60-luvulla syntyneet, muistoja!
En enää muista nimeä, mutta kaupoissa oli vanukkaita, joiden logossa oli tytön pää. Värit keltainen ja ruskea. Muistan, että sain t-paidan, kun vanukkaita tuli ostettua tarpeeksi. Mikähän oli nimi?
Jäätelöitä oli mm. pingviinejä, joitain ihme peikonpäitä (oransssi tukka ja punainen naama). Melissa maitohyytelö tuli kauppoihin, ja sitä vihattiin!
Karkkeina tykkäsin Chewtitseistä, niitä oli minttua, appelsiinia, mansikkaa..
Sarjakuvia oli paljon. Tintit ja Asteriksit olivat suosikkejani. Veikko, Tette ja Jykke oli parina sarjana. Muffet (silloin ei vielä Smurffeja) . Puk-kirjoja luin paljon, samoin Lotta-sarjaa. Ja hevoskirjoja. Laura-sarjaa, Mustaa Oria, australialaista villiori-sarjaa. Uljas musta.. TV:ssä rakastin Ratsutilan Nuoria.
Telkussa oli Mahdollisuuksia rajoilla ja Tiikeriprikaati. Cannon. Starsky ja Hutch vähän vanhempana. Alkuperäinen Star Trek ja Avaruusasema Alfa. Itse en saanut katsoa Hitchcock Esittää -sarjaa tai Yöjuttua!
Paljon muutakin tulee mieleen .. Postailen lisää, jos muillekin tulee nostalgiaa mieleen! Muistoja, kiitos!
Kommentit (2681)
Vierailija kirjoitti:
Muistin tän ketjun kautta miten todellakin juostiin kotiin katsomaan telkkarista High Chaparallaa, Mennään bussilla, Cannon, Sheriffi McCloud...
:) niinpä, pihalta naapurien lasten kanssa leikkimästä piti kiireellä juosta kattomaan edellä mainittuja ohjelmia telkkarista.
Helsingissä oli vanhoissa taloissa vielä asuntoja ilman omaa vessaa ja kylpyhuonetta. Olin hoidossa vanhalla tädillä asunnossa, jonka lähimpään vessaan piti mennä rappukäytävän kautta ja naapurit käyttivät samaa vessaa.
Äidillä oli suonikohjuleikkauksen jälkeen usean päivän sairasloma.
Luokalla levisi sikotauti ja tuhkarokko.
Kaupoissa oli usein tai ainakin useammin kuin nykyään kakkutarjoiluja ja kersojen kanssa niihin piti aina osallistua.
Kun halusi tietää kellonajan, kun ei ollut omaa rannekelloa mukana, kysyttiin vain tökerönkuuloisesti seuraavalta aikuiselta vastaantulijalta "paljo kello" - ja aina tuli vastaus :)
Vierailija kirjoitti:
Helsingissä oli vanhoissa taloissa vielä asuntoja ilman omaa vessaa ja kylpyhuonetta. Olin hoidossa vanhalla tädillä asunnossa, jonka lähimpään vessaan piti mennä rappukäytävän kautta ja naapurit käyttivät samaa vessaa.
Äidillä oli suonikohjuleikkauksen jälkeen usean päivän sairasloma.
Luokalla levisi sikotauti ja tuhkarokko.
Ai niin, ne rokkotaudit, nam.
Vierailija kirjoitti:
Muistokirjat oli ihania! Niitä, mihin liimailtiin kiiltokuvia ja värssyjä tyyliin "muista silloin minua kun kirppu puree sinua". Opettajiakin pyydettiin kirjoittamaan niihin ja sitten vertailtiin, mitä olivat kellekin kirjoittaneet ja ihasteltiin kiiltokuvia. Aina kun kirjakauppaan saapui uusi erä kiiltokuvia niin mentiin juoksujalkaa niitä katsomaan ja voi niiden onnea, jotka saattoivat arkin pari ostaakin. Oltiin niin pienestä iloisia silloin :).
Minullakin oli muistokirja, johon keräilin luokkakavereilta muistoja, liimasivat kiiltokuvan ja kirjoittivan värssyt. Kirppu puree sinua oli yksi niistä. Mutta sitten yksi Christine, joka oli olevinaan ihan hyvä kaveri, kirjoitti muistokirjaani:
Minna pieni
pesusieni.
Istui puussa
tutti suussa.
Potta päässä
järki jäässä.
(Revin sen sivun pois.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isän setä oli maanviljelijä, aika syrjäisellä seudulla Pohjois-Suomessa. Heille tuli sisävessat vasta jokus 60-luvun lopulla. Puhelin joskus 70-luvulla. Aluksi, kun heille soitti puhelun, piti soittaa keskukseen ja pyytää yhdistämään *****perä 140.
Sehän on tullut aikaisin, jos on tullut jo 60-luvun lopulla sisävessa :)
Kyllä ne sisävessat muistojeni mukaan alkoi yleistymään vasta 70-luvun puolessa välissä, kun alettiin rakentamaan uusia taloja. Siis maalla ja pohjoisempana.
Me asuttiin 60-luvun lopulla ihan Tampereen kaupungissa, Nekalan kaupunginosassa, ja meillä oli ulkovessa, neljän asunnon yhteinen. Sisälle tuli kylmä vesi. Pesuilla käytiin yleisissä saunoissa, joissa usein törmäsi kuppariin lauteilla työnsä lomassa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli muistaakseni juomalaseina sinappilaseja. Siis lasissa oli aikaisemmin ollut sinappia, mutta kävi myös juomalasista.
Ja Jopolla kouluun.
Meillä oli sulatejuustolaseja.
kolmas kuva vasemmalta:
http://www.designlasi.com/forum/juomalasit-0
--
Leikkeleenä kotona oli lauantainmakkaraa, joskus gotleria. Molempia ostettiin lihatiskiltä.
Kaupassa oli tili, joten lapsetkin saatoimme käydä ruokaostoksilla ilman rahaa, riitti kun pani nimikirjaimensa tilivihkoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli muistaakseni juomalaseina sinappilaseja. Siis lasissa oli aikaisemmin ollut sinappia, mutta kävi myös juomalasista.
Ja Jopolla kouluun.
Meillä oli sulatejuustolaseja.
kolmas kuva vasemmalta:
http://www.designlasi.com/forum/juomalasit-0
--
Leikkeleenä kotona oli lauantainmakkaraa, joskus gotleria. Molempia ostettiin lihatiskiltä.
Kaupassa oli tili, joten lapsetkin saatoimme käydä ruokaostoksilla ilman rahaa, riitti kun pani nimikirjaimensa tilivihkoon.
Tuo vihreä lasi kolmannessa kuvassa on tuttu, meilläkin oli. Taisi olla Viola-sulatejuustolasi!
Koulussa oli nahkahiihto . Olikohan niin ,että tietyn matkan hiihdettyä sai kunniakirjan.Muistan hämärästi , että jollakin olisi ollut joku hihamerkki , olisiko vaatinut pitemmän hiihdon.Useampana talvena muistan olleen.
Ihan pieninä istuimme äidin kanssa sohvalla ja katsoimme mustavalkoisesta televisiosta Flipperiä ja Skippyä ja Lassie-elokuvia. Ja Belleä ja Sebastiania. Äiti luki tekstityksiä ääneen hiki hatussa ja me opimme lukemaan ennen aikojamme.
Opin laulamaan tunnussävelet englanniksi (Skipiii, Skipiiii...), mutta onnekseni meillä ei ollut nauhoittavia laitteita tuolloin. Minulla oli Peppi Pitkätossu -levy, jonka suomenkielinen, Mari Laurilan laulama puoli oli kauhean lapsellinen, ja Ingrid Nilssonin puoli vauhdikas ja upea, varsinkin ne rummut. Lauloin sitten vain ruotsiksi ja tein vaikutuksen naapurin tyttöihin, mutta onneksi ujouteni esti minua laulamasta yhtään mitään Ruotsin sukulaisilleni. Minulla oli pitkät letit, joita yritin saada vaakasuoriksi työntämällä niiden sisälle lyijykyniä, mutta ei se onnistunut. Äiti muistaa, että olin tosi rasittava poukkoilija koko sen ajan, jonka Peppi-kuume raivosi Suomessa.
Merilinjan tunnusmusiikki ja alussa näkyvä purjelaiva säväyttivät. Ja päähenkilön pulisongit ja kaunis Elisabeth. Meillä Merilinjan nimi oli "Onedineline" juuri tuolla tavoin äännettynä. Ihmettelin nimeä George, joka kuulosti ihan erilaiselta kuin näytti. Enteili tulevaa uravalintaa. Katselimme viikonloppuisin televisiota isän ja äidin sängyssä, jossa kaikilla viidellä perheenjäsenellä oli oma paikka peiton alla. Koirat kuorsasivat lattialla. Isä oli tehnyt pitkästä kepistä ja kuminauhasta televisioon kaukosäätimen, joten kenenkään ei tarvinnut lähteä mönkimään paikoiltaan. Kanavia ei tarvinnut kauheasti vaihtaa, mutta äänenvoimakkuutta kyllä. Ja iltauutiset katsottiin aina hipihiljaa.
Isä opiskeli työpöytänsä ja valtavien paperien ääressä öisin ja lähti aamulla töihin Suaven tuoksuisena sen jälkeen, kun oli "viimeistellyt" minun lankkaamani kengät.
Joskus saatiin lauantai-iltana Rex-kakkua. Sitä piti kylmettää jääkaapissa hirveän kauan. Kerran isä toi kaupungista pikarin mansikkajogurttia, josta kaikki maistoivat teelusikallisen mutteivät yhtään sen enempää. Maku oli niin omituinen, että meni vuosia, ennen kuin jogurtti alkoi maistua.
Nro 40
OI pikarijogurtti. Jacky oli tosiaan jalallisessa pikarissa. Niistä askarreltiin nukkekodin tuolit reunasta kaareva pala pois ja pohjalle kangas pehmikkeeksi. Myös oli herajoen jogurttia kanttisissa purkeissa. Pähkinä jogurtti oli taivaallista.
Mä oikeesti liikutuin kun luin tätä ketjua. Vaihdevuodet, ei ole muuta selitystä. :)
Kiitos kaikille tähäanastisista muistoista! Oli paljon asioita, jotka olin jo unohtanut, ja niitä putkahteli esiin. Ihania muistoja! Lapsuus oli jännää ja turvallista. Elämä on ihmeellistä!
Kiitos vielä kerran, ja jatketaan ihmeessä ketjua, jos asioita tulee mieleen!
ap
Vierailija kirjoitti:
OI pikarijogurtti. Jacky oli tosiaan jalallisessa pikarissa. Niistä askarreltiin nukkekodin tuolit reunasta kaareva pala pois ja pohjalle kangas pehmikkeeksi. Myös oli herajoen jogurttia kanttisissa purkeissa. Pähkinä jogurtti oli taivaallista.
Komeita tuoleja tuli! Meillä oli kotona sellaisia keltaisia pahvisia säilytyslaatikoita. Niitä oli sarjassa 4 suurta, ja 2 pientä neliönmuotoista. Laittelin niitten kansista barbeille talon pohjapiirroksen, ja sitten kalustin huoneita. Taisi olla jugurttituoleja joka huoneessa.
Asuin lapsuuteni pienessä kylässä 60/70-luvulla, ja muistaako kukaan, kun jossain vaiheessa yleistyi omakotitaloissa lämmitykseen öljykaminat. Meillekin sellainen hommailtiin ja kamina asennettiin tavallisen porinmatin paikalle ruokahuoneen nurkkaan, joka oli melko keskellä talon muita huoneita ajatellen, joten kamina lämmitti samalla myös viereisen makuuhuoneen ja keittiön sekä lämpö kantautui olohuoneenkin puolelle, vaikkakin olohuoneessa oli pystyuuni, jota koivuhaloilla lämmiteltiin kovilla pakkasilla. Talomme oli harjakattoinen, ja yläkerrassa oli pari huonetta myös, jossa oli sähköpatterilämmitys, ja myöskin pienet Porinmatit, joita joskus lämmitettiin puilla.
Hyvin lämmitti, ja öljyä kanisterilla aina lisättiin säännöllisin välein. Öljy ei haissut muulloin kuin vain silloin kun sitä kanisterilla lisättiin ja sytytettiin sitten uudestaan.
Aioin vastata kommenttin jo aikaisemminkin.. Joku muisteli superpalloista. Vau! Kyllä ne pomppivat! Minulla oli ensin pieniä kirkkaita, joiden sisällä oli kierteillä monivärinen säe. Sitten tuli myyntiin vähän suurempia, kai noin golfpallon kokoisia. Minulla oli neon-oranssi ja neonkeltainen. Niitä pudoteltiin kaverinb kerrostalon ylimmästä kerroksesta. Kaverin pikkusisko lähetettiin pihalle pitämään vahtia, ettei kukaan saanut superpalloa päähänsä. Ihmeesti niitä ei mennyt juuri hukkaan!
Twistiä leikittiin alaluokilla, 'vistiä ' .. Joku oli saanut ihan värillisen vistinarun, ja se oli ihmetyksen aihe!
Ala-asteen välitunneilla, ja koulun jälkeenkin leikittiin usein myös 'kuka pelkää mustaa miestä' tai peilistä.
Muistaako kukaan tyttöjen laululeikkejä ala-asteella? Yksi alkoi 'kävin eilen leffassa, leffassa, leffassa' ja kuoro jatkoi 'mitä siellä näyteltiin, näyteltiin, näyteltiin?' Näissä leikeissä oli pitkät vuorosanat, jotka laulettiin, ja joihinkin sitten nimettiin joku leikin osanottajista. Niitä oli monia, tuo 'leffassa' vaan on jäänyt päällimmäisenä mieleen.
Kauhugenren "Shokki"-lehti ja pikkutuhma "Hauska puolituntinen". Salmiakkinapppipussi, Danelli-karkit.
Joo se mustavalkotelkkari, jossa oli putket, oli aina rikki. Oulussa oli sellainen pienehkö herra korjaajana, ajoi iso venäläistä Popedaa. Ja sen Hepsin muistan myös. Kelamankalla äänitettiin radiosta Sweetia ja Sladea.
Ensimmäiset jogurtit, Valion rommi-pommi ja hedelmäpommi neliskulmaisessa rasiassa; en tykännyt yhtään. Samoin ensimmäiset paprikat söin joskus 70-luvun alussa, nekin oli mielestäni kitkeriä ja pahan makuisia.
Mahtava muisteluketju, mieleen palaa paljon tuttuja asioita.
t. s. -60
Mullakin oli kirjeenvaihtokavereita Suomesta ja ulkomailta: esim. Englannista ja Turkista.