60-luvulla syntyneet, muistoja!
En enää muista nimeä, mutta kaupoissa oli vanukkaita, joiden logossa oli tytön pää. Värit keltainen ja ruskea. Muistan, että sain t-paidan, kun vanukkaita tuli ostettua tarpeeksi. Mikähän oli nimi?
Jäätelöitä oli mm. pingviinejä, joitain ihme peikonpäitä (oransssi tukka ja punainen naama). Melissa maitohyytelö tuli kauppoihin, ja sitä vihattiin!
Karkkeina tykkäsin Chewtitseistä, niitä oli minttua, appelsiinia, mansikkaa..
Sarjakuvia oli paljon. Tintit ja Asteriksit olivat suosikkejani. Veikko, Tette ja Jykke oli parina sarjana. Muffet (silloin ei vielä Smurffeja) . Puk-kirjoja luin paljon, samoin Lotta-sarjaa. Ja hevoskirjoja. Laura-sarjaa, Mustaa Oria, australialaista villiori-sarjaa. Uljas musta.. TV:ssä rakastin Ratsutilan Nuoria.
Telkussa oli Mahdollisuuksia rajoilla ja Tiikeriprikaati. Cannon. Starsky ja Hutch vähän vanhempana. Alkuperäinen Star Trek ja Avaruusasema Alfa. Itse en saanut katsoa Hitchcock Esittää -sarjaa tai Yöjuttua!
Paljon muutakin tulee mieleen .. Postailen lisää, jos muillekin tulee nostalgiaa mieleen! Muistoja, kiitos!
Kommentit (2681)
1960-luvulla meillä oli autona Triumph. Muistan, kun autoa käynnistettäessä etenkin pakkasella, tykkäsin seisoa pakoputken edessä ja haistella sitä ihanaa tuoksua. Auto jätti monesti tien päälle mummolamatkoilla. Muistan eräänkin kerran, kun mentiin potkukelkoilla muutaman kilometrin loppumatka.
Vierailija kirjoitti:
Lumikenttien kutsu oli suuri suosikkini monien muiden täällä mainittujen lisäksi. Kylmyys on aina vedonnut ja ahmin kaikki Jack Londonit ala-asteella.
Turussa oli kauppatorin laidalla Pataksen jäätelökioski josta isoäidin kanssa hain aina joko Urheilupuikon tai "sekalaisen". Se oli vohveliin laitettu sekoitus päärynää, mansikkaa ja muistaakseni appelsiinia. Centrumin tavaratalosta jonain tiettynä viikonpäivänä äitini haki aina lämpimän grillatun broilerin. Voi että se maistui hyvältä. Lehtisen leipomosta ostettiin syntymäpäiville Bananza-niminen täytekakku, missä oli banaania ja kaakaokuorrutus.
Huulipunakarkkien lisäksi oli samankaltaisesta jauhoisesta massasta isoja sormuksia, mitkä olivat kokonaan syötäviä. Eivät kyllä häävin makuisia. Suklaapopparipussi oli toiveiden täyttymys, oisko ollut suklaa-naks tai jotain.
Kiiltokuvien lisäksi kerättiin tarroja, joita lähes kaikki firmat painattivat mainostarkoituksessa ja tietenkin erilaisten purkkapakettin mukana tuli niitä. Muistan esim sellaiset tarrat, missä oli jotain outoja hahmoja ja mukahauskoja lausahduksia tyyliin squeeeze! Nyt en saa tarkemmin mieleeni mitä olivat.
Juuri äskettäin muistelin mainitsemiasi tarroja, joissa outoja hahmoja!
Muistan yhdenkin seinään liimatun tarran, jossa vihreä muodoton hahmo, ja alla teksti Nuts!
Koululaiset pukeutuivat kaikki samanlaisiin vaatteisiin, perus collegepuserot ja farkut. Mielestäni kukaan ei erottunut toisista pukeutumisellaan, mikä oli hyvä asia.
Yläasteella, 80 luvulla eräässä tv sarjassa, mahd. vaarallinen mutantti, viholliseen istutettiin piikillä jokin tunnustesiru. Siitä tuli sitten kouluumme sellainen villitys, että toisten niskaan istutettiin lyijytäytekynällä jotain, teki kipeää!
Vierailija kirjoitti:
Koululaiset pukeutuivat kaikki samanlaisiin vaatteisiin, perus collegepuserot ja farkut. Mielestäni kukaan ei erottunut toisista pukeutumisellaan, mikä oli hyvä asia.
Yläasteella, 80 luvulla eräässä tv sarjassa, mahd. vaarallinen mutantti, viholliseen istutettiin piikillä jokin tunnustesiru. Siitä tuli sitten kouluumme sellainen villitys, että toisten niskaan istutettiin lyijytäytekynällä jotain, teki kipeää!
Minä vuonna olet syntynyt?
Vierailija kirjoitti:
OI pikarijogurtti. Jacky oli tosiaan jalallisessa pikarissa. Niistä askarreltiin nukkekodin tuolit reunasta kaareva pala pois ja pohjalle kangas pehmikkeeksi. Myös oli herajoen jogurttia kanttisissa purkeissa. Pähkinä jogurtti oli taivaallista.
Oi ne kulmikkaat purkit ja pähkinäjugurtti!
Jonkin jätskin sisällä oli purkkapallo, muistatteko?
Seinäjoella oli myös Heps, myöhemmin samassa paikassa (ei nykyään) oli Anttila. Siellä taisin nähdä elämäni ensimmäiset liukuportaat. Hepsistä meille oli ostettu punainen lastenistuin joka kiinnitettiin auton selkänojaan metallikoukuilla. Vanhasta Tuulilasi-lehdestä luin myöhemmin, että kyseinen kapistus oli hengenvaarallinen.
Seinäjoella suosikkipaikkani oli Keskuskatu 5:ssä sijainnut Kirja-Vintti, josta sai mm. 20 pennillä Aku Ankkoja. Valikoimissa oli myös pilailuvälineitä, ehkä myös irtokarkkeja. Tiskin takana oli yleensä vanha ukko joka sanoi "Kiitellään, kiitellään" kun osti jotain.
Myynnistä poistuneista karkeista yksi mieleenpainuneimmista on Jambo-suklaapatukka. Niitä oli kai kahta eri makua (kääreet punainen/vihreä?). Limsapulloissa oli vielä vetokorkit ja mikäli pullo oli liian kauan avaamatta, kaikki väriaineet vajosi pohjalle, ainakin Jaffassa. Teem oli yksi suosikki, vaikken enää pystykään palauttamaan mieleen miltä se maistui. Vanhemmat puhui "sittisuudasta" kun tarkoittivat väritöntä sitruunalimsaa. Teem taisi olla väritöntä mutta vihreässä pullossa.
Väritelkkari saatiin -77, se oli joku Finlux. Siihen saakka heikkopeikot yms. piti katsoa mustavalkoisena. Sen ajan väritelkkarit oli heikkoa laatua, tai sitten meillä oli huono tuuri. Radiossa oli kaksi kanavaa kuten telkkarissakin. Pääasiassa taidettiin kuunnella rinnakkaisohjelmaa.
Kerhoon tehtiin evääksi sipulimakkaravoileipiä. Osuuskaupan leipomosta haettiin vaarin kanssa kirkonkylän reissulla tuoretta kauraleipää ja nisusiat. Pikkusiskon kanssa kerättiin tyhjiä pulloja paikallisen nuorisoseuran pihalta (taisi saada 20 penniä kpl) ja rahat tuhlattiin irtokarkkeihin kyläkaupassa. Siihen aikaan pienin seteli - 5 markkaa - oli pieni omaisuus. Sellaisen jos onnistui säästämään, tunsi itsensä vähintäänkin Roope Ankaksi.
Apteekista ostettiin salmiakkijauhoa, toisinaan siihen lisätiin sokeria ,riitti pitempään. Joskus oli kioskilla salmiakkijauhopusseja ,osittain läpinäkyviä teksti punaisella , pilli oli mukana paketissa. Sitä sitten imettiin,
usein meni väärään kurkkuun , yskitti ja nauratti.
Perunalastut tulivat ,olivat hyviä mutta suolaisia.Banaanilastuja sai yhdestä kaupasta, olivat kovia ja mauttomia, halpuutensa takia niitä kuitenkin makean nälkään syötiin.
Meillä oli aina radio päällä. Muistan ainakin Tänään Iltapäivällä -lähetyksen, ja stereotestin! Iltatuulen laulu, balladi Olavinlinnasta, Puhelinlangat laulaa, Tuuliviiri soivat...
Radio oli päällä iltapäivisin kun tultiin koulusta ja sitä kuunneltiin sarjakuvien luvun lomassa (Akut, Ruutu-lehdet, ym. TV-ohjelmat alkoivat vasta alkuillasta paitsi viikonloppuisin. Telkkarista tuli jänniäkin ohjelmia mutta ulkona touhuttiin iltamyöhään, kesäisin uimassa, kalassa jne, talvella laskettiin mäkeä ja hiihdeltiin. Jossain vaiheessa kulkuneuvot sitten vaihtuivat moottoroituihin...
Rymd mehua juotiin ja vieraisilla saattoi saada kahvipöydässä jäätelökääretorttua (oranssi paketti). Centrum tavaratalosta sain ihan oman Donny Osmond t-paidan. Kioskilta ostettiin sellaisia pieniä vihkosia joissa oli laulujen sanoja, mitä ne olikaan nimeltään?
Oli tosi hienoa mennä juomaan jäätelösoodaa Meijerinbaariin. Juomassa oli vaniljajäätelöä paloina, ja siiven kaadettiin sitruunalimpparia päälle. Lusikka ja pilli lasiin. Muistaakseni päälle tuli myös kermavaahtoa, en tosin ole varma. Jukeboksista soitettiin Hectorin kappaleita ja kirjoitettiin hirveällä kiirellä sanoja vihkoon .
Radiossa tuli uutisten yhteydessä tiedotteita tyyliin : Herra ja rouva xxxx ottakaa yhteyttä kotiin .Äitinne vakavasti sairas. Herra ja rouva xxx ovat matkalla keski -suomessa vihreällä Simca merkkisellä autollla jonka rekisteri on xxxx.
Mulla oli huoneen seinällä Sarah Kay-kortteja ja jostain lehdestä leikattuja "Rakkautta on"......muistaako joku?
Yleisohjelma ja rinnakkaisradio.
Coca-cola julkisti mainoslaulun I like to teach the world to sing ( in perfect harmony ).Jostakin syystä musiikin opettajamme jakoi monisteena sanat. Sitä sitten laulettiin kotona ja kavereiden kanssa. Tuli jotenkin yhteisöllinen tunne, kun näki tv mainoksessakin laulettavan. Ei silloin osannut ajatella kaupallisuutta .
Oman huoneen seinät oli täynnä Suosikin ja Intron keskiaukeaman julisteita, jotka tottakai kiinnitettiin sen ajan superuutuudella, eli sinitarralla. Tosin se sinitarra ei kovin hyvin aina maaliseinässä pysynyt, vaan usein jonkun julisteen kulma repsotti alhaalla. Omalla seinälläni ainakin Remu & Hurriganes (siis niitä vanhempia Ganes julisteita), Hector, Mud, Gary Glitter ja Alvin Stardust, tulee ensimmäisenä mieleen.
Vierailija kirjoitti:
Radiossa tuli uutisten yhteydessä tiedotteita tyyliin : Herra ja rouva xxxx ottakaa yhteyttä kotiin .Äitinne vakavasti sairas. Herra ja rouva xxx ovat matkalla keski -suomessa vihreällä Simca merkkisellä autollla jonka rekisteri on xxxx.
Älkäämme unohtako myöskään legendaarista stereotestiä!
Seuraavassa kuulette metronomin tikitystä, jonka pitäisi kuulua ainoastaan vasemman puoleisesta kaiuttimesta: tiktak tiktak tiktak... Mikäli äskeinen tikitys kuitenkin kuului kaiutinparin välisestä keskipisteestä, on syytä tarkistaa, kuunteletteko todellakin asemaa, joka lähettää tällä hetkellä stereofonista ohjelmaa ja onko vastaanottimenne kytketty stereokuuntelulle....
Mä muistan kun meille ostettiin ensimmäinen jogurtti, Valion mustikkaa. Siinä koko nelihenkinen perhe oli sen ympärilllä ja pikkulusikalla maisteltiin. Ihan hyvältä maistui. Vuosi taisi olla 1972.