Miksi akateemiset naiset ovat usein sinkkuja?

Vierailija kirjoitti:

Koska he ovat fiksuja eivätkä ota ensimmäistä vastaantulijaa, koska "täytyy olla joku", eivätkä myöskään ihastu vailla järkeä, vaan haluavat rakkauden olevan aitoa, hyvää sekä suhteellisen järkevää.

Näin on. Nirsoksi ja .... vaikka miksi kutsuminen on pientä sen rinnalla. Mieluummin yksin, kuin huonossa tai "ihan kivassa" suhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Liian nirsoja kumppanin koulutuksen suhteen. Ammattikoulun käyneet karsitaan heti pois vaikka se tehtaassa työskentelevä metallimies voi olla fiksu ja hyvätuloinen mutta kun ei anneta edes mahdollisuutta.

Höpöhöpö - monet metallimiehet, joita tunnen ovat fiksuja ja hauskoja. Onpa niillä enemmän säästöjäkin kuin minulla, joka päätyi jos jonkilaisiin määrääaikaisiin työsuhteisiin valmistuttuani. Itse ainakin tapailen tälläkin hetkellä pienempituloista duunaria ja jos mies minut vain lastensa äidiksi haluaisi, niin olisin ikionnellinen. Joskin olen ilmeisesti tähän "pseudotietilijöiden" kastiin kuuluva tutkintojeni puolesta, vaikka olenkin yksityisellä ja IT-alalla, niin ehkä minun kokemustani ei sitten lasketa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liian nirsoja kumppanin koulutuksen suhteen. Ammattikoulun käyneet karsitaan heti pois vaikka se tehtaassa työskentelevä metallimies voi olla fiksu ja hyvätuloinen mutta kun ei anneta edes mahdollisuutta.

No tässä näkyykin se arvojen ero. Ammattikoulun käynyt luulee, että rahalla on asiassa jotain merkitystä.

Eli mikä se arvo on? Että viitsi elättää itseään, työssä johon on hankkinut koulutuksen? Vai eikö koulutus ole tarpeeksi teoreettinen? Arvot tunteva akateeminen haluaa ihmisen, joka keskustelee mielummin kuin elättää itsensä. Koska hän elää sanojen voimalla ja pyhällä hengellä. Näille nykyisille akateemisille ja varsinkin humanisteille parasta mitä voi tapahtua on otta juuri puoliso, joka kykenee rahoittamaan tämän heidän ”ajattelemisensa”.

Naisten ominaisuus on pariutua ylöspäin, korkean statuksen, kompetenssin tai kouluksen mukaan.

Miehet ovat loppumassa, niitä ei riitä, ainoastaan luusereita tarjolla. Feminismi tulee turvaamaan ilmiön voimistumisen.

Odottavat pariutumista liian pitkään ja parasta ennen päiväys menee umpeen.

Vierailija kirjoitti:

Yritän muotoilla neutraalisti, mutta minusta vaikuttaa, että vaatimukset tosiaan ovat tiukemmat. Omalla alallani tehdään runsaasti töitä ja paljon on ns. supersuorittajia, joilla pyörii laittomat (ja usein palkattomat) ylityötunnit, on erilaisia vastuu- ja kehittämistehtäviä, tehdään tutkimusta ja monet vielä harrastavat samalla hyvinkin aktiivisesti. Ei tällaiseen elämään oteta kumppania, joka ei osaa viedä roskapussia ulos tai joka ottaa iltaisin kaljaa rentoutuakseen. Arjen toimimisen edellytys on, että molemmat ovat aktiivisia ja itsenäisiä toimijoita, etenkin jos halutaan että lapsiperhepaletti pyörii. Ei siinä tule kysymykseenkään sellainen vaihtoehto etteikö esim. lastenhoitoa jaettaisi 50/50 isän ja äidin kesken tai että puoliso ei tajuaisi oma-aloitteisesti imuroida kun lattialla on murusia tai haluaisi iltaisin löhötä sohvalla telkkarin ääressä.

Itse en edes kuulu näihin suorittajiin, mutta ajatus siitä, että tuhlaisin aikaani kivirekeen, jota pitäisi paimentaa ja komentaa ja joka esim. lojuisi sohvalla pleikkaria takoen ja murahdellen ja jonka kanssa pitäisi riidellä siitä etteivät astiat päädy tiskikoneeseen tai joka olisi mustasukkainen tai jolla olisi ongelmia alkoholinkäytössä jne on täysin käsittämätön. Miksi tekisin itselleni niin? Ei minulla ole mitään mielenkiintoa viettää aikaa tuollaisten ihmisten kanssa, olivat he sitten naisia tai miehiä. "Perusparisuhteissa" tuntuu olevan hirveän yleistä tuo kotitöistä vääntäminen / niiden epätasa-arvoinen jakaantuminen ja se että mies on yksi perheen lapsi jota naisen/äidin pitää ohjata ja käskyttää.

Ja mikä saa sinut kuvittelemaan, ettei ihminen jolla on vähän alempi koulutus, kuin akateeminen olisi kykenevä tuohon? Monet näistä amistyypeistä perustavat firmoja ja se vaati kyllä aika paljon oma-aloitteisuutta. Joka toisinaan näiltä 10 vuotta yliopistossa roikkuneilta puuttuu. Sinun alasi kertoo sinun alasta ja ehkä miehesi pitää olla sitten juuri siltä alalta, mutta monet muilta aloilta yliopistosta valmistuneet eivät ole sen aloitekykyisempiä tai ahkerampia, kun kuka tahansa muukaan tavistallaaja.

Vierailija kirjoitti:

Naiset haluavat mieheltä vähintään yhtä kovaa koulutusta ja palkkaa. Joten kelpaavien miesten joukko on hyvin pieni.

Totta mutta oikeastaan se on kyse enemmän siitä koulutuskesta, ei niinkään rahasta. Amista ei voi esitellä ilman nolostumista omalle ystäväporukalla ja ei se ehkä osaisi edes käyttäytyä tarpeeksi fiinistä brunssilla. Tästä johtuen sihteerintöitä tekevä VM haluaa myös maisterin, mielellään tohtorin. Ei näille intellektuelleille kelpaa vaikka toiminimellä todella hyvin tienaava lvi-asentaja. Harvalle kelpaa edes amk-tasoisen koulutuksen käynyt mies. Sehän on vain amiksen jatke. 

Mielenkiintoisesti sitten ne todella kovat tekijät, eivät enää niinkään välitä miehen koulutuksesta tai tuloista. Ongelma koskee vain näitä henkilöitä joilla se koulutus on ainoa asia elämässä josta olla ylpeä. 

Itse olen akateeminen tavismamma, lapsiperhe- elämämme on maailman tavallisinta: rivari, ruotsinlaiva ja putous viihteenä. Toki luen paljon, mutta työ ja perhe eivät jätä aikaa älyllisille harrasteille. Kun taas sinkuksi jäänyt opiskelukaverini on harrastanut nämä 20 vuotta kaikemoista: gourmet ruokaa ympäri maailmaa, modernia taidetta Kanadassa, ranskalaista musiikkia. On erittäin vaatimaton ihminen eli mitään teeskentelyä tämä ei ole. On jo niin eritynyt pizzaa, lätkää ja teneriffaa fanittavista perus peroista, että heillä ei oikeasti ole mitään yhteistä. Ei mitään.

Vierailija kirjoitti:

Fiksuja, sosiaalisesti taitavia ja kivannäkösiä miehiä on paljon vähemmän kuin fiksuja, sosiaalisesti taitavia ja kivannäkösiä naisia.

Älystä en ala tinkimään, en voi sietää itseäni tyhmenpiä ihmisiä kovin pitkään, enkä edes ole poikkeuksellisen älykäs. Vuorovaikutustaidoista en todellakaan ala tinkimään, mieluummin olen yksin kuin huonossa suhteessa. Ulkonäöstä olen sitten alkanut tinkiä aika paljonkin, komeus on sitä paitsi muutenkin katoavaista. Täydellisiä paketteja ei riitä kaikille, enkä itsekään ole superkaunis vaan perusnätti.

Sukupuolten välisiä eroja älykkyyden osalta on kyllä ihan tutkittukin, ja tuloksista selviää että miehet ovat yliedustettuina sekä huippuälykkäiden että heikkolahjaisten joukossa. Keskimääräissä älykkyydessä ei kuitenkaan eroa.

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut, että joillekin miehille on kova paikka kun tienaan enemmän rahaa kuin he. Itseasiassa kolme suhdetta on aikalailla päättynyt sen vuoksi. Mikähän siinäkin on? Onko sekin sitä kontrolloinnin tarvetta, kun ei voi sillä rahalla näyttää missä se naisen paikka on. Mene ja tiedä.

Tämä on kyllä täyttä tuubaa :D En ole ikinä kuullut yhdestäkään parisuhteesta, joka olisi päättynyt koska nainen tienaa enemmän. Lähinnä tuntuu siltä, että keksit jotain absurdeja selityksiä sille että parisuhteesi eivät kestä.

Hummustypy kirjoitti:

Sanoisin että korkeat vaatimukset ja heidän korkeahko ikänsä. Lisäksi miehet eivät parisuhdevalinnassa painota niin sitä koulutusta ja naisen työtä kuten ehkä moni nainen kuvittelee (koska pitää niitä itse tärkeinä).

Miksi siitä naisen ammatista ja tulotasosta tulee miehille niin hirveän tärkeä, kun avioliitto päättyy eroon? Silloin miehet kyllä mittatikun kanssa laskevat, kuinka monta euroa enemmän he ovat omaisuudesta maksaneet ja miten nainen on vain maannut kotona vastasyntynyttä hoitaen. Sille miehet eivät anna mitään arvoa, että nainen on mahdollistanut miehen työssäkäynnin.

Vierailija kirjoitti:

Kovia tieteitä opiskelleena ja eräässä suomalaisessa suuryrityksessä työskentelevänä miehenä olen huomannut että olen kaikista vähiten samaa mieltä näiden pehmeitä tieteitä opiskelleiden naisten kanssa. Maailmankuvat ovat käytännössä toistensa peilikuvia. Feministinen vasemmistolainen cityvihreä on aika kaukana siitä millainen toivoin vaimon olevan. Kovia tieteitä opiskelleissa akateemisissa sen sijaan on paljon potentiaalisia tapauksia, mutta toisaalta kilpailukin on heistä rajumpaa, kun alat ovat hyvin miesvaltaisia. Mielummin duunarikin kuin kaikki väärät mielipiteet omaksunut akateeminen.

Täysin sama. Taino itse olen "vain" DI, joten en koe sinänsä opiskelleeni mitään tieteitä mutta kait tämä voidaan akateemiseksi koulutukseksi silti laskea myös epävirallisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Jaaha kai he haluaa akateemisen miehen? Tilanne on kuitenkin sellainen että akateemisia naisia on niin paljon enemmän kuin akateemisia miehiä niin kilpailu miehistä on kovaa. Eikä akateemiselle naiselle välttämättä kelpaa hitsaajamies landelta.

Sitten on nämä ulkoisat tekijät, kun akateeminen nainen haluaa akateemisen miehen niin voi kuitenkin olla että sellanen nörtin näköinen ei kelpaakaan vaan sen (miehen) pitäisi olla myös ulkoisasti komea akateeminen mies joita on tosi vähän :D ja sitten kun sellanen olisi vapaana niin sitä miestä ei sitten nappaakaan perusakateemisen naisen ulkonäkö vaan mielummin ottaa sit nätin 'alemman' luokan naisen itellensä. Sitten ihan oma lukunsa on nämä humanistiset naiset...

Sanon vielä sen että sinkkuudessa ei ole mitään vikaa, jos itellensä sopivaa puolisoa ei löydy niin nykyään on ihan hyvä ollakin sinkku, elämässä voi keksiä muutakin kuin seurustelu ja sen lieveilmiöt (avioliitto ja lapset)

Miksi ap tämmöisiä pohdit?

Millä tavalla humanistiset naiset on oma lukunsa?

Olen FM, en etsi akateemista miestä, enkä komeaa miestä.

Aika monet miehet haluavat nimenomaan kielitieteellisestä valmistuneen kiltin humanistin puolisokseen. Ovat sellaisia edustuspuolisoiksi sopivia kilttejä tyttöjä, joilta löytyy usein ulkonäköä ja keskustelutaitoa, eivätkä nolaa tai jyrää puolisoaan julkisesti.

Koska naiset saavat loputtomasti huomiota somesta ja deittisovelluksista, joten on vaikea tyytyä yhteen mieheen. Naiset ovat siis nykyajan häntäheikkejä...miehistä niitä on aina ollut vain pieni osa. 

Myös miehet ovat nykyään ylpeämpiä ja kosintahommien säännöt ovat jollain tavalla unohtuneet; miehet eivät saa kunniaa rohkeudesta eikä miesten vahvuuksia enää tunnisteta. Nainen voi mennä armeijaan leikkimään miestä ja kaikki miesten vahvuudet yritetään tabuttaa. Miesten yritykset pariutua tai nauttia seksistä yritetään viedä julkisuuteen ja someen naurettavaksi ja pilkattavaksi. 

Tämän takia monet nuoret miehet eivät oikein tiedä pitäisikö heillä olla kärsä vai sierain ja vetäytyvät ennemmin pornoon. Miesten voi esim.olla nykyään vaikeaa käsittää sitä, että naiset eivät lähesty miehiä, vaikka entisaikojen miehille se oli itsestäänselvyys. Kärsijöinä ovat tavallaan molemmat osapuolet, sillä naisten seksuaalisuus lähtee pörisemään vasta sitten, kun mies laittaa naiseen virtaa tarjoamalla tunne-elämyksiä. Miehen seksuaalisuus taas on jatkuvasti päällä ja koneisto valmiina nauttimaan; mies tarvitsee vain kohteen, jolle mies itse keksii lisää hyviä ominaisuuksia. 

Tämä on tosi iso ero eli mies voi nähdä hyviä ominaisuuksia hyvin monissa naisissa, kun taas naisilta puuttuu vastaava kyky nähdä hienoutta monissa miehissä ellei mies pistä naiseen tunnevirtaa. Valitettavasti tämäkin asia on yritetty usein kääntää ilkeämielisesti niin, että "hyviä miehiä" ei ole naisille, vaikka tästähän ei ole kyse, vaan naisen aivoista puuttuu se laitteisto, jolla miehet kuvitellaan kiinnostaviksi. Jänis lähtee mallinaista karkuun yhtä nopeasti kuin rumaa miestäkin, mutta miehellä on laitteisto, jonka avulla löydetään naisesta kiinnostavia ominaisuuksia. 

Samasta syystä naisilta puuttuu tämä itsensä kehittämisen kulttuuri, mikä on miehillä nykyään hyvin jalostunutta ja tieteellistä. Kun nainen pitää jostain asiasta kuten vaikka yliopistossa opiskelusta, nainen ajattelee, että nyt mieskin pitää siitä eli tämä on vähän egosentrinen ajattelutapa. Miesten itsensä kehittämiseen taas kuuluu sen tiedostaminen, että maailma on todella epäreilu ja naisten saamiseksi pitää tehdä aika tympeitäkin juttuja eikä vain ajatella, että nainen kyllä pitää siitä mistä minäkin pidän ja minun ei tarvitse ottaa mitään riskejä. 

Siksi miesten ns.game on tosi tarkkaa jokaisen liikkeen kalibrointia ja miettimistä ja sosiaalisten taitojen, kehon ja elämäntyylin rakentamista, kun taas naisen asenne tai esittely on enemmänkin "Pidän suklaasta. Jos et pidä koirista niin haista paska!" 

Vierailija kirjoitti:

Koska he ovat fiksuja eivätkä ota ensimmäistä vastaantulijaa, koska "täytyy olla joku", eivätkä myöskään ihastu vailla järkeä, vaan haluavat rakkauden olevan aitoa, hyvää sekä suhteellisen järkevää.

Nuo toiveet omaa kuka tahansa keskivertoihminen. Itselläni on juurikin nämä kriteerit eikä minulla ole edes koulutusta eikä työpaikkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liian nirsoja kumppanin koulutuksen suhteen. Ammattikoulun käyneet karsitaan heti pois vaikka se tehtaassa työskentelevä metallimies voi olla fiksu ja hyvätuloinen mutta kun ei anneta edes mahdollisuutta.

No tässä näkyykin se arvojen ero. Ammattikoulun käynyt luulee, että rahalla on asiassa jotain merkitystä.

Eli mikä se arvo on? Että viitsi elättää itseään, työssä johon on hankkinut koulutuksen? Vai eikö koulutus ole tarpeeksi teoreettinen? Arvot tunteva akateeminen haluaa ihmisen, joka keskustelee mielummin kuin elättää itsensä. Koska hän elää sanojen voimalla ja pyhällä hengellä. Näille nykyisille akateemisille ja varsinkin humanisteille parasta mitä voi tapahtua on otta juuri puoliso, joka kykenee rahoittamaan tämän heidän ”ajattelemisensa”.

No, en minä tarvitse elättäjää. Olen akateeminen nainen, ja saan työstäni palkkaa, joka on parempi kuin miehillä keskimäärin, joten minun ei tarvitse valita miestä rahoittamaan mitään.

Sen sijaan minusta on mielenkiintoista keskustella mieheni kanssa esim turvallisuuspolitiikasta, koska hän asiantuntijatehtävässään tohtorina pääsee niihin pöytiin, joissa oikeat päättäjät asioista puhuvat, niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Metallimies ei toisi lisäarvoa niihin keskusteluihin, joista minä olen kiinnostunut. Ja vaikka meillä molemmilla on tutkinto luonnontieteen puolelta, meitä yhdistää myös kirjallisuuden arvostus. Esim venäläiset klassikot. Toki metallimieskin voi niitä lukea, mutta kuinka moni lukee, ja kuinka moni haluaa niistä keskustella? Kuitenkin kaikki tuntemani tohtorismiehet ovat ainakin jossain määrin monipuolisesti lukeneita.

Mutta nämä ovat vain minun arvojani. Muilla saa olla muita arvoja.

Kouluttamattomat naisetkin haluavat yleensä mieluummin akateemisen, tasa-arvoisen ja fiksun miehen kuin jonkun peräkylän sovinistisen apukoululaisen.

Matalasti koulutetuissa naisissa on myös selvästi enemmän tasokkaampia yksilöitä kuin vastaavasti miehissä.

Suomalaisia akateemisia miehiä ei vaan riitä kaikille naisille.

Itsekin olen mieluummin sinkku kuin tyhmän ja sivistymättömän miehen kanssa.

N24

Hassua, miten miesten mielestä sen pitäisi olla hyvä juttu, että kelpaisi jollekin randommiehelle yhdeksi panokerraksi. Minusta se on tasan yhtä houkuttelevaa, jos sama tyyppi sanoisi, että minun pitää käydä pesemässä hänen vessanpyttynsä, kun se on niin likainen. Mies tulee iloiseksi, mutta minä en.

Vierailija kirjoitti:

Naisten ominaisuus on pariutua ylöspäin, korkean statuksen, kompetenssin tai kouluksen mukaan.

Miehet ovat loppumassa, niitä ei riitä, ainoastaan luusereita tarjolla. Feminismi tulee turvaamaan ilmiön voimistumisen.

Ja kuitenkin totuus on, että nainen ottaa todennäköisemmin itseään huonommin koulutetun puolison kuin mies. Vaikka mitä sanoisitte, fakta on kuitenkin se, että miehet pariutuvat ylöspäin.