Miksi akateemiset naiset ovat usein sinkkuja?

Mieluummin kaunis parturi-kampaaja. 

M33

Vierailija kirjoitti:

Eivät nämä edes käsitä, mikä erottaa sivistyneen ja sivistymättömän toisistaan.

Siksi he kuvittelevat, että naiset haluavat sen tittelin, tutkintotodistuksen kultakehyksissä seinälle tms. Eikä millään mene perille, että vaatimuksena on joukko henkisiä ominaisuuksia, jotka koetaan hyviksi ja tavoiteltaviksi.

Ei niitä kaikilla korkeakoulutetuillakaan esiinny, esim. insinööri ei välttämättä eroa taksikuskista muutoin kuin titteliltään. Haussa on kuitenkin ennemmin itsensä hillitsemään kykenevä, älykäs, kielitaitoinen, lukenut, käytöstavat hallitseva, tieteelliseen ajatteluun kykenevä ja liberaali herrasmies kuin umpimielinen, töykeä, kategorisoiva ja stereotypioita rakastava, no, junttí. Ja sellaisia löytyy enemmän niistä, jotka ovat käyneet koulua. Kaikille ei sellaisia riitä, joten on jäätävä yksin tai otettava joku Uuno Turhapuro.

Aivan, heitä saatta löytyä enemmän, mutta se ei tarkoita etteikö muissakin löytyisi.

Aivan käsittämätöntä kuinka kaikki hyvät ominaisuudet niputetaan akateemisille ja kaikki huonot ei akateemisille. Tämäkö on se esimerkki siitä tieteellisestä ajattelusta?

Sitten selitellään, että ok, ei ihan kaikki akateemiset nyt noin hyviä ole, mutta kaikki ei-akateemiset kyllä ovat silti noin juntteja. En tiedä mistä amerikkalaisesta filmistä, nämä täysin vieraantuneet mielikuvat ovat syntyneet, ettei joku ei-akateeminen pystyisi ymmärtämään ja seuraamaan turvallisuuspolitiikkaa tai ettei heillä olisi kielitaitoa? Ja etteikö ei-akateeminen muka osaisi käytöstapoja? Siihen pystyy jopa downsyndrooman omaavat, jos heille ne on opetettu.

Tällaiset tekstit vain vahvistavat akateemisten naisten ylimielisyyttä täynnä oleva asennetta. Katson kun ” minä olen valmistunut sieltä biologian laitokselta, niin osaan käytöstavat ja maailman turvallisuuspoliitiiikkan ja olenhan niin älykäskin. Sen lisäksi olen ihan huippu kielissä ja minä en tosiaankaan stereotypisoi koskaan. Ja olenhan niin liberaali, ahkera, enkä ollenkaan umpimielinen. Joten minunlaiseni helmen pitäisi kyllä löytää ja saada mies, joka on mielellään lääkiksestä, koska meidän arvomme kohtaavat, juuri oikealla tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Ovat ihastuneita akateemisuuteensa, joka on kaikki kaikessa. Siis ovat naimisissa akateemisuutensa kanssa.

Toisaalta, se on ok. Eivät väheksy ja kiusaa tavis duunaria.

Duunari löytää kyllä vikkelän naisen itselleen amistaustaisesta lähäristä yms.

Suuntaus on oikea.

Olen lähihoitaja, joka myöhemmin opiskeli maisteriksi. Mitenhän minun nyt käy..?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nirsoja ovat. Humanistitytöt ja kasvatustieteilijäkaisat kuvittelevat olevansa heti porrasta ylempänä kun ovat jaksaneet hieroa peffaansa yliopiston penkillä valkkarin lipittelyn lomassa ja räpeltäneet heikkotasoisen pro gradun.

Itse kuulin näihin "humanistityttöihin ja kasvatustiedekaisoihin" maakuntayliopistosta. Omasta opiskeluaikaisesta kaveripiiristäni kaikki naiset ovat olleet vähintään 5-8 vuotta parisuhteessa (monet pidenpäänkin), joten on ainakin meille valkoviinistä ja graduista huolimatta elämänkunppanit löytyneet. :)

Löytyikö kaikille sen väitöskirjan väsännyt mies?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ovat ihastuneita akateemisuuteensa, joka on kaikki kaikessa. Siis ovat naimisissa akateemisuutensa kanssa.

Toisaalta, se on ok. Eivät väheksy ja kiusaa tavis duunaria.

Duunari löytää kyllä vikkelän naisen itselleen amistaustaisesta lähäristä yms.

Suuntaus on oikea.

Olen lähihoitaja, joka myöhemmin opiskeli maisteriksi. Mitenhän minun nyt käy..?

Jäät vanhaksi piiaksi

mies50v

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nirsoja ovat. Humanistitytöt ja kasvatustieteilijäkaisat kuvittelevat olevansa heti porrasta ylempänä kun ovat jaksaneet hieroa peffaansa yliopiston penkillä valkkarin lipittelyn lomassa ja räpeltäneet heikkotasoisen pro gradun.

Itse kuulin näihin "humanistityttöihin ja kasvatustiedekaisoihin" maakuntayliopistosta. Omasta opiskeluaikaisesta kaveripiiristäni kaikki naiset ovat olleet vähintään 5-8 vuotta parisuhteessa (monet pidenpäänkin), joten on ainakin meille valkoviinistä ja graduista huolimatta elämänkunppanit löytyneet. :)

Löytyikö kaikille sen väitöskirjan väsännyt mies?

Minulle löytyi. Muilla miehen koulutus vaihtelee duunarista lääkäriin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eivät nämä edes käsitä, mikä erottaa sivistyneen ja sivistymättömän toisistaan.

Siksi he kuvittelevat, että naiset haluavat sen tittelin, tutkintotodistuksen kultakehyksissä seinälle tms. Eikä millään mene perille, että vaatimuksena on joukko henkisiä ominaisuuksia, jotka koetaan hyviksi ja tavoiteltaviksi.

Ei niitä kaikilla korkeakoulutetuillakaan esiinny, esim. insinööri ei välttämättä eroa taksikuskista muutoin kuin titteliltään. Haussa on kuitenkin ennemmin itsensä hillitsemään kykenevä, älykäs, kielitaitoinen, lukenut, käytöstavat hallitseva, tieteelliseen ajatteluun kykenevä ja liberaali herrasmies kuin umpimielinen, töykeä, kategorisoiva ja stereotypioita rakastava, no, junttí. Ja sellaisia löytyy enemmän niistä, jotka ovat käyneet koulua. Kaikille ei sellaisia riitä, joten on jäätävä yksin tai otettava joku Uuno Turhapuro.

Aivan, heitä saatta löytyä enemmän, mutta se ei tarkoita etteikö muissakin löytyisi.

Aivan käsittämätöntä kuinka kaikki hyvät ominaisuudet niputetaan akateemisille ja kaikki huonot ei akateemisille. Tämäkö on se esimerkki siitä tieteellisestä ajattelusta?

Sitten selitellään, että ok, ei ihan kaikki akateemiset nyt noin hyviä ole, mutta kaikki ei-akateemiset kyllä ovat silti noin juntteja. En tiedä mistä amerikkalaisesta filmistä, nämä täysin vieraantuneet mielikuvat ovat syntyneet, ettei joku ei-akateeminen pystyisi ymmärtämään ja seuraamaan turvallisuuspolitiikkaa tai ettei heillä olisi kielitaitoa? Ja etteikö ei-akateeminen muka osaisi käytöstapoja? Siihen pystyy jopa downsyndrooman omaavat, jos heille ne on opetettu.

Tällaiset tekstit vain vahvistavat akateemisten naisten ylimielisyyttä täynnä oleva asennetta. Katson kun ” minä olen valmistunut sieltä biologian laitokselta, niin osaan käytöstavat ja maailman turvallisuuspoliitiiikkan ja olenhan niin älykäskin. Sen lisäksi olen ihan huippu kielissä ja minä en tosiaankaan stereotypisoi koskaan. Ja olenhan niin liberaali, ahkera, enkä ollenkaan umpimielinen. Joten minunlaiseni helmen pitäisi kyllä löytää ja saada mies, joka on mielellään lääkiksestä, koska meidän arvomme kohtaavat, juuri oikealla tavalla.

Se ei-akateeminen voi puhua turvallisuuspolitiikasta, mutta ei pääse mukaan eduskunnan puolustusvaliokunnan tilaisuuksiin asiasta keskustelemaan, joten lähtökohta keskusteluun on toinen kuin sillä, joka on oikeasti noissa keskusteluissa mukana.

Ja mikä tässä on ongelma. Eiköhän maailmasta löydy paljon niitäkin naisia, joita ei tuollainen kiinnosta yhtään. Miksu pitää loukkaantua siitä, että jollekin täysin tuntemattomalle ei kelpaisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liian nirsoja kumppanin koulutuksen suhteen. Ammattikoulun käyneet karsitaan heti pois vaikka se tehtaassa työskentelevä metallimies voi olla fiksu ja hyvätuloinen mutta kun ei anneta edes mahdollisuutta.

No tässä näkyykin se arvojen ero. Ammattikoulun käynyt luulee, että rahalla on asiassa jotain merkitystä.

Eli mikä se arvo on? Että viitsi elättää itseään, työssä johon on hankkinut koulutuksen? Vai eikö koulutus ole tarpeeksi teoreettinen? Arvot tunteva akateeminen haluaa ihmisen, joka keskustelee mielummin kuin elättää itsensä. Koska hän elää sanojen voimalla ja pyhällä hengellä. Näille nykyisille akateemisille ja varsinkin humanisteille parasta mitä voi tapahtua on otta juuri puoliso, joka kykenee rahoittamaan tämän heidän ”ajattelemisensa”.

No, en minä tarvitse elättäjää. Olen akateeminen nainen, ja saan työstäni palkkaa, joka on parempi kuin miehillä keskimäärin, joten minun ei tarvitse valita miestä rahoittamaan mitään.

Sen sijaan minusta on mielenkiintoista keskustella mieheni kanssa esim turvallisuuspolitiikasta, koska hän asiantuntijatehtävässään tohtorina pääsee niihin pöytiin, joissa oikeat päättäjät asioista puhuvat, niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Metallimies ei toisi lisäarvoa niihin keskusteluihin, joista minä olen kiinnostunut. Ja vaikka meillä molemmilla on tutkinto luonnontieteen puolelta, meitä yhdistää myös kirjallisuuden arvostus. Esim venäläiset klassikot. Toki metallimieskin voi niitä lukea, mutta kuinka moni lukee, ja kuinka moni haluaa niistä keskustella? Kuitenkin kaikki tuntemani tohtorismiehet ovat ainakin jossain määrin monipuolisesti lukeneita.

Mutta nämä ovat vain minun arvojani. Muilla saa olla muita arvoja.

Eipä voi muuta sanoa, että sinulla on todella tiukat kriteerit miehelle. Asiantuntijamies turvallisuuspolitiikassa, joka pyörii päättäjien seurassa. Toivottavasti liittosi kestää, koska noilla spekseillä ei montaa miestä Suomesta löydy. Ja kun rajat naimisissa olevat ja liian nuoret, niin varmaan yhden käden sormen luvuista puhutaan.

Lisäarvoa keskusteluihin? :D On varmasti vaikeaa olla ystäväsi.

Ei ihme, että monella on vaikeuksia löytää puoliso, kun kriteerit ovat noin tiukkoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Akateemisen seurustelemattomuus herättää vain enemmän huomiota kuin muiden, siksi heitä tuntuu olevan paljon. Kukaan ei ihmettele, jos ylipainoinen, alkoholismiin taipuvainen elämänkoululainen on sinkku.

Mutta kun ylipainoisen, alkoholismiin taipuvaiset elämänkoululaiset ovat usein suhteessa :D ainakin mun lähipiirissä. Akateemisista naisista sinkkuja on suurin osa. Eiköhän se johdu ihan nirsoudesta

Eivät akateemiset naiset huoli mitään työmiehiä ( putkimiehiä, raksamiehiä, hitsareita, jne) ihan sama vaikka he olisivat kuinka komeita ja elämänhallinta hyvää, mutta heiltä vaan puuttuu se ratkaiseva korkeakoulutus, status ja kunnianhimo.

Eivät akateemiset naiset halua sellaista miestä, että joutuvat häpeämään miehen matalaa koulutustasoa ja työtä, kun se kuitenkin tulisi jossain vaiheessa hänen työkavereidensa ja ystäviensä tietoon, ja kuka sellaista haluaisi, tuskin kukaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eivät nämä edes käsitä, mikä erottaa sivistyneen ja sivistymättömän toisistaan.

Siksi he kuvittelevat, että naiset haluavat sen tittelin, tutkintotodistuksen kultakehyksissä seinälle tms. Eikä millään mene perille, että vaatimuksena on joukko henkisiä ominaisuuksia, jotka koetaan hyviksi ja tavoiteltaviksi.

Ei niitä kaikilla korkeakoulutetuillakaan esiinny, esim. insinööri ei välttämättä eroa taksikuskista muutoin kuin titteliltään. Haussa on kuitenkin ennemmin itsensä hillitsemään kykenevä, älykäs, kielitaitoinen, lukenut, käytöstavat hallitseva, tieteelliseen ajatteluun kykenevä ja liberaali herrasmies kuin umpimielinen, töykeä, kategorisoiva ja stereotypioita rakastava, no, junttí. Ja sellaisia löytyy enemmän niistä, jotka ovat käyneet koulua. Kaikille ei sellaisia riitä, joten on jäätävä yksin tai otettava joku Uuno Turhapuro.

Aivan, heitä saatta löytyä enemmän, mutta se ei tarkoita etteikö muissakin löytyisi.

Aivan käsittämätöntä kuinka kaikki hyvät ominaisuudet niputetaan akateemisille ja kaikki huonot ei akateemisille. Tämäkö on se esimerkki siitä tieteellisestä ajattelusta?

Sitten selitellään, että ok, ei ihan kaikki akateemiset nyt noin hyviä ole, mutta kaikki ei-akateemiset kyllä ovat silti noin juntteja. En tiedä mistä amerikkalaisesta filmistä, nämä täysin vieraantuneet mielikuvat ovat syntyneet, ettei joku ei-akateeminen pystyisi ymmärtämään ja seuraamaan turvallisuuspolitiikkaa tai ettei heillä olisi kielitaitoa? Ja etteikö ei-akateeminen muka osaisi käytöstapoja? Siihen pystyy jopa downsyndrooman omaavat, jos heille ne on opetettu.

Tällaiset tekstit vain vahvistavat akateemisten naisten ylimielisyyttä täynnä oleva asennetta. Katson kun ” minä olen valmistunut sieltä biologian laitokselta, niin osaan käytöstavat ja maailman turvallisuuspoliitiiikkan ja olenhan niin älykäskin. Sen lisäksi olen ihan huippu kielissä ja minä en tosiaankaan stereotypisoi koskaan. Ja olenhan niin liberaali, ahkera, enkä ollenkaan umpimielinen. Joten minunlaiseni helmen pitäisi kyllä löytää ja saada mies, joka on mielellään lääkiksestä, koska meidän arvomme kohtaavat, juuri oikealla tavalla.

Se ei-akateeminen voi puhua turvallisuuspolitiikasta, mutta ei pääse mukaan eduskunnan puolustusvaliokunnan tilaisuuksiin asiasta keskustelemaan, joten lähtökohta keskusteluun on toinen kuin sillä, joka on oikeasti noissa keskusteluissa mukana.

Ja mikä tässä on ongelma. Eiköhän maailmasta löydy paljon niitäkin naisia, joita ei tuollainen kiinnosta yhtään. Miksu pitää loukkaantua siitä, että jollekin täysin tuntemattomalle ei kelpaisi?

Tuo minuakin jaksaa ihmetyttää. Nämä keskustelut olisivat paljon mielekkäämpiä, jos kukin puhuisi vain minämuodossa ja omista kokemuksistaan; kertoisi siitä kerrasta, kun ihastui ihmiseen mutta koulutus/ura tai sen puute nousi esteeksi. Usein tuntuu, ettei kirjoittajilla edes ole sellaisia kokemuksia, kunhan yleistävät ja öyhöttävät.

Itselleni ei ole koskaan tullut tilannetta, jossa koulutukseni olisi ollut miehelle ongelma. Eikä liioin ole tullut sellaista tilannetta, että olisin tutustunut mieheen ja orastava kiinnostus olisi loppunut hänen koulutukseensa tai sen puutteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eivät nämä edes käsitä, mikä erottaa sivistyneen ja sivistymättömän toisistaan.

Siksi he kuvittelevat, että naiset haluavat sen tittelin, tutkintotodistuksen kultakehyksissä seinälle tms. Eikä millään mene perille, että vaatimuksena on joukko henkisiä ominaisuuksia, jotka koetaan hyviksi ja tavoiteltaviksi.

Ei niitä kaikilla korkeakoulutetuillakaan esiinny, esim. insinööri ei välttämättä eroa taksikuskista muutoin kuin titteliltään. Haussa on kuitenkin ennemmin itsensä hillitsemään kykenevä, älykäs, kielitaitoinen, lukenut, käytöstavat hallitseva, tieteelliseen ajatteluun kykenevä ja liberaali herrasmies kuin umpimielinen, töykeä, kategorisoiva ja stereotypioita rakastava, no, junttí. Ja sellaisia löytyy enemmän niistä, jotka ovat käyneet koulua. Kaikille ei sellaisia riitä, joten on jäätävä yksin tai otettava joku Uuno Turhapuro.

Aivan, heitä saatta löytyä enemmän, mutta se ei tarkoita etteikö muissakin löytyisi.

Aivan käsittämätöntä kuinka kaikki hyvät ominaisuudet niputetaan akateemisille ja kaikki huonot ei akateemisille. Tämäkö on se esimerkki siitä tieteellisestä ajattelusta?

Sitten selitellään, että ok, ei ihan kaikki akateemiset nyt noin hyviä ole, mutta kaikki ei-akateemiset kyllä ovat silti noin juntteja. En tiedä mistä amerikkalaisesta filmistä, nämä täysin vieraantuneet mielikuvat ovat syntyneet, ettei joku ei-akateeminen pystyisi ymmärtämään ja seuraamaan turvallisuuspolitiikkaa tai ettei heillä olisi kielitaitoa? Ja etteikö ei-akateeminen muka osaisi käytöstapoja? Siihen pystyy jopa downsyndrooman omaavat, jos heille ne on opetettu.

Tällaiset tekstit vain vahvistavat akateemisten naisten ylimielisyyttä täynnä oleva asennetta. Katson kun ” minä olen valmistunut sieltä biologian laitokselta, niin osaan käytöstavat ja maailman turvallisuuspoliitiiikkan ja olenhan niin älykäskin. Sen lisäksi olen ihan huippu kielissä ja minä en tosiaankaan stereotypisoi koskaan. Ja olenhan niin liberaali, ahkera, enkä ollenkaan umpimielinen. Joten minunlaiseni helmen pitäisi kyllä löytää ja saada mies, joka on mielellään lääkiksestä, koska meidän arvomme kohtaavat, juuri oikealla tavalla.

Se ei-akateeminen voi puhua turvallisuuspolitiikasta, mutta ei pääse mukaan eduskunnan puolustusvaliokunnan tilaisuuksiin asiasta keskustelemaan, joten lähtökohta keskusteluun on toinen kuin sillä, joka on oikeasti noissa keskusteluissa mukana.

Ja mikä tässä on ongelma. Eiköhän maailmasta löydy paljon niitäkin naisia, joita ei tuollainen kiinnosta yhtään. Miksu pitää loukkaantua siitä, että jollekin täysin tuntemattomalle ei kelpaisi?

Ei miksikään. Mutta onhan sinulla nyt aivan käsittämättömän ylimielinen asenne varmaan n. 99.99% ihmisiä kohtaan. Mitä tapahtuu, kun puolisosi ei enää pääsisi noihin kokouksiin? Onko hän silloin turha? Silloin hän olisi ihan samalla tasolla tiedonsaannissa, kun kuka tahansa alasta kiinnostunut Jonne? Ottaisitko eron, koska hän ei voisi tuoda enää lisäarvoa keskusteluihinne?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liian nirsoja kumppanin koulutuksen suhteen. Ammattikoulun käyneet karsitaan heti pois vaikka se tehtaassa työskentelevä metallimies voi olla fiksu ja hyvätuloinen mutta kun ei anneta edes mahdollisuutta.

No tässä näkyykin se arvojen ero. Ammattikoulun käynyt luulee, että rahalla on asiassa jotain merkitystä.

Eli mikä se arvo on? Että viitsi elättää itseään, työssä johon on hankkinut koulutuksen? Vai eikö koulutus ole tarpeeksi teoreettinen? Arvot tunteva akateeminen haluaa ihmisen, joka keskustelee mielummin kuin elättää itsensä. Koska hän elää sanojen voimalla ja pyhällä hengellä. Näille nykyisille akateemisille ja varsinkin humanisteille parasta mitä voi tapahtua on otta juuri puoliso, joka kykenee rahoittamaan tämän heidän ”ajattelemisensa”.

No, en minä tarvitse elättäjää. Olen akateeminen nainen, ja saan työstäni palkkaa, joka on parempi kuin miehillä keskimäärin, joten minun ei tarvitse valita miestä rahoittamaan mitään.

Sen sijaan minusta on mielenkiintoista keskustella mieheni kanssa esim turvallisuuspolitiikasta, koska hän asiantuntijatehtävässään tohtorina pääsee niihin pöytiin, joissa oikeat päättäjät asioista puhuvat, niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Metallimies ei toisi lisäarvoa niihin keskusteluihin, joista minä olen kiinnostunut. Ja vaikka meillä molemmilla on tutkinto luonnontieteen puolelta, meitä yhdistää myös kirjallisuuden arvostus. Esim venäläiset klassikot. Toki metallimieskin voi niitä lukea, mutta kuinka moni lukee, ja kuinka moni haluaa niistä keskustella? Kuitenkin kaikki tuntemani tohtorismiehet ovat ainakin jossain määrin monipuolisesti lukeneita.

Mutta nämä ovat vain minun arvojani. Muilla saa olla muita arvoja.

Eipä voi muuta sanoa, että sinulla on todella tiukat kriteerit miehelle. Asiantuntijamies turvallisuuspolitiikassa, joka pyörii päättäjien seurassa. Toivottavasti liittosi kestää, koska noilla spekseillä ei montaa miestä Suomesta löydy. Ja kun rajat naimisissa olevat ja liian nuoret, niin varmaan yhden käden sormen luvuista puhutaan.

Lisäarvoa keskusteluihin? :D On varmasti vaikeaa olla ystäväsi.

Ei ihme, että monella on vaikeuksia löytää puoliso, kun kriteerit ovat noin tiukkoja.

Meillä liitto on kestänyt jo pitkään, ja jos ei jostain syystä joskus enää kestä, niin ei minulla ole mitään pakottavaa tarvetta löytää ketään tilalle. Kyllä minusta yksi hyvä pitkä avioliitto on ihan riittävä saldo yhdelle ihmiselämälle. Muillekin voisi olla helpompaa, jos keskittyisivät siihen, että yksi oikeasti hyvä riittää, ei tarvitse kelvata laumalle yhdentekeviä ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eivät nämä edes käsitä, mikä erottaa sivistyneen ja sivistymättömän toisistaan.

Siksi he kuvittelevat, että naiset haluavat sen tittelin, tutkintotodistuksen kultakehyksissä seinälle tms. Eikä millään mene perille, että vaatimuksena on joukko henkisiä ominaisuuksia, jotka koetaan hyviksi ja tavoiteltaviksi.

Ei niitä kaikilla korkeakoulutetuillakaan esiinny, esim. insinööri ei välttämättä eroa taksikuskista muutoin kuin titteliltään. Haussa on kuitenkin ennemmin itsensä hillitsemään kykenevä, älykäs, kielitaitoinen, lukenut, käytöstavat hallitseva, tieteelliseen ajatteluun kykenevä ja liberaali herrasmies kuin umpimielinen, töykeä, kategorisoiva ja stereotypioita rakastava, no, junttí. Ja sellaisia löytyy enemmän niistä, jotka ovat käyneet koulua. Kaikille ei sellaisia riitä, joten on jäätävä yksin tai otettava joku Uuno Turhapuro.

Aivan, heitä saatta löytyä enemmän, mutta se ei tarkoita etteikö muissakin löytyisi.

Aivan käsittämätöntä kuinka kaikki hyvät ominaisuudet niputetaan akateemisille ja kaikki huonot ei akateemisille. Tämäkö on se esimerkki siitä tieteellisestä ajattelusta?

Sitten selitellään, että ok, ei ihan kaikki akateemiset nyt noin hyviä ole, mutta kaikki ei-akateemiset kyllä ovat silti noin juntteja. En tiedä mistä amerikkalaisesta filmistä, nämä täysin vieraantuneet mielikuvat ovat syntyneet, ettei joku ei-akateeminen pystyisi ymmärtämään ja seuraamaan turvallisuuspolitiikkaa tai ettei heillä olisi kielitaitoa? Ja etteikö ei-akateeminen muka osaisi käytöstapoja? Siihen pystyy jopa downsyndrooman omaavat, jos heille ne on opetettu.

Tällaiset tekstit vain vahvistavat akateemisten naisten ylimielisyyttä täynnä oleva asennetta. Katson kun ” minä olen valmistunut sieltä biologian laitokselta, niin osaan käytöstavat ja maailman turvallisuuspoliitiiikkan ja olenhan niin älykäskin. Sen lisäksi olen ihan huippu kielissä ja minä en tosiaankaan stereotypisoi koskaan. Ja olenhan niin liberaali, ahkera, enkä ollenkaan umpimielinen. Joten minunlaiseni helmen pitäisi kyllä löytää ja saada mies, joka on mielellään lääkiksestä, koska meidän arvomme kohtaavat, juuri oikealla tavalla.

Se ei-akateeminen voi puhua turvallisuuspolitiikasta, mutta ei pääse mukaan eduskunnan puolustusvaliokunnan tilaisuuksiin asiasta keskustelemaan, joten lähtökohta keskusteluun on toinen kuin sillä, joka on oikeasti noissa keskusteluissa mukana.

Ja mikä tässä on ongelma. Eiköhän maailmasta löydy paljon niitäkin naisia, joita ei tuollainen kiinnosta yhtään. Miksu pitää loukkaantua siitä, että jollekin täysin tuntemattomalle ei kelpaisi?

Ei miksikään. Mutta onhan sinulla nyt aivan käsittämättömän ylimielinen asenne varmaan n. 99.99% ihmisiä kohtaan. Mitä tapahtuu, kun puolisosi ei enää pääsisi noihin kokouksiin? Onko hän silloin turha? Silloin hän olisi ihan samalla tasolla tiedonsaannissa, kun kuka tahansa alasta kiinnostunut Jonne? Ottaisitko eron, koska hän ei voisi tuoda enää lisäarvoa keskusteluihinne?

Et tainnut nyt yhtään ymmärtää mitä tarkoitin. Ja minulla on oikeus valita puolisoni juuri niillä kriteereillä kuin haluan. Eikä minun tarvitse pitää ketään muuta millään tavalla potentiaalisena puolisoehdokkaana. Kavereita voin toki olla hyvinkin erilaisten ihmisten kanssa.

Minusta jokainen ansaitsee olla puolisolleen ei se yksi tuhannesta tai miljoonasta, vaan seitsemästä miljardista, eli ainoa, joka kelpaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Akateemisen seurustelemattomuus herättää vain enemmän huomiota kuin muiden, siksi heitä tuntuu olevan paljon. Kukaan ei ihmettele, jos ylipainoinen, alkoholismiin taipuvainen elämänkoululainen on sinkku.

Mutta kun ylipainoisen, alkoholismiin taipuvaiset elämänkoululaiset ovat usein suhteessa :D ainakin mun lähipiirissä. Akateemisista naisista sinkkuja on suurin osa. Eiköhän se johdu ihan nirsoudesta

Eivät akateemiset naiset huoli mitään työmiehiä ( putkimiehiä, raksamiehiä, hitsareita, jne) ihan sama vaikka he olisivat kuinka komeita ja elämänhallinta hyvää, mutta heiltä vaan puuttuu se ratkaiseva korkeakoulutus, status ja kunnianhimo.

Eivät akateemiset naiset halua sellaista miestä, että joutuvat häpeämään miehen matalaa koulutustasoa ja työtä, kun se kuitenkin tulisi jossain vaiheessa hänen työkavereidensa ja ystäviensä tietoon, ja kuka sellaista haluaisi, tuskin kukaan?

Aivan, mutta miksi sitten valehdella jostain kielitaidoista ja käytöstavoista tai turvallisuuspolitiikan osaamattomuudesta?

Etteikö muka joku ihan amiksen ja kursseja käynyt kokki, muka voisi ymmärtää gourmet ruuasta mitään. On saattanut käydä kursseja ulkomailla, kilpaillut siellä, matkustanut alan messuilla, tavat monenmaalaisia huippukokkeja ja sitten annetaan kuva kuinka ihminen on pelkästään huonotapainen juntti, jolla ei ole keskusteluihin annettavaa.

Kaikista yliopistoa matalammista koulutuksista voi päästä jopa oman alansa huipulle.

Akateemiset naiset näkevät vain yhden tyyppisen miehen ja kaikille muille miehille iskee täysin stereotyyppiseen luokituksen päälle, joka ei monesti vastaa enää edes todellisuutta. Ajat jolloin vedettiin perjantaipullo kossua ja tapeltiin lavatansseissa ovat ohi ja osattiin vain oman kylän murretta ovat ohi.

Jaa'a, itse juuri yliopsito-opiskelun aloittaneena tajusin että 80-90% vuosikurssilaisistani ovat varattuja. Ja tosiaan, meidän luokalla on vaan yksi mies (ja 40 naista), eli naisiin kohdistuu tämä otantani.

Vierailija kirjoitti:

Kuka haluaisi tuollaisen ongelmapakkauksen harmeikseen ja murheikseen, joka vielä kuvittelee olevansa äijä ja kirsikkana kakun päälle pitää itseään intellektuellina.

Tuollaisen kanssa suhteeseen suostuva ei ole MIES.

MOT. ELi voidaanko nyt sopia, ettei tältä palstalta tarvitse enää kertaakaan lukea valitusta siitä, että naisilla on liian korkeat kriteerit? Kun tämä ketju on nimenomaan osoittanut, että me naiset emme teille joka tapauksessa olisi kelvanneetkaan.

Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:

Koska naiset saavat loputtomasti huomiota somesta ja deittisovelluksista, joten on vaikea tyytyä yhteen mieheen. Naiset ovat siis nykyajan häntäheikkejä...miehistä niitä on aina ollut vain pieni osa. 

Myös miehet ovat nykyään ylpeämpiä ja kosintahommien säännöt ovat jollain tavalla unohtuneet; miehet eivät saa kunniaa rohkeudesta eikä miesten vahvuuksia enää tunnisteta. Nainen voi mennä armeijaan leikkimään miestä ja kaikki miesten vahvuudet yritetään tabuttaa. Miesten yritykset pariutua tai nauttia seksistä yritetään viedä julkisuuteen ja someen naurettavaksi ja pilkattavaksi. 

Tämän takia monet nuoret miehet eivät oikein tiedä pitäisikö heillä olla kärsä vai sierain ja vetäytyvät ennemmin pornoon. Miesten voi esim.olla nykyään vaikeaa käsittää sitä, että naiset eivät lähesty miehiä, vaikka entisaikojen miehille se oli itsestäänselvyys. Kärsijöinä ovat tavallaan molemmat osapuolet, sillä naisten seksuaalisuus lähtee pörisemään vasta sitten, kun mies laittaa naiseen virtaa tarjoamalla tunne-elämyksiä. Miehen seksuaalisuus taas on jatkuvasti päällä ja koneisto valmiina nauttimaan; mies tarvitsee vain kohteen, jolle mies itse keksii lisää hyviä ominaisuuksia. 

Tämä on tosi iso ero eli mies voi nähdä hyviä ominaisuuksia hyvin monissa naisissa, kun taas naisilta puuttuu vastaava kyky nähdä hienoutta monissa miehissä ellei mies pistä naiseen tunnevirtaa. Valitettavasti tämäkin asia on yritetty usein kääntää ilkeämielisesti niin, että "hyviä miehiä" ei ole naisille, vaikka tästähän ei ole kyse, vaan naisen aivoista puuttuu se laitteisto, jolla miehet kuvitellaan kiinnostaviksi. Jänis lähtee mallinaista karkuun yhtä nopeasti kuin rumaa miestäkin, mutta miehellä on laitteisto, jonka avulla löydetään naisesta kiinnostavia ominaisuuksia. 

Samasta syystä naisilta puuttuu tämä itsensä kehittämisen kulttuuri, mikä on miehillä nykyään hyvin jalostunutta ja tieteellistä. Kun nainen pitää jostain asiasta kuten vaikka yliopistossa opiskelusta, nainen ajattelee, että nyt mieskin pitää siitä eli tämä on vähän egosentrinen ajattelutapa. Miesten itsensä kehittämiseen taas kuuluu sen tiedostaminen, että maailma on todella epäreilu ja naisten saamiseksi pitää tehdä aika tympeitäkin juttuja eikä vain ajatella, että nainen kyllä pitää siitä mistä minäkin pidän ja minun ei tarvitse ottaa mitään riskejä. 

Siksi miesten ns.game on tosi tarkkaa jokaisen liikkeen kalibrointia ja miettimistä ja sosiaalisten taitojen, kehon ja elämäntyylin rakentamista, kun taas naisen asenne tai esittely on enemmänkin "Pidän suklaasta. Jos et pidä koirista niin haista paska!" 

Vähän OT, mutta en kyllä tiedä yhtään naista (itseni mukaan lukien), joka olisi mennyt armeijaan leikkimään miestä. En minä ole mies, olen nainen. Nainen, joka on varustettu ominaisuuksilla ja mielenkiinnon kohteilla, jotka liitetään pääosin miehiin. Kakka homma, mutta elämä on ja näillä mennään. Perinteinen naisellisuus ei vaan nyt ole ollenkaan mun juttu ja sellaisen yrittäminenkin tuntuu varsin kiusalliselta ja ulospäin varmasti näkyisi, että feikkaan. Mutta olen siltikin nainen, enkä yritä leikkiä miestä.

Kirjoitin ehkä vähän karkeasti, mutta se ajatus mitä hain takaa on se, että nainen voi siis mennä ns.miesten paikkoihin, päästä helpommalla kuin mies (johtaako naisen harrastuspohjainen asepalvelus velvollisuuteen?) eikä naista vaadita antamaan minkäänlaista tunnustusta miehille, sen sijaan puolustusvoimien sivuillakin lukee vain vihjailuja siitä miten naiset saattavat olla parempia jossakin asiassa. Jos vapaaehtoinen asepalvelus ei johda sotilastehtäviin konfliktin aikana, sittenhän kyse on harrastuksesta, josta voi aina kieltäytyä, vaikka maanpuolustusvelvollisuus vähemmän ikävissä tehtävissä olisikin voimassa. Myönnän ettei oma lakitietoni riitä nyt sanomaan syntyykö naiselle tuo sotilashenkilövelvollisuus palveluksen myötä vai ei, mutta jos ei synny, niin minusta leikkimisestä puhuminen on sitten ihan perusteltua.

Joka tapauksessa naisten vapaaehtoinen palvelus johtaa usein seksiin kymmenien miesten kanssa, kun taas yhdellä miehellä on koko elämässään seksiä ehkä kuuden naisen kanssa. Ehkä Tinder/Instagram-aikoina moni nainen ei enää hae palvelukseen tuosta syystä, mutta ainakin aiemmin tuo oli tapa saada rajattomasti huomiota eikä miehillä luonnollisestikaan ole samanlaista vaihtoehtoa olemassa. 

Syntyy, ihan samalla tavalla kuin muillekin armeijan käyneille.

Tornarit muutamista jakavista naisista ei tarkoita sitä, että suurin osa asepalvelukseen hakeutuvista naisista menee sinne seksin perässä ja nai jokaista vastaantulijaa. Sitä seksiä kun saisi helpomminkin, kuin marssimalla täyspakkaus selässä tai viettämällä pakkasöitä leirillä. Kyllä mä väitän, että isolla osalla armeijan käyneistä naisista on ainakin ensimmäinen prioriteetti ollut joku ihan muu, kuin miesten huomio.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eivät nämä edes käsitä, mikä erottaa sivistyneen ja sivistymättömän toisistaan.

Siksi he kuvittelevat, että naiset haluavat sen tittelin, tutkintotodistuksen kultakehyksissä seinälle tms. Eikä millään mene perille, että vaatimuksena on joukko henkisiä ominaisuuksia, jotka koetaan hyviksi ja tavoiteltaviksi.

Ei niitä kaikilla korkeakoulutetuillakaan esiinny, esim. insinööri ei välttämättä eroa taksikuskista muutoin kuin titteliltään. Haussa on kuitenkin ennemmin itsensä hillitsemään kykenevä, älykäs, kielitaitoinen, lukenut, käytöstavat hallitseva, tieteelliseen ajatteluun kykenevä ja liberaali herrasmies kuin umpimielinen, töykeä, kategorisoiva ja stereotypioita rakastava, no, junttí. Ja sellaisia löytyy enemmän niistä, jotka ovat käyneet koulua. Kaikille ei sellaisia riitä, joten on jäätävä yksin tai otettava joku Uuno Turhapuro.

Aivan, heitä saatta löytyä enemmän, mutta se ei tarkoita etteikö muissakin löytyisi.

Aivan käsittämätöntä kuinka kaikki hyvät ominaisuudet niputetaan akateemisille ja kaikki huonot ei akateemisille. Tämäkö on se esimerkki siitä tieteellisestä ajattelusta?

Sitten selitellään, että ok, ei ihan kaikki akateemiset nyt noin hyviä ole, mutta kaikki ei-akateemiset kyllä ovat silti noin juntteja. En tiedä mistä amerikkalaisesta filmistä, nämä täysin vieraantuneet mielikuvat ovat syntyneet, ettei joku ei-akateeminen pystyisi ymmärtämään ja seuraamaan turvallisuuspolitiikkaa tai ettei heillä olisi kielitaitoa? Ja etteikö ei-akateeminen muka osaisi käytöstapoja? Siihen pystyy jopa downsyndrooman omaavat, jos heille ne on opetettu.

Tällaiset tekstit vain vahvistavat akateemisten naisten ylimielisyyttä täynnä oleva asennetta. Katson kun ” minä olen valmistunut sieltä biologian laitokselta, niin osaan käytöstavat ja maailman turvallisuuspoliitiiikkan ja olenhan niin älykäskin. Sen lisäksi olen ihan huippu kielissä ja minä en tosiaankaan stereotypisoi koskaan. Ja olenhan niin liberaali, ahkera, enkä ollenkaan umpimielinen. Joten minunlaiseni helmen pitäisi kyllä löytää ja saada mies, joka on mielellään lääkiksestä, koska meidän arvomme kohtaavat, juuri oikealla tavalla.

Se ei-akateeminen voi puhua turvallisuuspolitiikasta, mutta ei pääse mukaan eduskunnan puolustusvaliokunnan tilaisuuksiin asiasta keskustelemaan, joten lähtökohta keskusteluun on toinen kuin sillä, joka on oikeasti noissa keskusteluissa mukana.

Ja mikä tässä on ongelma. Eiköhän maailmasta löydy paljon niitäkin naisia, joita ei tuollainen kiinnosta yhtään. Miksu pitää loukkaantua siitä, että jollekin täysin tuntemattomalle ei kelpaisi?

Ei miksikään. Mutta onhan sinulla nyt aivan käsittämättömän ylimielinen asenne varmaan n. 99.99% ihmisiä kohtaan. Mitä tapahtuu, kun puolisosi ei enää pääsisi noihin kokouksiin? Onko hän silloin turha? Silloin hän olisi ihan samalla tasolla tiedonsaannissa, kun kuka tahansa alasta kiinnostunut Jonne? Ottaisitko eron, koska hän ei voisi tuoda enää lisäarvoa keskusteluihinne?

Et tainnut nyt yhtään ymmärtää mitä tarkoitin. Ja minulla on oikeus valita puolisoni juuri niillä kriteereillä kuin haluan. Eikä minun tarvitse pitää ketään muuta millään tavalla potentiaalisena puolisoehdokkaana. Kavereita voin toki olla hyvinkin erilaisten ihmisten kanssa.

Minusta jokainen ansaitsee olla puolisolleen ei se yksi tuhannesta tai miljoonasta, vaan seitsemästä miljardista, eli ainoa, joka kelpaa.

Olenko jossain väittänyt ettei sinulla ole oikeutta? Minusta voit laittaa kriteerit vaikka vielä tiukemmaksi, mutta kyllähän me molemmat sen verran todennäköisyydestä tiedämme, että tiedämme myös mihin se johtaa. Mutta kuten sanottua, sillä ei välttämättä ole mitään merkitystä, koska ehkä et koskaan joudu tilanteeseen ja toisaalta vaikka joutuisit tilanteeseen, jossa sinulla ei olisi nykyistä puolisoasi, valitsisit vaihtoehdon olla ilman kokonaan.

Mutta kun alkaa noin niinkuin teoreettisesti laittamaan kriteerejä muille, niin onhan se itsensä korottamista. Kyllä muille voi kelvata, mutta minulle kelpaa vain tämä ja tämä. Minulle kelpaa vain Harvardissa opiskellut ja yli kaksi miljoona vuodessa tienaava ja vain määrätyllä sukupuulla varustettu ja yli 183, mutta alle 188 cm pitkä. Koska hei, muilla ei ole mitään lisäarvoa minulle annettavaksi.

On se kyllä jännä, että toisaalta tällä palstalla tavallinen amistaustainen nainen on miehille suunnilleen kuvottavuuden huippu ("lähäri" on täällä synonyymi mahdollisimman vastenmieliselle naiselle), mutta toisaalta se akateeminenkin nainen on kertakaikkiaan niin kauhea ja naurettava otus, ettei sitä voi ajatellakaan. Olisikin kiinnostavaa tietää, että MIKÄ olisi se naiselle suotava koulutustaso? Vai pitäisikö olla suoraan lapsuudenkodista 18-vuotiaana kotirouvaksi mennyt, kouluttamaton ja työtön nainen? Ai niin, sekään ei käy, koska silloin loisii miehen lompakolla.

Niinpä niin, miehethän eivät ole yhtään nirsoja, vai mites se nyt menikään?

Terveisin tavallinen duunari

Vierailija kirjoitti:

On se kyllä jännä, että toisaalta tällä palstalla tavallinen amistaustainen nainen on miehille suunnilleen kuvottavuuden huippu ("lähäri" on täällä synonyymi mahdollisimman vastenmieliselle naiselle), mutta toisaalta se akateeminenkin nainen on kertakaikkiaan niin kauhea ja naurettava otus, ettei sitä voi ajatellakaan. Olisikin kiinnostavaa tietää, että MIKÄ olisi se naiselle suotava koulutustaso? Vai pitäisikö olla suoraan lapsuudenkodista 18-vuotiaana kotirouvaksi mennyt, kouluttamaton ja työtön nainen? Ai niin, sekään ei käy, koska silloin loisii miehen lompakolla.

Niinpä niin, miehethän eivät ole yhtään nirsoja, vai mites se nyt menikään?

Terveisin tavallinen duunari

Tuo on kyllä mielenkiintoinen yhtälö. Kouluttamaton kotirouva ei tosiaan käy, hän olisi l-loinen. Julkisella sektorilla työskentelevä hoitsu ei käy, koska ei ole nettoveronmaksaja (hoitsut sinänsä ovat ilmeisen haluttuja ja lentoemot vielä halutumpia - tosin heidän pitäisi lopettaa ne lentoemon hommat heti pariuduttuaan palstamiehen kanssa). Yksityisellä sektorilla työskentelevä korkeasti koulutettu ei käy, koska on kylmä uraohjus. Siwan kassa ei tule kuuloonkaan.

Sitten on se yksi mies, joka muistaa aina käydä sanomassa, ettei naisen koulutuksella ja ammatilla ole kenellekään miehelle mitään merkitystä, vaikka tällä palstalla on varmaan lukemattomia naisia jotka omasta kokemuksestaan tietävät, että todellakin on. Ja onhan tämä ketjukin sen osoittanut, mikä kannattaa muuten painaa mieleen hänen seuraavaa ulvahdustaan varten!