60-luvulla syntyneet, muistoja!
En enää muista nimeä, mutta kaupoissa oli vanukkaita, joiden logossa oli tytön pää. Värit keltainen ja ruskea. Muistan, että sain t-paidan, kun vanukkaita tuli ostettua tarpeeksi. Mikähän oli nimi?
Jäätelöitä oli mm. pingviinejä, joitain ihme peikonpäitä (oransssi tukka ja punainen naama). Melissa maitohyytelö tuli kauppoihin, ja sitä vihattiin!
Karkkeina tykkäsin Chewtitseistä, niitä oli minttua, appelsiinia, mansikkaa..
Sarjakuvia oli paljon. Tintit ja Asteriksit olivat suosikkejani. Veikko, Tette ja Jykke oli parina sarjana. Muffet (silloin ei vielä Smurffeja) . Puk-kirjoja luin paljon, samoin Lotta-sarjaa. Ja hevoskirjoja. Laura-sarjaa, Mustaa Oria, australialaista villiori-sarjaa. Uljas musta.. TV:ssä rakastin Ratsutilan Nuoria.
Telkussa oli Mahdollisuuksia rajoilla ja Tiikeriprikaati. Cannon. Starsky ja Hutch vähän vanhempana. Alkuperäinen Star Trek ja Avaruusasema Alfa. Itse en saanut katsoa Hitchcock Esittää -sarjaa tai Yöjuttua!
Paljon muutakin tulee mieleen .. Postailen lisää, jos muillekin tulee nostalgiaa mieleen! Muistoja, kiitos!
Kommentit (2681)
Äiti ja iso sisko tilasivat Anttilan postikataloogista juuri tuollaiset laatikot. Isä meinasi saada halvauksen , että tilasivat pahvia ja vielä maksavat siitä.
Lempparikirjojani pienenä olivat Pekka Töpöhännät! Samaten Nalle Puh -sarja. Sain lahjaksi valtavan (ainakin silloin se tuntui valtavan isolta) nallen, ja äidin piti ommella sille heti punainen liivi!
Voi, Pekka Töpöhäntä! Mulla meni lapsuus siihen, kun surin Pekan kokemaa "huonommuutta" : ( Surettaa vieläkin kiltti kissa, jota Monni tukijoineen kiusasivat.
Vaikka Pekka (yleensä?) vetikin lopulta pidemmän korren. Kauheita sosiaalisen elämän kuvioita olen murehtinut koko elämän; "kiitos" Pekka Töpöhäntä -kirjojen.
Tuon linkin kuvissa oli Miss Suomi 1965. Muistan, kun katsoimme kisoja ja Virpi Miettinen valittiin missiksi. Ennen missikisoissakin oli arvokkuutta.
Mummoni luki aina minulle Topeliuksen tarinoita. Löysin kirpparilta kaksi osaa , pakkohan ne oli ostaa.
Pieni Vesimies kirja oli minulle tärkeä. Minulle myös Pekka Töpöhännät epäoikeudenmukaisuuden tunteita, mutta yleensä paha sai palkkansa ja se vähän lohdutti.
Jopa pultsareilla oli silloin valkoiset kauluspaidat ja pikkutakki päällä. Alkoholistit joutuivat silloin helposti työsiirtolaan. Isänikin joutui hetkeksi jopa vankilaan maksamattomista ruokkomaksuista. Meillä oli vitsa eteisen oven kulmassa roikkumassa, ja vitsaa ja remmiä myös saatiin. Niin myös monet tuttavaperheen lapset, mutta koko ajan vähenemässä määrin.
Sain joululahjaksi Lungbyn nukkekodin ja siihen pikkuhiljaa keräsin niitä pieniä puisia huonekaluja. Mulla oli myös pari Dollytexin nukkea, vaikken niistä kummemmin välittänyt. Kuka muistaa lottotyttö Hilkka Kotamäen? Siitäkin Dollytex teki nuken.
Aluksi käytiin naapurilla katsomassa tv:tä, sitten saatiin oma. Lassie, Eemeli ja Peppi Pitkätossu olivat mahtavia. Laitoin rautalankaa lettien sisään, että sain samanlaiset letit kuin Pepillä.
Mummolaan ajettiin Järvenpään ohi. Olisin niin halunnut päästä Peikkometsään! Onneksi mummi varasi aina yhden Peikkolimsan kaappiin. Muistan kun kokoonnuttiin tv:n ääreen katsomaan kuuhun laskeutumista. Musta se oli tylsää, mutta mummi sanoi, että katso nyt, tulet muistamaan tämän koko elämäsi. No, niin muistankin, muistan nojatuolin jolla mummi istui itsekutomansa villasukat jalassaan. Se nojatuoli on nyt mulla nurkassa, uudelleen verhoiltuna kun oli kulunut puhki.
Paperia kerättiin, ensin koululle, jotta sinne saatiin hankittua tv. Sitten kerättiin itselle, isän kanssa vietiin ne paperinostopaikkaan. Välillä se liikkeenpitäjä antoi mulle jonkun hevoslehden, se kun kävi kaikki paperit läpi ja erotteli sieltä ns. laadukkaat lehdet. Käytiin myös romukaupoissa, joissa oli lähinnä mua kiinnostamatonta tavaraa, mutta kun olin aina mukana, joskus sain jonkun lelun tms.
Uimarenkaana meillä oli auton sisäkumeista tehdyt renkaat, mulla oli hienoin, se oli jonkun kuorma-auton sisärengas tms.
Joka ilta menin maitokannun kanssa naapuriin hakemaan tuoretta maitoa. Navettaan piti mennä joko ennen lypsyn alkua tai lypsyn jälkeen. Menin mieluusti ennen lypsyä, oli rauhoittavaa olla lämpimässä hämärässä ja kuunnella maidon suihkinaa ämpäriin ja emännän hyräilyä.
Toinen mummini asui puu-Käpylässä, heillä oli yhteinen ulkovessa naapureiden kanssa. Siellä naapurintytöllä oli ns. meikkipää, en ollut koskaan ennen nähnyt sellaista. - Muuten, ystäväni asui Vallilassa 80-luvulla, myös siellä oli silloin ulkona puinen yhteiskäymälä, jokaisella abloylukolla lukittava oma puinen wc-koppi.
Mekin saatiin eka jääkaappi, ennen oli ollut vaan maakellari. Ja pölynimuri, jota äitini ei osannut koota. Ja sellainen pulsaattoripesukone, jota käytettiin kammesta kääntämällä.
Purkat olivat levyinä ja niitä ostettiin niiden keräilykuvien takia. Linnanmäki, Korkeasaari, Villieläimet, Tarzan, Aristokatit... ja myöhemmin Ratsu, Ravi ja Ratsastus ja Koirankuva-Jenkki. Tikkareissakin oli mukana usein tarroja tai siirtokuvia. Ja tikkareiden tikussa oli aakkosia tai liikennemerkkejä. Muropaketeissa oli mukana 3d-kuvia villieläimistä ja kotieläimistä, erirotuisia koiria ja valkoisia arabeja ja oransseja laamoja. Niiden innoittamana minäkin söin muroja.
Sit alkoi ilmestyä ihanan karmiva Shokki-lehti ja Hevoshullu ja Haukku-lehti, joka ilmestyi vain kahtena vuotena. Mulla oli silloin ne kaikki.
Tv:stä katselin Veljekset -sarjaa, olin ihastunut siihen Kurt Russeliin. Soittorasia oli hyytävän jännittävä, samoin Safiiri ja Teräs. Oiskohan ollut -79, kun näin tv:stä jonkun dokumentin eläinkokeista. Siinä oli kissoja, jotka elivät yksin joissain lieriöissä ja joiden silmät oli ommeltu kiinni. Olin pitkään kauhuissani ja myöhemmin liityinkin Koe-eläinten suojeluyhdistykseen (Animalian entinen nimi jos vaan muistan oikein).
Ja kun ikää tuli, niin tuli uusia kokemuksia. Paikalliseen juottolaan mentiin, odotettiin että hovi ohjasi pöytään. Jos halusi vaihtaa pöytää, piti pyytää tarjoilija paikalle kantamaan juoma - ois lentäny pihalle, jos olisi kävellyt ravintolassa tuoppi kädessä. Alkossa asioiminen oli kans jännää. Jonotettiin tiskille, kerrottiin myyjälle tilaus, myyjä laittoi pullot tiskille. Ekalla kerralla koskin niihin (meinasin laittaa kassiin), myyjä otti pullot pois. Pyysin anteeksi, olin ekaa kertaa asialla, myyjä leppyi ja totesi, ettei pulloihin kosketa ennen kuin hän on pakannut ne paperikassiin.
Ja busseissa ja työpaikoilla sai polttaa, välittämättä muista matkustajista tai työkavereista. Ratikassa oli rahastajat. Keskiolut R-kioskeihin oli suuri läppä, ei kai kukaan tosissaan uskonut, että olutta voisi ostaa kioskilta!
Keihäsmatkat! Koneet olivat nimeltään Härmän Mimmi ja Härmän Jätkä. Lentokoneen takaosa oli tupakoitsijoille.
Ja Plaston muovilelut olivat mahtavia! Olisin niin halunnut Plaston keppihevosen tai sellaisen punapyöräisen valkoisen ponin. Aikoinaan ostin omalle lapselleni vihreän Plaston Kuueläimen, mutta tyttö pyllähti sillä aina naamalleen.
Muistaako kukaan niitä kummallisia tarroja, olivat tavallaan aakkosia, mutta niissä oli kummallisia ilmeileviä hahmoja, vähän pelottaviakin. Veljet lukivat Tex Willereitä ja Madia, ja myöhemmin Pahkasikoja. Hauska puolituntinen oli isän lukemistoja.
Valokuvia otettiin vähän, sekä filmit että kehitys oli kalliita. Fillareiden pinnoihin kiinnitettiin pyykkipojilla pahvilappuja, räpättimiksi me niitä kutsuttiin. Olisin niin halunnut Poni-merkkisen pyörän, mutta ei. Fillarit koristeltiin voipaketista saaduilla kukkatarroilla. Ne oli kai samoja tarroja, mitä jotkut kuplavolkkarit olivat täynnä?
Pyhäkuppeina oli Myrna kupit. Lempilelujani oli pienet muovieläimet. Faija keräsi postimerkkejä, minä tulitikkulaatikoiden etikettejä. Mulla oli myös Käpylän pienestä rautakaupasta ostettuja kipsisiä koiranpäitä - olin varmaan ainoa joka niitä osti, koska joka rotua oli vain yksi ja lopulta ne oli kaikki mulla. Voi, kun vielä jostain löytäisin sellaisia!
Jatkoi vielä 307.
70-luvun lopulla alkoi tulla muovisuksia, muistan ainakin sellaiset keltavihreät Kneisselit, jotka naapurin sydänvikainen poika sai, koska vanhemmat halusivat antaa hänelle parasta, totta kai. Samalla kaverilla oli myös ensimmäinen näkemäni LCD-kello, en siitä muuta muista kuin että siihen tuli punaisella numerot. Myös taskulaskimet yleistyivät, punaiset ja vihreät ledit olivat ihan uutta.
Polaroid-kamerat tulivat, kymmenen kuvaa sai yhdestä kasetista muistaakseni, ja salamat olivat sellaisia lasiputkia jotka käytettäessä sulivat vähän. Polaroidkameralla muuten voimisteluopettaja otti hyvin kyseenalaisia kuvia yläastelaisista pojista, ja oli aina valvomassa kun käytiin suihkussa. Otti kerran saippuaa omaan kouraansa ja oli pesevinään yhden pojan peppua, oikein kunnolla hinkkasi ja sanoi: pakoputki puhtaaksi! Teki paljon muutakin, luokkakokouksissa ihmetellään miksi kukaan tehnyt ilmoitusta poliisille. Mutta silloin opettajilla oli paljon auktoriteettia ja valtaa, kotonakin sanottiin aina että älä vaan opettajalle sano vastaan. Nykyäänhän tuo tulisi julkisuuteen heti, ja vankilaan joutuisi moinen hyväksikäyttäjä.
Kaiken kaikkiaan on kyllä hyviä muistoja paljon, ja tuntuu että maailma on täysin eri kuin silloin. Ei ainakaan paremmaksi ole muuttunut. Jos et tehnyt töitä, niin ei varmasti sossu ostanut televisioita ja muita rensseleitä. Ihmisillä oli enemmän vastuuta omasta elämästään. Ilo onnistumisesta oli aidompaa, ja suuntaviivat selvillä.
Ulkovessa ja paskatornin kaatamista. Ulkosauna kantovesi. Maitolaiturit ja maitoauton kulku. Pirunviulun soittaminen merkkarirahat kauppiaan laskiessa 100 kpl:tta pussiin. mustavalko tv jätti nappuloin. Tupakan käry.
Vierailija kirjoitti:
Radiossa pyöri Anneli Tempakan , Erilainen nuori ohjelma . Haastateltavana oli jotain erikoista harrastavia nuoria ja saattoipa kerran pari olla seksuaalivähemmistönkin edustajia.
Tuo ohjelma oli jotenkin niin vaivaannuttava, kuten ylipäätään kaikki nuorille tehdyt valistusohjelmat.
Sitten oli myös Ulla-Maija "Uma" Aaltonen joka kiersi kouluilla puhumassa seksuaalisuudesta ja siitä, että ihmiset tekevät imurilla fritsuja. Muistaakseni olin ala-asteella silloin ja seurusteluasiat tuntuivat perin etäisiltä, koska leikin kuudennella luokalla vielä nukkekodilla.
Jippo-lehdestä yritin aina rakennella niitä leluja. Toinen lehti josta pidin oli Buster, siinä oli urheiluaiheisia sarjakuvia.
Vierailija kirjoitti:
Muistaako kukaan "volgan sientä " tai terveyssieneksi jotkut kutsuivat. Epämääräisen näköinen möykky. Ilmeisesti jokin sieni oli. Laitetiin veteen ja jotakin piti lisätä, olikohan sokeria ,tietyn ajan jälkeen piti juoda tietty määrä , tämän piti olla hyvä terveydelle.mitähän se oikein oli ja teki ?
Muistan! Mummolla oli sellainen. Tietoa sienestä löytyy ihan googlaamalla. Mun mielestä se oli jotenkin pelottava.
Jossain välissä tuli hammasharjoja, joissa oli säiliö nestemäiselle hammastahnalle. Sitten päätä painettiin, ja harjan piti täyttyä tahnasta!
Pikkuisen aikaa oli myös ihme deodorantteja, jotka olivat pienessä kuplassa. Kupla piti saada puhkeamaan niin, että tökötti osui kainaloon. Jostain syystä niistä ei tullut myyntimenestystä!
Vierailija kirjoitti:
Muistaako kukaan, miten -60 luvulla jotkut tekivät itse limsaa? Sain kylässä sellaista oranssia limsaa, jota perheen äiti teki itse. Jotakin jauhoa hän siihen laittoi.
Olen itse syntynyt 60-luvun ihan alussa, ja en itse muista minun lapsuuden perheessäni limsaa mistään jauheesta tehtäneen ikinä, mutta jotain mehua kylläkin tehtiin jauhetta sekoittaen veteen.
Limsat olivat minun lapsuuteni aikoihin jo pulloissa, ja ai kuinka ihanaa oli hakea kesäkuumalla kellarista kylmää limonaadia pullo. Meillä aina ostettiin koko korillinen niitä pieniä limsapulloja, joista puolet oli sitruunasoodaa ja toinen puoli pulloista appelsiinilimpparia. Isoja pullojahan ei silloin vielä ollut olemassakaan, siis näitä nykyajan puolentoista litran limsapulloja.
Niin ja korkkikin oli se semmonen sivusta repäistävä metallinen, jonka sisällä oli sisuskorkki. Kivasti poksahti auki hiilihappoineen:)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistaako kukaan, miten -60 luvulla jotkut tekivät itse limsaa? Sain kylässä sellaista oranssia limsaa, jota perheen äiti teki itse. Jotakin jauhoa hän siihen laittoi.
Olen itse syntynyt 60-luvun ihan alussa, ja en itse muista minun lapsuuden perheessäni limsaa mistään jauheesta tehtäneen ikinä, mutta jotain mehua kylläkin tehtiin jauhetta sekoittaen veteen.
Limsat olivat minun lapsuuteni aikoihin jo pulloissa, ja ai kuinka ihanaa oli hakea kesäkuumalla kellarista kylmää limonaadia pullo. Meillä aina ostettiin koko korillinen niitä pieniä limsapulloja, joista puolet oli sitruunasoodaa ja toinen puoli pulloista appelsiinilimpparia. Isoja pullojahan ei silloin vielä ollut olemassakaan, siis näitä nykyajan puolentoista litran limsapulloja.
Niin ja korkkikin oli se semmonen sivusta repäistävä metallinen, jonka sisällä oli sisuskorkki. Kivasti poksahti auki hiilihappoineen:)
... niin ja CocaCola-pullo oli erilainen kuin muut limsapullot, Cokis oli pitempikaulaisessa lasipullossa.
Muistatteko jokaikispäiväisen radion puolipäivän mietelauseen ja sen lukijan Kaisu Puuskajoen äänen???? Ja metronomitikityksestä olikin tuolla jo aiemmin katsaus; aah, niin puuduttavaa oli sekin siihen aikaan, stereotesti
60-luvulla: - vihreä harjateltta
- kokoontaittuva retkipöytä, jonka sisällä oli neljä kokoontaittuvaa retkijakkara
Vierailija kirjoitti:
Jossain välissä tuli hammasharjoja, joissa oli säiliö nestemäiselle hammastahnalle. Sitten päätä painettiin, ja harjan piti täyttyä tahnasta!
Pikkuisen aikaa oli myös ihme deodorantteja, jotka olivat pienessä kuplassa. Kupla piti saada puhkeamaan niin, että tökötti osui kainaloon. Jostain syystä niistä ei tullut myyntimenestystä!
Muistan nuo kupla-deodorantit :) Tai oikeastaan tv-mainoksen, jossa vaudikkaat nuoret ihmiset poksauttelivat näitä kesken päivän puseron kauluksesta sisään kainaloon. Mahtoi haista hyvälle..
Muistan myös "nestemäisen hammastahnan", jokin valko-punainen ja valko-sininen pakkaus.. tahna oli nestemäisempää kuin tavallinen ja värikästä.
Ala-asteella ennen yläasteelle menoa eli 70-luvun puolella oli taukojumppana "jytäjumppaa". Mielestäni se oli maailman noloin nimitys jo silloin..
Vastasin johonkin 80-luvun ketjuun tästä asiasta, että oli meitä sisällä kykkiviä lapsia ja nuoria jo silloin. Itse luin kirjoja. En olisi koskaan mennyt ulos ilman äidin pakottamista. Välitunneilla koulussakin luin yhdessä välissä vain kirjoja. Ehkä noita isoja lapsijoukkoja oli kerrostaloalueilla? Itse en sellaisia muista. Tai ehkä niitä oli, siellä ulkona, minä kun vain luin sisällä..