Mies luulee että kihlautuminen ja kosiminen on kaks eri asiaa
En ees ymmärrä ton järjenjuoksua. Ihmetteli sit et miks siinä sit kysytään will you marry me?
Sen mielestä kihlautuminen on sillä ajatuksella et joskus mennään naimisiin. Ja kosiminen ennenku mennään.
"Eiks sitä kihlautumista sit voi jättää välistä? Selkeesti naisen keksintö et pitää saada kaks sormusta"
Kiva jos se kosii mua joskus sanomalla meetkö kihloihin mun kanssa, tai vastaavaa :D
Kommentit (1774)
Vierailija kirjoitti:
Laittakaa lakipykälä kihlauksen määritelmästä, niin päästään tästä typerästä jankkauksesta. Wikipedia ei ole laki.
Löytyy tästä ketjusta jo kolmesta eri viestistä, mutta tässä kertauksena:
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1929/19290234
1 § (16.4.1987/411)
Kaksi henkilöä, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet.
Laki on tämä eli keskustelu voi loppua. Voit itse määritellä ilman vaikka typeksi, mutta se ei sitä typeksi muuta.
Vierailija kirjoitti:
Laittakaa lakipykälä kihlauksen määritelmästä, niin päästään tästä typerästä jankkauksesta. Wikipedia ei ole laki.
Sehän on laitettu tänne jo useampaan kertaan :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kosiminen ei ole kihlaus jos kosittu vastaa ei.
Ei kosiminen ole kihlaus siinäkään tapauksessa, että kosittu vastaa kyllä. Kosiminen edeltää kihlausta, vasta kun asiasta on sovittu (pelkkä kysyminen ei ole sopimista), ollaan kihloissa.
Kyllähän se sopimus naimisiinmenosta syntyy silloin kun toinen ehdottaa naimisiin menoa ja toinen siihen myöntävästi vastaa. Silloin nuo henkilöt ovat lupautuneet menemään toistensa kanssa naimisiin, ja ovat silloin kihloissa,
Niinhän juuri kirjoitinkin. Kosiminen ei ole se sopimus, vaan kosiminen ja siihen saatu myöntävä vastaus.
Et kirjoittanut, vaan kirjoitit: "Ei kosiminen ole kihlaus siinäkään tapauksessa, että kosittu vastaa kyllä"
Nyt kirjoitit juuri toisin.
Ei vaan molemmissa kommenteissa kirjoitin samasta asiasta eli että kosiminen ei ole kihlaus. Niin kuin ei olekaan, se on vasta puoli ruokaa, jossa (yleensä) mies kysyy toiselta osapuolelta, tuliskos avioliitto kyseeseen. Vasta kun asiasta on sovittu eli saatu myönteinen vastaus, on kyseessä kihlaus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teinikihloista tulee aina vähän se fiilis että parilla on jotain ongelmia, kun halutaan sitoutumista mutta ei kuitenkaan olla valmiita kunnolla sitoutumaan. Vähän kuin haluttaisiin näyttää muille, että ollaan tosissaan, mutta pidetään samalla takaportti auki, jos löytyisikin jotain parempaa.
Hyvinvoivat ja toisiinsa luottavat parit menevät joko naimisiin tai viis veisaavat jostain avioliitosta ja pysyvät tyytyväisinä naimattomina ilman että tarvitsee poimia niitä kirsikoita kakun päältä.
Ne naimattomat parit ilman sormusta oon juurikin niitä takaportti-ihmisiä.
No ne ei sentään esitä olevansa mitään muuta
Ja meinaat, että kihloihin menneet esittävät? Paljonko sulla sitä ikää oli?
Ei, vaan teinikihlautujat esittävät. Luitko tota ekaa lainattua viestiä lainkaan?
Harvoin on millekään termille määrittelyä lakikirjassa asti. Yleensä sanat määritellään vain sanakirjoissa. Kihlaus on kuitenkin termi, joka on määrilty laissa asti, miksi sen ymmärtäminen on silti niin vaikeaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teinikihloista tulee aina vähän se fiilis että parilla on jotain ongelmia, kun halutaan sitoutumista mutta ei kuitenkaan olla valmiita kunnolla sitoutumaan. Vähän kuin haluttaisiin näyttää muille, että ollaan tosissaan, mutta pidetään samalla takaportti auki, jos löytyisikin jotain parempaa.
Hyvinvoivat ja toisiinsa luottavat parit menevät joko naimisiin tai viis veisaavat jostain avioliitosta ja pysyvät tyytyväisinä naimattomina ilman että tarvitsee poimia niitä kirsikoita kakun päältä.
Onko se kihlasormus muka joku kirsikka? :D
Selvästi on ainakin teinikihlautujien mielestä
Pakko oli tulla kommentoimaan ketjua. Tätini on omien sanojensa mukaan kihloissa, mutta naimisiin ei halua. Näin on ollut jo kohta 8 vuotta. Sormuksetkin heillä on. En ole koskaan ihmetellyt tätä heidän kihlaustaan ennen kuin luin ketjun. Onko nyt niin, että eivät kihloissa olekaan, vaikka itse niin luulevat...
En ota kantaa muuten kuin että monella tuntemallani avioliitossa olevalla naisella on kaksi sormusta sormessaan - kihlasormus ja vihkisormus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
KIHLAUS ON LUPAUS AVIOLIITOSTA.
Ei, kihlaus ei ole yhtään mitään muuta.
KIHLAUS ON LUPAUS AVIOLIITOSTA.
Ymmärtäkää jo, aivottomat idioottiteinit.
KIHLAUS ON LUPAUS AVIOLIITOSTA.
Lukekaa vaikka hikipediasta tai kysykää äidiltänne.
KIHLAUS ON LUPAUS AVIOLIITOSTA.
Vaikka tätä kirjoittaisin tuhat kertaa, moni pässinpää ei sitä ymmärrä.
KIHLAUS ON LUPAUS AVIOLIITOSTA.
Jos ei aio koskaan mennä naimisiin, ei voi olla kihloissa.
KIHLAUS ON LUPAUS AVIOLIITOSTA.
Kihloissa oleminen ei ole "vain vakavampaa seurustelua".
KIHLAUS ON LUPAUS AVIOLIITOSTA.
Kyllä, se on ollut sitä aiemmin ja on sitä nyt. Myös nykyaikana, johon joku urpo yrittää vedota.
..kuinka monta kertaa pitää vielä toistaa? Meneekö kaaliin?
Kuinka pian kihlauksen jälkeen? 3 päivää tai 50 vuotta, joten asialla ei ole mitään merkitystä.
Lupaus on lupaus, toteutuspäivämäärä on eri asia. Mutta kihlaus ei ole kihlaus, jos ei ole aikomustakaan mennä naimisiin.
Eihän sitä välttämättä edes tiedä kihlausvaiheessa onko hyvä näin vai noin. Ja millainen sen lupauksen pitää olla, jotta voi sanoa olevansa kihloissa? Mä huomaan, että mä en koskaan ollut kihloissa, vaikka tosiaan naimisiin olenkin mennyt.
No jossain vaiheessa olette sopineet menevänne avioliittoon keskenänne, eli olette kihlautuneet. Näin ihan lain mukaan. Vai oletteko ihan vaan huviksenne ja ilman sen kummempaa syytä hakeneet avioliiton esteiden tutkintaa, ja sitten extempore tavanneet kirkon tai maistraatin edessä ja kävelleet sisään vihkimään itsenne?
Nyt alkoi kiinnostaa tää lakiasia tässä, laitatko pykälän? Haluan nähdä lain, joka määrää koska olen mennyt kihloihin.
Lain mukaan minimikihlausaika on viikko. Eli viikon verran on jokainen Suomessa avioliittoon mennyt ollut kihloissa väitti mitä hyvänsä.
Jostain syystä hahmotin tämän ensin niin,että kyseessä oli maksimikihlausaika...
Vierailija kirjoitti:
Kihlaus oli aikoinaan juridinen toimi ja se oli lupaus avioliitosta. Jopa kihlakumppaneiden lapsella oli parempi asema kuin avioliiton ulkopuolella syntyneellä eli äpärällä. Tilanne on nykyään toinen, sillä kihlauksella ei ole juridista merkitystä. Kihloihinhan mennään muutaman viikon / kuukauden seurustelun - vai pitäisikö sanoa seukkaamisen - jälkeen. Jo yläkoululaisilla näkyy kihlasormuksia. Eihän se ole kuin merkki, että toi on just nyt mun, mutta ei me avioo suunnitella eikä kosintaakaan.
AP on tainnut katsoa liikaa romanttisia elokuvia, joissa komea - ehdottomasti! - nuori mies lankeaa toisen polvensa varaan ja vetää esiin taskustaan pienen rasian, jossa on kallis timanttisormus ja esittää sitten tuon ratkaisevan kysymyksen. Nainen vastaa tietysti myöntävästi, tirauttaa pienet itkut ja sitten vain sormus sormeen. Miten se onkin niin sopivan kokoinen? Ja sitten mennään perheelle ilmoittamaan, että me olemme kihloissa! Ja siitä alkaa hurja hässäkkä.
Me karut suomalaiset toimimme aika lailla eri tavalla. Kihloihin monet parit menevät, kun sattuvat sopivasti liikkumaan "sormuskaupan" läheisyydessä. Harva siinä kosii, kyllä se on enemmänkin "Hei, mentäskö kihloihin?" - "No joo, mennään vaan." Kosinta tulee sitten, jos on tullakseen. Kun lukee monien pitkään yhdessä olleiden ja kihloissa olevien parien haastatteluja, joissa sitten kysytään, milloin menette naimisiin, niin vastaushan on tavallisesti, että sitten, jos kositaan, vielä ei ole kosittu. Ja eiköhän monet parit ole päässeet naimisiin ihan ilman polvisteluja ja kysymyksiä.
Näin aikuisena naisena (50+) on kyllä ihan pakko kysyä, että mitä ihmettä sillä sormuksella tekee? Ja sellaisella "kihlauksella", että merkitään toinen sormuksella mutta ei sitten yhtään mitään muuta?
Minulle kihlaus on aina ollut ja on jatkossakin sopimus avioliitosta. Jos ei olla menossa naimisiin niin seurustellaan, eikä sitä tarvitse ulkopuolisille sormuksella osoittaa. Toisaalta ei tarvitse sitäkään, jos mennään kihloihin eikä kyllä edes avioliittoakaan. Koruja voi ostaa itselle ja toiselle ihan muutenkin.
Vierailija kirjoitti:
Mä kun menen kihloihin ni ostetaan vaatimattomammat sormukset ja sitten naimisiin mennessä alttarilla toiset vähän hiennommat tietenkin. Eli kyllä mä ainaki haluan kaks sormusta,mistä muuten kaikki tietää että on kihloissa tai naimisissa.
Tuppaako se itseltäsi unohtumaan vai miksi on tärkeää, että muut tietävät?
Apua miten typeriä ihmisiä:O miten voi olla noin kauhean vaikea ymmärtää kihlauksen määritelmää...:/
T. Järkyttynyt
Mielestäni olen ollut asiallinen koko keskustelun ajan. Ja tämä on mielipideasia, toisin kuin kihlautuminen.
Jos osui herkkään kohtaan niin se ei ole minun syytäni.
t: "lainaismerkkimuija"
Vierailija kirjoitti:
Tottakai voi vaan ostaa sormukset ja kertoa kaikille olevansa kihloissa ilman tarkoitusta mennä naimisiin, mutta ei kannata ihmetellä kun muut ei otakaan sitä kihlausta niin tosissaan ja reaktiot onkin puhtaiden onnitteluiden sijasta vähän hämmentyneitä.
Mä olen ottanut kaikkien kihlaukset tosissaan enkä ole hämmentynyt, vaikka olisivat siinä samalla sanoneet etteivät mee naimisiin.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni olen ollut asiallinen koko keskustelun ajan. Ja tämä on mielipideasia, toisin kuin kihlautuminen.
Jos osui herkkään kohtaan niin se ei ole minun syytäni.
t: "lainaismerkkimuija"
Oot sitte koko päivän istunu koneella?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni olen ollut asiallinen koko keskustelun ajan. Ja tämä on mielipideasia, toisin kuin kihlautuminen.
Jos osui herkkään kohtaan niin se ei ole minun syytäni.
t: "lainaismerkkimuija"
Oot sitte koko päivän istunu koneella?
n. klo 9-12 ja klo 16-17.10 toistaiseksi. Kuinka niin?
t: "lainaismerkkimuija"
Mitä väliä, jos kaksi ihmistä päättävät olla kihloissa lopun elämäänsä, vaikka eivät määritelmiä täytäkään? Keneltä se on pois?
Miksi jotkut haluavat "kihlautua" aikomatta kuitenkaan mennä naimisiin? Kun kihlaus on nimenomaan sopimus avioliiton solmimisesta. Mikä siinä kihloissa olemisessa on niin jännää, että halutaan mennä kihloihin vaikka ei oikeasti mennä? Kuulostaa joltain teinihommalta, että iik, me ollaan tosi aikuisia, kihloissa ja pidetään rihkamasormuksia, vaikka ikä ei edes riitä avioliittoon.
Vierailija kirjoitti:
En ees ymmärrä ton järjenjuoksua. Ihmetteli sit et miks siinä sit kysytään will you marry me?
En tiennytkään, että se kuuluu nykyään kysyä englanniksi. Hyvä tietää, etenkin kun nythän se lähestyy karkauspäiväkin taas ja pääsen vanhanapiikana kosimaan. Minulle jos joku yllättäen pamauttaisi jotain englanniksi niin vastaus olisi "ai täh", riippumatta siitä mitä sanoin.
Itse asiasta kyllä samaa mieltä.
Kommenttini olikin kohdistettu tälle tapaukselle, joka väitti menneensä naimisiin ilman kihloissa oloa. Onnistuu ehkä jossain Las Vegasissa, mutta ei Suomessa.