kuvaamaan henkilöitä, jotka ovat poikkeavan herkkiä (noin 15% väestöstä), tämä nimike ei millään tavalla ota huomioon muita temperamentti piirteitä. Lähes aina erityisherkkyydestä kirjoittavat laittavat kaikki erityisherkät samaan pakettiin ja myös yleistävät kaiken mahdollisen liittyvän erityisherkkyyteen. Tosiasiassa me kaikki olemme erilaisia ja ihmisen elämään vaikuttaa niin paljon muutakin kuin herkkyys.

Minun yksi lapsistani ja mieheni ovat ns erityisherkkiä. Minä en ole. On hyödyllistä ymmärtää erilaisia temperamenttipiirteitä, myös siis herkkyyttä. Kumpikaan heistä ei mahdu tuohon yleensä esitettyyn erityisherkkä muottiin. Lapsi on sosiaalinen, iloinen ja reipas ja nauttii uusista asioista, toisaalta on emotiaalisesti herkkä, tunnistaa hyvin muiden ihmisten tunteita, osaa ottaa heidät huomioon, mutta vastaavasti harmistuu helposti, kun kaverit eivät ole niin herkkiä. Lisäksi huomioi ympäristöään tarkasti, eikä pidä metelistä.

Ei ole. Kaikki mitä kirjoitit, on yhtä pseudotieteellistä keittiöpsykologiaa.

No voisitko kiitos korjata asian ja selittää mikä tekstissäni on väärin ja miten asiat oikeasti menee?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Skep Tikku kirjoitti:

Minä olen täysin vakuuttunut, että se on pelkkää huuhaata. Mieleltään epävakaiden ihmisten keksintö, jonka taakse yritetään piilottaa oma kykenemättömyys käsitellä asioita ja pärjätä elämässä.

Herkkyys on yksi temperamenttipiirteistä. Koska me ihmiset olemme erilaisia, niin tälläistä herkkyyttä on toisilla enemmän ja toisilla vähemmän. Se ei tee ihmisestä sen parempaa tai huonompaa. Erityisherkkyys-nimikettä osa käyttää kuvaamaan henkilöitä, jotka ovat poikkeavan herkkiä (noin 15% väestöstä), tämä nimike ei millään tavalla ota huomioon muita temperamentti piirteitä. Lähes aina erityisherkkyydestä kirjoittavat laittavat kaikki erityisherkät samaan pakettiin ja myös yleistävät kaiken mahdollisen liittyvän erityisherkkyyteen. Tosiasiassa me kaikki olemme erilaisia ja ihmisen elämään vaikuttaa niin paljon muutakin kuin herkkyys.

Minun yksi lapsistani ja mieheni ovat ns erityisherkkiä. Minä en ole. On hyödyllistä ymmärtää erilaisia temperamenttipiirteitä, myös siis herkkyyttä. Kumpikaan heistä ei mahdu tuohon yleensä esitettyyn erityisherkkä muottiin. Lapsi on sosiaalinen, iloinen ja reipas ja nauttii uusista asioista, toisaalta on emotiaalisesti herkkä, tunnistaa hyvin muiden ihmisten tunteita, osaa ottaa heidät huomioon, mutta vastaavasti harmistuu helposti, kun kaverit eivät ole niin herkkiä. Lisäksi huomioi ympäristöään tarkasti, eikä pidä metelistä.

Ei ole. Kaikki mitä kirjoitit, on yhtä pseudotieteellistä keittiöpsykologiaa.

https://omniatopo.wikispaces.com/file/view/temperamentti+keltikangas.doc

Lue kohta sensitiivisyys

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Herkkyys reagoida sisäisiin ja ulkoisiin ärsykkeisiin on synnynnäinen ominaisuus, yksi temperamenttipiiriteistä. Ne ovat jonkin verran kulttuurisidonnaisia ja niiden merkitys vaihtelee kulttuureista toiseen. Esim. ulospäinsuuntautuneisuutta arvostetaan yhdysvalloissa, Japanissa taas ei niinkään.

Herkkyys on ominaisuus, jota jokaisella meistä on enemmän tai vähemmän. Erityisherkän käsitteellä tarkoitetaan, että jollakin tätä niin paljon, että menee kahden keskihajonnan päässä mediaanista.

Sulla on kyllä puurot ja vellit ihan sekaisin. Paneudu hetkeksi johonkin psykologian teokseen, esim sellaiseen kuin 'Meitä on moneksi', niin pääset alkuun käsitteiden ymmärtämisessä, miten persoonallisuus rakentuu ja mitä temperamentti tarkoittaa käsitteenä.

No kiitos kerro meille miten ne vellit ja puurot oikeasti menee...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Skep Tikku kirjoitti:

Minä olen täysin vakuuttunut, että se on pelkkää huuhaata. Mieleltään epävakaiden ihmisten keksintö, jonka taakse yritetään piilottaa oma kykenemättömyys käsitellä asioita ja pärjätä elämässä.

Herkkyys on yksi temperamenttipiirteistä. Koska me ihmiset olemme erilaisia, niin tälläistä herkkyyttä on toisilla enemmän ja toisilla vähemmän. Se ei tee ihmisestä sen parempaa tai huonompaa. Erityisherkkyys-nimikettä osa käyttää kuvaamaan henkilöitä, jotka ovat poikkeavan herkkiä (noin 15% väestöstä), tämä nimike ei millään tavalla ota huomioon muita temperamentti piirteitä. Lähes aina erityisherkkyydestä kirjoittavat laittavat kaikki erityisherkät samaan pakettiin ja myös yleistävät kaiken mahdollisen liittyvän erityisherkkyyteen. Tosiasiassa me kaikki olemme erilaisia ja ihmisen elämään vaikuttaa niin paljon muutakin kuin herkkyys.

Minun yksi lapsistani ja mieheni ovat ns erityisherkkiä. Minä en ole. On hyödyllistä ymmärtää erilaisia temperamenttipiirteitä, myös siis herkkyyttä. Kumpikaan heistä ei mahdu tuohon yleensä esitettyyn erityisherkkä muottiin. Lapsi on sosiaalinen, iloinen ja reipas ja nauttii uusista asioista, toisaalta on emotiaalisesti herkkä, tunnistaa hyvin muiden ihmisten tunteita, osaa ottaa heidät huomioon, mutta vastaavasti harmistuu helposti, kun kaverit eivät ole niin herkkiä. Lisäksi huomioi ympäristöään tarkasti, eikä pidä metelistä.

Ei ole. Kaikki mitä kirjoitit, on yhtä pseudotieteellistä keittiöpsykologiaa.

No voisitko kiitos korjata asian ja selittää mikä tekstissäni on väärin ja miten asiat oikeasti menee?

Mulla on esim silmät erityisherkät. Ne alkaa vuotamaan pienestäkin tuulesta. Sit mie kuulen äänet todella voimakkaina, varsinkin sellaset terävät. Ei luulis tempperamentistä olevan kiinni.