60-luvulla syntyneet, muistoja!
En enää muista nimeä, mutta kaupoissa oli vanukkaita, joiden logossa oli tytön pää. Värit keltainen ja ruskea. Muistan, että sain t-paidan, kun vanukkaita tuli ostettua tarpeeksi. Mikähän oli nimi?
Jäätelöitä oli mm. pingviinejä, joitain ihme peikonpäitä (oransssi tukka ja punainen naama). Melissa maitohyytelö tuli kauppoihin, ja sitä vihattiin!
Karkkeina tykkäsin Chewtitseistä, niitä oli minttua, appelsiinia, mansikkaa..
Sarjakuvia oli paljon. Tintit ja Asteriksit olivat suosikkejani. Veikko, Tette ja Jykke oli parina sarjana. Muffet (silloin ei vielä Smurffeja) . Puk-kirjoja luin paljon, samoin Lotta-sarjaa. Ja hevoskirjoja. Laura-sarjaa, Mustaa Oria, australialaista villiori-sarjaa. Uljas musta.. TV:ssä rakastin Ratsutilan Nuoria.
Telkussa oli Mahdollisuuksia rajoilla ja Tiikeriprikaati. Cannon. Starsky ja Hutch vähän vanhempana. Alkuperäinen Star Trek ja Avaruusasema Alfa. Itse en saanut katsoa Hitchcock Esittää -sarjaa tai Yöjuttua!
Paljon muutakin tulee mieleen .. Postailen lisää, jos muillekin tulee nostalgiaa mieleen! Muistoja, kiitos!
Kommentit (2694)
Rihkamatuotteissa luki "Made in Hong Kong". Onkohan niitä säilynyt näihin päiviin?
Vierailija kirjoitti:
Salmiakkinappipussi, Chymos, oli suosikkini.
Koulussa oli mäntysuopapala käsisaippuana ja vessa vedettiin ketjusta.
Liikuntatunnilla oli tytöillä pitkähihaiset, uimapukumalliset jumppa-asut ja tamburiinin tahtiin marssittiin.
Jos jermuili vähänkään, sai kiertää koulun pari kertaa, ennen kuin pääsi takaisin tunnille.
Ennen ruokaa piti rukoilla siunaa Jeesus ruokamme. Pulpetille laitettiin kotoa tuotu ruokaliina.
Nuo ruokaliinat olivat yleensä vohvelikangasta ja oppilas sai itse turata puuvillalangasta kuviota sinne reunoille.
Jotenkin on jäänyt mieleen että joillain pojilla se ruokaliina oli täynnä kuivaneita ruokatahroja ja minulta meinasi tulla oksennus, jos satuin näkemään.
Samoin yrjöä pukkasi suuhun jos näin jonkun oppilaan maitomukin ja siinä mukin laidalla sisäpuolella oli ruoan jäänteitä.
Eräs minua vanhempi tyttö oli nätti ja suosittu mutta luokkaretkellä hän söi tuuttijätskiä niin että huulet
olivat koko ajan jäätelön peitossa.
Ruokatunnin jälkeen kaikki ryntäsivät lavuaarille hampaita pesemään ja lavuaarin reunalle oli räkäsylkeä jossa leivän muruja.
Yöööghh.
Käveltiin siskon kanssa Töölön apteekkiin hakemaan salmiakkijauhetta ja katsottiin kotona mustavalkoisesta TV stä Tiinaa ja Jaanaa, jotka lauloivat mustan kissan tango..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkohan jo mainittu koivistolaishattu, voi jukra miten hieno se oli!
Mä olen aiemmin tässä ketjussa kuvaillut koivistolaishatun, mut kiva kun tulit kertomaan sen nimen, koska en sitä muistanut, mutta materiaalit ja sen mallin, millainen se oli eli päälaeltaan aitoa nahkaa ja reunustaa ympäröi aito leveä turkiskaistale. Turkisreunuksia pystyi kääntämään sisäänpäin ja ulospäin. Lämmin se hattu oli, ja ei kyllä päätä tai korvia paleltanut talven pakkasissa ja tuiskutuulissa.
Olisi hauskaa, jos netissä olisi kunnon kuvia koivistolaishatuista, mutta ei ole kuin pari hassua. Olisi hienoa nähdä niitä mallien päässä siten, että koko asukokonaisuus näkyisi - tyyliin turkishattu ja leveälahkeiset housut, esimerkiksi.
Onhan siellä monta kuvaa. Hattu oli sellainen, että siinä on nahkaa päällisosa, alusosa turkista. Hattua käytettin niin että kun ei ollut kovin kylmä, leveät reunat nostettiin ylös ja kiinnitettiin. Silloin hattu oli pyöreä ja päättyi korvien kohdalle ja turkisreuna oli näkyvissä pään ympärillä. Kylmemmällä reunat käännettiin alaspäin ja kiinnitettiin leuan alta nauhalla. Silloin päähinestä näkyi enimmäkseen nahkapuoli ja turkispuoli oli ihoa vasten, paitsi otsan yllä oli turkisläppä. Jotkut hatut olivat kokonaan turkista.
Muistaakseni vielä 70-luvulla poliiseilla oli talvella mustat koivistolaishatut. Tuosta linkistä kun kelaat, näet hatut. Sen jälkeen on myös hauska kuva, jossa on poliisien trendikkäät nahkapusakat. Alempana kuvissa näkyy myös kesäpäähine eli suikka.
https://www.poliisi100.fi/1970-luku/
Tavallisten ihmisten asut 60- ja 70 -luvuilla, hmmm.... Koivistolaisia käyttivät silloin mun teinimuistoissa vain vanhemmat miehet. Enemmänkin maalaiset ja duunarityypit. Leveitä lahkeita 60-ja 70-luvun taitteessa käyttivät taas nuoremmat ikäluokat. Mutta ulkoiluvaatteiden kanssa lapsilla ja nuorillakin saattoi olla turkishattuja (sellaista luksusta silloin!). Muotihatuissa oli jotain hienompaa turkista, taisi koivostolaisen turkis olla sitä lyhyttä kiharaa lammasta, jos oikein muistan. Virkamiestyypeillä oli koivistolaishatusta hieman poikkeavat kokoturkishatut ja niiden kanssa pitkät tummat villakangastakit, usein silkkihuivit itämaisin kuvioin. Muistan että mun isällä (melkoinen keikari) oli kallis saksalainen lodentakki. Sellainen pitkä, väljä ja sammaleenvihreä. Sen kanssa oli viininpunainen silkkihuivi, jossa kashmirkuvioita. Nyt en muista minkälainen hattu hänellä oli... Mutta ei erityisen leveät lahkeet todellakaan koskaan. Hän oli töissä suurissa suomalaisissa teollisuusyrityksissä.
Muistan hyvin! Kansakouluun piti hiihtää kesät talvet lylyä ja kalhua käyttäen. Vastamäki oli mennen tullen. Pakkasta oli vähintään 50 astetta ja aina sai pelätä jääkö suden saaliiksi.
Vierailija kirjoitti:
Muistan hyvin! Kansakouluun piti hiihtää kesät talvet lylyä ja kalhua käyttäen. Vastamäki oli mennen tullen. Pakkasta oli vähintään 50 astetta ja aina sai pelätä jääkö suden saaliiksi.
Tuo pitää osaltani paikkaansa. Osin.
Pohjoisessa pakkaset olivat kovia, maasto mäkistä. Mutta, mutta. Susia ei pahemmin pelätty. Isojakin susilaumoja liikkui koulumatkan varrella, mutta ei siitä kylän lapsia peloteltu. Hiihdettiin/potkurilla mentiin ilman hysteriaa.
Kerran opettaja sanoi että elkää oikoko joen yli, oli ollut kuuden suden lauman jäljet. No, mentiin.
Uusintana olisi kiva nähdä joskus Bonanza ja Peyton Place.
Nytmuuten sisustuksessa ja korumuodissa näyttäisi 70-luku hiipivän takaisin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkohan jo mainittu koivistolaishattu, voi jukra miten hieno se oli!
Mä olen aiemmin tässä ketjussa kuvaillut koivistolaishatun, mut kiva kun tulit kertomaan sen nimen, koska en sitä muistanut, mutta materiaalit ja sen mallin, millainen se oli eli päälaeltaan aitoa nahkaa ja reunustaa ympäröi aito leveä turkiskaistale. Turkisreunuksia pystyi kääntämään sisäänpäin ja ulospäin. Lämmin se hattu oli, ja ei kyllä päätä tai korvia paleltanut talven pakkasissa ja tuiskutuulissa.
Olisi hauskaa, jos netissä olisi kunnon kuvia koivistolaishatuista, mutta ei ole kuin pari hassua. Olisi hienoa nähdä niitä mallien päässä siten, että koko asukokonaisuus näkyisi - tyyliin turkishattu ja leveälahkeiset housut, esimerkiksi.
Onhan siellä monta kuvaa. Hattu oli sellainen, että siinä on nahkaa päällisosa, alusosa turkista. Hattua käytettin niin että kun ei ollut kovin kylmä, leveät reunat nostettiin ylös ja kiinnitettiin. Silloin hattu oli pyöreä ja päättyi korvien kohdalle ja turkisreuna oli näkyvissä pään ympärillä. Kylmemmällä reunat käännettiin alaspäin ja kiinnitettiin leuan alta nauhalla. Silloin päähinestä näkyi enimmäkseen nahkapuoli ja turkispuoli oli ihoa vasten, paitsi otsan yllä oli turkisläppä. Jotkut hatut olivat kokonaan turkista.
Muistaakseni vielä 70-luvulla poliiseilla oli talvella mustat koivistolaishatut. Tuosta linkistä kun kelaat, näet hatut. Sen jälkeen on myös hauska kuva, jossa on poliisien trendikkäät nahkapusakat. Alempana kuvissa näkyy myös kesäpäähine eli suikka.
https://www.poliisi100.fi/1970-luku/
Tavallisten ihmisten asut 60- ja 70 -luvuilla, hmmm.... Koivistolaisia käyttivät silloin mun teinimuistoissa vain vanhemmat miehet. Enemmänkin maalaiset ja duunarityypit. Leveitä lahkeita 60-ja 70-luvun taitteessa käyttivät taas nuoremmat ikäluokat. Mutta ulkoiluvaatteiden kanssa lapsilla ja nuorillakin saattoi olla turkishattuja (sellaista luksusta silloin!). Muotihatuissa oli jotain hienompaa turkista, taisi koivostolaisen turkis olla sitä lyhyttä kiharaa lammasta, jos oikein muistan. Virkamiestyypeillä oli koivistolaishatusta hieman poikkeavat kokoturkishatut ja niiden kanssa pitkät tummat villakangastakit, usein silkkihuivit itämaisin kuvioin. Muistan että mun isällä (melkoinen keikari) oli kallis saksalainen lodentakki. Sellainen pitkä, väljä ja sammaleenvihreä. Sen kanssa oli viininpunainen silkkihuivi, jossa kashmirkuvioita. Nyt en muista minkälainen hattu hänellä oli... Mutta ei erityisen leveät lahkeet todellakaan koskaan. Hän oli töissä suurissa suomalaisissa teollisuusyrityksissä.
Kuvaamasi hattu ei ole koivistolainen vaan ns. Nikita-malli (Neuvostoliiton silloisen pääministerin etunimen mukaan). Tämä korvuksellinen, leuan alta tarvittaessa sidottava karvalakki on vanhaa muotia, mm. Suomen armeijassa ja muutenkin virkalakkina. En muista, mikä lempinimi silla aiemmin oli.
Koivistolainen turkislakki (Karjalan kannaksen Suomenlahden menetetyn rantapitäjän Koiviston mukaan) on toisenlainen. Se on turkisreunus ylöskäännettynä vähän niin kuin pullonkorkki ja reunus alaskäännetynä kuin matala, kupulakinen pannymyssy. Reunuksessa on takana hakaset, jotka voi pitää reunus alaslaskettuna myös auki, jollain reunuksen päät jäävät alaviistoon sojottamaan ja harteita viistämään.
Edellisissä lakeissa päällispuoli oli yleensä nahkaa tai nikitassa usein kangasta.
Herrasmiesten ja joidenkin nuortenkin suosima malli oli ns. pulunpillu ta norsunvittu, vuorillinen kokoturkislakki, jossa oli pitkittäinen painaelma päälaella ja tasainen alareuna hieman korvien yli. Usein siinä oli sisäpuolella kankaiset, tarvittaessa esiin käännettävät korvasuojat.
Minulla on ollut sekä nikita että koivistolainen, isälläni pulunpillu.
Koko seutukunnan lapset leikkivät yhdessä, kymmentä tikkua laudalla, nelistä, piilosta, uitiin läheisessä lammessa, talvella tehtiin isoja lumilinnoja ja oltiin lumisotaa.
Meidän kylällä oli posti,kaksi kauppaa ja kaksi kauppaautokin kävi. Kesäisin oli myös alkeellinen jäätelökioski. Koulussa kävi välillä terveyssisar. Kun mentiin kouluun niin mentiin riviin ja opettaja toivotti hyvää huomenta ja me oppilaat kuoros vastattiin. Vessoissa ei ollut ovia. Se ei ehkä ollut kaikille kivaa. Televisiossa oli ne kaksi kanavaa ja ohjelmat enimmäkseen mustavalkoisia mutta silloin tuli hyviä laadukkaita sekä koti että ulkomaalaisia sarjoja.
Siihen aikaan kyläiltiin paljon.Tupakkaa sai ostaa 16 vuotiaana. kymmenen markkaa oli ihan hyvä raha. 2 euroakin on enemmän vaikkei ne ole tietenkään vertailukelpoisia. 70 ja 80 luku oli rennompaa. Uskon että ihmisillä oli vähemmän stressiä. Suomikaan ei ole sellainen kyttäys sääntö yhteiskunta.
Vierailija kirjoitti:
Meidän kylällä oli posti,kaksi kauppaa ja kaksi kauppaautokin kävi. Kesäisin oli myös alkeellinen jäätelökioski. Koulussa kävi välillä terveyssisar. Kun mentiin kouluun niin mentiin riviin ja opettaja toivotti hyvää huomenta ja me oppilaat kuoros vastattiin. Vessoissa ei ollut ovia. Se ei ehkä ollut kaikille kivaa. Televisiossa oli ne kaksi kanavaa ja ohjelmat enimmäkseen mustavalkoisia mutta silloin tuli hyviä laadukkaita sekä koti että ulkomaalaisia sarjoja.
Kyllä meillä (Helsingissä) koulussa olleissa vessoissa oli ovet jo kuuskyt luvulla, kun aloitin ekan luokan.
Vierailija kirjoitti:
Siihen aikaan kyläiltiin paljon.Tupakkaa sai ostaa 16 vuotiaana. kymmenen markkaa oli ihan hyvä raha. 2 euroakin on enemmän vaikkei ne ole tietenkään vertailukelpoisia. 70 ja 80 luku oli rennompaa. Uskon että ihmisillä oli vähemmän stressiä. Suomikaan ei ole sellainen kyttäys sääntö yhteiskunta.
Lapset sai hakea kioskilta vanhemmilleen tupakkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siihen aikaan kyläiltiin paljon.Tupakkaa sai ostaa 16 vuotiaana. kymmenen markkaa oli ihan hyvä raha. 2 euroakin on enemmän vaikkei ne ole tietenkään vertailukelpoisia. 70 ja 80 luku oli rennompaa. Uskon että ihmisillä oli vähemmän stressiä. Suomikaan ei ole sellainen kyttäys sääntö yhteiskunta.
Lapset sai hakea kioskilta vanhemmilleen tupakkaa.
Kyllä, isälle haettiin punaista Norttia. 80-luvulla vasta tuli tämä 16 v. raja tupakalle.
Silloinnnennennn kirjoitti:
Juu. Synnyin -61 ja ekat menkat tuli 73. Saba oli siteen nimi mitä käytettiin. Punainen pussi jossa valkoisia juovia. Se oli melko paksu ja pysyi paikallaan superlonin avulla- jos pysyi. Turhan usein kävi niin, että se keikkui eestaa ja farkuiissa näkyi juovat kummallakin puolen. Imukyky ei ollut kummoinen. Nämä on niitä ikäviä muistoja ja nyt on ihanaa vain muistella kun on jo ikää ja moinen riesa on viimein ohi. Ja niihin kipuihin ei ollut mitään lääkettä! Viimein joskus- 78 tjtn joku kertoi Clotamista joka pelasti elämäni.
Minäkin muistan ne Sabat. Ne oli parhaita siteitä ja minulla se superloni pysyi hyvin kiinni pikkuhousuissa. Sitten joskus myöhemmin niihin vaihdettiin teippikiinnitys ja silloin laatu laski.
Jossain vaiheessa poistuivat kokonaan markkinoilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän kylällä oli posti,kaksi kauppaa ja kaksi kauppaautokin kävi. Kesäisin oli myös alkeellinen jäätelökioski. Koulussa kävi välillä terveyssisar. Kun mentiin kouluun niin mentiin riviin ja opettaja toivotti hyvää huomenta ja me oppilaat kuoros vastattiin. Vessoissa ei ollut ovia. Se ei ehkä ollut kaikille kivaa. Televisiossa oli ne kaksi kanavaa ja ohjelmat enimmäkseen mustavalkoisia mutta silloin tuli hyviä laadukkaita sekä koti että ulkomaalaisia sarjoja.
Kyllä meillä (Helsingissä) koulussa olleissa vessoissa oli ovet jo kuuskyt luvulla, kun aloitin ekan luokan.
Meillä oli vain kaksi umpinaista vessakoppia. Kaikki muut pöntöt olivat avoimina näkyvissä, niissä oli vain sivuseinämät. Eihän niitä kukaan olisi halunnut käyttää, kaikki jonotti niihin kahteen koppiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siihen aikaan kyläiltiin paljon.Tupakkaa sai ostaa 16 vuotiaana. kymmenen markkaa oli ihan hyvä raha. 2 euroakin on enemmän vaikkei ne ole tietenkään vertailukelpoisia. 70 ja 80 luku oli rennompaa. Uskon että ihmisillä oli vähemmän stressiä. Suomikaan ei ole sellainen kyttäys sääntö yhteiskunta.
Lapset sai hakea kioskilta vanhemmilleen tupakkaa.
Kyllä, isälle haettiin punaista Norttia. 80-luvulla vasta tuli tämä 16 v. raja tupakalle.
Vähän nyt muistisi pätkii. Suomen ensimmäinen tupakkalaki säädettiin vuonna 1976 ja se astui voimaan vuoden 1977 alusta. Itse täytin 16 vuoden 1978 lopulla, joten muistan tuon sikälikin varsin hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Alkuviikosta tuli jostain syystä mieleen ihanat Pekka Töpöhäntä -kirjat, joita luin lapsena. Wikipediasta piti katsoa kaikkien kissojen nimet, kun olin unohtanut ison osan. Muistin kyllä Maija Maitoparran, Monnin, Pillin ja Pullan ja Rikkovaaran Rikun. Mutta sitten oli mm. Tuomiokirkon vanha Maija, Paksu Trisse, Risto ja Rauha ja Arkadian Ulla.
Luin myös saman kirjailijan Nalle Karvatassuja.
Muistaako kukaan kirjoja kissoista Manne ja Janne. Toinen oli lihava navettakissa, toinen yksisilmäinen kulkukissa. Kirjoja oli ainakin kolme.
Sitten oli kirja pojasta, joka halusi Labradoriin, ja 'karkasi' kotoa. Kuitenkin hän vain piiloutui vaatekomeron ylähyllylle. Muuta en kirjasta muista, olisi kiva saada nimi näin vuosikymmenten jälkeen.
Ja tästä kirjasta en muista muuta kuin nimen: Hyppelihiiri Myökki-Pyökkimetsässä.
Harmi, kun lapsuuden kirjat ovat menneet hukkaan. Joskus olisi kiva ollut käydä niitä läpi.
Joissain Pekka Töpöhäntä -kirjoissa oli myös Metsäkulman Murre, joka oli navettakissa ja matkusti välillä kaupunkiin linja-autolla. Pekka Töpöhäntä -kirjat olivat lapsuudessa suosikkejani, mutta kun niitä lukee aikuisena, niin en koe niissä samaa taikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkuviikosta tuli jostain syystä mieleen ihanat Pekka Töpöhäntä -kirjat, joita luin lapsena. Wikipediasta piti katsoa kaikkien kissojen nimet, kun olin unohtanut ison osan. Muistin kyllä Maija Maitoparran, Monnin, Pillin ja Pullan ja Rikkovaaran Rikun. Mutta sitten oli mm. Tuomiokirkon vanha Maija, Paksu Trisse, Risto ja Rauha ja Arkadian Ulla.
Luin myös saman kirjailijan Nalle Karvatassuja.
Muistaako kukaan kirjoja kissoista Manne ja Janne. Toinen oli lihava navettakissa, toinen yksisilmäinen kulkukissa. Kirjoja oli ainakin kolme.
Sitten oli kirja pojasta, joka halusi Labradoriin, ja 'karkasi' kotoa. Kuitenkin hän vain piiloutui vaatekomeron ylähyllylle. Muuta en kirjasta muista, olisi kiva saada nimi näin vuosikymmenten jälkeen.
Ja tästä kirjasta en muista muuta kuin nimen: Hyppelihiiri Myökki-Pyökkimetsässä.
Harmi, kun lapsuuden kirjat ovat menneet hukkaan. Joskus olisi kiva ollut käydä niitä läpi.
Joissain Pekka Töpöhäntä -kirjoissa oli myös Metsäkulman Murre, joka oli navettakissa ja matkusti välillä kaupunkiin linja-autolla. Pekka Töpöhäntä -kirjat olivat lapsuudessa suosikkejani, mutta kun niitä lukee aikuisena, niin en koe niissä samaa taikaa.
Se kirja karkaavasta pojasta on Timpan karkumatka (Carl-Göran Ekerwald, 1969). Sen kirjan sai isoveljeni joululahjaksi sukulaiselta, mutta ei oikein välittänyt siitä, koskapa veli luki mieluummin aikuisten kirjoja.
Minä luin "Timpan" monesti ja minusta se oli hauska. Egner Thorbjörnin Hyppeli-hiiri Myökki-Pyökkimetsän lainasin muutama vuosi sitten koska silloinen miesystäväni haikaili sitä ja varsinkin yhtä lorun pätkää:
"Pummelimme polskuttaa, kun äiti hieroo saippuaa". Pettymys oli suuri kun kirjasta oli vissiin tehty uusi suomennos,
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkuviikosta tuli jostain syystä mieleen ihanat Pekka Töpöhäntä -kirjat, joita luin lapsena. Wikipediasta piti katsoa kaikkien kissojen nimet, kun olin unohtanut ison osan. Muistin kyllä Maija Maitoparran, Monnin, Pillin ja Pullan ja Rikkovaaran Rikun. Mutta sitten oli mm. Tuomiokirkon vanha Maija, Paksu Trisse, Risto ja Rauha ja Arkadian Ulla.
Luin myös saman kirjailijan Nalle Karvatassuja.
Muistaako kukaan kirjoja kissoista Manne ja Janne. Toinen oli lihava navettakissa, toinen yksisilmäinen kulkukissa. Kirjoja oli ainakin kolme.
Sitten oli kirja pojasta, joka halusi Labradoriin, ja 'karkasi' kotoa. Kuitenkin hän vain piiloutui vaatekomeron ylähyllylle. Muuta en kirjasta muista, olisi kiva saada nimi näin vuosikymmenten jälkeen.
Ja tästä kirjasta en muista muuta kuin nimen: Hyppelihiiri Myökki-Pyökkimetsässä.
Harmi, kun lapsuuden kirjat ovat menneet hukkaan. Joskus olisi kiva ollut käydä niitä läpi.
Joissain Pekka Töpöhäntä -kirjoissa oli myös Metsäkulman Murre, joka oli navettakissa ja matkusti välillä kaupunkiin linja-autolla. Pekka Töpöhäntä -kirjat olivat lapsuudessa suosikkejani, mutta kun niitä lukee aikuisena, niin en koe niissä samaa taikaa.
Se kirja karkaavasta pojasta on Timpan karkumatka (Carl-Göran Ekerwald, 1969). Sen kirjan sai isoveljeni joululahjaksi sukulaiselta, mutta ei oikein välittänyt siitä, koskapa veli luki mieluummin aikuisten kirjoja.
Minä luin "Timpan" monesti ja minusta se oli hauska. Egner Thorbjörnin Hyppeli-hiiri Myökki-Pyökkimetsän lainasin muutama vuosi sitten koska silloinen miesystäväni haikaili sitä ja varsinkin yhtä lorun pätkää:
"Pummelimme polskuttaa, kun äiti hieroo saippuaa". Pettymys oli suuri kun kirjasta oli vissiin tehty uusi suomennos,
Thor-Björn, siis.
Täällä toinen 60-lukulainen. Mulla on edelleen tallessa äidin kirjahyllystä otetut kirjakerhon tms. kirjat, toinen Kaari Utrion kirja, toinen tuo Kaikenkarvaiset ystäväni. Äiti oli myös Valittujen palojen tilaaja, sieltäkin sai sellaisia kirjoja, joissa oli useampi kirja lyhennettynä samassa teoksessa. Niitäkin on mulla tallessa vielä yksi.
Muistan kuulleeni mielenkiintoisen radio-ohjelman muutama vuosi sitten. Siinä kerrottiin kirjakerhoista. Olivathan ne mielenkiintoinen ilmiö, jonka avulla monet suomalaiset saatiin lukemaan hyvääkin kirjallisuutta. Muistaakseni kerrottiin myös siitä miten vaikeaa oli julkaista kirjakerhon teoksia, koska tekstin piti sopia tiettyihin mittoihin ja painoon -- nehän lähetettiin postissa. Siksi usein kirjojen paperi oli ohuempaa ja kevyempää kuin tavallisissa kirjoissa. Myös teksti oli tiiviimpää ja marginaalit kapeammat.