60-luvulla syntyneet, muistoja!
En enää muista nimeä, mutta kaupoissa oli vanukkaita, joiden logossa oli tytön pää. Värit keltainen ja ruskea. Muistan, että sain t-paidan, kun vanukkaita tuli ostettua tarpeeksi. Mikähän oli nimi?
Jäätelöitä oli mm. pingviinejä, joitain ihme peikonpäitä (oransssi tukka ja punainen naama). Melissa maitohyytelö tuli kauppoihin, ja sitä vihattiin!
Karkkeina tykkäsin Chewtitseistä, niitä oli minttua, appelsiinia, mansikkaa..
Sarjakuvia oli paljon. Tintit ja Asteriksit olivat suosikkejani. Veikko, Tette ja Jykke oli parina sarjana. Muffet (silloin ei vielä Smurffeja) . Puk-kirjoja luin paljon, samoin Lotta-sarjaa. Ja hevoskirjoja. Laura-sarjaa, Mustaa Oria, australialaista villiori-sarjaa. Uljas musta.. TV:ssä rakastin Ratsutilan Nuoria.
Telkussa oli Mahdollisuuksia rajoilla ja Tiikeriprikaati. Cannon. Starsky ja Hutch vähän vanhempana. Alkuperäinen Star Trek ja Avaruusasema Alfa. Itse en saanut katsoa Hitchcock Esittää -sarjaa tai Yöjuttua!
Paljon muutakin tulee mieleen .. Postailen lisää, jos muillekin tulee nostalgiaa mieleen! Muistoja, kiitos!
Kommentit (2681)
Eikö kukaan mainitse pakastinarkussa olevaa Ossi Ahlapuroa?
Muistatteko Afrikan cowboy -sarjaa?
Kaupoissa mentiin tiskille ja pyydettiin myyjältä (ruoka)tavara kerrallaan. Tiskillä oli paperia iso pino, päällimmäiseen aina käärittiin kukin yksittäinen ostos.
Asuin maalla ja nyt kun miettii, niin ero maalaislapsen ja kaupunkilaislapsen välillä oli melko iso.
Muistan, kun köyhän perheen lapsi sai vaateavustuksen. Tyttö kutsuttiin luokan eteen ja opettaja kovaäänisesti ilmoitti, että tässä on kunnan vaaterahalappu, vie kotiin. Että varmaan kaikki kuulimme, että he olivat köyhiä.
Puolensa ja puolensa oli varmaan maalla ja syrjässä ja isossa kaupungissa. Mietin joskus, kun nykyään puhutaan niin lasten virikkeistä ja siitä, miten heitä pitää varhaiskasvattaa ja antaa valmiuksia pärjätä ja kuljettaa ulkomailla ja paljon harrastuksia, että miten me selvittiin.
Jos joku olisi sanonut, että lapset hoitoon, olisi sille nauranut naurismaan aidatkin. Lähin päiväkoti oli varmaan 70km päässä. Äidit olivat kotona navettatöissä. Siellä me seassa kasvettiin ja tehtiin töitä ja leikittiin. Kun lähdimme kotoa (minäkin 15 vuotiaana), niin hyvin sitä oppi elämään kaupungissa ja oppi kulkemaan lentokoneella ja Helsingissäkin ja ulkomailla. Vaikka ei varhaiskasvatusta ollut saanut, oppi lukemaan ja laskemaan ja ongelmanratkaisutaitoja ja kouluttamaan itseään ja etenemään.
En silti kritisoi nykyistä systeemiä. Mutta joskus käy mielessä, kun muistelee, kuinka kylän lasten kanssa leikimme salapoliiseja ja juoksimme vattupensaiden takana etsien johtolankoja, kun naapurin isännältä oli kadonnut perholaatikko, että hyviä meistä tuli, vaikka itse aikalailla itsemme varhaiskasvatimme ja keksimme leikit.
Toki kasvatin itsekin omat lapseni sen hetkisten oppien mukaan. Virikkeellisiä leikkejä ja leluja ja ohjattua toimintaa ja lapsen huomioonottamista perheen päätöksissä ja turvallisen suhteen luomista yms.
Mutta ihan tavallisia tuli minunkin lapsistani, vaikka he saivat koulutetun ihmisen ohjaamia leikkituokioita päiväkodissa, missä lapsia ohjattiin löytämään mielikuvitus ja harjoittelemaan sosiaalisuutta. Ihan tavallisia, kuten tuli meistäkin.
Urheiluradion tunnari oli The Ventures -yhtyeen 'Walk, Don't Run'. 'Tuhannen markan seteli' Urheiluruudun. 'Toivotaan, Toivotaan' -ohjelma oli suosittu, ja toivoin aina, että siellä olisi joku ulkomaalainen musiikkivideo mukana.
Vierailija kirjoitti:
Asuin maalla ja nyt kun miettii, niin ero maalaislapsen ja kaupunkilaislapsen välillä oli melko iso.
Muistan, kun köyhän perheen lapsi sai vaateavustuksen. Tyttö kutsuttiin luokan eteen ja opettaja kovaäänisesti ilmoitti, että tässä on kunnan vaaterahalappu, vie kotiin. Että varmaan kaikki kuulimme, että he olivat köyhiä.
Puolensa ja puolensa oli varmaan maalla ja syrjässä ja isossa kaupungissa. Mietin joskus, kun nykyään puhutaan niin lasten virikkeistä ja siitä, miten heitä pitää varhaiskasvattaa ja antaa valmiuksia pärjätä ja kuljettaa ulkomailla ja paljon harrastuksia, että miten me selvittiin.
Jos joku olisi sanonut, että lapset hoitoon, olisi sille nauranut naurismaan aidatkin. Lähin päiväkoti oli varmaan 70km päässä. Äidit olivat kotona navettatöissä. Siellä me seassa kasvettiin ja tehtiin töitä ja leikittiin. Kun lähdimme kotoa (minäkin 15 vuotiaana), niin hyvin sitä oppi elämään kaupungissa ja oppi kulkemaan lentokoneella ja Helsingissäkin ja ulkomailla. Vaikka ei varhaiskasvatusta ollut saanut, oppi lukemaan ja laskemaan ja ongelmanratkaisutaitoja ja kouluttamaan itseään ja etenemään.
En silti kritisoi nykyistä systeemiä. Mutta joskus käy mielessä, kun muistelee, kuinka kylän lasten kanssa leikimme salapoliiseja ja juoksimme vattupensaiden takana etsien johtolankoja, kun naapurin isännältä oli kadonnut perholaatikko, että hyviä meistä tuli, vaikka itse aikalailla itsemme varhaiskasvatimme ja keksimme leikit.
Toki kasvatin itsekin omat lapseni sen hetkisten oppien mukaan. Virikkeellisiä leikkejä ja leluja ja ohjattua toimintaa ja lapsen huomioonottamista perheen päätöksissä ja turvallisen suhteen luomista yms.
Mutta ihan tavallisia tuli minunkin lapsistani, vaikka he saivat koulutetun ihmisen ohjaamia leikkituokioita päiväkodissa, missä lapsia ohjattiin löytämään mielikuvitus ja harjoittelemaan sosiaalisuutta. Ihan tavallisia, kuten tuli meistäkin.
Itsekkin olen tämän ketjun puitteissa miettinyt tuota erilaista kasvualustaa =(maaseutukylä/kaupunki) tuohonkin aikaan kuin 60/70-luvulla, jolloin itse vietin lapsuusvuosiani. Kyllähän edellä mainituilla kasvuympäristöillä on eronsa lapsen kasvua ajatellen.
Toisaalta itsekin sain ison perheen nuorimmaisena kansakoulun kävijänä vaate/-kenkäapurahaa, mutta ei minua asia hävettänyt, ja eikä meidän opettaja niitä kaikkien kuullen jakanut, vaan vanhempani muistaakseni hakivat itse opettajan huoneesta sen vaateapurahan. Isäni oli ainut rahan tuoja perheeseemme, ja meidän perhe oli suurilukuinen, niin sen perusteella saimme tuon pienen avustuksen kunnalta, kun olin pieni kansakoululainen. Ajattelin vaan, että meidän perheen ko. apuraha oli hieman siinä ja siinä, että saimme sellaisen, koska isälläni oli kuitenkin muihin kylän köyhempiin perheisiin nähden kuitenkin säännöllinen ja melko hyvä palkka, keskituloinen tulonlähde ja vakituinen työpaikka. Ihmettelinkin itse, että ylipäätänsä saimme sellaisen pienen avustuksen, ja muistan, että äitini osti kanssani minulle talvisaappaat sillä apurahalla kansakouluaikaan. Kuitenkin myöhemmin isälläni oli varaa kouluttaa meidän perheen kaikki lapset oppikoulussa, joka siihen aikaan piti maksaa itse eli vanhemmat maksoivat oppikoulusta aiheutuneet kulut matkoineen ja ruokineen sekä oppikirjoineen. Viimeksi mainittuja sitten ostimmekin käytettyinä ja kierrätimme sisarukselta sisarelle.
Muistaako kukaan, miten -60 luvulla jotkut tekivät itse limsaa? Sain kylässä sellaista oranssia limsaa, jota perheen äiti teki itse. Jotakin jauhoa hän siihen laittoi.
Vierailija kirjoitti:
1960-luvulla meillä oli autona Triumph. Muistan, kun autoa käynnistettäessä etenkin pakkasella, tykkäsin seisoa pakoputken edessä ja haistella sitä ihanaa tuoksua. Auto jätti monesti tien päälle mummolamatkoilla. Muistan eräänkin kerran, kun mentiin potkukelkoilla muutaman kilometrin loppumatka.
Meillä oli kuusikymmenluvulla isälläni autona Mosse, idän ihme, koska isäni tarvitsi työnsäkin takia autoa. 70-luvun alussa isäni ilmeisesti vaurastui, koska hän osti sittemin länsimaisen auton eli Ford Escortin, ennestään käytetyn senkin, kuten muutkin autonsa koko elämänsä ajan, ja jopa eläkkeelläkin ollessaan hän osti käytettyjä autoja, koska uuteen autoon ei ollut suurperheen isänä varaa.
Joku mainitsikin jo Rex-kakun. Oliko se joku valmispaketti, vai vain jostain tietyistä kekseistä tehty? Meillä piirustuspaperina käytettiin niitä päällimmäisiä makkara/jauhelihapaketin kääreitä. Olivat isoja mutta ohuita.
Vierailija kirjoitti:
Joku mainitsikin jo Rex-kakun. Oliko se joku valmispaketti, vai vain jostain tietyistä kekseistä tehty? Meillä piirustuspaperina käytettiin niitä päällimmäisiä makkara/jauhelihapaketin kääreitä. Olivat isoja mutta ohuita.
Tosiaan tässä ketjussa jo aikaisemmissa jutuissa on tullut esille nuo kauppoissa paketointia varten valkoiset arkit, joihin lihatiskin myyjä kääri kaikki lihapalat, maksapalaset ja makkaratkin ym. tuoreet elintarvikkeet. Ei ollut siihen aikaan lainkaan näitä muovisia pakkauksia kuten tänä päivänä. Ja minun lapsuuteni aikaisessa paikallisessa kyläkaupassa myyjät hakkasivat lihakirveen kanssa kaupan tiloissa lihoja ja luita palasiksi sellaisen puisen pallin päällä. Veri senkun roiskui, että sellaista se oli ennen vanhaan 60-luvulla. Eivätkä liikkeet olleet muutenkaan itsepalvelumyymälöitä, vaan myyjät olivat tiskien takana,ja heiltä asiakas pyysi haluamiaan tuotteitaan, jotka myyjä sitten pakkasi käärepaperiin, koska muovisia pusseja ei siihen aikaan ollut vaan jokaisella oli oma kassi tai laukku kaupassa käydessään ostoksiaan varten.
Vierailija kirjoitti:
Muistaako kukaan, miten -60 luvulla jotkut tekivät itse limsaa? Sain kylässä sellaista oranssia limsaa, jota perheen äiti teki itse. Jotakin jauhoa hän siihen laittoi.
Kaverini kotona oli termospullon näköinen laite josta suhautettiin lasiin . Kutsuivat sitä sifoniksi , oletin aina että se olisi hiilihappoa. En muista oliko jauhetta vai mehua mihin sitä laitettiin.
Serkkuni taas haki apteekista jauheita ja aineita josta veteen sekoittamalla tuli ihan maistuvaa mehua.
Sitten oli vielä eri juoma jauheita kaupassa,Rymd oli yksi . Siinä oli oranssi appelsiinin makuinenkin vaihtoehto, tosin sekin enemmän mehu tyyppinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M.A. Nummisen lastenlaulut. Pilasivat kyllä melkein lapsuuteni. En vaan tykännyt Nummisesta ja opettaja niitä biisejä soitti.
Olin aivan samaa mieltä kanssasi, että en itsekkään pitänyt M.A. Nummisen narisevasta lauluäänestä, enkä hänen lauluistaan.
MA kertoi jossakin haastattelussa, että kun hän oli kiertueella Saksassa, niin koko bändi heitettiin ulos esiintymispaikalta. Eivät tykänneet sielläkään:)
Minäkin inhosin MA Nummisen lauluja. Erityisesti mieleeni on jäänyt karmea renkutus, jossa laulettiin pippeleistä ja pimpeistä tyyliin " Pojilla pippeli oma, tytöillä pimppi niin soma" tjtn. Yöks!
:) ja entäs se "Helga neiti kylvyssä", jota inhosin minäkin myös, siis ällöttävä koko biisi: "Oon nähnyt Helga-neidin kylvyssä, ihanaa....." Itse vaihdoin aina radiosta kanavaa, kun se nariseva ääninen Numminen esitti kipaleitaan, yäks, yäks ja vielä kerran yäks, en tykännyt silloin enkä tykkää vieläkään.
Koulussa järjestettiin joskus koulubileitä.Se oli odotettu tapahtuma ja monta päivää mietittiin mitä sinne laitetaan päälle.Bileet oli voimistelusalissa ja keskilattialla tanssittiin.Muistan Sweetin Fannyn, Fannyn ja Popcornin, näiden tahdissa jytättin.Kaikki ei tanssineet ja pojat sitten haki kävelemään tyttöjä.Sitten käveltiin pojan kanssa ympäri tanssilattian reunaa, pojankäsi olkapäillä kierroksia.muut sitten seurasi kuinka monta kierrosta kukin käveli kenenkin kanssa, jännää oli.Näin aikain Oulussa Tuiran oppikoulussa, terveisiä kaikille jotka sitä kävivät.
Vierailija kirjoitti:
Helsingissä oli vanhoissa taloissa vielä asuntoja ilman omaa vessaa ja kylpyhuonetta. Olin hoidossa vanhalla tädillä asunnossa, jonka lähimpään vessaan piti mennä rappukäytävän kautta ja naapurit käyttivät samaa vessaa.
Äidillä oli suonikohjuleikkauksen jälkeen usean päivän sairasloma.
Luokalla levisi sikotauti ja tuhkarokko.
Mun lapsuuden aikaisessa pikkukylässä oli omat ulkohuussit vielä miltei jokataloudessa 70-luvun puolellakin, sillä meidän omakotitalo taisi olla ensimmäisten joukossa heti 1971 vuoden aikana, kun taloomme rakennettiin sisävessa erään komeron paikalle, ja siihen loppui ulkohuussissa asiointi pihan poikki, vaikkakin kesäaikana tuli joskus piipahdettua tikan heiton lomassa, jos ei viitsinyt sisälle mennä asioimaan. Olihan se hienoa, kun meillä oli sisävessa lämminvesiboilereineen, ja vesihana samalla rakennettiin keittiön tiskausaltaankin yhteyteen. Sauna meillä oli siihen aikaan vielä pihalla, ja hyvä sauna olikin. Myöhemmin muutettuamme tuosta lapsuuteni ja nuoruusvuosien aikana asumastamme omakotitalosta toiselle puolelle Suomea, niin sen uudet asukkaat sittemin rakensivat myös sisäsaunan makuuhuoneen alkovin tiloihin - semmosen parin ihmisen istuttavan laudeosaston.
Muistaako kukaan "volgan sientä " tai terveyssieneksi jotkut kutsuivat. Epämääräisen näköinen möykky. Ilmeisesti jokin sieni oli. Laitetiin veteen ja jotakin piti lisätä, olikohan sokeria ,tietyn ajan jälkeen piti juoda tietty määrä , tämän piti olla hyvä terveydelle.mitähän se oikein oli ja teki ?
Uskalsi liftata kaupungissakin ja kulkea yksin pimeällä, eikä tarvinnut pelätä. Ah, kuinka vapaata se oli silloin.
Ihania kuvia pitää vielä ajan kanssa käydä uudelleen läpi.Nyt pika katsauksella kyyneleet silmissä katselin tuli niin nostalginen olo ja ikävä. Kaikki niin tuttua ja itsestään selvää. Muoti huonekalut. katunäkymät.
Kiitos linkistä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Komeita tuoleja tuli! Meillä oli kotona sellaisia keltaisia pahvisia säilytyslaatikoita. Niitä oli sarjassa 4 suurta, ja 2 pientä neliönmuotoista. Laittelin niitten kansista barbeille talon pohjapiirroksen, ja sitten kalustin huoneita. Taisi olla jugurttituoleja joka huoneessa.
Meillä oli myös noita keltaisia pahvisia laatikoita, niitä oli lisäksi lehdille ja papereille tarkoitettu oma ja sitten sellainen, jossa paljon pieniä vedettäviä laatikoita. Siellä sitten säilytettiin "aarteita".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
70-luvulla ala-asteella piti saada Beavers-farkut! Ja kireät! koulussa meidän luokan tytöt kuuntelivat Bay City Rollerssia ja pojat Hurriganesia.
Jep, ne piti olla ehdottomasti Beaversit. Muistanet sen lenkkikuvion takataskussa.. Liikkui huhuja, että jotkut olisivat margariinilla saaneet jalkaan, niin kireät olivat.
Mutta en itse, enkä koskaan tuntenut ketään, joka tällaista olisi ainakaan myöntänyt.Kireet ja makeet ne kuitenkin olivat.
Fanitin ryhmäpaineen alaisena sekä BCR:ää ja Hurriganesia ihan yhtä aikaa. Mulla oli sellaset ruutuhousutkin, siis farkkuihin sitä skottikangnasta ommeltuna.
Ei voi muuta kuin nauraa nyt!
Kaverit ainakin joutuivat kiskomaan Beaversinsä jalkaan märkinä, heti pesun jälkeen, muuten eivät mahtuneet. Itsellä äiti suuttui, jos yritin kaventaa farkkuja liikaa, eli omat ei olleet ihan noin tiukkoja.
Ja nyt muistan: takataskussa piti aina tököttää semmoinen kampa, jossa oli pitkä varsi!
Ihmeekseni näin tällaisia kampoja myynnissä Sokoksessa, niiden tuotenimi oli farkkukampa. Eli just niitä samoja, mitä 70-luvulla käytettiin.
Joissain farkuissa oli oma tasku sille kammalle! Mulla oli kimaltava diskokampa.
Vierailija kirjoitti:
Autossa oli kasettisoitin, ja kappale "Kuusamoon" soi siinä aika monta kertaa. Kasetteja taisi olla yksi tai kaksi.
Kesälomalla ajeltiin autolla pitkiä matkoja, syötiin taukopaikoilla pussikeittoa ja näkkileipää. Joskus yövyttiin omassa asuntovaunussa, toisinaan teltassa.
Kurt Russelin ja jonkun toisen ukon tähdittämää tv-sarjaan muistan katsoneeni kesäaikaan. Ja Pieni talo preerialla oli must.
Mulla oli veljen vanhat Retu-tossut ja inhosin niitä. Kamalathan ne olivatkin.
Kurt Russel sarja oli "Veljekset". Olin ihan kuumana Kurttiin :D You tubesta näitäkin löytyy. Samoin Avaruusasema Alfa, mutta se taisi olla jo 70-80 lukua.
Minäkin inhosin MA Nummisen lauluja. Erityisesti mieleeni on jäänyt karmea renkutus, jossa laulettiin pippeleistä ja pimpeistä tyyliin " Pojilla pippeli oma, tytöillä pimppi niin soma" tjtn. Yöks!